11. syyskuuta 2016

Hei, hei, mitä kuuluu?


Pahoittelen näitä pitkäksi venähtäneitä taukoja, jotka ovat mulle normaalisti melko epätyypillisiä. Blogi on ollut mulla aina välillä mielessä, mutta jotenkin kirjoittamiseen ei ole ollut voimia. Anonyymin tämänpäiväinen kommentti mun kuulumisista toimi kuitenkin potkuna persaukselle, joten päätin tehdä kuulumisvideon (jälleen kerran).
Pahoitteluni niille, jotka ennemmin lukisivat kuulumisia kirjallisena versiona, mutta niidenkin aika tulee taas kun voimat lisääntyvät :)


25 kommenttia:

  1. Sun kädet...
    voimia :(

    VastaaPoista
  2. Mä mietin miten tän sanois kuulostamatta kauheelta. Teki mieli puuskahdella turhautuneena kun kerroit aamupuuron kalorieroista, mutta kyllä sun kanssa/takias jaksais taistella tuntikausia. Vaikutat tosi analyyttiselta ja empaattiselta tyypiltä. Toivon, että olosi helpottuu pian. Paljon voimia olla juoksematta, ja kaikkeen muuhunkin myös.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En syytä sua, koska mulla on sama reaktio itseni kanssa. Haluaisin ravistella ittestäni tän saakelin sairauden ulos, mutta kun sitä ei voi tehdä.

      Kiitos paljon kommentista, voimia tarvitaan etenkin liikkumattomuuden suhteen :)

      Poista
  3. Tsemppiä!
    Anna kropalla nyt aikaa kuntoutua ja vaikka mielikuva harjoitteiden kautta mieli positiiviseen kuntoon,

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yritän parhaani, ja pikkuhiljaa juoksun korvaaminen kävelyllä alkaa tuntua enemmän tutulta.
      Kiitos kommentistasi :)

      Poista
  4. Ikävä kuulla polven kipuilusta, mutta hienoa että hait siihen apua lääkäriltä.

    Mä ymmärrän sua täysin, sillä pakkoliikunnasta on vaikea luopua. Pystyisitkö mitenkään yrittää olla juoksematta siihen asti, kunnes olet parantunut?

    Ole ylpeä itsestäsi, sillä hoidit upeasti tuon kahvila käynnin. Älä myöskään lannistu siitä, että välillä tulee takapakkia. Mitä tulee turvapuuroon ja hiutaleiden kalorimääriin, niin kyllä tuollaiset muutokset hetkauttaa, mutta ole ylpeä siitä, että tiedostat kuitenkin, että ne ovat syömishäiriön ajatuksia, eivätkä sinun.

    Olisiko sinulla antaa jotain vinkkejä siihen, miksi ja miten pyrkiä saavuttamaan normaalipaino ja unohtaa syömisoireilu ja jatkuva kontrollointi? Olisin kiitollinen neuvoista, sillä uskon, että kys. oireluista kärsineillä olisi antaa jotain muita vinkkejä, mitä "ammattilaisilla".

    Mukavaa maanantaita! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, ja kiitos ihanista kommenteistasi! Ne on todella piristäneet mun mieltä :)

      Pakkoliikunta on helvetinmoinen vankila, mutta olen siis pysynyt erossa juoksemisesta. Kyllä, pariin otteeseen olen yrittänyt juosta, mutta se on jäänyt about 20 metrin yritykseksi, koska kipu on liian kova. Tämä kipu on myös estänyt tekemästä ylimääräisiä omia treenejä (ts pakkoliikuntajumppaa), joten olen todella mennyt tässä asiassa eteenpäin vaikkakin pakon edessä. Mutta ei sillä syyllä ole nyt suurta merkitystä vaan teoilla. Ja vaikka mun kävelylenkit eivät olekaan rauhallista sunnuntaikävelyä, niin silti se on kävelyä eikä juoksemista.
      Tää on nyt ainoa mahdollisuus hoitaa jalka kuntoon, ja sen aion myös tehdä, ahdisti sitten miten paljon hyvänsä.

      Hmmm... Normaalipainonhan saavuttaa kyllä helposti, mutta on eri asia haluaako sen saavuttaa. Mä suosittelen todella vahvasti MinnieMaudin noudattamista tässä tilanteessa, koska sillä mahdollistetaan myös fysiikan puolen toipuminen (eli vahinkojen korjaaminen). Iso osa sh-oireista on aliravitsemuksen tuotosta, kuten omat pakkomielteeni puurohiutaleista ja oikeista astioista. Olen laittanut merkille, että mitä enemmän paino laskee ja vähemmän syö, niin sitä voimakkaampia nämä oireet on. Oravanpyörä syntyy siinä, kun alkaa toimia oireiden ja ahdistusten mukaan, jolloin ahdinko syvenee eikä enää pysty itse tehdä tarvittavia muutoksia.
      Mä pääsin MM:n avulla eroon isosta osasta pakko-oireista ja ahdistuksesta ja kehonkuva normalisoitui, joten ainoa toimiva keino on normalisoida ravitsemustilanne riittävällä (min 2500-3000 kcal) syömisellä ja altistamisella eri peloille. Sitä nämä eri recoverywinit ja fearfoodchallenget ovat, altistamista ja jatkuvaa toistoa. Jotta jokin menisi aivojen perukoille perille, on tehtävä toistoa toiston perään. Toimia toisin kuin tunne edellyttää ja kehittää muita keinoja sietää ja käsitellä itselleen vaikeita tilanteita.

      Tästä tuli nyt pieni saarna ja varmasti unohdin pointinkin jossain vaiheessa, sitä käy usein. Mutta laita ihmeessä lisää viestiä jos jäi jotain mielen päälle!

      Ja hyvää alkanutta viikkoa sinullekin :)

      Poista
    2. Kiitos kovasti kattavasta vastauksesta! Tulin iloiseksi, sillä näit vaivaa sen eteen. :)

      Mitä tulee pakkoliikuntaan, olen ylpeä sinusta! <3 On tosi kova päätös jättää menemättä, vaikka tietää, ettei lenkki tee muuta kuin tuhoaa kroppaa ja jättää hetkeksi tyydyttyneen fiilikseen siitä, kuinka sai taas suoritettua.

      Joten, parantele rauhassa ja tunnustele fiilistäsi. Sitten, kun olet parantunut voit taas jatkaa ja saavuttaa elämäsi kunnon. Joskus pieni tauko voi tehdä jopa hyvää, sillä saa samalla miettiä sitä, mitä oikeasti haluaa tehdä ja mistä nauttii.

      Anna itsellesi aikaa sopeutua tilanteeseen ja yritä keksiä, jotain muuta tekemistä toistaiseksi urheilun tilalle. Tykkäätkö esim. lukea, piirtää tai vaikkapa katsella elokuvia? :)

      Arvasin, että kannatti kysyä sulta vinkkejä. MinnieMaund on meinaan minulle ihan uusi juttu. Nopea vilkaisu loi mielikuvan siitä, että siinähän on asiaa.  :) Upeeta, että siinä on tarpeeksi kaloreita, sillä alipaino + syömishäiriö tuhoaa kroppaa, joten kropan korjaantuminen vaatii energiaa. Hienoa kuulla, että siitä on ollut sinulle apua!

      Miten muuten suhtaudut syömisen ja paranemisen suhteeseen? Noudatatko mielelläsi ravitsemusterapeutin suunnittelemaa ateriasuunnitelmaa vai hyödynnätkö mielummin jotain muuta tapaa? Entä kuinka vaikeaksi koet haastaa itseäsi syömään pelkoruokia?

      Itse huomaan, ettei kalorien laskeminen riittävän saannin vsrmistamiseksi ole se paras tapa, sillä helposti tulee syötyä tarkoituksellisesti liian vähän. Mä olen kokenut monipuolisen ateriasuunnitelman hyväksi tavaksi lähteä normalisoimaan tilannetta.

      Mitä tulee pakko-oireluun, normaalisoitunut paino takaa sen, että olo alkaa helpottamaan, joten siinä olet täysin oikeassa!

      Näihin ajatuksiin tällä kertaa. /M.D

      Poista
    3. MinnieMaud ei ole Suomessa kovinkaan vallalla oleva hoitomuoto, koska sh:n hoitoon oppia haetaan Englannista, ja MM on kehitetty USA:ssa Minnesota Starvation Studyn pohjalta. On tosi ikävää, koska se on todistetusti tuloksekas hoitomuoto.
      Olen kirjoittanut MM:stä aiemminkin, joten löydät siitä tekstejä tunnisteen perusteella :)

      Mä en ole koskaan kokenut ateriasuunnitelmista mitään hyötyä. Päin vastoin ne ovat aina tuottaneet major ahdistusta ja olen kokenut ne tosi rajoittavina. Siksi MM on toiminut mulla niin hyvin, koska se pakotti kuuntelemaan kroppaa ja se myös normalisoi nälkäsignaalit eikä mun aineenvaihdunta ole koskaan ollut niin nopea kuin sen jälkeen.
      Menin siis sen mukaan mitä kroppa kertoi tekevän mieli, mutta samalla pidin huolen saavani vähintään mun minimimäärän. Tosi nopeasti kroppa sit oppi tähän ruokamäärään, ja vaikka paino oli jo mun omassa normaalissa niin söin edelleen 2500-3000 kcal päivässä, koska mun kroppa vaati sen toimiakseen.
      Eli en siis noudata ateriasuunnitelmia vaikka niitä on tehty. Mulla on ruoka-ajat ja aika pitkälti menen kropan mukaan, mielihalut kun perustuvat aina tarpeeseen.

      Pelkoruokien kohdalla kuuntelen kans itseäni. Olen aina aloittanut helpoimmasta, koska näin koen onnistumisen kokemuksia, jotka luo uskoa ja kannustaa jatkamaan. Mitä tärkeämpi päivittäisten toimien kannalta pelkoruoka on (esim. pelkoruoka-aine) niin sitä enemmän toistan sitä, koska vain toistolla oppii pois siitä pelosta. Toki voi tehdä silloin tällöin recoverywinejä donitsin äärellä, mutta jos pohja on hatara (puuttuu ruoka-aineita, syö edelleen aivan liian vähän/laihduttaa, ei ole säännöllisiä ruoka-aikoja jne), niin se yksittäinen voitto ei juuri merkitse ja voi olla haitaksi, kostautua esim jonkun aterian kustannuksella. Siksi mä olen lähtenyt helpommasta liikkeelle (hiilihydraatit, tietyt proteiinituotteet, tietyt ruoat) ja sillä tavalla vahvistanut pohjaa, jolle on hyvä lähteä laajentamaan sitä repertuaaria.

      Hmm... Mä olen nykyisin Netflixin suurkuluttaja ja katson perseeni puuduksiin Valehtelevia viettelijöitä :D Mutta mun olis hyvä oppia tekemään kehonhuoltoa, ja tällä viikolla saankin joogakurssin käyntiin. Odotan sitä innolla, koska vuosi sitten koin joogan tosi hyödylliseksi :)

      Poista
    4. Jes, ihana kuulla, että sulla on sellaista tekemistä mistä tulee hyvä olo. :) Jooga kuulostaa kivalta, muttei varmasti ole ihan helppoa alkuun. En ole itse kokeillut joogaa, mutta pitäis varmaan joskus uskaltaa. :D

      Kehonhuolto on tosi tärkeää ja samalla oppii tunnustelemaan, niitä omia fiiliksiä.

      Sun vastaus tsemppaa! Ehkä mä voisin kanssa miettiä, jos uskaltaisin poikeita ateriasuunnitelmasta ja ottaa jotain sellaista, mitä kroppa ja mieli kaipaa.

      Täytyy ilmeisti selailla lisää blogiasi, koska kiinnostaa tietää lisää mainitsemastasi hoitomuodosta. :)

      Ja onhan se niinkin, ettei mikään pala paperia voi toimia ohjenuorana syömiselle. Joskus kun kroppa kaipaa enemmän ja ilmoittaa esim. tarveesta syödä lisää hiilihydraatteja tms. Toisinaan se ei kaipaa iltapalaa, koska on syönyt jo riittävästi. On se keho vaan viisas, mutta sitä on välillä vaikea kuunnella ja joskusbsen viestit jättää vaan tylysti huomioimatta. :(

      Kerro ihmeessä lisää joogasta, kunhan pääset taas treenaamaan sitä. :)

      Poista
  5. Kirjoitin kommentin ja luettuani sen läpi, lisään alkuun: saarnaosuus on omistettu sille sontiaiselle, joka tuhoaa Heidin!

    Kalorilaskuri raksuttaa ja kävelet päivät -> tarvitset pysäytystä. Parempi edes muutama kunnon ateria ja estetty lenkki!

    Heidi, Sussa on niin paljon potentiaalia ja hyvää, ja jotenkin on vaan niin kamala katsoa, miten se valuu hukkaan.

    Vaikka se polvi tms olisi missä kunnossa, ET SAA urheilla; et nyt, etkä niin kauan kuin sun ravitsemus ei ole kunnossa! Jos liikut, niin ravintomäärien pitää YLITTÄÄ kulutus!

    Heidi, Sinä olet liian arvokas tohon sontaan! Se ei yksinkertaisesti ole sun arvoista!



    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ensimmäisen kappaleen lisäyksestä, koska se auttoi mua ymmärtämään sun kommentin oikealla tavalla!

      Onneksi mä en elä millään viidellä sadalla kalorilla päivät, koska silloin lisäysten tekeminen olisi huomattavasti vaikeampaa. Tiedän, ettei tämäkään määrä ole riittävä painon korjaantumiseen, mutta ei se nyt ainakaan radikaalisti ole laskenut. Juoksemisen estyminen ja kävelyyn tyytyminen on ollut helvetin iso asia sietää, joten sitä pureskellaan vielä.
      Toki työtä on ihan hitosti, mutta omien rajojen tietäminen on hyväksi: ei liikaa yhdellä kertaa, koska silloin takapakin riski on paljon suurempi. Puhun nyt esim. liikunnasta.
      Sitä paitsi mä jaksan paremmin mennä eteenpäin kun mietin mitä positiivisia muutoksia on tehty tähän mennessä, ja niitäkin on aika paljon :)

      Kiitos Jen, koetan rapsuttaa ruosteet itsekunnioituksen pinnasta ja heittää sillä sontiaista ;)

      Poista
    2. Piti itseasiassa itsekin lisätä, että samalla kun rageen, olen tosi ylpeä jo siitä, mitä olet saanut aikaiseksi! 💟

      Poista
  6. Mitä sä itse ajattelet että tässä sun sairastamisessa pian tapahtuu? Ajat itsesi pakkohoitoon? Nyt pitäisi miettiä sitä tulevaisuutta ja tehdä muutos sillä kohta sä olet osastolla ja jos et sinne halua niin se on nyt sun käsissäsi tämä asia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä teen koko ajan toipumisen eteen töitä, altistan itseäni kokeiluille ja nyt myös lepään huomattavasti enemmän. Mun ruokamäärät ei tod ole kovin vähäisiä määriä, esim. viime vuoteen verrattuna saan yli tonnin enemmän. Painon hurja lasku on ruvennut pysähtymään just liikunnan pakkopysähtymisen takia.
      Ja mitä johonkin tahdonvastaiseen hoitoln tulee, niin pakkohoitorajat ovat onneksi kaukana ja niihin on pitkä matka.

      Kannattaa huomioida se, että mä en kerro omista parantumiskuulumisistani kuin hyvin pienen osan, joten kannattaa vähän katsoa minkä pohjalta vetää johtopäätöksiä.
      Ja vielä lopuksi: toipuminen ei ole ikinä suora viiva kohti huippua, vaan se on todellakin askel eteen kaksi taakse -tyyliä. Välillä otetaan monta harppausta eteen ja välillä sitten pari takapakkiaskelta.

      Poista
  7. Mä en edes osannut ajatella että siinä kahvilla käydessä olisi ollut ns. " Haastetta " mulle se kahvila käyminen on täysin normaalia, mutta hyvä juttu että pystyit siihen ! 😊 En osaa tuota nyt paremmin ilmaista. Mutta kommentin on tarkoitus olla positiivinen. Susta kyllä huokui juuri se että sä et ns. Tahallaan sairasta ja tosiaan yrität todella kaikkesi toipumisen edistämiseksi.

    Ihanan iloinen olet videolla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en kertonut siitä siksi, etten halunnut tehdä asiasta suurempaa numeroa. Jos olisit tiennyt siitä, niin olisit tod.näk. sanonut jotain, joka olisi sitten noussut mulle kynnykseksi, olipa kommentti sitten kuinka hyvää tarkoittava ja rohkaiseva hyvänsä :)

      Heh, kiitti! :)

      Poista
  8. Nää sun balettikuvat on ihan mielettömän kauniita! <3

    VastaaPoista
  9. Haluaisin kysyä sulta muutamia asioita, joita kysyin itseltäni (ja kysyn vaikeina päivinä yhä) kun olin sairas. Sun ei tarvitse vastata näihin mitenkään, mietin vaan että oisko tästä apua. Eli:

    Mitä tavoittelet silloin kun tottelet "sairauden ääntä"?
    Mitä sitten tapahtuu kun olet tarpeeksi laiha/tarpeeksi kontrollissa? Oletko silloin tyytyväinen (pitkiä aikoja), ja oletko koskaan aikaisemmin ollut tyytyväinen itseesi saavutettuasi sairauden kaavailemat tavoitteet?
    Mitä odotat pakonomaisten rutiinien antavan sinulle, lohtua, voimaa? Voisiko sitä saada jostain muualta ja sellaista, joka oikeasti olisi itselle hyväksi?
    Miten näet seuraavan kuukauden, vuoden, viiden vuoden jos et käännä suuntaa? Onko se arvokkaampaa kuin elämä jossa voit tuntea itsesi vapaaksi ja nauttia asioista? Haluatko oikeasti parantua/päästää irti totutuista tavoista vai piteleekö menneessä kiinni jokin tiedostamaton ahdistus jota et osaa muulla tavoin purkaa?

    Nämä kysymykset ei välttämättä toimi sulla eikä ehkä oo kauhean hyvin muotoiltu. Tai ehkä olet vuosien aikana samantapaisia pohdiskellut usein, mutta niihin on hyvä palata. Toki olet jo edistynyt hyvin tähänkin mennessä. Juuri tuo ajatusten tiedostaminen on hieno ja tärkeä askel, sitä se oli ainakin itselleni. Vähitellen sitä huomaa että heti kun sairas ajatus pomppaa jostain esiin, niin sen jo osaa tunnistaa ja oppii myös kontrolloimaan ajatuksia niin etteivät ne vaikuta toimintaan. Minä sairastin monta vuotta mutta pitkän psykoterapian jälkeen olen kutakuinkin terve. Toki edelleen vaikeassa elämäntilanteessa sairauden ääni aktivoituu, mutta osaan tunnistaa sen ja sanoa sille heipat, ja että "kiva kun kävit mutta et saa minua käyttäytymään hullusti". Mitä terveemmäksi tulee sitä enemmän näkee elämässä tarkoitusta ja mielekkyyttä jota ei halua tuhota pakonomaisella sairaalla käyttäytymisellä. Kun on tarpeeksi selvillä vesillä, tahdolla on jo suuri merkitys, pystyy jo itse päättämään mihin suuntaan haluaa jatkaa.

    Voisiko tämän hetkinen alavireisyys ja takapakki johtua siitä, että sulla ei elämässä ole opintojen päätyttyä tarpeeksi mielenkiintoista sisältöä? Muistan kun minulta kysyttiin tuota, niin naureskelin ajatukselle mutta nyt huomaan että niinhän se oli - sairaus "aktivoitui" silloin kun koin elämäni tyhjäksi ja haasteettomaksi.

    Kauhean pitkä kommentti tulee tästä, sori :D Minä uskon että tuolla älykkyydellä ja sinnikkyydellä tulet vielä parantumaan. Sulla on siihen kaikki mahdollisuudet. Tekisi ihan mieli halata sua, vaikka en edes tunne sua, mutta jotenkin haluaisin antaa sulle toivoa ja voimaa. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos viisaista sanoistasi anonyymi. <3

      Hienoa, että sinä olet onnistunut parantumaan. :)

      Mahtavaa, että tulit antamaan vinkkejä siihen, kuinka kohdata oma rajoittava käyttäytyminen.

      Poista
    2. Hyviä kysymyksiä! Tästä oli apua. Kiitos Anonyymi 0.13!!!!!!!!!

      Poista

Kommentoi, vaikuta ja ilahduta