11. tammikuuta 2017

Pitkästä aikaa!


Tervehdys vaan kaikille ja hyvää uutta vuotta!
Tämä blogipostaus on vähän venähtänyt, tiedän, ja se on painanut mielen perukoilla jo pitkään. Väsymys on vaivannut, joten otin ihan tietoisesti lomaa tästä blogista.
Mutta nyt on vasta tammikuun alku, joten en usko tämän olevan kovin myöhäistä, right? :)

Mennään nyt vähän ajassa sen verran taaksepäin, että kertoilen mun joulun ja uudenvuoden kuulumisista, joskin mun insta-seuraajat saattavat niistä olla jonkin verran perillä.
Mutta me tosiaan vietettiin joulu mun vanhimman siskon luona Oulussa, tai no, Jäälissä, ja näin pienenä spolerina sanottakoon että joulu meni tosi hyvin! Meidän porukka oli yhtä siskoa vaille koolla ja jopa kaikki koiratkin olivat mukana :D Jäälissä oli aivan ihana keli: melko paljon lunta ja kevyt pakkanen, joten siskojen ja koirien ja siskontytön kanssa viihdyttiin ulkona paljonkin.
Mun 6-vuotias siskontyttö oli ehkä kaikkein suloisin asia koko joulussa, koska tähän saakka hän on vähän vierastanut mua mutta nyt katsottiin yhdessä Joulupukkia ja Taikarumpua, ilveiltiin ja ilmeiltiin ja pirpana sai aina kamalan kikatuskohtauksen ;D Sitten se hyvin spontaanisti kävi kuiskuttamassa jotain mun siskon korvaan ja sisko välitti mulle viestin: pirpana rakastaa mua. Mä menin ihan sanattomaksi tuollaisesta, koska en mä ole tottunut kuulla sellaista! Hetken jouduin miettimään vastausta, sitten kiitin ja lähetin samat sanat takaisin. Vaikka en olekaan mikään lapsi-ihminen, niin siskontyttö on kyllä niin suloinen tapaus, ettei toista olekaan, tai no ehkä Doora! :D

jouluna näytin tältä :'D
Joulupukki kävi perinteisesti - mun 29. joulupukki btw.. - ja sain lahjaksi muunmuassa rannekellon, surprise surprise. Sen toivomani puhelimen päädyin sitten hankkimaan itse viime viikolla ja pikkuveli fiksasi läppärin kuntoon, että eiköhän näillä mennä nyt toistaiseksi.. :)
Kaikkia kuitenkin kiinnostaa tietää ruokapuoli, joten siitä seuraavaksi!
Mun ehdotuksesta pöydän uusi tulokas oli bataattilaatikko, ja se oli kyllä todella hyvää! Ruokailut menivät hyvin, ei mitään ongelmaa sen puolesta, ja vaikken enää mikään lihansyöjä olekaan niin palan kinkkua söin. Olen edelleen altistanut itseäni liharuoille saadakseni selville johtuuko tämä mun omista mieltymyksistä vai onko se jotenkin kytkyssä sh:hon, mutta nyt olen tullut siihen tulokseen, että se johtuu mun mieltymyksistä. Kalaa saatan syödä mutten enää kanaa. Tonnikala on mulle luontaisin, koska mulle tonnikala on aina edustanut sitä tölkkiä: en siis tiedä miltä tonnikala edes näyttää! Mutta olen nähnyt eläviä kanoja, possuja, lehmiä, kaloja jne, joten mua jotenkin kuvottaa ajatus siitä eläimestä märehtimässä mun suussa. En kuitenkaan missään nimessä halua luokitella itseäni vegeksi, koska siitä on tosi lyhyt matka uuteen väärään kontrolliin, koska olipa se kontrolli sitten sitä että vaahtoaa mehiläisvahasta kurkkupastilleissa niin esimerkiksi pitkän syömishäiriötaustan omaavalle se voi vallan erinomaisesti olla vääränlaista kontrollia. Mutta toisaalta, jos siellä joku vaahtoaa munkin edestä näistä asioista, niin hyvä se on mun kannalta! :D

Joulupäivänä lähdettiin takaisin Haapikselle kotiin ja nyt sai Dainakin vähän stressitasoja alas. Se ei ole yhtään tottunut matkustaja ja uudessa paikassa edes yhden yön visiitti oli sen herkille hermoille vähän liikaa.
Muuten meni joulunpyhät hyvin. Ilmat olivat hienot, joten TuplaD:n kanssa käytiin lenkkeilemässä ja vähän kokeilemassa jäitä. Viime talven läheltä piti -tilanne oli tosin mielessä, joten en rantaa pidemmälle uskaltanut mennä :D
Joulun ja uudenvuoden välillä tapahtui sellainen upea tilanne, että Doora pääsi näkemään biologisen siskonsa!! Dooran sisko tuli perheineen Kokkolaan ja me päätettiin tehdä visiitti sinne, koska pitäähän näiden kahden nyt toisensa tavata :) Dooran sisko oli kyllä ihan ylisöpö ja sisaruksissa oli niin paljon samanlaisuuksia: molemmat vähän arkoja ja varautuneita, kovaäänisiä ja jopa samanlainen haukku! Kaikki eleet ja liikkeet olivat tosi paljon samanlaisia, ja molemmat ovat tosi kiintyneitä omaan porukkaansa. Doora on ehkä vähän aktiivisempi, koska se tykkää pelmuta lumessa ja tehdä lenkkejä mun kanssa, mutta yllätyksenä tuli se tieto, että Doora oli koko pentueen kääpiö, kaikkein pienin! Että jotain pientä eroavaisuutta näissä kuitenkin oli. Olisi todella mielenkiintoista päästä näkemään näiden siskosten veljet, oikein family reunite! :D

Mitään ihmeempiä ei sitten loppulomalla sattunut. Tai no, Daina sai ilmeisesti epileptisen kohtauksen uudenvuoden aattona monen tekijän summana. Se on kerran säikähtänyt todella pahasti ukonilmaa ja se on sitten jättänyt siihen lähtemättömän kammon kaikkia kovia ääniä kohtaan, ja uusivuosi on painajainen, itsekin inhoan sitä. Lisäksi Dainalla on rasitteena ne omat hammasongelmat ja lisäksi se on koko syksyn ajan ollut kortisonikuurilla toisen silmän ja sieraimen vuodon takia. Tutkittu sitä koiraa on enemmän kuin varmaan ketään meidän muista koirista mutta loppu sillä on todella lähellä. Tämähän se on kaikkein rankin, kaikkein HIRVEIN kohta lemmikin omistamisessa, kun siitä pitää luopua. Lemmikki kun ei ole mikään lemmikki vaan se on ihan oikea perheenjäsen ja sellaisena niitä kohdellaan ja hoidetaan.
Mutta kukaan ei täältä hengissä selviä, joten olen vain kiitollinen siitä, että pääsin viettämään Dainan kanssa enemmän aikaa ja tekemään sen olosta niin mukavan kun vaan mahdollista.


Mitäs muuta sitten?
Arkeen paluu koitti ja se tarkoitti myös kokemusasiantuntijan koulutuksen alkamista, ja se tosiaan tapahtui eilen! Paljon on sitä odotettu ja nyt musta tuntuu, että olen saattanut löytää sen paikan, johon mäkin ehkä kuulun. Että tälle munkin historialle on syy ja merkitys, ettei mun tarvitse hävetä sitä kuten mulle on sanottu.
Mun oma project bodypositivity on lähtenyt tosi hyvin käyntiin, ja vaikka tunsin jonkinlaista rauhaa viime keväänä, niin nyt se on ihan erilaista. Mun itsetunto ei ole enää riippuvainen siitä miten lihaksikkaat mun käsivarret tai jalat on. Olen hyväksynyt itseni sellaisena kuin olen, vaikka ei se helppoa ole ollut! Viime aikoina ihmisten pahat sanat ovat tunkeutuneet pakolla mieleen, ja niiden kanssa on ollut sitten eniten vääntämistä. Mutta toisaalta se on helpotus, sillä nyt mä teen töitä niiden syvimpien ydinuskomusten kanssa.
Muuten sitten ei mitään ihmeempiä! Parin viikon päästä pääsen näyttämään tuota olkapäätä kirurgille ja hän päättänee pitääkö sitä leikata. Huonossa kunnossa se on ja vaikkei ole nyt muutamaan viikkoon pudonnut paikoiltaan niin se rajoittaa paljon tekemisiä, ja esimerkiksi tanssissa mun vasemman käden ja olkapään liikeradat ovat supistuneet, koska pelkään sen luksoituvan. Olen kovasti tehnyt siihen treeniä vahvistaakseni lihaksia, että kun lääkäri siitä kysyy niin voin sanoa sen olevan nyt lihaskunnon puolesta parhaassa kunnossa vuosiin.
Mutta se päätös nähdään sitten :)

Pitkästä aikaa mulla on teille video, jonka sain aikaiseksi tänään peilisalilla. Nämä on näitä mun räpellyksiä jälleen, ja mulla on noussut melkoinen kammo niiden julkaisemiseen, koska saan osakseni niin paljon ilkeitä kommentteja, että toisin kuin mun pitäisi tehdä niin mä vältän sitä :/ Mutta nyt fyysinen kunto tuntuu aika ihmeen paljon paremmalta; veikkaan, että viimeinkin mun kroppa pystyy tuottamaan paremmin punasoluja, koska en enää meinaa pyörtyä portaita kävellessäni ja puhtia löytyy pitkästä levosta huolimatta :) Se tuskin näkyy tanssissa, jossa muuten näkyy mun kömpelyys ja kankeus lattiatyöskentelyä kohtaan, mutta se nyt on mulle ihan normaalia fibron takia.
Mutta en nyt alaspuhu sitä enempää, tehkää tuomionne sen jälkeen :D
Kyseessä on biisi nimeltä Hurts like Hell by Fleurie, ja itse asiassa tajusin taas vasta illalla, että olen jotenkin alitajuntaisesti improvisoinut koreon vastaamaan biisin sanomaa. Jokainen päättäköön itse mistä se kertoo, tietty rakkaan luopumisesta, mutta tarkoittaako se jotain toista ihmistä tai itseä, se on jokaisen oma päätös :)



Hyvää uutta alkanutta vuotta kaikille! :)


14 kommenttia:

  1. Heippa Heidi, kiva kuulla kuulumisiasi! :)

    Älä stressaa blogin suhteen. Me lukujat kyllä maltetaan odottaa, vaikka luettaisiinkin mielellään jopa päivittäin kirjoituksiasi. ;)

    Mun korvaa kuulostaa hyvältä sun tilanne, sillä on tosi tärkeää, että olet saanut työstettyä itsentuntoasi parempaan suuntaan. Ilkeitä ihmisiä tulee aina vastaan, mutta he eivät saa määritellä sitä, millaisena koemme itsemme.

    Tsemppiä alkaneeseen koulutukseen ja vuoteen 2017!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon viestistäsi! On kieltämättä ollut ikävä teitä, mutta oma jaksaminen on kuitenkin etusijalla :)

      Poista
  2. Kiva lukea kuulumisia! :)

    Itse panikoin tällä hetkellä ihan hirveästi nousevaa painoa, jolle en löydeä edes loogista syytä! Matemaattisesti katsottuna sen ei olisi pitänyt nousta, koska en ole onnistunut syömään yli kulutukseni. Siis painoni pitäisikin nousta, sille on tarvetta, mutta pää ei kestä tällaista epäloogisuutta!!! Olin kyllä suunnitellut lisäysten tekemisen mutta paino alkoikin nousta yhtäkkiä laskusuunnan jälkeen itsekseen vaikka mitään en muuttanut toiminnassani. Pahin painajainen toteutuu eli että paino nousee pelkästä ajatuksesta! :D Paino on noussut nyt viikon ajan joka aamu (kyllä, käyn katsomassa painoni aivan liian usein mutta vain tämän paniikin takia) Nyt en uskalla tehdä senkään vertaa lisäyksiä ruokiini :( :(

    Vaikka kuukautiseni eivät tällä hetkellä toimikaan, voisiko nyt olla kuitenkin "se" aika kuukaudesta ja nestettä kertyy kehoon...? Pohdin siis tässä itsekseni, en odotakaan sinulta mitään lääketieteellistä selitystä, mutta jospa itse olet kokenut joskus samaa... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi ei, varmasti tuottaa kunnon ahdinkoa tuo tilanne, en yhtään sitä epäile!
      Kerroit, ettet ole muuttanut toiminnassasi mitään mutta jäin silti miettimään sun tilannetta. Oletko aloittanut hiljattain mitään lääkitystä? Onko sulla ollut esimerkiksi stressiä ja/tai unettomuutta?
      Sun veikkaus hormonitoimintaan liittyvästä nesteturvotuksesta on aika hyvä ja sitä mietin myös yhdeksi mahdollisuudeksi.

      Oletko muuten huomannut kropan kerryttäneen nestettä? Kun kerran painoa seuraat, niin onko se noussut tasaisesti vai onko vaaka yhtäkkiä näyttänyt suurempaa lukemaa? Koska nuo hyppäykset kertovat siitä turvotuksesta ja samalla myös ruoasta suolistossa, koska se syöty ruoka painaa saman verran siellä vatsassa.
      Onko sulla jotain kipuja, esimerkiksi tuntuuko iho kireältä ja kosketusaralta, tai joku kehon kohta onko kipeämpi? Painaumia vaatteista (esim. sukista sellaiset raidat nilkoissa) tai vaikka kasvoissa tyynystä yön jäljiltä?

      Mitään sen erikoisempaa en mä kyllä keksi mutta mä ainakin neuvoisin sua nyt lisäämään sitä ruoan määrää. Sä omien sanojesi mukaan tarvitset lisää painoa ja vaikka tämä epäloogisuus tuntuu ihan hirveältä, niin enemmän ruokaa ei tarkoita sitä, että sun paino rupeaa nyt holtittomasti nousemaan. Kyllä, se voi nousta vauhdilla mutta se kyllä pysähtyy, usko pois :)

      Toivottavasti tästä oli edes hitusen apua, ja laita ihmeessä uutta kommenttia jos siltä tuntuu :)

      Poista
    2. Ihana sinä kun jaksat vastata <3 Todellakin tuntuu iho kireältä esim rinnat hiemat arat. Tänään oli aamulla komea raita kasvoissa :D ja nilkoissa on sukista painaumat. En ole aloittanut mitään lääkitystä ja paino on noussut tasaisesti. Ja pakko siis sanoa, että kyse on nyt 100-200g /päivä eli ei mitään älytöntä mutta omalle päälle se tuntuu pahalta juurikin tuon tasaisen noususuhtanteen ja epäloogisuuden takia.

      Poista
    3. Anonyymille: Mitä voin sanoa (entisenä) syömishäiriöisenä omasta kokemuksesta, niin tuo kuulostaa nyt siltä, että keho hyödyntää kaiken mitä se saa ravinnokseen. Ymmärsin tekstistäsi sen verran, että olet pitänyt elimistöäsi pahasti säästöliekillä. Ikävä kyllä keho tottuu siihenkin, minkä vuoksi menee aikaa ennen kuin aineenvaihdunta korjaantuu. Pahin virhe, minkä voisit tässä tilanteessa tehdä, olisi toimia pelon mukaan ja joko pysyä tuossa - ei vieläkään riittävässä - ravitsemuksessa, tai palata tuttuun kitumiseen. Nimittäin aineenvaihdunta korjaantuu kyllä, kunhan jatkat kärsivällisesti ruokien lisäämistä. Jos/kun paino on normalisoitunut ja keho hyödyntänyt puutostilojen korjaamiseen vaatiman energian, alkaa aineenvaihduntakin toimia vauhdikkaammin. Näin uskoisin!

      Poista
    4. Kiitos Desmona! Kuulostaa järkevältä. Tänään aamulla oli hoitokokous sh-polilla, jossa minulle ilmoitettiin etten saa enää uusia aikoja, koska olen ollut siellä kirjoilla nyt vuoden ja syksyllä alkanut takapakki parantumisessa pahentui jouluun asti. Nyt siis jäin yksin kamppailemaan juuri pahimmalla hetkellä eli kun pitäisi uskaltaa tehdä tuo sinun mainitsema eteen päin puskeminen kaikesta huolimatta :( :( :(

      Poista
    5. Siis mitä häh, millä logiikalla tulivat tuohon johtopäätökseen? 0_o En ymmärrä. Törkeältä kuulostaa.

      -R

      Poista
    6. Ilmeisesti säästetään ja paikkoja nuoremmille ja "toiveikkaammille" tapauksille. En tiedä, mutta nyt alkushokin jälkeen alkaa tuntua, että ehkä pärjäänkin :) tai siis pakkohan se on, koska parantua tahdon :)

      Poista
    7. Mitä pirua?!!
      Uskomatonta toimintaa polilta! Ihan järkyttävää!!
      Onko sulla enää mitään hoitosuhteita vai laittoiko ne kaiken poikki?

      Olen Desdemonan kanssa samoilla linjoilla, eli ei muuta kuin ruokaa lisää. Aineenvaihdunta kiihtyy syömällä ja lepäämällä (molemmat tarvitaan siihen!) ja syömällä vielä lisää. Jos sä tässä vaiheessa toimit tunteen mukaan - eli pelon - ja ylläpidät aliravitsemustilaa painonkorjausvaiheessa, niin sun aineenvaihdunta ei pääse elpymään ja sun keho on tavallaan pysyvässä hätätilassa. Paino nousee herkästi ja keho kerryttää ylimääräistä rasvavarastoa etenkin keskivartaloon, koska maksa saa siitä kaikkein parhaiten ravintoa. Jos tässä vaiheessa keho ei edelleenkään saa tarpeeksi ravintoa, niin ei se keho muuten toivukaan. Mutta oikeasti riittävä ruoka saa kropan pikkuhiljaa pois siitä paniikkitilasta ja se uskaltaa antaa sitä ruokaa muihinkin toimintoihin kuin välttämättömien elintoimintojen ylläpitoon, ja näin myös sun paino jakautuu tasaisesti sun kehotyypin mukaan ja saat jopa lihasmassan takaisin ilman treeniä :)

      Ehkä tämä tilanne toimikin sulla sinä sysäyksenä kohti toipumista, koska sullahan on tässä kaks vaihtoehtoa: sairastaa tai parantua. Tosi inhottavaa käytöstä sun polilta mutta hyvä uutinen on se, että sinä itse pystyt parantamaan itsesi :)
      Tsemppiä!

      Poista
  3. Kun kovasti ihannoit kaikkia body positive -tyyppejä, jotka on toinen toistaan lihavampia, niin tuleeko sustakin sellanen? Hyvää vauhtia menossa siihen suuntaan? Onko se sit parempi olla yli- kuin alipainoinen... :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaan mitä se sua kiinnostaa ja millä tapaa se sulle kuuluu? Ei mitenkään!
      Tää oli nyt sun kolmas tällainen yritys ja pakko antaa respektit sulle siitä miten kovasti sua oikein toisen elämä vaivaa! Mutta tiedätkö, sä et voi sanoa mulle mitään sellaista loukkaavaa mitä en olisi itselleni sanonut, eli tuo sun puuha ei vaan toimi. Joten annapa jo olla, teet vaan itsestäsi naurettavan entistä pahemmin!

      Poista
  4. Hyvä Heidi! Pidä pintasi. Ihme hiihtäjiä tääl maailmas onkin, jotka aina dissaamassa muita. Me rakastetaan sua just sellasena ku olet, oot niin ihana ja lämmin persoona. Eikä ihmisen ulkokuori merkkaa mitään, vaan sisäinen kauneus. Vanha sanonta pätee tässäkin: moni kakku päältä kaunis, pelkkää silkkoa sisältä ;)

    VastaaPoista

Kommentoi, vaikuta ja ilahduta