12. elokuuta 2016

Kuulumisia

#feetfriday #myballetproject
Anonyymi pyysi multa, että kirjoittaisin täysin rehellisen kertomuksen mun tämän hetken voinnista, joten päätin tehdä tällaisen kuulumispostauksen vaihteeksi.
Mulla ei suoraan sanoen ole ollut mitään kovin suurta inspistä päivittää blogia, koska periaatteessa mulla ei ole ollut mitään kerrottavaa. Tai no, onhan mulla, mutta en halua kertoa kaikkia julkisesti sosiaalisessa mediassa sillä on asioita, jotka haluan pitää itselläni ja toiseksi mulla on oikeus yksityisyyteeni ilman, että mun asioita revitellään vauvafoorumeilla anonyymien toimesta.

#myballetproject #cinderella #balletinmyheart
Näin siunatun syksyn tehdessä tuloaan myös terapiakuviot käynnistyivät, ja se teki olosta heti hiukan turvatumman. Enää mun ei tarvitse pyöritellä näitä asioita täysin yksin mielessäni, koska silloin ne asiat vain paisuvat ja paisuvat ja sitä alkaa itsekin mennä sekaisin sen suhteen mikä on totta ja mikä ei. Toki opittujen taitojen avulla olen edelleen pystynyt pitämään jollakin tapaa ohjat mun käsissä ja ottamaan ajatukset vain ajatuksina, joita ei tarvitse noudattaa. Tästä esimerkkinä sh:n läskiajatukset. Olin katsomassa Pretty Little Liarseja Netflixistä, kun yhtäkkiä mun päähän putkahti ajatus, että "mulla on ajatus että olen lihava". Vuosi sitten tämä oli automaattisesti ehdoton totuus: mä olen läski. Välillä tämä ärsyttää: miksen mä vain saa velloa siellä kurjuudessa ilman, että senkin pitää olla niin taidokasta? Mutta se on vain osoitus hyvin tehdystä työstä.

Mä sain mielenkiintoisen ehdotuksen terapeutilta ja tartuin siihen heti.
Pääsen nimittäin ensi viikolla esimerkkipotilaaksi ammattilaisten työnohjaukseen. Olen kerran ollut Oulussa eräänlaisena sh:n kokemusasiantuntijana lääkäriopiskelijoiden luennolla, joka käsitteli syömishäiriöitä, ja silloin kerroin vain tarinani ja vastasin kysymyksiin. Mutta tämä tulee olemaan huomattavasti intensiivisempi ja rankempi tilaisuus. Olen siinä erään terapeutin kanssa ikään kuin yksilöistunnolla, joka on samaan aikaan siis työnohjaus sairaanhoidon ammattilaisille. Tämä psykologi on melkoinen tapaus ja olen kerran hänet tavannut (viime keväänä) ja taidan olla ainoa, joka ei häntä pidä täytenä kusipäänä :D Tästä syystä tuohon tilaisuuteen on ollut vaikea miettiä potilasta, mutta muhun luotetaan ja mun uskotaan siitä selviytyvän, joten mä olen siitä mielissäni ja odotan innolla tapahtumaa :)

jokin #ootd viime viikolta
Entäs recoverywise?
Ekanakin olen ottanut lämpimät ateriat takaisin ruokavalioon, mikä on mulle todella suuri juttu. Lämmin ruoka on ollut todella pelottava asia, joten lähestyin sitä keitettyjen kasvisten kautta. Sitten laajensin kasvispihveihin ja salaattibaarista haettuun salaattiin ja seuraavaksi keittoihin. Eilen tein recoverywinin sitten lämpimien aterioiden mukaanottamisen jälkeen siten että söin kermaista kalakeittoa sen iänikuisen kasvissosekeiton jälkeen! Mun teki kaupassa ihan jäätävästi mieli kalaa, suolaista kalaa, ja melkein itkin graavilohen edessä: mä haluan! Mä niin haluan mutta mä en voi. Vaelsin pakasteosastolle etsimään jotakin - en tiedä mitä - ja siellä sitten ikuisuuden ajan vuorottelin kalakeiton ja kasvissosekeiton välillä: välillä laitoin kasviskeiton koriin, sitten palasin ja vaihdoin sen kalakeittoon. Ei, ei tätä voi ottaa, siinä on niin paljon kiellettyjä ainesosia.. eikä ole! Siinä just on ENEMMÄN niitä oikeasti ravitsevia ainesosia. Niin, mutta siinä on maitoa, ja mä olen laktoosi-intolerantikko. Mutta entäs sitten? Ota laktaasientsyymikapseli niin se auttaa.
Ja multa loppui argumentit. Sieppasin sen koriin ja melkein juoksin kassalle ennen kuin ehdin muuttaa mieleni. Ja samperi se oli hyvää! :D

Muuten mulla on ollut jokseenkin huono onni hedelmien kanssa. Ostin viime viikonloppuna torilta mansikoita, joista tuli jo ekana iltana todella huono ja sairas olo. Ajattelin ensin saaneeni jonkin mahataudin, mutta seuraavana päivänä tajusin sen olleen jonkinlainen lievä ruokamyrkytys. Nimittäin kun rupesin syömään loput niistä mansikoista, niin ensimmäinen maistui tosi kummalliselle ja toinen jäi hatusta käteen ja koko mansikan sisältö oli ihan mätä ja homeessa! Vedin ne mansikat vessasta alas yökkäystä pidätellen, ja sitten myöhemmin tajusin että olisiko kannattanut säästää ne ja käydä torilla sen mansikanmyyjän luona näyttämässä kuin pilaantunutta niiden mansikat oikein on? Mutta kaiken sitä hoksaa vähän liian myöhään.
Eilen aamulla söin aamupalaksi tavanomaisesti rahkaa ja vesimelonia, kun melko pian iski jälleen samanlainen huono olo ja yökötys. Siinä melonissa oli kannassa iso valkoinen laikku (homesellainen?), mutta leikkasin siitä paljon pois ja meloni tuntui silloin maistuvan ihan hyvältä. Mutta nyt en uskalla siihen enää koskea sen pahoinvoinnin pelossa. Hyih, miten mulle osuu aina nuo huonot yksilöt?


Mutta jos vielä pari sanaa tuosta toipumisesta, niin anonyymin kysymykseen parantumismyönteisyydestä voin sanoa, että kyllä, olen (edelleen) positiivinen sen suhteen. Tämä dippi on ollut riskinä ja se on tiedetty, koska koulun päättäminen jätti jälkeensä tyhjän aukon, jolloin vanhat tavat nostavat hyvin herkästi päätään. Mä en ole sellainen ihminen, joka nauttii joutenolosta ja vain siitä lomaleijumisesta - en todellakaan! - joten nyt pitää etsimällä etsiä tekemistä ja sisältöä täyttämään sitä tyhjää tilaa ja samalla viemään tilaa sh:lta. Yksi tällainen tekeminen on aikuisbaletti (tosin edelleen marmatan sen kellonajasta) ja toinen on hyvinkin mahdollisesti kansalaisopiston joogakurssi. Myös kolmen kuukauden päässä oleva kokemusasiantuntijan haku on yksi iso motivaatiotekijä, sillä siihen mennessä mun kunnon pitää olla merkittävästi parempi. Ja mä todella haluan hakea siihen koulutukseen!
Olen ottanut mm. viime vuoden virheistä oppia enkä ole niitä samoja toistanut. Käytännössä tämä tarkoittaa kropan kuivattamista viimeiseen asti alhaisen painon toivossa, sillä tämä oli tehdä lopun munuaisista. En elä millään kahdellasadalla kalorilla, sillä tämä on suora tie bulimiseen käyttäytymiseen ja sieltä suosta ei hevillä enää noustakaan. Nautin aika paljon suolapitoista evästä, sillä ensinnäkin mun kroppa edelleen himoitsee kaikkea suolaista ja toiseksi mun verenpaineet ovat todella alhaiset (ne on ihan aina olleet, ja vastineeksi sykkeet huitelee pilvissä), joten suola nostattaa hitusen myös paineita. En anna ruokavälien venyä siihen pisteeseen, että joko a) pyörryn; b) vedän kaapit tyhjiksi tai c) molempia. Mun ruokavalio ei ole juurikaan kutistunut, ainoastaan annosmäärät, ja on sellaisia ruokia jotka olen ottanut takaisin. Esimerkiksi omena, joka aiheutti ennen vatsanpuruja mutta ei aiheuta enää. Vaihdoin myös 10-prosenttisen juuston 17-prosenttiseen, riisikakut leipään. Mutta on sitten ruokia, jotka aiheuttaa yökkäysrefleksin. Kurkun ja omenan kuori ovat sellaisia, ja kukkakaali, sekä punainen liha.
Löysin myös pitkään haikailemani ruokien vaihtotaulukon eräästä Charpentierin kirjoittamasta sh-opuksesta ja kirjoitin sen heti ylös. Vaikka olen todella tiukasti atsia vastaan, niin tuo vaihtotaulukko on kuitenkin kätevä.































Mutta ei mulla tälle kerralle tämän ihmeellisempää.
Olen huomenaamuna menossa kokeilemaan aikuisbalettia ja floor barréa ja samalla saan vähän esimakua siitä miten sujuu baletti aamukymmeneltä. Kivut ja (nivelten) jäykkyys on kaikkein pahimmillaan aamulla ja pienikin liike sattuu aika makeasti, kiitos fibron. Mutta mä todella haluan ja tarvitsen päästä jälleen oppiin ja tämä on mun ainoa mahdollisuus. Joten näillä korteilla mennään.
Tähän ihan loppuun vielä sellainen lisäys, että mikäli haluat edelleen mahdollisuuden kommentoida anonyyminä, niin käyttäydy sitten ihmisiksi! En nimittäin jaksa enää sitä anonyymipaskaa tiettyjen yksilöiden osalta, joten mikäli tuo keskenkasvuisten anonyymien suunsoitto vaan jatkuu, niin poistan koko kommentoinnin käytöstä nopeammin kuin ehdit tajutakaan.

Hyvää tulevaa viikonloppua ja alkavaa viikkoa kaikille! :)

27 kommenttia:

  1. https://67.media.tumblr.com/36f349ba50f38021ac611ee888204291/tumblr_nwvy4ezv2M1te1zdwo1_500.gif

    VastaaPoista
  2. Hei! En ole aikaisemmin tainnutkaan kommentoida, vaikka olen blogiasi jo pidempään seurannut. Olen monta kertaa meinannut kysyä sinulta vinkkejä bulimisen käyttäytymisen lopettamiseen. Tarkoitan ruokailujen välin pitämistä kohtuullisena. Olen tällä hetkellä siinä tilanteessa, että tiedostan ongelmani ja yritän todella korjata tilannetta, mutta lipsun aina takaisin vanhaan. Tiivistettynä kysymykseni siis on: Miten saan pidettyä ruokailuvälit kohtuullisina ja ruokamäärät riittävinä?

    Kirjoitan blogia, mutta en suosittele sen lukemista. Se sisältää tällä hetkellä enemmän ei-rakentavaa kuin rakentavaa tekstiä.

    Ai niin, oikein kovasti tsemppiä sinulle ja toivottavasti pääsisit haluamaasi kokemusasiantuntijakoulutukseen! Minunkin haaveissani on joskus päästä tuollaiseen, tiedä sitten jääkö vain haaveeksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ainoa keino päästä eroon siitä b/p kierteestä on syödä riittävästi ja tarpeeksi usein, varmasti olet kuullut tän itsekin. Onko sulla koskaan ollut ateriasuunnitelmaa? Sen avulla voisit oppia siihen täsmäsyömiseen mutta toki ilmankin pärjää, mutta sitä pitää sit itse vähän suunnitella etukäteen.
      Mieti jo edeltävänä päivänä seuraavan päivän ruokailut ja pidä siitä kiinni mutta kuitenkin niin, että jos iskee nälkä aterioiden välillä niin sulla on sellasia hetkiä varten jotain välipalaa, esim. välipala- tai proteiinipatukka ja/tai hedelmiä. Älä missään vaiheessa anna ruokailuvälien venyä yli kolmea tuntia, koska silloin retkahtaa herkästi. Toinen juttu on se, että syöt tarpeeksi paljon aamupalalla ja lounaalla. Usein käy niin, että kituuttaa päivän hyvin vähällä ruoalla ja sit illalla iskee ahmimiskohtaus.

      Ehdottomasti suosittelen sua miettimään vaihtoehtoisia keinoja silloin kun tunnet ahmimiskohtauksen olevan tuloillaan. Käy kävelyllä, väritä tai lue kirjaa, kirjoita, joogaa, venyttele... Mitä nyt keksit siirtämään huomion muualle.
      Kolmanneksi vältä asettamasta itseäsi sellaisiin tilanteisiin, jolloin b/p on mahdollinen. Ekana siis syöt todellakin tarpeeksi parin kolmen tunnin välein äläkä koskaan skippaa aamupalaa! Älä säilytä suuria määriä b/p-ruokaa kotona. Myös mindfulness voi hyvinkin auttaa: mitä sun tarvetta ahmiminen täyttää? Onko vain puhtaasti nälkä, johon löytyy ratkaisu riittävästä (eli yli 2500 kcal) ja täsmällisestä syömisestä, vai onko pohjalla jokin asia tai tunne? Pysy siis tietoisena koko ajan.

      Mä suosittelen sua tsekkaamaan letarecover.netin koska siellä on jäätävät määrät parantumisasiaa myös bulimiasta. Voit myös vallan erinomaisesti ruveta noudattamaan MinnieMaudia, joka on kehitetty RED-potilaille (restrictive eating disorder, eli anoreksia ja bulimia) ja näin saisit ravittua kehoasi tarpeeksi.

      Ja vielä lopuksi: aseta itsellesi tavoitteita, joiden täyttymisestä palkitset itsesi jollakin mukavalla ja terveellä tavalla. Jos olet tottunut ahmimaan ja oksentamaan vaikka kahdesti päivässä, niin eka tavoite voi olla että teet noin vain kerran päivässä. Seuraava tavoite voisi olla yksi päivä kokonaan ilman, sitten kaksi päivää ilman jne. Älä kuitenkaan ruoski itseäsi, jos et siihen heti pysty vaan koeta olla niin kiltti itsellesi kuin pystyt.

      Tässä oli nyt paljon asiaa, mutta olen itse saanut näillä keinoilla itseni kokonaan kuiville. Helppoa se ei ole ollut, mutta kuten sanotaan niin alku on pahin.
      Laita ihmeessä viestiä, jos jäi jotain mielen päälle!
      Tsemppiä! :)

      Poista
  3. Ihana kuulla että olet toiveikas! Mitä pienestä takapakista, niitä tulee kaikille. Minun mielestä ei onneksi ole tapahtunut mitään vahinkoa vielä, sulla on kaikki mahdollisuudet jatkaa tästä taas terveempään suuntaan. Hyvä kun terapiakin jatkuu. Huomaa että olet kyllä sieltä saanut työkaluja kun tiedostat asioita noin hyvin. Tsemppiä, toivon kaikkea hyvää sulle! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olen pohjimmiltani positiivinen luonne, lasi puoleksi täynnä ja niin edelleen. Sitä paitsi mulla on kokemus siitä toisenlaisesta, terveemmästä ja onnellisemmasta elämästä, joten uskon kyllä saavuttavani sen jälleen.
      Kiitos paljon ihanan tsemppaavasta viestistä, se todella piristi mun mieltä! Olen saanut kuulla ihan liikaa siitä, että olen pilannut kaiken, heittänyt kaiken tehdyn työn hukkaan, ja ikävä kyllä aloin jo uskomaan niitä sanoja. Mun pitää vaan uskaltaa luottaa itseeni enemmän, koska kuten itsekin kirjoitit, niin niitä työkaluja on saatu ja käytetty :)

      Kiitos paljon sulle! <3

      Poista
  4. Kiva kuulla, että pidit aikuisbaletista, vaikka aikaisemmin olen saanut sen kuvan, että se ei sun mielestä ole tarpeeksi tavoitteellista.
    Lattiatanko ei ole mikään uusi keksintö. Täällä sitä on ollut tarjolla jo vuosia sitten. Itse kävinkin yhteen aikaan säännöllisestikin niilläkin tunneilla. Siinä saa erillaista tuntumaa kehoonsa kuin varsinaisessa baletissa. Talvisin vaan oli kurjaa, kun lattia oli niin kylmä, että siellä paleli. Sitten sitä ei taas jonkin aikaa ole ollut, mutta näköjään tänä syksynä sitä taas tarjotaan. Mielestäni se on oikein hyvää oheisharjoitusta tanssijoille, mutta suoraan sanottuna ei se varsinaista tanssia ole, ellei osaa tunnista tehdä pystyasennossa, kuten meillä monesti lopputunnista oli.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta kai mä tykkäsin tunnista, jossa saa korjauksia! Kannattaa vähän varoa noiden yleistysten kanssa, ne kun voi johtaa pahastikin harhaan :)

      Mulle lattiabaletti oli uutta, ellei sitten satunnaisia lyjyitä tunnilla tehtyjä harjoitteita lasleta kuvaan. Joka paikassa ei ole kaikkia tarjolla, mutta hienoa että sä olet päässyt kokeilemaan jo aika päiviä sitten. Uskon, että siitä on ollut sulle paljon apua niin tanssisalissa kuin sen ulkopuolella :)

      Poista
    2. Mulla on taas aivan toisenlainen kokemus aikuisbaletista ja siitä nuorten/lasten baletin opetuksesta. Oon itse ollut molemmilla tunneilla, enemmän kuitenkin oman ikäisteni kanssa (olen siis 16-vuotias eli en ole aikuisbalettilainen) mutta olen myös käynyt aikuisbaletissa kahdessa eri tanssikoulussa. Toinen niistä on todella suuri tanssioppilaitos ja toinen on "yksityinen" tanssistudio, ja mulla on niistä sellaista kokemusta, että aikuisten tunneilla saa enemmän korjauksia ja asiat opetetaan juurta jaksaen. Kun taas baletin perusopetuksen ryhmässä mun ope ei koskaan korjannut tai kertonut miten kuuluu tehdä, hän vain näytti että nyt tehdään näin. Ja sitten tehtiin. Musta tuntuu, että se riippuu opettajasta eniten. Tämä "yksityinen" tanssistudio tarjoaa parasta opetusta mitä olen koskaan saanut ja siksi aion vaihtaa kokonaan sinne, ja koska se on aika pieni tanssistudio niin aikuiset ja lapset ovat samoilla tunneilla eli musta tulee nyt vähän kuin aikuisbalettilainen.
      Suosittelen sinuakin etsimään sen oikean ja hyvän open juuri sinulle. Sellaisen open joka oikeasti välittää siitä, että teet liikkeet ja jutskat oikealla tekniikalla ja joka sanoo suoraan että teet nyt aivan väärin tai tuo kärkkärimerkki ei todellakaan sovi. Opettaja se tekee tunnista sellaisen kuin se on, ei se onko ympärillä kaikenikäisiä aikuisia vai pelkästään vain omanikäisiä.

      Poista
    3. Voi todella käydä näinkin ja tosiaan riippuu opettajasta!

      Vaikka mä itse sain peruskoulutuksen puolella parempaa opetusta kuin aikuisbaletin puolella koskaan, niin mä kuitenkin vain olin siellä tunneilla. Mulla ei ole tulevaisuutta tanssin parissa, niin on paljon tavoitteellisempaa panostaa effortit niihin nuoriin, joista voi tulla tanssin ammattilaisia. Mä sekä tulkitsin ja tunsin näin, mutta mulle myös sanottiin näin. Mä tiesin, etten ole siellä tärkeä, mutta en mä muille tanssi, itselleni vain. Ja se, että mä vahingossa kuitenkin kehityin oli mulle tärkeää.

      Nyt koen löytäneeni opettajan, jolla on kiinnostusta antaa korjauksia myös mulle, vaikka mä olen "vain" aikuisballerina ilman tulevaisuutta. Mutta mä olen nyt saanut pienen palan intoa jatkaa tätä, koska tanssi ei ole mulle harrastus. Se on ihan jotain muuta :)

      Poista
    4. Tanssikoulut, jotka haluavat maksavia asiakkaita lisää, ymmärtävät panostaa myös aikuisiin. En tarkoita, että aikuisten pitäisi olla siellä lasten ja nuorten seassa, vaan että aikuisillekin tarjotaan erikseen laadukasta tanssinopetusta, joka etenee. Vaikka heistä ei ammattilaisia tulisikaan, niin leipäänsä siinä voi tanssinopettajakin leventää.
      Tanssi on harrastus, jos se ei ole ammatti, olkoonpa sitten vaikka elämäntapa. Harrastukset, kun yleensä on elämäntapa. Olkoonpa suhtautuminen kuinka intohimoinen tahansa. Toisilla on intohimoinen suhtautuminen harrastuksiinsa, toisilla vähemmän tai johonkin harrastukseen enemmän toiseen vähemmän. Joo tiedän, sä olet sitä mieltä, että sun suhtautuminen tanssiin on jotain ainutlaatuista :) Usko pois, et ole ainoa.

      Poista
    5. Onpa hienoa, että sinäkin tunnet niin ainutlaatuisen isosti! Sittenhän me ymmärrämme toisiamme ;)

      Poista
  5. Yleistykset? Etkö sen takia käynyt nuorten balettitunneilla, kun aikuisten tunnit eivät sun mielestä olleet tavoitteellisia? Vai eikö siellä koskaan aikuisbaletissa ole annettu korjauksia? Anteeksi, en nyt ihan pysy kärryillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olen kirjoittanut tosi useasti aiheesta, joten halutessasi olisit voinut selvittää sen hyvin pienellä vaivalla.
      Mutta kerta kiellon päälle, vai miten sitä sanotaankaan :)
      Olen käynyt kahden eri koulun ab.tunneilla ja ekan koulun tunneista ei ole itselleni mitään hyötyä puuttuvien korjausten takia. Ope markkeeraa ja tekee sarjat samaan aikaan oppilaiden kanssa ja kertoo joitakin yleispäteviä vinkkejä (jalat kunnolla kiinni viidennessä), mutta henk.koht. neuvoja ei saa. Tästä syystä vaihdoin toiseen kouluun peruskoulutuksen puolelle ja siellä edistyinkin. Nyt tää koulu ei kuitenkaan ole opettajapulan takia toiminnassa, joten pidin vuoden taukoa ja nyt löysin koulun, jonka ab.tunneilla tulen käymään. Tykkään opettajasta, hän on innokas ja antaa sekä yleistä että henkilökohtaista palautetta, joita ilman on melkoisen vaikeaa kehittyä.

      On vaan harmi, että tällä alueella ab:n kysyntä on niin suppeaa kun taas modernia halutaan enemmän. Mutta onneksi löysin nyt tämän koulun ja pääsen tunneille, niin on se ongelma ratkaistu :)

      Poista
  6. Ihana kuulla, että sinulla on positiivinen asenne toipumiseen! Minä uskon myös että nouset vielä. Toivottavasti et aivan vihaa minua aiempien kommenttien takia. En ole missään vaiheessa halunnut saada aikaan pahaa mieltä. Tsemppiä kovasti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miksi mä sua vihaisin? Ei ole mitään syytä. Se, että mä huomautin asiasta ei todellakaan tarkoita sitä, että mä olen vihainen sulle. Ei todellakaan! Siihen pisteeseen vaaditaan todella paljon, koska mä en ihan hevillä vihaa jotakuta niin yksioikoisesti. Sä teit kuten itse näit tilanteeseen sopivaksi ja minkä olet itsesi kohdalla nähnyt toimivaksi. Mä ymmärrän sen :)

      Kiitos, täältä porskutetaan taas pintaan entistä vahvempana ;)

      Poista
    2. Mukava kuulla. Olen vain aika herkkä luonteeltani niin jäin miettimään tosi kovasti että suutuitko. Ihanaa, että asia on selvä. :) Olin tökerö aiemmissa kommenteissani, vaikka halusin hyvää ja ymmärrän nyt sen. Näin sitä kasvetaan ihmisenä.
      Mukavaa uutta viikkoa sinulle!

      Poista
    3. Mä olin nuorempana samanlainen ja edelleen ylianalysoin kaikkea ja teen tulkintoja, joista kasvatan pienessä mielessäni ihan vääriä totuuksia. Jos joku huomautti mulle jotakin, niin mä tulkitsin heti toisen vihaavan mua ja suunnittelevan suunnilleen mun tappamista. Mutta nyt tiedostan sen ja osaan puuttua siihen ennen kuin asia paisuu liiallisuuksiin.
      Halusin sulle siksi painottaa tätä, koska tunnistan sussa itseni nuorempana ja sä voisit myös itse hyötyä tästä :)

      Tsemppiä sullekin uuden viikon alkuun :)

      Poista
  7. Tuo klo 17.08 lähetetty anonyymi kommentti on minun kirjoittama eikä sen toisen anonyymin. Se vaan lähti vahingossa anonyymina. Sanoin vaan ettei mene sekaisin kenenkään kirjoitukset.
    Ja mä ainakin ymmärrän sua siinä, ettei ole järkeä maksaa reippaasti yli 100€ siitä että vaan menee letkan mukana tanssitunnilla. Mäkin haluan, että opettaja antaa henkilökohtaisia korjauksia ja neuvoja eikä vain sano yleisesti, että kädet kolmannessa ei saa sitten olla talon katon näköiset. Mutta kiva kuulla jos olet nyt löytänyt hyvän open ja kivan tunnin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vastasinkin sulle tuonne ylemmäs, kiva kuitenkin että selvitit asiaa :)

      Poista
  8. Haluaisitko tehdä postauksen jossa kerrot vaikkapa kymmenen mieleenpainuvinta kommenttia? Voi olla positiivisia ja negatiivisia :P

    My Dayt ja ruokakuvat on myös kivoja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, tuo postausidea oli varsin hauska ja saattaisin vaikka tehdäkin sellaisen! :D
      My Day on ollut useasti mielessä ja todennäköisesti tulen sellaisen aika pian tekemäänkin.
      Kiitos ideoista! :)

      Poista
  9. Moikka! Saisko sulle laittaa sähköpostia? En löytänyt mistään sun sposti osoitetta niin mikä se on jos saa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, saa laittaa :) Osoite löytyy tuolta sivulta contact me.

      Poista
  10. Hyvä että oon löytänyt blogisi, olen nimittäin saanut inspiraatiota mennä vihdoin toteuttamaan asian josta oon haaveilut varmaan 10 vuotta; meen kokeilemaan aikuisbalettia! Teini-ikäisestä asti oon halunnut kokeilla, mutta jostain syystä en oo saanut aikaiseksi. Nyt olis perjantaina tarjolla 20min kokeilu, ja jos tykkään ni syyskuussa alkaisi ryhmä :) Täällä tunnit taas toisaalta olisi 17.15-18.30, joten en iltavuoroviikoilla pääsisi mitenkään.. :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, onpa ihanaa kuulla että pääset toteuttamaan unelmaasi tanssia! Toivottavasti pidät kokeilutunnista ja päätät mennä tunneille :) Toisaalta vaikka kokeilutunnilla saa pientä tuntumaa aikuisbalettiin, niin kahdessakymmenessä minuutissa voi olla vaikeaa päästä siitä täysin perille. Mutta toivon todella, että pidät siitä ja pääset aloittamaan tunnit, baletti on todella erinomaista liikuntaa niin keholle kuin mielelle :) Kerro sitten mitä pidit, mä haluan kuulla! :D

      Poista
    2. Meni tosi nopeasti tuo 20min, mutta riitti vakuuttamaan ja ilmoittauduin syksyn ryhmään :) Vitsi että oonkin kaivannut tanssia ja pään tyhjentämistä kun ei voi keskittyä muuhun kuin tahdin laskemiseen ja omaan asentoon. Ja plussaa klassisesta musiikista, ei oikein aina jaksa niitä kuntosalien renkutuksia.

      Poista

Kommentoi, vaikuta ja ilahduta