27. maaliskuuta 2017

From sickled to winged


Heippa kaikille ja hyvää uutta alkanutta viikkoa!
Viime postauksen kommenteista sain idean tehdä postaus siitä miten olen itse saanut banaaninilkasta - siis sickled - enemmän suoremman ja myös löytänyt sen pienen wingin (engl. winged). Mä en yhtään tiedä näiden termien suomenkielisiä vastineita, joten antakaa anteeksi mahdolliset ihmetystä aiheuttavat sanat, joita käytän tässä tekstissä!
Mutta asiaan!


Mä omaan todella matalakaariset jalat, jotka pronatoivat vahvasti.
Ylläolevassa kuvassa teen plién kuten ennen tein, eli kuvasta näkee miten mun koko jalka painui kasaan ja pahimmassa tapauksessa jalan koko ulkosyrjä liftasi.
Jonkinlaisen ahaa-elämyksen koin ihan kokeilun kautta, kun jalkojen rasitusvammat johtuivat aika pitkälti pronaatiosta ja rupesin miettimään miten mä saan pliéssä pidettyä jalan suht. suorassa.
Tajusin, että mun pitää tehdä päin vastoin kuin ennen, eli kiinnittää huomio jalan ulkosyrjään.


Eli kun teen plién mä siirrän painon enemmän jalan ulkosyrjälle. Alussa mun oli vaikea hahmottaa tätä, joten mä tein kuten jalkaterapeutti neuvoi: nostin varpaat ilmaan, jolloin mun jalan kaari nousi ja nilkka suoristui, ja sitten laskin varpaat rentoina takaisin lattiaan. Juju on nimenomaan se, että varpaat pysyvät rentoina, sillä jalka jännittyy ja voi krampata mikäli varpaat tarraavat lattiaan.
Jos et ole vielä vilkaissut aiempaa postausta latuskaisen jalan vahvistamisesta, niin tee se nyt täältä.
Tämä siksi, että muun muassa tämän plién tekeminen pronatoimatta pohjautuu näihin harjoituksiin.

Itselleni helpoin on plié toisessa asennossa, neljäs on kaikkein vaikein eikä viideskään ihan ongelmitta suju. Mutta ongelman tiedostaminen on jo puoli voittoa :)


Relevessä olen syyllistynyt siihen, että paino menee liikaa ulkosyrjälle ja sisäsyrjä liftaa. Kun normaalisti painon pitäisi olla jakautunut tasaisesti pikkuvarpaan ja isovarpaan kohdalle niin, että päkiä on tasaisesti ja tukevasti maassa, niin tässä painopiste on lähinnä pikkuvarpaalla tehden jalasta huteran ja nyrjähdyksille todella alttiin.


Tässä taas näet korjatun tilanteen.
Paino on nyt myös isovarpaan puolella ja koko päkiä on tasaisesti lattiassa kiinni. Jalan kaari on matalampi mutta nilkka on suora ja jalka on tukeva. Varpaat makaavat rennosti ja pystyn niitä jopa hiukkasen nostamaan ylöspäin, ja tasapaino pysyy.
Eli mikäli huomaat itselläsi samankaltaisia seikkoja, niin kiinnitä tässä huomiota isovarpaan puoleiseen päkiään: sen pitää olla kiinni lattiassa! Kokeile vaikka paperin palasella tai käyntikortilla: mikäli saat paperin ujutettua päkiän alle niin silloin se liftaa. Korjausliike on se, että tuot painoa eteenpäin ja saat nilkan suoraksi.


Sitten niiden jalan ulkosyrjän lihasten harjoittamiseen, jotta banaaniefektiltä ruvetaan välttymään ja se nilkan kaunis siipimäinen kaari alkaa muodostua.
Eli istu lattialla jalat ojennettuna suoraan eteesi nilkat ojennettuina mutta varpaat fleksattuina. Nyt mieti kurkottavasi pikkuvarvasta alaspäin, jolloin nilkka automaattisesti tekee pienen liikkeen ulospäin. Pidä jännitys hetki ja palaa alkuperäiseen asentoon. Ole varovainen, ettei nilkka vahingossakaan tee liikettä sisäänpäin vaan se pysyy suoraan edessä ja samassa linjassa polven kanssa.
Kun tämä harjoitus onnistuu jalat lattiassa, voit nostaa harjoitettavan jalan ilmaan (kts. kuva) ja tehdä saman harjoituksen ilmassa.
Voit totta kai myös harjoittaa näitä ulkosyrjän lihaksia thera-bandia apuna käyttäen mutta itse huomasin sen, että vastuksen kanssa nilkka pääsee liikkumaan liikaa sisäänpäin, jolloin treenistä ei hirveästi koidu tehoa. Kun taas harjoittaa ilman vastusta, joutuu enemmän keskittymään itse liikkeeseen ja sen puhtaasti tekemiseen, jolloin myös työstää lihasmuistia ja se nilkan uusi muoto on helpompi säilyttää ja siirtää vaikka tenduihin.

Itselläni suurimmat vaikeudet ovat nykyisin lähinnä piruetteja tai vastaavia tehdessä. Kun työjalka nousee vaikka passéhen ja itse keskittyy piruettiin, niin silloin nilkka menee helposti banaanille. Olen tätä lähtenyt työstämään tangolla niin, että olen hakenut kantapäätä. Mulla ei toimi ajatus "nilkka suoraksi" vaan "kantapää eteen", ja olen pikkuhiljaa saanut kehitystä aikaiseksi ihan päin vastaisella liikkeellä, kuten kierretyllä nilkalla. Tällä tarkoitan nyt sitä, että mä mietin esimerkiksi piqueissa tuovani työjalan nilkan kierrettynä, jolloin se vähän väkisinkin suoristuu. Jos taas mietin pitäväni nilkan suorana, niin yhtä banaanilla se on kuin ennenkin.
Mutta jokaisen pitää itse löytää itselleen se toimiva juttu, ja tämä toimii itselläni.

en tiedä mitä ihmettä mun naama oikein puuhaa..! :D :'D
Mutta verrattuna aikaisempaan niin olen jo jokin aika sitten löytänyt tämän nilkan siiven (millä muulla nimellä winged-termiin voi viitata?) ja esimerkiksi tänään grand jetéitä tehdessäni mun takajalka pysyy huomattavasti paremmin aukikierrossa kun mietin nilkkaa. Toisaalta se vaarahan tässä on, että jalka menee helposti flexatuksi mutta ainakin itseni kohdalla veikkaan, että siihen on niin paljon matkaa, ettei se kovin helposti käy.

Mikä on teidän pahin jalkaongelma tanssissa? Löytyykö mulle kohtalontovereita? :)

8 kommenttia:

  1. Kiitos paljon tästä postauksesta! Olen myös huomannut itselläni pieniä ongelmia nilkkojen asennossa. En tosin huomaa niitä baletissa, vaan esim. hölkätessä nilkka ei rullaa kunnolla. Pitääkin kokeilla näitä vinkkejä. Aurinkoista viikkoa sinulle :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olen siirtänyt nämä harjoitteet myös juoksuun. Ekana tietysti joutuu kiinnittämään huomiota siihen juoksutekniikkaan ja sen myötä jalan rullaukseen (esim. päkiä ensimmäisenä, sitä seuraa koko jalka ja päkiä ponnistaa). Sen jälkeen olen tehnyt niin, että olen nostanut varpaat ilmaan ja juossut, koska tällä tapaa nilkka suoristuu väkisinkin.
      Mutta vilkaise nuo videon harjoitteet, koska ne toimii pohjana :)

      Kiitos sulle ja mukavaa tiistaita :)

      Poista
  2. Olipa hyödyllinen postaus. Sitten kun vielä jaksaisi tehdä noita fysioterapiaharjoituksia ja kiinnittää huomiota jalkapöydän asentoon! Harmittavan monet baletinopettajat vaativat sitä täydellistä jalkaterien aukikiertoa 1- ja 5- asennoissa välittämättä siitä, että polvet tai jalkapöytä on ihan väärässä asennossa ja että se altistaa rasitusvammoille ja nyrjähdyksille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet ihan oikeassa! Hyvin harvoin mulle tanssitunnilla huomautettiin pronatoinnista ja silloinkin huomautus ei tullut omalta opettajalta vaan tuuraavalta opettajalta, joka oli silloin tanssin opiskelija.
      Olen toki tiennyt tuosta pronaatiosta mutta vasta toistuvien ja pitkittyvien rasitusvammatilojen (ja jalkaterapeutin) jälkeen rupesin kiinnittämään asiaan huomiota.
      Noiden harjoitteiden tekemisen alkuun pääseminen on ehkä haastavinta ja sen jälkeen haastavinta on osata tehdä ne automaattisesti liikkeessä. Esimerkiksi hypyissä en itse pysty tätä vielä kontrolloimaan, yksinkertaisemmissa sarjoissa vielä muistan ja osaan, mutta jos mukaan tulee esimerkiksi developpéita tmv, niin harvoin mä muistan olla pronatoimatta. Se vaatii älyttömästi toistoa, jotta ensinnäkin ne jalkapohjan lihakset vahvistuvat ja samalla se jalan kaari vahvistuu, ja että se uusi tapa tehdä liikkeet menee selkärankaan ja tulee automaationa.

      Mutta kyllä se siitä pikkuhiljaa :)

      Poista
  3. Kannattaa myös katsoa, että polvet ja varpaat menee samaan suuntaan! :) Ihan turha vääntää jalkoja 180 asteeseen jos ne eivät sinne mene luonnollisena asentona. Hyviä harjoitteita jalkapöydälle nuo!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinpä, tosin kiinnittämällä huomiota nilkan suoruuteen ja pronatointiin voi se oma aukikiertokin päästä osuuksiin :)

      Poista
  4. Mulla on sama nilkka-asento"ongelma" niin no toinen nyt ei liikukaan mihinkään ko nivel on jäykistetty :D Oot ihan superkauniina ensimmäisessä kuvassa!

    VastaaPoista

Kommentoi, vaikuta ja ilahduta