6. elokuuta 2016

Summer summary


Mulla pyöri koko tämän päivän mielessä, että mitäs kaikkea mä olen tänä kesänä tehnyt? Suurin kohokohta oli ehdottomasti omat valmistujaisjuhlat sekä reissu Helsinkiin ja Tallinnaan, mutta näiden lisäksi mun kesään on mahtunut kuitenkin monia pienempiä ja yhtä tärkeitä asioita. Asioita, jotka ovat selvä poikkeus viime kesään ja jotka ovat (kaikesta huolimatta) vieneet mun toipumista eteenpäin ainakin jollakin asteella.


Ihan ensiksi muistan sen miten karvaan pettynyt mä olin kesän tuloon. Edelleen mulla oli pahasti muistissa viime kesä, sen helvetillisyys ja loppukesästä päälle iskeneet kuumat aallot ja se kirvojen käsittämätön määrä!
Mutta pikkuhiljaa se summer rage on hiljentynyt ja huomasin todella kummallisen ilmiön: sadepäivinä oli mieli maassa kun taas aurinkoisina päivinä oli hymy herkässä. Mun eka reaktio oli se, että nyt jopa mun mieli on pettänyt mut!
Mutta onko kyseessä sittenkään jokin käsittämättömän monimutkainen salaliitto mua vastaan, vai nautinko mä sittenkin alitajuntaisesti auringosta? Kuka ties.


Kesäkuun alussa olin töissä vanhempieni pitopalveluyrityksessä, joka järjesti erään rouvan 85-vuotisjuhlat. Tarjoileminen oli mulle uusi kokemus ja se yllätti myös rankkuudellaan: ei ole helppoa seisoa ja kävellä koko päivää, ja tämä laukaisikin lähes kuukauden kestäneen kipukauden.

Kesäkuussa päätin kokeilla myös itsetehtyä jäätelöä, ja tämä Daim-jäätelö oli kyllä kerrassaan herkullista! Valitettavasti vaan tämä jäätelö oli tehty normaalilaktoosiseen kondensoituun maitoon, joten laktoosi-intolerantikkona tämän kanssa joutui olemaan vähän varovainen. Mutta muuten ehdottomasti suosittelen kokeilemaan jäätelön tekemistä!
Tämän lisäksi tein myös mehujäätä itse, tosin niitä en ole jaksannut kuvata. Halusin tehdä vähän erilaista, joten päädyin sitten tekemään sen soijakookosjogurtista, lasten pilttismoothiesta sekä tuoreesta kiivistä. Ja kyllä oli hyvää!


Kokeilin paljon eri pelkoruokia: mysliä, pastaa, leipiä ja karjalanpiirakoita (ne Tallinnan eväät ovat jo legenda! :D), mokkapiirakkaa, sitruunapossettia, täytettyjä paprikoita (mun ruoka valmistujaisissa), normaaleja sipsejä ja niitä PopChipsejä, Aloe Vera -juomia, pannukakkuja...

muutamia otoksia juhannuksen pelkoruoista
nyt nuo PopChipsit ovat uutta turvaruokaa :D
aamiainen parin viikon takaa: tuoreita mansikoita ja pannaria! <3
Kävin tanssimassa joka viikko ja kerrankin satuin olemaan oikeaan aikaan oikeassa paikassa, sillä pääsin tanssikurssille! Kävin baletissa ja modernissa ja pääsin esiintymään ekaa kertaa yli vuoteen, ja esiinnyin Odettena. Joutsenlampi on aina ollut mun lempibaletti, ja Odette/Odilen -tuplaroolista Odette on mun suosikki. Jotenkin tunnen samaistuvani siihen hyvinkin paljon, ja tykkään yli kaiken esittää kärsivää ja lohdutonta roolihahmoa. Kenties jokin mun salainen luonteenpiirre tulee siinä esiin.. ;)

Mutta kesän kohokohta oli heinäkuun alussa pidettävät omat valmistujaiset, jotka aina välillä vaikuttivat olevan aivan utopistinen ajatus ja välillä aiheuttivat itkupotkuraivarikohtauksen. Välillä mietin etten mä tee koko opinnäytetyötä, koska se toi mun huonoimmat puolet esiin ja vain tuskastutti yrittää kirjoittaa sitä. Mutta apinanraivolla pakersin sen itkettyäni vielä kaksi viikkoa arvosanan saamisen jälkeen, etten mä tehnyt siitä tarpeeksi hyvää. Tarpeeksi hyvää kenelle?
Tarpeeksi hyvä siitä kuitenkin tuli (yleinen mielipide) ja loppupeleissä tuntui hiton hyvältä saada kiitos tästä työstä juhlien muodossa. Olen katsonut ja kuullut niin monet tovereiden valmistumisuutiset ja näytellyt iloista heidän vuokseen, kun oikeasti olen vain niellyt itkua.
Mutta koitti se vuoro minunkin! :)


tyytyväinen tradenomi
Pari päivää juhlien jälkeen lähdin sitten Helsinkiin, sillä olin varannut Tallinnan-risteilyn itselleni ja Sinille. Ensimmäisen päivän - keskiviikon - vietin Helsingissä shoppailemassa Pinjan kanssa, ja vietin pari yötä Kalastajantorpan Hiltonissa. Mä tosiaan tykkään hotelleista ja mielelläni kokeilen (uusia) hyviä hotelleja. Mä olen siinä mielessä nirso, etten halua yöpyä missään parin tähden Eurohostellissa (koettu yhdeksän vuotta sitten) tai nukkaisessa Omenahotellissa, vaan haluan hotellini olevan vähintään neljällä tähdellä varustettu. Haluan vaan rahoilleni vastiketta! :)


Helsingissä kävin lenkkeilemässä todella kauniissa maisemissa ja myöhemmin testasin pikaisesti vielä hotellin kuntosalin vain todetakseni, etten tykkää kuntosaleista edelleenkään.


Seuraavana päivänä torstaina heräsinkin todella aikaisin ja suuntasin kohti terminaalia, jossa Sini mua odotteli. Jonot lähtöselvityksessä olivat ihan hirveitä, ja laiva oli muutenkin tupaten täynnä ihmisiä: mistään ei löytynyt vapaita istumapaikkoja! Mutta hetkisen odottelun jälkeen päästiin aamupalabuffaan, ja muutenkin hyvässä seurassa aika lensi, kananmunien ohella ;)
Sen sijaan Tallinna oli todella kaunis kaupunki, ja siellä tuli seikkailtua sekä vanhakaupungissa että siellä nykyaikaisemmassa kaupungissa :)
Perjantain vielä vietin Helsingissä ja tuli shoppailtua näiden kolmen päivän aikana niin paljon, etten meinannut millään saada tavaroita kuskattua takaisin Haapikselle :D Lisäksi mun pieni luksusloma jatkui myös junassa, sillä ainoa vapaa paikka oli Duetto Plus -vaunussa, jossa oli pyörivät nahkaistuimet omine työpisteineen.


Tänä kesänä saavutin myös tuhannen jouksukilometrin rajapyykin! Sain kestävyyden hiottua toistaiseksi maksimiin ja jaksoin todella kevyesti lähes kymmenen kilometrin lenkkejä, mutta nyt ollaan menty kunnon kanssa vähän alamäkeä. Vatsalihaskrampit ovat välillä estäneet juoksemasta ihan täysin ja kroppa on vaatinut muutenkin lepoa, joten olen nyt sitä sille antanutkin.
Tanssin suhteen on tapahtunut (hyvin) pientä edistymistä, sillä nolottavan pitkän ajan jälkeen mä vihdoin ja viimein hiffasin attituden! Minulle on opetettu tekemään se sekä tendun että passén kautta ja olen muutenkin saanut paljon ohjeistusta siihen, mutta baletissa kehittyminen ei ole koskaan suoraviivaista vaan välillä tarvotaan pitkän aikaa samassa kunnes yhtäkkiä sitä tajuaa jonkin. Kuten esimerkiksi minä tuon attituden.
Perustin myös attitudehaasteen - #attitudeschallenged - jonka avulla olen opetellut sitä lisää, joskaan en tiedä onko mitään kehittymistä havaittavissa. Mutta se on jo mulle iso askel, että osaan tehdä sen! Toinen liittyy nilkkoihin: olen oppinut sen englanniksi kutsuttavan winged -asennon, ja olen tehnyt töitä myös banaaniefektin välttämiseksi.
Ja kolmas on improvisaatiot. Mun liikekieli on edistynyt hieman, mutta ennen kaikkea mä uskallan ilmaista itseäni huomattavasti vapaammin kuin ennen. Olen oppinut myös vähäsen oman koreografian tekemisestä ja näiden asioiden kehittämistä haluan jatkaa.
Kehitin myös mun oman balettiprojektin - #myballetproject - yhden hetken inspiroimana ja tämä on antanut mulle lisäpotkua valokuvaamisen parissa ja ennen kaikkea laajentanut mun kuvaamisrepertuaaria: miksi keskittyä kuvaamaan vain balettitossuja ja/tai paljaita ballerinanjalkoja, kun siihen voi tuoda elementtejä ihan muualta, beyond ballet?



Tänään myös ostin elämäni ensimmäistä kertaa tuoreita mansikoita torilta, ja oli hyviä! Pari päivää sitten Nöppiäisen kanssa lenkillä päätin viimein iskeä kiinni lenkkipolun varrella kasvaviin vadelmapensaisiin ja keräsin taskut täyteen vadelmia. Nams!
Kun heinäkuun lopun helteet olivat pahimmillaan, niin vein Nöppiäisen uimaan useita kertoja. Tai no, kannoin sen säärenkorkuiseen veteen ja pitelin kiinni flexistä kun se ui kohti rantaa. Voi millainen kirppu se onkaan kaiken tuon karvan alla! :D Mutta viileä vesi kyllä tuntui siitä hyvältä, koska se myös itse kahlaili ja oleili mielellään vedessä. Jännä miten kesä kuorii siitä esiin tuollaisen puolen, koska yleensä se ei hirveästi vedestä perusta. Pestä sen saa lavuaarissa, mutta kun kokovartalopesua varten sen vie suihkuun, niin siitä se ei niinkään tykkää, yrittää vaan uida karkuun :D

Näitä asioita voisi kertoa vaikka kuinka, mutta kaikkein suurin ero verrattuna viime kesään on se, että mä en ole ollut oman kotini ja mieleni vanki. Vaikka nyt on otettu jonkin verran takapakkia, niin olen silti ollut todella tarkka ja miettinyt minkälainen käytös vie mua kohti toipumista. Kotiin eristäytyminen ei todellakaan aja mun etua, joten olen sopinut tapaamisia laivaravintolaan ja uusiin kahviloihin, ja yhtenä tällaisena kertana päädyin juomaan todellakin elämäni ihmeellisintä chai lattea, joka ei todellakaan ollut samanlainen kuin normaali kahvilasta saatava chai.
Olen jatkanut itseni altistamista eri peloille ja rutiinien rikkomiselle. Olen toiminut toisin kuin tunne edellyttää ja olen syönyt lämpimiä ruokia ja pastaa, mun yhtä suurinta pelkoruokaa. En ole lähtenyt siihen noidankehään, että yritän elää jollakin 300-500 kalorilla, jonka suora tie on ahmimiseen ja sen kompensaatiokäyttäytymismuotoihin ja siitä ei enää helposti noustakaan. Ja kun kaikki on potkinut päätä ja mieli on ollut pakkasta matalammalla, olen antanut itkun tulla, pyyhkinyt kyyneleet ja etsimällä etsinyt edes sen yhden positiivisen asian siitäkin. Kun toiset ovat loukanneet mua, en ole käsitellyt sitä loukkaamalla itseäni. Kaikesta huolimatta mun itsevarmuus on edelleen suht. tallella ja miksi ei olisi? Olenhan mä tehnyt pirusti töitä sen eteen eikä sitä työtä poispyyhi mikään!
Mä olen saanut teiltä paljon kommentteja mun tilanteesta ja siitä, että kaikki se työ on hukkaanheitettyä työtä, mutta sitä se ei ole. Se työ on siellä edelleen tallella. Se työ on tehty huolellisesti, toisto toiston jälkeen. Tästä esimerkkinä ajatuksista, jotka ovat vain ajatuksia ja jotka pitää myös ymmärtää näin. Viime kesänä (ja syksynä) mun jatkuva hokema oli "mä olen läski/oksettava/ruma/paska/jatka kaikilla mahdollisilla synonyymeillä", kun taas nyt se tulee mieleen seuraavasti: "mulla on ajatus, että olen läski". Ajatus, jonka mä tiedän olevan epätosi ja vain mun mielen tuotos. Se on totta sikäli, että se tuli mun mieleen, mutta se ei ole absoluuttinen totuus.


Vaikka tämä postaus oli lähinnä katsanto kuluneeseen kesään, niin mulla on yksi video tälle kertaa. Tiedän, että viime aikojen tanssit ovat olleet vähän alakuloisia ja ehkä se jossain määrin kertoo omasta mielialasta, mutta mun on aina ollut helpompi tanssia jotain melankolista roolia, kuten Odette tai Kuoleva Joutsen. 
Löysin tämän biisin Kathryn Morganin yhdeltä tankosarjavideolta ja ihastuin siihen oikopäätä. Kyseessä on Paul Cantelonin pianocover leffan "The Other Boleyn Girl" biisistä "Opening Titles". Pikaisesti nimesin impron "Fallen leaves", ei siis mitenkään omaperäisesti, mutta jokseenkin ajaa asian. Pahoittelut muuten tuo taustalta kuuluva höpötys, kun sateensuojaa haki iso joukko saksalaisia vaihtareita eikä niiden puhe ollut mitekään hiljaisesta päästä >:(

Muuten ei tällä kertaa tämän kummempia! Onneksi syksy on jo ihan kulmalla, sillä sain tänään silmääni kirvan, joka kirvoitti multa kunnon kesänkiroamiset. Miten ihmeessä ne kirvat onnistuu lentämään suoraan silmään? Tai toinen sitten niin nenään. On erittäin epämiellyttävä olo, kun kesken lenkin nenään lentää jokin pirun hyönteinen... :D


Näihin tunnelmiin hyvää viikonloppua ja uutta tulevaa viikkoa! :)

32 kommenttia:

  1. Ihan tuo viimeinen kuva varsinkin <3 Onneksi on ollut parempi kesä kuin viime vuonna!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, kiitoksia!

      Samanlaista kesää kuin viime vuonna en halua viettää enää koskaan, joten siinä on motivaatiota tarpeeksi pysyä tietyn rajan yllä :)

      Poista
    2. Ei kyllä siltä näytä että yrittäisit pysyä jonkun tietyn rajan yllä. Ensi kesänä sua ei ole enää olemassakaan jos jatkat samallat mallilla..

      Toivottavasti ymmärrät tilanteesi ja teet jonkun muutoksen pian!

      Poista
    3. Niin, no, se jolla ei asiasta ole kunnon tietämystä ja kokemusta ei sitä ymmärräkään. Mutta jos välttämättä haluat tietää, niin lukaisepas uudempi postaus, siellä olen kirjoittanut noista rajoista. Mulla on hiton pitkä kokemus tästä sairaudesta ja osaan todellakin vetää rajat, joita ei ylitetä. Liian vähäinen syöminen kostautuu aina ahmimis- ja kompensaatiokäyttäytymisellä, joten tässä yksi niistä rajoista. Toinen on liikunnan rajoittaminen: en normilenkkien lisäksi tee mitään pakkojumppaa tai ravaa salilla lisäthinspon toiveessa jne. Onhan näitä vaikka kuin, mutta tietämättömän ja ulkopuolisen silmiin ne ei välttämättä näy.

      Poista
  2. Sun nykyiset kuvat on surullista katsottavaa :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, säkin näytät hyvältä! :)

      Poista
  3. Löysin itekin tuon The Other Boleyn Girl piano version joku vuosi sitten ja ihastuin heti :) Ihanan rauhallista.
    Mukava kuulla että sun kesä on ollut kiva ja parempi kuin viime kesä :) Ihania kuvia jälleen

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo kappale on todellakin ihana! :)
      Ja kiitoksia Essi :)

      Poista
  4. Toi ammattikorkeakoulun opparin tekeminen on kyllä sellanen helvetin rupeama, että jos ei oo sellaista joskus joutunut tekemään ei voi tietää miten paljon se vaatii ihmiseltä. Prosessina todella raastava, mutta lopulta kuitenkin palkitseva. Valtavat onnittelut siis valmiista työstä! On mahtava fiilis, kun opparin saa kaikkien niiden itkujen ja hampaidenkiristelyjen jälkeen kansissa käteen :) Niin munkin kaikki luokkakaverit muutamaa ikuisuusopiskelijaa lukuunottamatta valmistui kaikki ennen mua, mutta hitot siitä, valmista kuitenkin tuli loppujen lopuksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä oikeasti ajattelin ennen opparin aloittamista, että ei se mikään paha juttu ole. Muutaman kymmenen sivua laajempi kuin tavallinen kurssin harjoitustyö. Voi kun olinkin väärässä...
      Moni tekee opinnäytetyön parityönä, jolloin siinä on koko ajan toinen ihminen apuna. Mutta yksin siinä ollaan yksin. Haastavinta oli saada se alkuun ja lopussa korjaukset ei tuntunut loppuvan koskaan. Sitten kolmas oli se epäröinti lähetysvaiheesaa, kehtaanko todella lähettää tämän arvioitavaksi? Mutta tärkeintä on just sen valmiiksi saaminen ja kyllä se sit tuntuikin hyvältä! :)

      Poista
  5. moikka! olen 12 vuotias tyttö, ja tanssin ennen balettia. aloitin esikoulussa, ja lopetin kolmannella luokalla johtuen treenimäärän lisääntymisestä, sillä minulle todella tärkeä harrastus huilunsoitto vie paljon aikaani. olen nyt parin vuoden jälkeen alkanut kaipaamaan entistä rakasta harrastustani, ja jos nyt aloittaisin baletin uudelleen, voisinko suoraan aloittaa tanssimisen kärkitossuilla? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi, ja kiitos viestistäsi!

      Et maininnut mitään siitä oletko kokeillut aiemmin tunneilla kärkkäreitä, mutta mä veikkaan että et ole.
      Mikäli siis et ole aiemmin treenannut kärjillä niin et voi siirtyä siihen suoraan vaan sun pitää ensin treenata pehmeillä. Sun opettaja määrittää sulle sen hetken kun olet valmis aloittamaan kärjillä, ja siihen mennessä sun pitää hallita perustekniikka, olla yli pahimman kasvuvaiheen ja sulla pitää olla tarpeeksi voimaa. Toki nilkat vahvistuu kärjillä treenatessa, mutta siihen vaaditaan muutakin kuin pelkkä nilkan voima.

      Mä suosittelen sua soittamaan johonkin alueesi tanssikouluun ja ehdottomasti palaamaan tunneille mikäli siltä tuntuu! Sulla on ollut taukoa vain parisen vuotta ja olet todella nuori, joten saat kyllä muut hyvin kiinni :)
      Tsemppiä! :)

      Poista
  6. Nyt sanon jotain kamalaa: siun ei pitäisi enää tanssia tuossa kunnossa. Alat olla jälleen hengenvaarallisilla vesillä. Nyt liikunta kielto ja uudelleen minnie maud käyttöön! Minua pelottaa siun puolesta... Tilasi on huonontunut todella nopeasti ja tarvitset apua! Miten hoitosi laita on tällähetkellä?
    Älä suutu, haluan sinulle vain hyvää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä ymmärrän, että sä tarkoitat pelkästään hyvää ja olet sillä asialla liikenteessä ja tuot vain huolesi ilmi. Mutta ikävä kyllä tällaiset ulkomuotoa koskevat kommentit eivät auta, eivät ainakaan mua. Ne ovat mulle todella triggeröiviä ja saa vain sairaan puolen nostamaan päätään kovemmin kuin koskaan.

      En sano tätä tosiaankaan millään pahalla tai ilkeilläkseni, mutta kannattaa varoa tuota ulkonäkökeskeistä kommentointia. Voi olla, että itse koet tällaiset kommentit hyödyllisinä ja auttavina, mutta meitä on moneen lähtöön eikä kaikki reagoi samalla tavalla kaikkeen. Totta kai tiedän myös sen, että mä en voi vaikuttaa toisten sanomisiin, ainoastaan omaan suhtautumiseeni ja usko pois mä olen kuluneen vuoden aikana tehnyt töitä tän asian kanssa enemmän kuin koskaan!
      Mun terapiakuviot alkoivat jälleen tänään ja vaikka yilanne voi ulkopuolisen silmin näyttää pahalta, niin samassa ei olle kuin vuosi sitten, siitä olen pitänyt todella tarkan huolen. En nyt siitä puhu tässä sen enempää, sillä on asioita jotka pidän yksityisinä.

      Kiitos sinulle kuitenkin huolenpidosta, enkä mä sun kommenteista ole suuttunut. Siihen pisteeseen vaaditaan jo vähän enemmän ;)

      Poista
    2. Heippa! Yhdyn tuohon triggeröitymiseen. Jos joku kommentoi minun laihuuttani/hoikkuuttani/sairaalta näyttämistä, tulee sellainen olo, että ikään kuin nyt siitä sitten täytyy pitää kiinni; pysyä siinä roolissa. Sairas puoli alkaa heti tekemään ajatuskuviota "jos tuo tarkastelee tätä nykyistä kroppaa, mitäköhän se ajattelee, kun painoa tulee lisää, varmasti siis huomaa senkin". Varsinkin kun itse olevinaan huomaa ja tuntee sen alle kilonkin nousun ja on todella tuskainen muuttuvan kropan kanssa. Siihen itselläni aina tyssää eteneminen. Miten itse siedit painonnousua ja muutoksia kropassa ja jaksoit silti jatkaa painon korjaamista?

      Ja hyväähän varmasti suurin osa näillä kommenteilla tarkoittaa ja oma suhatutuminen niihin on avainasemassa, mutta välillä ainakin itselläni se hankaloittaa sh-roolista irtipäästämistä.

      Toisaalta välillä taas tuntuu hirmu hyvälle kuulla olevansa laiha. Se tosin taitaa olla silloin sh, joka kuulolla on ja tyytyväisenä kihertelee. Eli kovin on monimutakinen tämä sairaus hitto :D

      Tsemii sulle tosi paljon!!!!

      T. Suht samanikäinen kanssakamppailija :)

      Poista
    3. Just noin mäkin tunnen, jos kuulen kommentteja laihtumisesta. Vielä jos sanotaan, että näytän ihan hirveeltä ja sairaalta, niin se tavallaan vahventaa sitä roolia eikä tosiaan tee helpoksi päästää siitä irti.

      Mun oli ihan hirveen vaikea antaa painon lähteä nousuun. Vannoin, että tapan itseni jos lihon kilonkin, koska vihasin sitä läskiä ruhoani niin paljon!
      Mua auttoi tanssi: pääsin taas tanssimaan ja huomasin painon korjaantumisen vaikuttavan positiivisesti tanssiin. Sitten kerran mulla oli niin paljon energiaa, että purin sitä juoksemalla. Näin mä sain pätevyyskokemuksia omasta kropasta ja sen pystyvyydestä, ja rupesin haluamaan sen voivan hyvin. Kunnolla ruokaa ja palkkaria treenin jälkeen. Ravitsemustilan normalisoituminenkin tekee aika paljon omalle mielialalle, mutta suurin työ tehtiin siinä miten mä puhun ittelleni ja sen puheen muuttaminen toiseen muotoon.
      Mulle sanottiin polilla saavutettuani bmi 18,5 että enkö jättäisi painon tähän. Mutta miksi olisin jättänyt? Se ei ole mun biologinen normipaino, johon mun pitää päästä voidakseni hyvin ja myös parantuakseni.

      Eli monien tekijöiden summa, mutta mä kannustan sua hankkimaan jonkinlaisia pätevyyskokemuksia. Oletko koskaan kokeillut joogaa? Olen itse kokenut sen hyväksi ja toimivaksi :)

      Kiitos, ihanaa kuulla etten ole ainoa, joka triggeröityy laihuuteen keskittyvistä kommenteista. Kun niitä rupeaa kuulemaan tarpeeksi, niin tuntuu kuin mulla ei olisi enää lupa parantua ja mun pitää pysyä siinä koossa.

      Tsemppiä myös sulle! :)

      Poista
    4. Anteeksi, en tajunnut että triggeröidyt kommentistani. Itse olen myös painoa nostamassa ja minusta on kamala kuulla, jos joku sanoo minua sairaan laihaksi. Haluan kovasti olla normaali, hoikka kylläkin, mutta en halua erottua joukosta. Mutta meitä on erilaisia ja triggeröidymme siis eri asioista. Anteeksi vielä. Halusin vain tuoda huoleni julki.

      Poista
    5. Juu, näin mä muistelinkin sun puoltaneen ulkonäkökeskeistä kommentointia jossakin blogissa, olisko ollut Lotan blogi.
      Mutta meitä on moneen lähtöön, ja vaikka sä koet sellaisen kommentoinnin hyvänä ja tsemppaavana, niin näin ei ole kaikkien kohdalla :)

      Poista
    6. Tänään saavutin juuri tuon 18,5 bmi:n. Toisaalta tuntuu hyvälle ja toisaalta ahdistaa ihan kamalasti. Juurikin kamppailen tuon "tästä vielä lisää" -ajatuksen kanssa, koska eihän tämä ole normaali biologien painoni. Mutta kummasti nuo numerot saavat tuntemaan "normaaliksi" ja ajatukset "en näytä enää sairaalta, ei siis tarvitse enää nostaa, ja kaikki varmaan ihmettelevät jos tämän kokoinen nostaa painoaan" alkavat ilmestyä päähän :( En ole joogaa kokeillut. Voisihan sitä tietty testata!

      Poista
    7. Ymmärrän niin hyvin tuon, koska mä ajattelin samalla tavalla. Mitä jos sitä jäisikin siihen? Onhan se "normaali" bmi kuitenkin, eikä näytä enää kuolemansairaalta.
      Mutta.

      Tuo bmi on kliininen normaalin alaraja ja häviävän usein kenenkään biologinen normaali bmi. Yksikin kilo alle oman biologisen normaalipainon on keholle vahingollinen ja sullakin vain lisää niiden vaurioiden määrää. Ja mitä noihin mainitsemiisi ajatuksiin tulee, niin ne eivät ole sun vaan ne on sh:n. Ne ovat sairauden ajatuksia, ja toiseksi ne ovat vain ajatuksia. Sulla on ajatus, ettei sun tarvitsisi jatkaa painon korjaamista.
      Hoksasitko eron?

      Mulla kävi niin, että vaikka ero tuon bmi:n ja oman biologisen nornipainon välillä ei ollut kuin muutamia kiloja, niin noiden kilojen välillä oli iso ero just painon jakautumisen osalta. Kärsin pitkään turvotuksesta ja painon kertymisestä vatsaan ja reisiin, mut vasta siellä omassa normaalissa se paino jakaantui tasaisesti. Veikkaan, että sulla saattaa olla vähän samanlainen tilanne käynnissä - turvotusta, painon jakaantuminen vähän epätasaisesti - joten ei kannata sitä hirveästi säikähtää, se kyllä tasoittuu :)

      Ja todella kannattaa kokeilla joogaa ja ihan muutenkin etsiä erilaisia keinoja saada pätevyyskokemuksia omasta kropasta, niin sekin tekee tilanteesta siedettävämmän.
      Painon korjaantuminen on tosi rankkaa, mutta omaan biologiseen normaalipainoon pääseminen on ainoa keino saada ensinnäkin vauriot korjaantumaan ja toiseksi päästä eroon tästä paskasairaudesta.
      Tsemppiä! :)

      Poista
    8. Kiitos hirveästi vastauksesta! Todellakin on turvotusta juurikin vatsassa ja muutenkin mahaongelmia (ilmaa, kipuja ym). Juu, hoksasin tuon ajattelueron. Olen kokeillutkin viimeaikoina monia samantapaisia mindfullness-harjoituksia :) Olet kyllä ihanan tsemppaava persoona!!! Voimia meille molemmille :) Kyllä tästä noustaan, vaikka aikaa viekin.

      Poista
  7. Mikä sua estää menemästä sinne aamubalettiin? Ei varmaan enää koulu?
    Vai alkaako se jo klo 8? Aamuntorkku? On aikuisia, jotka eivät esim. töiden takia pääse iltaisin. Eikö se koulu tarjoa iltaisin aikuisbalettia? Etkö sä aio käydä enää niillä lasten- ja teinien balettitunneilla?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En sanonut että estää, vaan että aamukymmenen on balettitunnille melko varhainen aika ja mulle haasteellinen. En ole mikään ylhäällä-kello-kuusi -tyylin aamuvirkku ja muutenkin olen treeniä ajatellen parhaimmillani iltapäivästä tai alkuillasta. Mutta se on mun ainoa mahdollisuus päästä tunneille, joten kyllä mä sinne taidan mennä.

      Instaa kun seuraat niin todennäköisesti myös tiedät vastaukset kysymyksiisi, mutta vielä kertauksen vuoksi. "Oman" kouluni tunneille ei ole opettajan puutteen takia asiaa, ja alueen toinen aikuisbalettia tarjoavan tanssikoulun ab-tunnit ovat melko tyhjän kanssa, koska siellä ei saa korjauksia. Miksi maksaisin pitkän pennin siitä, koska saman hyödyn saan itse omissa treeneissäni?

      Poista
  8. Luulin, että se open puute oli viime lukuvuoden ongelma vaan...
    Olen käynyt sekä aamu- että iltatunneilla ja myönnän, että aamulla kroppa on hieman jäykähkö....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kuule niin luulin minäkin ja ajattelin, että kyllä koulu avaa ovensa nyt taas syksyllä. Olin koulun johtajan kanssa puheissa ennen pääsiäistä ja hän kertoi koulun jatkavan toimintaansa jälleen syksyllä, mutta näin ei ole käynyt. En sitten tiedä onko koulu lopettamassa toimintansa vai mitä, toivottavasti ei!

      Kävin viime syksyllä kokeilemassa ko. koulun aikuisbalettia, joka oli tiistaiaamuna ja huomasin, ettei aamu ole mulle paras aika liikunnalle. Kroppa on huomattavasti jäykempi kuin iltapäivästä ja mulle on muutenkin aamut kropan puolesta huonoja; aamulla kivut ja jäykkyys kun on aika huipussaan.
      Mutta se on ainoa mahdollisuus päästä tunneille ja mä haluan tunneille, joten sinne siis.

      Poista
  9. Aamutunteja varten pitää lämmitellä ja venytellä enemmän, kun kroppa ei ole vielä herännyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla ei hirveästi verryttelyt auta aamusta, koska kroppa on niin kipeä ja jäykkä pitkänkin aikaa aamusta. Lisäksi niveliä (olkapäät, polvet ja lonkat) särkee niin jumalattomasti, ettei edes pahemmin uskalla liikkua kivun pahenemisen pelossa. Veemäinen kaveri tää fibro :/

      Poista
  10. Täysin rehellinen kertomus ssun voinnista tällä hetkellä olisi ehdotus seuraavaksi postaukseksi!
    instasta saa kuvan ettei kovin hyvin mene mutta miten on asian laita, oletko miten myönteinen paranemiseen?

    Tsemppejä!

    VastaaPoista
  11. No oot sä kyllä paljon saanut aikaiseksi kesällä! Olipas kiva postaus ja ihania kuvia. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, ja mä kun luulin etten ole tehnyt lomalla mitään! :D

      Kiitos! <3

      Poista
  12. Mistä ostat nuo popchipsit?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Punnitse & Säästä ainakin myy noita :)

      Poista

Kommentoi, vaikuta ja ilahduta