4. joulukuuta 2016

Joulukalenteri 2.0.: Luukku nro 4


Kuka: Doora Unelma
Syntymäaika: 11.3.2013
Laji: Canir Minor, pitsiperhonen
Vanhemmat: Arska ja Kaunotar
Mistä kotoisin: Lievestuore, Suomi
Erityistaidot: Oravanmetsästys, etutassuilla seisominen ja pissiminen,
lumitryffelisikamaisuus, kieriminen, mamman kiusaaminen, kerjääminen,
keppien noutaminen, mallimatkustaja, jänisten jahtaaminen
ja ylenpalttinen söpöys
Osallisuus: tää on mun päivä!


Mamma nousi ylös kymmenen aikaan, jolloin totta kai tyyny vapautui. Tiedän, etten saisi mennä tyynylle mutta kun se on niin mukava... :D Kuuntelin mitä mamma puuhaili: jos jääkaapin ovi aukeaa ja juustopaketti rapisee, niin äkkiä kerjuulle! Tai jos kuulen cornflakeseja kaadettavan lautaselle, niin se on vielä parempaa! Nyt ei kuulunut kumpaakaan, joten yritin hetken aikaa nukkua. Mutta tiedäthän sinä millaista on olla koira: aina valppaana.
Ei kuulunut juustopaketin rapinaa, mutta alkoi kuulumaan ihmeellistä kolistelua ja kirosana, ja äkkiä piti hypätä katsomaan mitä humam tekee. Pannukakkuja! Hyi, haisivatkin vielä niin pahalle..!
Yritin kuitenkin luontoni mukaan kerjätä mammalta aamiaista, mutta onneksi se ei antanut. Olisin kuitenkin menettänyt ruokahaluni.
Tiesin, että seuraavaksi mamma pukeutuu ja kampaa turkkinsa, joten hyppäsin sohvan selkänojan päälle muka nukkumaan, ja sain mamman ohikulkiessa aina pusut ja turkin pörrötykset. Uh, menee turkki aina ihan sekaisin ja sitten mamma aina istuttaa minut kylppärin lavuaariin nyppiäkseen irtokarvat! :/
Mutta viimein pääsen ulos, oi, jes, ihanaa! Valkoinen juttu maassa ("lumeksi" ne sitä kuulemma kutsuu..) tuntuu tassuihin kylmältä ja ensin yritin loikkia kolmella tassulla eteenpäin, mutta luovutin sitten. Tuo lumi on siitä hauskaa, että siinä on mukava juosta ja saada villikohtauksia!

Huoh, sisälle.
Aijaha, mamma on nyt menossa johonkin, koska se otti laukkunsa ja heitti mulle karkkia. Noh, johan se taitaa olla päivä puolillaan, ja mamma puhui jotakin ruokasäkistä. Tarkoittikohan se mun ruokasäkkiä vai omaansa..? 
Ilmeisesti mun ruokasäkkiä, koska se pussi haisi tosi tutulle, aivan kuin mun ruoalle. Toivottavasti mamma tajuaa lisätä mun kuppiin vähän lisää nappuloita, koska se lorautti aamulla vähän liikaa öljyä mun ruokaan, ja en mä nyt mikään porsas ole! Aha, hyvä, lisää se :)
Ja taas ulos!


Hehe, onnistuinpas viemään mammalta salaa tuollaisen kankaanpalan! Eikä se tajunnut heti mitään, kun laittoi niin kovasti jouluvaloja päälle. Taisin vaan pitää liian kovaa ääntä tappaessani tuota glitterikangasta, koska mamma tajusi ja otti sen multa pois. Hö. Miksi kaikki kiva pitää aina viedä pois? 
Onneksi mammalta putosi hiuspompula lattialle, joten pääsin sitä viskelemään ilmaan! Mutta sitten sekin pompula lensi muoviseen jouluvalojen säilytysrasiaan enkä minä sitä uskaltanut ottaa pois, vaan käännyin mamman puoleen. Voihan kettu... Eikä, kun mamma siirsikin sitä rasiaa niin, että uskalsin itse ottaa sen pompulan sieltä, wuhuu! Olin niin innoissani, että hain vielä lelukorista pari lelua ja retuutin niitä ympäri taloa!

Mamma rupesi taas kolistelemaan keittiössä (oikeesti, se on siellä aina!) ja menin seuraamaan sen puuhia. Voih, kyllä ihmisten seuraamien voi joskus olla tosi väsyttävää, koska olin ihan nukahtaa siinä matolla ja kipitin omaan sänkyyn nukkumaan. Ilmeisesti menin mammalta hukkaan, koska mamma meni olohuoneeseen mua huutelemaan vaikka mä olin pari metriä sen takana. Tyhmä ihminen! No, minkä ne sille voi, kun niillä on niin alikehittyneet aistit ja vaistot. Toista se on meillä koirilla ;)
Ai jaha, sohva-aika! Mamma sai tehtyä omat nappulansa, otti sen kummallisen pienen juttunsa, josta se katsoo sitä toista kummallista juttua (mamman huomautus: tabletilta 24:sta :D), joten pääsin hetkeksi nukkumaan sohvalle. En jaksanut kovin pitkään olla selkänojalla, joten tulin alas mamman jalkoihin nukkumaan. Me koirat nukutaan puolet vuorokaudesta, tiesitkö? Muuten me sairastutaan. Vähän kuin koalat. Tai oravat.
Oi, oravat onkin kivoja...! Haluaisin niin kovasti saada yhden kiinni, koska niillä on niin kiva häntä ja ne on niin pieniä, muakin pienempiä! Mutta aina ne juoksee puuhun ylös turvaan enkä saa niitä kiinni vaikka kuinka yritän hyppiä siinä juurella. Voih... Ei varmaan poulujukkikaan tois mulle oravaa? Eikun houlutukki. 
Siis... siis se ihme, oudolta haiseva kuulemma punaisiin pukeutunut tyyppi isolla parralla. Tiiäthän sä?
Aina se tuo mulle vaan karkkipussin vaikka kuinka lähetän Tassutunturille viestiä :(


Ehdin jo vajota syviin mietteisiin ja murheisiin aiheesta, kun mamma komensi minut ulos! Tai no, ei se nyt ihan komentanut. Laittoi pinkkivaljaat päälle, ja valjaissa on tuollainen pieni selkäreppu. Yritin kerran laittaa sinne lelua, mutta kun se ei mahtunutkaan. Haluaisin edes yhden kerran ottaa jonkun lelun mukaan lenkille, mutta mamma kieltää aina. Edes yhden kerran!
Ai jassoo, mamma laittaa vielä toppatakin päälle.. onneksi ei sentään sitä kuviollista ja lahkeellista! :D
Käytiin joen rannan lenkki ja seisottiin hetki laiturilla. Joskus mamma nostaa minut laiturin kaiteelle, mutta nyt se ei nostanut. Minua vähän pelotti se ääni, joka lähti joesta ja laiturin keinahtelu. Joki ei ollut jäässä, vaikka nyt on niin kylmä ilma :/
Lopuksi mentiin pellolla ja pääsin juoksemaan keppien perässä! Yleensä tuon mammalle keppejä, mutta nyt minua ei oikein huvittanut, ei aina tee mieli. Oltiin lähtemässä jo kotiin, kun näin muutaman koiran ja niille piti ulvaista oikein äänekkäästi. Mamma ei tykkää siitä yhtään, mutta minkäs minä sille voin: mä olen pikkukoira! Olin niin tohkeissani niistä koirista, että kun mamma antoi minulle pienen oksanpalasen, otin sen suuhun ja pudotin kahden askeleen jälkeen. Khih! Ne koirat menivät muuten mun pihalle enkä ole niitä ennen nähnyt, joten totta kai minun pitää pihaani vartioida! Näin vielä pupunkin juoksevan ihan edestä mutta puput eivät ole yhtä hauskoja kuin oravat. Nyt ei näkynyt niitä oravia :/


Kotona sain luun ja mamma antoi testattavaksi noita Purina DentaLife-puruluita. Mamma sanoi, että pääsi tuollaiseen testiryhmään ja minä joudun testaamaan noita luita. Sitten mamma kuvaa videon ja lähettää sen juutuuppiin.
Ei se luu nyt niin pahaa ollut! Tykkään kyllä eniten niistä luista, joissa on kuivattua kananfilettä päällä, se vaan on parasta. Mutta kyllä tuotakin vältti syödä :)
Illan vietin leikkien välillä Poikaystävän kanssa ja välillä muilla leluilla. Kerjäsin mammalta cornflakeseja ja sainkin muutaman. Ne maistuu aina paremmalle joko suoraan mamman kupista tai mamman antamana, ei ne omassa kupissa maistu enää niin hyviltä...
Myöhään illasta mamma vei vielä iltapissalle ja sitten pääsin nukkumaan. Yritin kyllä käpertyä siihen tyynylle mutta mamma ajoi pois.
No, ainakin mä yritin! ;)


Jouluun on vielä 20 päivää!

3 kommenttia:

  1. Voi miten hauska postaus ja ihana Dooruska! <3

    VastaaPoista
  2. Tää oli kyllä ihana tarina <3 Doora on kyllä kuvauksellinen yksilö :p

    VastaaPoista

Kommentoi, vaikuta ja ilahduta