12. lokakuuta 2016

Dancer's fuel

eka attitude sitten kesäkuun... huoh.
Multa on pyydetty ruokapäiväkirjan tyylistä postausta useasti ja etenkin vinkkejä siihen kuinka paljon "uskaltaa" syödä ja miten syödä herkkuja. Mä olen melko ruokapäiväkirjavastainen ihminen, koska ensinnäkin yksittäinen päivä antaa todella kapean katsauksen ruokavalioon ja toiseksi muistissa on edelleen se viime talven ja kevään anonyymien pommitus mun ruokavaliosta.
Mutta toisaalta, koska mulla ei ole tässä mitään menetettävää ja koska tämä saattaa olla joillekin avuksi, niin okei. Otan tähän avuksi vielä eilispäivän näyttääkseni, että vaihtelu on normaalia; tärkeintä on se, että saa minimit täyteen. Joten jos yhtenä päivänä syö 4500 kcal ja seuraavana "vain" 3000 kcal, on se täysin normaalia. Aivan yhtä normaalia kuin syödä kuukauden päivät 9000 kcal joka päivä.

miksi mulle tulee mieleen lumiukko tästä banaaninaamasta? :D
Aamun aloitin kookos-mantelimaitoon tehty kaurapuurolla, johon lisäsin muutaman kourallisen rusinoita ja suolapähkinöitä. Puuron kruunasi banaani, omenasosetta ja pari ruokalusikallista maapähkinävoita. Jälkkäriksi söin kolme riviä Fazerin Salty toffee -suklaalevystä. Syön myös aamupalalla jälkiruoaksi suklaata, koska miksikäs ei? Jos sitä tekee mieli ja energiaa pitää saada, niin suklaa on siihen erinomainen ruoka-aines: se sisältää paljon kaivattuja hiilareita ja rasvaa, hippusen magnesiumia ja buustaa mielialaa oikein mukavasti.
Itse asiassa olen laittanut merkille tuon ruoan vaikutuksen mielialaan. Etenkin aamupalalla on sellainen vaikutus ja sen tuntee miten mieliala nousee :)

pretzeliä dipattuna suklaalevitteeseen, oi nams! <3
Välipala oli tänään tuommoinen suht isohko pretzel, jota dippasin tuohon hasselpähkinä-, suklaa- ja maitokreemilevitteeseen. Suolainen yhdistettynä makeaan on todella herkullinen yhdistelmä, ja mitä nyt arvioisi niin söin tuolla kertaa ~ 4-5 teelusikallista tuota levitettä. Myöhemmin sitten (aka päivällisen jälkeen) söin viisi teelusikallista lisää suoraan purkista, koska se vaan maistuu paremmalta suoraan purkista syötynä ;)
Tein tänään riisipuuroa, koska olen himoinnut sitä monta päivää. Söin itse asiassa eilenkin riisipuuroa ja viikonloppuna tein feta-kasviskiusausta, joka ei ollut ihan Kokkikartanon oman kiusauksen veroista... Mutta on pakko yrittää verestää omia kokkaustaitoja, koska ruoka on ihan älyttömän kallista! Mulla menee nyt helposti yli satanen viikossa ruokaan, eli yhden kuukauden vuokran verran. Ja vielä sitä ihmettelee että miksi mulla ei ole koskaan rahaa... no kappas kun mä syön ne! :D :'D

itse tehtyä riisipuuroa kanelilla ja maapähkinävoilla (3 rkl), ja yksi jälkiruoista oli Butterfinger :D

Nuo mun päivälliskuvat instassa on aika hämääviä, koska ei mun päivällinen koskaan rajoitu siihen kuvaan. Esimerkiksi eilen söin riisipuuron ja suklaapatukan lisäksi muna-riisipasteijan, hedelmätoffeeta ja muutaman rivin suklaata.
Jos eilistä miettii, niin omien tanssitreenien takia mulla on niin käsittämätön nälkä, ettei ole sellaista ollut ihan hetkeen. Mun treenit eivät olleet likimainkaan intensiivisiä, sillä suurimman osan vietin kuvaamisen parissa ja improonkin liikeni vain about parikymmentä minuuttia. Tangolla tein vajaan puoli tuntia enkä kärjilläkään ollut pariakymmentä minuuttia pidempään. Intensiteetti oli myös alhainen, mutta siitä huolimatta sykkeet nousi tosi herkästi. Myös nesteturvotuksen takia olo oli inhottava ja tukala, joten sekin esti tekemästä yhtään kovemmin.
Tänään olen ihmetellyt sitä, että kivut ovat aika yllättävän alhaiset kun miettii että tanssin eilen. Vasen jalka ei tunnu lainkaan hullummalta, mutta oikean lonkan bursiitti on äkäinen. Tiedä mistä ihmeestä sekin on aktivoitunut..? Mutta tähän on tultu: kroppa on niin risa, että paikat hajoaa yksi kerrallaan.


Mulla ei pitkään pysynyt nälkä poissa, joten toiseksi jälkkäriksi hain lisää suklaata ja hedemätoffeeta, jota myös otin mukaan kävelylenkille. Olenkin kertonut, että verensokerin heittelyn ja sen myötä mahdollisten epilepsiakohtausten takia joudun nyt pitämään koko ajan mukana syötävää. Mutta tämäkin toivon mukaan tasoittuu ajan myötä.
Tänään kävelyllä huomasin todella konkreettisesti jälleen kerran sen, miten lopussa mun kroppa on. Luulin sydänongelmien jo helpottaneen hieman, koska pulssi ei enää kävellessä noussut yli 140. Mutta tänään se huiteli koko ajan 150 pinnassa ja henkeä ahdisti. Myös flunssaoireet pahenivat jo eilen illalla, puhumattakaan siitä eilispäivän nälästä.
Sain myös tietää verikokeiden tuloksia ja nekin ovat päin seiniä, eikä hemoglobiini ole laskenut näin alhaisiin lukemiin moniin vuosiin. Myös punasoluissa on häikkää, samoin maksa-arvoissa.. :/ Nämä on kaikki tosi pelottavaa faktaa mutta toisaalta niissä on se hyvä puoli, että niillä voi antaa taas sh:lle turpaan. Kun turvotus saa aikaan sen mitätöinnin ("en mä ole enää sairas", "ei mussa ole enää mitään vikaa", "ei tämä ole mitään muuta kuin puhdasta läskiä", "ei mulla ole enää oikeutta syödä", "laihduta läski!") ja paniikin, niin kylmät faktat auttaa tajuamaan todellisuuden. Paino ei kerro sitä mikä oikeasti on kropan tilanne, ei todellakaan! Voi olla bmi-luokituksen mukaan kliinisesti normaalipainon rajoilla, mutta jos se kaikki on vain nesteturvotusta kertoo se siitä mikä massiivinen vaurioiden määrä sisuksissa on.
Ehkä idioottimaisimman vastaanoton tämän turvotuksen kanssa sain sh-polin hoitajalta. Mulla oli eilen hänen vastaanottonsa ja totta kai punnitus, ja koko vastaanoton ajan sain vain kuulla päivittelyä siitä miten nyt ollaan aivan eri lukemissa, miten paljon mun paino on noussut viikossa, miten tämä voi olla mahdollista ja niin pois päin.
Lienee tarpeetonta sanoa miten typerää käytöstä sairaanhoitajalta, joka hoitaa anoreksiapotilasta.


Mutta takaisin ruokiin!
Tältä päivältä mulla ei ole enempää ruokakuvia, joten otetaan eilinen avuksi. Tuo Ingmannin Rocky Road on ollut mun lempparia viime talvena ja ostin sitä siksi uudestaan. Se on myös vähälaktoosista, mutta on todella sääli että vähälaktoosisia tai laktoosittomia HYVIÄ jäätelöitä on niin vähän. Benskut on jotain niin namia, mutta niistä saa aina muutaman päivän kestäviä mahaongelmia, niin joutuu niitä syömään vähemmän :/
Söin koko jäätelön (vajaat 500 grammaa mitä tuossa paketissa on), ja sen lisäksi vielä kaksi riisikakkua maapähkinävoilla, banaanilla ja rusinoilla, sekä "sotkukulhon": banaanijogurttia ja maissihiutaleita, joiden joukossa rusinoita, banaani, klementiini, suolapähkinöitä, tavallisia casheweitä sekä maapähkinävoita. Myöhäisiltapalaksi loput Maraboun Japp -suklaalevystä (söin koko levyn eilen) ja pari lisää riviä tuosta Fazerin levystä, ja käyttäessäni Dooraa myöhäisiltakävelyllä söin muutamat hedelmätoffeet.

sotkuinen kuva mun sotkukulhosta
Mutta tähän loppuun vähän muita kuulumisia, tai tanssi-sellaisia (joita ei periaatteessa edes ole). Mulla ei ollut oikeastaan mitään pääpointtia, vaan lähdin pelkästään kokeilemaan ja lähinnä tyhjäämään päätä impron muodossa. Tunteroisen vietin kuvaamisen parissa ja se osui muuten todella hyvään saumaan kehonkuvan kannalta! Mun kehonkuva on todella pahasti hakusessa, sillä välillä näen vain järjettömän kokoisen mahan ja nelinkertaiseksi turvonneet kasvot ja reidet, ja välillä taas näen muka selkärangan ja käsivarsien jämäköityneet lihakset. En tiedä kumpaan kuvaan luottaa, joten en luota kumpaakaan ja myös välttelen peiliä tosi paljon.
Mähän käytin valokuvaamista viime talvena ja keväänä isona työkaluna tässä asiassa ja taidan ottaa sen takaisin. Toki kuvat kertoo oman tarinansa turvotuksesta, mutta samalla ne kertoi etten mä olekaan niin järkyttävän lihava kuin peilikuva vihjaa. Voiko olla näin? Entä jos mä näen ne valokuvatkin väärin? Entä jos mulla onkin bigoreksia, eli olen oikeasti lihava ja näen itseni liian laihana? Mutta en voi muuta kuin havainnoida ja kuvata - mitä ne kuvat näyttävät? - ja luotaa faktoihin. Tiedän, että mun pää ei ole pysynyt vauhdissa mukana ja tiedän, että kehonkuva normalisoituu ravitsemustilanteen myötä ja tiedän, että mun ravitsemustila ei ole lähimainkaan normaali vielä aikoihin. Ja tiedän myös sen, että kroppa tulee tästä muuttumaan, joten miksi jäädä nyt kiinni noihin ajatuksiin ja kuviin? Se vain tulee ahdistamaan myöhemmin lisää, joten otetaan tämä jälleen osana mun ihmiskoetta.
Muutamat videot mä kuvasin (okei, kuusi :D) ja ne paljastavat sen minkä mä tiesinkin. Tanssikunto on ruosteessa eikä notkeudesta ole tietoakaan, mutta ne palautuu kyllä. Mikä mua hämmästytti niin oma asenne improon. Kun se kesällä alkoi muodostua pakoksi ja tuottamaan ahdinkoa, niin nyt se tuntui taas vapaalta. Hyvältä. En joutunut jankkaamaan kappaleita yhä uudestaan ja uudestaan, vaan se flow löytyi aika kivasti :)

Yhden kokopitkän videon mä jaan teidän kanssa, tosin instasta löytää noita muita pätkiä, jotka ovat jo kerryttäneet kivasti noita vihakommentteja.. :D Mutta haters gonna hate ja se on se nurja puoli siinä kun on niin upea ;)
Tämä biisi oli itse asiassa alkusyksyn yksi makeimmista vellomisbiiseistä ja edelleen se tuo mieleen ne olotilat, sen masennuksen ja toivottomuuden ja kuolemantoiveet. Mutta sen sijaan että otan mittaa autojen kanssa siinä ehdinkö juosta alta pois ennen kuin rysähtää, niin mä käsittelen sitä vähän fiksummin ja tanssin.
Kappaleen nimi on Devil Within ja sen esittää Digital Daggers.


P.s. kuinka moni huomasi mun kyrsiintyneen ilmeen ja halun luovuttaa puolivälissä kun puhelimeen tuli sähköposti? :'D :''D

35 kommenttia:

  1. Olet esikuvani! Saan paljon apua kun seuraan Insta-tiliäsi ja luen ruokapäiväkirjojasi! Lisää tälläisiä!! Ja todellakin; haters gonna hate! :>

    VastaaPoista
  2. Ihana Heidi <3
    Oon tosi ylpeä susta :)

    Parasta tekstissä oli se että vaikka olit saanut paskamyrskyn aiemmista ruokakuvista niin todistit olevasi vihaajia vahvempi ja teit uudelleen saman etkä antanut heille valtaa! Hyvä asenne ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paras keino suhtautua noihin haterseihin on vaan vahvistaa omaa teflonia. Veemäisiä ihmisiä tulee aina olemaan, joten paras vaan nousta yläpuolelle ja koettaa tuntea myötätuntoa niitä kohtaan :) Ja ei siitä elämästä mitään tule jos koko ajan pelkää mitä muut kommentoi.

      Kiitos Pinja, sä olet auttanut mua niin paljon! <3

      Poista
  3. Miksi nimität itseäsi 20+ vuotiaaksi tuolla oikean reunan esittelytekstissä vaikka oikea ikäsi on jo lähempänä 30 kuin 20. Käyttämäsi sana antaa kuvan kuin kuvittelisit olevasi 21-25-vuotias etkä kolmekymppinen. Vai häpeätkö korkeaa ikääsi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi mussukkani, siellä lukee 20+ siksi koska olen 20+. Entäs sitten? Ja miksi häpeäisin itseäni, siksi että sinä häpeät itseäsi?
      Haha, tämä "korkea" ikä on näes tuonut mukanaan paljon sellaista jota sulta puuttuu, joten voihan se tosiaan tuntua aika katkeralta.. :D

      Ihana sinä pieni anonyymi, sua olenkin odottanut! <3 Erinomaista ja toivottavasti sulle parempaa torstaita! <3

      Poista
    2. Korkea ikä?? :D 29-vuotias muka korkea ikä?? Mihin tämä maailma on mennyt kun (lähes) kolmekymppistä sanotaan korkeaksi iäksi :D

      Poista
    3. Haha, niinpä! :D
      Tai ehkä se keskenkasvuisesta 16-vuotiaasta tuntuu korkealta iältä ;)

      Poista
    4. Tuo anonyymi 10.03 kommentti on tökerösti ja hieman hyökkäävästikin kirjoitettu, mutta taustalla saattaa piileä ihan relevantti ajatus liittyen yhteen sairauden osa-alueeseen. Monella syömishäiriötä sairastavalla on taustalla aikuistumisen ja itsenäistymisen pelko. Mutta joskus iän ilmoittaminen 20+ -muodossa liittyy vain tuntemattomille lukijoille rajallisen tiedon ilmoittamisen ideaan ;) Voisihan siinä lukea yhtä hyvin että 100- :D

      Poista
    5. Oli mulla joitakin vuosia takaperin pieni ikäkriisi mutta ei ole enää, päin vastoin olen enemmän sinut itseni kanssa kuin koskaan ennen :)

      Todellakin, voisinhan mä yhtähyvin ilmoittaa ikäni 10+ tai 43-, mitä väliä sillä on? :D

      Poista
    6. Ei sillä olekaan mitään väliä, siks just en ymmärrä miksei voi laittaa ikäänsä niin kuin se on. Esimerkiksi mä oon 22-vuotias eli reilu parikymppinen, 29-vuotias ei oo enää reilu parikymppinen vaan kohta kolmekymppinen. Ei siinä oo mitään hävettävää. Mun mielestä iän "valehtelu" on nolompaa. Miks haluaisit ees antaa itsestäs nuoremman kuvan?

      Poista
    7. Jos sillä ei ole väliä niin miksi sä jankkaat jotain ikää? Voi pyhä lehmä sun kanssas... Annanko mä itsestäni nuoremman kuvan kertomalla faktat rehellisesti? 20-29-vuotiaat luetaan kakskymppisiksi, 30-39-vuotiaat taas kolmekymppisiksi. Mitä tästä et ymmärrä?

      Älä huoli. Kun mä täytän 30 niin silloin pääset piinasta ;)

      Poista
  4. Ben&Jerryllähän on maidottomia (vegaanisia) jäätelöitä, mutta niitä ei ole vieläkään saatavana Suomesta, eikä ilmeisesti ole mitään tietoakaan siitä, milloin ne tänne rantautuvat. Sääli, sillä laktoosittomien ja/tai maidottomien jätskien valikoima on aika kehno ja kuitenkin on paljon ihmisiä jotka eivät syystä tai toisesta voi tai halua maitotuotteita käyttää.

    Mikä sun lemppari B&J-maku muuten on? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aa, en ole tiennytkään maidottomista benskuista, mutta menee varmaan aika pitkään ennen kuin tulevat tännekin. On tosiaan harmi, koska laktoositon/maidoton jäätelötarjonta on mitä on :/

      Voih, ainakin se cinmamon bun ja cookie core on suosikkeja, ja se yks jossa on niitä rauhanmerkkejä (banaanijäätelö!) on aivan ylihyvää! :D

      Poista
  5. Mietin tuota sun anemiaa, että miten saisit rauta-arvoja paremmaksi. Olet kirjoittanut, että rautavalmisteetkaan ei oikein sovi sulle tai toimi. Tiedän senkin, ettet halua syödä punaista lihaa, mutta voisi kuitenkin olla hyödyksi jonkin aikaa kokeilla senkin käyttöä, koska siitä saa paljon rautaa. Ja tietysti pikkuhiljaa totutellen, ettei mene suolisto sekaisin. Olen lukenut että paljon rautaa olisi myös kuivatuissa aprikooseissa. Jokatapauksessa toivon sulle kaikkea hyvää ja toivon että paranet. Älä välitä noista ilkeistä kommenteista. Ihmiset ottaa näköjään itteensä ihan mistä vaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nämä kliiniset rautavalmisteet ei sovi lainkaan, mutta siedän sitä Kräuter-jotain vastaavaa kasvista tehtyä mehua, ja se on nostanut hyvin rauta-arvoja.

      Kiitos sinulle <3

      Poista
    2. Joo ja hei kuulemma paistetussa perunassa on tosi paljon rautaa. En tiiä miks just paistetussa, mutta kuitenkin. Toinen vatsaystävällinen superfoodi raudan kannalta on banaani!! Lisäks tietty kaikki nää inka-ja gojimarjat ym. +lakka on tosi rautapitoisia, mut ne on myös vissiinkin aika kalliita:) Sulla on älyttömän hyvä blogi ja mielettömästi tsemppiä ja buustia jatkoon! Muista että tie on pitkä ja kivinen mutta sä olet loistavassa vauhdissa!

      Poista
  6. Soija-, kaura- ja riisijäätelöt on maidottomia ja laktoosittomia, esim. oatly, tofuline, riceice, lovice.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ne on vaan niin kalliita eikä yhtä hyviä :/ :D

      Poista
  7. Kiitos kivasta vastauksesta kommenttiini. :) Vertaus hengitykseen oli myös oikein osuva.

    Lenkin skippaus ei johtanut mihinkään kamalaan (no, toki tiesin sen jo ennestään), vaan oikeastaan antoi ajateltavaa. Juoksen siksi, koska se antaa mulle valtavasti energiaa ja hyvää oloa. Oikein nautin täysin rinnoin keskiviikon ja tämän päivän lenkistä, koska tajusin, että juoksuun ei tarvitse liittyä pakkoa.

    Ihanaa lukea syömisistäsi kuvien kera. Mitä tulee ruokapäiväkirjoihin, olen kanssasi samaa mieltä; niitä ei saa tuijottaa mustavalkoisesti tai saati verrata omaan syömiseen. Itse hairahdim joskus siihen, että ihmettelin ja analysoin sitä, miksi joku söi vähemmän, mitä itse söin, kun noudatin ateriasuunnitelmaani. Kun vertailusta on päästy eroon, on ruokapäiväkirjoja kiva lukea ihan uteliaisuudesta ja samalla voi saada itselleen jotain uusia vinkkejä, joita voisi kokeilla.

    Ruoalla on tosiaankin vaikutusta mielialaan, sillä jotkut muuttuvat tosi kiukkuisiksi tai jopa voivat huonosti, kun verensokeri laskee liian alas. Aamupala on ihana ateria, koska samalla saa pohtia tulevaa päivää ja ottaa rentouttavan hetken aamuun. Kun on kylläinen olo, jaksaa ottaa päivän haasteet vastaan. :)

    Tuli tässä mieleen eräs kysymys, johon olisi kiva saada rehellinen vastaus. Kurniko vatsasi silloin, kun rajotit syömistä? Ja katosiko sinulla täysin näläntunne?

    Tekisi mieli huutaa, kun lukee sairaanhoitajasi kommentteja. Tosi asiatonta käytöstä häneltä!  Ei voi muuta kuin ihmetellä, kuinka typerää on kommentoida anoreksiapotilaan painonnousua. Ihan ensimmäiseksi, vaikka painonnousu on välttämätöntä, tuollainen kommentti johtaa helposti siihen, että sairastunut ahdistuu entisestään kohonnutta lukemaa ja paraneminen voi tyssätä siihen. Toiseksi, joskus voi tehdä hyvää, että välttää itse katsomasta/kuulemasta lukemia, jolloin voi antaa kropan rauhassa hoitaa korjaamista. Varsinkin, kun painon asettuminen hyvinvointipainoon on aikaa vievä projekti.

    Fantastista, että olet havahtunut ja hyväksynyt sen tosiasian, että jos jatkaisit samaa vanhaa tapaa, olisi lopputulos surullinen. :( Toivotaan, että kun annat itsellesi riittävästi aikaa ja lepoa, niin veriarvot + kroppa alkaisi taas pelittämään. <3

    Ps. Älä välitä ikävistä kommenteista, sillä ne kertovat enemmän kommentoijasta, kuin sinusta. En kiellä kuitenkaan sitä faktaa, etteikö ne sattuisi.

    Lisäksi aika harva ilkeästi kommentoijista tulisi sanomaan sinulle samaa asiaa livenä, silloin kuin anonyymeys ei ole suojana. Itse pyrin siihen, kun kirjoitan kommetteja, että mietin haluaisinko itse saada samanlaista kommenttia, ja jos en, niin sellaista kommenttia en lähetä, vaikka kirjoitankin nimimerkin takaa. Toinen hyvä tapa jota itse käytän on myös kysymys siitä, voisinko tulla sanomaan kommentteni kasvotusten kommentin kohteelle, jos voin, niin sellaisen kommentin uskallan myös julkaista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, mä olen tosiaan kans aamupalaihmisiä, ja se varmaan välittyykin noista mun ruokakuvista :D Mutta mitä tulee tuohon nälkäkysymykseen niin kyllä, mulla oli kiljuva nälkä silloin kun rajotin syömisiä, ainakin loppua kohden. Toki välillä oli aikoja, jolloin mulla ei ollut tippaakaan nälkä eikä ruokahalua, ja nyt tiedän että siihen mun pitää kiinnittää huomiota ja olla varovainen.
      Ei mun nälkäsignaalit toimi edelleenkään enkä aina erota onko kylläinen olo nälkää vai päin vastoin. Nälkäsignaaleista on vastuussa mm. leptiini, johon vaikuttaa syömämme hiilihydraatin määrä positiivisesti. Mutta mullakin on pitkä historia väliin rankkaa rajoittamista ja välillä muka-parantumista, niin ei mikään ihme ettei nuo signaalit pelaa. Olenhan mä noudattanut MinnieMaudia vasta lyhyen aikaa ja kropalla on paljon muutakin tekemistä kuin ekana korjata mun nälkäsignaalien tilanne; se tapahtuu kyllä aikanaan :)

      Eikös vaan ollutkin uskomatonta! Mä vaan toivon, ettei hän mene laukomaan samanlaisia typeryyksiä nuoremmille ja herkemmille potilaille, koska he tuskin pystyvät ottamaan sitä ilman välitöntä relapsin riskiä. Mun punnitukset hoituu sokkona joskin punnitsen itseni noin kerran viikossa. Olen huomannut sen, että täysi epätietoisuus on mulle yhtä paha kuin vaa'alla jatkuva ravaaminen, joten kerta viikkoon riittää eikä se aiheuta mitään sen pahempaa ahdinkoa. Tai eihän se tietenkään tunnu mieltä ylentävältä nähdä painon nousevan mutta kun sen tietää olevan pakko niin siihen pystyy myös suhtautumaan suht neutraalisti.
      Mutta siltikin tuo hoitsun suhtautuminen oli tosi inhottava :/

      Haha, mä olen kuule saanut osakseni niin paljon hatermailia somessa, ettei enää yhden anonyymin muka ilkeä kommentti mun iästä hetkauta tippaakaan! :D Tiedän, että maailmassa tulee aina olemaan niitä idiootteja, joilla ei ole muuta tekemistä kuin v*ttuilla muille, mutta onneksi se ei kerro mitään minusta vaan niistä kommentoijista itsestään, aivan kuten itsekin kirjoitit. Mutta ei se siltikään hyvältä tunnu. En usko, että oikeastaan yksikään noista kommentoijista uskaltaisi tulla sanomaan noita asioita suoraan päin naamaa; anonyymiteetin taakse on niin helppo piiloutua ja yrittää tehdä oma surkea olonsa paremmaksi dissaamalla muita.
      Yksi "uusi" ilmiö on sitten instassa nämä hatesit. Niille on tyypillistä se, että on piilouduttu yksityisen profiilin taakse ja se sitten rohkaisee repimään päätään muille. Yleensä nämä tyypit ovat teini-ikäisiä ja ehdottoman ylimielisiä, jotka luulevat jotenkin olevansa parempia. Mutta instassa onkin se hyvä puoli, että ne tyypit saa estettyä ;)

      Poista
  8. Hei!

    Olet kirjoittanut, että Minnie maudin noudattamiseen kuuluu täysi liikunnan harrastamattomuus. Meinaatko kuitenkin alkaa hieman tanssimaan? Itse olen tehnyt näin, koska saan siitä niin paljon iloa ja pyrkinyt sitten huomioimaan sen ruokailuissa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka!

      En ole tämän syksyn aikana käynyt kuin kolmesti tanssitunneilla, ja MinnieMaudin aloitettuani ainoa liikkumismuoto on koiran kanssa kävelylenkit ja mitä nyt asiointimatkat. Nyt kuitenkin rupesi tekeen mieli tanssia, ja oma pää tyhjenee loistavasti sillä tavalla :)
      Satunnainen käynti (muutama kerta kuussa) ei vielä vaaranna mitään kunhan sen pitää rauhallisena, eli ei sykettä nostavana. Mitä enemmän lepää ja syö niin sitä nopeammin koittaa taas paluu tanssisaliin; ensin pitää vaan antaa kehon toipua jotta vaurioista ei tule pysyviä.

      Tsemppiä! :)

      Poista
  9. Koskettava impro! Tanssi ihmeessä! Ota tanssi terapeuttisena, älä ala suorittaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon, todellakin aion ottaa tanssin yhdeksi työkaluksi matkalle :)

      Poista
  10. Kiva et oot päässy taas tanssisalille, mutta varmaan sanomattakin selvää että muista ottaa iisisti :) Hieno impro!
    Olen miettinyt tätä ennenkin, että liittyyköhän tuo jotenkin tohon syömishäiriöön, vai onko sulla muuten vaan ainakin mun mielestäni kummalliset makunystyrät! :DD Esimerkiksi tuo puuroon lisätyt suolapähkinät. Kuulostaa kuulostaa mun korvaani niiiiin kummalliselta! Enkä tarkoita siis millään pahalla, olen vaan kiinnittänyt huomiota että laitat mun mielestä omituisia ruoka-aineita yhdistelmiksi ja yleensä vielä montaa erilaista ainesta. Puuroon rusinat, pähkinät, soseet ja maapähkinävoi. Kaikki ainekset erillään (paitsi rusina) kuulostaa musta ihan hyvältä, mut yhdessä olis mulle varmaan jotenki liian sekalaista seurakuntaa. En ole mielestäni nirso, mutta ehkä pikkuisen taipuvainen "herneet ei saa koskettaa perunamuusia"-tyyppiä. Muistatko oletko aina tykännyt sekoittaa noin rohkeesti eri makuja, vai luuletko että tää liittyy tohon MinnieMaudiin?
    Iloista ja ruokaisaa syksyn jatkoa sulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha!! Tuskin mun makunystyrät ihan täysin normaalit edes on :D Ei vaan olen aina tykännyt ämpätä ruoan tuollaiseksi mössöksi tai sekasotkuksi, ja nyt erityisesti noilla rusinoilla ja pähkinöillä sun muilla saa niin kätevästi energiaa hyvin pienessä muodossa. Mulla enemmän sairauden pahassa vaiheessa aktivoituu tuo nirsous, että tietyt ruoka-aineet ei saa koskettaa toisia mutta silloinkin olen aina lautaselle tunkenut vaikka vierekkäin kaikenlaisia (hyviä) ruokia. En oo sitä sen enempää miettinyt, että onko se sh:n juttu, tuskin koska ei se ahdinkoa aiheuta. Tykkään tunkea kaikki sekasin kulhoon, koska se on yllättävää joka suullisella ja onpahan vähemmän tiskiä :D

      Kiitos :)

      Poista
  11. Hei.
    Jossakin postauksessa halusit sinulle lähetettävän kysymyksiä. Muutama kyssäri olisikin. Kun sinulla alkoi anoreksia, niin miten se alkoi? Alkoiko pikkuhiljaa vai kertarysäyksellä? Kuinka pian se vei terveyden ja miten se on vaurioittanut kehoasi? Luin jostakin kohdasta, että olet käynyt kolmesti? kuoleman porteilla, kertoisitko siitä? Voisiko tästä pelottavasta aiheesta tehdä kokonaan oman postauksen? Monet ihailevat laihuutta ja anoreksiaa ja olisi hienoa kun kertoisit raakarehellisesti, mitä sellainen voi kaikenkaikkiaan aiheuttaa. Itsekin sairastin sekamuotoista syömishäiriötä ja vaikka en koskaan laihtunut luurangoksi asti ja välillä olin jopa ylipainoinen, niin kroppa reagoi aika rankasti kituutus ja ahmimiskausien vuoksi. Itsellenikin tuli mm. rytmihäiriöitä ja kokoajan väsytti. Lääkärit eivät tunnistaneet sairautta ja kun lopulta itse siitä kerroin, en saanut mitään apua. Yhtenä päivänä vaan olin kyllästynyt jatkuvaan laihduttamiseen ja ajatusten pyörimiseen ruuan ympärillä ja päätin, että nyt alan syömään tarpeeksi ja säännöllisesti, kävi miten kävi. Vaaka ei enää määrittele minua, se on vapauttavaa. Nyt taas jaksan nauraa ja liikkua ja voin hyvin ja se on minulle tärkeintä, sanokoot kuka muu mitä tahansa ulkonäöstäni. Tiedän itse miltä minusta tuntuu. On kuin olisin saanut elämäni takaisin.
    Kaikkea hyvää toivon myös sinulle toipumisen- ja elämän tiellä. Toivottavasti selätät sh.n kunnolla ja annat itsellesi oikeuden olla elossa, sillä meillä jokaisella on siihen yhtäläinen oikeus. Ja tästä blogistasi päätellen olet rohkea ja fiksu nainen ja sinulla on paljon annettavaa koko maailmalle. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka!

      Olen eri postauksissa kertonut omasta sairaushistoriasta, ja sen postauksen linkki on seuraava:
      http://the-diary-of-ballerina.blogspot.fi/2015/05/dance-through-tough-times.html

      Myös fyysisistä oireista olen kirjoittanut, postaus on seuraava:
      http://the-diary-of-ballerina.blogspot.fi/2016/05/the-pretty-little-liar.html

      Multa meni terveys melko nopeasti. Mulle kehittyi keskivaikea osteoporoosi vain vuoden anoreksiaoireilun jälkeen, ja siitä on jo 9 vuotta. Nyt mulla on vaikea-asteinen osteoporoosi, osteoporoottisia murtumia, rintarangassa kompressiomurtumia ja kyfoosi ja näiden takia selässä rajut hermokivut. Myös lonkat ovat osteoporoottiset, joskin huomattavasti paremmassa kunnossa kuin ranka ja muu luusto.

      Voisin kyllä tosiaan tehdä postauksen siitä kuoleman rajan kolkuttelusta ja muutenkin tuoda esille tämän kropan muuttamisen nälkiintymisen ja liiallisen liikunnan raadollista puolta, koska ei niistä puhuta. Sanotaan vaan, että no SAATTAA luusto haurastua, ja se saa ihmiset ajattelemaan, että no ei mulle ainakaan niin käy, muille kyllä muttei mulle.
      Niin luulin minäkin.

      Kiitos sinulle kauniista sanoistasi! Oli ihana kuulla omasta toipumisprosessistasi ja selviytymisestäsi, pidä kiinni siitä! <3

      Poista
    2. Voisitko kirjoittaa miten elää osteoporoosin kanssa. Ja muutenkin kuinka paljon sairauden jäljet vaikuttaa elämään terveenä. Ja miten elää niiden kanssa.

      Poista
    3. Mä mietin tätä mutta rehellisesti sanoen en oikein tiedä vaikuttaako yksistään osteoporoosi mun elämään niin hirveästi. Eniten on kamppailua heikon fysiikan takia, koska saan rasitusvammoja tosi herkästi, ja kun yksi vamma paranee niin iskee toinen. Myös fibro on yksi todella suuri rasite.

      Mutta ehkä se näkyy niin, että varon vähän missä ja miten kuljen. Varon kaatumisia, koska mun luut murtuu herkästi; sain kerran kuulla hammaslääkärissä, että mun poskiluussa oli murtuma eikä mitään käsitystä siitä miten se oli tapahtunut. Syön paljon maitotuotteita enkä siis tule jättämään niitä pois ruokavaliostani missään vaiheessa. Pidän huolen siitä, että syön paljon rasvoja, sillä etenkin maitotuotteiden rasvat ovat hormonitoiminnan kannalta oleellisia ja hormonitoiminta on taas oleellista luuston kannalta.
      Olen aika huono syömään mitään kalkkilisiä, koska ennemmin mä otan ne ruoasta kuin purkista. Mun kohdalla on mietitty osteoporoosilääkitystä mutta mun iän takia sitä ei ole vielä aloitettu.
      Myös säännöllinen liikunta ja vahva lihaskunto on melkoisen oleellisia, ja myös fibro sekä hermokivut pysyvät niillä paremmassa kuosissa.

      Mutta mikäli mulle tulee tästä asiasta enemmän mieleen niin teen postauksen :)

      Poista
  12. Alle 30v. tosiaan on vielä 20+. Eihän tuota tekstiä ole mitään järkeä muuttaa ennen sitä rajaa. Mä olen varmaan sit jo ihan ikäloppu, kun olen 36v. Miksei musta kuitenkaan tunnu siltä? Voi, noita nuoria...

    Hienosti olet edistynyt, Heidi! Olen iloinen puolestasi!

    VastaaPoista
  13. Ainiin muuten, suolapähkinät on tosi hyviä puurossa. Laitetaanhan sitä suolaa (ja tavallisia pähkinöitä) muutenkin puuroon. Noi korvaa sen suolan.

    VastaaPoista

Kommentoi, vaikuta ja ilahduta