30. huhtikuuta 2016

Fears, foods, fearfoods


Mulla on todella korkea kynnys kohdata pelkoruokia, ja mitä korkeammalla pelkolistalla ruoka on, sitä vaikeampi sitä on kohdata. Mikä ehkä kummallisinta, niin jopa yksi ainoa kalori voi bannata ruoan täysin ja tästä esimerkkinä Skyrit: mikäli Skyrissä on 59 kcal tai alle, se on vielä turvallista, mutta 60 kcal on jo paha. Järjellä ajateltuna eihän tässä ole mitään järkeä, yksi ainoa kalori ei tee yhtään mitään! Mutta milloinkas näitä on voinut järjellä ajatellakaan?
Jokaisen pelkoruoan kohtaaminen on kaksiteräinen miekka: kun tilanteesta selviää, siitä saa positiivista vahvistusta ja onnistumisen kokemuksia, mutta samalla se vie kohti tuntematonta. Mutta mulla ei ole enää vaihtoehtoja: mun on pakko yrittää toipua, koska en kuitenkaan vielä halua henkeäni heittää. Sitä paitsi tästä kovasta tuntemattoman ja tulevaisuuden pelosta huolimatta mä olen hitusen utelias, haluan nähdä mitä elämällä on annettavaa, tai onko sillä annettavaa lainkaan.

uunipuuroa kiivillä ja raejuustolla, nams!
Olen tänään miettinyt paljon noita mun pelkotiloja, ja päätin että tänään pitää kokeilla jotain uutta (ja pelottavaa). Kuten olen kertonut, niin mä en tule kokkaamisen kanssa toimeen, mutta sekin on pakko kohdata. Onnekseni olen huomannut, ettei kokkaaminen enää aiheuta yhtä pahoja selkäkipuja kuin ennen, kiitos kasvaneen lihasmassan.
Tänään sitten päätin kokeilla uunipuuroa, ja jaan sen reseptin myös teille, sillä oikeasti tämä on hyvää!

Mustikkainen banaani-uunikaurapuuro

3 dl kaurahiutaleita
3 dl vettä/maitoa
1/2 tl leivinjauhetta
1/2 tl kanelia
1/2 tl vaniljasokeria
1 banaani
mustikoita oman maun mukaan

1. Kuumenna uuni 180 asteeseen. Voitele uuninkestävä vuoka.
2. Sekoita keskenään kuivat aineet. Muussaa banaani, ja lisää se sekä neste kuiviin aineisiin. Sekoita hyvin. Lopuksi kaada päälle mustikat, sekoita.
3. Paista about 20 min. 180 asteessa.

Tällä reseptillä tulee n. 2-3 annosta, ja sopii erinomaisesti esim. sunnuntaibrunssille!





Tämän uunipuuron lisäksi rohkaisin mieleni ja kokeilin Lidlin uusia prodepatukoita. Mä olen todella ronkeli proteiinipatukoiden suhteen, sillä mitä järkeä on syödä proteiinipatukkaa, jossa on sokeria lähes yhtä paljon kuin suklaapatukassa ja jonka proteiinin määrä jää sen varjoon?
Mä olen muodostanut omat prodepatukkalempparini, joihin kuuluu ykkösenä Leaderin SoftBarit sekä Questit. Nuo SoftBarit ovat ainoita jotka eivät turvota mun mahaa, ovat ihania koostumukseltaan ja ravintoarvot kohdillaan. Harmi vaan, että iso osa Questeistä aiheuttaa turvotusta - samoin esimerkiksi ne Lidlin isommat proteiinipatukat - koska sokerit on korvattu sokerialkoholeilla. Ei todellakaan ole mukava olla, kun vatsa on turvonnut todella pinkeäksi ja on kipeä, joten mä olen syystäkin nirso noiden proteiinipatukoiden suhteen.
Anyways, Sportyfeeliltä on tullut uusia proteiinipatukoita ja otin niistä kaksi kokeiluun: SmoothBarin sekä Protein+ chocolate cookiesin. Tuo Smooth Bar oli lähes täsmälleen samanlainen kuin Leaderin vaniljan ja mantelin makuinen SoftBar, ainoastaan koostumus oli ihan hippusen verran pehmeämpi. Mikä ikävintä, niin hintakin oli täsmälleen sama. Joten jos pitää näiden kahden väliltä valita, niin ennemmin Leaderin SoftBar kuin Sportyfeelin vastaava.
Toinen Lidlin uutuuksista oli tämä Protein+, ja näitä makuja on itse asiassa neljä mutta vaihtelevilla ravintosisällöillä. Tämä patukka on valkosuklaalla kuorrutettu tummaa suklaata sisältävä keksin makuinen patukka, ja ikävä kyllä vähän semmoinen jauhopatukka. Ravintosisältö ei päätä huimaa (61 grammassa 238 kcal; rasvaa 10,8 gr; hh. 19,2 gr (sokereita 3,6 gr); kuitua 3,6 gr; proteiinia 19,5 gr), joten kokonaisuutena ei kovin häävi. Ehdottomasti parempi on se Crispy caramel, joskin se turvottaa tosi pahasti eikä sitä näin ollen voi syödä kuin illalla.

Mutta hyvä näitä on käydä läpi, sillä vain kokeilemalla voi löytää ne jyvät niistä akanoista, so to speak :)


Yksi ehkä typerimmistä peloista mulla liittyy juoksutrikoisiin.
Vaikka mä kuinka vihaan kesää ja kiroan joka päivä sen tulon, niin mä en voi sitä estää. Vihaan lämmintä, sillä se paitsi herättää mun allergiaoireet niin alkaa pikkuhiljaa tekemään juoksulenkeistä ahdistavia. Vihaan myös vartalonmyötäisiä vaatteita, mutta en voi enää pitkään juosta ulkona tuulihousuissa ja legginseissä, vaan mun on pakko siirtyä käyttämään juoksutrikoita. Tein viimein sen myönnytyksen ja hankin ne itselleni, mutta... miten mä kehtaan vetää ne ylleni ja juosta ihmisten ilmoilla tämän näköisenä?
Mä vielä joten kuten kestän sen, että tanssivaatteet ovat vartalonmyötäisiä koska mä ymmärrän sen syyn miksi niiden pitää olla sellaiset, ja jokainen tanssija joutuu niitä käyttämään. Mutta että nyt mä joudun siirtämään sen ahdingon myös juoksuvaatteisiin! Juoksu on ollut mulle tuki ja turva todella pitkän aikaa, eikä mun ole tarvinnut silloin pelätä sitä että joku näkee mun leveän perseen ja tukkijalat löllyvän juoksulenkillä. Mutta nyt näköjään joudun.
Joten miten, miten sitä kehtaa ahtaa itsensä niin pieniin vetimiin ja lähteä juoksemaan?

Hemmetti tätä kesää...! Vihaan sitä, vihaan!!!


Anyways, kesäangstista huolimatta hyvät vaput ja viikonloput! :D
vaikka vihaan sitä vappuakin.. 

15 kommenttia:

  1. Hyvän näköistä tuo puurojuttu!
    Ja uskon että näytät upealta myös juoksuhousuissa :) vaikka sitä on omaan päähän varmasti vaikea takoa. Ja Voithan aloittaa juoksuhousuissa juoksemisen vaikka jollain syrjäisillä poluilla, itse juoksen aina jotain pieniä metsäpolkuja joissa ei ole ketään muita kuin minä ja se auttaa keho ahdistukseen, siellä olen jopa juossut pelkissä urheiluliiveissä (kuumalla säällä) vaikka vastaavassa asussa en näyttäytyisi edes perheelleni.
    -m

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä mietin siedätyshoitoa, siis että pidän niitä trikoita tietyn kelloajan ja käyn vaikka hakemassa postin ne jalassa. Täällä ei ikävä kyllä ole mitään syrjäisiä juoksupolkuja, ja ne syrjäisemmät on sitten Joupiskalla ja sinne pelkästään on parin kilsan matka.

      Mutta ei se kammo tästä surkuttelemalla parane, pitää aloittaa jostakin.

      Poista
  2. Mä taas rakastan juoksutrikoita :D Mulla aina housut on kireät mutta paidat löysiä..

    Niin kauniita kuvia sinusta taas <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä pystyn just ja just sietämään legginseitä. Jotenkin näin ajan (ja iän) myötä olen ruvennut vihaamaan kireitä vaatteita, tuntuu etten voi hengittää niissä ja sitten iskee ahdistus ja liiallinen kehotietoisuus.

      Poista
  3. Sä voit juosta just sellaisissa vaatteissa, kun susta tuntuu hyvältä. Vaikka sitten löysissä trikoohousuissa. Jos se haittaa joitain muita, niin sitten se on niiden ongelma. Mä en omista juoksutrikoita ja juoksen jossain trikoohousuissa, jos juoksen. Sama se jos kerran vedän kiireellä (siis hyvin usein) satoja metrejä pikajuoksua farkuissa ja korkokantakengissä. Niin ei se juoksu ole vaatteista kiinni.
    Itse asiassa juoksutrikoissa juoksu näyttää niin kuin porukka juoksisi aluskalsareilla. :) Kukin menee tyylillään.
    Baletissa on ymmärrettävää, että lajissa on suotavaa käyttää tiukkoja vaatteita, mutta juoksussa? Jokainen saa juosta sellaisissa tamineissa kun haluaa. Joskus tuntuu, että siitä tehdään turhaa numeroa, että sulla pitää olla sellaset ja sellaset vaatteet, että voit edes juosta tai harrastaa liikuntaa. Riittää, että ne toimii lajissa ja liikkuminen tuntuu hyvältä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, mä oon sun kans samaa mieltä: juoksutrikoot näyttää siltä kuin olisi unohtunut päällyhousut jalasta! :D
      On vaan hiton vaikeaa yrittää löytää jotain muita kuin juoksutrikoita. On mulla semmoiset pitkät leveämmät trikoohousut, mutta lahkeet niissä ovat pitkät, siis liian pitkät. En omista ompelukonetta ja pelkkä nauhojen ompelu tossuihin on haaste. Mutta ehkä pitäisi ottaa viikon projektiksi lyhentää niitä lahkeita...
      Ääh. Tämä on niin ärsyttävää! Ja tuskastuttavaa :/

      Poista
  4. Pidetään semmonen vihaan kesää -miitti joku päivä :'D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, joo, todellakin! :D
      Ei vaan kävästään kahvilla (tai chai lattella ;) täs joku päivä! :)

      Poista
  5. Ainakin Aasiassa jengi laittaa (ilmeisesti häveliäisyyssyistä) juoksutrikoiden päälle sellaiset löysät, lyhyet urheilusortsit, tähän tyyliin:

    http://static.quiksilver.com/www/store.quiksilver.eu/html/images/catalogs/global/roxy-products/all/default/hi-res/arjnp03056_highkickpant,w_mrr0_frt1.jpg

    Luovuutta peliin niin löydät itsellesi sopivan juoksuasun :).Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti vinkistä! Voisinkin ehkä kokeilla tuota. Pitää todellakin laittaa luovuus peliin tässä asiassa :)

      Poista
  6. Etsi löysempiä huosuja sieltä olovaateosastolta, älä urheiluvaatepuolelta tai jos sieltä, niin etsi sisäliikunta vaatteista tai tokmannilta.
    Tai leikkaa lahkeet lyhyemmiksi ja kiinnitä käänteet teipillä tai nitojalla. ;)

    VastaaPoista
  7. Yksi juoksuhousujen inhooja ilmottautuu 🙋

    http://harmaamaailmani.blogspot.fi

    VastaaPoista
  8. Mul on ollut joskus sellaiset sportticaprit ja ne oli kaikkea muuta kuin tiukat! Tsiigaan löytyykö vielä, kun itse en käytä niitä enää! Istuvat muttei tiukat :) mä en vain kestä rusketusraitoja :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse asiassa mä pengoin kaappeja yks päivä ja löysin just sellaset löysät sportticaprit! Olen nyt altistanut itseäni joka päivä juoksemalla trikoissa ja eilen sitten repäisin ja puin pinkin topin niiden kaveriksi :D Ja oli kuule vauhdissa pitelemistä, kun juoksin tunnin kestävän vakilenkin pariinkymmeneen minuuttiin :D
      Näköjään treenivaatteet lisäävät myös vauhtia.. :)

      Poista
  9. Juokse housuissa, joista pidät ja joissa tunnet olosi turvalliseksi. Liikunnasta on tarkoitus nauttia. Voisit käyttää esim. verkkareita? Minäkään en pidä juoksutrikoista. Käytän välillä niiden sijaan piruetin narupunttihousuja. Ne on tosi mukavat ja rennot, mutta valitettavasti myös aika kalliit. Muut firmatkin tekee varmaan vastaavia.

    VastaaPoista

Kommentoi, vaikuta ja ilahduta