9. huhtikuuta 2016

My Friday

yksi toiveistanne oli my day, so here we go: my yesterday Friday!
Heräsin alun perin 5.20 Dooran muristua jollekin mielensä tuotokselle (tai sitten se näki ikkunan verhojen läpi kämppää vastapäisen vaahteran oksan liikahtavan) ja hyppäsin sen perään hakemaan piskin takaisin sänkyyn. Näin kevään myötä Dooran unista on tullut vähän levottomampaa, samoin siis mun, enkä ole enää pitkiin aikoihin saanut yhtäkään yötä ilman herätyksiä.
Lopulta heräsin yhdeksältä, lukaisin sähköpostit ja nousin ylös. Join puoli litraa vettä ja rupesin tekemään aamupalaa. Oma aamupalani oli mantelimaitoon tehtyä kaurapuuroa mustikoilla, kananmunanvalkuaisella, raejuustolla ja soijakookosjogulla höystettynä. Mä luen aina jotakin syödessäni, ja tällä kertaa lukaisin paikalliset ilmaisjakelusanomalehdet. Aamukahvina mulla toimi chai latte. Oman aamupalani jälkeen tein Dooran aamupalan, eli kolme kahvimitallista nappuloita, kananmunankeltuainen sekä kolme lusikallista raejuustoa, ja tähän päälle pari mitallista merileväjauhetta hammaskiveä estämään.
Aamupalan jälkeen tein itsestäni nopeasti ihmisen näköisen, eli laitoin naaman, hiukset ja vaihdoin vaatteet, ja lähdin käyttämään Dooraa päivän ensimmäisellä lenkillä.

Huomasin ulkona, että mun toinen talvikenkä on siinä kunnossa, että se joko pitää viedä suutarille tai päästää eläkkeelle. Johan nuo kengät ovat parisen vuotta mua palvelleet.
Doora sai asiansa tehtyä ja palattiin sisälle ja mä rupesin puuhastelemaan lähtöä kauppaan. Tarkoituksena oli mennä Joupin cittarin Faunattareen, sillä pikkuneiti Unelman nappulapussi oli tyhjä. Eipä siinä, vajaan parin kilon pussi riittää Dooralla pitkään, yli kolme kuukautta :)

päivän ostokset Joupista; ja tästä puuttuu vielä pähkinät ja salaatti, jotka ostin Lehtisen S-marketista!

Mun todellakin oli tarkoitus ostaa vain se ruokapussi ja pari lahjaa Dooralle (neiti täyttää maanantaina kolme vuotta!!), mutta eihän se koskaan mene niin. Menin ensin Sopurahaan, josta piti hankkia siivoustarvikkeita ja nuo Dooran lahjat (kaksi palloa ja luupussi), ja sitten muistin Ronjan sanat siitä kirpparista, Ullakosta, ja se oli niin kätevästi siinä vieressä etten voinut olla poikkeamatta sinne. Ja onneksi menin, koska löysin sieltä uudet kesälenkkarit edellisten käytyä pieneksi. Nuo lenkkarit olivat "vain" kympin ja upouudet, sillä noissa oli vielä laput kiinni.
Toisaalta Seinäjoen kirpparit ovat harvoin mitään löytöpaikkoja, koska hintataso niissä on ihan älyttömän korkea! Ihmiset ostaa just tuolta Sopurahasta eurolla kaikkea sälää ja vie ne sitten kirppikselle myyntiin kolminkertaisella hinnalla. Mutta onko tuo ihmekään, koska kirppispöytien viikkovuokra huitelee kolmeakymppiä!
Mutta anyways, Ullakolta suuntasin viimein cittariin ja hain Dooralle ruokapussin sekä itselle vähän chai lattea, Skyriä, Alproa ja prodepatukoita.

Lähdin kotiin, jonne jätin nämä ostokset, koukkasin yhden leotardin ja lähdin uudestaan matkaan. Käväisin Cubuksessa, mutta turhaan: sovitin yksiä puuvillahousuja (okei, kolmia oikeastaan), mutta mulla on nyt menossa niin järkyttävä housukriisi, ettei mitkään tunnu näyttävän tai sopivan hyvin. Jos housut istuvat lantiolta niin ne ovat ihan varmasti liian isot vyötäröltä. Jos kokeilen korkeavyötäröisiä ja ne istuvat vyötäröltä, ne pussittavat lantiolta ja reisistä mutta tarraavat kiinni sääriin. Lisäksi lähes poikkeuksetta korkeavyötäröisissä housuissa on suhteettoman suuret takataskut, jolloin mun takapuoli tuntuu hukkuvan niihin - tai vastavuoroisesti laajentuvan kolminkertaiseksi. Niin, kuka sanoikaan, että lyhyt löytää paremmin vaatteita?
Aikani ährättyä Cubuksessa jatkoin matkaani postiin - Fb:n balettikirppis on ihan mahtava! - ja sieltä Lehtisen S-marketiin, jonka salaattibaariin olen jäänyt pahasti koukkuun. Se on vastikään laajentanut tuotevalikoimaansa huimasti, ja verrattuna Keskon salaattibaareihin hinta on todella alhainen.
Keräsin sieltä oman salaattini ja poimin samalla Dooralle broiskua. Miksi mä paistaisin broiskua, kun sitä voi ostaa valmiina salaattibaarista? ;)

"Mamma, sä veit mun turkin!"
Lopulta kolmen hujakoilla palasin kotiin ja vein Dooran ulos. Sillä on paraikaa kova karvanlähtöaika, joten jäätiin tuohon etupartsille ja karstailin sen turkkia. Yläselän ja lapojen tietyvillä on turkki jo mukavasti vaihtunut, pehmeä ja aaltoileva perhosturkki kiiltää, mutta vyötäröltä alaspäin sitä karvaa lähtee lähes tupoittain. Yksi karstanveto ja tulos oli kuvan mukainen ^^
Doora ei hirveästi tykkää tuosta karstasta, kaiketi se tuntuu iholla erilaiselta kuin tavallinen pehmeä harja, mutta ilman tätä sitä koirankarvaa on tupoittain ympäri kämppää! Mukavaa herätä aamulla, kun sängystä löytyy semmoisia mustia karvatuppoja, niin että ensin säikähtää oman tukan tippuneen :D

tämän jälkkärinä toimi tuo Questbar

Kun Doorasta ei enää enempää lähtenyt karvaa (ja kärsivällisyyttä), päästin sen kärsimyksestään. Se myös tiesi kanasta, joten piski parveili jääkaapin edessä vikisten, joten levitin salaattini lautaselle, ongin kananpalat Dooran kuppiin, lisäsin leipäjuustoa ja viinirypäleitä omaan annokseen ja siirryin sohvalle katsomaan samalla pari jaksoa Greyn Anatomiaa.
Tää on hyvin klassinen päivärytmi mulla: klo 15.30 - 17.30 päivällinen ja Greyn anatomia :D Mä rakastan lääkärisarjoja, ja aina kun olen yhden sarjan tuottarit katsonut alusta loppuun iskee se tyhjyys ja pieni paniikki: mitä mä nyt katson? Osaan Housen ulkoa alusta loppuun, samoin Greyn anatomian. Olen hankkinut Nip Tuckin ekan tuottarin, mutta noihin kahteen verrattuna todella surkea lääkärisarjaksi. Pettymys, suuri pettymys!


Kuuden aikoihin lähdettiin lenkille, ja nyt tehtiin vajaan vitosen lenkki Mallaskoskelle ja sieltä joen rantaa pitkin kotiin. Meille on muodostunut yksi lempparireitti just siihen Mallaskosken alle. Siihen pysähtyy se kesäristeilijä laiturille, ja nyt kun lumet ovat sulaneet niin hajuja on kaikkialla, joten Doora tykkää rämpiä ihan joenrantaa pitkin haistellen fasaaninsontaa.

ruman näköistä maisemaa
Näin harmaana päivänä rumaltahan tuo näyttää, mutta mä rauhoitun aina veden ääressä. En tykkää uida luonnonvedessä, jotenkin pelkään sitä, ja vaikka tuokin näyttää näennäisen rauhalliselta niin pinnan alla on paljon kovia pyörteileviä virtoja.
Doora tykkää myös tuosta paikasta. Ennen se vähän pelkäsi laitureita, mutta nyt se oleskelee siellä todella mielellään.


Meidän lenkki päättyi Kampustalon vieressä olevalle pellolle, jossa Doora pääsee hakemaan keppejä ja haistelemaan fasaanien ja pupujen hajuja. Nyt joutuu olemaan todella tarkkana, sillä pupujahti on Dooran yksi suosikkipuuhista. Teki se sitä talvellakin, mutta pikkuinen koira ei jaksa hangessa pinkoa kovin pitkälle.
Lopulta palattiin kotiin vähän ennen puolta kahdeksaa, ja samalla kun Doora riehui lelujensa kanssa mä tein lyhyen lihaskuntotreenin: vatsalihaksia ja pari erilaista punnerrussarjaa, kaikki Pilateksesta tuttuja.
Doora piti mua koko ajan tarkasti silmällä, ja kun olin vaiheessa siirtyä venyttelemään, se muistutti mua luusta. Yksi meidän päivärutiineista on Dooran luu, jonka se saa aina lenkin jälkeen. Se on samalla osa koulutusta: istu (tai makaa, mutta yleensä Doora istuu äänekkäästi uloshengittäen) paikoillasi ja odota, että saat luvan ottaa luun. Välillä sille joutuu sanomaan useampaan otteeseen "Ole hyvä, saat ottaa" ennen kuin se todella uskoo, että hän saa otta luun. Vaikka Doora on itsepäinen ja temperamenttinen, niin se on kuitenkin varovainen ja hirveän miellyttämishaluinen :) <3
Tein venyttelyrutiinini ja katsoin samalla perjantain telkkariohjelmat (jotain ihmeen häämekko-ohjelmia, Upea lihava elämäni, I'm Jazz), siivosin keittiötä ja kävin suihkussa.


Käytin vielä Dooran myöhäisiltapissalla puoli kymmenen aikaan, söin iltapalaa ja katsoin samalla murhaohjelmia (oi, ne Friiltä tulevat murhaohjelmat on jotain ihan huippua!). Lopulta joskus puoli yhdentoista ja yhdentoista välillä nukahdin luettuani jonkin aikaa Torey Haydenin romaania Viattomat.


Tällainen oli mun eilinen perjantai. Ihan normaali arkipäivä, sillä nykyisin mä nautin tällaisista päivistä. Päivistä, joissa mulla on selkeä rytmi ja rutiini. En nauti enää baarissa roikkumisesta, sillä olen saanut siitä tarpeekseni. Jokainen osaa bilettää, mutta on eri asia saada ne omat kiksinsä tavallisesta arkipäivästä. Mä saan tiettyä turvallisuuden tunnetta rutiineista arjessa, tiedän mitä tapahtuu milloin, ja mä tykkään siitä. Lisäksi se auttaa mua oikeanlaisen päivärytmin säilyttämisessä ja helpottaa unettomuutta. Mä tarvitsen pitkät yöunet, enkä ole enää yökukkuja.

Mutta mitäs te tykkäätte näistä my day -postauksista? :)

9 kommenttia:

  1. Tykkään tosi paljon myday-postauksista joten tämä oli tosi kiva! :)

    Doora on niin suloinen <3

    VastaaPoista
  2. Voi kun tuntuu tylsältä, koska en ole ikinä käynyt missään bilettämässä :D!

    Muuten kiva postaus :)!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Helinä, sulla on kuule aikaa bilettää! :'D

      Poista
  3. My day -postaukset on aina kivoja. :)

    Kun kerran lääkäri- ja sairaalasarjoista pidät, niin oletko katsonut suomalaista Syke-sarjaa? Sarjan eka jakso ei ehkä ole maailman paras aloitusjakso, mutta sen jälkeen paranee kyllä. Ja kaikki tähän mennessä tulleet jaksothan löytyvät Areenasta. Suosittelen kyllä tutustumaan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole Sykettä katsonut, kerran pätkän jostain toisesta suomalaisesta sairaalasarjasta (siinä on se polkkatukkainen tumma likka). Mä en muuten katso suomalaisia tv-sarjoja tai leffoja, en vaan tykkää siitä miten ne on tehty.
      Mutta mä käyn tsekkaan Areenasta tuota Sykettä, eihän sitä tiedä jos se onkin hyvä! :)

      Poista
  4. Hei mahtavaa, että sait jotain irti Ullakosta! Mä taas puolestani oon joka kerta ostanut chai lattea coffarista sen jälkeen, kun nähtiin ja uskaltauduin kokeilemaan sitä ekaa kertaa! c;
    Ja aivan ihana tää myday!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva että tykkäsit, ja chai on jotain niiiiiin hyvää! :D

      Poista
  5. Voi & tietysti unohdin kirjautua sisälle ennen kommentoimista! Niin tyypillistä mua. :'D

    VastaaPoista

Kommentoi, vaikuta ja ilahduta