9. kesäkuuta 2016

Shake it off!



Mun viime aikojen olotilaa kuvaa vallan mainiosti tuo otsikko: shake it off! Koulu on todellakin todistusta vaille valmis, sillä jätin anomuksen eilen ja todistus pitäisi olla saatavilla ihan lähipäivinä. Olen puhunut aika paljon koulusta ja valmistumisesta, mutta se on nyt syystäkin pinnalla enkä vaan voi olla puhumatta siitä. En oikein ole sisäistänyt vieläkään sitä, että mä olen saanut koulun päätökseen! Vihdoin ja viimein, kaikkien vastoinkäymisten ja hengissäsäilymistaisteluiden jälkeen mä olen valmis markkinoinnin tradenomi!
Mä hain ja pääsin sisään vuonna 2009 ja pidin suosiolla ekan vuoden vapaata, keräsin voimia ja aloitin koulun syksyllä 2010. Hetken aikaa jaksoin käydä koulussa mutta vointi oli niin heikko, että jäin kevään ajaksi pois. Yritin aloittaa uudestaa seuraava syksynä, mutta lopputulos oli sama. Lopulta vuonna 2012 mun vointi oli sen verran ok, että sain koulun todella alkuun. Tapasin paljon uusia ihmisiä ja mun vointi oli ensimmäistä kertaa kahdeksaan vuoteen lähes normaali ja elin lähes normaalia elämää. Mutta elämäntilanteet muuttuivat -14 ja kaikki romahti.
Mä yritin ja yritin, mutta sh:n ote ja ikävä olivat niin tiukkoja, ettei mulla vaan enää ollut voimia ja annoin periksi. Mutta koulun suhteen mä en antanut periksi. Tiesin sen luissa ja ytimissä asti, että mikäli mä olisin jäänyt hetkeksikään sairauslomalle, en olisi saanut koulua päätökseen. Ainoan myönnytyksen tein opinnäytetyön suhteen: parempi saada ensin oma vointi paremmaksi, jotta saisin lopputyön tehtyä siihen malliin, etten häpeäisi sitä elämäni jokaisena päivänä.
Ja nyt se on valmis!


Oli jokseenkin epätodellinen tunne käydä noutamassa painotuore opinnäytetyö ja tyhjentämässä lokero, kun koulussa parveili just toisen asteen käyneitä nuoria pääsykokeissa. Myönnän, että pidin valmista opinnäytetyötäni varsin esillä, kun kuljin nuorisolauman läpi! :D Ne on siellä pyrkimässä sisään, kun mä taas pääsin ulos - ja olo on m a h t a v a!!
Tiistaina käytiinkin Ronjan kanssa yksillä juhlistamassa mun valmistumista hitusen ennakkoon, mutta tulen juhlistamaan mun valmistumista vielä useaan otteeseen ;)
En tiedä, mutta jotenkin musta tuntuu että mä vihdoinkin elän! Olen elossa!
Olen huomattavasti sosiaalisempi enkä enää hautaudu neljän seinän sisään Greyn anatomian ääreen, vaan lähden spontaanisti ulos tai teen retkiä johonkin. Seuraavaksi toki suunnitelmissa on juhlat (tai onhan ne suunnitelmissa paraikaa), mutta niiden jälkeen Sinin kanssa Tallinnan-reissu. Ajattelin, että jään siltä reissulta hetkeksi Helsinkiin, käyn ehkä lintsillä ja ehdottomasti shoppailemassa. Joten ketkä ovat silloin sillä suunnalla, niin heittäkää viestillä ja suunnitellaan jotain tapaamista! :)

uusi aamupala ekaa kertaa 10 kuukauteen: mysliä, joka on pelkoruokalistan kärjessä. Mysliä soijakookosjogulla,
raejuustolla, jäisillä mustikoilla ja kiivillä. Oli ihan hyvää, mut kyllä se kaurapuuro vie voiton <3
Tähän otsikon teemaan mahtuu mainiosti myös yksi kysymys, joka mulle esitettiin askissa. Kysymys kuuluu seuraavasti: "Mitkä on sun selviytymiskeinoja silloin kun kohtaat jonkun vaikean tilanteen tai olotilan?"
Mä otin tämän tähän esille siksi, että kysymys on erittäin hyvä ja uskon, että siellä on monia jotka kamppailevat parhaillaan ja tarvitsevat jonkinlaisia vinkkejä.
Ensinnäkin mun selviytymiskeinot riippuvat tilanteesta. Välillä esim. tunteet aiheuttavat niin pahan olotilan - esimerkiksi raju ahdistuskohtaus - että siinä ei auta enää se tieto, että se tunne menee ohi eikä huomion poissiirtäminen esimerkiksi Dooraan. Näitä mä aina ensin kokeilen: huomion poissiirtämistä. Se voi olla ihan mitä vain: Dooran kanssa leikkimistä, radion kuuntelemista, Greyn anatomian katsomista, liikuntaa, lukemista, kirjoittamista... mitä tahansa, mikä siirtää sen huomion pois siitä olotilasta. Mutta jos se ei toimi, niin silloin kylmää: kylmäkalleja paidan alle, kylmä suihku, kylmällä vedellä kasvojen ja ranteiden valeleminen. Yleensä se on kylmäkalleja paidan alle, sitten pimeään kylppäriin lattialle kippuralle makaamaan ja vaan odotan, että kylmä rauhoittaa kehon ja keho viestittää aivoille, ettei tässä ole mitään hätää. Toinen keino on rankka liikunta, joka mulla tarkoittaa kovaa juoksua. Joskus saa juosta kilometritolkulla täyttä vauhtia ja etsiä ylämäkiä ennen kuin olo helpottaa, mutta se olo kyllä helpottuu ennen pitkää. Kun keuhkot tuntuvat olevan räjähtämäisillään, lihaksissa jyllää maitohapot ja jalat tärisevät ja silmissä alkaa sumeta, kaikki nämä fyysiset asiat valtaavat aivot niin voimakkaasti, että se olotila helpottaa. Eli tämäkin on eräänlaista huomion poissiirtämistä, mutta rankempaa.
Mutta jos kyse on esimerkiksi triggeristä - sanotaan vaikka sh-potilaan erittäin triggeröivä blogiteksti - mä etäännytän itseni siitä. Ensin rauhoitan itseni hengittämällä syvään ja vielä syvempään ulos, sitten etäännytän itseni triggeristä ja kolmanneksi en arvota sitä millään tavalla. Havainnoin ja kuvaan sen täsmälleen sellaisena kuin se on, täysin neutraalina ilman mitään "voi hirveä!" -ajatusta tai reaktiota.
Olen aina ennen tehnyt sen virheen, että menen ihan liian lähelle. Otan henkilön A elämän ja ongelmat omikseni ja uppoudun niihin ja samalla unohdan itseni, tai vaihtoehtoisesti otan A:n ongelmat kannettavaksi ja turhaudun, kun A ei tee niinkuin neuvotaan. Enää mä en siihen lähde. Toki neuvon ja voin yrittää auttaa, mutta mikäli A ei tee kuten häntä neuvotaan, niin fine, olkoot. A:n ongelmat eivät ole mun ongelmia ja se pitää pitää mielessä.
Taitoa on se, että osaa pitää huolen itsestään ja olla tietoinen siitä, milloin on taidokasta etäännyttää itsensä toisten ongelmista. Jos mä olen tehnyt kaikkeni auttaakseni toista mutta toinen ei ota niistä opikseen tai ei muuta ongelmakäyttäytymistään, niin silloin on minun etuni ja tavoitteitteni mukaista se, että mä hyväksyn tilanteen ja lopetan pääni hakkaamista mäntyyn. Ihminen kun ei voi tehdä rajattomasti asioita toisen hyväksi satuttamatta samalla itseään!
Tiedän, että joidenkin mielestä tämä voi kuulostaa kylmältä ja laskelmoivalta käytökseltä, mutta mä olen tämän oppinut erittäin pahasti molempien kantapäiden kautta. Olen auttanut toisia todella paljon oman vointini kustannuksella ja olen saanut tuntea ihmisten kaksinaamaisuuden ja epäkiitollisuuden. Eräskin ex-"ystävä" 8-9 vuoden takaa oli henkilö, jota todella pidin läheisenä ystävänä, vaikka toisaalta me oltiin vain kaksi sairasta. Kun hänellä oli ongelmia (ja niitähän riitti) mä tein kaikkeni ja ylikin auttaakseni häntä. Kun hänellä tuli ongelmia avokkinsa kanssa, mä suunnittelin matkaa toiselle puolen Suomea ja olin jo varaamassa junalippua, jotta saisin heidän välinsä korjattua. Sitten yhtäkkiä tämä henkilö pisti välit poikki vedoten siihen, että mä olen huonoa seuraa hänelle. Huonoa seuraa?
Mutta onneksi näin tapahtui, koska silloin ymmärsin miten olin antanut aivan liikaa itsestäni aivan väärään henkilöön!

Tämä itsensä etäännyttäminen toisten ongelmista ei ole helppoa, mutta se helpottuu kun sitä harjoittelee. Ihan kuten mikä tahansa oppimista vaativa asia - matikka, kielet, uusi koreografia - nämäkin selviytymiskeinot menevät sitä syvemmälle aivoihin mitä enemmän sitä harjoittelee. Siksi mä toistan koko ajan näistä ajatusmallien muuttamisesta "mä olen läski" muotoon "mulla on ajatus, että mä olen läski". Ei se mene perille ellei sitä harjoittele, ei missään nimessä! Ethän sä osaa luetella numeroita yhdestä sataan ranskaksi, jos sä et harjoittele! Ethän sä opi fouettéja baletissa, ellet sä harjoittele! Etkä sä todellakaan opi ajamaan autoa, ellet harjoittele!
Kyllä, se tuntuu hemmetin typerältä aluksi ja vielä vähän pidempäänkin. Mä olin todella skeptinen näiden asioiden suhteen. Mitä se mua muka hyödyttää, kun ei mikään muukaan ole hyödyttänyt? Onko tämän toimivuudesta muka todisteita?
Kyllä on. Luet juuri sellaisen tekstiä.

the ugly feet of a dancer
Tämän blogin kohtalo on ollut mulla usein mielessä. Viimeksi tänä aamuna mietin, että mitä pirua mä oikein kirjoitan tällaista ei-balettiaiheista tekstiä muka balettiblogiin? Blogin, jonka nimi on Ballerinan päiväkirja ei heti usko sisältävän jotain asiaa tanssin ulkopuolelta, mutta toisaalta, tämä on ballerinan päiväkirja: "... jonka kirjaimellisesti piruetinomaista elämää tanssin ja elämän pyörteissä voi seurata täällä." Noinhan mun blogin kuvauskin menee. Yritän pitää tämän mahdollisimman mielenkiintoisena sekä tanssijoille että ei-tanssijoille, ja ainakin videoiden puolesta mennään vahvasti tanssitunnelmissa. Ja tanssitunnelmia mä pyrin kirjoittamaan viikottain.
Ja niistä tähän nytkin.
Mulla oli tänään salivuoro, mutta jotenkin en saanut treeniin juuri minkäänlaista otetta. Viime sunnuntain työ yhdistettynä neljän tunnin istumiseen autossa ja junassa aiheutti kipukauden, joten selän hermokivut ja oikean lonkan bursa ovat vieneet paljon voimia. Tankosarjoissa mua rupesi ärsyttämään suunnattomasti lattia, joka oli epätavallisen liukas ja teki tenduista vaikeita. Kastelin tossuja vedellä, jolla sain tossuihin pitoa mutta sitten meni tendut ihan väärään suuntaan: tossuissa oli niin paljon pitoa, etten meinannut saada jalkaa toimimaan yhtään! Tämä lattia sitten rupesi ärsyttämään mua niin paljon, etten enää muistanut mihin mun piti keskittyä. Yritin muka harjoitella piruetteja, mutta kun nekään eivät onnistuneet niin löin läskiksi koko puuhan. Nyt ei vaan kerta kaikkiaan tullut mistään mitään!
Ronja tuli jälleen käymään tossujensa kanssa ja tehtiin tangossa perus kärjelle nousuja suorin jaloin ja pliéllä, nilkan venytyksiä ja laitoin Ronjan kokeilemaan tangossa vähän bourréeta. Sen aikaa kesti mun keskittyminen, mutta Ronjan lähdettyä kaikki taas hajosi. Gaynorit tuntuivat jalassa jotenkin hassulta, jalka putosi boksiin ja sitten alkoi pikkuvarpaita hiertämään. Tein diagonaalissa piruetteja (vasuri ei onnistu ei sitten millään... -.-), tein hyppyjä kärjillä (changementeista tuli ihmeen paljon mielenkiintoisempia, kun niitä teki kärjillä) ja yhden jalan releveitä, mutta... äh.
Nyt ei vaan ollut hyvä päivä.

Ehkä juuri paskasta päivästä johtuen päätin julkaista tämän seuraavan videon. Ronja mulle heitti tän Taylor Swiftin Shake it off -biisin joskus monta viikkoa sitten, ja nyt siitä on tullut yks mun suosikeista. Siinä on niin mainiot sanat! :D Parantaa aina hetkessä mielialan :)
Ennen tätä tein varsin masentavan impron ja kärkkäreilläkin tansseista tuli ihan surkeita. Joten julkaisen nyt tämän Shake it offin. Sillä ei elämää pidä aina niin vakavasti ottaa.. ;)


Vähän ärsyttävästi tuo mun tabletti tekee aina zoomauksia kesken kuvauksen. Pitää katsoa miten sen saisi pois päältä.


 Mutta näihin tunnelmiin hyvää alkavaa viikonloppua kaikille! :)

11 kommenttia:

  1. No en yhtään ihmettele, jos neljätuntinen treeni tökkii. Lyhyempi olisi ehkä kaiken puolin tehokkaampi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, joo varmasti! Tosin kirjoitin treenin tökkineen jo alusta alkaen, joten sillä ei ollut mitään tekemistä treenin pituuden kanssa.
      Kantsii lukea tarkemmin! :)

      Poista
  2. Oi , tää shake it off dance on kyllä mun yks ehdoton suosikki! Täs on elämäniloa !! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, mä teinkin sen pilke silmäkulmassa ja varsinkin noille haterseille! :D Ei se elämä aina nyt niin vakavaa ole, se kun aiheuttaa enemmän ryppyjä kuin hymyily :)

      Poista
  3. Ihana video!! Niin iloinen :)

    Heeei jos oot Helsinkiin päin tulossa niin olisi kiva nähdä!! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehe, kiva että tykkäsit! :)
      Ja hei sua ajattelin just tuon Helsingin-reissun suhteen. En vielä tiedä tarkkoja päivämääriä, mut mä ilmoittelen sulle sitten heti kun tiedän :) <3

      Poista
  4. Aina treeni ei vaan suju eikä sille voi mitään. :) Mä sain kuitenkin hyvii neuvoi taas matkaan ja toi eilinen oikeesti tuntu ihan uudella tavalla varsinki jaloissa! :D
    Musta ei kuulosta itsekkäältä se, että ajattelee omaa jaksamistaan. Se on mulle neuvottu jo ihan perusjuttuina, kun mäkin kannan helposti muiden ihmisten huolia ja sit uppoudun niihin liikaa.
    Shake it off! c:

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei se treeni aina kulje, olet ihan oikeassa. Mutta tosi hyvä, että sä sait uusia eväitä mukaan ja että se todella tuntui tehokkaalta! :D Ollaan sit oikealla tiellä :)
      Tiedätkö, mä taistelin pitkään tuon ajatuksen kanssa, että itsestään huolehtiminen ei ole itsekästä. Mun mielestä pienikin itsestään huolehtiminen oli välitön itsekkyyden merkki. Mutta onneksi olen oppinut, ettei tuo pidä paikkansa. Oma hyvinvointi tulee aina ensimmäisenä :)

      Todellakin shaking it off! ;)

      Poista
  5. Jokusen tanssivideosi katsoneena on pakko kommentoida, että tanssisi ei näytä kovin esteettiseltä huonon ryhtisi vuoksi. Näkee, että olet varmasti istunut paljon huonossa asennossa, koska olkapääsi ovat kääntyneet eteen, yläselkä on pyöristynyt ja pää on liian edessä. Ryhti on aina korjattavissa! Kannattaa alkaa kiinnittämään enemmän huomiota ergonomiaan, ja aloittaa treenit ryhdin parantamiseksi. Kannattaa kehittää erityisesti lapatukea, eli yläselän/lapojen välin lihaksiin lisää voimaa. Samaten kannattaa tehdä aktiivisesti avaavia liikkeitä rintakehälle. Ryhti ei parane hetkessä, saattaa vaatia vuosienkin työn, mutta kannattaa tehdä asialle jotain. Ellei halua vanhempana olla kyttyräselkä...
    Nykytanssistasi huomaa, että tanssit enimmäkseen balettia. Nykärisi on kovin jäykkää ja robottimaista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samalla kun huomioit mun huonoa ryhtiä olisit hyvin pienellä vaivalla lukea mun selkäongelmista. Tiedän, ettei mun ryhti ole hyvä ja se johtuu selkärangassa olevista murtumista ja kyfoosista. Olen 15-vuotiaasta käynyt fysioterapiassa ja olen tehnyt kaikkeni ylläpitääkseni ryhtiä ja selän hyvinvointia, mutta sä et ole oikeassa. Mun selkäongelmat ja huono ryhti eivät todellakaan ole tulosta paljosta istumisesta, sillä vältän istumista niin paljon kuin mahdollista, sillä se triggeröi selän hermokivut. En myöskään voi tehdä ihmeitä korjatakseni ryhtiä, sillä yläselässä on kyfoosi. Olen erittäin tietoinen tästä ja todellakin teen sen minkä pystyn, mutta toisin kuin luulet asia ei ole noin vain korjattavissa.


      Ja mitä tähän nykäriin tulee, niin tein sen tarkoituksella "jäykäksi ja robottimaiseksi".

      Poista
    2. Suosittelen edellistä anonyymiä katsomaan Heidin aikaisempia nykäri videoita! Niissä kaunista ja sulavaa liikkumista :) jos olisit ne katsonut niin olisit huomannut että tämä tanssi oli tarkoituksella erilaisen tyyliseksi tehty.

      Poista

Kommentoi, vaikuta ja ilahduta