8. joulukuuta 2016

Joulukalenteri 2.0.: Luukku nro kahdeksan


Kahdeksas luukku on vaihteeksi "kuulumisluukku", sillä edellisestä kuulumispostauksesta on hetkinen aikaa joten nyt olisi sellaisen aika :)

Mun fyysinen toipuminen on nyt edennyt siihen pisteeseen, että pikkuhiljaa alkaa löytyä sellainen tasapaino, eli kroppa ei enää turvottele niin rajusti, refeedingin aiheuttamat kivut ovat ruvenneet laantumaan ja myös tuo trunk adipose alkaa pikkuhiljaa näyttämään niitä vatsalihasten ääriviivoja. Olen päässyt takaisin liikunnan pariin, sillä vasemman jalan äkäinen jännetulehdus on jo laantunut ja nyt pitää niveliä tukemaan hankkia lihasta.
Mä omaan yliliikkuvat nivelet ja kun siihen vielä lisätään fibro, niin pulassa ollaan aina välillä enkä edes muista milloin olisi viimeksi ollut kivuton päivä. Noh, maanantaina kävin peilisalilla treenailemassa ja eikö vaan vasen olkapää pudonnut oikein mallikkaasti sijoiltaan kesken improilun. Se luksaatio tuli myös videolle, ja sen ja muistojen avulla olen saanut selvitettyä tuon olkapään putoavan sijoiltaan anteriorisesti. Sen luksaation jälkeen olkapää on ollut melkoisen kipeä ja huomattavasti normaalia alttiimpi putoamaan sijoiltaan, eli jokainen luksaatiokerta venyttää ligamenttejä entisestään ja aiheuttaa lisää tuhoa.
Mulla on ollut tämä olkapäiden sijoiltaan meno ongelmana ehkä viiden vuoden ajan, jos oikein muistan, ja silloin oli oikea pahempi mutta nykyisin oikea olkapää on jo hyvässä kunnossa - tai no, hyvässä ja hyvässä, siinä on vanha kiertäjänkalvovamma ja pysyvä vamma lapaluussa ja se on murtunut kolmeen osaan - mutta you get what I mean.
En oikeastaan enää tiedä mitä tehdä. Olen fyssarilla kulkenut 15-vuotiaasta saakka, jolloin tuli eka olkapäävamma, ja olen siitä lähtien tehnyt olkapääharjoitteita, toki välillä enemmän ja välillä vähemmän... Ymmärrän täysin sen miksi luksaatio on pahempi alipainossa (ei ole tarvittavaa lihasta, tämä oli mun päätelmä) mutta miksi se on näin paha nyt kun olen jo verrattaen hyväkuntoinen ja mulla on lihasta siinä ympärillä?! Teen kuitenkin edelleen töitä tuon lihaskunnon eteen (Pilatesta, painoharjoittelua, tanssia, satunnaisesti joogaa, juoksua) mutta niissäkin osa liikkeistä on mahdotonta tehdä, koska tuo samperin olkapää ei suostu yhteistyöhön :/
Olen fyssarini kanssa puhunut usein tästä aiheesta mutta taitaa olla niin, että mun pitää kääntyä ortopedin puoleen. Kun luksaation pelossa joutuu varomaan kättä koko ajan ja se käytännöllisesti katsoen vain roikkuu tuossa sivulla, niin ei se enää kivalta tunnu. Yöllä joutuu miettimään sitä, että kummalla kyljellä kannattaa nukkua, koska se olkapää voi tehdä temput mikäli siihen tulee painetta tai se voi pudota siksi, että siihen ei kohdistu sängyn antamaa painetta.
Joten ei kiva, sanon minä.


Mutta dance-wise menee aika kivasti, mikä on pienoinen ihme! :D
Olen päässyt kunnolla hankkimaan voimaa nilkkoihin ja nyt ensimmäistä kertaa ikinä pystyn tekemään kärjillä hitaita releveitä! Hitaasti tehtävät relevet ovat ainakin omasta mielestäni ja kokemuksestani huomattavasti hankalampia kuin nopeat, koska siinä joutuu tekemään töitä paljon enemmän, ja kontrolloimaan koko kroppaa eri tavalla. Aukikierto joutuu koetukselle, keskivartalon tuki näyttäytyy ihan eri tavalla ja jalkojen pitää tehdä töitä päästäkseen boksin yli. Kun ei ole vauhtia avittamassa puuhaa, niin siinä joutuu itse töihin ihan täysin.

Olen tehnyt näitä releveitä ihan pehmeillä tossuillakin ja joutunut miettimään nilkan linjausta uudelleen. Mulla jalka lähtee kippaamaan ulkosyrjälle ja isovarvas liftaa, jolloin koko nilkka menee mutkalle ja siitä lähtee voimat. Ihanne on saada kaikki viisi varvasta lattiaan mutta sain tanssinopelta sellaisen vinkin, että ennemmin miettii sen painon tulevan isovarpaiden puolelle kuin pikkuvarpaille.
Voimaa alkaa pikkuhiljaa tulla lisää mutta tasapaino on hakusessa, oi voi! :D Onhan mulla tosiaan se tasapainolauta mutta muistan sen aina silloin kun siivoan ja silloin joko a) vannon ottavani sen käyttöön, tai b) kiroan sen olemassaolon. Noh, eilisen tasapainolautapostauksen innoittamana olen ottanut sen laudan käyttöön ja tajunnut miten surkea mun tasapaino on, ja miten mun nilkat ovat edelleen heikot.
Noh, mutta eipähän ainakaan työt lopu kesken ;)


Ja vielä näin loppuun vähän päivitystä.
Eli mä pääsin sinne kokemusasiantuntijan koulutukseen! Sain tietää siitä jo viime viikolla mutta vasta tänään sain puhelun siitä, eli tieto on nyt julkista ja virallista! :) Koulutus alkaa tammikuun alussa, ja vuoden päästä tähän aikaan mun pitäisi olla koulutettu kokemusasiantuntija :)
Mulla oli vuosi sitten tähän aikaan kolme tavoitetta tälle vuodelle: valmistua tradenomiksi, hakea KAS-koulutukseen ja vahvistaa mun itsetyytyväisyyslihaksia, ja saavutin ne kaikki! En voi sanoin kuvailla miten uskomattomalta tuntuu, kun asiat alkavat viimeinkin loksahdella paikoilleen. Se antaa uskoa itselle siitä, että elämää on sh:n ulkopuolella, että mullakin on tulevaisuus eikä se tulevaisuus ole sairaalassa. Että mä voin kääntää kaiken kokemani mun voimavaraksi ja hyödyksi, ja voin auttaa muita. Olisiko mun tilanteeseen voinut tulla muutosta aiemmin mikäli olisi ollut joku kokemusasiantuntija, joka olisi kertonut omasta taistelustaan ja tsempannut? En tiedä, ehkä. Mutta menneisyyttä on turha penkoa, ainoastaan oppia siitä ja näin tehdä siitä merkityksellinen :)
Ja kuten mä tykkään sanoa, niin asioilla on taipumus järjestyä, ja viimeistään jouluna nauretaan! ;)


Jouluun on kuitenkin vielä 16 päivää!

15 kommenttia:

  1. Voi että, paljon onnea kokemusasiantuntemus koulutukseen pääsystä!

    VastaaPoista
  2. Onneksi olkoon! Oot todellakin ansainnut kaiken sen hyvän. Ihanan tunnelmallisia nuo kuvat :)

    -R

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos ihan mielettömästi! Tuo on todella kauniisti sanottu! <3

      Poista
  3. Tuli todella hyvä mieli sun puolesta, ihanaa että pääsit koulutukseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos todella paljon, sait mut kyllä hymyilemään leveästi kommentillasi! :D

      Poista
  4. Onnea!
    Näin syömishäiriöstä toipuneena täytyy kuitenkin sanoa, että toivottavasti todella pysyt hyvällä tiellä. Sitä helposti alkaa prosessoida muiden ongelmia, kun itse (kuten sinä) on vielä ihan vaiheessa ja jää oma juttu vaiheeseen. Sehän ei ole hyväksi kenellekään... En halua lannistaa tai mitään, mutta pidä huoli itsestäsi myös :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, ei yhtään mitään!
      Olen psykologini kanssa käynyt läpi mahdollisia sudenkuoppia ja miten toimia niissä tilanteissa, joten sun huomautus on todella aiheellinen :)
      En mä onneksi enää ala prosessoida liikaa muiden ongelmia, vaan osaan ottaa etäisyyttä muihin, eikä mulle muiden auttamisesta tule enää sellaista tilannetta, että oma vointi romahtaa. Sitä paitsi koulutetuilla kokemusasiantuntijoilla on työnohjaajat, jotka sitten kyselee kuulumisia ja vointia, ja tuolla mennään kaikki oma vointi edellä.

      Mulle tämä KAS-koulutus on sellainen puskuri kohti terveyttä ja se tavallaan pakottaa mut pysymään hyvässä kunnossa, koska miten uskottava on 30-kiloinen kokemusasiantuntija kertoessaan parantumistarinaansa? Niinpä.
      Tämä on mulle niin valtavan iso juttu, etten mä halua sitä riskeerata yhtään millään. Ihan varmasti tulee haastavia tilanteita ja vielä haastavampia tilanteita, mutta niistä selvitään niillä taidoilla, joita olen oppinut :)

      Kiitos sinulle vielä! :)

      Poista
  5. Kuulumispostaus on mieleeni, joten kiva kun teit sellaisen. :)

    Apua kuulostaa tosi hurjalta olkaapäähäsi kohdistuvat vaivat. Paranemistoivotuksia! <3

    Hurjasti onnea kokemusasiantuntijan koulutuksen pääsystä! Susta tulee tosi hyvä siihen hommaan, koska olet jo nyt auttanut niin monia. <3 

    Ihania oivalluksia, Heidi! Elämää on tosiaankin sh:n ulkopuolella ja kaikki haaveet on mahdollista toteuttaa, kunhan on saanut oman fyysisen ja psyykkisen hyvinvoinnin kuntoon. Sä oot ollut huikean rohkea, kun olet uskaltanut haastaa syömishäiriön.

    Onnea tulevaan! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Puhuin tänään hoitsulleni tuosta olkapään luksaatio-ongelmasta ja hän ohjeisti mua kertomaan lääkärille ensi viikolla. Toivottavasti hän ottaisi siihen jotain kantaa ja päästäisiin vähän etenemään asian kanssa.

      Voi apua, mulle tulee ihan itku silmään kun luin sun kommentin! Sun kommentit on aina yhtä positiivisia, tsemppaavia ja ihania, että saat olla itsestäsi ylpeä! Ihan liikaa netin maailmassa ihmiset suoltaa vain paskaa muiden niskaan kun kuvitellaan, että mikä tapahtuu netissä jää myös nettiin, eikä tajuta että siitäkin on seurauksia.

      Yksi osa-alue mulla vielä kaipaa työstämistä, ja se on itsemitätöinti. Kirjoitit mun olleen rohkea kun haastoin sh:n, niin mä heti mitätöin sen, "eihän se nyt mitään ole, kuka tahansa siihen pystyy, se nyt on ihan helppoa". Sanotaan, että vaatimattomuus kaunistaa, mutta kun se vaatimattomuus menee itsemitätöinnin puolelle, niin ei se kyllä kaunista :/

      Kiitos, oikeasti kiitos todella paljon! <3

      Poista
    2. Kiitos ihanasta vastauksesta lähettämääni kommenttiin! <3 On ihan mahtavaa, kuinka vastailet meille lukijoille aina niin kauniisti ja harkiten, aikaasi käyttäen.

      Paljon pahaa sisältyy nettimaailmaan, mutta onneksi vielä on yhä jäljellä ihmisiä, jotka osaavat iloita toisten onnesta. Kateus kun ei johda mihinkään hyvään. Pitäisi uskaltaa päästä irti omasta negatiivisuudesta ja uskaltaa katsoa maailmaa uusin silmin. Jos ei usko itseensä ja kykyihinsä, ei pysty saavuttamaan tavoitteitaan. Kun uskoo, kaikki on mahdollista. Jokainen voi ihan varmasti olla onnellinen, edes sen pienen hetken kun vastaan tuleva ihminen kadulla hymyilee tai kun vihreiden liikennevalojen sarja osuu kohdalle. :)

      Hyvä, että tunnistat itsessäsi itse mitätöinnin, sillä jo ongelman havaitseminen mahdollistaa asian tarkemman tutkimisen. Miksi koet, etteivät saavutuksesi olisi yhtä hyviä kuin muiden? Miten voisit oppia arvostamaan itseäsi? Puhuisitko samalla tavalla ystävillesi, kuin itsellesi? Muista Heidi, että vaikka välillä tuntuu, ettei ole saavuttanut mitään, niin todellisuudessa on jo todella pitkällä paranemisessa ja itsetutkiskelussa. :)

      Näissä mietteissä,
      rauhallista onnen täytteistä perjantaita! <3

      Poista

Kommentoi, vaikuta ja ilahduta