11. heinäkuuta 2016

After party


Pahoittelen tätä mulle harvinaisen pitkää hiljaisuutta, mutta viimeiset puolitoista viikkoa ovat olleet täynnä tohinaa eikä mulla ole ollut läppäriä mukana, joten en ole pystynyt blogia päivittämään. Nyt tänään palasin taas Sjoelle, joten ei tarvitse enää turvautua pelkästään puhelimeen ja tablettiin.
Varoitan jo näin etukäteen, että varautukaa pitkään postaukseen ja isoon kuvamäärään, sillä mulla on kerrottavana sekä juhlista että reissusta Helsinkiin ja Tallinnaan! :D

aaargh mitä pikselimössöä :/
Mun valmistujaisjuhlia vietettiin toissa sunnuntaina, eli 3.7., ja niitä onkin odotettu kuin kuuta nousevaa! Mekkoprobleema ratkesi valkoisen pitsimekon valintaan ja vaikka vähän meinasinkin vaihtaa mekkoa välillä, niin en sitä kuitenkaan viitsinyt tehdä.
Oman ongelmansa toi sää: oli ihan pirun kosteaa ja välillä satoi vettä ja välillä taas paistoi aurinko. Ei tämä kosteus muuten, mutta se latisti kiharat, joita kovalla vaivalla väsäsin. Ensin tein lämpörullilla, sitten viimeistelin raudalla mutta kun kostea keli suoristi hiukset sitä mukaa kun niitä kiharsin, niin pyysin vielä pikkusiskon käsittelemään hiukset kolmannen kerran. Sisko tekikin niin huolellista jälkeä, että mä olin jo myöhästyä: vieraita alkoi tulla jo hieman etuajassa, joten mä hilpaisin kengät kainalossa naapurissa sijaitsevalle juhlapaikalle, painoin lakin päähän ja vasta myöhemmin valokuvista huomasin, että mulla oli lakki ihan kierossa :D


Juhlat alkoivat ensin tervetulotoivotuksilla ja alkumaljalla, ja sitten olikin ruoan vuoro. Alkupala oli kasviskeitto, ja noutopöydästä löytyi perinteisten salaattien ja leipien lisäksi lohikiusausta ja kesäkurpitsa-tomaattipaistosta, joskin mulle oli täytettyjä paprikoita tomaattiallergian vuoksi. Jälkiruokaa ei ollut, vaan kahvipöydästä löytyi sitten erilaisia kakkuja: perinteinen kermakakku, sokeriton kermakakku, pavlova ja mun ehdoton suosikki juustokakku!

Vieraita kävi montakymmentä, ja alkuun pelkäsin miten mä selviän siitä smalltalkista; mä lämpenen vähän hitaasti ja ennemmin seuraan sivusta kuin olen keskipisteenä. Vaivaudun, jos muhun kiinnitetään liikaa huomiota ja pitää yrittää kehitellä keskustelua ei-niin-tuttujen ihmisten kanssa. Mutta tein toisin kuin tunne edellytti, toivotin vieraita tervetulleeksi ja kiittelin käynnistä, ja lopulta päädyin mulle läheisimmän tädin ja tämän perheen seuraan syömään. Mua kyllä ahdisti suuri ihmismäärä ruokailutilanteessa, mutta siirsin koko ajan huomiota pois siitä ahdistuksesta ja virittelin keskustelua muiden kanssa. Hieman pelkäsin myös sitä, että minkälaista oi-kun-näytät-nyt-niin-paljon-terveemmältä-kuin-silloin-aiemmin -kommenttia tulen saamaan, mutta olin todella ilahtunut kun niitä ei tullut lainkaan! Mun on edelleen todella vaikea vastaanottaa ja käsitellä kommentteja liittyen mun ulkomuodon terveyteen, sillä sh kääntää ne edelleen päälaelleen.
Mutta vaikka tällainen huomio voi tuntua ahdistavalta ja mulle viritä siitä häpeä, niin kyllä mä olin mielissäni! Tätini (eräs heistä, mulle läheisin) kirvoitti todella monesti kyyneleet molempien silmiin todella kauniilla sanoillaan ja mä en voi olla kuin onnellinen, koska mulla on niin upeita ihmisiä perheessä! Jos multa on usko loppunut, niin joku on aina puskenut mua eteenpäin ja auttanut eteenpäin.

Viimeisimmät juhlavieraat lähtivät vasta illalla, ja sen jälkeen otettiin sitten valmistujaiskuvia. Haapiksella ei todella ole enää valokuvaamoa, mutta hyvä vaan sillä studiossa otettavat kuvat ovat ahdistavia! Kuvia otettiin paljon, mutta mä hylkäsin lähes kaikki: miksi mun naama on niin iso? Tuossa mun jalka on huonosti, tuossa taas käsi... hyi hemmetti miltä mun kasvot näyttävät! Mutta ei sitä tarvita kuin se yksi hyvä, ja vaikka mä en siinä katsokaan suoraan kameraan niin kuka sanoo, että pitäisi aina katsoa suoraan kameraan?


Pari päivää juhlien jälkeen mä lähdin sitten Helsinkiin keskiviikkona, sillä torstaina menin Sinin kanssa Tallinnaan.
Keskiviikkona näin kuitenkin Pinjaa, joka oli mua odottelemassa rautatieasemalla. Musta tuntui, että kuljin ihan silmät ristissä, sillä olin herännyt jo aamuneljältä, koska juna lähti varttia vaille seitsemän Ylivieskasta, ja Haapiksen ja Ylivieskan väli kestää kolme varttia. Junassa huomasin jälleen yhden hyvän puolen tässä pienikokoisuudessa, sillä mahduin vaivatta nukkumaan kahdella penkillä menettämättä tuntoa raajoista :D
Pinjan kanssa kierreltiin kaupungilla shoppailemassa muutaman tunnin, ja sitten suunnattiin kohti Kalastajantorppaa ja mun hotellia, Hiltonia. Mä tykkään hotelleista ja tykkään testata eri hotelleja, ja pakko sanoa että Kalastajantorpan Hilton on ihan listan kärjessä. Sen sijainti on todella upea ihan Suomenlahden rannalla, lenkkimaastot ovat kerrassaan mainiot ja suuresta koostaan huolimatta hotelli on hiljainen ja viihtyisä.
Mä olin varannut yhden hengen huoneen, mutta mulle annettiin kahden hengen huone ilman lisämaksua. Pakko myöntää, että olin hieman pettynyt, sillä hotellin huonekuvauksessa luki yhden hengen huoneen sisältävän kylpyammeen, jota ei ollut tässä kahden hengen huoneessa. Lisäksi huone oli aika pelkistetty - eikä edelleen löytynyt sitä suihkumyssyä! - mutta maisema oli hieno! Lisäksi ne kaksi valtavaa yhden hengen sänkyä sai pukattua vierekkäin, ja kylppäristä löytyi ilmaisia kosmetiikkatuotteita :)

at Hilton's
Hotelliin yksin jääminen oli melko tyhjä fiilis, ja Doora-ikävä iski kuin moukari: mä tahdon kotiin! En halua olla täällä, haluan kotiin ja kamala ikävä Dooraa! Soitin sitten isälle tilannepäivityksen ja kyselin mitä Dooralle kuuluu. Se raukka oli nukkunut koko ne kolme päivää mun huoneessa, ei syönyt, ei juonut, ei leikkinyt, ei kelvannut edes herkkuluut ja ulkona sen joutui kantamaan paikasta toiseen.
Puhelun jälkeen vedin juoksuvaatteet ylle ja lähdin tutkimaan maastoa. Ensin juoksin rantaviivaa pitkin kunnes löysin todella mahtavia juoksureittejä! Kävin Gallen-Kallelan museolla ja sieltä löytyi pikkuisia lenkkipolkuja, jotka menivät syvällä metsässä. Ainoa miinuspuoli oli Runtastic, mun juoksuapp, joka simahteli koko ajan! Ja kirvat! Luulin, että Seinäjoella on kirvoja, mutta siellä niitä vasta olikin kunnon pilvinä! Mä olin varmaan hauska seurata, kun väistelin niitä muka näkymättömiä kirvapilviä itsekseni kiroillen :D


Paluumatkalla kävin rannalla sijaitsevasta ravintolasta ostamassa juotavaa, ja päädyin kokeilemaan tuota Aloe Vera -juomaa. Istuskelin hetken kallioilla, kunnes kylmä tuuli pakotti sisälle ja menin testaamaan hotellin kuntosalin vain huomatakseni, että en edelleenkään tykkää salista vaan inhoan sitä. Tein kuitenkin hetken aerobista, sitten käsivarret ja vatsat, ja suuntasin takaisin huoneeseen. Pitkä lämmin suihku tuntui niin hyvältä päivän touhujen jälkeen, ja löhöilin todella upottavalla sängyllä vielä upottavampia tyynyjä vasten syöden iltapalaa ja katsoen Gossip Girlä Netflixistä. Ja uni tuli pian.
Seuraavana aamuna piti jälleen herätä ennen sian pieremää, koska laiva kohti Tallinnaa lähti 8.30 ja olin sopinut näkeväni Sinin tuntia sitä aiemmin. Hieman mua jännitti, että miten tulee reissu sujumaan, sillä Sinin kanssa ollaan tutustuttu somessa ja pidetty yhteyttä puhelimitse, ja tämä oli eka kerta kun nähtiin in person. Mutta meillä synkkasi todella hyvin heti alusta lähtien ja jopa musta huumori lensi! :D


Laiva oli tupaten täynnä eikä vapaita istumapaikkoja löytynyt kuin lattialta. Meidän aamupala alkoi vasta puoli kymmeneltä, joten reilu tunti piti odottaa sitä. Aamupala oli aika tyypillinen laiva-aamupala: munakokkelia, pekonia, makkaroita, vohveleita, hedelmiä ja jogurtteja jne. Siinä samalla tehtiin eväitä Tallinnaan - keitettyjä kananmunia ja karjalanpiirakoita - ja myöhemmin kun jonotettiin matkatavarasäilöön hakemaan tavaroita, mä onnistuin tyypilliseen tapaani pudottamaan ne. Otin laukustani lompakkoa ja sieltä säilytyslokeron avainta, kun yksi eväsnyssykkä tarttui lompakkoon kiinni, vierähti esiin laukusta ja putosi lattialle keskelle kaikkea sitä ihmismäärää - ja mikäpä muukaan sieltä paperimäärästä vieri esiin kuin keitetty kananmuna! :D Siinä hetken seisoin kauhusta jäykkänä, kunnes joku mies sitten tyrskähti ja sanoi, että taisi eväät tippua :'D Joo-o...

Maihin päästyämme bongattiin ensimmäisenä Sada Market, josta mä löysin Dooran kantamista varten MK:n laukun 26 eurolla(tosin hain sen vasta paluumatkalla). Vähän oli ongelmia löytää keskustaan, ja ensimmäiset kysytyt ohjeet veivät vanhaan kaupunkiin, joka oli täpötäynnä turisteja. Matkamuistokauppoja oli varmaan kaksikymmentä muutaman liikkeen päässä toisistaan, ja lopulta pyydettiin uudestaan neuvoa kuinka päästä sinne oikeaan oikeaan keskustaan. Huomattiin, että oltiin alunperin oltu varsin lähellä sitä keskustaa ja meinattu mennä sinne, mutta lähdetty vaan vastakkaiseen suuntaan. Noh, näitä sattuu. Ja nähtiinpä Tallinnan vanha kaupunki!
Jouduttiin kysymään vielä kolmannen kerran neuvoa kuinka päästä keskustaan, Viruun, ja ah sitä helpotuksen tunnetta kun näkyi jotain muuta kuin mukulakivikatuja! Kierrettiin Virun ostoskeskus, sitten vieressä oleva Foorum ja lopulta vielä kolmas siinä ihan lähellä, kunnes oli pakko lähteä kohti satamaa. Pidettiin kuitenkin hyvät kuvailusessiot, ja pakko sanoa että Sini on loistava ohjaaja! :D
Helsinki, Tallinna ja kaksi turistia :D
Laivaan päästyämme etsittiin jälleen istumapaikat seinän vierestä, syötiin eväät ja lähdettiin käymään tax-freessä ostoksilla. Helsingissä oltiin perillä puoli kymmeneltä eikä kyllä hotellilla tarvinnut odotella unta: koko päivä kävelyä ja kaksi tosi aikaista herätystä peräkkäin teki kyllä tehtävänsä.
Seuraavana aamuna, perjantaina, pääsin kokemaan Hiltonin upean aamiaistarjonnan! Pöydät oli katettu, tultiin kysymään haluaako teetä vai kahvia, ja kaadettiin appelsiinimehut valmiiksi. En ole eläessäni syönyt niin maukasta munakokkelia kuin siellä, ja pelkästään kananmunista oli useita ruokalajeja - ja aamiaismuffineita! Hedelmiä löytyi montaa lajia, samoin jogurtteja ja rahkaa ja makeaa jälkkäriksi. Söin vatsani täyteen, loikoilin hetken, pakkasin ja lopulta yhdentoista aikaan tsekkasin ulos ja lähdin kohti keskustaa. Kävin varaamassa junalipun ja mun luksusmatkailu jatkui vielä junassa, sillä ainoa vapaa paikka oli Duetto Plus -vaunussa, jossa oli pyörivät nahkaistuimet ja työpöydät :D Ennen junamatkaa kuljin vielä keskustassa shoppailemassa, joskin pahin innostus oli saatu laantumaan keskiviikkona ja torstaina Tallinnassa.

neulepaita vas ja keskellä Zarasta; pitkä neuletakki Tallinnasta New Yorkerista
ylinnä prodepatukkaläjä Kampin K-marketista, kuohari ja suklaat Tallinnasta, karkit laivalta;
tokaylh.vas tuotteet Helsingistä, paitsi VS laivalta; keskellä ylhäällä käsintehty suolasaippua Tallinnasta Lushista;
ylh oik. Dooran tuliaiset (noita luita oikesti kolme pakettia); keskellä harmaa neulepaita Zarasta, siniset
housut ja t-paita Tallinnan New Yorkerista; alhaalla fleecepaita Hki:sta XXL:stä ja
juoksuhousut H&M:stä

Ylivieskassa mua oli vanhempien lisäksi vastassa Doora Unelma, joka kirjaimellisesti näytti menevän sekaisin nähdessään mut! Se oli kuulemma juna-asemalle tullessaan kuullut kuulutukset ja painanut suoraa päätä raiteita kohti sen näköisenä, että kohta mennään (Doora on junamatkustamisen asiantuntija ;)), ja kun ihmiset tulivat junasta, se oli tarkkaan haistellut jokaisen jalkoja. Multa oli päästä itku, kun ikävä sitä pientä oli ollut niin kova ja Doora nuoli mun kasvot ja kaulan ihan läpimäräksi. Voi miten se voikin olla niin rakas ja tärkeä! <3

Tallinnan vanha kaupunki; pc: Sini
Viikonlopun vietin vielä Haapiksella, ja tänään kotiuduttiin Doora Unelman kanssa tänne Sjoelle, ja kyllä voikin tuntua hyvältä päästä takasin kotiin, omaan sänkyyn ja omaan rauhaan! Mä tykkään yksinolosta ja todella tarvitsen sitä omaa aikaa toimiakseni kunnolla, ihan kuten kunnon yöunia. Vaikka Haapiksella käynti sisälsi paljon mukavaa - juhlat ja reissu - niin kyllä mä nautin omaan oloon paluusta :)
Mutta jos tämä postaus pitäisi tiivistää lyhyesti muutamalla sanalla, niin sanoisinko että aika pirun hienoja kokemuksia! ;)

23 kommenttia:

  1. Kiva että kaikki sujui ja oli tosi ihana nähdä!! <3 Olet mulle tosi tärkeä!

    Oliko Alfa-patukat hyviä? :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ystäviä on aina ihanaa nähdä! <3

      Alfa-patukat oli hyviä! :D Kannattaa ehdottomasti ostaa, mutta nuo Leanit eivät olleet kovin häävejä makuelämykseltään. Jotenkin pistävän makuisia, eikä koostumuskaan kovin suuria pisteitä kerännyt. Mutta Alfat, ja sit tuo oranssikääreinen patukka! :)

      Poista
  2. Tallinnassa parasta nimenomaan on vanha kaupunki. Sellaista ei juuri tästä maasta löydä.
    Mistä olet muuten saanut päähäsi, että hotellissa pitää olla suihkumyssy? En ole muistaakseni koskaan tavannut sellaista missään hotellissa missään käymässäni maassa. Tosin jos sellaisen löytää, niin jättäisin kyllä suosiolla päähäni laittamatta. Luultavasti se ei juuri pesua olisi nähnyt. Hotellialasta on minmittäin kokemusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toiset tykkää vanhakaupungista enemmän kuin toiset.

      Suihkymyssy on todella kätevä apuväline, ehket ole täysin ymmärtänyt sen tarkoitusta :) Ainakin Sokos Presidentistä löytyi myssyt, ja kyllä oli Lontoossakin hotellissa. Ehkä sulla on sitten kokemusta vääristä hotelleista...

      Poista
    2. Naurahdin vähän tälle kommentille :'D Eiköhän ne suihkumyssyt ole hotelleissa ihan kertakäyttöisiä... Ja kyllä niitä tosiaan paremmissa hotelleissa usein on.

      Poista
    3. Haha, niinpä! :D
      Ainakin niissä hotelleissa, joissa on suihkumyssy ollut, niin se on ollut yksittäispakattuna pieneen rasiaan :)

      Poista
  3. Eväät buffetpöydästä?:-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eväät buffetpöydästä ;)

      Poista
    2. Ei mut, eihän niin saa tehdä!:-D Muutenkin Tallinna täynnä niin ihania ravintoloita yms. niin ens kerralla suosittelee et eväät semmosesta:-)

      Poista
    3. Iän päivän mä oon laivan buffasta pakannut eväitä mukaan, ja miksi en koska olenhan mä siitä maksanutkin :) Sitä paitsi eväitä on aina hyvä olla mukana, koska mun verensokerit romahtaa helposti ja sit siitä seuraa tärinää ja kouristelua ja kylmä hiki. Haluan kuitenkin maissa nauttia siellä käymisestä enkä stressata sitä ehtiikö löytää jonkun ok ravintolan ennen kuin sokerit romahtaa.

      Poista
    4. en ole koskaan tainnut laivan buffasta pakata eväitä mukaan koska olen pelännyt että jään kiinni ja saan 50€sakot x)
      oot rohkee

      Poista
  4. Koko reissu kuulostaa tosi onnistuneelta ja
    tuo valmistujaiskuva on aivan ihana! :)

    VastaaPoista
  5. Samaa mieltä kun Helinä :)
    Meen itekin tän kuun lopussa Tallinnaan pariksi yöksi. Osaatko sanoo kuinka kaukana keskusta on satamasta?

    Mulla on muuten sama et tykkään hotelleista! Aina ootan sitä aamupalaa et millainen se on. Lontoossa aamupala oli aika köyhän oloinen, joten toivotaan et Tallinnassa aamupala oisi oikein kattava!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Keskusta on lähellä satamaa, ja se Sada Market on ihan satamassa. Pitää vaan kävellä sen ohi ja ekassa isossa risteyksessä kääntyä vasemmalle ja sit jatkaa suoraan, niin päätyy suoraan keskikaupungille :)

      Mä olen rupusimman aamiaisen saanut Lontoossa: appelsiinimehua ja paahtoleipää hillolla :D Millaiseen hotelliin teillä on varaus? :)

      Poista
    2. Kiitti!

      Meillä oli Lontoossa aikalailla samanlaine aamupala :'D Olis ollu ees kurkkua leivälle nii ois ollu iha hyvä.
      Varattiin Tallink Spa and Conference Hotellista. Vaikutti ihan mukavalta ja päästään käymään kylpylässäkin :)

      Poista
  6. Oli ihanaa ❤ mä oon modelmakeri ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli, ja otetaan uusiksi vaikka sen Ruotsn merkeissä, niin pääset sytyttämään sisäisen modelmakerisi ihan kunnolla! ;)

      Poista
  7. Voi kun oot kaunis! ♥ Ja todella kaunis tuo valkoinen mekkokin, sopii sulle täydellisesti!

    VastaaPoista
  8. Mulla on sama juttu juhlien kanssa. Vaikka niistä muuten pidänkin, niin ahdistaa olla huomion keskipisteenä ja vastailla sukulaisten kysymksiin "mikäs susta tulee isona" tai "joko sulla on poikaystävä" jne :D
    Kuulostaa että on ollut tosi kiva reissu! Ja todellakin, hotellien aamupalat on parasta <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä luulen että mun perirehellisyys on hienon smalltalkin esteenä, kun en vaan pysty vetämään kasvoja muikulle ja höpöttämään täysin turhanpäiväisyyksiä säästä. Mutta hyvää harjoitusta, eikä sitä voi koskaan olla liikaa ;)

      Ja todellakin hotellien aamupala!! <3

      Poista
    2. Mä luulen että mun perirehellisyys on hienon smalltalkin esteenä, kun en vaan pysty vetämään kasvoja muikulle ja höpöttämään täysin turhanpäiväisyyksiä säästä. Mutta hyvää harjoitusta, eikä sitä voi koskaan olla liikaa ;)

      Ja todellakin hotellien aamupala!! <3

      Poista

Kommentoi, vaikuta ja ilahduta