12. toukokuuta 2016

Can you see the finish line?


Mun Instagram-seuraajat tämän jo taitavat tietääkin, mutta tämä on niin iso juttu etten mä voi sivuuttaa sitä täällä blogissa.
Nimittäin oppari on valmis! Olen kirjoittanut sen, käyttänyt ohjaajalla ja reilut puolet korjauksistakin on tehty! Maanantaina onkin heti aamukasilta seminaari, jossa mun pitää esitellä sekä suunnitelma että valmis työ. Ei siinä mitään, mutta kun mä en koskaan tehnyt sitä opinnäytetyösuunnitelmaa, vaan hyppäsin sen yli ja aloitin tekemään suoraan itse työtä :D
Mutta enköhän mä jotain keksi.

#riemunaama
Mun on vieläkin vaikeaa käsittää että tässä pisteessä ollaan; aika tuntuu menneen samalla niin hitaasti mutta niin nopeasti. Hain tähän kouluun seitsemän vuotta sitten ja pääsin heti sisälle mitä ihmettelen suuresti. Se vuosi oli yksi elämäni hirveimmistä ja vointi oli todella heikko. Mutta mun on pakko uskoa tämän kaiken tapahtuneen syystä; se, että pääsin kouluun samana vuonna kun sain sydänkohtauksen ja makasin tajuttomana teholla, kertoo jotakin.
En mä tiedä onko tämä mun ala, liiketalous. Mun mieli halajasi lukioaikana todella kovasti oikeustieteelliseen, mutta jos totta puhutaan niin ehkä mä olisin kyllästynyt siellä. Tradenomin koulutus on siitä hyvä, että se on todella laaja: on taloustieteitä, oikeustieteitä, henkilöstöhallintoa ja markkinointia, johon mä olen suuntautunut. Yrittäjäperheen kasvattina ehkä mä tulen seuraamaan isäni jalanjälkiä ja teen harrastuksesta ammatin. En tiedä.

Mä en yleensä harrasta mielikuvittelua, koska mua rupeaa ärsyttämään se ettei ne mun kuvitelmat käy toteen, mutta nyt yks mun ihanimmista mielikuvituksista on mun valmistujaisjuhlat! Olen jo tilannut yhden juhlamekon ja tulen tilaamaan vielä toisen (koska miksi ei? Ne on mun juhlat!), olen yrittänyt miettiä tarjottavia ruokia (mutta todennäköisesti jätän ne äidin päätettäväksi, mun mielikuvitus tarjottavien ruokien suhteen on todella kapea, ja äiti muutenkin nauttii niiden hössöttämisestä) ja ehdottomasti ihanin on lahjalistan miettiminen: mitähän mä saan lahjaksi? Mulle oikein tulee semmoinen innon puistatus, puristaa kädet nyrkkiin ja kietoo käsivarret ympärilleen kun on niin innoissaan! :D Semmoinen iiiii -fiilis, ihan kuin olisi jossakin vuoristoradassa ihan ylhäällä, u know :D Mutta mulle tyypillisesti sieltä tulee se mutta: ei innostuta liian aikaisin, koska mitä tahansa voi sattua. Jään kiinni Urkundissa (mun työ onkin totaalinen plagiaatti), multa puuttuu yks hemmetin piste, kaikki vieraat on ulkomailla, katkaisen koipeni, joku kuolee, tulee maailmanloppu.
Etukäteen intoilu ja suunnittelu on pirujen seinille maalaamista: mikään ei kuitenkaan käy toteen.


Tiedän, että joidenkin mielestä tämä voi kuulostaa hyvinkin pessimistiseltä ajattelulta, mutta mä olen vain realisti. En elä pilvilinnoissa enkä kuvittele vaaleanpunaisia hattaroita, koska mä tiedän miten karu ja paha elämä voi olla. Osaksi myös alasajan liikoja toiveita, sillä silloin kun pettyy niin tiputaan kovaa ja korkealta. Ja se ei ole kivaa.
Mä usein fiilistelen kaikkea vähänkin ihanaa todella paljon etukäteen ja sitten petyn, koska ei se ollutkaan niin huimaa. Vähän kuin Bajadeeri ja Svetlana Zakhravona näkeminen. Siitä lähtien kun tilasin lipun - eli mitä, viisi-kuusi viikkoa ennen esitystä - mä elin päivät ja yöt sitä ajatusta, että mä näen Svetlanan, yhden maailman kuuluisimmista prima ballerinoista! Itkin onnesta ja odotuksesta ja luoja kun se päivä koitti olin sekaisin tunteista. Sitten mä petyin: ei se ollutkaan semmoista kuin mä odotin. En tiedä mitä odotin - suunnilleen ilotulituksia ja konfetteja Svetlanan tehdessä ensiesiintymisensä - mutta ei se ihan sitä vastannut.
Se olikin vain ihminen!

Mutta ehkä mulla on ihan pikkuruinen lupa fiilistellä kun sen tekee taidolla. Ainakin se puskee mua tekemään noita korjauksia, istumaan koneen ääressä silloin kun Greyn anatomia kutsuisi. Rauhoittaa hermot silloin kun tekisi mieli heittää vesilintua tällä koneella, koska Wordin kanssa menee hermot! Olen kaksi päivää yrittänyt saada alalukujen otsikointia oikein, mutta mun rakas Word ei omaa tekstityyleissä OmaOtsikko4:sta ja kikkailemalla saan vain yhden näistä alaluvuista (joita on kaiken kaikkiaan neljä) onnistumaan ja näkymään oikein myös sisällysluettelossa. Joten hemmetti menee hermot..!
Ei kukaan teistä osaisi neuvoa, miten tekstiin saa lisättyä alalukujen oikean otsikkonumeroinnin? Muuten siinä menee otsikot niin, että on 1 Luku, sitten 1.1. luku, 1.1.1. luku ja sitten pitäisi tämän alla olla se pirun neljäs alaluku tyyliin 1.1.1.1. luku, ja näitä neljänsiä alalukuja on yhteensä neljä (eli 1.1.1.2. luku; 1.1.1.3. luku ja 1.1.1.4. luku), mutta saan näkymään oikein vain tuon ensimmäisen (eli 1.1.1.1. luvun). Nuo otsikkonumerot saan käyttämällä OmaOtsikkoja (OmaOtsikko 1; OmaOtsikko2; OmaOtsikko3), mutta neljänteen alalukuun vaadittavaa OmaOtsikko4:ää ei ole lainkaan.
Kyllä on kuulkaas viisvitosen hengitys käytössä...


Kaiken wordtappelun huipuksi sain vain parin tunnin salivuoron ja lämmittelyn ajan mulla pyöri koko ajan mielessä nuo alaluvut ja korjaukset enkä pystynyt tangossa keskittymään mihinkään. Päätin sitten siirtää pliét keskilattialle ja se toimi aika hyvin; lopullisesti ajatukset siirtyivät tanssiin siinä vaiheessa kun vedin kärkkärit jalkaan ja tutun ylle ja rupesin tekemään vain jotakin. Tiedän, että joutsen on aika kulunut teema, mutta mulla on jonkinlainen ihastus joutseniin ja tykkään tehdä sillä teemalla, ja toiseksi se on toimiva keino ajatusten siirtämiseksi, joten miksikäs ei.
Joten tämän kerran videot ovat tuo plié-sarja keskilattialla ja yksi joutsenteemainen impro.
Plié-sarja on helppo: kaksi demiä ja yksi grand ensimmäisessä, toisessa ja viidennessä. Ensimmäisessä taivutus sivulle, toisessa taivutus eteen ja viidennessä port de bras sivulta ympäri ja cambré, ja sama uudestaan lopettaen tasapaino ensimmäisessä. Hyvin yksinkertainen siis, mutta haastavan tästä tekee sen, ettei tankoa käytetä. Keskivartalo täytyy olla aktivoituna ja kädet kannatettuina, sillä grand plié ei ole helppo. Mulle grand plié oli haastavin toisessa asennossa ja se jäikin vajaaksi. En ole aukikiertoa treenannut, joten sen puute näkyy ja tuntuu.
Vinkkinä noihin keskilattialla tehtäviin pliéihin on päkiän käyttö ja painopiste: pidä kantapäät ns. kevyinä ja paino enemmän päkiöillä. Voit testata tätä pliéssä nostamalla kantapäitä ilmaan: kuinka paljon joudut siirtämään tässä vaiheessa painoa päkiöille, kuinka raskailta kantapäät tuntuu vai nouseeko vaivatta? Mitä enemmän sun paino on kantapäillä, sitä vaikeampaa sun on tehdä oikeastaan mitään. Ylösvetoa vaaditaan ihan joka asiassa, piruetit ja vikkelä jalkatyöskentely allegroissa vaatii sitä, että painopiste on päkiöillä. Koetapas tasapainoilla niin, että painopiste ei ole kunnolla päkiällä ja kantapää roikkuu!
Toinen vinkki on tasapaino: etsi sun tasapainopiste. Mä teen grand pliét vähän kuin kahdessa eri osassa: ensin demiin, etsin tasapainon ja ne päkiät ja sitten hallitusti alas. Mitä vahvemmat on syvät vatsalihakset, sitä helpommin tämä käy, vaikka syvät vatsalihakset eivät kaikkea ratkaisekaan.
Ja kolmas vinkki: älä jää istumaan grand pliéhen, koska silloin lantio karkaa herkästi takakenoon etkä pääse helposti ylös.

Mutta pidemmittä saarnoitta tässä videot.
Ihana pauke muuten kuuluu mun polvista :D






Teistä moni tietää, että Ig:ssä on menossa se arabeskihaaste, ja sen innoittamana mä sain idean tehdä cambréhaasteen, #betteryourcambre.
Tuntuu, että monet kamppailevat selkäongelmien kanssa ja tuskailevat vaatimattomia cambréja, ja itse poden aina huonommuutta kun oma selkäni ei taivu mutkalle. Tuosta improvideosta huomaa todella selkeästi millainen on kyfoottinen selkä (se kohta kun olen lattialla), ja koska kyfoosi on mulla kehittynyt murtumien seurauksena, ei odotettavissa ole parempaa selkää. Toki siinä mielessä, että murtumat luutuvat ajan mittaan, mutta kyfoosi ei tule hellittämään eikä tuskin kivutkaan. Lihaskunnolla voi asiaan vaikuttaa, mutta luisiin rakenteisiin ei.
Tämän cambréhaasteen tarkoitus on se, että jokainen kehittää omaa cambréaan tavalla ja tarkoituksella, jotka näkee itselleen hyviksi. Joten liittykää ihmeessä tähän haasteeseen, joka kulkee nimellä #betteryourcambre


Näin lopuksi vielä olisi mielenkiintoista kuulla, että millaisia (kevät)suunnitelmia teillä on? Onko valmistujaisia tiedossa, kouluun hakemista tai hyvin (tai vähemmän :D) ansaittua lorvailua? :)

14 kommenttia:

  1. Lukujen ja alalukujen otsikointi ja numerointi wordissä käy tosi näppärästi ihan manuaalisesti kirjoittamalla ite numerot. Sisällysluettoloon ne saa allekkain oikeisiin kohtiin käyttämällä sarkainasetuksia ja ei ongelmia. Pitää vain kattoa tarkasti, että laittaa oikeat numerot oikeisiin paikkoihin. Ja mulla noita alalukuja, mitä tarkoitat on kutoseen astikin tässä parhaillaan työn olla olevassa gradussa.
    Eli jos ei muuten onnistu, niin manuaalisesti kylläkin.


    Ja kyllä pidän wordistä, tosin tästä vanhemmasta versiosta. Vaatii vaan harjoitusta ja yritä erehdys -kokeilua. Ne uusimmat versiot ovat sekavempia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. KIITOS!!

      En tajua miksi en hoksannut tehdä sitä manuaalisti. Kaiketi pelkään sen olevan huijaamista ja sitten jään kiinni... Mutta tämä toimi, joten kiitos! :)

      Poista
  2. VAUTSI todella paljon onnea opparin valmistumisesta!!! Hienoa! Mun graduni on tällä viikolla vähän tökkinyt, koska saatiin tiistaina tietää että me muutetaan 1.6.!! Olen niin innoissani ollut, ettei gradusta ole tullut mitään ja olen aloittanut jo tämän kämpän kiillottamisen. Ei olla mitään siivousihmisiä miehen kanssa, niin tässä kuudessa vuodessa on kertynyt ja pinttynyt likaa paikkoihin, joita ei normisiivouksen yhteydessä tule aina putsattua -.- Onneksi maanantaina sain tosi hyvin kirjoitettua, niin ei haittaa vaikka tämä ti-to onkin mennyt nyt laiminlyödessä gradua. Mut onnittelut vielä sun opparista, ja todellakin ansaitset kaksi mekkoa, ihanaa! Haha juu hyvin todennäköistä että maailma kerkee loppua tässä ennen sun valmistujaisia :D
    Ja samaistun sun Word-ongelmiin, oikeesti voi helvetti. Ite kirjotan nyt Google Drivessä, mut viime vuonna kandia kun kirjotin Wordissa niin sain muutamaan otteeseen raivarit. En tajua kuka hemmetti on keksinyt sinne niitä automaattipaskoja, jotakin että kun kerran painaa enteriä jossakin kohtaa nii sitte jatkossa se heittää sen tekstin aina jotenki vituralleen ja muuta tollasta ihan outoa. Lisäksi muistan, kun halusin että sivulta neljä alkaa mun numerointini, ykkösellä luonnollisesti. Kansilehteen, abstraktiin, eikä sisällysluetteloon vielä tule numeroa, vaan vasta neljännen sivun alhaalle keskellä piti olla numero yksi. MITEN se oli tehty niin vaikeeksi! Kun siihen vihdoin jotain numeroa sain, niin se heitti sen automaattisesti neloseksi. Se koko ohjelma on must tehty jotenkin liian automaattiseksi ja silleen että se "ajattelee" jotenkin liikaa. Alkopa ärsyttää ku vaan muistelin :D Drivessä olen nyt tuskaillut vähän noiden marginaalien kanssa, ku siinä menee sit kaikki sisennykset samantien jotanki venksalleen. Huoh. Toisinaan vanha kunnon kirjoituskone kävis mulle!

    Ja baletti kyllä auttaa siirtämään ajatukset. Olen tosiaan tiistaista asti ajatellut oikeestaan vaan tota tulevaa muuttoa, mutta tiistain ja torstain balettitunnilla ne jännittyneet ajatukset kaikkosi mun päästä ihan täysin. Kotimatkalla ajattelin että jännä juttu kun ei käynyt muutto kertaakaan mielessä koko tunnin aikana. Ihana baletti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kyllä, hemmetin Word..! Olen toistamiseen saanut työni takaisin yhdeltä kirjallisuuden opelta, jonka työ on tarkastaa teoria ja lähdeviitteiden oikeellisuus, ja jumatsuka niitä "word-taudin" pikkujuttuja löytyy KOKO AJAN vaikka kuin luulisi korjanneen kaiken! Niinkuin tajuviivat ja ajatusviivat: yrität kirjoittaa PESTE-analyysi ja Word muuttaa sen automaattisesti PESTE - analyysi. Saaakeli...!
      Oikeesti, miksi, MIKSI Word on pitänyt tehdä semmoseksi?!

      Äh, ei sitä joka päivä tarvi kirjoittaa, sillä periaatteella mä oon tähänkin asti mennyt! :D Mä sain aina semmosia puuskia, jolloin pari-kolme viikkoa kirjoitin ma-pe varsin aktiivisesti, ja sitten taas lorvailin kolme viikkoa :D Nyt viime päivät on mennyt kyllä koneen äärellä jopa kahteentoista asti illalla, kun ei saa unta ja mielessä pyörii vaan ne pisteet, jotka pitäisi lähteeseen viitattaessa merkitä sulkumerkin sisäpuolelle. Kaikkea sitäkin oppii... mun tutkimuskirjoitustaito on ollut pahasti ruosteessa.

      Baletti on kyllä ihan loistava keino siirtämään ajatukset! Juostessa ne ajatukset vaan kalvaa ikävästi mieltä, joten mä olen nyt tehnyt niin, että menen joen rannalle heittämään kiviä veteen. Patoan yhteen kiveen aina nuo oppariajatukset, suljen silmät ja sitten heitän kiven. Noita kiviä pitää heitellä aika paljon, mutta kyllä se auttaa. Tosin baletti on parempi keino.

      Poista
    2. Wordissä voi kyllä asetuksista vaikuttaa, mitä se korjaa automaattisesti. Ainakin tässä vanhemmassa versiossa voi ja varmaan siinä uudessakin.

      Otan osaa. Pikku juttuja löytyy koko ajan, tiedän. Oikoluin juuri reilu satasivuisen englanninkielisen lopputyöni ja etsin itse ne korjattavat virheet.

      Poista
  3. Niin mahtavaa että sun oppari valmistuu!! Tosi upeeta!!! :)

    Mulla on nyt meneillään lukion vika kurssi jota aikuislinjalla suoritan ja sit on mulla vihdoin lukio suoritettu! Alotin tosiaan lukion sillon öööö viisi-kuusi vuotta sitten ja nyt puuttuu enää tämä viiminen matikan kurssi ja sit se on done!

    Voidaan olla ylpeitä kummatkin! Ollaan me aika supereita ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei vitsit mä voin uskoa miten upealta se tuntuu kun saa pitkän, PITKÄN ajan ja matkan jälkeen koulun pakettiin!
      Mieti mistä mekin ollaan lähdetty ja millainen elämänkoulu on käyty läpi.. ja missä vaiheessa ollaan nyt! Todellakin voidaan olla ylpeitä!
      Team Superb ;)

      Poista
  4. susta oli kamala keskustelu vauva palstalla (aihe vapaa) :( ja linkki tähän blogiin, askiin ja instaan

    VastaaPoista
  5. Kaikkiko sitä sivustoa lukee? :D mää aina ruoka aikana luen sitä eli viimesen kerran 15 reikä reikä päivällä enkä kyllä huomannut tuommoista. Se on aika kamala sivusto paskan puhumisen ihmemaa en harrasta sinne kirjoittelua luen vain..tietty jos haluaa paska ryöpyn niskaan niin kirjottaa jotain sinne itse en halua paskaa niskaan tarpeeksi tuli blogi aikoina.


    Voimia Heidi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en ikinä käy tolla sivustolla, joten oli aikamoinen ihmetys nähdä itsensä siellä. Vähän ihmetyttää et miks minä, mä en pidä itestäni mitään suurta numeroa, en vaikuta palstoilla jne. Mutta jotakuta anonyymiä taisi nyppiä oma saamattomuus, huonommuus ja kateus vähän liikaa :D
      Noh, keskustelu synty nopeesti ja poistui nopeasti, mutta olihan tämä varsin mielenkiintoista..

      Kiitos :)

      Poista
  6. En ole kyseistä keskustelua nähnyt...
    Mutta somemaailmassa aktiivisesti vaikuttava,itsensä nimellä ja lukuisilla kuvillansa blogia pitävä itsensä brändännyt henkilö pitää itsestään julkisesti numeroa. Siis kaikki mitä julkaiset on julkisesti koko maailman nähtävissä, joten kannattaa miettiä tarkoin mitä oman nimen ja kuvan kera julkaisee ja minkälaisena haluaa itsesä brändätä.

    Ja varautua vaan voi siihen, että se ei koko maailmaa miellyttä ja pyyhkeitäkin tulee. Tosin ihmettelen, jos jotain niin suunnattomasti jonkun tuottama sisältö ärsyttää, niin miksi ei vain lopeta seuraamista.
    Toisen haukkuminen ulkonäköä myöten jollain palstalla ei kuitenkaan ole fiksua. Ulkonnäköönsä kun ihminen voi jossain määrin vaikuttaa, mutta ei kohtuuttomasti, joten sinänsä ei osoita fiksua käytöstä.

    Ja mitä balettiin tulee.... tämä termi adultballerina voi saada toiset näkmään jo punaista. Nuoret lapsesta asti tanssineet, kun ovat balettioppilaita ja ballerina on ammattilainen. Näiden nuorten näkökulmasta voi olla ärsyttävää, että balettimaailmassa aloittelevat aikuiset kutsuvat itseään ballerinoiksi. Toki osa aikuisistakin tituleeraa itseään aikuisiksi balettioppilaiksi. Olen harrastanut balettia puolet elämästäni ja siitä huolimatta en tituleera itseäni aikuisballerinaksi, koska en pidä kyseisestä termistä ja mielestäni en yllä ballerinan tasolle. Mutta kukin brändää näköjään somessa itsensä kuten haluaa. Halusin vain kertoa mielipiteeni siitä, miksi joku teini saattaa olla ärsyyntynyt, kun kerran mainitsit teinien vihaisista kommenteista.
    Ja jos kritisoit anonyymejä kommentoijia jälleen, niin tiedoksi vaan, että jotkut kommentoivat nimimerkillä tai anonyymisti, koska eivät halua ammattinsa puolesta julkisesti nimellään kirjoittaa. Ei sen takia, etteivätkö voisi kirjoituksiaan nimissään sinänsä julkaista, mutta joidenkin ammatti voi olla tavallaan julkinen, joten haluavat pitää työroolin ja vapaa-ajan erillään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, olen tietoinen siitä, että minkä nettiin pistää se siellä pysyy ja siltä pohjalta mä olen somessa ollutkin: en kirjoita tai julkaise mitään mitä saatan katua myöhemmin.

      Olen saanut negatiivistä kommenttia nimenomaan anonyymeiltä ennenkin, mutta tuo maanantain episodi oli jonkun anon rimanalitus jo ihmisenä. Koskaan en ole kenenkään nähnyt kirjoittavan niin ala-arvoista tekstiä, joka oli erittäin henkilökohtaista ja iski jopa vyön alle. Ano tiesi faktat jo pidemmältä aikaa, mutta kuten kunnon v*ttuilija-ano tekee, niin vääristeli niitä aika rankalla kädellä.
      Noiden lisäksi mulle toivottiin pahaa, haukuttiin ulkomuotoa useilla eri tavoilla, haukuttiin patologiseksi valehtelijaksi ja käskettiin lopettamaan tämä teeskentely, koska salaisestihan mä olen se pro-ana :D
      Mutta.
      Olipa ammatiltaan korkeimman oikeuden tuomari, putkimies tai pelkkä anonyymi, mä en hyväksy vastaavaa käytöstä keneltäkään. Harmi vaan, ettei anon toiveet täyttyneet, sillä mä olen tuollaisen käytöksen yläpuolella ja mä säälin häntä, sillä siinä katkeruudessa ja kateudessa on varmasti raskasta elää eikä tuo hänen pieni tempauksensa vienyt asiaa hänen kannaltaan tippaakaan eteenpäin.
      Mä ymmärrän ja tiedän, että maailma on täynnä vittumaisia, ilkeitä ja äärimmäisen tuomitsevia ihmisiä, mutta mun ongelma ei ole se, mitä joku musta ajattelee, ei todellakaan! Jos joku vihaa mua niin silmittömästi niin antaa mennä vaan! Suosittelen tosin pientä peiliin katsomista ja muutoksia omaan elämään, ettei tarvitsisi elää semmoisessa paskatuskassa.

      Ja mitä aikuisbalettiin tulee, niin hold your horses!
      Kukaan ei ole viemässä balettia sulta ja muilta kaltaisiltasi! Baletti riittää kaikille. Se, että me aikuisena aloittaneet kutsumme itseämme aikuisballerinoiksi on vaan vakiintunut sanonta eikä se tarkoita muuta kuin sitä, että me ollaan aikuisia baletin tanssijoita/harrastajia: toiset mieltävät itsensä harrastelijoiksi, mutta toisilla intohimo balettiin on niin suurta, että "harrastaja" ei ole riittävä termi sitä täyttämään.
      Ei tässä ole mitään tasoa tai eksakteja termejä, joita ei saa tai saa käyttää. Jokainen käyttää itsestään mitä termiä käyttää. Ja onhan "aikuisbaletti" vakiintunut ihan yhdeksi baletin muodoksi: aikuisille suunnatuksi baletiksi.
      Jos sä et tituleeraa itseäsi ballerinaksi ja sua vituttaa aikuisballerinat (kuten minä), it's ok. Sulla on oikeus tuntea noin. Mutta myös meillä on oikeus tuntea näin ja käyttää itsestämme termiä adultballerina :)

      Ja vielä tuohon anojuttuun.
      Googleen voi kyllä luoda useampia tilejä kuin yhden :)

      Poista

Kommentoi, vaikuta ja ilahduta