1. heinäkuuta 2016

My Odette


Tämä perjantai oli odotettu päivä, sillä ensimmäistä kertaa yli vuoteen mäkin pääsin jälleen lavalle. Olen todella kaivannut esiintymistä, sitä pientä jännitystä ja täpinää, perhoslaumaa vatsassa ja huulenheittoa tanssikamujen kanssa. Edellisen kerran esiinnyin keväällä 2015 Coppeliassa ja Faustissa, mutta koska tanssitunneilla en ole käynyt vuoteen niin esiintymäänkään ei ole ollut mahdollisuutta.


Kun viimeksi kävin peilisalilla treenailemassa toissa maanantaina onnistuin kerrankin olemaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan: Anian Ella ja Luhtalan Julianna olivat siellä pitämässä ensimmäistä päivää tanssikurssia ja kutsuivat minut mukaan. Toki mä innostuin ja päätin tulla, ja samassa Julianna kysyi josko pääsisin heille Odetteksi Joutsenlampeen. Mä olin totaalisen ällikällä lyöty; minäkö, oikeasti, minä? Minä, jolla on huono selkä ja taantunut tekniikka, eikä mun jaloista voi koskaan sanoa mitään hyvää.
Mutta totta ihmeessä mä suostuin ja menin seuraavana päivänä tunnille. Alun perin esityspäivä oli määrätty huomispäivälle - lauantai 2.7. - ja se oli pienenä kysymysmerkkinä, koska seuraavana päivänä juhlat. Mutta helpotus oli suuri, kun esitystä aikastettiin päivällä, koska muillakin oli menoa sinä päivänä.
Joten mun innostus sen kuin kasvoi: mä olen aina rakastanut Joutsenlampea, se on ollut ihan ensimmäinen näkemänäi baletti, ja vaikka Odilen viekkaus ja julmuus on kiehtovaa ja kutittavaa, niin kärsivä Odette on ollut mulle tutumpi. Siksi mä tykkään niin paljon Kuolevasta joutsenesta, koska jotenkin mä samaistun siihen melankoliaan ja kärsimykseen niin paljon. Ja kerrankin sain olla sitä ihan luvan kanssa! :D


Tämä päivä alkoi melko häslingillä.
Tajusin kauhukseni eilen, että olen jättänyt ihan kaiken tekemättä, ja huomenaamuna lauantaina on lähtö Haapikselle. En ole siivonnut, en pessyt pyykkiä, en pakannut, en mitään! Joten heräsin superaikaisin ja aloitin pesemällä pyykit. Niiden pyöriessä koneessa rupesin imuroimaan, ja päädyinkin imuroimaan kämpän tarkemmin kuin koskaan, sillä pyyhkiessäni pölyjä mä pudotin ison lasisen karahvin lattialle tuhannen palasiksi. Mun kädet olivat pesuaineesta hieman liukkaat ja pidellessäni karahvia yhden sormen ote heltesi hieman ja se pirun karahvi putosi lattialle. Se tyhjä kauhun tunne oli karmiva! Doora heräsi imurikauhustaan ja tuli siihen ihmettelemään, jolloin mä huusin sitä kauemmaksi: se tästä vielä puuttuisi, että se satuttaisi tassunsa ja jouduttaisiin lähtemään lääkäriin! Keräsin suurimmat lasinpalaset roskiin ja imuroin lattian vielä kahteen kertaan. Tuo lattia on sellainen, ettei siitä juuri roskia näe, joten jouduin konttaamaan ympäri kämpän ja sivelemään lattian kämmenellä, jotta sain ne viimeisetkin hienonhienot hiekkamaiset lasinmuruset pois. Tiedätte varmaan semmoisen tosi hienon lasimurskan, jota ei voi juuri nähdä, mutta jonka kyllä tuntee? Semmoista oli kaikkialla.
Sain kuitenkin kaiken siivottua ja pyykit haettua ja hetkeksi istuin katsomaan yhden jakson Gossip Girliä, ja sitten käytin Dooran kävelyllä. Sen jälkeen kello olikin sen verran, että piti laittaa meikit naamaan ja tukka niskanutturalle, ja mä olen varma että tuo rikottu karahvi oli syynä siihen miksi mun niskanuttura onnistui ekaa kertaa näinkin hyvin! :D


Ehdin nuorisotalolle hyvissä ajoin, ja meillä oli ensin yhdet näytösharjoitukset, ja vähän myöhemmin kenraali. Mä jännitin ensimmäisissä harjoituksissa sen verran, että tasapaino oli vähän hakusessa, mutta kenraali meni jo paremmin. Tosin toisen kohtauksen lopussa meinasin liukastua viittaan, mutta ei tapahtunut mitään suurempia kommelluksia.
Sitten koitti odottamisen vuoro, mutta onneksi Ronja tuli pian. Ronja myös hyvin ystävällisesti kuvasi koko Joutsenlammen, ja video Odetten sisääntulosta on sekä mun Fb:ssä että Instassa, joten sieltä voi sen katsoa :)
Itse esitys meni hyvin! Mikä mua hieman jälleen ihmetytti, niin jännittäminen: mä en jännittänyt oikeastaan yhtään! Ilmeisesti tämä jännitysprobleema näyttää olevan helpottuneen, sillä en ole esityksissä jännittänyt edes viime keväänä. Mutta silti adrenaliini jylläsi, ja kun istuin omalla valtaistuimella seuraten juhlia niin jalat tärisivät :D
Ensimmäisessä kohtauksessa eli Odetten sisääntulossa oman hankaluutensa toi pilkkopimeä lava kirkkaalla spotilla. Harjoituksissa ei ollut niin pimeää, joten pystyin näkemään kulissien reunat, mutta esityksessä en, joten tein bourreet ja juoksut ihan sokkona. Siinä tuli mieleen, että kuinkahan monelle videolle tallentuu se, miten Odette juoksee pahki seinää, ja onneksi mun ei tarvinnut tehdä siinä piruetteja! Siksi mulla vähän keskittyminen herpaantui enkä uskaltanut tehdä ihan täysillä, mutta olen ihan tyytyväinen suoritukseeni. Totta kai parannettavaa löytyisi - ainahan sitä löytyy! - mutta mä en muista milloin mä olisin samaistunut roolihahmoon niin hyvin kuin nyt, en varmaan koskaan! Olen ennen esittänyt ylpeää espanjalaista (usein), kujeilevaa pientä noitaa, ystävätärtä unessa ja nukkea - kaikki iloisia tai voimakkaita rooleja - mutta siltikin tämä oli ensinnäkin helpoin päästä sisälle ja samalla voimakkain. Alistuvuus, melankolisuus, epätoivo, petetty, sydämensä särkenyt; peloissaan ja järkyttynyt, ja lopulta niin koskettavan liikuttunut ja iloinen siitä, että joku huomioi, joku muistaa hänetkin ja hänkin pääsee mukaan.
Viimeisen näytöksen arabeskejä mä jollakin tapaa kammosin. Mun arabeskiä ei koskaan voi sanoa hyväksi, ja kyseessä oli kuusi nousevaa arabeskiä. Mä luulin tuntevani, että mun arabeskit olivat nousevia - ensimmäinen matalin ja kolmas korkein - mutta video kertoi totuuden: kaikki ne olivat kutakuinkin yhtä matalia. Mutta jos ei voi korkeudella pelata, niin pelataan sitten käsillä ja linjoilla. Ja sitä paitsi mulla on tämä ihme arabeskifiksaatio, joten mä kiinnitän aina heikkouksiini triplasti enemmän huomiota kuin vahvuuksiini (tosin mulla ei baletissa olekaan muuta kuin heikkouksia...).

Mutta kokonaisuutta pohtiessa olen tyytyväinen! Aika lavalla oli niin nopeasti ohi, ja näytökset todella tuo porukkaa yhteen! Muut kurssilaiset olivat nuoria tyttöjä (alle 13-v.), mutta pienen alkujäykkyyden jälkeen varsin mainioita ja hauskoja! :D 
Näytöksen jälkeen riisuessani tutua mun vasen olkapää meni sijoiltaan melko pahasti. Yleensä mun olkapää menee itsestään takaisin sinne kuoppaansa, mutta nyt se ei meinannut mennä millään. Pitelin sitä toisella kädellä paikoillaan ja mietin paniikissa mitä ihmettä tässä pitää tehdä, en ole koskaan joutunut käymään lääkärissä näiden luksaatioiden takia enkä tiedä miten nivel saadaan takaisin paikoilleen. Lopulta se nivel onneksi meni itsekseen takaisin sinne kuoppaansa, mutta käsi jäi tosi hervottomaksi ja kipeäksi. The joy of hypermobility...

The White Swan
Sain siis todella viettää prinsessapäivän! :D
Pikkutytöt (about 4 v.) kuiskuttelivat aina minut nähdessään, että nyt se oikea ballerina tulee, ja kysyipä siellä yksi toiselta, että pitäisikö heidän pyytää nimmaria! :D <3 Kieltämättä se kyllä hiveli.. :) Koreografian balettiin teki Julianna Luhtala, joka valmistuu vuoden päästä balettitanssijaksi Baolista, ja myös tutu ja hiuskoriste olivat hänen.

Kaiken kaikkiaan sanoisin, että aika hyvä päivä :)

23 kommenttia:

  1. Upeata, ihanaa että kaikki sujui hyvin ja pääsit nauttimaan esiintymisestä!! Oot niin kaunis noissa kuvissa!! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi mä rakastin jokaista sekuntia! Esiintyminen on mulla niin verissä, että herään aina kunnolla eloon näin jonkin esiintymisen kohdalla :)

      Kiitos Pinja! <3

      Poista
  2. vautsi. en varmaan itse koskaan uskaltaisi mennä lavalle mutta kiva että oli hyvä päivä ja hauskaa että sait jakaa nimmareita.
    Baletti on mielestäni todella kaunislaji.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä pelkäsin nuorempana sitä lavaa, mutta nyt nautin täysin siemauksin siitä esiintymisestä! Mulla on esiintyminen verissä, ja rakastan sitä pientä täpinää :)

      Poista
  3. Oi, sä niin ansaitsit tuon!! <3 Uskon, että olit henkeäsalpaavan upea Odette.

    VastaaPoista
  4. Mukava kuulla, että pääsit esiintymään! Tuo asu on aivan ihana :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olenkin kaivannut esiintymistä :)
      Tuo tutu oli todella nätti! :)

      Poista
  5. Miten aina onnistunkin lukee tuon "Kommentoi, vaikuta ja ilahduta" muodossa "Kommentoi, vaikuta ja laihduta"... Ai kauhee :D

    VastaaPoista
  6. Voi että oot kaunis! <3
    Upeaa, että pääsit esiintymään. Etkö voisi lisätä videota esityksestä tänne blogiinkin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon kauniista sanoista! <3
      Olen miettinyt tuota videon lisäämistä blogiin, mutta en halua sitä yt:n kautta laittaa enkä oikein tiedä miten muuten sen saisin. Juu, en ole mikään it-nero :D

      Poista
  7. Oi että! Hyvä että päivä meni kuitenkin hyvin :) Lapset osaa kyllä välillä ihastuttaa. Lapsen suustahan se totuus tulee ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ne lasinsirpaleet varmaan toivat sen verran hyvää onnea :D
      Ja todella: lasten suusta sw totuus kuullaan! ;)

      Poista
  8. Olisin mielelläni katsonut videon, mutta näköjään Facebookissa pitää olla sinun kaverisi, että pääsee sen katsomaan. Harmi.

    VastaaPoista
  9. Jei olipas kiva lukea tämä juttu! Onnea vaan paljon pääroolista, oot kyllä kaunis tossa tutussa :)

    VastaaPoista
  10. Hei! On jo pitemmän aikaan pitänyt kirjoittaa kommenttia, että sulla on aivan ihana blogi ja oot mielettömän kaunis!! Sun blogi on auttanut myös mua mun syömishäiriötä vastaan taistelemisessa ja oon siitä todella kiitollinen. Haluaisin kysyä että syötkö vielä sen lähemmäs 3000 kcal päivässä? Itestä tuntuu mun paino vaan nousee eikä lopu ollenkaa vaikka harrastankin liikuntaa melko paljon. Nyt vasta paino kyllä alkaa olemaan lähellä biologista normaalipainoa ja tämä ahdistaa. Kaikkea hyvää päiviisi ja pidä tsemppi päällä kaunokainen! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, ja kiitos kommentista! Ihanaa kuulla, että olen voinut olla avuksi! :)

      Mun minimi on ollut 2500 kcal, ja painonnostovaiheessa söin 2500-5000 kcal/vrk, kroppaa kuunnellen. Tämä on mahdollistanut myös leptiinin tuotannon normalisoitumisen eli siis nälkäsignaalien paluun, ja nyt syön niiden mukaan.
      Kyllä se painon nouseminen hidastuu ja pysähtyy, mutta mikäli nostovaiheessa syö liian vähän (alle 2500 kcal) ja liikkuu kovasti, se voi johtaa overshoottaukseen eikä kroppa pysty toipumaan kunnolla, sillä se on stressitilassa niin sh:n aiheuttamien vaurioiden kuin liikunnan takia. Joten mitä jos himmaisit vähän liikuntaa ja antaisit kropalle paljon kaivattua lepoa? Sä voit ruveta liikkumaan taas sitten kun olet biologisessa normipainossa ja kroppa toimii täysin :)

      Poista
    2. Kiitos vastauksesta :) Niin se on kyllä totta, että kroppa on joutunut viime aikoina todella koville. Täytyy yrittää löytää myös sopivasti lepoa ja niitä kunnon lepopäiviäkin..

      Poista
  11. Huh, olet huikea!
    Muistan sinut Seiska-lehden "kohu"-artikkelista, ja olipa mukava nyt vuosien päästä törmätä kuulumisiisi blogissasi, selkeästi olet selviytyjäainesta.

    VastaaPoista
  12. Hei mistä Seiska-lehden jutusta on kyse? Saisko sen vielä jostain luettua? ��

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyseessä on vuonna nakki ja pipo ilmestynyt juttu (aka 2009) syömishäiriön vaaroista, ei siis mikään kohujuttu :D On jo vanha, joten en usko että sitä enää mistään löytyy.

      Poista

Kommentoi, vaikuta ja ilahduta