24. elokuuta 2016

Butterfly

#myballetproject
Mä näin tänään perhosen. Samanlaisen perhosen neljä kertaa. Semmoisen mustan, jonka siivissä oli punertavaa tai hieman kullanväristä kuviointia; ei siis mikään erikoinen perhonen. Tämä perhonen lensi neljä kertaa mun ohitse aina oikealle.
Ensin mä en siihen juuri kiinnittänyt huomiota. Olin menossa Framille terapiaa varten mieli maassa ja pää samaan aikaan tupaten täynnä ja typötyhjä. Sitten se perhonen lensi mun edestä ja jatkoi matkaansa mun oikealle.
Kun tulin terapiasta, sama(nlainen) perhonen lensi jälleen mun edestä oikealle. Näin kävi vielä kolmannen kerran, ja neljännen kerran kun olin lenkillä.


En ole mitenkään erityisen taikauskoinen ihminen. En usko peilin rikkomisen tuovan seitsemän vuoden naimaepäonnea, en sylje olkani yli nähdessäni mustan kissan, voin kävellä tikkaiden alta jos on pakko.
Mutta tämä perhonen ei voi olla pelkkä sattuma. Tai totta kai voi olla, mutta mä olen 100% varma, että jokin merkitys sillä on, jos ei muuten niin vaikka sitten plasebona. Googletin nopeasti mikä on perhosen viesti (Pöppiäinenhän muuten on puoliksi perhonen ;), niin mahdollisimman lyhyesti se auttaa näkemään asioita eri kantimilta; auttaa keskittymään itseen tavoitteiden saavuttamisessa; symboloi muutosta, sielua, luovuutta, vapautta, iloa, muodonmuutosta; pyytää selvittämään omaa tilannetta ja muistuttaa siitä, ettei muutoksen tarvitse olla kivulias; muistuttaa intuition seuraamisesta; kehottaa luottamaan omien siipien kantamiseen; ja kaikkein tärkeintä on huomioida ne tilanteet, jotka vaativat muutosta.
Eli siis jos tästä perhoskohtaamisesta vetää jotain yhteenvetoa, niin muutoksen tuulien pitäisi puhaltaa ja uskoa itseensä ja siipiensä kantavan.
Kuulostanko ihan höperöltä, jos sanon että mulla on nyt pala kurkussa tätä miettiessä?

pre and post ballet class
Tänään olen palauttanut mieleeni sen tärkeän faktan, että mä en ole samaa kuin sh, vaan mulla on sh. Sh ei määritä mua millään tapaa ihmisenä, mikään numero tai luku tai diagnoosi ei määritä mua.
Mitä mä tykkään tehdä? Tanssia. Tanssi kuuluu mun elämään, se on todella iso osa mua, intohimo, tapa elää. Joten mietitään sitä.
Nämä kaksi balettituntia ovat mulle olleet todella suuri ilon aihe ja olen ollut todella mielissäni kaikista niistä saaduista korjauksista, joista osa on ollut ihan uusia. Yksi tärkeimmistä on ollut se, että koska omaan yliojentuvat polvet (yliliikkuvuus yhdistettynä löysiin niveliin on muuten bitch, sain taas viime yönä luksautella olkapäätä paikoilleen..) niin mun pitää muokata mun ensimmäistä asentoa siten, että kantapäät eivät koske toisiin. Mun mieleen on iskostettu "näytä se ensimmäinen" ja "aina ensimmäisen kautta" -neuvot ja mä olen tehnyt työtä käskettyä. Olen sitten ihmetellyt moitteita koukkupolvista, sillä mun ensimmäinen on tehty just ohjeiden mukaan.
Nyt koin sitten vallan ahaa -elämyksen, sillä jos mun kantapäät koskettavat toisiaan ensimmäisessä niin polvet eivät ole suorat. Joten sen sijaan, että kantapäät ovat tiukasti kosketuksissa toisiinsa mun pitää venyttää koko jalka (ja se polvi) suoraksi, jolloin kantapäiden väliin jää tilaa. Ensin mä vähän kummastelin tätä kunnes se viimein loksahti ihan aivojen perukoillakin selville, ja vitsit sitä intoa balancoireissa kun hoksasin suoran polven taian! :D
Toinen ahaa -elämys tuli sitten nilkan asennossa passéssa. Mulla on vasemman nilkan kanssa se paha sickling-ongelma - kenties siksi että se on heikko? - ja vaikka kuinka yritän miettiä kantapäätä eteen, niin silti ne varpaat sojottavat väärään suuntaan. Sainkin erinomaisen vinkin miettiä nilkan asento coupessa ja siitä nostaa passéseen. Ja jälleen ahaa!
Ongelmia mulla on sen sijaan ryhdin kanssa. Mulla on kyfoosi niin voimakkaasti mielessä, että yritän kompensoida sitä väärään suuntaan, jolloin sitten nojaan liikaa taakse eikä mun ranka ole suora. Saan tähän paljon neuvoja, mutta silti tämän kanssa on ongelmia. Lanneranka on todella liikkuva, yläselkä todella jäykkä ja kyfoottinen, melkein kuin kahden eri henkilön selät olisi sulautettu yhteen, joten onko ihme että sitä on vähän hukassa sen kanssa, etenkin kun saa koko ajan kuulla siitä miten surkea mun ryhti on?
Onneksi sain tänään puhelun kansalaisopistolta pääseväni yhteen joogaryhmään, joten ehkäpä sieltä tarttuisi muutamia vinkkejä onkeen. Kun viime kesänä joogasin, niin koin sen todella auttavan noihin selkäongelmiin.

Pöppiäisen ballerinanunelma <3
Vähän positiivisempaa tällä kertaa :)
Mä olen tässä pyöritellyt mielessäni, että pitäisinkö uuden kysymyspostauksen, edellisestä kun on kuitenkin jo aikaa. Miksikäs ei?
Joten laitelkaas kysymyksiä tulemaan, laitetaan aikarajaksi elokuun loppu. Mä vastailen niihin sitten Pöppiäisen kera heti kun mahdollista :)

14 kommenttia:

  1. Sä olet niin paljon muutakin kuin vain syömishäiriöinen! Sä olet tanssija, Dooran mamma, tytär, ihana ystävä monelle ihmiselle ja ennenkaikkea aivan mahtavan asenteen omaava ihminen!! Susta olisi vaikka mihin!! <3
    Sh on vain sairaus joka meillä on mutta se ei määritä meitä ihmisenä eikä sen kuulu leimata miksikään. Me ollaan niin paljon parempia kuin joku syömishäiriö!!

    Voimahali <3

    VastaaPoista
  2. Ikävä sanoa näin mutta sä et kyllä kauaa enää tanssi. Jos ei mistään muusta löydy motivaatiota niin mieti edes sitä sillä se tanssi on sulle niin tärkeätä. Sen takia on syötävä ja pidettävä itsestä huolta. Sinulta hajoaa vaan lihakset tuossa liikuntarääkissä ja riittämättömällä syömisellä :-(

    VastaaPoista
  3. Ihana tuo perhosjuttu ♥ Pidä se mielessä ja raivaa tietäs eteenpäin, vielä ei ole sun aikas luovuttaa!

    VastaaPoista
  4. Mulla on kans yliojentuvat polvet, ja mulle on sanottu just päinvastaista, eli kantapäät yhteen ja pidä polvet SUORINA, ei yliojennettuina. Eli vaikka musta tuntuu, että polvet on koukussa, ne ei sitä ole (siis mun tapauksessa, itsekin olen tämän todennut peilistä, ja päinvastoin eli jos "suoristan" eli yliojennan polvet, ne eivät ole suorat vaan taipuvat jo väärään suuntaan). Toki tää koskee nimenomaan tilanteita, joissa paino on jalalla, eli tukijalkaa tai esim. pliétä, työjalka saa olla ojennettu enemmän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suora ja yliojennettu on kaks eri asiaa. Olen tässä tarkastellut omia polviani ja sitä ensimmäistä, ja mikäli kantapäät ovat kosketuksissa niin silloin polvet jäävät koukkuun. Jos taas ensimmäisessä jätän kannat liikaa toisistaan erilleen, niin silloin polvet yliojentuu ja istun lonkkien varassa. Se on aika hienonhienoa säätämistä suoran ja yliojennetun välillä, mutta tää toimii mulla.
      Olemme kaikki yksilöitä ja siksi yhdellä toimiva ei toimi toisella, ymmärrän sen täysin :)

      Poista
    2. Käsittääkseni tässä on kaksi koulukuntaa. Mullakin on yliojentuvat polvet ja joskus on tullut yhden opettajani kanssa asiassa keskusteltua. Eli henkilö, jolla on yliojentuvat polvet, voi joko tehdä ensimmäisen asennon siten, että kantapäät eivät kosketa toisiaan tai opetella tekemään ekan siten, että kantapäät ovat yhdessä, mutta polvia ei suoristeta lukkoon asti (jolloin voi tuntua siltä, että ne eivät ole suorassa). Kai se on vähän oman maun ja/tai opettajan maun mukaan. Pääasia lienee se, että saa polvet suoraksi, mutta oppii olemaan ojentamatta niitä yli eli lukkoon asti. :)

      Poista
  5. Tässä kasa randomeja kysymyksiä :D

    Oletko koskaan meinannut lopettaa bloggaamisen, jos niin miksi?

    Voisitko lähteä esim. kauppaan ilman meikkiä?

    Mistä luonteenpiirteistäsi pidät ja mistä et?

    Mitä teet yleensä vapaa-ajalla?

    Kuinka monesti olet seurustellut vakavasti?

    Miten suhtaudut kehuihin?

    Ajattelitko joskus hankkia toisen koiran? :)

    Lempiblogisi?

    Noloin tapahtuma mitä sulle on käynyt?

    Monelta menet nukkumaan ja monelta heräät?

    VastaaPoista
  6. -Mistä asiasta olet itsessäsi todella ylpeä?
    -Mitä asiaa itsessäsi yrität piilottaa?
    -Pahin tapa jolla sinua on loukattu?
    -Missä tilanteessa häpesit itseäsi viimeksi?
    -Viimeisin valheesi?
    -Pahin pelkosi?
    -Mistä asioista olet todella pinnallinen?
    -Jos oisit yhden päivän vastakkaisen sukupuolen haalareissa, mitä tekisit?
    -Minkä supervoiman ottaisit, jos voisit?
    -Mistä asiasta olet katkera?
    -Villeintä mitä olet koskaan tehnyt?
    -Ärsyttävin piirteesi?
    -Ilkeintä mitä olet tehnyt?
    -Hassuin asia mitä pelkäät?
    -Millainen olit lapsena?
    -Elämäsi onnellisimmat hetket?

    VastaaPoista
  7. Taitaa olla kaikki peruskysymykset kysytty joten nyt tulee tälläisiä vähän erilaisia :)
    1. Jos et olisi syntynyt ihmiseksi, miksi eläimeksi sitten?
    2. Mihin maahan muuttaisit heti,jos olisi mahdollista?
    3. Mitä näet katsoessasi peiliin?
    4. Paras ihmisen keksintö?
    5. Lempiviikonpäivä?
    6. Millainen fiilis tällä hetkellä?
    7. Millainen olisi täydellinen päivä?
    8. Mitä arvostat eniten ystävyydessä?
    9. Kummallisin/erikoisin taitosi?
    10. Paras neuvo jonka olet koskaan saanut?
    11. Kaikista rohkein tekosi?

    Siinä nyt jonkun verran :)

    VastaaPoista
  8. Miksi sulle jäi viimeisestä päiväosastojaksosta huono fiilis?

    VastaaPoista
  9. 1. Mitä toivot Tulevaisuudelta?
    2. Jos voisit tehdä työksesi mitä tahansa, mitä se olisi?
    3. Mistä asiasta/esineestä et voisi ikinä luopua?

    VastaaPoista
  10. Miksi haluat laihtua? Koita se selittää sellaiselle joka ei ymmärrä tätä sairautta ollenkaan. Tästähän voisi tehdä oman kirjoituksen jos haluat

    VastaaPoista
  11. Olet puhunut biologisesta normaalipainosta. Oletko siis sitä mieltä, että se on täysin biologisesti määräytyvä, eikä ympäristöllä tai elintavoilla ole osuutta asiaan? Voit myös linkata jonkun jo aiemmin kirjoitetun, jos se susta vastaa kysymykseen. En muista ihan niin tarkkaan lukeneeni että osaisin sitä etsiä.

    VastaaPoista
  12. Mikä on sun normaalinpainon aliraja ja biologinen paino? Onko niillä suuri ero?
    Itse toivun anoreksiasta ja pelkään että biologinen painoni on kaukana normaalinpainoin alirajasta..

    VastaaPoista

Kommentoi, vaikuta ja ilahduta