29. toukokuuta 2017

The third floor


Hyvää uutta ja samalla toukokuun viimeistä viikkoa kaikille!
Ajattelin tulla vähän päivittelemään tilannetta nyt kun ne epävarmatkin asiat ovat vihdoin varmistuneet. Ja onhan tässä tapahtunut taas (miten niin taas?) vähän yhtä jos toistakin.


Ekaksikin, mulla oli synttärit viime viikolla ja komeasti siirryttiin kolmanteen kerrokseen, sillä kolmekymmentä tuli nyt täyteen. Ja ei, mulla ei ole minkään näköistä ikäkriisiä, vaan olen itse asiassa aika innoissani :D Vietin 19-vuotiaana mun kolmenkympin kriisin, ja vielä pari vuotta sitten olin ihan varma, että täytettyäni 30 mun elämä päättyy; en nähnyt mitään muuta kuin mustaa sen iän ylitettyäni. Kertoi aika hyvin siitä miten mustaa oli koko elämä, miten ei minkäänlaista toivoa ollut näkösällä, ja kyllähän tuon ymmärtää täysin. Miten voi elätellä mitään toivoa kun mikään ei ole onnistunut?
Mun koko kakskymppisten ajan elämä on ollut selviytymiskamppailua. Selviääkö tästä päivästä hengissä vai pitääkö omia hautajaisia alkaa järjestellä? Muistan kyllä tehneenikin hautajaissuunnitelmia yhdessä vaiheessa, mietin mitä virsiä mä haluan vieraiden laulavan, millaisia kukkia mä haluan, mitä mä haluan musta kerrottavan. Mitäpä musta olisi voitu edes kertoa? Miten voi jotenkin sanoa kauniisti, että ihminen näännytti itsensä hengiltä? Huh..
Vaikka mä en voi sanoa, että mun ongelmat ovat takanapäin, niin mä aion tehdä mun kolmekymppisistä sellaista, jollaista mä itse haluan. Haluan kerrankin uskaltaa unelmoida ja jopa työskennellä niiden eteen. Haluaisin voida sanoa, että mun pahimmat hengissäsäilymiskamppailut ovat nyt jääneet edelliselle vuosikymmenelle ja mulla on myös sellainen olo.
Joten kyllä mä odotan innolla tulevia vuosia, koska mä aion tehdä niistä niin paljon parempia kuin vaan ikinä mahdollista!



Yksi todella suuri epävarmuustekijä on ollut tuleva muutto.
Koska mä valmistuin viime kesäkuussa, multa päättyy asumisoikeus tässä opiskelijaboksissa elokuussa. Itse asiassa mä kuulin tuosta elokuusta vasta TÄNÄÄN, kun kävin irtisanomassa kämpän. Sevas ei ole ilmoittanut mulle tästä yhtään mitään ja mä olen todella luullut, että mulla olisi tässä kaksi vuotta aikaa asua valmistumisen jälkeen ja mä olisin oikeasti niin tehnytkin, ellen olisi yhtäkkiä saanut päähänpistoa ruveta etsimään kämppää. Lisäksi tässä on vielä sellainen juttu, että mulla on kuukauden irtisanomisaika mutta Sevaksella on kuusi kuukautta, eli niiden olisi pitänyt helmikuuhun mennessä siitä ilmoittaa. Mutta ei, Sevakselta ei ole tullut minkään valtakunnan irtisanomisilmoitusta, joten mulla oli todella tuuria kun päätin nyt lähteä katsastelemaan asuntomarkkinoita. Ei olisi ollut mikään kiva saada just heinä-elokuun vaihteessa Sevakselta myöhäinen ilmoitus, että potkivat mut pihalle. En tippaakaan ihmettele miksi Sevaksella on niin huono maine. Sen jälkeen kun Sevas osti Marttilan kortteerin on palvelut menneet todella paljon huonompaan päin.
Mutta tärkeintä on se, että mä pääsen pois täältä!! Mulle tarjottiin 49 neliön parvekkeellista kaksiota ja siihen olen todella muuttamassa kuukauden päästä. Se on aika paljon nykyistä kämppää isompi, rauhallisella alueella mutta lähellä keskustaa. Olen ihan täpinöissäni, sillä tilaa on tosiaan paljon enemmän - kaksi huonetta ja erillinen suht iso keittiö, kylppäri, isohko eteinen ja vielä erilliset häkkivarastot roinalle - ja mä pääsen SISUSTAMAAN!! :D :D Ei millään jaksaisi odottaa ensi kuun Tampereen-reissua, koska Tampere = Ikea, ja Ikea = heaven! ;D
Toisaalta vähän hirvittää kamala rahan meno, koska pitää hankkia aika paljon uusia kalusteita plus pyykinpesukone, mutta onneksi olen tämän vuoden ajan laittanut vähän rahaa säästöön ulkomaan matkaa varten, joten ne rahat tulevat nyt tarpeeseen.
Tällä hetkellä mun suurinta hupia on selata Ikean kuvastoa aamupalalla (kuka olisi voinut tietää Ikean kuvaston olevan niin so much fun?) ja istua tunti laiturilla selaten Pinterestistä kaikkia sisustusideoita ja DIY-projekteja.
Vähän mua huolettaa Doora ja se, että miten paljon se sitten haukkuu yksinään. Sittenhän se ei näe ikkunan kautta ohikulkevia ihmisiä, sillä asunto on ihan oikeassa kerrostalossa eikä misään luhtitalossa, mutta kuuleehan se rappukäytävästä ääniä ja sitten sille postiluukku tulee olemaan ihan uusi tuttavuus. Voin vaan kuvitella millaisen älämölön se nostaa, kun posti kolahtaa luukusta sisälle. Ai saakeli...
Kaiketi sitä pitää totuttaa siihen jollakin tapaa, ja onneksi kesällä itse tulee olemaan paljon kotona, joten sitä voi yrittää opettaa reagoimaan edes hitusen vähemmän uusiin asioihin. Loppujen lopuksi Doora on kuitenkin vahtikoira, ja mihinkäs koira karvoistaan pääsisi?
Mutta kuitenkin mä olen melkoisen täpinöissäni tästä vaikka edelleen mietin asioita, jotka voi (tulee) menemään pieleen. Kaipa se on jonkinlaista itsesuojeluvaistoa - ei pety jos ei odota liikoja - koska menneisyydessä on vaan sarja epäonnistumisia ja pettymisiä. Mutta pakkohan sen tuurin on joskus muuttua, joten miksi ei nyt?

ugly pretty vai pretty ugly?

Tanssimassa olen käynyt joka viikko ja mulla on ollut koreografia työstettävänä.
Meidän #adultballerinagangille on suunniteltu yhteinen koreografia, joka saatiin muutama viikko sitten. Mun ensireaktio oli se perinteinen "ei hitto mä en ikinä opi tätä", mutta nyt kun sitä on hajottanut osiin ja vaan harjoitellut, niin sen osaa tehdä jopa väärin :D Onko se sitten hyvä vai ei.. ;'D
Onneksi tässä on vielä muutama viikko aikaa ennen deadlineä mutta kyllä se aika kohtalaisesti alkaa sujumaan :)
Muuten sitten liikunnan osalta on ollut aika rauhallista. Toki joka päivä tulee Dooran kanssa lenkkeiltyä, mutta esimerkiksi viime viikolla tuli enemmän kävely- kuin juoksupäiviä ja se on ihan ok. Mulla ei ole enää mitään pakkoa tehdä minkään näköistä lihaskuntoa illalla ja siitä huolimatta mun lihaskunto on varsin hyvä. En tiedä mistä mun lihakset oikein on peräisin, kun en niitä treenaa, taitaa olla se suklaa ja lepo edelleen se mikä kasvattaa mun muskelit, ja hyvä niin! ;)
Pakko sanoa, että paljon paremmin mä voinkin näin, ja miten paljon muutoksia on tapahtunut vajaassa vuodessa. Vuosi sitten en pystynyt edelleenkään syömään lähellekään kaikkea mitä nykyisin syön - dieettituotteet ja proteiinipatukat olivat kova sana, ja liikunta vielä kovempi. Rasitusvammoja tuli kuin liukuhihnalta ja se laiturilla vietettävä tuokio oli max 10 minuuttia ja silloinkin aina jotakin tehden, lähinnä lihaskuntoa. Nykyisin taas katsoo ajankulua melkein kauhulla, sillä tekisi niin mieli vaan istua ja olla tuntikausia siellä laiturilla. Haistellen alkukesän tuoksuja - joen suolaisuutta yhdistyneenä märän hiekan tuoksuun, syreenien makeutta, koivujen tahmeaa tuoksua. Tuli ihan mieleen lapsuuden uintireissut ja se miten niin spesiaaleja ne oli.
Tuntuu upealta kun pystyy vaan relaamaan, olla pinkomatta pää kolmantena jalkana paikasta toiseen, suorittaa ja suorittaa, yrittää olla mahdollisimman tehokas.
Ja se luulo, että koko maailma romahtaa ellen mä ole supertehokas, voi luoja miten vääristynyt luulo ja ajatus se olikaan, ja miten iloinen mä olen siitä että olen voinut kumota sen kerta toisensa jälkeen!!

mun syömällä kasvanut haba :D kyllä, se lihas todella kasvaa levolla ja r u o a l l a. ja suklaalla.
ja maapähkinävoilla
Huomenna on tämän kevään viimeinen KAT-kokoontuminen, ryhmätapaaminen, ja älyttömän nopeasti on kevät mennyt ohitse. Ollaan saatu jo syksyn aikataulu, joka vaikuttaa ihan älyttömän mielenkiintoiselta! Lisäksi oma tarina tullaan kertomaan uudelleen ja eri tavalla, joten sitä voi oikeastaan alkaa työstämään kesän aikana.
Mutta kaikkein ehkä mukavinta on se, että mä en enää vihaa kesää samalla tavalla. Fibron takia mun lämmönsietokyky on todella heikentynyt, mutta olen saanut oman ajatusmaailman muutettua vähän erilaiseksi plus että paljon mukavia asioita on tulossa kesällä.
Joten ehkä, EHKÄ tämä on alkua sille paremmalle tulevaisuudelle :)


Ihanaa toukokuun loppua ja kesäkuun alkua kaikille! <3

14 kommenttia:

  1. Tästä tuli hyvä mieli.:) Hienoo kuulla, et sulla menee paremmin. oot sen niin ansainnut. Kaikkee hyvää!

    VastaaPoista
  2. Ihana lukea sun kuulumisia pitkästä aikaa. <3 Täytin itsekin 30 alkuvuodesta ja kymmenen vuoden syömishäröilyn ja aikuiseksi kasvamisen jälkeen musta tuntuu, että nyt vasta THE ELÄMÄ alkaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuulla, että olet päässyt voiton puolelle! Todellakin, nyt se elämä vasta alkaa! <3

      Poista
  3. Näytät niin uskomattoman upealta �� Vaikkei sun blogin tyyliin ehkä lukeutuiskaan,ni voisitko tehdä postauksen sun meikistä, hiustenhoidosta, pukeutumistyylistä yms? Sit myös kiinnostaisi lukea vaikka sun perheestä, keitä siihen kuuluu, millaiset välit teillä on,ja vaikka joku postaus missä sun sisarus kertoisi omia mietteitään sun sairaudesta? Täs nyt liuta toivepostauksia!Kumpa kirjoittaisit ees yhestä aiheesta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi kiitos!
      Kyllä mä voin tehdä postauksen ainakin mun pukeutumistyylistä, se olikin hyvä toive. Ja luulen, että voin ehkä tehdä postauksen myös perheestä, sitä pitää miettiä vielä.
      Mutta tyyliin liittyen voin ainakin kirjoittaa :)

      Poista
  4. Onnea! Itsekin täytin 30 muutama kuukausi sitten ja yhä olen innoissani :) Jäätävät 19 vuotta sh:n kanssa mutta terveemmän puolella sanoisin että nykyään jo vahvasti ollaan.

    Muutens siitä haukkumisesta, luin jostain koirakirjasta sellaisen vinkin, että ulko-oveen kannattaa kiinnittää namipussi ja viereen lappu, että ohikulkijat ja postinjakaja heittelisivät niitä nameja postiluukusta. Koira oppisi, että askeleet rapussa ja postiluukun kolahdus tietävät jotain hyvää eikä siten räksyttäisi. En kyllä itse uskaltaisi tuota toteuttaa, ellei tunne kaikkia rapussa asuvia ja alaovi on aina lukossa. Siis että voi olla aivan varma, ettei kukaan anna koiralle mitään väärää. Jotkut ihmiset on vaan niin kauheita :/

    -K

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo kuulostaa hyvältä vinkiltä mutta itseä kans pelottaa se. Entä jos joku kamala ihminen heittää sille jonkin myrkytetyn lihapullan palan?
      Mulla on sellainen täällä vartioin minä -koirakyltti, jonka meinasin laittaa asunnon oveen, mutta nyt mua rupesi epäilyttämään onko se hyvä idea. Koska joku voi olla niin pahasti vinksahtanut, että ujuttaa siitä postiluukusta jotain myrkkyä tappaakseen koiran. Noita eläinten myrkytystapauksia on Seinäjoella aika paljon muutenkin :/

      Mutta tiedon etsintä jatkukoon, eiköhän sitä jonkinlaisen toimivan jutun kuitenkin bongaa.. Tai on bongaamatta! :'D

      Poista
  5. "Ja se luulo, että koko maailma romahtaa ellen mä ole supertehokas, voi luoja miten vääristynyt luulo ja ajatus se olikaan, ja miten iloinen mä olen siitä että olen voinut kumota sen kerta toisensa jälkeen!!" <---- TÄMÄ!! Ihanaa että olet päässyt tuohon pisteeseen. Toi asia olisi kaikkien tärkeää muistaa. Kenenkään maailma ei romahda jos et ole supertehokas, ei edes se oma (ainakaan lopullisesti).

    On ollut inspiroivaa seurata sua tän talven ja kevään aikana, kun on omassa päässä ollut haastavinta aikoihin. Osaat hienosti kirjoittaa voimaannuttavia sanoja, ja vaikka välillä meinaa ärsyttää, niin kertaus on opintojen äiti ;D Ja itsehän minä itseni siellä intstassa sinulle altistan, joten on se vähintään alitajuinen päätös.

    Toivottavasti kesä tuo sinulle kaikkea mahtavaa tullessaan :)

    VastaaPoista
  6. Vitsit, miten upea ruumiinrakenne sulla on. Nuo kädet��
    T:Siru

    VastaaPoista
  7. Voihan tuota "nami postiluukusta" treenata vaikka ihan itsekseenkin.. :)

    VastaaPoista
  8. Rajaa koiran alue esim. makuuhuoneeseen tai muuhun suljettuun tilaan, kun lähdet pois kotoa. Näin rapukäytävän äänet eivät kuulu sille niin voimakkaasti, eikä toisaalta sen haukunta rappuun. Mikäli joku nyt niitä myrkkyjä posiluukusta tiputtaisi, ei koira pääsisi niitä syömään. Usein koiran olo on myös turvallisempi, kun sen alue on rajattu :) Itse jätän myös aina radion omalle koiralleni päälle estämään ulkoa kuuluvia meluja.

    VastaaPoista
  9. Hei! Olen toukokuussa 15 vuotta täyttänyt tyttö ja aloitan ensi keväänä baletin baletti alkeet/alkeis2 nuoret/aikuiset ryhmässä. Olen harrastanut nyt 2 vuotta showjazzia ja disco/showta ja pienenä 5 vuotta balettia! Olisiko minulla vielä joskus mahdollisuus tanssia kärkitossuilla? Olen aina unelmoinut siitä! Harjoitellaanko aikuisbaletissa kärkitossuilla sitten kun ryhmä on sen tasoinen?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka!

      Ihan varmasti sulla on mahdollisuus tanssia kärkitossuilla! Ei se ole ikään tai aloitusvuoteen mitenkään sidottu. Sitä varten sun pitää käydä tunneilla, kehittää perustekniikkaa ja voimaa.
      En osaa sanoa mikä politiikka teidän tanssikoululla on kärkkäreiden käytöstä aikuisbaletissa, itselläni ne olivat käytössä vain peruskoulutuksen puolella, joten sun pitää kysyä aiheesta sun opettajalta.

      Mutta siis ehdottomasti sun on mahdollista saada kärkkärit ja myös tanssia niillä :)
      Tsemppiä sulle tanssitunteihin!

      Poista

Kommentoi, vaikuta ja ilahduta