19. heinäkuuta 2016

Catching up


Mä olen vähän tarkoituksella pitänyt blogihiljaisuutta, sillä mulle tuli olo että päivitän blogia ihan liian usein. Jotenkin olen potenut huonoa omaatuntoa someaktiivisuudesta: eikö mulla ole muuta elämää kuin päivittää instaa kolmesti päivässä ja kirjoittaa blogiin joka toinen päivä? Mutta nämä on näitä mun omia olettamuksia, joilla ei ole välttämättä mitään tekemistä todellisuuden kanssa.
Anonyymi sitten pyyteli kuulumisten perään mun viime postauksen kommenteissa ja se sitten toimi inspiraationa uudelle postaukselle :)

#attitudeschallenged

Periaatteessa mun kuulumiset voidaan tiivistää hyvin lyhyeen: ei mitään ihmeempää. Multa ei koskaan kannata kysyä että mitä kuuluu tai miten menee, koska mun vastaus on aina se sama: no siinähän se :D
Mutta viime perjantaille sain varattua salivuoron, joskin pakatessani tavaroita en löytänyt kärkkäreitäni mistään. Pikainen puhelu äidille paljasti mun unohtaneen Gaynorit Haapikselle ja jouduin ottamaan seinältä vanhat kuolleet Grishkot käyttöön. En tehnyt kärjillä mitään muuta kuin vähän bourréeta, releveitä ja sousouseja, koska en tykkää näistä old-school kärkkäreistä. Ne ovat niin kovat ja epämiellyttävät, todella äänekkäät enkä luota itseeni enkä tossuun.
Päivittelin attitudehaastetta, joskin mietin ettei mun attitude ole kehittynyt suuntaan tai toiseen. Tai no ehkä tästä haasteesta on ollut se hyöty, että osaan nyt tehdä sen attituden ilman että aivot menevät totaalisen solmuun. Innostuin sitten tekemään tangossa kunnon adagiosarjan tasapainoineen (attitudessa tasapainon pitäminen ei ole kaikkein helpointa...) ja ilokseni huomasin, että mun tasapaino on hitusen kehittynyt. Tukijalan releve säilyy suht korkeana, joskin mun polvi tuppaa vähän menemään koukkuun. Tosin yliliikkuvuus tekee sen, että polvea ei voi vetää maksimiin suoraksi, koska silloin se jää lukkoon; pitää löytää se keskitie ja koko ajan vetää ylös lonkista. Olen huomannut, että syvien tukilihasten aktiivinen treenaaminen on auttanut muutenkin tuossa ylösvedossa ja ryhdissä ihan tanssisalin ulkopuolellakin, ja niiden tukilihasten avulla on myös yliliikkuvan alaselän kivut vähemmät. Olenkin usein miettinyt, että pitäisikö mun tehdä erillinen postaus vatsalihasten ja etenkin niiden syvien (poikittaisen) vatsalihasten aktivoimisesta ja treenaamisesta? Koska tanssijana ja juoksijana mutta vielä enemmän selkäongelmaisena syvät tukilihakset ovat äärettömän tärkeät, ja kun niiden käytön hoksaa niin siitä on paljon apua.

no nyt ne Grishkot taisivat tosiaan kuolla :D
Olin harjoittelemassa attitudea ja ravasin edestakaisin kameran ja tangon väliä, kun yhtäkkiä jokin tuntui rullautuvan mun tossun alla. Ensin ajattelin sen olevan tanssimaton teippi, mutta kun se tunne seurasi kaikkialle niin vilkaisin tossun pohjaa. Voitte vaan arvata mun ihmetyksen, kun huomasin tossun pohjan irronneen! :D Miten ihmeessä se on mahdollista? Ja näitä tossuja ei ole kovin paljoa käytetty. Mutta nyt ne ainakin ovat ansainneet eläkepäivänsä. Onneksi äitini laittoi Gaynorit perjantaina postiin, ja sain ne tänään haettus postista :)
Mä pyhitin kolmannen tunnin salivuorosta kokonaan improvisoinnille, mutta en ollut tyytyväinen mihinkään. Ennen juhannusta improsin ekaa kertaa yhteen kappaleeseen (Say Something) ja olen sitä käyttänyt nyt useammalla kerralla. Mä rakastan sitä kappaletta! Olen instaan ladannut kaksi eri tanssiversiota siitä, mutta en ole tyytyväinen yhteenkään niistä neljästä videosta. Eilen mä sitten rupesin kunnolla katsomaan niitä ja sain päähänpiston tehdä koreografian! Mulla onkin huomiselle ja torstaille salivuorot, joten toivottavasti saan sen tanssin valmiiksi siihen mennessä :)
Viime perjantaina harjoittelin jonkin verran myös piruetteja, ja vasta myöhemmin käydessäni läpi videoita huomasin tehneeni elämäni ekan triplan! Kaikkea muuta kuin siistin ja vielä en dedans -triplan, mutta triplan kuitenkin! Nämä vahinko-onnistumiset on just niitä, jotka auttaa jaksamaan eteenpäin, varaamaan salin viikko toisensa jälkeen ja toistamaan tendua tendun perään, tekemään pliét ja harjoittelemaan piruetteja alkaen piruettiasennosta ja tasapainosta. Kehittyminen tanssissa kun ei ole suoraviivaista: välillä tarvotaan pitkän aikaa samoja asioita harjoitellen ja kiroten, ja sitten yhtäkkiä jokin loksahtaa ja pääsee eteenpäin. Toki mä tiedän sen, ettei nämä omat treenit korvaa opettajan johdolla tehtyjä, mutta toistaiseksi tämä on paras mahdollisuus. Toivottavasti mun syksyn balettiryhmäongelma ratkeaa pian, sillä mä todella haluan takaisin tunneille!



Recoverywise olen laajentanut ruokakokeiluja aika paljon.
Nuo Rainbow'n proteiinipatukat ovat todellinen löytö, ja olen totaalisen koukussa tuohon mansikkajogurttipatukkaan! Kokeilin tänään sit tuota toffeeta eikä sekään paha ollut; pelkäsin sen olevan sellainen tuhannen jauhopatukka, mutta siinä pysyi koostumus sellaisena suht rapsakkana. Mansikka on taas ihanan makea, jogurttipäällysteinen ja jotakin sen rapean ja questmäisen sitkeän väliltä. Eihän se täysin ihanteellinen ole ravintosisällöltään - 189 kcal/50 gr; sokereita 14,5 gr (kokonaishh.määrä 17,5 gr); proteiinia 16 gr - mutta tämä ei aiheuta sitä turvotusta, jota Questit ja muut paljon sokerialkoholeja sisältävät patukat aiheuttaa.
Pelkoruokia olen kohdannut mm. noiden sipsien muodossa. Löysin nuo Popchipsit Punnitse ja Säästä -liikkeestä (oikeasti, tuon liikkeen nimi on niin kamala yrittää taivuttaa!) ja niitä löytyy neljää eri makua. Mun on vaikeaa saada tarpeeksi suolaa, joten olen suolavajetta saanut jonkin verran korjattua näiden sipsien muodossa. Noita ei ole paistettu samanlaisessa rasvamäärässä kuin sipsejä yleensä, ja yhden pussin koko on varsin mainio :) Suosittelen lämpimästi kokeilemaan!
Mainitsin viime postauksessa noista aloe vera -juomista ja vitaminoiduista vesistä, ja olen etsinyt ja kokeillut useita eri makuja. Paikallisen tuttavani perustama Asia Market myy markettihintoihin verrattuna tosi edulliseen hintaan noita Aloe Vera King -juomia. Mun tulee kuitenkin juotua paljon nesteitä näillä keleillä ja juoksemisen takia, joten näistä saa vähän jotain muutakin kuin huuhdottua ne viimeisimmätkin suolat kehosta. Ja onhan nuo hyviä! Suosittelen kokeilemaan, jos et ole niitä vielä kokeillut :)

juoksun jälkeinen tankkaus: mikrotettu Quest ja vesimelonia <3
Siinä missä se Fazerin yksi suklaapatukka oli mulle turvaruokaa, niin sen paikan ovat ottaneet proteiinipatukat. Itse asiassa se himo sitä suklaata kohtaan on nyt loppunut eikä mun ole enää tehnyt sitä mieli. Tämähän tarkoittaa sitä, että kroppa on saanut tarpeekseen niitä ravintoaineita ja kertoo siitä näin. Pieni muistutus, että mielihalut pohjautuvat aina tarpeeseen ja että kroppaa on syytä kuunnella.
Olen nyt viimein uskaltanut myös mikrottaa omat Questini. Tämä ei kuulosta miltään isolta asialta, mutta mä olen turvaruokien (ja ruokien yleensäkin) suhteen todella tarkka, ja mikrottaminen horjuttaa sitä tuttua ja turvallista. Olen toki lukenut mikrottamisesta jo viime syksynä, mutta en rohjennut sitä kokeilla ennen kuin nyt. Ja kyllähän se patukka maistuu niin paljon paremmalle mikrotettuna kuin paljaaltaan!
Myös hunaja- ja vesimelonit ovat tulleet takaisin. Mulle jäi viime kesän vesimelonin puputtamisesta pieni kammo, jota vaan korosti alkukesästä ostettu huonolaatuinen minivesimeloni. Inhoan niitä valkoisia ja kovia kohtia, joita melonin liha oli täynnä! Samaan aikaan kokeilin hunajamelonia ja sekin oli huonolaatuinen, joten sen kokeilun perusteella tuomitsin koko melonin ihan surkeaksi ja välttelin pitkän aikaa. Nyt kuitenkin viime viikolla kokeilin hunajamelonia uudestaan ja yllätyin: voiko se olla näin hyvää?!
Yksi suurenmoinen löytö on ollut Grycan -sorbetit, joista ei nyt tähän hätään ollut kuvia. Laktoosi-intolerantikkona en ole niin innostunut jäätelöistä, koska laktoositon valikoima on tosi surkea. Mutta nuo sorbetit olivat todellinen löytö ja oikeasti maistuvat sille hedelmälle! Mun suosikki on tähän mennessä kiivi, ja olen maistanut myös mangoa ja vadelmaa.


Eilen olin pyöräilemässä kotiin, kun iso musta hyttynen (aka mehiläinen) lensi tuulen mukana kipeästi rintakehään ja pisti. On mulla ennenkin ampparit ja mehiläiset lentäneet päin pyöräillessä ja juostessa, muttei koskaan pistänyt samalla. Ja ai samperi se sattui oikeasti paljon! Kiiruhdin kotiin ja yritin katsoa josko se pistin olisi jäänyt siihen, mutta siinä oli vain reikä, joka oli punainen ja turvonnut ja poltti mielettömästi. Jäädytin sitä kylmäkallella about tunnin ajan ja otin Ataraxia, mutta siltikin siitä tuli inhottavia kipuaaltoja koko loppupäivän ajan :/
Olen käynyt juoksemassa Joupiskan lenkkipoluilla, sillä pehmeämpi maaperä ei kipeytä lonkkia niin paljon kuin asvaltti. Doora Unelman kanssa on ihan turha lähteä juoksemaan, koska ei se näin lämpimällä jaksa tehdä muuta kuin raahautua lähimmälle vesipisteelle ja vedättää koko ajan. Lisäksi sillä on just ollut juoksuaika, joten kaikki hajut on sille aivan ylivoimaisia ja uroksia kohti mennään häntä heiluen. Kyllä tunnistaa urokset heti, sillä Doora keikistelee ja vikisee niille jo pitkän matkan päästä, kun taas nartuille rähistään :D Eikä ole väliä, josko kyseessä on leikattu uros... ;'D Sori Ronja, en millään malttanut! :D

Muuten on ollut vähän orvon tyhjä olo, koska tiedossa ei ole mitään menoa, mutta silloin pitää vain tehdä jotain pientä suunnitelmaa päivän ohjelmaan ja pitää siitä kiinni niin ei tyhjyyden tunne pääse liian vallitsevaksi. Rutiineista kiinni pitäminen voi olla liiallisessa määrin vahingollista, mutta tällaisina aikoina se tuo turvaa.
Seuraava uhkaava ongelma on Gossip Girlin häämöttävä loppu: mitäs sen jälkeen? :D

33 kommenttia:

  1. Mun mielestä on myös kiva kun kirjoittelet useammin! :)

    Mä en ole vielä testannut mikrotettua Questia, toimisikohan se ihan normi protskupatukalle myös? :D

    Gossip Girl on niin koukuttava!! Itse olen kakkoskaudessa joten vielä on paljon jäljellä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, luulen että ainakin kuorrutetut prodepatukat ei oikein sovellu mikrottamiseen, koska se kuorrutus sulaa :D Mutta miksei nämä questmäiset pehmeät patukat, kuten Leaderin SoftBarit ja se Alfa, soveltuisi tähän tarkoituseen koska niissä ei ole mitään kuorrutusta. Hmmm.. pitääkin kokeilla!

      Mulla on GG:stä vitoskausi lähenemässä loppuaan, ja enää yks tuotantokausi jäljellä, apua! Mutta se on niin koukuttava!!

      Poista
  2. Oletko joskus katsonut Täydelliset naiset läpi? Entä Houset (epäilen, että olisit :D)? Glee, Kova laki, Doctor Who, Mustat lesket tai Criminal Minds eivät taida olla enää sun tyyppisiä sarjoja, mutta niistä tykkään itse :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Housen osaan ulkoa etu- ja takaperin ja täykkäreitä olen jonkin verran katsonut, ja Criminal Mindsia mitä telkkarista on eteen osunut. Mutta täykkärit vois olla yks hyvä vaihtoehto, ja mietin kans Pretty Little Liarsia :)

      Poista
  3. Tosi Kiva lukee ain Sun postauksii, ootan aina josko Ois uus postaus tullut:D

    VastaaPoista
  4. Olen myös sitä mieltä, että kirjoittele vain useasti!:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Apua, mun sit todella pitää vähän tihentää postaustahtia! :D

      Poista
  5. Mun pitää kyllä sanoa että se piruetti siinä instavideossa ei ainakaan ollu tripla :o sähän meet siinä vaan kahdesti ympäri! Vai oliko niin että tripla ei tullu nauhalle?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei hitto, sä olet oikeassa! Katsoin videota tarkemmin enkä huomannut että tein vaan kaks ja puoli. Nyt nolottaa! :D

      Poista
  6. Tuo attitude-kuva ei ole yhtään hullumpi. Tämä voi olla itsestäänselvyys sinulle, mutta jos pidentäisit eli suoristaisit ylhäällä olevaa kättä, niin asento olisi vielä parempi. Voi olla että tämä on osastoa asiat, jotka tietää, mutta ei noin vain onnistu kuvassa, mutta tuli vaan mieleen :)

    Etkä postaile yhtään liian usein, näitä on kiva lukea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ok, kiitti vinkistä! Mulla on vähän se ongelma, et keskityn niin hirveesti jalkoihin ja selkään enkä muista käsiä. Pitää muistaa se huomenna kun käyn treeneissä :)

      Kiva kuulla että tykkäät lukea näitä postauksia! :)

      Poista
  7. Pieni korjaus noihin adagio sarjoihisi: kun teet developeta eteen, älä nojaa taakse.

    Noi mieliteoissa on ehkä osittain perää, että elimistö tarttee jotain, osittain se on itsensä huijaamista oikeuttaakseen syömään jotain, mikä ei ravitsemuksellisesti välttämättä ole sieltä parhaimmasta päästä. Mulla on joka päivä ihan mieletön mieliteko suklaata tai jotain makeaa kohtaan. En usko, että sokeri olisi varsinaisesti se mitä elimistöni haluaa, vaan sitä, että sokeri tekee myös riippuvaiseksi. Usein kyse on kuitenkin siitä, että elimistöni tarvitsee energiaa, jonka saan kuitenkin ihan terveellisistä ruokavaihtoedoista.

    Tarkoitus ei nyt ole sanoa, että sun pitäisi luopua herkuistasi, vaan sitä että noi mieliteot eivät aina ole suoraan sitä, mitä kroppa haluaa, kuten sokeri. Energiaa sen sijaan saa myös ihan terveellisistä aineksista. Oletko ajatellut kohda pelkoruokiasi sieltä terveellisimmästä päästä? Sipsit, mehut ja karkit eivät ole ihmiselle periaatteessa ollenkaan välttämättömiä. En tarkoita, etteikö niitä saisi syödä, vaan sitä, ettei siitä ole mitään vahinkoa,vaikka niitä ei syö ollenkaan. Kannatan kohtaamaan rohkeasti niitä terveellisenä pidettyjä pelkoruokia, myös lämpimiä ruokia. Niistä se pääasiallinen päivittäinen energia pitäisi saada, ei sokeri- ja suolaherkuista. Itseasiassa, jos syö energian kannalta riittävästi normaalia ruokaa, niin vähemmän tekee mielikään kaikkea sokerista. Nälkäisenä taas sokerihimo on korkealla. Ymmärrän, että ruoka on sulle vaikea asia, mutta parentumisen tiellä kannattaa ehkä kuitenkin pyrkiä opettelemaan syömään ravitsemuksellisesti pääasiallisesti terveellisesti, se ei kuitenkaan sulje pois niitä herkkujakaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tästä herkkujen syönnistä on jauhettu ihan tarpeeksi jo talvella enkä siis kaipaa siihen enempää lusikoita soppaan.
      Mutta jos sokerin syönti koukuttaa, niin miksi mieliteot sitä kohtaan sitten yhtäkkiä loppuu?

      Rivien välistä huomaan sen, ettet taida ymmärtää sen enempää toipumisesta. Todella hakoteille mennään silloin, jos koko ajan syödään terveellisesti, koska voi todellakin syödä liian terveellisesti. En halua, että anoreksia muuttuu ortoreksiaksi, ja mun sh-taival alkoi nimenomaan ortoreksiana.

      Kyllä, ihminen pärjää vallan mainiosti ilman sipsejä ja mehuja, mutta oletko tietoinen siitä sh:n osallisuudesta asiaan? Jos mun on helpompaa aloittaa pelkoruokien kohtaaminen jostakin tietystä asiasta, niin silloin mä aloitan siitä ja etenen koko ajan vaikeanpaan suuntaan. Sitä paitsi mulla ei ole edelleenkään ruokahalua, jonka seurauksena vatsalaukku on kutistunut joten jos rupean vetämään lasagnea ja lihapullia niin mahaongelmat ovat helvetilliset. Toinen syy on se, etten halua asettaa itseni tilanteeseen, jossa joutuu kompensoimaan sen ruoan ja siitä on kierre valmis.

      Jos yhtään viitsisit vilkaista aiempia tekstejä, niin huomaisit mun kyllä kohdanneen niitä "terveellisiä" pelkoruokia. Kuten sanoin, niin mennään helpommasta kohti vaikeaa ja kropan mieltymysten mukaan. Oli se sitten suolaa tai sokeria, niin mä en todellakaan lähde shitnessintoilijoiden mukaan ja syö vain puhdasta ja raakaa vegaaniruokaa, koska se on karhunpalvelus sh:lle.

      Toki voi olla niin, että sä koet asian noin itsesi kohdalla. Mutta mikäli et ole sairastanut puolta elämääsi eri syömishäiriön muotoja, niin ikävä kyllä sä et voi tulla mulle neuvomaan miten syödä.

      Mutta kiitos kommentista.

      Poista
    2. Terveellisellä ruualla, en tarkoita mitään toisenpään ääri-ilmiötä shitness tai muuta ortoreksia ruokavalioita, vaan ihan tavallista monipuolista kotiruokaa. En ymmärrä miksi ihmiset luulee nykyään, että terveellinen ruokavalio tarkoittaa jotain ihan äärikiihkoilua ruualla. Ruokaympyrä on ihan käypä apu mittaamaan, mikä on terveellistä ruokavaliota. Eri asia on, jos joutuu siitä jättään asioita pois allergioiden tai muun sairauden takia. En myöskään sanonut, että niistä herkuista pitää kokonaan luopua. Itsekin syön niitä, tosin välistä ihan liikaakin, mikä ei todellkaan ole mikään biologinen tarve. Ja jos vilkasee porukkaa ympärillään, niin ei ilmeisesti monelle muullekaan.

      Vatsalaukku voi kutistustua ja venyä. Kokemusta on. Mutta pakko ei ole rusinan kokoiseen vatsalaukkuun heti vetää ämpärillistä ruokaa.

      Ai miksi mieliteot loppuvat? Osalle niistä voi olla biologinen selitys. Sokerille? Niin, se energia vaje, osittain koukutus. Kokemuksesta sanoin, että kun energiavaje on tyydytetty, sokerin himo ei ole enää huutava. Tai kun on tarpeeksi kiire muiden asioiden kanssa, karkit yms. unohtuu. Tai kun malttaa viikon kaksi kärvistellä sokerintuskassa, niin koukutus hellittää osittain. Kyse ei nyt kuitenkaan ole mistään huumausaineesta sentään. Onhan osa ihmisistä riippuvaisia kofeiinistakin. Toisaalta syynä voi olla kyllästyminen, on tullut saatua "yliannostus", joka riittää vähäksi aikaa. Sama pätee mihin tahansa ruokaan, jota syö pitkään suuret määrät, jossain vaiheessa siitä saa tarpeeksi ja se rupeaa jopa etomaan. Eri ruuissa voi olla ravintoaineita, joita ihminen tarvitsee ja siksi niitä himoitsee, mutta puhtaassa sokerissa niitä ei juuri ole, joten se ei selitä miksi sitä sokeria ihminen himoitsee. Ilmeisesti muinaisihminen on syönyt marjoja, kun olivat makeita ja ovathan ne terveellisiä. Tutkimuksen mukaan kaikista koukuttavin yhdistelmä on, kun sokeria ja rasvaa on puolet ja puolet eli yleensä jäätelössä, suklaassa jne, sitä yhdistelmää ihmiset voivat syödä suuria määriä tulematta sille samalla tavalla kylläiseksi kuin pelkälle sokerille tai rasvalle.

      Mutta sinun kohdallasi tämän yhdistelmän liika syömisestä ei näillä näkymin todellakaan ole haittaa sinänsä. Joten voit hyvällä omalla tunnolla syödä herkkuja. Mutta se ei tarkoita, että kaikille muille asia olisi sama. Ylipainokin (siis todellinen, ei mielessä kuviteltu) kun maailmassa on ongelma. Syömisongelmat voivat myös olla liika syönti ja liiallinen energian saanti. Miksi muuten amerikkalaisista kaksi komasosaa on ylipainoisia?

      Tarkoitus oli alunperin kannustaa syömään terveellisesti, niin kuin sen tässä kirjoituksessa määrittelin, mutta näemmä edellisestä kirjoituksesta ymmärsit asian väärin.

      Poista
    3. Kiitos kommentistasi ja vaivannäöstäsi.

      13 vuotta syömishäiriön kourissa on opettanut mulle enemmän kuin kukaan osaa heti arvatakaan ja tiedän _todella_ paljon ravitsemuksesta. Mutta on eri asia saarnata terveellisestä ruokavaliosta REDistä (restrictive eating disorder eli AN, BN ja OR) kärsivälle kuin sellaiselle, jolla ei ole rajoittaminen ongelmana.
      Ymmärtäisin huolesi mikäli mun ruokavalio koostuisi pelkästään ei-niin-terveellisestä ruoasta (roskasellaista ei ole olemassa) esim sipseistä ja herkuista, mutta kun se ei koostu. En ole koskaan postannut kaikkea syömääni ruokaa enkä koskaan tulekaan. Sen sijaan kerron esim pelkoruoista, jotka ovat todella yksilöllisiä. Jos sulla on paljon kokemusta pelkoruoista ja niiden kohtaamisesta, niin kerro toki tarinasi ja vinkkejä joita ei ole vielä kerrottu. Mutta muuten ei kannata puuttua toisten pelkoruokakokeiluihin ja vielä vähemmän määrittämään niitä. Näin sä suojelet myös itseäsi.

      Mikäli sua enemmänkin kiinnostaa tietää REDin vaikutuksesta ihmiskehoon ja Minnesota Starvation Study, käy tsekkaamassa viime talven postauksia. Siellä on todella paljon tekstiä tästä aiheesta.

      Poista
    4. Selvä, en kommentoi enää pelkoruokakokeilujasi, mutta se miksi tartuin tuohon mielitekoasiaan, on väite, etttä se pohjautuisi aina todelliseen tarpeeseen. Osa lukijoistasi ei ole syömishäiriöisiä. Joten sokerin kohdalla väite ei heidän kohdallaan useimmiten pidä paikkansa, vaan se on normaalisti syöville lähinnä lisäkalorien lähde, jota heidän on edes jossain määrin syytä kontrolloida, jos haluaa olla normalipainoinen eikä näkyvästi lihava. Toivottavsti ymmärrät pointin. Ymmärrän, että kirjoitat syömishäiriöisen näkökulmasta, mutta kaikki lukijasi eivät siis automaattisesti ole syömisrajoitteisesta sairaudesta kärsiviä.

      Poista
    5. Ymmärrän pointtisi.

      Mielihalut kyllä perustuvat aina johonkin tarpeeseen, olipa kyse sitten nestehukasta tai sokeririippuvuudesta. Kroppa viestii mielitekojen kautta mitä se on vailla. Jos tekee mieli sipsiä, niin silloin on suolasta puutetta, joka korjaantuu nauttimalla suolaista ruokaa.

      Ja mitä syömisen kontrollointiin tulee painon säilyttämisen vuoksi, niin mikäli on omassa biologisessa normaalipainossa ei ole syytä rajoittaa kovinkaan paljoa. Kroppa hakee aina tasapainoa, ja jos yhtenä päivänä on syönyt huomattavasti enemmän kuin normaalisti niin seuraavana päivänä ei olekaan niin nälkä.

      Ja mitä sokeriin yksistään tulee, niin väite "sokeri on Saatanasta" on itsessään saatanasta! :D Toki puhdas sokeri ei ole kaikkein paras vaihtoehto, mutta esim. kalorisisällöiltään se ei juuri poikkea muista sokereista, ravintosisällöltään vähän.
      Mä tykkään sokerista ja joku toinen ei. Makuasia :)

      Poista
    6. En ole minkän ruuansuhteen sinänsä ehdoton, on tosin asioita joita en välttämättä halua syödä, vaikka jotkut pitävät herkkuina esim. osterit. Parasta on syödä kohtuudella lähes kaikkea.

      Ja olen samaa mieltä, että kroppa osaa hakea tasapainoa. Tosin tämä ei ilmeisesti toimi kaikilla tai ihmiset eivät osaa kuunnella sitä kroppaansa enää tai vähät piittaavat siitä ja antavat sitten liiaksi periksi niille ei niin tarpeellisille mielihaluille. Miksi muuten ihmiset päätyisivät ylipainoisiksi tai olisivat oikeasti ylipainoisia? Ok, on ihmisiä joilla ylipaino voi johtua myös esim. sairaudesta, mutta totuus taitaa olla monesti se, että ne jotka ovat oikeasti suuria, syövät oikeasti valtavan määrän ja usein vielä hyvin energiatiheitä ruokia ja juomia. Pitänee hyvin paikkansa ilmeisesti amerikkalaisten kohdalla. Tv:ssä oli jokin aika sitten mielenkiintoinen dokumenttisarja, jossa pohdittiin syitä heidän suurelle määrälleen ylipainoisia. Edellä mainittujen syiden lisäkis yksi syy oli liikkumattomuus. Kasviksille ei kuulemma kannattanut kauheasti viljellä, kun ei niille ollut juuri kauheasti kysyntää. Keinoina oli alettu rakentaa jalkakäytäviä ja kannustan kansaa kävelemään.

      On ilmeisesti ihmisiä, jotka syövät elääkseen ja niitä, jotka elävät syödäkseen. Toisille, itse syöminen on nautinto. Toisille vaikkapa sitten juokseminen.

      Poista
  8. Tee vaan postaus tosta syvien lihasten vahvistamisesta! Mulle just fysioterapeutti huomautti, että lannerangan hallinta on aika surkeeta, ja pitäisi just alaselän ja lannerangan tukilihaksia saada vahvistettua. Sain vaan kaksi jumppaliikettä, niin jos saisi siitä ideoita vähän monipuolisempaan treeniin :) Tosta mehiläisjutusta: suosittelen ottamaan kyypakkauksen, se auttaa tosi hyvin! Viimekesänä kun amppari pisti ja ekan kerran otin siihen ton kyypillerin, niin ehkä elämäni kivuttomin pistos. Normaalisti tulee semmonen nyrkin kokonen polttava punainen läikkä, mutta tolloin ei tullu ku ehkä pari senttiä halkaisijaltaan jälki, ja polte loppui muutamassa tunnissa.

    Pretty Little Liars on muuten hyvä sarja, siihen jää koukkuun kun jaksot jää aina niin jännään kohtaan :D How I Met Your Motherin parissa meni kanssa helposti monta tuntia putkeen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Okei, mä laitan tuon aiheen muhimaan! Mutta mulla kokemus keskittyy enemmän niihin syviin tukilihaksiin yleensä, lantion neutraaliin asentoon ja sen löytämiseen ja sitten tuohon yläselän kyfoosiin.

      Voi vitsit, mä hoksasin sen kyypakkauksen liian myöhään! Ei tullut siinä hötäkässä mieleem että mulla on lääkekaapissa (todnäk vanha) kyypakkaus :D Ei se ole enää kipeä, mut punainen ja kutiaa inhottavasti :/

      Mä olenkin kuullut How I Met Your Motheria kehuttavan, mutta en ole sitä vielä katsonut. Mä laitan sen muistiin, kiitti vinkistä! :)

      Poista
  9. Mitä ihmettä tuo "mikrotettava Quest" oikein on? :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, mikrotettava Quest on ihan vaan Questbar, joka laitetaan mikroon! :)

      Poista
    2. :D Piti ihan googlata. Jaa noita Questbareja käytetään ruoanlaitossakin. Löytyi reseptejä.

      Poista
  10. Musta on vaan hyvä, kun potaat usein. Ite kun en ole postannut heinäkuussa ollenkaan...... -.- En vaan tiedä mistä kirjottaisin tai jos tiiän niin en saa aikaseksi ja kolmas syy on kuvat. Kuvien ottaminen on vaikeeta itsekseen ja en viitti pyytää jotain muuta ottamaan kuvia, koska ajatelen et siitä on liikaa vaivaa niille. Kai se on vaa pakko taas pyytää poikaystävää kuvaamaan vaikka hän ei siitä niin nauti.

    Olisi niin kiva päästä kunnolla tekemään jotain omaa koreografiaa tai edes improomaan. Kokeilin eilen pientä improa kotona, mutta eihän se niin hyvin onnistu kun ei ole niin paljoa tilaa. Saisikin varattua salin joskus. Joskus kun kuuntelen musiikkia, niin mietin "tässä voisi tehdä tällein ja tällein" :D

    Auts toi ampiainen! Ite pelkään niitä :S

    Ja sarjavinkkinä et ite tykkään tosi paljon Downton Abbeystä. Call the midwife on myös tosi hyvä (niin kuin moni muukin BBC:n sarja). Molemmat löytyy Netflixistä. Call the midwife sijoittuu siis 1950-luvun itä-Lontooseen, Poplarin kaupunginosaan, jossa siis nämä kätilöt ja nunnat käyvät auttamassa käyhiä naisia synnytyksissä ja muissakin asioissa.

    Muita hyviä Netflixistä löytyviä sarjoja ovat mm. Outlander ja Glee. Olisi vielä paljon muitakin, mut en tiiä kiinnostaako ne sua :D Millaisista yleensä tykkäät? (mutakuin House, Greyn anatomia, Gossip Girl). Et tykkäätkö esim. toiminnasta, fantasiasta tai kauhusta?

    VastaaPoista
  11. Ai nii toi Say Something on ihana kappale <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Postaa silloin kun siltä tuntuu ja koeta olla ottamatta turhia paineita, koska stressi on tunnettu inspiraation tappaja :)
      Mulle tuli mieleen tuosta kuvaamisesta, että pystytkö ottamaan itselaukaisijalla kuvia? Mä käytän oikeastaan aina itselaukaisijaa. Usein katson peilin edessä miltä mikäkin asento näyttää, mikä kuvakulma on hyvä ja sit otan vaan miljoona kuvaa. Yleensä niistä jokin on ihan ok :D

      Haha, mulle tulee sama: tässä kohdassa voisi tehdä näin! Yleensä saan niitä ideoita lenkkipolulla ja yritän etsiä hiljaista paikkaa kehitellä jotain koreonpätkää. Sillä tavalla mun koreo syntyikin: eri improvisaatiopätkistä ja lenkkipolun oivalluksista, ja sitten loput 20% kehittelin salilla.

      Okei, kiitos sarjavinkeistä! :)
      Mä tykkään hirmuisesti sairaalasarjoista, mutta murhamysteerisarjat on kans tosi mielenkiintoisia. Tykkään ratkoa ongelmia ja rikoksia. Mutta mistään kauhusta en tykkää enää yhtään.
      Harmi kun Netflixistä olen Haapiksella löytänyt aiemmin hyviä sarjoja ja leffoja, joita ei enää näytetä :/ Miksihän ne tekee niin?

      Ja tuo biisi todellakin on ihana!

      Poista
    2. Teho-osasto on ihan paras sarja, suosittelen :)

      Poista
    3. Teho-osasto oli mun lempisarja nuorempana :D

      Poista
  12. Olen tosi huolestunut sinusta. Alat näyttämään jo todella huonovointiselta uusimmissa kuvissa ja videoissa. Painosi on varmasti tippunut paljon ja jos et pian toimi niin olet taas samassa pisteessä kuin aiemmin. Ja sieltä joudut tekemään kaiken työn uudestaan tai muuten et selviä hengissä. Toivon todella että et nyt luovuta vaan jatkat tekemääsi työtä. Muuten kaikki se vaiva olisi hukkaan mennyttä!! Alipainossa ei ole hyvä elää, se tekee niin paljon pahaa sinun kropalle ja mielellesi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun on pakko sanoa, että olen vähän hämmentynyt. Viimeisimmän punnituksen perusteella olen edelleen normaalipainossa ja tilanne on muutenkin eri kuin vuosi sitten, jolloin en jaksanut evääni liikauttaa. Kyllä, paino on tullut jonkin verran alaspäin toukokuusta, mutta en todellakaan näännytä itseäni.

      Toisaalta tämä heinäkuun aika on vaikea just siksi kun on kaikista tapaamisista taukoa ja näin ollen olen omillani. Mutta en todellakaan ole luovuttamassa! :)

      Poista
  13. Moikka Heidi! :) Mainihit tuolla ylempänä, että tykkäät sairaalasarjoista, nii aattelin vaa vinkata ainaki Netflixistä löytyvää sarjaa nimeltä Emily Owens MD :D. Ei oo ehkä yhtä "raskasta" katottavaa ku esim. Greyn Anatomia, mut ainaski ite tykkään. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, nytkö se viimein näkyy myös Netflixistä? Oon sitä yrittänyt etsiä mutten ole löytänyt.
      Katsoin tuota sarjaa viime kesänä ja tykkäsin kovasti :) Pitääkin etsiä se nyt sieltä Netflixistä :)

      Poista

Kommentoi, vaikuta ja ilahduta