30. toukokuuta 2016

The pretty little liar

your life isn't any dress rehearsal, so always live like it's the opening night

Olen todella usein miettinyt itsekseni mitä kaikkea sh on multa vienyt ja mitä se on antanut, sillä uskokaa tai älkää, niin kyllä se on mulle antanutkin. Aivan kuten musta voi olla valkoista, niin pahakin voi olla hyvää.
Tänään sitten tein lenkille lähtöä ja laitoin tukkaa ponnarille ja pikkuhaivenia pinnillä kiinni kun sain idean listata ne asiat ylös ja saman tien voin tehdä siitä postauksen.
Mitä kaikkea fyysistä sh on aiheuttanut?



Mun tukkaparka on kärsinyt paljon. Olen kahdesti menettänyt hiukset kokonaan ja joutunut leikkaamaan ne ihan muutaman sentin mittaiseksi, sillä hiuksia oli päässä enää todella vähän ja kaljuja länttejä oli pitkin päätä.
Näissä kuvissa mun hiusten tilanne on jo hyvä. Ylemmästä näkee kuitenkin miten otsalta ja ohimoilta tukka lähti kokonaan viime kesänä ja miten siihen on nyt kasvanut hyvin hienoa haiventa. Turhauttavaa tässä toipumisessa hiusten kannalta on se, että hius lähtee ensimmäisenä ja kasvaa takaisin viimeisenä. Hius elää jopa kolme kuukautta nykyaikaa jäljessä ja monesti olen saanut kuulla voivotteluita miten on ollut jo kuukauden parantumisvaiheessa mutta tukka sen kuin tippuu. Tämä on hyvin karkea laskutoimenpide, mutta tämän hetken hiustilanteeseen vaikuttaa se ravitsemustilanne, joka sulla oli 3-4 kuukautta sitten. Olen lukenut paljon biotiinista ja arvosteluista, ja osa ihmisistä kokee sen vaikutusten näkyneen jo kahden-kolmen päivän kuluttua biotiinin syönnin aloittamisesta. Mutta fakta on, että biotiiniakin saa napsia pitkään eikä pelkkä biotiinilisä auta yhtään mitään jos koko ravitsemustilanne muuten on totaalisen retuperällä.
Tämän hiustenlähdön lisäksi mun tukka kuivui pahoin ja jouduin leikkauttamaan noin puolet siitä pois. Leikkaamisen jälkeen se oli tottahan toki terveemmän näköinen, mutta sitten kuivui päänahka todella pahasti. Yritin hoitaa kuivumista ja hilseilyä erilaisilla tököteillä, mutta lopullisen ratkaisun tilanteeseen toi rasvan lisääminen ruokavalioon pähkinöiden muodossa. Lisäsin kourallisen casheweitä mun aamupuuroon ja pikkuhiljaa päänahka rupesi toipumaan ja hilseily lakkasi. Todennäköisesti tilannetta paransi vielä se, että pipokausi päättyi eikä enää juostessa tarvinnut pitää pipoa, jolloin päänahka hautui siellä kuin hautomossa.
Eikös ole ihanan kuuloista ;)


Kynnet ovat todella hauraat, en muista että olisivat hetkeen näin huonossa kunnossa olleet. En pure kynsiäni, en käytä lakkaa enkä muutenkaan kohdista niihin mitään ylimääräistä ulkoista rasitusta, mutta ne lohkeavat itsekseen. Puhun tässä nyt nimenomaan sormenkynsistä, sillä varpaat ovat nyt luonnollisesti kärkitossujen rasituksen alaisena eikä niitä voi tähän ottaa mukaan.
Olen syönyt biotiinia pitkään, samoin sinkkiä ja jotakin muitakin hiven- ja kivennäisaineita, mutta mikään ei tunnu toimivan. Kynnet kyllä kasvavat, mutta ne ovat hennot ja hauraat, taittuvat herkästi, liuskoittuvat ja lohkeavat.


Kun nyt tälle ulkonäköteemalle lähdettiin, niin jatketaan sitten sillä.
Nimittäin iho vanhenee. Laihtuessa iho ohenee etenkin kasvoissa (toki rajusta ylipainosta laihdutettaessa iho ei palaudu vaan jää roikkumaan, mutta se on asia erikseen) ja mitä useammin ja pidempään sitä tapahtuu, sitä huonompi ihon palautumiskyky on. Iho on kuitenkin ihmisen laajin elin, joka voi laajentua ja supistua jopa kolminkertaiseksi, mutta iho on myös ensimmäinen vastaanottamassa kaiken. Auringonvalon, saasteet, lian, haavat...
Ainahan sitä puhutaan auringon vaikutuksesta ihoon, mutta kuinka paljon puhutaan syömishäiriöiden vaikutuksesta ihon kuntoon?
Toki kyse voi olla myös siitä, etten ole enää 19-vuotias ja pikkuhiljaa se elämä näkyy iholla, ja mä nyt satun omistamaan semmoisen naamavärkin, josta näkyy kaikki tunteet ja ilmeilee herkästi. Mutta ikuiset tummat silmänalukset ja ohentunut iho, joka nykyisin reagoi kaikkeen melkein yhtä herkästi kuin vatsa ei ole enää kovin mukavaa.


Herkästi pullottavat verisuonet ja näkyviin jääneet jänteet ovat nekin seurausta, mutta niiden kanssa on vain tultava toimeen.
Kun ylemmät ovat keskittyneet siihen mitä ulkopuoliset näkevät, niin ne eivät kuitenkaan ole vaarallisia. Vaarallista on se, mitä kehon sisällä tapahtuu. Aineenvaihdunnan häiriöt ilmenivät mulla ensin siten, etten hikoillut millään. Vetelin usean tunnin treenit kylmästä täristen vaikka mulla oli trikoiden ja balettipuvun päällä pusero, todella pitkät säärystimet ja villahaalarit. Kun hehkuvat näyttämövalot normaalisti saavat hien pintaan pelkästään niiden lähellä seisomisesta, mä tärisin kylmästä vaikka mulla oli em. vaatetuksen lisäksi esiintymispuku ja istuin ihan valon edessä.
Kun refeedingin aikana aineenvaihdunta hyrähti käyntiin, se tarkoitti järjettömiä kuumia aaltoja monen viikon ajan kuumimman kesähelteen aikana. Ja vaikka tuosta kaikesta on 9-10 kuukautta aikaa ja aineenvaihdunta on mun normaaliin verrattuna nopea, niin on se herkkä oireilemaan. Kylmä tulee edelleen helposti ja varsinkin eilisillan ja tämän päivän olen taas tärissyt kylmästä.
Mulla todettiin viime syksynä sydämen sivuääni ja pieni vuoto mitraaliläpässä, nämäkin sh:n tuotoksia. Myös maksa on kärsinyt ja olisi pettänyt munuaisetkin mikäli olisin lykännyt toipumisen aloittamista yhtään. Ruoansulatuksen normalisoituminen vei pitkään, mutta apuna olen käyttänyt ruoansulatusentsyymeitä ja niistä on ollut todella suuri apu! Monilta ihmisiltä luonnostaan puuttuu erilaisia ruoansulatukseen vaadittavia entsyymeitä, minkä takia esiintyy erilaisia yliherkkyysoireita ja turvotusta ja hyvin hidasta ruoansulatusta. Kun elimistöön annetaan näitä entsyymeitä ruoan sulattaminen luonnollisesti käy nopsemmin ja erilaiset turvotusoireet helpottavat. Lisäksi nämä entsyymit ovat niin helppo ja edullinen apu, että miksi ihmeessä kärsiä kivuista ja turvotuksesta, kun voi ensin kokeilla purkin tai pari ja katsoa onko niistä apua itselleen!
Aineenvaihdunnallisiin ongelmiin kuului aika pitkälti nesteturvotus. Sh-potilas harvoin on kaikkein nesteytetyin, joten solut kuivuvat kasaan. Kun keho saa nestettä kaikki ne rutikuivat solut täyttyvät nesteestä ja turvotusta voi olla jopa 7 kilon edestä! Keho toimii kuitenkin niin, että kun kroppa saa nestettä, sydämen ei tarvitse enää tehdä ylitöitä, solut vapauttavat nesteen joka poistuu munuaisten kautta ja verenpainekin normalisoituu. Mä edelleen joka aamu aloitan päiväni juomalla puoli litraa vettä heti herättyäni, sillä yön jäljiltä keho on aina kuivunut.



Luustosta ja sen haurastumisesta olen puhunut ennenkin ja tuon sen esiin nytkin.
Kun elimistö ei saa tarpeeksi ravintoaineita, se joutuu ottamaan sen itsestään. Aivot käyvät pitkälti hiilihydraateilla ja rasvoilla, ja mitä tapahtuu kun ravinnosta ei saa riittävästi hiilihydraatteja? Maksa joutuu muodostamaan sen itsestään pitääkseen aivot hengissä. Maksa joutuu näin tekemään sellaisia töitä, joita sen ei normaalisti pitäisi ja tuloksena on kohonneet maksa-arvot ja pidemmän päälle rasvamaksa. Keho joutuu syömään itseään, ja yhtenä tuloksena on luuston haurastuminen. Osteopenia on vielä sellainen, josta voi parantua mikäli pitää huolen ravinnostaan; osteoporoosi on jo vaikeampi juttu. Osteoporoottista luustoa voi vahvistaa oikealla ravitsemuksella ja liikunnalla, mutta sitä ei voi enää parantaa. Luusto kuten ihmiskehon muutkin solut ovat onneksi uusiutuvaa sorttia, mutta haurastunut luu on aina haurastunut luu.

Mun kroppa on jäänyt jonkinlaiseen puolihälytystilaan ja se hälyttää pienimmästäkin asiasta herkästi. En enää kestä nälkää kovinkaan hyvin, mutta siihen vaikuttaa myös se miten paljon on syönyt aiempina päivinä. Mutta esimerkiksi mun synttäripäivänä kokemani nälkä aiheutti niin extreme tilan, etten sellaista ole hetkeen kokenut. Lisäksi ylikunnon varalta joutuu koko ajan kuulostelemaan kroppaa ja väsymystä ja säätelemään treenin intensiteettiä sen mukaan. Mikäli yhtenä päivänä on rankempi treeni, kaksi seuraavaa pitää olla reilusti kiltimpiä. Ja se on täysin ok!
Mä ymmärrän kyllä miksi tilanne on tällainen, olenhan mä kroppaani kohdellut todella kaltoin! Kortisolitasot huitelevat mulla aika korkealla, ja siitä kertoo sydän rytmihäiriöillä, joista en ole päässyt eroon vieläkään. Toisaalta mulla on iso stressitekijä ollut koulu ja oppari enkä ole sen takia päässyt viettämään aikaa täysin reporankana, joten toivotaan että saisi näitä stressitasoja alas kesän ja loman myötä.

Ja nyt kun pääsin koulusta puhumaan, niin se on nyt ohi!
Tein ja palautin tänään vihoviimeisen tehtävän - Näkökulmia yrittäjyyteen: arvot perheyritystoiminnassa ja arvojen typologia - ja pakko sanoa, että kun sen teki opinnäytetyön jälkeen, niin tekstistäkin tuli hitusen kypsempää etenkin lähdeviittausten muodossa. Ja mun hymy oli leveä kuin Naantalin aurinko, kun sain sähköpostia opettajalta ja arvosanan 5! :) Tähän on äärettömän hyvä päättää opinnot! Vielä vaan oppari kansitettavaksi ja tutkintotodistuksen anominen, ja adios!

the #runningbuddies <3

Mutta alkuperäiseen aiheeseen viitaten totean näin lyhyenä yhteenvetona, että vaikka sh on vienyt ison palan mun terveyttä, niin iso osa siitäkin on uudistuvaa luonnonmateriaalia - hiukset, kynnet, iho - ja tärkeintä on kuitenkin se miten mä voin.
En nimittäin koskaan, en ikimaailmassa kuvitellut mun kehonkuvan voivan olevan niin hyvä, samoin kuin itsetunnon ja -luottamuksen, että uskaltaisin edes ottaa yo. kaltaista kuvaa, sen julkaisusta puhumattakaan!
Se vaatii todella paljon töitä, mutta se todellakin kannattaa!

Näihin tunnelmiin ihanaa uutta viikkoa kaikille! :)

11 kommenttia:

  1. Mä en oikeasti osaa edes sanoin kuvata miten ylpeä mä olen susta!! Sä oot ihan superwoman!! Nousit sieltä alhaalta ja nykyään näytät niin hyvältä!! Tuo viimeinen kuva on kyllä #goals!

    Samalla oot auttanut muo tosi paljon, kiitos miljoonasti!! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Pinja... kiitos! <3
      Sä oot auttanut mua ihan yhtä paljon omalla esimerkilläsi. Sä oot muistuttanut mua tarvittaessa, tsempannut ja välillä potkinu persuuksille, ja oot muistuttanut mikä tässä on tärkeintä.
      Me ollaan molemmat tehty ihan järkyttävän suuri työ ja samalla saatu koulutkin päätökseen :)

      Mutta me ollaankin #teamsuperb ;)

      Poista
  2. Jee hyvä postaus! Nää syömisjutut on vaivannu itteäki vähän viime aikoina. :/

    Mutta hei mäkin sain tehtyä blogin! En enää tälle käyttäjälle, koska pelottaa että mun facessa olevat sukulaiset stalkkaa, kun edellistä blogia sinne jatkuvasti jaoin. :--D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi höh, toivottavasti sä saat apua?

      Mutta hei, haluatko laittaa mulle sun blogin osoitteen kommentilla? En tietenkään julkaise sitä :)

      Poista
  3. Miks sä esittelet joissain kuvissas noita luita solisluut ja joku toinen ? Jos olisit normaalipainoinen noiden ei pitäisi millään näkyä,ainakaan sen toisen . Todella ruman näköistä että sun ikäisellä naisella on tollaset ja vielä kehtaa niitä esitellä..tai sit väännät ne väkisin esiin asenoilla..nyt heidi jotain järkeä päähän...

    Tuollasten kuvien takia sun teksti ja kuvat kertoo eri tarinoita sun syömishäiriöstä " toipumisesta " vaikea uskoa todeksi sun sanoja just noiden kuvien takia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olen hyvin pienikokoinen ja se tarkoittaa sitä etten tule koskaan olemaan isokokoinen. Mä en voi mitään omalle kropalleni, joten sun on turha edes yrittää dissata ja määrittää mun ulkonäköä!
      Miltä "mun ikäisen" naisen kuuluisi edes näyttää? Nimittäin todella, todella tökerö argumentti! Jokainen fiksu ihminen tietää, että meitä on joka lähtöön eikä samanikäisistä voi muodostaa vertailukelpoista materiaalia, sillä jokaiseen vaikuttaa jo oma perimä.
      Jos sua noin kiinnostaa, niin mä oon ollut helmikuusta lähtien omassa BIOLOGISESSA normaalipainossa, en siis missään kliinisen normipainon alalaidalla bmi 18,5.
      Sh:n aiheuttamien vaurioiden ja MM:n ansiosta mun paino ei nouse, sillä kropalla on ruoalle muutakin tehtävää kuin lihominen ja saada mut näyttämään "muilta ikäisiltäni".
      Todella surullista, miten pitää haukkua toisen ulkomuotoa. Mutta se kyllä osoittaa miten on argumentit jo vähissä.

      Joten olen pahoillani (en), mutta mä kyllä esittelen kuvia ja solisluitani, koska ne nyt tuossa sattuu olemaan. En mä niitä sun takia poistakaan :)

      Poista
  4. Itse en millään tavoin kiinnittänyt huomiota johonkin solisluuhun, apua eihän postauksen aiheena se ollut :P En ymmärrä miksi solisluu tai joku muu random asia merkitsee niin paljon tai merkitsee muka laihuutta... Jokaisella on erilainen luusto, niinkuin pituuskin. Toisilla näkyy solisluut toisilla ei. Toisilla näkyy jonkin toinen luu jossain toisessa kohtaa ja ihan normaalipainoisillakin. Sitäpaitsi harva ihannoi luiden näkymistä niinkuin sairaat. normaalisti toiset inhoavat näitä asioita kehossaan, mutta oppivat ne hyväksymään. Ei solisluiden näkyminen ole meriitti kenellekään muulle kuin sairaalle:( oman kehon kunnioittaminen ja sen hyväksyminen ja siitä huolehtiminen on jo jonkinlainen meriitti;)

    Hienoa että olet ollut biologisesta painossasi jo kuukausia, keho kiittää,mutta on varmasti vuoden päivät vielä "varpaillaan". Niinkuin kerroit kylmyydestä ym..

    -Maria

    VastaaPoista
  5. Ainiin ja piti vielä sanoa että jos mun keho Ois samanlainen kuin Sun, omassa biologisessa painossani (jossa uskon nyt olevani) niin mähän kävelisin alasti joka paikassa, niin upea se on!! Ja uskon kuinka pelottavaa tuon kuvan laittaminen oli, mutta se on juurikin sitä tärkeää henkistä työtä:) ei häpeä omaa kehoaan vaan kohtaa sen ja hyväksyy. Olet kyllä uskomaton sankari ja maanpäällinen ihme!:) Sulla on mieletön tulevaisuus edessä, kunhan vaan jaksat odottaa;)
    Maria

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinpä juurikin! Sinä Maria osasit ilmaista sen paremmin kuin minä. Mun elämän pääsisältö ei ole jonkin luun vahtaaminen ja eläminen sen mukaan. Sen sijaan oma hyvinvointi on tärkeää, ja mä voin nyt miljoona kertaa paremmin!

      En nyt sanoisi olevani mikään maanpäällinen ihme sillä itsekunnioituksen ja -arvostamisen kanssa on vielä tekemistä ja edelleen dissaan itseäni turhankin rankasti. Mutta kuten sanoit, tuon kuvan julkaiseminen oli tärkeää just henkisistä syistä. Tuo kuva auttoi mua kehonkuvan normaalisoinnissa ja itsensä hyväksymisessä, sillä halusin tai en niin tämä on mun kroppa, ja tää on mun biologinen normipaino. Tuon normipainon kanssa on tullut väännettyä kättä useasti, sillä sh edelleen kääntää suurimman osan kommenteista päinvastaiseksi. Mutta kun sen tiedostaa siihen voi puuttua ja vaikuttaa :)
      Ja kiitos tuhannesti ihanista ja kannustavista kommenteista! <3

      Poista
  6. Hei Heidi!

    Minä hiukan huolestuin kun näin sun kuvat. Onko sulla paino pudonnut vai vääristääkö kuvat vaan? En sano tätä pahalla joten toivottavasti et loukkaannu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole pudottanut painoa, kehonkoostumus on vaan muuttunut liikunnan myötä. Joten ei hätää :)
      Mutta kiitos huolenpidosta :)

      Poista

Kommentoi, vaikuta ja ilahduta