24. joulukuuta 2016

Joulukalenteri 2.0: Luukku kaksineljä

Viimeinen luukku!! Uskomatonta mitä vauhtia aika vierähtää! Ainahan tuota kyllä hoetaan mutta aina se antaa aihetta hokea.

Me ollaan juuri lähdössä Ouluun (tai Jääliin jos tarkkoja ollaan) siskon luokse, joten en tee tästä postauksesta tämän pidempää enkä halua myös teitä pidätellä tämän parissa. Halusin vain kertoa sen, että vaikka joulu saattaa aiheuttaa ahdistusta ja muita ristiriitaisia tunteita, niin koettakaa olla keskittymättä siihen ja miettikää niitä ihmisiä ympärillä, sillä koskaan ei voi tietää milloin tapahtuu jotain eikä nämä ihmiset välttämättä enää olekaan lähellä riitoja varten. Elämä on niin hauras ja niin lyhyt, että siitä pitää ottaa kaikki irti ennen kuin on liian myöhäistä.

Mutta se tuosta paasaamisesta!
Kuten olen aiemmissa luukuissa (tai ainakin luukussa!) kertonut, niin säästin parhaimman yllätyksen aaton luukkuun, ja se onkin tässä alla.
Kiitos kuuluu Ronjalle (kiitos Ronski!!), joka ideoi ja koreoi ja treenautti minutkin edes yrittämään jotain muuta kuin balettikoreota ja siltähän tuo mun osalta näyttääkin! :D Mutta mitä väliä sillä on kun kuitenkin tunnelma ratkaisee :)
Eli tässä siis Pukin ja Poron duetto!!






Näihin tunnelmiin oikein ihanaa joulua kaikille! <3

23. joulukuuta 2016

Joulukalenteri 2.0: Luukku kaksikymmentä ja kolmas


Joulukalenteri todella jo lähentelee loppuaan, sillä huomenna on aatto ja viimeinen luukku! Olen säästänyt aattoa varten pienen yllätyksen, joten älkää unohtako sitä! :D Mutta ensin vielä tähän luukkuun!

Me ollaan aina ennen vietetty joulu kotonakotona Haapiksella, ja koko perhe on ollut kasassa. Nyt on meidän joulun vietto vähän poikkeuksellinen, sillä me vietetäänkin joulu Oulussa mun vanhimman siskon, hänen miehensä ja mun siskontytön luona. Pakko myöntää, että olin ensin vastaan ajatusta mutta nyt alan olla jo innoissani siitä :) Pääsen koirien kanssa koluamaan uusia maastoja, ja mä todella nautin talvisessa säässä uusissa paikoissa liikkumisesta. Siellä on kuulemma kesäisin käärmeitä liikenteessä, joten mun toivon mukaan (ja käsityksen mukaan!) niistä ei siellä ole nyt näin talvella vaaraa. Mutta kuitenkin mun tuurilla siellä luikertelee joku kyy vastaan lumihangessa... :D En tiedä miten käärmeet viettävät talvea, kuolevatko ne syksyllä vai onko ne jossain maan alla talvihorroksessa? Joka tietää, niin saa kertoa! :D

Suunnitelma siis on se, että me lähdetään huomenna aamupäivästä kohti Oulua ja palataan Haapikselle joulupäivänä päivällisen jälkeen. Koirat totta kai tulee mukaan, ja ainakin juorujen mukaan siskontytöllä on kovat täpinät menossa, kun pukki tulee poroineen käymään :D Liekö on jo lumilingolla ajettu poroille hyvä laskeutumisalue, en tiedä enkä kyllä ihmettelisikään! :'D Meillä on tosiaan joulupukki sellainen traditio, joka ei ihan heti kuolekaan.. :)

Toki pientä jännitystä on ilmassa sen puolesta, että miten triggeröiviä kommentteja saa kuulla ruoasta, koska perheessä on tähän shitnekseen hurahtaneita, ja proteiini- ja kreatiinijauheet ovat jotain ihan ykköstä. Sallikaa mun yökätä tässä välissä...
Mutta sanon tässä samaa kuin tuolla recovery-blogissakin, että shitnesskulttuuri on sellainen, joka ei mulle kuulu ja joka voi pahimmillaan viedä hengen. Kyllä se voi olla vaikeaa sulkea korvansa niiltä puheilta mutta tässä on oikeastaan pari vaihtoehtoa: joko ottaa sen altistamisena tai yrittää välttää sitä, ja lainatakseni psykologini sanoja niin tämä on yksi sellainen asia, jota ei voi välttää loputtomiin. Shitness pursuaa joka saamarin tuutista ja kaikkialla puhutaan vaan sitä, että liikunnalla pitää ansaita ruoka ja lepo (väärin!), ja syödään niitä lisäravinteita antamaan kropalle uutta puhtia, vaikka ainoa mitä kroppa tarvitsisi on lepoa ja hyväksyntää. Ei meillä ole keho kurittamista varten, vaan se on elämää varten. Voit valita miten suhtaudut siihen: kurittamalla ja muokkaamalla sen muiden hyväksyntää vastaakseen, tai hyväksyt sen itse ja haluat pitää siitä hyvää huolta.
"My body is my temple."

Tiedän sen, että tulen saamaan osakseni kyseenalaistusta ja suoranaista mitätöintiä, että miksi mä teen tietyllä tapaa, miksi syön tietyllä tapaa ja miksi mulle ei kelpaa se-ja-se vaikka sitä on hikipäässä tehty, jotta olisi paljon tarjottavaa. Nämä on pahimpia tilanteita, koska haluaa kovasti miellyttää muita ja tehdä muille hyvän olon, mutta eihän se onnistu, jos oma olo on surkea. Siksi olenkin miettinyt valmiiksi mitä sanoa mahdollisissa tilanteissa; mä tiedän mitä mä teen ja ei millään pahalla, mutta mulla on huomattavasti enemmän kokemusta ja tietoa tästä asiasta kuin esimerkiksi bikinishitnessiä harrastavalla, enkä mä aio muuttaa toimintatapaani vain miellyttääkseni muita. Toipumisessa kuitenkin sopimusta allekirjoitettaessa tulee tietyt ehdot hyväksyttäväksi paitsi mulle niin myös mun läheisille, mutta niistä asioista pitää muistuttaa muita, jos he eivät niitä muuten ymmärrä. Ja se tarkoittaa esimerkiksi sitä, että kun muut laittavat riisipuuroonsa kanelisokeria, mä laitan kanelisokeria ja ison annoksen maapähkinävoita.

Tämä postaus lähti nyt vähän runoilemaan, mulle hyvin tyypillistä :D Aluksi mulla oli ongelmana se, etten meinannut keksiä millään mitään kirjoitettavaa, ja nyt en millään meinaa saada tätä lopetettua :'D Mutta jos nyt pari sanaa sanoisi tästä kalenterista, niin kuten viime vuonna niin nytkin tätä oli mukava tehdä. Nyt tuli pientä ongelmaa inspiraation puute, ja kun viime viikonloppuna tulin tänne Haapikselle, niin huoli Dainasta vei mun huomion ihan kokonaan ja välillä tämä blogi tuntui lähes taakalta. Mutta nyt Dainakin voi vähän paremmin, Doora "Painajainen" Unelma on täysin entisellään (se koira on ihan sekopää tuolla lumessa! :D) ja pikkuhiljaa itsekin alkaa rentoutumaan ja pääsemään joulun makuun :)



Pukki ovella kolkuttaa...

22. joulukuuta 2016

Joulukalenteri 2.0: Luukku kaksikaksi

Näin kalenterin lopun häämöttäessä on hyvä tehdä pientä yhteenvetoa kuluneesta vuodesta ja siitä, että miten on asetettujen tavoitteiden saavutus onnistunut :)

Kansallisbaletissa
Vuosi alkoi mulla hyvin, ja pääsin todella näkemään Svetlana Zakharovan esiintyvän Bajadeerissa! Kokemus oli uskomaton ja Zakharovan taituruus tuli ilmi viimeisintä sormenpäätä myöten. En ole henkilökohtaisesti Zakharovan suuri fani mutta pakko häntä on kunnioittaa, ja onhan hän erinomainen tanssija!

Muuten kevät mulla meni tanssiin paluussa ja omaa toipumista työstäessä. Silloinen olotila oli aika pirunmoinen ihmetys, koska en ollut koskaan ennen voinut sillä tavalla ja niinkin hyvin! Toki muuttunut kroppa ahdisti ja välillä oli hetkiä, jolloin sh houkutteli takaisin. Nämä ajat olivat henkisesti kaikkein rankimmat, sillä isosti tuntevana ihmisenä tunteet saattavat joskus viedä voiton järjestä ja vaikkei veisikään, niin silti iso osa resursseja on sitoutuneet noihin tunteisiin ja niitä vastaan tappeluun.

valmistujaiskuva heinäkuulta

Kevään aikana mun kolmas iso projekti (tai ehkä juuri projekti numero 1) oli opinnäytetyön valmiiksi saaminen ja valmistuminen. Tuntui todella ihmeelliseltä saada valmiin tradenomin paperit kouraan 10.6., ja samalla iski pieni tyhjyys. Onneksi kesäkuun lopussa satuin pääsemään pienelle tanssikurssille, joka tarjosi mulle mahdollisuuden esiintyä Odettena. Lisäksi heinäkuun alussa pidetyt juhlat pitivät vähän kiireisenä, joten oli jotakin mietittävää. Juhlien jälkeen suuntasinkin Helsinkiin ja Tallinnaan Sinin kanssa, ja tämä reissu oli yksi vuoden parhaimmista!


Mutta ehkä kuitenkin tämä syksy on ollut tästä vuodesta kaikkein mieleenpainuvin sen relapsin takia. Kuten olen kertonut niin keväällä lämpimien ilmojen takia mun ruokahalu hävisi enkä mä ollut tarpeeksi hereillä, vaan menin sen mukana. Aktiivisena liikkujana ja anoreksiasta toipuvana mun energiantarve on varsin suuri, ja paino lähti aika nopeasti laskuun. Ensimmäiset viisi kiloa putosi niin, etten itse sitä oikeastaan huomannutkaan; seuraavat viisi herättivät jo sh:n Ruususen unestaan ja siitä alkoi alamäki. Kun liikunta oli tähän saakka ollut kivaa ja pitänyt krooniset kivut suht hallinnassa, niin nyt kivut lisääntyivät. Päivittäiset lenkit pitenivät kerta kerralta ja Dooran jätin kotiin voidakseni hiitata ylämäet täysillä. Sitten hain Dooran ja tein sen kanssa vielä usean kilometrin mittaisen lenkin, ja kotona lopuksi jumppaa ja hiittejä. Näillä liikuntamäärillä mun kulutus oli useiden tuhansien kaloreiden luokkaa, mutta sain vain noin neljänneksen tarvittavasta määrästä.


elokuuta
En tarkaalleen enää tiedä missä kohtaa kaikki lähti täydellisesti päin seiniä - ehkä sellaista kohtaa ei olekaan - vaan kaikki tapahtui niin salavihkaa mutta niin nopeasti. Aliravitsemus yhdistettynä rankkaan pakkoliikuntaan aiheutti sen, että mä tulin entistä pakkomielteisemmäksi ruoasta, liikunnasta ja laihduttamisesta. Kehonkuva oli todella pahasti sekaisin, näin läskiä siinä missä oli vain nahkaa, ja kroppa ilmoitteli vetelevänsä viimeisiään.
Lopulta pääsin takaisin sh-polille, sillä kinusin sinne lähetettä avun toivossa, ja kun monen viikon odottamisen jälkeen pääsin sinne niin se tapahtui viimeisellä hetkellä ja pian löysinkin itseni ensiavusta kytkettynä sydänmonitoriin ja kaliumtippaan. Rytmihäiriöitä oli koko ajan, T-aallot olivat laskeneet aika reippaasti ja sydän oli takykardinen koko ajan. En tajunnut sitä miten lähellä oli lähtö, kirosin vain sitä tippapussista saatua nesteen määrää ja miten paljon mun paino nousi siitä. Tappelin vastaan enkä suostunut edes puhumaan osastovaihtoehdosta. Toisin sanoen, sairaus sai paniikkikohtauksen.
En tiedä kuin pitkälle olisi tämä tilanne mennyt - kuolemaan kaiketi - ellei psykologini olisi sanonut etten pysty hakemaan KAS-koulutukseen, ja se oli käänne. Olin juossut toisen jalkani rikki mutta kivusta huolimatta tehokävelin paikasta toiseen. Nyt oli muutosten aika, ja ensimmäiset lepohetket menikin rauhoittavien voimalla, koska olisin muuten tehnyt itselleni jotain peruuttamatonta.
Aloin nostamaan ruokamääriä enkä antanut periksi, vaikka kuinka teki mieli. Mulla oli pari kuukautta aikaa tehdä täysi suunnanmuutos, saada itseni kuntoon ja vakuuttavasti vielä. Muistan melkein itkeneeni, etten koskaan saa itseäni kuntoon ajoissa, sillä viimeksi meni puoli vuotta painon normalisoitumiseen, ja jos nyt menee niin pitkään niin ei mua hyväksytä sinne koulutukseen.
Mutta mä onneksi olin väärässä, ja aivan kuin mun kroppa olisi tiennyt tilanteen se teki sen mahdolliseksi. Paino nousi vauhdilla, kerrytin lähes kuuden kilon nesteturvotuksen yhden viikon aikana ja kehonkuvakriiseilin päivät pitkät. Mutta mulla oli tavoite ja sitä kohti mä menin.


Tavoitetta kohti menin ja sen tavoitteen saavutin!
Kun kuulin päässeeni sinne koulutukseen multa melkein pääsi itku siinä paikassa, ja pari päivää vain tuijottelin eteeni ja mietin päässeeni sisään ja samalla itkin ja nauroin. Mun yksi suurimmista unelmista kävi toteen!!

Vuosi sitten tähän aikaan mä asetin itselleni kolme tavoitetta: valmistua koulusta, hakea KAS-koulutukseen ja bulkata mun itsetyytyväisyyslihakset, ja voin tyytyväisin mielin kuitata ruksit kaikkien kohdalle! En paitsi saanut fysiikkaani kuntoon mutta mä hoidin myös toipumisen psyykkisen puolen kuntoon: kohtasin kaikki pelkoni, lopetin liikunnan ja annoin kroppani levätä, söin extreme hungerin aikana jopa 5000 kcal päivässä ilman yhtään mitään kompensaatiokäyttäytymistä, ja kaikki ne nyt maksavat sen vaivanpalkan. Opin suhtautumaan tähän sairauteen ihan uudella tavalla, joka itseänikin on hämmästyttänyt. Kun keväällä pääsin siihen vaiheeseen, että halusin elää ilman sh:ta mutta silti oli korjattavia asioita, niin nyt olen paitsi hyväksynyt tapahtuneet, tullut saamarin vihaiseksi tälle sairaudelle niin opin myös kunnioittamaan sitä. Tämä on todella pirullinen ja fiksu sairaus, jota ei pidä mennä aliarvioimaan. Sairauden kunnioittaminen ei tarkoita sitä, että mä silittelen sitä hellästi ja puhun mukavia, vaan se päin vastoin tarkoittaa sitä, että tiedän mihin se pystyy enkä mä mene koskaan sitä aliarvioimaan. Koen, että tämä myös auttaa mua muiden auttamisessa :)

En voi sanoa, että tämä kirja päättyy koskaan mutta sen kappaleet vaihtuvat. Välillä pitää palata taaksepäin tarkistamaan, että faktat menivät oikein mutta suunta on koko ajan eteenpäin.
Jos lyhyesti pitää tiivistää tämän vuoden ja viime vuoden välistä eroa, niin tämä vuosi on ollut kuitenkin ehdottomasti positiivinen. Paljon on tapahtunut, mutta tämä on vasta alkua! :)



Joulu on ylihuomenna!!!

21. joulukuuta 2016

Joulukalenteri 2.0: Luukku kaksikymmentä ja yksi

Joulu alkaa pikkuhiljaa päästä oikeisiin koordinaatteihin, joten nyt on hyvä aika tehdä viimeiset jouluruoat ja -leivonnaiset, sillä näin pääsee virittäytymään joulun tunnelmaan just sopivalla tahdilla. Itse en tykkää yhtään siitä, että piparit paistetaan vielä aattoaamuna tai juostaan kauppaan hakemaan maitoa ja voita (mitä siis tapahtuu joka joulu :D), vaan haluan kaiken olevan valmista viimeistään aatonaattona. Vanhemmiten joulun tunnelmaan on vaikeampaa päästä, sillä aika menee niin kamalaa vauhtia eikä oikein edes tajua joulun olevan tuloillaan.
Totta kai kaikki jouluvalmistelut voivat valmistaa tunnelmaan mutta yleensä siinä leipomisessa ja siivoamisessa keskittyminen on vain niissä töissä eikä tulevassa joulussa.

Kuten olen joulukalenterin alussa kertonut mun inhokkijouluruokia, kuten maksalaatikko, niin olisin enemmän kuin valmis vaihtamaan nämä uusiin versioihin. Itse ehdotin äidille bataattilaatikosta, sillä itse tykkään bataatin mausta paljon ja se toisi mukavaa ja ennen kaikkea kaivattua vaihtelua joulupöytään. Bataattilaatikko on myös suht helppo tehdä, joten tässä luukussa jaan ohjeen tähän bataattilaatikkoon!

Bataattilaatikko  (16 annosta)

2000 gr (eli 2 kg) bataattia TAI bataattisosetta
4 dl ruokakermaa
1 dl korppujauhoja
4 kananmunaa
2 tl suolaa
1 tl inkivääriä
1/2 tl valkopippuria
1/2 tl muskottipähkinää

Pinnalle

2 rkl korppujauhoja
4 rkl voita

1. Kuori ja lohko bataatit, ja keitä tai höyrytä palat kypsiksi. Valuta vesi ja survo bataatit.
Huom! Mikäli käytät bataattisosetta voit luonnollisesti skipata tämän vaiheen.
2. Sekoita bataatin kanssa loput ainekset huolellisesti.
3. Kumoa seos voideltuun uunivuokaan. Ripottele päälle korppujauhot ja voi.
4. Paista 175-asteisessa uunissa tunnista puoleentoista tuntiin.

Ja avot! Herkullinen, makeahko bataattilaatikko on valmis!
Mikäli siihen haluaa vähän lisää makeutta voit lisätä desin verran siirappia seokseen, mutta itse tykkään tästä bataatin puhtaasta mausta.

Löytyykö teidän joulupöydästä jotain uutta ruokaa? :)

kuva täältä

"Kolme päivää jouluun on..."

20. joulukuuta 2016

Joulukalenteri 2.0: Luukku nro kaksikymmentä

Koska olen kertonut omat joululahjatoiveeni, niin nyt on Dooran toiveiden vuoro.
Mitä siis Doora "Painajainen" Unelma toivoo lahjaksi?


kuva täältä


No sen oravan! Tai kaksi oikeastaan, niin jää minulle yksi jäljelle jos vahingossa syön toisen.
Oravat ovat niin hauskoja! Ne on niin pieniä, just mulle sopivan kokoisia, ja niiden häntä ja korvat ovat niin samanlaiset kuin mulla. Ne siis ovat mun oravaversioita, tietty!
Olen kovasti yrittänyt saada oravia kiinni mutta aina ne juoksee puuhun turvaan eikä tule alas, vaikka kuinka yritän niitä käskeä! Olen joka kerta yrittänyt kiivetä perässä, mutta en onnistu siinä. Lisäksi mamma vaan nauraa eikä koskaan auta :/
Joten Joulupukki kiltti, toisitko minulle kaksi oravaa, kiitos?



kuva täältä


Mutta siltä varalta, ettet pukki tuokaan minulle oravaa, niin toivon tätä lelua. Se on pitkä ja kevyt, se vinkuu ja voin sitä heitellä ilmaan. Lisäksi nämä muistuttavat oravia.
Mutta pukki, jos mietit lelun ja oravan välillä, niin tuothan sen oravan, jooko? Olen ollut kiltti koira (älä usko mammaa!), olen kierinyt pääni pyörälle, hyppinyt käskystä, juossut keppien ja pallojen perässä ja tuonut niitä mammalle. Olen istunut käskystä ja olen odottanut, ja olen jopa tehnyt videon juutuuppiin! 
Olen ihan varmasti ollut kiltimpi kuin yksikään lapsi koskaan!






Tykkään hedelmätoffeesta kovasti, joten haluaisin pussillisen (tai kolme) hedelmätoffeeta! Ei ole hirveästi väliä onko ne Maoamin toffeita vai Lidlin feikkejä, tai ehkä tykkään enemmän noista aidoista hedelmätoffeista, niissä kun maistuu enemmän hedelmä ja mä arvostan hyvää  makua.
Voit tietysti pukki tehdä niinkin, että annat sen hedelmätoffeen muka mammalle, ja mamma sitten antaa sen mulle salaa. Näin kukaan ei tiedä, että ne karkit onkin mulle oikeasti! 



kuva täältä


Ja totta kai puruluita! Mieluiten näitä kananfileellä päällystettyjä mutta kyllä mulle käy myös ne ankanfileellä päällystetyt rouhetikut. Ne ehkä onkin vähän parempia... tai no, en tiedä. Tuo vaikka molempia!!



kuva täältä

Ja vielä lopuksi: pukki, toisitko Dainalle tekohampaat? Jouduin katsomaan sen hampaiden poistoa eilen ja nyt se tarvitsisi lisää hampaita. Sellaiset valkoiset ja kiiltävät, vähän tylsät vaan sen kiusaksi. Näin se pudottelee nappuloita ruokabaarista, jolloin minä pääsen syömään ne Ison Koiran Nappulat, hehe! Hampaiden merkillä ei ole väliä, kunhan ne ei ole ihan lahonneet.
Ja hammasvettä kans!



Tassunkuvalla toivoo,




Jouluun on enää neljä päivää!!!

19. joulukuuta 2016

Joulukalenteri 2.0.: Yhdeksästoista luukku

Mitä on joulukalenteri ja joulun odotus ilman joulumusiikkia? Joten tämä luukku paneutuu siihen mitkä ovat tänä jouluna mun lempijoululauluja :)



Tämä Coldplayn Christmas Lights on mulle uusi tuttavuus - ja tuore sellainen! Joka joulu kuulee ne samat joululaulut, joten tämä oli mukavaa vaihtelua :) 



Tämä Train'n Shake up Christmas oli toinen uusi tuttavuus ja ihastuin heti! Ihanan hyväntuulinen, erilainen ja saa kyllä tanssijalan vipattamaan!





The Draftersien White Christmas ehdottomasti! Tykkään tästä vähän jatsahtavasta ja rennosta meiningistä, joka tuo mukavaa kontrastia niihin varpusiin aattoyönä (vai oliko se -aamuna?!) :)
Let it Snow on yksi mun uusimmista lemppariklassikoista :)




All I want for Christmas, totta kai! Tämä on jäänyt itselleni mieleen siitä brittileffasta Rakkautta vain, joka muuten on aika pirun tylsä leffa.. :D 
Tämä Mariah Careyn versio ei ehkä ole kaikkein paras mutta kyllä tätä kuuntelee ;)




Tämä Santa Claus is coming to town on jäänyt mun mieleen niin lähtemättömästi, kiitos Ronjan koreografian ja meidän Pukki ja Poro -dueton! :D




Whamin Last Christmas, mikä klassikko!! Aaaah!!


O Holy Night, koska se on kaikista joululauluista mun ehdoton suosikki! <3

Kuten ehkä huomasitte, niin verrattuna viime joulun joululaulusuosikkeihin nyt mennään vähän pirteämmällä meiningillä, jos näin voisi sanoa :D Toki tietyt kappaleet ovat ikuisia klassikkoja, jotka pysyvät vuodesta toiseen, mutta uusiakin on aina tosi mukava löytää.
Onko teillä jotain suosikkia joululauluista? :)


Joulu on jo tällä viikolla eli viisi päivää jäljellä!!!

18. joulukuuta 2016

Joulukalenteri 2.0: Luukku kahdeksantoista

Moikka moi kaikille ja hyvää neljättä adventtisunnuntaita!
Eilen saavuin tänne Haapiksen kotiin joulunviettoon, vaikka onhan tuohon jouluun vielä muutama päivä jäljellä... Lunta täällä on aika paljon enemmän kuin Seinäjoella ja Doora ei nyt ihan heti hyppää tuonne hankeen, koska sen on vaikea päästä sieltä pois :D Tänään käytiin hakemassa kuusi isän ja veljen kanssa, ja jouduin kantamaan Dooran sinne metsään, koska ojassa oli niin paljon lunta etten itsekään meinannut päästä sinne kuusimetsän puolelle. Mutta mä tykkään tästä, mä tykkään runsaasta lumesta, kun olen kasvanut paikassa, jossa on paljon lunta ja siihen on tottunut. Seinäjoella paljon lunta tarkoittaa vajaan kymmenen sentin räpellystä :D

Mutta se siitä lumitarinasta, ja mennään avaamaan kahdeksastoista luukku, josta paljastuu mun lemppari jouluherkut!

kuva: Antell
Joulutortut!
Itselleni joulutortut kuuluvat jouluun kiinteästi ja vaikken muuten oikein perusta tuosta leivonnaisesta, niin joulu tekee siihen poikkeuksen. Vähän sama kuin joulukinkku: en normaalisti syö punaista lihaa tai kanaa, mutta jouluna pitää aina pieni pala kinkkua saada :D


Nämä valkosuklaa-karpalokeksit sekä niiden sisarensa valkosuklaa-suolapähkinäkeksit! Leivottiin näitä viime jouluna, ja jestas ne olivat HYVIÄ!! Resepti näihin löytyy viime vuoden joulukalenterista :)


Riisipuuro maapähkinävoilla, ja lasken sen sekä herkuksi että normiruoaksi, mikäs sen parempaa! :D
Toin Seinäjoelta tullessani maapähkinävoipurkkeja, sillä Haapiksen tarjontaan ei voi mennä luottamaan. Noh, äitini teki tänä aamuna todella ison satsin riisipuuroa ja niin näytti olevan mun maapähkinävoi siellä riisipuurokattilan vieressä :'D
Ihan ei äitini tainnut ihastua maapähkinävoihin yhtä suurella intohimolla kuin minä mutta jääpähän vaan mulle enemmän ;)

Kuva: Yle.fi

Glögi, ja ennen kaikkea itse tehty glögi!
Kuuma glögi, juustotarjotin ja suolakeksejä, ah!


Kuva: Valio

Glögijuustokakku kuuluu ehdottomasti mun jouluherkkusuosikkeihin, ja samalla myös juustokakkusuosikkeihini. Piparista tehty pohja sopii niin hyvin yhteen kakun mausteisen täytteen kanssa eikä meillä ainakaan tämä kakku päivää pitempään säily :D


Kuva: Fazer


Kuva: Fazer

Marmeladimakeiset, etenkin Fazerin Vihreät kuulat ja Finlandia-karkit.
Ainoa huono puoli noissa on se, että ne ovat niin isoja ja pakkauskoot ovat niin pieniä, joten karkit loppuvat todella nopeasti...


Kuva: tuontitukku.fi


Toinen karkkisuosikki on tämä Fazerin Parhain -sekoitus! 
Ihastuin tähän viime jouluna, jolloin näitä sekoituksia kului monta rasiaa ja pussia :D Miten niin muka karkkihammasta kolottaa? :'D


kuva: Fazer

Ja totta kai suklaa!
En ole konvehtien suurystävä ja etenkin Pandan Juhlapöydän konvehdit alkavat tulla jo korvista ulos, koska niitä on saanut lapsesta lähtien lahjaksi ja niitä on ostettu kotiin herkuiksi. Muistan kuinka ennen mun suosikkikonvehti oli se ananastäytteinen mutta nykyisin tulee pieni yökkäysreflekti kun edes miettii koko konvehtia! :D
Myös enkeli- ja pukkikonvehdit ja -suklaat ovat lapsuudesta tuttuja. Muistan, miten ala-asteella opettaja oli ostanut noita konvehtipusseja ja jakoi sitten meille oppilaille niitä karkkeja joulun alla. Jotenkin nämä lapsuudesta tutut asiat (oli ne sitten syötävää tai koristeita) ei enää tunnu yhtä taianomaisilta, tai ne tuntuvat jopa ahdistavilta riippuen siitä mitä niihin assosioituu. Mutta ihminen on oppivainen eläin, joten aivoja voidaan uudelleenkouluttaa :)
En tykkää tummasta suklaasta mutta nämä Fazerin Juliat tekevät poikkeuksen ehkä just sen marmeladitäytteen ansiosta. Hmmm... pitääkin muistaa käydä ostamassa rasia noita Julia-karkkeja! :D
Entäs millaisia jouluherkkusuosikkeja teiltä löytyy? :)




Enää kuusi päivää jouluun!!!! 

17. joulukuuta 2016

Joulukalenteri 2.0.: Seitsemästoista luukku

Millainen oli eilinen perjantai?

Heräsin jo klo 5.50 - ihan säädyttömän aikaisin, tiedän! - sillä mulla oli lääkäriaika jo kahdeksalta ja sieltä oli suunnitelma suunnata suoraan Tuuriin Keskiselle. Onneksi olin edellisenä iltana laittanut aamupalan valmiiksi (eli tuorepuuroa), joten aamupalan väkertämiseen ei mennyt aikaa.
Tein tuon tuorepuuron tosiaan kookosriisijuomasta, raejuustosta, mustikoista, chiasiemenistä, kaurahiutaleista, casheweistä ja ainakin neljästä ruokalusikallisesta maapähkinävoita. Ah, maapähkinävoi..! <3
Laitoin Doorallekin aamupalan mutta se näki matkalaukkunsa otettavan esille ja aloitti sen matkakuumeilun: huppasi mun perässä paikasta toiseen, vikisi ja inisi eikä millään malttanut odottaa. Pihalla se ehti hätinä tehdä yhden pissan, kun piti häntä suorana juosta asuntoautolle!
Tosiaan mun vanhemmat tulivat torstai-iltana ja lähdetään Haapikselle joulun viettoon tänään lauantaina.

Pääsin katsastamaan sh-polin uudet tilat polin muutettua jälleen uuteen taloon, ja mun (ex)-hoitaja oli ihan innoissaan uusista toimitiloista ja esitteli mulle koko osaston :D Olen oppinut tykkäämään siitä hoitajasta, ja hän on varsin mukava ihminen kun siihen tutustuu paremmin :)
Lääkäriaika meni hyvin ja sain vastauksia kokeista. Holterissa kävi ilmi, että mulla levossa tulee epäadekvaatteja takykardioita, eli syke nousee vaikka olisi levossa. Myös lisälyöntejä löytyi, mutta ei siis mitään vaarallista. Olkapäästä lääkäri teki lähetteen kirurgille, joten nyt odotellaan aikaa sieltä.
Pääsin lääkäristä, käytin Dooran vielä kerran ulkona (äitini yritti mutta Doora ei suostunut ulos hänen kanssaan..) ja sitten lähdettiin kohti Tuuria!

Aamukymmeneltä ei ollut Keskisellä vielä hirveää ryysistä, joskin mua rupesi ärsyttämään ihan suunnattomasti ne kärryt, joita oli tosi vaikeaa yrittää hallita! >:( :D Äitini oli hieman pettynyt kun sieltä ei löytynyt sitä Joulumaata, mutta jokin Winter Wonderland oli kuin keidas keskellä tavarataloa, ja vastoin luontoani mä pällistelin siellä vaikka kuinka pitkään! Tuolla oli erilaisia satuelementtejä, kuten taikametsä ja peikkoluola. Yleensä en siis hirveästi välitä tällaisista jutuista mutta tämä oli niin kaunis, etten vaan saanut silmiäni (ja itseäni, haha!) irti tuosta paikasta! :D Taisin myös käyttäytyä varsinaisen turistin tavoin, sillä räpsin kuvia ja kuvasin videota tuosta paikasta! :''D



Saatiin tehtyä ensimmäinen kierros (ja mun ainoa kierros) kaupassa ja ostettua tarvittavat tavarat (eli lähinnä lahjoja, kosmetiikkaa ja karkkia), ja mentiin sitten syömään. Oli jo kuitenkin reilusti yli puolenpäivän, verensokeri laskussa ja ärtymys nousussa, ja samalla myös porukka oli maagisesti paisunut tuolla kyläkaupassa. Tai tarkoitan sitä ihmismäärää...

Isäni googletti alueen ravintolan, Onnenkengän, ja luki siitä arvosteluja ja päivän menun. Vanhemmat ottivat sen lounaspöydän mutta koska se tarjoili pelkästään lihaa niin otin itse bataattipihvejä. Pakko sanoa, että buffetin salaattitarjonta oli todella huono ja mauton: kiinankaali-kurkkusalaattia, porkkanaraastetta, ja jotain perunasta, salamista (?) ja makaronista kyhättyä majoneesisalaattia. Mun bataattipihvit tulivat ja sentään ne olivat ihan ok, onneksi, sillä mulla oli ihan jäätävä nälkä!
Ruokailun jälkeen käytiin kiertämässä Pentikin liike ja itse suunnistin sitten autoon ruokanokosille, sillä aikainen herätys, lyhyet yöunet ja ruoka alkoivat väsyttämään. Äiti ja isä jatkoivat kauppakierrosta mutta itse sain nukuttua lähes parin tunnin verran Doora kainalossa :) 


Kolmen hujakoilla äiti ja isä palasivat iso taulu mukanaan ja lähdettiin takaisin kohti Seinäjokea. Käväistiin matkalla Lidlissä, josta ostin riisipuuroa (kyllä, riisipuurohimot ovat edelleen kovat! :D) ja isä heittikin minut ja Doorat kotiin. Dooraa alkoi sitten närästämään - se kun oli ollut puolen vuorokauden paastolla, sillä ei hän nyt matkalla jouda syömään! - joten murustin nappuloiden ja raejuuston sekaan juustoa, jolloin ruoka alkoi kelpaamaan. Pääsin itsekin syömään riisipuuroni ja katsoin samaan aikaan 24:sta Netflixistä.
Kuuden aikaan lähdettiinkin Dooran kanssa lenkille!

en voinut vastustaa kiusausta vaan oli pakko saada nämä! :D
Tehtiin sama lenkki kuin eilen, eli kierrettiin joenrantaa pitkin ja päädyttiin pellolle keppijahtiin. Doora ei nyt millään viitsi tuoda niitä keppejä, vaan se jää sinne kepin viereen haukkumaan ja odottaa mun nostavan sen kepin sille :D Sitten kun se yhden kerran tuo sen kepin niin vauhdilla karkuun! Voih tuota koiraa... Mutta on se vaan niin ihana! <3
Vanhempani tulivat samoihin aikoihin koluamasta Seinäjoen romukauppoja kun me päästiin kotipihaan, ja he tulivat vielä sisälle hetkeksi, tosin lähinnä katsomaan Salattuja elämiä. Päivittelin samaan aikaan recovery-blogia ja pidettiin hyvät keskustelut siitä, miten tämä nyky-yhteiskunta ja media ovat menneet niin vinksalleen ravinnon ja liikunnan suhteen. Kun ennen noudatettiin kehon viestejä, niin nyt ne joko mitätöidään tai niihin vastataan väärällä tapaa. Mediassa kerrotaan mikä on terveellistä ja hyvää, vaikka oikeasti siitä on terveellisyys ja hyvyys kaukana; ehkä jollekin sopii se shitness society, mutta veikkaan että valtaosalle se tuottaa vain pirunmoista ahdinkoa. Mietinkin noihin recovery-blogin kommentteihin vastatessa, että taidan tehdä pysyvän lakon noita lakkoja, dieettejä, shitness- ja treenivillityksiä kohtaan ja aion blokata ne pois mun elämästä ihan täysin. Ideana ihan hyvä mutta käytännössä se ei toteudu siksi, että se saakelin shitnessi tursuaa joka paikasta! Mutta tursutkoon, ei se mua kosketa! ;)

Lopulta blogien päivittämisen jälkeen tein lyhyen treenin käsivarsille ja olkapäille, koska pitää yrittää josko tuota olkapäätä saisi kuntoutettua konservatiivisesti. Se on ollut teipattuna maanantaista lähtien ja ne teipit ovat estäneet olkapäätä kokonaan putoamasta mutta lähellä on ollut monesti :/
Treenin jälkeen rupesin pakkaamaan, sillä tänään lauantaina kääntyy nokka kohti Haapista; tosin ennen matkaa käydään vielä Seinäjoen Joulumarkkinoilla, koska meistä kukaan ei ole siellä vielä ennen käynyt ja olen aina halunnut siellä käydä :) Kerran jouluihminen, aina jouluihminen ;)
Pakkaamisen lomassa tuli nälkä, joten piti tehdä iltapalaa: iso lautasellinen banaanijogurttia, cornflakeseja, persimon ja mandariini, cashewpähkinöitä ja maapähkinävoipurkin loppu. Muistin myös yhtäkkiä avata mun Fazerin joulukalenterin luukun! Pakko myöntää vähän häpeäkseni, että olen ollut aika huolimaton tuon kalenterin kanssa enkä edes joka päivä muistanut avata luukkua... Noh, saanpahan seuraavana päivänä enemmän suklaata! ;)
Doora oli ehtinyt jo nukahtaa lattialle - joskin se aina vaihtelee paikkaa -mutta mun pakkaamisprosessin herättämänä se muutti mun matkalaukun viereen. Se nukkuisi mielellään mun laukussa edeltävän yön, joten joudun aina sulkemaan laukun. Eihän se Dooraa estä vaan se nukkuu sitten laukun päällä. Problem solved! :D
Käytin sen pikkumatkustajan vielä ulkona, käväisin suihkussa ja pesin hampaat, ja lopulta nukahdin yhdentoista aikaan.

Doora-paralla oli ongelma, kun pallo lensi ruokakuppiin eikä se meinannut saada sitä pois! :'D

Jouluun aikaa enää VIIKKO!!!

16. joulukuuta 2016

Joulukalenteri 2.0.: Luukku nro kuusitoista

Kun jouluun on enää kahdeksan päivää (ja koska lähden itse huomenna Haapikselle joulun viettoon enkä palaa ennen uuttavuotta :D) on hyvä katsoa millaisia joulukoristeita mun asunnosta löytyy :)
Aika paljon on samaa kuin viime vuonna mutta uusia valoja löytyy aika kivasti, ja laskin tässä eilen, että mulla on kymmenet jouluvalot tänä vuonna! :D
Noh, mä tykkään jouluvaloista ja ne luo tunnelmaa pimeinä talvi-iltoina mutta se negatiivinen puoli niissä on, että niiden pois ottaminen tuottaa varsinaista ahdinkoa tammikuussa (tai maaliskuussa..) ja kaikki näyttää niin kolkolta. Mutta onneksi ei olla vielä siellä ja joulukin on vasta ensi viikolla, joten murehditaan sitä sitten kun on sen aika, ja juhlitaan joulua nyt!

Doora halusi väkisin tunkea itsensä videoon mukaan, se on sellainen linssilude. Hetki ennen videon kuvaamista sen leikkipallo lensi ruokakuppiin eikä raukka saanut sitä sieltä pois, ja se vähän sekoitti Doora Unelman pasmoja ihan ymmärrettävästi... :'D








Ja päivät sen kuin vähenee, sillä jäljellä on enää päivää yli viikko!!

15. joulukuuta 2016

Joulukalenteri 2.0.: Viidestoista luukku

Joulupyhinä on runsaasti aikaa lähteä ulkosalle, kun se sisällä köllöttely alkaa pikkuhiljaa kyllästyttämään. Monilla on myös joulun aikaan taukoa eri liikuntaharrastuksista, kuten itselläni tanssitunnit. Mutta onneksi liikkuminen ei vaadi mitään salijäsenyyttä, viimeisen päälle olevia trikoita ja jatkuvia belfieitä, vaan voit liikkua täysin ilman mitään hifistelyjä. Voisin väittää, että silloin liikkuminen on kaikkein mukavinta kun sitä ei tee tavoitteellisesti tai neljän seinän sisällä hien kyllästyttämässä kuntosalissa.
Talvi voi tuoda omia haasteitaan liikkumiseen - tai sitten ei, jos jossain ei lunta tule lainkaan - ja ajattelinkin, että tämä luukku käsittelee talviliikkumista.


Oikeanlaiset varusteet!
Oikeanlaisista varusteista ei voi olla kuulematta ja itseäni se ainakin vähän ahdistaa. Urheiluvaatteet ovat todella arvokkaita eikä itselläni ainkaan riitä rahaa niihin. Mutta onneksi liikuntavaatteita löytää nykyisin jopa Lidlistä, joten mun vinkki onkin etsiä erilaisia treenivaatteita näistä päivittäistavarataloista (cittari, Prisma), ruokakaupoista (Lidl) sekä vaatekaupoista (esim. H&M). Priorisoi hankinnat ja sovella oman kaapin sisältöä; kengät on tärkeimmät, joten voit muuten vallan mainiosti juosta (tai luistella, hiihtää, samoilla metsissä jne) toppahousuissa, legginseissä, poolopaidassa ja talvitakissa. Voit hyvin kysellä sisaruksiltasi tai ystäviltäsi onko heillä jotain asiaan soveltuvaa ylimääräistä vaatetta!
Riippumatta lajista kannattaa suosia kerrospukeutumista ja vaatteita, jotka hengittävät mutta pitävät kehon lämpimänä. Mikäli juokset niin on todella tärkeää pitää nilkat ja akillesjänteet lämpiminä, joten voit hyvin käyttää säärystimiä, tai kuten itse teen, niin käyttää pitkävartisia sukkia ja paksuja talvikeleille sopivia lämpölegginssejä. Itse hankin hetki sitten juoksupipon, jota olen ennen pitänyt todella turhanpäiväisenä asiana mutta tajusin sitten, että tämä pipo pysyy paikoillaan eikä valahda silmille kuten mun edellinen pipo. Kyllä voi pienillä asioilla olla suuri merkitys.. :D
Varmista, että kenkäsi ovat pitävät, joten heitä suosiolla kesälenkkarit talviteloille. Hieno lumi voi peittää alleen peilijään ja saatat loukata itsesi pahastikin. Itselleni kävi viime jouluna niin, että menin koirien kanssa metsään juoksemaan kesälenkkareissa, kun olin unohtanut talvilenkkarit mukaan matkasta. Lenkkarit olivat liukkaat ja tietysti kaaduin, putosin kiveltä alas ja iskin polveni toisen kiven reunaan.
Mitä tulee vielä kerrospukeutumiseen niin älä yliarvioi pakkasen purevuutta! Lähditpä sitten juoksemaan tai lumisotasille niin kuuma tulee äkkiä ja olo on tukala, joten mikäli sinulla on uloslähdettäessä lämmin olo hankkiudu eroon yhdestä vaatekerroksesta. Pieni kylmä kertoo sen, että sinulla on just sopivan verran vaatetta päällä, koska liikkuminen talvikamppeissa ihan varmasti saa aikaan kunnon lämmön!

Mieti maastoa: metsään, pellolle, takapihalle...?
Lumi peittää alleen paljon ja mikäli maasto on sinulle tuntematon saatat loukata itsesi yllättäviin kiviin, kuoppiin tai kantoihin. Itse tykkään juosta paljon metsissä mutta tämä ei-niin-kylmä talvi tekee sen, että pienet purot ei välttämättä olekaan niin jäässä kuin ne ensin näyttää olevan ja sitä kastelee jalkansa. Näin on itselleni käynyt lukuisia kertoja ja voin vaan todeta, ettei edes viiden asteen pakkasella ole mukavaa hölkytellä kotiin jalat likomärkinä.
Mikäli tykkäät liikkua jäällä niin varmistu siitä, että jää on todella pitävä! On todella hyvä juttu myös tiedostaa mahdolliset suvantokohdat ja tietää ne vaaranpaikat. Jälleen kerran olen tämän joutunut kokemaan kantapään kautta talvella, kun olin koirien kanssa juoksemassa järven jäällä. Oltiin matkalla rantaan, kun kuulin jään ritisevän ympärillä ja sitten upposi jalka. Hirveällä vauhdilla sännättiin rannalle ja oli kyllä täpärällä, ettei pudottu jäitten läpi. Jokaisella askeleella jää murtui ja olin itse polvia myöten märkä ja Doora oli kuin uitettu rotta toisen koiran selviytyessä vain tassujen kastumisella.
Joten mukaan vähän varovaisuutta niin hyvä!

kuva täältä
Mutta kun en tykkää juoksemisesta..!
Ei talviurheilu ole pelkästään hiihtämistä tai juoksemista vaan se on ennen kaikkea hauskaa! Lumi tekee sen, että pelkkä lumipallojen heittely on jo mukavaa liikuntaa, ja hankeen heittäytyminen tuntuu todella ihanalta pimeänä talvi-iltana :) Lisäksi pelkästään hangessa käveleminen on jopa kolme kertaa rankempaa kuin hiekalla, sillä jalkoja joudutaan nostelemaan ylöspäin, käsivarsilla joutuu sekä vauhdittamaan että tasapainottamaan kulkua ja myös keskivartalo (etenkin ne syvät tukilihakset!) joutuu töihin. Joten joulukuusen hakureissulle metsään ja umpihankeen? Yes, please!
Mikäli satut löytämään (vanhat peruskouluaikaiset) luistimet niin siinä on todella loistavaa liikuntaa! Olo on kyllä kuin Bambilla liukkaalla jäällä ja tarpeekseen saa jo kymmenen minuutin jälkeen mutta vaihtelu virkistää :) Luisteluun tarvitset jään mutta hiihtää voit umpihangessakin, ja mikäli iskee mäenlaskuhimo niin siihen riittää pelkkä muovipussi! Lumihangessa voi todella mainiosti suunnitella myös tanssikoreota ja tehdä sellainen, sillä lumi tekee hypyistä, jalannostoista ja pirueteista huomattavasti hankalampia, mutta lumessa myös näet oman koreosi kuvion :)
Myös esimerkiksi lumilinnan tai -ukon rakentaminen on mainiota kuntoilua, koska joudut nostelemaan lunta ja näin koko keho saa liikuntaa. Ja kukas sinua estäisi leikkimästä joulutonttua ikkunan alla? ;)
Mutta leikit sitten agenttia, rakensit lumilinnaa tai juoksit metsässä niin lämmittele hiukan sillä kylmiltään ulkona liikkuminen altistaa vammoille; juoksijan kannattaa lämmitellä valmiiksi jo kotona ennen lenkkiä, ja mikäli lumilinnan rakentamiseen on kamala kiire niin pyöritä ainakin käsiäsi muutaman kerran ympäri saadaksesi nivelnesteet liikkeelle.

Tiedän, että tämä postaus voi olla jonkun mielestä ristiriitaista, koska muuten korostan lepoa ja tästä haluankin sanoa parisen sanaa. Mä uskon siihen, että fyysinen aktiviteetti on ihmiskeholle hyväksi ja on näin itsenikin kohdalla ja lisäksi liikunta voi piristää ja tuoda hyvän olon. Mutta mikäli omaa esimerkiksi syömishäiriötaustan tai muuta ongelmaa yliliikkumisesta ja/tai ylirasitustilasta niin silloin liikunta ei automaattisesti ole hyväksi vaan se voi päin vastoin olla äärimmäisen vahingollista ja tuhoisaa. Tätä postausta en kuitenkaan kirjoittanut syömishäiriöisen näkökulmasta koska en usko kaikkien lukijoiden olevan myös sh-taustaisia, vaan kirjoitin tämän yleisesti.
Itse todella tykkään liikkua lumessa, siinä mielessä mä ja Doora ollaan kyllä niin samanlaisia! :D
Joten mikäli olet ollut tähän asti lumivastainen ihminen tai olet inhonnut lumessa liikkumista, niin nyt olisi hyvä aika kokeilla sitä uusiksi. Miettiä missä vaiheessa alkaa ärsyttämään ja mikä ärsyttää, ja mikä siihen avuksi? Yhdistä siihen lumeen jotain mukavaa ja miellyttävää, vaikka viinilasi ja pari suklaapalaa jälkeen päin, niin varmasti nousee kasvoille edes hyvin pieni hymy :)


Enää yhdeksän päivää jäljellä!!

14. joulukuuta 2016

Joulukalenteri 2.0.: Neljästoista luukku

if you don't have jewels, you make them
Mä olen todella kusemassa oman elämäni. Olen todella kusemassa kokemusasiantuntijuuden. Haku on nyt ja marraskuussa on haastattelut, mutta pahalta näyttää. Vituttaa, mutta itsepä olen soppani keittänyt. Tuntuu vaan äärettömän pahalta ja tyhjältä, se haku oli ainoa motivaattori, ainoa syy pitämään mut näinkin pinnalla, joten enää mulla ei ole mitään syytä yrittää. Mä oon niin s*tanan pettynyt itseeni, niin helvetin vihainen itselleni! Mulla on niin luovuttajafiilis, miksi enää edes yrittää? Toki voi paperit laittaa menemään mutta pahalta näyttää.
Mulla ei ole enää mitään syytä. Ei mitään syytä yrittää.


Tuo ote on kirjoitettu tasan kolme kuukautta sitten, jolloin viimein heräsin siihen todellisuuteen ja jolloin päätin lyödä hanskat tiskiin. En kokenut omaavani minkäänlaisia mahdollisuuksia saada tilannetta kahdessa kuukaudessa muutettua dramaattisesti, joten päätin luovuttaa. Noin puolen tunnin ajaksi.
Sitten mut valtasi se kiukku: ei jumalauta, tähänkö kaikki päättyy? Tähänkö mä annan asioiden päättyä? Missä on se mun kuuluisa sisu ja äkäisyys? Ne nousivat hetkeksi pinnalle ja mä tartuin niihin kuin hukkuva. Ei saakeli, en todellakaan luovuta! Ja siitä hetkestä lähtien mä taistelin joka ikisenä päivänä enemmän kuin koskaan ennen, enkä yhtenäkään päivänä päästänyt itseäni helpolla.
Tekikö mieli luovuttaa? Kyllä, mutta yhtenäkään kertana en antanut sille ajatukselle periksi. Mun unelma kokemusasiantuntijuudesta on ollut ainoa unelma vuosikausiin, ja se piru vie on taistelemisen arvoinen!


En uskonut voivani tehdä niin suurta muutosta niin lyhyessä ajassa, mutta mä tein sen. Aluksi mulle iski jäätävä paniikki siitä miten hirveän nopeasti mun paino normalisoitui ja overshoottasi ja silloin mä soimin itseäni rankasti, mutta nyt olen vain äärettömän iloinen ja kiitollinen siitä, että se oli mahdollista; aivan kuin mun kroppa olisi tiennyt mitä on pelissä ja se mahdollisti sen omalla tavallaan. Mind-body connection, kyllä mä siihen uskon. Ihminen on kokonaisuus, jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen.
Kokemusasiantuntijan koulutuspaikan lisäksi olen saanut ison osan terveyttäni takaisin, ja se on yksi parhaimmista lahjoista, jonka koskaan voi saada! Sain nimittäin tänään kuulla, että maksa- ja munuaisarvot ovat täydelliset ja toimivat paremmin kuin vuosikausiin! Lääkäri oli aivan ihana ja hän oli itsekin yllättynyt noista arvoista ja sanoi, että olen todella pitänyt itsestäni hyvää huolta ja hoitanut itseni kuntoon :) Luusto ja sydän ovat kaiketi vahingoittuneet iäksi mutta onneksi mulla on vielä aika puolellani ja voin pysäyttää niiden huonontumisen. Lisäksi varmasti anemiaa hoitamalla saattaa saada vähän sydämen tilaa parannettua, ja se ihan varmasti vaikuttaa positiivisesti jaksamiseen muutenkin. Tällä hetkellä puuskutan kuin pieni norsu, jalat on hapoilla parin kerroksen portaiden jälkeen, ja puuskuttamisen lisäksi haukon henkeä ja jopa haukottelen saadakseni tarpeeksi happea.
Olen ollut rautakuurilla mutta ne tablettimuotoiset ei imeydy eikä kropan punasolujen muodostus ole kovinkaan hyvä vaikka kuinka yritän saada rautaa ruoasta. Noh, pitää vaan jatkaa sopivan rautalisän etsimistä, eiköhän sieltä joku sentään löydy :)


Olen miettinyt sitä, että olisinko voinut saavuttaa nykyisen mentaliteettini ilman tätä viimeisintä relapsia? En usko. Olen kertonut miten paljon mulla oli kaikkia pelkoruokia, en pystynyt lepäämään ja sh-ajatukset rellestivät kuten apinat viidakossa. Mutta mulla ei yksinkertaisesti ollut kyvykkyyttä kohdata pelkojani, ei ennen kuin nyt syksyllä. MinnieMaud oli mulle uusi ja ihmeellinen ja valtaosa mun resursseista meni siihen, että selvisin jotenkin päivästä toiseen ja ne loput resurssit MinnieMaudin tutkimiseen.
Joten kadunko mä relapsia? En. Kadunko sitä, etten hoitanut hommaa viime vuonna? En, koska en olisi pystynyt siihen. Kadunko sitä miten nopeasti muutos tapahtui? En helvetissä! Mä kadun monia asioita mutta en yhtäkään mun terveyteen ja tulevaisuuteen positiivisesti liittyvää!

Mutta miten tämä jouluun liittyy niin aika pitkälti samalla tavalla kuin vuosi sitten. Mä odotan joulua, koska tiedän pystyväni nauttimaan siitä, mutta ennen kaikkea mä odotan joulua myös siksi, että joulun loppumisen jälkeen alkaa KAS-koulutus!
Muistan sen, että vuosi sitten sanoin haluavani voida pyrkiä tuohon koulutukseen mutten olisi koskaan uskonut voivani päästä siihen. Ajattelin aina, että ne ihmiset ovat huomattavasti erilaisia, kunnon voimanaisia ja -miehiä, poikkeuksellisia yksilöitä, fiksuja ja filmaattisia, ÄÖ:ltään mensan tasoa, eli kaikkea muuta kuin minä; mä olen vain mä.
Mutta mun valtti onkin just se: mä olen mä, ja mulla on todella, TODELLA paljon kokemusta ja tietoa syömishäiriöistä, todennäköisesti enemmän kuin keskiverto sairaanhoitajalla tai lääkärillä.
Ja olisinko mä vuosi sitten kuvitella, että voisin ruveta tekemään tätä työkseni, vertaistukitöitä? Ehen, en todellakaan!
Taisin sanoa vuosi sitten, että olen sulkemassa tiettyä kappaletta kirjassani ja niin mä teinkin: hoidin puolet siitä koko hommasta mikä on enemmän kuin koskaan ennen olen tehnyt, ja siihen aiempaan verrattuna mä todella päätin yhden kappaleen. Mutta muutamia huomautuksia marginaaliin piti käydä tekemässä, katsomassa viittaukset ja lähteet oikein ja kirjata vielä yksi kappale, ennen kuin se osa kirjasta on käsitelty täysin. Näin kuvaannollisesti puhuen :D


Mutta jotta ei ihan runolliseksi tämä mene, niin pikaiset kuulumiset lopuksi (haha, tämän piti olla kuulumis- eikä runoilupostaus :D).
Pääsin piilolinssien testausryhmään eli saan kertakäyttöpiilareita testattavaksi joulun ja uudenvuoden yli, ja teen niistä sitten videota tmv. Doora on saanut päätökseensä oman testinsä noista Purina DentaLife-puruluista, ja video siitä on tässä lopuksi!
Kävin tänään peilisalilla treenailemassa ja saatiin Ronjan kanssa koreo valmiiksi - tai Ronjan koreo :D - ja taidan sen julkaista vasta ihan kalenterin loppupuolella :) Vähän harmittaa se, etten pysty tekemään sellaista lattiatyöskentelyä, jossa tulisi paljon painoa käsivarsille tuon olkapään takia, ja siksi jäi muutamia hyviä ideoita toteuttamatta. Olkapään teippasi fyssari maanantaina, koska se putosi kolmesti viime viikon aikana sijoiltaan, oli todella kipeä ja hervoton eikä se enää tahtonut pysyä aloillaan. Nyt teipit yrittää pitää sitä olkaluuta aloillaan, mutta koko ajan se tuntuu siltä että luksoituminen on enää ajan kysymys. Perjantaina onneksi näen lääkäriä seuraavan kerran ja hänelle todellakin aion kertoa tästä, ja hän tehköön päätöksen lähettääkö ortopedille vai ei.

Mutta jotta tämä ei romaanin mittaiseksi veny niin liitän nyt sen Dooran videon :)
Tiedän, ei se nyt ihan mestaritasoa ole koska siis puhelimella näitä värkkään (kiitos ihanan eläkeläppärini...) mutta saa kelvata!
Tässä siis Doora Unelman tuomio noista puruluista! :D


Ja päivät sen kuin vähenee: enää kahden käden sormien verran päiviä jouluun!

13. joulukuuta 2016

Joulukalenteri 2.0.: Kolmastoista luukku

Joulun ruoista mun nykyinen suosikki on ehdottomasti riisipuuro ja sitä on tultu syötyä todella ahkerasti. Mun on tehnyt kamalasti mieli riisipuuroa ja olen pikkuhiljaa kouliintunut tekemään aika hyvää riisipuuroa ;)
Joten tässä luukussa mä jaan reseptin mun riisipuurosta!

3 dl vettä
1,5 dl riisiä
7 dl täysmaitoa
2-3 rkl voita
suolaa

1. Kiehuta vesi ja lisää riisit, anna kiehua vielä viitisen minuuttia. Lisää sitten maito ja voi. Hämmennä.
2. Pienennä keittolevyä ainakin puolella (eli 1-6 asteikolla tasolle 2-3), ja hämmennä puuroa kunnolla ihan kattilan pohjia myöten. Anna hautua about 40 min. Lisää lopuksi suola ja hämmennä lisää.

Oman puuroni syön kanelin ja maapähkinävoin kanssa, koska ainakin omasta mielestäni maapähkinävoi sopii riisipuuroon kuin nenä päähän! Kenties uusi traditio joulupöytään? ;)


Jouluun jäljellä vielä 11 päivää!

12. joulukuuta 2016

Joulukalenteri 2.0.: Luukku kaksitoista

kuva täältä

Giveawayn arvonta on suoritettu, ja arpaonni suosi tällä kertaa Nooraa (nouy)!
Käytin tässä random.org -sivuston satunnaisuusgeneraattoria. Osallistujia oli 8, jolloin generaattori arpoi luvuksi 6, ja kuudes ylhäältä oli Noora :)
Tsekkaa Noora sähköpostisi! :)


Jouluun enää kaksitoista päivää!!

11. joulukuuta 2016

Joulukalenteri 2.0.: Luukku nro yksitoista

Mitä löytyy mun joululahjatoivelistalta?



Ihan ensimmäisenä ja suurimpana toiveena olisi saada uusi älypuhelin, ja jos oikein hurjaksi heittäydyn niin läppäri ja nämä molemmat pohjautuvat tarpeeseen.
Mun läppäri on mennyt niin, NIIN raivostuttavan hitaaksi ja huonoksi, että kyllä on tippitaidot käytössä kun tällä koneella puuhailen. Tähän on asennettu Windows uudestaan vuosi sitten mutta koneen toiminta sen kuin huononee. Hmph.
Tarvitsisin uuden puhelimen, sellaisen, jossa on paljon muistia. Hoidan puhelimellani kuvien ja videoiden muokkaukset, sillä surkea, eläkkeelle päästettävä läppärini ei siihen kykene. Ilman muistikorttia ei puhelin toimisi juuri lainkaan, mutta siltikin alkaa toiminta hidastua. On tämä nykyinen luuri huomattavasti parempi kuin edeltäjänsä, ei siinä mitään, ja olen kyllä tyytyväinen tähän.
kuva täältä
Uusi rannekello, sillä nykyinen rannekelloni on kymmenen vuotta sitten saatu yo-lahjaksi, ja pikkuhiljaa senkin toiminta on ruvennut heikkenemään. Toinen käytössä oleva rannekello on tilattu eBaysta, ja sen nahkaranneke on rispaantunut pahoin ja kohta poikki. Kello on saanut paljon osumaa tanssiessa lattiatyöskentelyssä. Lisäksi en edes tiedä, että onko tuon kellon patteri vaihdettavissa, koska kello on.. noh.. kahden euron kello eBaysta ja just sitä kiinalaista tekoa.


kuva täältä

Nämä Blochin ballet buutsit on niin toivelistalla! Olen himoinnut näitä vaikka kuinka pitkään mutta hinta on sen verran korkea, etten oikein raaski näitä ostaa :D
Kyllä mä kelpuutan muunkin brändin buutsit, ei niiden välttämättä Blochit tarvi olla ;)
Muutenkin treenivaatteet tulee aina tarpeeseen ja jos nyt niistä puhutaan, niin oikein kylmille talvikeleille sopiva takki, joka soveltuu juoksemiseen.

Suklaata!
Tarvitseeko edes perustella? ;)


Hassua miten vanhemmiten omat joululahjalistat sen kun lyhenevät. Lapsena niiden listojen tekeminen oli niin suuri juttu, ja listoja tehtiin huolellisesti monta päivää ja monta kertaa.
Lelukuvastojen ilmestyminen tarkoitti aina sitä, että pian tulee joulu, ja lelukuvastot tutkittiin äärettömän huolellisesti. Lahjalistat laitettiin kirjekuoreen ja takkahuoneen ikkunalaudalle ja tarkkailtiin koko ilta ja aamu onko lista hävinnyt, onko tonttu hakenut listan.
Pukille kirjoitettiin näitä listoja ja kirjeitä vaikka kuinka paljon, korjailtiin edellisen kirjeen sisältöä, pyyhittiin joku lahja pois ja toivottiin uutta tilalle. Voi niitä aikoja.. :D Silloin ostettiin paljon tähtisadetikkurasioita niin itselle kuin sisaruksille vain saadakseen mahdollisimman monta pakettia, vaikka kaikki vihasi niitä tähtisadetikkuja. Vieläkin niitä pyörii kotona laatikkojen pohjilla, joten on niitä paljon saatu! :D
Mitenkäs teillä, onko jotain lahjatoiveita? :)


Jouluun enää alle kaksi viikkoa, eli 13 päivää!

10. joulukuuta 2016

Joulukalenteri 2.0.: Kymmenes luukku





Joulu on odotusten aikaa. Jouluun ladataan paljon toiveita ja niitä odotuksia, ja joka joulusta pitää tulla se Täydellinen Joulu, joka muistetaan Sinä Vuosisadan Mahtavimpana Jouluna.
Mutta harvoin se joulu on täydellistä ja odotusten mukaista, sillä ne odotukset ovat aina liian korkealla eivätkä sovi tosielämän kanssa yhteen.
Mutta mitä ovat nämä joulun odotukset, ja mikä on todellisuus?

kuva täältä
Oletus
Menet jouluostoksille perheenjäsenen tai ystävän kanssa ja lähdette liikenteelle jo aamusta. Ostoskeskuksessa soi ihana joulumusiikki ja joulupukki ottaa toiveita vastaan. Sisätilat tuntuvat ihanan lämpimiltä ulkoilman kirpeän pakkasen jälkeen ja tämä on omiaan penkomaan kunnon lahjalöytöjä. Löydät kuin löydätkin täydelliset lahjat kaikille!
Lopulta shoppailureissun kruunaa kermavaahdolla kuorrutettu valtava chai latte ja joulutorttu! Ah mikä päivä!

Todellisuus
Et löytänyt parkkipaikkaa ostoskeskuksen pihasta, joten päädyit Prismaan. Kaupassa soi ärsyttävän kimeällä äänellä laulettuja joululauluja ihan liian kovalla ja ihmisiä tungeksii joka paikassa. Tulee niin saakelin kuumakin toppatakissa, kaulahuivissa ja pipossa ja epäilet deodoranttisi pettäneen, joten varmuuden vuoksi käväiset parfyymiosastolla suihkauttamassa liian pistävän hajuista parfyymiä peittääksesi mahdolliset tuoksut. Pikkulapset kiljuvat korviavihlovasti äitiensä käsipuolessa etkä ärtymykseltäsi voi keskittyä joululahjojen ostoon. Muistisi perukoilla pyörii pankkitilisi saldo, sillä sinun pitäisi pystyä elämään loppukuukausi satasella. Päädyt penkomaan alekoreja ja lahjojen yhteisbudjetti on kaksikymppiä. Et löydä kaikkia lahjoja, joten toivot ettei perheenjäsenesi/ystäväsi huomaa puuttuvaa lahjaa. Tuskastuneena lähdet ulos kaupasta ja liukastut kaupan edustalla. Räntää vihmoo taivaalta, uusi toppatakkisi on kurassa ja ympärillä olevat pikkulapset nauravat ja osoittelevat sinua sormella.
Kun pääset kotiin tajuat hukanneesi kännykkäsi.



Oletus
Heräät aikaisin aattoaamuna hiljaiseen taloon ja kinkun tuoksu leijailee sieraimiisi. Käytät koirat pitkällä aamukävelyllä, sillä ilma on kuin talvienkelin sielu: kaunista, lumista ja paljon pakkasta. Äitisi on kokannut herkullisen riisipuuron ja istahdatte koko perheen voimin syömään puuroa ja leikkimielisesti kilpailemaan mantelista. Lopulta pikkusiskosi löytää mantelin ja kaikki onnittelevat häntä hymyillen.
Lopulta jokainen tiskaa omat astiansa ja siirtyvät olohuoneeseen keskustelua varten.

Todellisuus
Heräät imurin hurinaan ja muutamaan tukahdutettuun kirosanaan puoli yhdeltätoista aattoaamuna. Äitisi antaa sinulle ostoslistan ja käskee äkkiä juoksemaan ABC:lle ostamaan sitä ja tätä. Riisipuuroa ei ole vielä edes aloitettu tekemään, olet nääntymäisilläsi nälkään ja sinua on tiukasti kielletty syömästä mitään, sillä "puuro on ihan kohta"!
Lopulta muistat salaisen suklaakätkön, käännyt sen puoleen ja tajuat siskontyttösi syöneen ne kaikki.



Oletus
Pitkän pohdinnan jälkeen olette saaneet selvitettyä kannattaako saunoa ennen vai jälkeen suuren jouluaterian. Kaikki ovat pukeutuneet parhaimpiinsa, hiukset on kammattu ja väkerretty suurille kiharoille ja poskilla loistaa puna. Sähkövalot on sammutettu ja talo loistaa kynttilänvalossa, joka langettaa pehmeitä varjoja jännittyneille kasvoille. Jokainen kuuntelee jouluevankeliumia, kohottaa viinilasiaan ja toivottaa hyvää joulua.
Tarjoiluastiat kiertävät henkilöltä toiselle ja jopa kaikkein nirsoin syöjä löytää omat suosikkinsa. Koirat makaavat kunnioittavasti muutaman metrin päässä, sillä ne tietävät saavansa extraa herkkuruokaa ihmisten jälkeen.
Jokainen hymyilee leveästi ja keskustelu porisee yhtä tomerasti kuin se aamuinen täydellinen riisipuuro, ja emäntä muikuilee tyytyväisenä kuullessaan toinen toistaan ylistäviä kommentteja uskomattoman herkullisesta ruoasta.

Todellisuus
Saunan ja aterian välinen aikataulu ei mennyt ihan nappiin ja olet vielä suihkussa, kun muu perhe alkaa kokoontua aterialle. Tukka märkänä, reikäisessä t-paidassa ja verkkareissa juokset paikallesi ja ilveilet siskojesi kanssa jouluevankeliumin ja Enkeli taivaan aikana, etkä takuulla laula säveltäkään!
Yksi tarjoiluastia puuttuu, jolloin emäntä hermostuu, ravaa ympäri taloa etsimässä sopivaa lautasta ja lopulta luovuttaa. Kinkku on vähän kärähtänyt, ja kinkun kastike tipahtaa veljesi housuille, jolloin veli suuttuu ja lähtee huoneeseensa ovet paukkuen. Koirat pyörivät jaloissa ja annat niille salaa kinkunpaloja.
Lopulta jokainen on syönyt ja sännännyt äkkiä ruokapöydästä välttyäkseen siivoamiselta. Pöytäliina on tuhoutunut, sillä siskontyttösi kaatoi kynttilän.

kuva täältä

Oletus
Joulupukki tulee kylään ja koirat lopettavat haukkunsa nopeasti: ne tietävät pukin olevan ystävä. Kaikki istuvat olohuoneessa sääret vienosti ristissä, laulaa veisaavat Joulupukkia ja nuorimmat tanssivat kuusen ympärillä. Pukki joutuu kehottamaan useamman kerran penkomaan niitä lahjasäkkejä, koska hänellä on vielä pitkä matka.
Lahjoja jaetaan hitaasti ja pukin kanssa on pitkä ja hyvä keskustelu uskonnosta, politiikasta ja Lähi-Idän tilanteesta. Lopulta pukki saa mukaansa pullon kotitekoista glögiä, ja kaikki ovat tyytyväisiä!

Todellisuus
Joulupukki tulee kylään ja koirat joudutaan sulkemaan kukin eri huoneeseen: ne tietävät pukin olevan vihollinen. Kaikki istuvat olohuoneessa, joskin muut ovat kokoontuneet huoneen perälle vienosti keskenään kun taas sinä istut yksinäsi valtavalla sohvalla koirasi vieressä (tämä on fiksumpi koira). Pukin olemassaolo on unohtunut, sillä kaikki ovat hyökänneet lahjapussien kimppuun. Lopulta pukin olemassaolo muistetaan, muutamat laulut lauletaan ja pukki saatellaan matkaan.
Hetken kuluttua alkaa mahtava riita siitä, kun jokainen ei saanutkaan niitä etukäteen tiedettyjä lahjoja, jotka ovat päätyneet väärille henkilöille.



Oletus
Muutama lahja on avattu ja yhteislahjaksi saatu peli on laitettu pystyyn. Jokainen osallistuu peliin leikkimielisesti kisaillen, ja rasia vihreitä kuulia kiertää joukossa. Jokaisella on vatsat edelleen jouluruoasta pullollaan mutta pari kuulaa menee aina jälkiruokavatsaan.
Lopulta pelin voittaa sisaresi, ja jokainen onnittelee häntä hymy huulilla.

Todellisuus
Kaikki lahjat on revitty auki ja yhteislahjaksi saatu peli on laitettu pystyyn. Jokainen osallistuu peliin enemmän tai vähemmän tosissaan, ja rasia vihreitä kuulia kiertää joukossa. Ennen kuin rasia on saavuttanut sinut se on jo tyhjennetty.
Lopulta pelin voittaa sisaresi, jolloin kilpailuhenkisimmät suuttuvat ja marssivat huoneeseensa ovet paukkuen.



Oletus
Joulu on yhdessäolon aikaa. Koko perheesi on koolla ja kaikki riidat on unohdettu. Olette onnellisia siitä, että teillä on toisenne ettekä takuulla unohda kertoa siitä. Halailette toisianne usein joulun aikana ja kiitätte toisianne siitä mitä he ovat tehneet riisipuuron/jouluaterian/lahjojen hyväksi, ja teette myös suunnitelmia seuraavalle kesälle: kaikki yhdessä Japaniin!

Todellisuus
Joulu on valitettavasti yhdessäolon aikaa. Koko perhe on koolla ja kaikki riidat vaan korostuvat. Vannot vihaavasi sisaruksiasi ja lähtisit pois heti jos vaan pystyisit. Välttelet halauksia kuin ruttoa ja kuuntelet muiden suunnitelmia kesälle: kaikki muut yhdessä Japaniin!


Joulu on tasan kahden viikon päästä!

9. joulukuuta 2016

Joulukalenteri 2.0.: Yhdeksäs luukku

Viime joulukalenterissa mulla oli pieni giveaway, joten ajattelin ottaa saman käyttöön tässäkin kalenterissa :)
Eli voit voittaa balettiaiheisen lahjan tästä giveawaysta, ja säännöt ovat seuraavat:

- osallistua voit kommentoimalla nimesi + sähköpostiosoitteesi kommenttiboksiin
- vain yksi osallistuminen per naama
- sinun pitää olla tämän blogin lukija ja seuraaja
- osallistumisaikaa on sunnuntaihin 11.12.2016 klo 23.59 saakka!
- voittaja julkaistaan maanantaina 12.12. 2016


Jouluun on vielä 15 päivää!

8. joulukuuta 2016

Joulukalenteri 2.0.: Luukku nro kahdeksan


Kahdeksas luukku on vaihteeksi "kuulumisluukku", sillä edellisestä kuulumispostauksesta on hetkinen aikaa joten nyt olisi sellaisen aika :)

Mun fyysinen toipuminen on nyt edennyt siihen pisteeseen, että pikkuhiljaa alkaa löytyä sellainen tasapaino, eli kroppa ei enää turvottele niin rajusti, refeedingin aiheuttamat kivut ovat ruvenneet laantumaan ja myös tuo trunk adipose alkaa pikkuhiljaa näyttämään niitä vatsalihasten ääriviivoja. Olen päässyt takaisin liikunnan pariin, sillä vasemman jalan äkäinen jännetulehdus on jo laantunut ja nyt pitää niveliä tukemaan hankkia lihasta.
Mä omaan yliliikkuvat nivelet ja kun siihen vielä lisätään fibro, niin pulassa ollaan aina välillä enkä edes muista milloin olisi viimeksi ollut kivuton päivä. Noh, maanantaina kävin peilisalilla treenailemassa ja eikö vaan vasen olkapää pudonnut oikein mallikkaasti sijoiltaan kesken improilun. Se luksaatio tuli myös videolle, ja sen ja muistojen avulla olen saanut selvitettyä tuon olkapään putoavan sijoiltaan anteriorisesti. Sen luksaation jälkeen olkapää on ollut melkoisen kipeä ja huomattavasti normaalia alttiimpi putoamaan sijoiltaan, eli jokainen luksaatiokerta venyttää ligamenttejä entisestään ja aiheuttaa lisää tuhoa.
Mulla on ollut tämä olkapäiden sijoiltaan meno ongelmana ehkä viiden vuoden ajan, jos oikein muistan, ja silloin oli oikea pahempi mutta nykyisin oikea olkapää on jo hyvässä kunnossa - tai no, hyvässä ja hyvässä, siinä on vanha kiertäjänkalvovamma ja pysyvä vamma lapaluussa ja se on murtunut kolmeen osaan - mutta you get what I mean.
En oikeastaan enää tiedä mitä tehdä. Olen fyssarilla kulkenut 15-vuotiaasta saakka, jolloin tuli eka olkapäävamma, ja olen siitä lähtien tehnyt olkapääharjoitteita, toki välillä enemmän ja välillä vähemmän... Ymmärrän täysin sen miksi luksaatio on pahempi alipainossa (ei ole tarvittavaa lihasta, tämä oli mun päätelmä) mutta miksi se on näin paha nyt kun olen jo verrattaen hyväkuntoinen ja mulla on lihasta siinä ympärillä?! Teen kuitenkin edelleen töitä tuon lihaskunnon eteen (Pilatesta, painoharjoittelua, tanssia, satunnaisesti joogaa, juoksua) mutta niissäkin osa liikkeistä on mahdotonta tehdä, koska tuo samperin olkapää ei suostu yhteistyöhön :/
Olen fyssarini kanssa puhunut usein tästä aiheesta mutta taitaa olla niin, että mun pitää kääntyä ortopedin puoleen. Kun luksaation pelossa joutuu varomaan kättä koko ajan ja se käytännöllisesti katsoen vain roikkuu tuossa sivulla, niin ei se enää kivalta tunnu. Yöllä joutuu miettimään sitä, että kummalla kyljellä kannattaa nukkua, koska se olkapää voi tehdä temput mikäli siihen tulee painetta tai se voi pudota siksi, että siihen ei kohdistu sängyn antamaa painetta.
Joten ei kiva, sanon minä.


Mutta dance-wise menee aika kivasti, mikä on pienoinen ihme! :D
Olen päässyt kunnolla hankkimaan voimaa nilkkoihin ja nyt ensimmäistä kertaa ikinä pystyn tekemään kärjillä hitaita releveitä! Hitaasti tehtävät relevet ovat ainakin omasta mielestäni ja kokemuksestani huomattavasti hankalampia kuin nopeat, koska siinä joutuu tekemään töitä paljon enemmän, ja kontrolloimaan koko kroppaa eri tavalla. Aukikierto joutuu koetukselle, keskivartalon tuki näyttäytyy ihan eri tavalla ja jalkojen pitää tehdä töitä päästäkseen boksin yli. Kun ei ole vauhtia avittamassa puuhaa, niin siinä joutuu itse töihin ihan täysin.

Olen tehnyt näitä releveitä ihan pehmeillä tossuillakin ja joutunut miettimään nilkan linjausta uudelleen. Mulla jalka lähtee kippaamaan ulkosyrjälle ja isovarvas liftaa, jolloin koko nilkka menee mutkalle ja siitä lähtee voimat. Ihanne on saada kaikki viisi varvasta lattiaan mutta sain tanssinopelta sellaisen vinkin, että ennemmin miettii sen painon tulevan isovarpaiden puolelle kuin pikkuvarpaille.
Voimaa alkaa pikkuhiljaa tulla lisää mutta tasapaino on hakusessa, oi voi! :D Onhan mulla tosiaan se tasapainolauta mutta muistan sen aina silloin kun siivoan ja silloin joko a) vannon ottavani sen käyttöön, tai b) kiroan sen olemassaolon. Noh, eilisen tasapainolautapostauksen innoittamana olen ottanut sen laudan käyttöön ja tajunnut miten surkea mun tasapaino on, ja miten mun nilkat ovat edelleen heikot.
Noh, mutta eipähän ainakaan työt lopu kesken ;)


Ja vielä näin loppuun vähän päivitystä.
Eli mä pääsin sinne kokemusasiantuntijan koulutukseen! Sain tietää siitä jo viime viikolla mutta vasta tänään sain puhelun siitä, eli tieto on nyt julkista ja virallista! :) Koulutus alkaa tammikuun alussa, ja vuoden päästä tähän aikaan mun pitäisi olla koulutettu kokemusasiantuntija :)
Mulla oli vuosi sitten tähän aikaan kolme tavoitetta tälle vuodelle: valmistua tradenomiksi, hakea KAS-koulutukseen ja vahvistaa mun itsetyytyväisyyslihaksia, ja saavutin ne kaikki! En voi sanoin kuvailla miten uskomattomalta tuntuu, kun asiat alkavat viimeinkin loksahdella paikoilleen. Se antaa uskoa itselle siitä, että elämää on sh:n ulkopuolella, että mullakin on tulevaisuus eikä se tulevaisuus ole sairaalassa. Että mä voin kääntää kaiken kokemani mun voimavaraksi ja hyödyksi, ja voin auttaa muita. Olisiko mun tilanteeseen voinut tulla muutosta aiemmin mikäli olisi ollut joku kokemusasiantuntija, joka olisi kertonut omasta taistelustaan ja tsempannut? En tiedä, ehkä. Mutta menneisyyttä on turha penkoa, ainoastaan oppia siitä ja näin tehdä siitä merkityksellinen :)
Ja kuten mä tykkään sanoa, niin asioilla on taipumus järjestyä, ja viimeistään jouluna nauretaan! ;)


Jouluun on kuitenkin vielä 16 päivää!