26. syyskuuta 2016

Foodgasm

Olen saanut useita ruokapostauspyyntöjä, joten nyt on sen vuoro.
Eli varautukaa siis melkoiseen #foodgasmiin! :D

Aamupala


Mä aloitan aamuni aina kaurapuurolla enkä voisi kuvitellakaan sellaista tilannetta etten söisi aamupalaa. Mikäli tiedän, että seuraava aamu on kiireinen niin valmistan aamiaisen jo edellisenä iltana tuorepuuron muodossa.
Määränä mun aamiainen ei ole suuri: desi mantelimaitoa, desi hiutaleita ja härpäkkeet päälle. Mutta salaisuus piilee just niissä härpäkkeissä. Tänään esimerkiksi aamupalani koostui mustikkakaurapuurosta (about 60-70 gr mustikoita), johon lisäsin soijakookosjogurttia, raejuustoa, säilykepersikoita, banaania JA lähes 40 gr maapähkinävoita. Nyt kun olen löytänyt tuon maapähkinävoin, niin se on äärimmäisen kätevä ruoka-aines tuomaan kipeästi kaivattua energiaa ja silti pienessä muodossa. Jälkkäriksi (kyllä, syön jälkiruoan jokaisella aterialla :D) söin muutaman suklaapalan ja Kinder Maxi -patukan. Olisin syönyt vielä sitä Lidlin maitokreemilevitettä, mutta kun olin syönyt sen aamuneljältä loppuun toisen Kinder Maxi-patukan kyytipoikana, niin sitä ei ollut. Ja kyllä, heräsin syömään aamuneljältä suklaata, koska iski hillitön himo! :D

Aamiaisella (plus sen jälkeisellä jälkkärillä) syön aina minimissään 700 kcal. Tänään aamuneljän suklaansyönnin ansiosta tuli siihen muutama satanen enemmän päälle.
Mutta vinkiksi niille, jotka eivät koe olevansa aamupalaihmisiä tai ei puuro uppoa, niin vaihtoehtoja riittää! Muroja maidon kera, jogurttia ja mysliä, maapähkinävoi-bananaleipiä, riisikakkuja maapähkinävoilla, smoothie (banaania + maitoa/jogurttia + maapähkinävoita/Nutellaa/suklaalevitettä + mysliä + jotain muuta oman maun mukaan), pannukakkuja... Mutta viskaa kaikki rasvattomat ja sokerittomat tuotteet mäkeen ja korvaa ne (täys)rasvaisilla ja aidoilla versioilla! Tämä ihan jo siksikin, että rasvatonta kevytjogurttia joudut syömään jopa kolme kertaa isomman määrän kuin normiversiota ja vatsa joutuu kovemmalle työlle.

tämän päivän aamiaiainen

Välipala

Mä olen siinä mielessä outo, että en syö lounasta. En ole koskaan oppinut sitä syömään, vaikka toki peruskoulu- ja lukioaikoina sen kävinkin syömässä.
Mun aikataulukin menee niin, että herään vähän myöhemmin (mikäli kello 10 on myöhä), joten syön ison aamiaisen ja sitten parin tunnin päästä välipalan, joka on kooltaan pieni mutta sisältää paljon energiaa. Tämä vaihtelee aika paljon, mutta esimerkiksi tänään söin donitsin, chai latten ja suklaata. Tuo donitsi oli muuten elämäni ensimmäinen ns. realcovery donut!! Itse asiassa en edes muista milloin olen viimeksi syönyt minkään tuollaisen donitsin tai edes munkin... Olin niin riemuissani, että piti vähän tuuletella tuota recoverywiniä :D

Muita välipalaehdotuksia: riisikakut ja suolakeksit maapähkinävoilla ja/tai voilla ja/tai Nutellalla ja/tai jollain muulla (suklaa)levitteellä, karjalanpiirakat täysrasvaisella juustolla, banaanipohjainen (tai voi olla myös avokadopohjainen, jos siitä tykkää enemmän) smoothie, suklaa, karkit, keksit, jäätelö, leivokset... Mitä mieleen tulee. Tärkeää on se, että välipala ei ole mikään vajaan parinsadan hedelmäsalaatti, vaan välipalastakin on hyvä saada se kuutisensataa. Toki jos lämpimiä aterioita tulee se kolme kappaletta (eli syöt lounaan) voi välipala olla pienempi. Kunhan vaan minimit tulee täyteen, niin yksittäisen välipalan koko ei ole niin merkittävä.
välipala ja todella ruma päivällinen :D
Päivällinen

Päivällinen on mulla varmaan päivän suurin ateria kalorisisällöltään. Olen ahkerasti hyödyntänyt kauppojen valmisruokia, koska ne ovat ensinnäkin a) käteviä pakkauskooltaan; b) niissä on ravintosisällöt merkitty, joten pysyy kärryillä siitä että varmasti syö tarpeeksi; c) ei tarvitse tuhrata energiaa kokkaamiseen.
Mutta nyt eilen sitten viikon pastahimoilujen jälkeen tein itse ruokaa (*tuuletusta*), spagettia tonnikalakastikkeella. Kastike oli erittäin helppo, ja voin jakaa sen tässäkin.

1 punainen paprika
1 (puna)sipuli
2 dl ruokakermaa (ei mitään 10 tai 15% litkuja, vaan ruokakermaa)
3-4 rkl tomaattipyrettä
80-100 gr homejuustoa
1 prk tonnikalaa

Eli kuullota pannulla öljyssä paprika ja sipuli, heitä joukkoon tomaattisose ja kerma ja anna hautua viitisen minuuttia. Lisää sitten homppis ja tonnikala, mausta haluamallasi tavalla ja anna porista vielä hetki.
Mitä pastaan tulee, niin unohda kaikki täysjyvät ja tummat pastat, koska ne on jälleen vatsalle hankalampia käsitellä ja aiheuttaa vain lisää turvotusta. Käytin tavallista valkoista spagettia about 80-100 gr; 80 gr on minimi.

kirjolohikiusausta, kurkkua ja raippista; jälkkäriksi kermavanukasta ja irtokarkkeja, nams!
Mun salaisuus näissä aterioissa piilee jälkkärissä: vähemmän on enemmän!
Olen heivannut kokonaan Skyrit ja muut rasvattomat-mutta-ah-niin-terveelliset-proteiinipitoiset -vertaisensa (tai, no, eilen söin kyllä 2-prosenttisen Skyrin :D) ja olen korvannut ne erilaisilla vanukkailla ja energiapitoisilla jogurteilla. Suklaa on ihan verraton jälkiruoka, ja valehtelematta saatan syödä sen puolikkaan levyn jälkkäriksi :D
Söin eilen tuota pastaa ja tonnikalakastiketta ihan kunnon annokset, jälkkäriksi oli tosiaan se mansikka-juustokakku Skyr ja suklaata ja irtokarkkia, mutta mä en ollut kylläinen, kroppa jäi kaipaamaan vielä jotakin (lue: Lidlin maitokreemilevitettä suolakekseillä). Yritin tyydyttää sitä himoa vielä muutamalla suklaapalalla (tai rivillä...), mutta en saanut rauhaa ennen kuin olin syönyt pinon suolakeksejä, joiden välissä oli paksusti sitä maitokreemilevitettä. Sitten saatoin taas jatkaa Orphan Blackin katsomista.. :D

Mun instan ruokakuvista kyllä näkee sen, ettei hirveästi tee mieli salaatteja ja se on ihan ok. Mun kroppa on elänyt ihan liian pitkään pelkillä rehuilla, kiiveillä ja mandariineilla, joilla ei kyllä yhtään mitään vaurioita paranneta. Eikä mun tee hirveästi mieli mitään kovin proteiinipitoistakaan, ja mä haluan tätä asiaa korostaa: proteiini on parantumisvaiheessa toissijainen ruoka-aine, jota voi syödä liikaa! Ihmiskeho ei voi hyödyntää kuin tiettyyn pisteeseen asti proteiinia (vaihtelee vähän lähteestä, mutta ~ 50 gr on se määrä) eikä nykyihminen kärsi proteiinin puutteesta. Proteiinia saa todella helposti ihan tavallisesta ruoasta, joten heivaa ne Questbarit ihmeeseen! Proteiini on niitä rakennustyömaan rakennuspalikoita, jotka vaatii paljon apua (eli hiilareita ja rasvaa) jotta niistä koostuu se talo. Mitä tapahtuu, kun niitä rakennuspalikoita kannetaan yhä uudestaan ja uudestaan rakennustyömaalle, mutta kaikki muut - naulat, vasarat, liimat, nippusiteet, siivousvälineet, ihan kaikki muu - loistavat poissaolollaan? Ei mitään. Ne on vain tiellä, kasvavat pinoiksi ja tekevät työstä vaikeampaa. Jotta talo saadaan rakennettua, joudutaan siivoamaan niitä rakennuspalikoita. Joudutaan tuomaan paljon sitä kaikkea muuta, ja tämän rakennuspalikkasiivousprosessin takia koko työ viivästyy, tai ainakin hankaloituu.
Näin käy kehollekin. Ylimääräinen proteiini kuormittaa munuaisia ja rupeaa myrkyttämään kehoa. Proteiini ei voi tehdä niitä töitä, jotka vain hiilihydraatit ja rasvat voi tehdä, ja niitä puolestaan ei voi saada liikaa. Sitä paitsi sun kroppa tietää mitä se tarvitsee: jos se tarvitsee hiilareita, se himoitsee niiden perään; jos se tarvitsee rasvaa, sä himoitset niiden perään; jos se tarvitsee proteiinia, sä tulet himoitsemaan proteiinia. Sun kroppa ei valehtele sulle, se ei koskaan valehtele sulle. Sun kroppa on aina sun puolella.
Lisätietoa tästä asiasta löytyy tästä linkistä.

tämän päivän välipala kävelylenkin jälkeen: chai latte ja jokin Lidlin
juustokakkujogurttia ~ 300 kcal

Iltapala

Ennen varsinaista iltapalaa mä syön jälleen yhden välipalan kävelylenkin jälkeen, yleensä chai lattea ja jotain jogurttia ja/tai riisikakkua tai suolakeksejä maapähkinävoilla tai jollakin muulla levitteellä, mutta se vaihtelee paljon.
Iltapala mulla on sitten energian puolesta minimissään aamupalan luokkaa.

karjalanpiirakoita täysrasvaisella juustolla, maapähkinävoilla ja banaani, kermavanukasta ja mandariinia ~ 700 kcal

pari karjalanpiirakkaa juustolla, maapähkinävoi-banaanileipä, omena ja 40 gr maapähkinävoita, kreikkalainen jogurtti ~800 kcal
Mulle on näköjään vakiintunut iltapalaksi jonkinlaista leipää, ja yleensä se on just maapähkinävoi-banaanileipiä sekä karjalanpiirakkaa, ja kyytipojaksi jotain jogurttia tai vanukasta. Nuo maapähkinävoiannokset ovat muuten sitten hämäävän pieniä, koska oikeastaan aina päädyn syömään purkista pari ruokalusikallista lisää :D
EH:n aikana olen etenkin iltaisin syönyt esim. jäätelöä (B&J menee kevyesti illassa..), tai puoli purkkia suklaalevitettä suolakekseillä, suklaata ja hedelmätoffeeta (oi, se on todellakin tullut takaisin!), tai pilkkonut hedelmiä ja dipannut niitä eri levitteisiin.

eilisen iltapala: kaks pb-nanaleipää, karjalanpiirakka juustolla, ja kreikkalaista jogurttia (nuo on muuten pahoja nuo Arlan versiot..)

Näin loppuun sitten vielä vastaus kahteen kysymykseen: kuinka uskaltaa aloittaa noudattaa MinnieMaudia ja miten päästä eroon pakkoliikunnasta?

Vastaus on, että ei ole mitään yhtä toimivaa vastausta, jos olisikin! On vain pakko uskaltaa. Mitä sä voit hävitä kokeilemalla? Mitä sä voit voittaa? Mikä sun tavoite on? Mikä sua motivoi?
Mua ajaa eteenpäin mun haave kokemusasiantuntijan koulutukseen hausta ja myös se järkytys miten huonossa kunnossa mun kroppa on. Mä sain jo vuosi sitten tietää, että mulla on sydämessä sivuääni ja mitraaliläpän vuoto, ja nyt flunssan iskettyä sydän oireilee todella rajusti. Sydän on lihas: nälkiintyminen ja pakkoliikunta syö sitä aivan samalla tavalla kuin kropan muitakin lihaksia. Ja se loppuu. Ei kenenkään sydän tai kroppa jaksa syömishäiriöhelvettiä loputtomiin; toisten kroppa kestää enemmän kuin toisten, mutta jokaisella on rajansa.
Sama pätee pakkoliikuntaan. Mulle stoppi tuli siinä vaiheessa, kun olin juossut jalkani rikki. Kolme viikkoa on nyt kertynyt lomaa eikä mulla ole enää tippaakaan energiaa tai edes mielihaluja tehdä sitä pakkoliikuntakuviota.
Riko rutiineja: jos olet tehnyt tietyn jumpan tiettyyn kellonaikaan, älä tee. Rukkaa tahallasi aikatauluja, jolloin se rutiini menee rikki ja horjuttaa sitä pakkoliikuntakuviota. Jos sulla on mahdollisuus niin pyydä jotakuta sulle kaveriksi silloin kun sun "pitäisi" treenata, tai sen sijaan että rupeat tekemään pakkotreeniä soita jollekin, puhu asiasta.
Mä tiedän niin hyvin miten vaikeaa on päästä eroon pakkoliikunnasta, ja siksi kaiketi ajoinkin itseni siihen pisteeseen, etten kirjaimellisesti enää pystynyt juoksemaan. Mutta ratkaisu on sama kuin pelkoruokien kohtaamisessa ja toipumisessa yleensäkin: altistaminen. Mene suoraan päin pelkoja. Aloita helpommasta ja huomaat, ettet kuollut. Olet edelleen hengissä, ahdistaa ihan pirusti, mutta selvisit. Ja toista seuraavana päivänä, ja sitä seuraavana, ja sitä seuraavana.
Loppujen lopuksi kukaan ei voi sun pakkoliikuntakuviota lopettaa muu kuin sinä itse. Kukaan ei voi sun ruokamääriä lisätä kuin sä itse. Vain sinä itse voit tehdä tilanteeseen muutosta.

Näihin ruokaisiin tunnelmiin hyvää viimeistä syyskuun viikkoa kaikille! :)

35 kommenttia:

  1. Ihana Heidi! <3 Kiva kun teit tälläisen ruokapostauksen :) Olen niin ylpeä susta, oikeesti! Sä olet ihan huippu ihminen ja susta tulee olemaan paljon hyötyä monelle sh:ta sairastavalle!! Kunhan saat vaan ensin itsesi kuntoon niin vaan taivas on rajana! :)

    Kiva kun pistit tänään viestiä sun donitsista, se todellakin sai hymyn huulille :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sä tulit mulle heti mieleen, että nyt on pakko kertoa Pinjalle! :D

      Kiitos ihan mielettömästi! Sä oot ollut mulle iso tuki ja apu ja yrittänyt kammeta mua pystyyn silloin kun omat jalat ei ole kantanut. Joten kiitos sulle! <3

      Poista
  2. Ensimmäisenä pakko sanoa, että nyt iski ruokakateus. :D Tosi hyvännäköisiä juttuja olet syönyt. :)

    Kiva nähdä MinnieMaudin toteuttamista käytönnössä ja samalla saada hyviä vinkkejä omaankin syömiseen.

    Se on hauska huomata, että tapoja syödä on niin monia. Myös minulle on luontaisempaa syödä vain yksi lämmin ruoka päivässä. Erilaiset välipalat ovat vaan niin hyviä... <3

    Varmasti on ollut järkyttävää, kun olet havahtunut tilanteeseesi. Syömishäiriön aiheuttamat tuhot kun eivät tosiaankaan ole mikään leikin asia. Sydämesi oireilu kuulostaa tosi hurjalta ja samalla surulliselta. :( Toivottavasti tilanne korjautuu. <3

    Mitä tulee parantumiseen, sen on lähdettävä itsestä. Sitä paitsi normaalipainon saavuttaminen ei ratkaise ongelmia, ellei asiaa työstä päivittäin. Paraneminen on rankkaa, omalta mukavuusalueeltaan poistumista. Se on askel tietämättömyyteen. Kukaan ei osaa sanoa, mitä elämä tuo tullessaan. Lisäksi saa kokeilla, oppia, epäonnistua ja oppia taas virheistään. Ehkä parasta kuitenkin on se, että elämä on tässä ja nyt. Aina on mahdollisuus päästää irti itseään vahingoittavista tavoista ja korvata ne vähitellen omaa hyvinvointia edistäviin tapoihin.

    Voimia parantumiseen ja hyvää yötä! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, ruokakateus! :D
      Kuule, ihan vapaasti saat hyödyntää sitä ;)

      MM:n noudattaminen ei ole mitään rakettitiedettä. On tietty minimimäärä, joka pitää saada syötyä eikä liikaa ole mahdollista saada. Kompastuskiveiksi saattaa muodostua totaalilepo ja ruokien syöminen ilman kompensaatiota. Se pelottaa, mutta se on parasta mitä voit itsellesi tehdä :)

      Kukaan ei todella tiedä mitä tämän jälkeen tapahtuu, mutta takuulla tiedetään mitä tapahtuu sh:n kanssa: kuolema.
      Elämä todella on tässä ja nyt, tää hetki on ainoa mitä meillä on, mutta pysy rehellisenä itsellesi. Onko tämä hetki sellainen, että mä olen tyytyväinen ja voin hyvin? Haluanko, että tämä hetki on jatkuvasti tulevaisuudessa, vai haluanko mä jotain muuta? Koska tämä hetki muodostaa pohjan huomiselle.

      Kiitos paljon ihanasta kommentista, ja hyvää yötä sinullekin! <3

      Poista
  3. Kiitos tästä!!!

    Aluksihan varmasti tulee sitä nestepainoa ennen kuin pystyy sanomaan, mikä on todellista painonkorjaantumista...kysyisinkin millaisella tahdilla painon voi olettaa korjaantuvan tuollaisella päiväenergiamäärällä? Varmasti kovin yksilöllistä riippuen lähtötilanteesta, mutta jos jonkilaista tietoa saisi niin helpottaisi ja tietäisi vähän mitä odottaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On tosi vaikeaa sanoa tuohon yhtä vastausta, koska jokainen reagoi yksilöllisesti. Toisille voi kehittyä ns. hypermetabolism, eli aineenvaihdunta kiihtyy niin paljon että paino putoaa minimeillä ja vaaditaan jopa 5000 kcal pelkästään ylläpitoon.

      Mutta itseni kohdalla meni viimeksi niin, että ekojen viikkojen aikana paino nousi jopa 7-8 kg johtuen siitä, että olin ihan rutikuiva. Sitten se rupesi hidastumaan ja paino nousi enää 1-2 kg kuussa, ja normaalipainon saavuttamiseen meni puoli vuotta.

      Nyt on muutama kilo tullut, mutta se ei näy kuin vaa'alla, vatsan turvotuksena ja ehkä hitusen kasvoissa (ei ole enää posket niin totaalisen lommolla). Eli alku on hankalin, mutta kun kroppa tottuu ruokaan ja aineenvaihduntakin kiihtyy, niin se painon nousun tahti hiipuu kyllä.

      Poista
  4. Hei kiitos ihan mielettömästi tästä postauksesta! Suurin apu oli tuo kun mäkään en tykkää oikein lounaan syömisestä mut hyvin näköjään saa energiat kasaan vaikka sen skippaisikin, kiitos :)

    VastaaPoista
  5. vau miten upea ruokapäiväkirja, muuta ei voi sanoa! tässä kohtaan on turha kiinnittää liikaa huomiota ruuan terveellisyyteen. syömisestä välittyy rento ja sellanen fiilis et todella nautit noista aterioista, mikä on tärkeetä. upeata että olet pystynyt heivaamaan kaikki sulle tyypilliset rasvattomat skyrit ja välipalat toistaseks ja lähteny nostaa painoa ei ahdistuksen merkeissä! komppaan susta on iso apu monelle syömishäiriöiselle! ja OMG banaania karjalanpiirakan päällä ei oo käyny mielessäkään menee ehdottomasti heti kokeiluun!

    VastaaPoista
  6. Haluisin kysyä yhtä juttua kun tiiät niin hyvin perillä tosta metodista, kun siinä on yks juttu mitä oon miettiny (=käyttäny syynä olla kokeilematta itse...)

    Eli siis kun vissiin ei oo väliä mitä syö, kunhan saa tarpeeks kaloreita, eli voi just vetää kaikkee suklaata yms. Niin eihän tossa esim. suklaassa loppujen lopuks ole mitään hirveän terveellistä, tai mitään ravintoaineita, vitamiineja jne. Mun järjellä kun yritetään korjata kropan vaurioita, niin kropan just pitäis saada kaikkee terveellistä (riittävästi), just kaikkii vitamiineja, hivenaineita, monipuolisesti kaikkia ravintoaineita. Siis, että miten se kroppa voi korjata itseään jollain suklaan ravintoarvoilla, kun onhan siinä kaloreita, mut ei kauheen paljoa mitään "muuta hyvää".

    Ja siis joo tiedän että kun noudattaa MM:aa niin eihnän siinä pelkkää suklaata syödä ja toi nyt vaan oli tollanen esimerkki, en tiedä osasinko selittää mun pointtia yhtään.

    Ps. oot ihan älyttömän tsemppaava ihminen ja näistä postauksista varmasti hyötyy todella moni sh-lukijasi, kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan älyttömän hyvä kysymys, kiitos!

      Toipumisen alkuvaiheessa keholla on isot puutostilat, ja esim. suklaa tarjoaa kropalle hiilihydraatteja, rasvaa ja magnesiumia nopeasti sulavassa muodossa. Vauriot korjataan kaloreilla, ei pelkällä c-vitamiinilla, ja vaurioiden korjaaminen vaatii satoja ja taas satoja tuhansia kaloreita. Hiilihydraatit ja rasvat on tässä vaiheessa tärkeimpiä, ja mm. hiilihydraatit vaikuttavat leptiinin tasoon sitä nostavasti ja leptiini on vastuussa ihmisen vireystilasta, ruokahalusta, painosta jne.

      Kroppa kyllä viestittää milloin se tarvitsee enemmän ravintorikkaampaa ruokaa, ja on oikeastaan mahdotonta syödä niin ettei saa mitään hivenaineita. Sitä paitsi näiden vaurioiden korjaamisen ohella varmaan tärkeämpi syy on psyykkinen. Koska monet pelkoruoat on just näitä hiilari- ja rasvapitoisia (esim suklaa), niin se pelkoleima poistuu vain ja ainoastaan niitä syömällä. Puhtaasti kana- ja parsakaalilinjalla vetelevät harvoin pääsevät näistä peloista eroon ja syömishäiriö pysyy kuvioissa.

      Kun saa syödä kaikkea mitä haluaa niin paljon kuin haluaa, pikkuhiljaa se menettää sen voimansa :)

      MM:n noudattaminen ei ole mitään rakettitiedettä, mutta erinomaisen kysymyksen heitit, kiitos siitä! :)

      Poista
    2. Oon samoilla linjoilla kanssasi siitä, ettei  tilanteeseen auta mitkään parsakaali kana - dieetit. ;) Heti tullaan kysymyksen äärelle siitä, miksi etsitään uusia keinoja rajoittaa ruokavaliota. Onko se sitten parempi, jos syö enemmän (ehkä jopa riittävästi), mutta rajoittaa ja kontrolloi yhä valtavasti?

      On tosi tärkeätä kohdata omat pelko ruoat ja oppia sietämään niiden syöminen. Samalla pikkuhiljaa mahdollistuu se, että ruokavalio muuttuisi ennen kaikkea sallivaksi, riittäväksi ja monipuoliseksi.

      Keho varmasti myös viestittää, mitä ravintoaineita se tarvitsee. Toki on hyvä muistaa perusasiat sopivaa ruokavaliota suunnitellessa.

      Vaikka saavuttaisikin normaalipainon, ei elämänlaatu olisi kovin korkealla, mikäli yhä säätelisi syömisiään jatkuvalla kontrollilla.

      Omakohtaisesti kun mietin ihan vain pelkkää syömistä olen voinut ja voin parhaiten silloin, kun en elä jatkuvassa kontrollissa tai punnitse/laske kaloreita.

      Jatka samaan malliin Heidi! <3

      Poista
    3. Syömishäiriöt on siitä niin pirullisia sairauksia, että ne pystyy muuttamaan muotoaan hyvinkin salakavalasti. Kuinka moni sh-toipuja putoaa siihen fitness trapiin, kun ei uskalleta kohdata tarpeeksi pelkoja ja halutaa pysyä muka normaalipainoisena ja terveenä bmi 18,5 kohdalla, vaikka oma normaali olisi bmi 22? Tää on niin klassinen mutta valitettavan yleinen ilmiö :/ Ja sanotaan sitten, että fitness paransi mun syömishäiriön, kun oikeasti sh on edelleen kuvioissa. Punnitaan ja rajoitetaan ruokavaliota, treenataan pakonomaisesti ja ylläpidetään alipainoa. Ei se ole mitään parantumista, se on sairastamista.

      Tuon takia on niin äärettömän tärkeää mennä pois omalta mukavuusalueelta, koska kehitys tapahtuu siellä. Itsensä haastaminen, pelkoja päin meneminen ja epämukavuusalue ovat ne tekijät, jotka vie meitä eteenpäin. Jotka kehittää meitä. Jos olo on toipumisvaiheessa liian mukava, silloin ei tehdä tarpeeksi töitä. En tarkoita sitä, että pitää itkeä ja syödä ja olla koko ajan ranteet auki-meininki päällä, vaan yksinkertaisesti sitä, että pitää astua ulos sieltä comfort zonelta.

      Kyllä mäkin pelkäsin, että mä olen riippuvainen jostakin sokerista, mutta ei se mennyt niin. Mun kroppa kyllä viestitti ja viestittää mitä se tarvitsee. Kroppa ei valehtele, miksi valehtelisi? Nälkä ja mielihalut ovat yhtä totta kuin vessahätä: et mitätöi vessahätää, joten miksi jokin mielihalu olisi jotenkin erilainen? Sh siinä mitätöi, joten laita se merkille, pidä se ajatuksena ja toimi toisin.

      Mä olen kans voinut parhaiten silloin kun olen ollut normaalipainossa enkä ole rajoittanut ruokaa. Se vaatii työtä, jota moni pelkää, mutta kukaan ei voi tietää tarkalleen miten isoihin asioihin sitä oikeesti pystyy ellei koskaan yritä!
      Ja tämä asia, toipuminen, omasta hengestä ja terveydestä taisteleminen, on oikeasti sen työn arvoinen :)

      Poista
  7. Tämä saattaa kuulostaa tyhmältä kysymykseltä, mutta kysyn sulta kun varmaankin osaat selittää mulle :) ...Eli tuo ruokamäärien lisääminen. Kun ensin on nälkiinnyttänyt itseään pitkään, niin mahalaukkuhan kutistuu. Niin miten pystyt syömään noin isoja (minun mielestä isoja...) annoksia ruokaa kerralla? Vai meneekö syömiseen aina pitkä aika? Ite oon tosi hidas syömään ja syön vain tosi vähän kerralla. Mulla on ollut tätä syömishäiriöä (EDNOS) jotain 5 vuotta. En ole enää alipainon puolella, mutta syömistottumukset on jääneet ihan liian nirsoiksi. Tuntuu, että heti lihoo kauheasti, jos söisi yhdenkään ylimääräisen jugurtin (tai edes puolikkaan) päivän aikana. En edes muista millon olisin viimeksi syönyt oikean aterian.

    Oon seuraillut tätä sun blogia pitemmän aikaa, sillä on mulla sitäkin anorektista ajattelutapaa, mutta mulla ei kuulu tähän pakonomainen liikkuminen. Mulla vaan ei vielä ole tullut tuota rohkeutta mikä sulla on, siis rohkeus pistää sairaudelle vastaan ja alkaa parantuminen. Ajatukset liikkuu ihan liikaa syömisasioissa. Kunpa joskus osais relata tän asian suhteen, eikä heti tulis kauhea itseinho, jos aamulla puntari näyttää 100g enemmän kuin edellisenä aamuna. On pakkomielle mitata vyötärö joka aamu, enkä hyväksy millinkään levenemistä. Tässä tasan samassa painossa oon nyt pitkään jumittanut ja toisaalta haluaisin laihduttaa taas hoikemmaksi, mutta tiiän että se homma karkais taas käsistä. Oli niin ihanaa mennä aamuisin puntarille ja nähdä olevansa taas vähän kevyempi kuin mitä eilen oli ollut(mulla oli ihan liian hurja vauhti laihdutuksessa. Tai näännytystä se oli.)

    Vaikken siis enää ole alipainoinen, niin mun tarvis kuitenkin alkaa syödä enemmän, että jaksaisin aloittaa liikuntaharrastukset, koska nyt en tosiaan harrasta minkäänlaista liikuntaa ja kunto on ihan nollassa. Ja vaikka tiedän, että syömistä on monipuolistettava ja jos alan liikkua enemmän, paino voi pysyä samana kuin se nyt on, terveen rajoissa... Niin silti syömisen lisäys vaan on jotain ihan kauheaa :(


    -Kysyjä-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lukaisepas seuraava postaus: https://the-diary-of-ballerina.blogspot.fi/2016/09/lights-on_15.html

      "Eli lyhyesti: mikäli olet elänyt alle 1000 kcal päivässä kalorit pitää nostaa varovaisesti, n. 200-300 kcalin lisäys aina 2-3 päivän välein. Tällä tavalla pyritään ehkäisemään refeeding oireyhtymää, joka pahimmillaan vie hengen. Kun olet päässyt 2000 kcaliin, voit hypätä suoraan 3000 kcaliin ja pitää sen miniminä."

      Lue muutenkin tuo "Lights On" -postaus huolella läpi, koska olen sinne kirjoittanut miten totuttaa vatsa jälleen käsittelemään ruokaa.
      Ja kyllä sulla se rohkeus on. Se on se rohkeus, joka sua pitää tuossa tilassa. Sen rohkeuden voimalla voit pistää sairaudelle vastaan ja ruveta taistelemaan. Koska sun kroppa ei ole sun vihollinen, eikä ole ruokakaan. Sh on vihollinen, sitä vastaan sun pitää taistella.
      Syömisen lisääminen on kauheaa, koska sä olet aliravittu ja aliravitut aivot pyörittävät niitä samoja pakko-oireisia ja painoon ja ruokaan liittyviä asioita kuin lottokone konsanaan. Ja ainoa keino ulos tästä on syöminen.

      Tsemppiä hurjasti! :)

      Poista
    2. Kiitos paljon vastauksesta!! :) Mulla olikin jäänyt tuo Lights on-postaus lukematta. Siinä olikin tosi hyvin kirjoitettu tuosta aiheesta! :)

      -Kysyjä-

      Poista
  8. Tämä oli kiva! Lisää ruokakuvia, kiitoos ;)

    VastaaPoista
  9. En voi sanoin kuvata sitä, miten iloiseksi nämä sun viimeisimmät postaukset tekee. Ihan mahtavaa, että olet saanut tuollaisen tsempin päälle! Susta tulee loistava kokemusasiantuntija, siitä ei ole epäilystäkään :)

    Toi on kyllä niin tärkeää, että oppii luottamaan kropan viesteihin ja mielihaluihin. Vaikka itse muistan kyllä himoinneeni tosi paljon rasvaista ja hiilaripitoista ruokaa, niin mulle tuli myös varsin omituisia mielitekoja esim. ruusukaaliin ja maksalaatikkoon (nämä siis ei koskaan ole kuuluneet mun suosikkiruokiin + olin ollut kasvissyöjä jo vuosia ennen sh:ta). No, sehän sitten selvisikin, että hemppari oli tosi matalalla. Eli keho kyllä kertoo senkin, jos jostain tietystä ravintoaineesta on puutetta.

    Respektit kyllä sulle Heidi, kun tuot näitä asioita esille blogissasi. Vaikka itse sain tiivistä tukea parantumisprosessiini, pakkoliikunnasta, pohjattomasta nälästä ja kehon reaktioista ei puhuttu mitään. Tästä syystä jouduinkin tosi pahaan kompensaatiokierteeseen, josta toipuminen on vienyt aikaa ja voimia. Aivan mahtavaa, että tuot tätä MinnieMaudin näkökulmaa yhä konkreettisemmin esille, toivottavasti mahdollisimman moni lukisi näitä sun tekstejä ja saisi niistä oikeaa suuntaa toipumiseen.

    Ja vaikka mä en enää aktiivisesti nosta painoa, niin inspiroiduin kyllä noista sun ruokakuvista ja aion kokeilla aamupuurolle samanlaisia "härpäkkeitä". Maapähkinävoita, suklaata ja banaanejakin oli pakko hommata, koska why not..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Linda ihanasta kommentista!

      Sun esimerkki kropan mielihaluista ja tarpeista oli erinomainen! Se menee just noin: kun on jokin puutostila, kehittyy (omasta mielestä ihmeellisiä) mielihaluja koskien tätä ruoka-ainetta. Kun mielihalujen kautta on tarve tyydytetty, mielihalu lakkaa.
      Ongelma muodostuu siinä, jos sitä mitätöi ja kauhistui, ja etenkin EH:n aikana lähdetään kompensoimaan niitä ruokia.
      On todella ikävää, että ei terveydenhuollossa puhuta asiasta. Jos puhuttaisiin niin ihan varmasti moni säästyisi siltä ns. bulimiakiekuralta. Olen itse pudonnut siihen useasti ja nyt haluan korjata sen asian, ja haluan auttaa muita samassa tilassa olevia :)

      Oi, kuule kokeile ihmeessä! Maapähkinävoi+suklaalevite+banaani on ehkä yks parhaista puuronpäällystehärpäkekombinaatioista (hirvee sana! :'D) koskaan! :D

      Poista
  10. Ois kiva kuulla mikä sua auttaa selviään syömisen jälkeisestä ahdistuksesta? Koska ainakin mulle se yks vaikeimmista asioista paranemisessa. Tai millanen fiilis sulla ylipäätään on aterioiden jälkeen?

    Toisekseen vaikka tiedän, ettei syömishäiriö oo painosta kiinni, niin musta tuntuu etten mä voi syödä läheskään noin paljoo, koska oon melkein normaalipainoinen... Jollain oudolla tavalla oon kateellinen, että sä oot niin alipainoinen että sulla on "varaa" syödä reilusti herkkuja yms. (ihan sairas ajatus, mutta ainaki kirjotin rehellisesti :'D) Ajattelen, että mun pitäis olla ensin kunnolla alipainoinen, että mulla olis lupa tulla terveeksi. Vaikka toisaalta tiedän, ettei syömishäiriö ikinä anna lupaa tulla terveeksi, ei sille mikään paino oo tarpeeks vähän. Eli aika turhaa selitystä, kun tiedän miten asiat terveellä järjellä menee :D

    En tiedä oliko tässä kommentissa mitään päätä tai häntää. Mutta ihan huippua että oot saanut nostettua ittes sieltä kuopasta, johon olit menossa hurjaa vauhtia. Tsemppiä! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huomion poissiirtäminen toimii mulla. En pysty syömään mitenkään mindfully, vaan aina syödessä joko luen tai katson telkkaria/Netflixiä, jolloin huomio on jossain muussa.
      En enää niin kovasti ahdistu ruokien jälkeen, koska en ole enää yhtä aliravittu ja toiseksi mä altistan itseäni koko ajan. Ilman pelkojen kohtaamista ei voi toipua, koska niillä peloilla on iso valta.

      Nykyisin mulla on ihan kohtalainen olo syömisen jälkeen. Extreme hungerin aikana tulee kyllä mieleen ajatuksia kompensoinnista ja nousee syyllisyyttä ja ahdistusta, mutta ne tunteet ovat sh:n, ei mun. Lisäksi tuo EH on laskenut kynnystä syödä, jolloin se ahdistuskaan ei ole niin paha. Mutta huomasin tänään, että muiden ihmisten seura on mulle tosi vaikea tilanne, joten niitä pitää harjoitella :)

      Voi Lotta, tuo koko kappale on sairauden tuottamaa potaskaa! Nämä minimit on tarkoitettu kaikille RED-potilaille (anoreksia, bulimia, ortoreksia), olipa sitten normaali-, yli- tai alipainoinen. Joten kyllä, ne määrät pätee siis myös suhun. Miksi sä muuten kysyisit lupaa sh:lta yhtään mistään? Miksi sh:n pitäisi antaa sulle lupa tervehtyä?
      Tähän mä kiinnittäisin huomiota. Sä et ole sh:n vieraana, vaan sh on luvattomasti tunkeutunut sun kotiin eikä siltä pidä kysellä yhtään mitään!

      Toivottavasti vastasin edes osin sun kysymyksiin, mutta heitä lisäö jos mieleen tulee :)

      Poista
    2. Lotta mulla on niin sama olo kun sulla!!!!! Olen myös ihanihan ihan lähellä normaalipainoa ja tuntuu, etten voi todellakaan syödä tuollaisia kalorimääriä. Pelkään, että kroppa ja mieli tottuu niihin ja en pysty enää vähentämään ns normaaliin määrään vaan päälle jää "ahmiminen" ja tulen ajan saatossa ylipainoiseksi. Mulla sama, että reilusti alipainoisena olisi muka helpompi sallia tuollaisia herkkuja, koska painoa pitäisi nostaa niin paljon.

      -s-

      Poista
    3. Ensinnäkin, tuo on puhtaasti sairauden ajatua, ja vain ajatus. Hyvin yleinen virheluulo on, että kun on päässyt omaan biologiseen normaalipainoon täytyy vähentää ruokien määrää. Ei! Ei todellakaan!! Sun kroppa kertoo nälkäsignaalien myötä kuinka paljon se tarvitsee ruokaa, ja nälkäsignaalit voivat normalisoitua vain riittävän (2500-3000+) ruoan myötä. Leptiini on vastuussa siitä puuhasta, ja leptiinin tuotantoon vaikuttaa mm. syömämme hiilihydraatti, joka nostaa leptiinin tasoa. Kun leptiinitasor ovat korkealla, ihmisen vireystaso nousee, ruokahalu normalisoituu tai jopa laskee.

      Tuo, että pelkäät kropan ja mielen tottuvat "näihin määriin" on todella puhtaaati sh:n ajatus. Sen sijaan, että antaisit kropallesi kaiken sen energian, joita se tarvii korjatakseen vauriot, jotka muuten EIVÄT OLE PAINOSTA RIIPPUVAISIA, sä toimit just pelkosi mukaan. Syöt vähän ja lisäät vaurioita, jolloin sun kroppa ei parane, mieli ei parane ja kyllä, riski painon overshoottaukseen nousee.
      Toisenlainen esimerkki. Pelkäät lintuja hysteerisesti ja joudut tilanteeseen, jossa valita kahdesta ovesta. Toisen takana on lintuja ja toisen takana ihania pupuja, ja sä tiedät sen. Kuitenkin sä jostakin irrationaalisesta syystä päätät valita sen oven, jonka takana on lintuja.

      Mä en voi sua käskeä mitä tehdä, mutta voin sanoa, että ymmärrän sun tunteen ihan täysin. Voin myös sanoa, että tuo on hyvin sairaiden tuottama ajatua, joka ei pidä paikkaansa. Mikäli sulla on RED (restrictive eating disorder, AN, BN tai ortoreksia) niin nämä säännöt pätevät VAIKKA et olisikaan alipainoinen. Ne pätevät sikai, että on tehty tutkimuksia ja on huomattu miten hirveitä vaurioita esim. normaalipainoisella bulimikollakin on, ja ne vauriot ei korjaannu yhtään millään muulla kuin ruoalla.

      Poista
    4. Kiitos paljon vastauksesta! Oot ihan oikeessa, ei syömishäiriöllä pitäis olla mitään sananvaltaa. Pitäis vaan päästä eroon siitä järjettömästä lihomisen pelosta...

      Poista
    5. Ei se lihomisen pelko lähde mihinkään. Se on yksi aliravitsemuksen oireista, jotka helpottavat ja poistuvat kun aliravitsemus korjaantuu.

      Eli jos sä odotat sh:n lupaa ja lihomisen pelon poistumista, niin et koskaan pääse eteenpäin, et koskaan parannu.
      Avaimet on sulla, Lotta.

      Poista
  11. Et uskokaan miten paljon apua tästä postauksesta oli. Sain siitä konkreettista esimerkkiä miten paljon pitäisi syödä tai oikeastaan miten energiatiheästi, jotta paraneminen on mahdollista. Motivaatio kasvoi suuresti ja sen myötä uskalsinkin ostaa tänään pari pelkoruokaa kaupasta :) mutta kauppareissut on ajoittain mulle hankalia kun aikaa kuluu liikaa siihen pohdintaan mitä uskaltaa ostaa jne. Onko sulla tästä kokemusta?

    Toivoisin postausta tai kommenttia noihin ruikaostoksiin liittyen sekä erityisesti myös kevyt/rasvattomiin/vähäkalorisiin ruokiin liittyen. Miten rohkenen vaihtaas ne "normaali" tuotteisiin ja jopa niihin runsasenergisiin ja runsasrasvaisiin jne. Kokemuksia?

    Kiitos ihanasta blogista ja sen tuomasta vertaistuesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Light-tuotteiden vaihtaminen normaaleihin on pelkoruokiennkohtausta, eli mennä vaan suoraan päin. Tee vaikka kauppalista ostettavista tuotteista ja sitten pitäydyt siinä. Mä pelkäsin kans vaihtaa ne light-tuotteet normaaleihin, mutta ei siinä auta mikään muu kuin mennä suoraan päin. Toistojen kautta aä opit, ettei siitä tapahdu mitään pahaa :)

      Tsemppiä hurjasti, ja ihana kuulla että olen voinut auttaa jotenkin! :)

      Poista
  12. Millasta kompensointikäyttäytymistä sulla on ollu? Ootko oksennellu ikinä? Se on kyllä yks helvetti yrittää oppia siitä eroon...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanotaanko, että kaikki muu paitsi insuliinit ja kilpirauhaslääkkeet.

      Poista
  13. Miten sun luusto on kestäny noin pitkän sairastamisen? :( ja ihan jäätävä kiitos tästä postauksesta, sain hirveesti rohkeutta omiin syömisiin!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei se olekaan. Mulle kehittyi keskivaikea osteoporoosi vajaan parin vuoden sairastamisen jälkeen, ja on nyt siis vaikea osteoporoosi. Sen takia mulla on rintarangassa nikamamurtumia (nikamat painuneet kasaan) ja olen lyhentynyt viitisen senttiä :/

      Poista
  14. Anteeks oon tyhmä, mut mitä noi keltaset pallukat on tossa spagettikuvassa? :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sitä mä olisin veikannutkin, mutta oli pakko kysyä kun mietin että miks kukaan söis persikkaa pastan kanssa! :D Tai kun ei oo itse koskaan tullu ajatelleeks mitään tollasta tai kuullu kenenkään niin tekevän.

      Poista
    2. No pitää hyödyntää noita kaappeihin jääneitä ruoka-aineita, ja olen mä ennenkin syönys säilykehedelmiä ruoan kanssa :D

      Poista

Kommentoi, vaikuta ja ilahduta