27. kesäkuuta 2016

Juhannus checked, what's next?


Juhannus tuli ja meni, ja omani vietin Haapiksella porukoiden luona, kuten yleensäkin. Ennen voivottelin sitä, että juhlapyhien jälkeen koittaa karu takaisinpaluu arkeen, mutta nyt se vasta mukavaa on! Juhlapyhät (tietyt niistä, pääsiäistä ei lasketa) ovat vähän kuin värityskuva, jonka viivat ylitetään. Ensin se tuntuu mukavalta, mutta äkkiä se alkaa kyrsimään. Onneksi kauppojen aukiolot ovat vapaammat - tosin Haapiksella se ei juuri näy missään - ja se tuo pienen helpotuksen tukalaan juhlapyhään. Haapis on Haapis, tukala maalaiskylä, jossa traktorit ovat katukuvassa ihan yhtä tuttua kuin vaikka skootterit ja mopoautot isommassa kaupungissa. Että joo-o...


Doora Unelman kanssa lähdettiin matkaan torstaina aamusta täpötäydessä junassa, ja ihan yhtä täpötäysi oli juna tänään maanantaina Ylivieskasta Seinäjoelle. Kaikkein surkeinta on lemmikkipaikkojen tarjonta: verkkokaupassa yhdelläkään junavuorolla joko Oulaisista tai Ylivieskasta Sjoelle ei ollut ainuttakaan vapaata lemmikkipaikkaa, joten jouduin soittamaan asiakaspalveluun ja sitä kautta sain yhden paikan. Se olikin päivän juniin ainoa lemmikkipaikka!! Jotta hommasta olisi tullut vielä mutkaisempaa, niin se lippu piti käydä hakemassa R-kioskilta.
Oikeasti, VR, miksi ette voi lisätä lemmikkipaikkojen määrää etenkin näinä ruuhka-aikoina?! Ja miksi ne paikat on aina sata vuotta vanhassa vaunussa, jossa ei ole ilmastointia?! Aaaargh...!

Pehmeä lasku lomaan: valkkaria juomalasissa, vaahtokarkkeja ja Gossip Girl oikein kunnon näytöltä :D

Meillä kotona oli kaikki muut paitsi yksi pikkusiskoista, ja itse asiassa pikkuveli lähti pohjoiseen juhannusta viettämään. Mutta populaa riitti siltikin, ja koiriakin oli koko lauma koolla :)
Torstaina illalla pääsin todistamaan mun juoksukunnon huimaa kehitystä, ja uudemman kerran heti perjantaina, kun sisko pyysi lenkille. Torstaina tehtiin reilun kutosen juoksulenkki Dooran ja Dainan kanssa, ja saman lenkin juoksin viimeksi vähän ennen joulua. Silloin tuohon lenkkiin meni aikaa lähes puolitoista tuntia ja kävelyosuuksia oli paljon. Nyt kävelyä tuli about kilometrin verran (alkulämmittely ja koirien vuoksi pissa- ja haistelutuokioita), ja selvisin noin tunnissa.
Perjantaina sitten juoksin siskon kanssa vajaan seiskan alle tuntiin! Tämä oli mulle melkoinen saavutus, sillä en ole kertaakaan juossut seurassa, eli vauhti ei ollut se mihin mä yleensä juoksen, vaan vähän nopeampi. Ihan lenkin loppupuolella tuli sitten se ikävä kramppi keskivartaloon, joten se hitusen ärsytti ja hölläsi vauhtia. Mutta olotila tuon juoksun jälkeen oli todella autuaallinen: mä olen todella kehittynyt juoksussa, ja siitä on tullut myös taloudellisempaa. Laitoin sen jälleen tänään lenkillä merkille, sillä askel on aikaisempaa kevyempi ja nopeampi, ylämäet sujuvat paremmin eikä juoksu muutenkaan verota kroppaa samalla tavalla.
Tämä osui todella hyvään saumaan, sillä uusimmassa Kunto Plussassa oli artikkeli taloudellisesta juoksusta.
Lisäksi ne onnistumiskokemukset ovat ihan mielettömän tuntuisia ja se, että niitä saa juoksemisesta, jota mä olen ennen inhonnut melkein yhtä paljon kuin hiihtämistä! :D Mutta juoksu ja tanssi, niistä on tullut mulle niin tärkeitä!

just sängystä nousseen #ootd ja juoksun jälkeinen kuuman ilman #ootd; onko näissä mitään mainittavaa eroa edes? ;D

Mä olin vähän niskakarvat valmiusasennossa, sillä juhlapyhät + perhe = ei aina hyvä seuraa.
Mutta tämä juhannus meni hyvin :)
Siskontyttö Anna on todella mainio muksu, vaikka en mikään lapsi-ihminen olekaan. Anna on myös ihastunut Dooraan, ja me leikittiin iltaisin keskenämme :) Torstai-iltana kuulin sitten Annan sanovan mummulle (mun äidille), että Heidi on ihana, mä tykkään siitä! Ja uudestaan sitten eilen Annan tehdessä lähtöä, että hänen tulee ikävä! <3 Lasten suusta sen totuuden kuulee ;)

Ruokia oli jos jonkinlaista, vaikkakin 95% niistä oli liharuokaa. Toki oli jotakin kasvisruokaa, ja mun suosikiksi nousi grillattu ananas ja halloumi, nams! Uudet perunat on aina yhtä hyviä, joskin oman pellon uudet potut ovat parempia kuin kaupan :P Guacamole todisti vaan sen, etten edelleenkään tykkää avokadosta, mutta se mokkapiirakka... <3
Jännä muuten miten pelkoruoista voi muodostua uusia turvaruokia! Mä olen hirveästi pelännyt mysliä ja se on ollut pelkoruokalistan ihan kärjessä, mutta nyt siitä on tullut uusi suosikki! Lämmin kaurapuuro tuntuu liian tukalalta helteisinä päivinä, joten sen on korvannut joko rahkaan tai soijakookosjogurttiin sekoitettu mysli (Haapiksella löysin mun so far lempparimyslin: raparperi-mansikkamyslin!) hedelmien kera. Kiivi sopii loistavasti, samoin erilaiset melonit. Meloneita mä olen jollakin tapaa pelännyt myös ja viime kesänä mä söin vain vesimelonia. Tästä syystä vesimeloni on sitten ahdistanut, joten päädyin kokeilemaan kaikkia saatavilla olevia meloneita, ja nyt on suosikki löytynyt: piel de sapo! <3 Onko teillä jotain lempparimeloneita?
Toinen pieni uskallus oli ostaa kokonainen tuore ananas. Olen aina pitänyt sitä hirvittävän vaikeana käsitellä ja syödä, mutta Halppiksessa oli ananakset tarjouksessa, joten päätin kokeilla. Tämä ananas päätyi sitten mun matkalaukkuun Seinäjoelle, ja pilkoin sen tänään ja kirjaimellisesti sulin sen ääressä: en osta enää koskaan purkkiananasta, on se tuore versio vaan niin hyvää!


Jännä, miten Haapiksella ollessa kaupoista löytää eri tavalla tuotteita kuin Sjoella. Tarkoitan sitä, että Haapiksella voi ostaa niitä matkamuistoja, kuten vaikka tuo yo kuvassa oleva kynsilakka :D Jotenkin se matka antaa siihen oman bonuksensa: se tuote on ostettu kauempana ja sen joutuu viemään mukanaan kotiin, joten onhan se silloin matkamuisto :P
Anyways, esittelin kotiväelle tuon uuden vaaleanpunaisen mekon, joka sai kyllä positiivisia kommentteja. Olen itsekin hyvin tyytyväinen siihen, joskin mekko on malliltaan vähän erikoinen. Nyt tähän tietysti tulee anonyymeiltä kommentteja laihtumisesta tmv, mutta katsokaapas se eka kuva pinkistä mekosta vähän tarkemmin ja huomaatte, että mä olen kursinut mekon toisella kädellä takaa kasaan, jolloin mekon malli ei ole nähtävillä. Samaa en ole tehnyt tämän uusimman kohdalla eli mekon malli on vapaasti näkyvillä.
Mä odotan vielä sen valkoisen pitsimekon ja teen sitten päätöksen kumman laitan juhliin päälle. Toivottavasti se mekko tulee pian, sillä juhlat ovat jo sunnuntaina! :)


Ruokien kuvailut jäivät vähiin useista syistä, mutta tässä pari. Nuo proteiinipatukat (etenkin ne, joissa ei ole käytetty sokerialkoholeja) on hyvä ja helppo syödä niin jälkkäreinä kuin välipaloina ja niistä on tullut jonkinnäköistä turvaruokaa mulle. Oikeassa yläkulmassa oleva mokkapiirakka on niin namia, tosin mä suosin kaksinkertaista kuorrutetta siinä ;) Alhaalla vasemmalla jokin välipalasotku rahkasta, soijakookosjogusta ja kiivistä. Ja alhaalla oikealla pieni recoverywin oli sipsit! Otin ensin nuukasti yhden pienen kourallisen (kuvassa), mutta sitten niihin jäi semmoinen himo että oli pakko ottaa lisää. Pelkäsin kyllä mitä siitä tulee - meneekö överiksi ja iskeekö julmettu syyllisyys - mutta oli mieletön helpotus huomata, ettei kumpaakaan tapahtunut. Söin varmaan kolme kourallista noista sipsejä, mutta se stoppi tuli ja siihen se jäi.
Itse asiassa tämä sipsin syönti oli osa pientä sipsialtistusta. Bongasin jo torstaina sour & cream -pussin kotona, ja silloin maistelin pari olemattoman pientä suikaletta kädet täristen ahdistuksesta. Silloin mä päätin, että tänä viikonloppuna päästään sitten eroon tästä sipsipelosta altistamisen kautta. Söin perjantaina pienen kourallisen sour & creamejä ja tietoisesti rajasin sen siihen määrään. Seurasin mitkä oli reaktiot: ahdistus ja pelko oli hetkellisiä, ajatus välittömästä lihomisesta kesti pidempään. Sen sijaan että olisin jäänyt märehtimään sitä lihomisahdistusta ja tekemään jotain sellaista, joka olisi ajanut mut väistämättä lihomaan, mä siirsin huomion muualle: menin ulos leikkimään Annan ja Dooran kanssa pallolla, ja myöhemmin tuijotin Gossip Girliä Netflixistä.
Tätä sipsikokeilua ei olisi voinut jättää tähän, vaan se piti viedä loppuun asti ja lopputulos oli se, että ei ne mua tapa eikä ne lihota viittätoista kiloa. Janotti kyllä, se suolamäärä oli aika extremeä mun kropalle. Mutta mitään pahaa ei tapahtunut :)


Sunnuntaina pääsin nopeasti käymään Ylivieskassa, ja sieltä tarttui mukaan yhtä jos toistakin. Ylävasemmalla noita traktorinpyöräkarkkeja tuli vedeltyä vähän joka ilta, ja yläoikean sisustustaulun ostin Haapiksen halppiksesta. Mutta tuo pillimuki alavasemmalla löytyi Ykan Kärkkäiseltä (1,90e hinta!), ja tuo kello oli todellinen löytö: vain 2,50e!! Lisäksi proteiinipatukoita (yksi ihan uusi maku löytyi), ja Dooralle uusi lelu, miniraato Sorsa :D Mä annan sen Dooralle sitten kun se jää Haapikselle hoitoon ensi viikolla mun ollessa Helsingissä ja Sinin kanssa Tallinnan-risteilyllä :)

Tänään maanantaina todella kotiuduttiin Doora Unelman kanssa, ja kuten postauksen alussa sanoin, niin täpötäydessä junassa. Mulle kävi pieni kämmi, sillä patistin pikkuveljen ylös sängystä viemään mua asemalle tuntia liian aikaisin, ja hoksasin sen vasta matkalla. Jotenkin olin katsonut kellon väärin, mutta parempi se että on liian ajoissa kuin että on liian myöhässä!

huhtikuu -15, kesäkuu -16.
Nyt alkoi viimeinen viikko kesäkuuta, ja tämä viikko tulee olemaan kiirus, mutta mä nautin siitä, kiire tuo vaihtelua tylsään loma-aikaan.
Omille treeneille ei tule jäämään aikaa, mutta tanssia tulee olemaan kyllä. Huomenna on tanssikurssin jatkobaletti ja perjantaina pieni näytös, josta mä olen ihan onnessani! :) Esitetään pieni pätkä Joutsenlammesta, johon mulle tarjottiin Odetten rooli. Voitte vaan arvata miten ällistynyt mä olin, mutta samalla niin mielissäni :) Ennen perjantaita tulee olemaan joitakin harjoituksia, ja siinä samalla yrittää koordinoida juhlavalmisteluita täältä ja pakata sekä juhliin että ensi viikon Helsingin-reissua varten. Mutta mä nautin kiireestä! :)


Mutta näihin tunnelmiin loistavaa uutta viikkoa ja kesäkuun viimeisiä teille kaikille! :)

39 kommenttia:

  1. Olen katsellut surullisena viimeaikojen kuvia ja seurannut erinäistä kommentointia. Haluaisin niin, että asiat olisivat hyvin, mutta rehellisyyden nimissä, en näe noissa balettikuvissa juurikaan eroa. Toivon todellakin, että katseeni on yliherkkä tai erilainen kuvakulma vaikuttaa, mutta huoli on kova!

    Ihana kuitenkin kuulla, että tänä vuonna myös nautit juhannuksesta. Loppuviimein pyhät ovat lyhyitä. En itsekään kuulu pyhäfaneihin, mutta onneksi nekin voi viettää monin tavoin ;)

    Koska muuten juhlistat valmistumista? Haapiksella?

    Heidi, pidä huolta itsestäsi ♡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun mielestä tämä kommentointi mun koosta on vähintäänkin outoa. Mä en todellakaan ole yrittänyt laihduttaa, ja olen yhä normaalipainon rajoissa. Liekö sitten kehonkoostumus, jonka takia näytän pienemmältä kuin oikeasti olen.

      Mitä tuohon balettikuvaan tulee, niin kyllä siinä ihan selkeä ero on :) Toki kuvakulmakin vähän hämää. Ja vasen kuva on otettu huhtikuussa, jolloin vielä tanssin paljon eikä paino ollut vielä yhtä alhaisissa luvuissa kuin myöhemmin kesällä.

      Mun suhde juhannuksen kanssa on vähän ristiriitainen, mutta verrattuna esim viime kesään, niin tämä oli sata kertaa parempi :) Pikkuhiljaa niistä pyhistä oppii nauttimaan, ja kuten sanoit niin lyhyitähän ne (onneksi!) on.

      Haapiksella tosiaan juhlistan valmistujaisia, ja ne on ensi sunnuntaina, 3.7. :)

      Kiitos Jenni, pidän huolen itsestäni :)

      Poista
  2. Pakko kommentoida, että minäkin olen huomannut muutoksia...
    Näissä uusimmissa kuvissasi näytät kokoajan laihemmalta ja laihemmalta. Tämän postauksen ensimmäistä kuvaa luulin "ennen"-kuvaksi (että se olisi otettu esim. viime kesänä), mutta ilmeisesti kuva onkin tuore? Joka tapauksessa, poskesi ovat huolestuttavan lommolla.

    Älä ymmärrä väärin, tarkoitukseni ei ole pahoittaa mieltäsi eikä olla ilkeä. Mutta ikävä kyllä, näytät todella luisevalta taas.

    VastaaPoista
  3. OMG! Älä vaan Heidi usko näitä kommentoijia, he eivät ilmeisesti tiedä mistä puhuvat ja/tai haluavat vain tuottaa pahaa mieltä. Sä olet todella kaunis ja vitsi mitä juoksumääriä. Kukaan vakavasti anorektinen henkilö ei niihin pystyisi, koska kropassa ei olisi energiaa. Sipsit ja karkitkaan eivät enää ole olleet ongelma, ja olen varma, että syöt niiden lisäksi terveellistä ruokaakin. Kaikki siis hyvin! Jokainen meistä haluaa herkutella ja se pitääkin itselle sallia :) Ei ole olemassa oikeaa ruumiin kokoa, mutta tottakai harrastukset (baletti ja juoksu) muokkaavat kroppaa erilaiseksi, joka näkyy kuvissa. Se on tosi ok! Sä olet kaunis ja ihana <3 Rakasta itseäsi <3
    -Ann

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, kiitos Ann ihanasta kommentista! <3
      Sä kommentoit todella tyhjentävästi, joten ei lisättävää! Liikunta (juoksu ja baletti) todellakin muokkaa kroppaa ja kehonkoostumuksella on iso merkitys: joku jolla on lihasmassaa voi näyttää henkilö B:tä huomattavasti pienemmältä, vaikka paino olisi sama tai jopa enemmän. Ja mitä painoon tulee, niin normaalipainossa ollaan edelleen :) Kukaan anorektisessa kunnossa oleva ei pysty juoksemaan min 40-50 km viikossa ja ylläpitämään kehityssuuntaa. Lisäksi on äärettömän tärkeää tiedostaa se, että paino ei ole koskaan pysyvä vaan se on kuin neste: välillä nousee ja välillä laskee.
      Mä kyllä tiedän rajani ja itseni ja tiedän milloin huolestua, mutta sen aika ei ole nyt.

      Kiitos Ann! <3

      Poista
  4. Anoreksia puheeksi uudelleen et muuten esittelis tulleen kroppaasi. Laihdutus kuuri ja paluu samaan. Kannattaa käydä ostaa mieluinen arkku tai uurna valmiiksi et kovin isoa tarvii, mut saat mieleisen. Et elä enää kauan jos et kunnostaudu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai että jos ihminen kuvaa kroppaansa sillä on automaattisesti anoreksia? On sulla pokkaa!
      Mä en todellakaan ole sulle tilivelvollinen yhtään mistään, kuten en kenellekään muullekaan.

      Kannattaa vaihtaa blogia, muuten voi tuo sun katkera tilitys koitua omaksi kohtalokses. Katso kun mulla on kroppa, jota mä kyllä esittelen :) <3

      Poista
    2. Kamalin kommentti mitä täällä anonyymeilta on mun silmille tullut vastaan. En enää edes löydä sanoja tähän, todella järkyttävää.:'c

      Poista
    3. Tuo on hirvein julkaistuista. Jos olisit lukenut ne jotka päätyi roskiin, niin olisin varmaan joutunut soittaan poliisit rauhottelemaan sua ;D
      Ei vaan oikeasti, olet oikeassa.

      Poista
    4. No joo, tai ambulanssin kärräämään mut johonki valkoseen pyöreään huoneeseen! :Dd Oikeesti, miten ihmiset kehtaa..

      Poista
  5. Argh anonyymiys on kyllä ihan pehvasta kun kaikenlaista kommenttia sullekkin tulee!
    Harmi vaan että niin usein tulee myös niitä ihania kommentteja anoilta ja siksi mäkään en anonyymikommentointia halua pois laittaa :/

    Koita olla pohtimatta anonyymien sanoja, sä tiedät miten asiat oikeasti on ja se on tärkeintä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Just siks mäkään en vielä halua sulkea anonyymikommentointia, koska on siellä myös niitä ihania kommentoijia.

      En mä noista anoista jaksa enää suuremmin välittää, iso osa kun purkaa omaa surkeuttaan eikä sillä ole mitään tekemistä mun kanssa. Mä oon tehnyt niin hemmetisti töitä ja todellakin tiedän asioiden oikean laidan, joten joillakin anonyymeillä ei ole siihen yhtään mitään vaikutusta :)
      Kiitos Pinja <3

      Poista
  6. Kyllä täytyy sanoa, että on ollut todella törkeää kommentointia kropastasi/anoreksiasta.
    En nyt itse halua ottaa kantaa mitenkään, koska muotoilisin varmaan jotenkin typerästi, mitä ajattellen. Itse anoreksiaa sairastavana tiedän, miten kaikienlaisista kommenteista voi vetää ihan oman version :D tai ainakin minä teen niin.
    Ihan yleisesti ottaen haluan vain sanoa, että oman kokemukseni pohjalta ,kun aliravitsemus alkaa korjaantua kroppa käy läpi valtavia muutoksia ja aluksi saattaa turvottaa ja olla turvonnut kauanki ja toisaalta sitten kroppa asettuu lopulta sinne hyvinvointipainoonsa ja pikku hiljaa ylimääräiset turvotuksetlähtee. En toki tiedä, onko sinulle käyny näin. Et ole todellakaan turvonneelta näyttänyt ja jokaisen kroppa on yksilöllinen.
    Ylipäätänsä ,kun alkaa liikkumaan tottakai kroppa muuttuu lisää,kun anoreksia jäliltä pienet lihakset vahvistuu jne. Minusta olet kaunis ja olet ollut kokoajan. Tiedät varmaan itse missä mennään ja myös hoitotahosi. Toivottavasti ihmiset oppivat luottamaan siihen ,että kyllä siellä tiedetään, miten toipumistasi tuetaan ja jos tulee hankalia tilanteita, miten he voivat auttaa. Netissä on turha tehdä omia diagnooseja, koska emme tiedä totuutta. Toisekseen olet ymmärtääkseni sairastanut jo kauan aikaa ja itse n.6vuotta sairastaneena tiedän ettei parantuminen tapahtu kuukaudessa eikä edes vuodessa. Jos on sairastanut kauan ,vie myös aikansa parantua -välillä yksi askel taaksepäin ja sitten toivottavasti kaksi askelta eteenpäin. Anyways halusin vain sanoa ,että olet kaunis äläkä välitä muiden kommenteista. Tiedät itse ,missä menet ja se on tärkeintä. Pienin askelin eteenpäin. :) tsemppiä!!

    Onneksi olkoon paljon valmistautumisen johdosta ja Odeten roolista. Olen itse seinäjoelta lähtöisin oleva tanssija, joten saako kysyä, kuka järjesti niin hienon mahdollisuuden? Olet ansainnut sen!:)

    Hyvää kesää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon ihanasta kommentista! :)

      Mulla paino korjaantui nopeasti ja turvotusta tuli paljon, koska olin kuivattanut itseni ihan täysin, ja se turvotus kesti pitkään. Kroppa todellakin käy läpi tosi isoja muutoksia, kuten itsekin kirjoitit, ja se käy niitä muutoksia läpi pitkään. Vasta viime kuukausina on nesteturvotus laskenut ja sen ja treenin myötä lihakset ovat vahvistuneet ja tulleet esiin.
      Mun hoitotaho todella tietää missä mennään ja kyllä puuttuvat tilanteeseen jos/kun on tarvis. On todella turhaa ja todella vahingollista arvostella toisten kroppaa siksi, että on sh-historia, se arvostelu kun ei ole hyväksyttävää kenenkään kohdalla!
      Mä asetin viime elokuussa sen vuoden ajaksi, jonka ajan yritän täysillä ja jonka jälkeen katson kannattiko. Silloin ajattelin vuoden olevan pitkä aika, mutta se on kohta ohi ja matka vasta ihan alussa. Tämä työ ja matka ei pääty koskaan, sillä vie loppuelämän oppia elämään tämän kanssa. Mutta ainakin on päästy hyvään alkuun, ja vaikka tää on raskasta niin samalla antoisaa :)

      Kiitos paljon, olen itsekin ihan fiililsissä tästä esiintymisestä! Mä olen aina rakastanut Joutsenlampea ja tykännyt enemmän Odettesta, sen melankoliasta ja herkkyydestä. Siinä pääsee samalla itse purkamaan kaikki epätoivon ja surun tunteet, niitä kun on muuten vaikea ilmaista.
      Tämä esiintyminen on yhden tanssikurssin päätöstilaisuus, ja sitä kurssia vetää pari ammattiin opiskelevaa tanssijaa :)

      Poista
  7. Oi vähän kiva kun pääset tanssimaan Odeten roolissa! :) Olen hiukan kateellinen. Uskon että onnistut siinä tosi hyvin!

    Sulle sopii punainen huulipuna älyttömän hyvin :) Sulla on kauniin muotoiset huulet.

    VastaaPoista
  8. Olet saanut törkeitä kommentteja, joita et ole ansainnut. Mutta useimmilla on kuitenkin huoli sinusta. Itsekin kun katselen nykyisiä kuviasi, näytät laihtuneen. Voi toki olla, että olet saanut lihaksia, eikä painosi juuri ole muuttunut. Sinä tiedät sen parhaiten. Mutta ehkä nämä kommentit herättävät sinut kuitenkin tarkkailemaan tilannetta? Olet riskialttiissa vaiheessa toipumista, joten pidäthän itsestäsi huolen?!
    Olet joka tapauksessa todella kaunis, eikä jokunen kilo lisää tekisi yhtään pahaa. ;) Tsemppiä päiviisi! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon! :)
      Mä tiedän erittäin hyvin oman tilanteeni ja tiedä milloin pitää huolestua. Mä tiedän myös sen, että elän loppuikäni tämän sairauden kanssa eli olen aina riskialtis entisiin tapoihin. Mutta mä en halua elämää jossa voi elää vain puoliksi ja koko ajan pelätä onko tämä pahaksi mulle, voiko tämä sairastuttaa mut uudelleen. Niitä asioita varten mä käyn terapiassa opettelemassa selviytymiskeinoja, jotta voin elää muutakin kuin puolielämää jatkuvien pelkojen kera. Ymmärrän mitä tarkoitat, mutta elämä, jota elää vain puoliksi ja jolloin koko ajan pitää ylianalysoida omia valintoja, ei ole elämä.
      Ja mä haluan elämän :)

      Poista
  9. Moi Heidi! Mä kirjoitin edelliseen postaukseen ano-kommentin (nimellä Laura) ja haluan sanoa, että olen todella pahoillani, mikäli loukkasin sinua! Olen seurannut sinua pitkään, irc-gallerian ajoista saakka ja olen ollut hurjan iloinen toipumisestasi, nyt kun olet näyttänyt taas laihemmalta niin ihan rehellisesti sanoen vain huolestuin todella paljon. Mulla on itselläni yli 20 vuoden sh-historia, joten tiedän millaista se taistelu on.. Hienoa, mikäli kaikki on kuitenkin kunnossa, et ole mielestäni missään vaiheessa näyttänyt turvonneelta, joten en tajunnut ottaa huomioon että laskenut nesteturvotus voisi vaikuttaa myös asiaan. Ihanaa kesää sinulle!

    - Laura

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Laura, arvostan sun huolenpitoa :)
      Mulla nesteturvotus näkyy eniten kasvoissa, mutta kyllä sitä yhteen aikaan oli paljon kaikkialla. Lisäksi nivelet tuntui tosi jäykiltä ja turvonneilta, mutta se on nyt onneks helpottanut.
      Kenenkään kroppa ei koskaan säily samassa muotissa ja koossa, ja painonvaihtelut on normaalia. Toki tanssi ja juoksu ovat muokanneet kroppaa paljon, mutta niin tekee mikä tahansa liikunta, jos sitä tekee paljon. Mun elämänlaadun (kivut ja uni) kannalta liikunta on äärettömän tärkeää, ja se myös pitää mut järjissäni :)

      Poista
  10. Herran jeesus mikä kommentti tuosta hauta-arkusta! Kirjoittaja voisi itse vaikka uudelleen lukea kommenttinsa ihan ääneen itsekseen ja oikeen kunnolla pohtia että mitä hän tulikaan sinulle tuossa toivottaneeksi, ja olikohan se ihan kauheen fiksu kommentti. No, meitä kaikkia ei vaan ole siunattu älynlahjoilla...

    Kauheen nätti kuva tuo eka kasvokuva, ja kiinnitin huomiota tuohon sun paitaan! Tosi hauska musta ku nuo paljetit muodostaa tollasia ananaksia, ihania :D Ja toi Odette-juttu kuulostaa ai-van mah-ta-val-ta, kerrohan sitten kaikki jossakin postauksessa, ja ihan ylipäätänsä tuosta (ainakin mulle) mysteerisestä kesäkurssista ja sen näytöksestä! Olen myös seurannu sua Instassa, ihanat ne sun valmistujaismekot. Tykkään kauheesti molemmista, onneksi en ole sun roolissa valitsemassa, kumpaa pitää päällä. Toisaalta, voisithan tehdä silleen ku jotkut morsiammet, että eka on toinen vähänniinku päivämekko ja toisen laitat illalla? :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Osa anonyymeistä näyttää olevan noita vajailla älynlahjoilla siunattuja :D

      Heh, ananaspaita on yks mun suosikeista :) Ja Odettesta tuli juuri postaus ;)

      Poista
    2. Tyypillisesti unohdin vastata osan.
      Mutta mä kuule rupesin miettimään tuota, että vaihdan kesken juhlien mekkoa :D Koska miksi ei? ;)

      Poista
  11. Mäkin toivoisin sitten postausta tuosta kesäkurssista ja odeten roolista kun vaan ehdit! Paljon onnea ihanasta roolista :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon onnitteluista! :)
      Tein postauksen tuosta kurssista ja esityksestä juuri :)

      Poista
  12. Millä ohjelmalla muokkaat sun meikit? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä todella harvoin muokkaan meikkiä kuviin, ainoastaan tasoitan ihoa jos kovin rypyt sitä vaatii :D Tällöin käytän YouCamia :)

      Poista
    2. Musta ainakin sun huulipuna, ripset ja viimeisen kuvan kulmat on tehty ohjelmalla :O samoin sun instagramissa se yksi uudemmista kuvista jossa sulla on pinkkiä huulipunaa!

      Poista
    3. Haha, osaiskin tehdä! :D
      Huulet, ripset ja kulmat on kuula ihan kaikki omia ja aitoja :)

      Poista
    4. Siis oikeesti, nuo ei TODELLAKAAN ole sun omat kulmakarvat tuossa viimesessä kuvassa, nice try.

      Poista
    5. Rakkaani, usko kuule ihan mitä itse haluat! Jos se sun tuskaa helpottaa, niin hyvä.
      Suosittelen kyllä vahvasti hankkimaan sen elämän, koska tosi köyhältä ja katkeralta vaikuttaa jos sun elämän pääsisältö on vahdata mun kulmakarvoja.. ei jeesus.

      Poista
    6. Mikset vaan voi kertoa totuutta? Siinä ei oo mitään pahaa vaikka lisäisitki meikkiä kuviin jälkikäteen. En oo tuo sama ano ku ylempänä, mutta oon samaa mieltä että noista näkee että ne on tehty jollain ohjelmalla. Mä käytän sellaista kuin makeup plus ja musta näyttää että saattaisit käyttää samaa ohjelmaa. Tossa kuvassa missä sulla on punaista "huulipunaa", sun hampaat on myös punaiset koska se ohjelma ei erota onko sulla suu kiinni vai pikkusen raollaan. Myös viimeisen kuvan kulmat näyttää aivan eriltä ku sun normaalit, aidot oikeat kulmat. Aliarvioit meitä lukijoita väittämällä että et käytä mitään ohjelmaa meikkien muokkaamiseen, kun totuuden näkee ihan paljaalla silmällä. :/ miksi on niin vaikeeta myöntää totuus? Petätkö itseäs myös uskottelemalla itselle että nuo ei ole muokattuja? Tässä on sulle vähän ajattelemisen aihetta, jos kuvien muokkaamisen myöntäminen on sulle ylivoimaista varsinkin kun se ei ole mikään synti. Kaikki muokkaa kuviaan jotenkin, siinä ei oo mitään hävettävää.

      Poista
    7. Mä en käsitä miten tämä on millään tavalla anonyymien asia. Mä sanoin totuuden: muokkaan kuvien meikkejä hyvin harvoin, ainoastaan ihon sävyä ja tasaisuutta. Muistuttaisin hyviä anonyymejä siitä, että pelkkä filtterin valinta on muokkaamista ja olisipa mielenkiintoista nähdä teistä kuvia, joissa kulmat ovat aina karvalleen samanlaiset. Jos ne aina samalta näyttää, niin silloinhan niitä vasta on muokattukin! Mutta mä olen vain ihminen ja kulmani ovat välillä erilaiset. Vielä sellainen huomio, että viimeisimmässä kuvassa mulla oli lavameikki ja vain yksi kulma näkyvissä.

      Mä en enää jaksa jauhaa anonyymien pakkomielteitä. Ja todella suosittelen hankkimaan sisältöä siihen elämään <3

      Poista
  13. Ei millään pahalla, mutta kannatta olla tarkka ettei huulipunaa tartu hampaisiin, muuten jotkut luulee, että kuvat ovat käsiteltyjä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinkistä, suosittelen samaa sulle! Ei siis millään pahalla, ihan sun parastas ajattelen! <3

      Hanki elämä.

      Poista
  14. Ihan ihme kommentteja täällä sun blogissa! Mitä väliä sillä olisi vaikka muokkaisitkin kuvia?? Eihän se muiden asia ole millaisia kuvia täällä on. Tämä on sun blogi ja sä saat laittaa tänne sellasia kuvia kuin itse haluat!

    Toi vika kuva on niin upea!! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinpä! Ja jos rehellinen vastaus ei miellytä, niin sitten väännetään plkusta pistettä! :D Mä kans ihmettelen noita tiettyjä anonyymejä, joiden elämäntehtävänä tuntuu olevan kiusaaminen kommenttien välityksellä. Ei ole mitään merkitystä sillä kirjoittaako blogia vai onko täysin somesta privaatti ihminen, kenenkään kohdalla sellaista ei sallita! Mutta anonyymiys tuo tietyille turvaa. Poistin nyt hetkeksi anokommentoinnin, koska en jaksa sitä ilkeyttä.

      Kiitos Pinja, sä olet ihana! <3

      Poista

Kommentoi, vaikuta ja ilahduta