3. maaliskuuta 2016

Kevyttä kehittymistä


Verrattuna siihen miten ahkerasti olen tässä blogia päivitellyt (lähes joka toinen päivä), tämä viikon mittainen hiljaisuus on yllättävän pitkä aika mulle. Mielessä on ollut tehdä päivitystä, mutta jostakin syystä en ole saanut inspistä.
Vähän sama fiilis on ollut muutenkin oman elämän suhteen: ei inspistä mihinkään. Mielessä on pyörinyt ajatus, että miksi mä jatkaisin tätä parantumisjupakkaa, sillä se voi olla pahimmillaan niin väsyttävää, ettei edes kyyneleitä tule. Olen taistellut sen ajatuksen kanssa, että mitä jos pudottaisin kalorit vaikka tuhanteen ja rupeaisin laihduttamaan, sillä se on tuttua ja turvallista, enkä mä kerta kaikkiaan jaksa ylläpitää positiivista asennetta! Olen kyseenalaistanut minimimäärien noudattamisen; ei mun tarvi syödä niin paljoa, koska mä ilmeisesti nyt olen erittäin lähellä omaa biologista normaalipainoa, eli mä olen normaali ja terve (en). Mutta rytmihäiriöt, palelu ja väsymys sekä Pinja ovat saaneet mut järkiini. Se, että paino on normalisoitunut ei tarkoita sitä, että nälkiintymisen aiheuttamat vauriot olisivat parantuneet!

Miten mä sitten olen saanut pidettyä tästä kiinni, niin olemalla tekemättä niitä houkuttelevia muutoksia. Tiedän nyt kokemuksesta, että nämä triggerfiilikset tulevat ja menevät ja tärkeintä on vain tiedostaa ne mutta ei totella niitä. Jatkaa sillä samalla linjalla kuin ennenkin.
Olen liikunnalla löytänyt (lisää) positiivisia kokemuksia, kokemuksia ja asioita, joita en pystynyt tekemään aiemmin, ja saadakseni myös omaan mieleeni vähän selkeyttä listaan niitä tähän.
Mä jaksan tehdä liikkuvia punnerruksia, ja mulle punnerrukset ovat aina ennen olleet suoranainen kirosana!
Piruetit alkavat sujua pikkuhiljaa; se siitä tuomiosta, etten mä voi koskaan oppia piruetteja.
Notkeus on parantunut.
Runner's high on jälleen löytynyt!
Improt sujuvat ja liikevariaatioita löytyy.
Käsivarsissa on jo makeat lihakset, joita jälleen ihmettelin tänään peilisalilla.


Tuo ylläolevan kuvan asento ja se, että mä pystyin siihen, on yksi mun tän hetkisistä suurimmista ihmetyksen aiheista. Mä olen aina ennen pelännyt hartiaseisontaa ja vähänkään tuon kaltaisia asentoja, joten jo uskallus yrittää oli saavutus puhumattakaan siitä että mä hallitsin kroppani tuossa, tasapaino pysyi eikä iskenyt sitä paniikkia.
Tuo asento aikalailla tiivistää mun olon, sillä vaikka mielessä pyörii kaaos ja halu palata takaisin, niin kuitenkin se jokin terve puoli minussa pistää vastaan. Sitä paitsi mä haluan pyrkiä kokemusasiantuntijan koulutukseen eikä se ole mahdollista, jos mä palaan samaan vanhaan.



Mutta jotta tästä postauksesta ei tulisi ihan negatiivisuuden ja sh-vellomisen huipentuma, niin palataan vähän tanssin pariin.
Kävin tänään peilisalilla treenaamassa ja kuvailin improjen lisäksi pari muutakin videota. Sain anonyymiltä pyynnön kertoa lampaanvillan käytöstä kärkkäreissä, joten välttääkseni pitkän ja epäselvän sepostuksen tein sen videolle. Kysykää ihmeessä jos heräsi kysymyksiä, ja kertomani vinkit perustuvat omiin kokemuksiini. Villaa voi käyttää vaikka kuinka monella eri tavalla, joten ihan takuulla löytyy myös erilaisia käyttötapoja.
Kamala pysäytyskuva, näin btw :D


Vaikka olen huomannut kehittyväni improilussa, niin jollakin tapaa se tuntuu vähän junnaavan paikoillaan - tai minä. Huomaan selvästi mun tyylin tanssia, mutta koska mulla ei ole juurikaan kokemusta nykäristä, niin sen voi kyllä huomata noista mun improista, ja se on ruvennut turhauttamaan: tuntuu, että jokainen video on vain toisinta edellisistä.
Lisäksi mulla kävi toinen kämmi tänään musiikin kanssa. Mä eilen latailin mp3-soittimeen ihania biisejä ja asettelin ne vielä hyvään järjestykseen, mutta kesken kaiken harjoituksissa soitin sammui. Olin liittänyt mp3-soittimen stereoihin, ja kun biisiä oli kestänyt ehkä 20 sekuntia, stereot yhtäkkiä ilmoittivat, että "No USB". Soittimen patteri oli kyllä ihan lopussa, joten ehkäpä siinä oli vika. Mutta kyllä ärsytti ja suorastaan raivostutti, että taaskaan mä en saa tanssia niitä ihania biisejä!
Etsin sitten täydellisen ärsytyksen vallassa vanhoilta levyiltä sellaista musiikkia, jota en ole vielä käyttänyt, mutta mulla meni kokonaan se improiluun vaadittava tunnetila. Tai don't get me wrong, kyllä mulla oli tunnetila päällä, mutta ei se ns. improtunnetila. Olin niin tietoinen itsestäni, liikkeistäni, tilasta, peileistä, videoinnista yms, joten meni taas todella pitkään, ennen kuin sain jotakin aikaiseksi. Ja kuitenkin tuntuu, ettei siitä tullut yhtään mitään.

Ja näin loppuun vähän käänteisesti pätkä verryttelystä ja venyttelystä.
Jostakin syystä mun vasen jalka on selkeästi notkeampi kuin oikea, vaikka ennen se on ollut päin vastoin. Mä en ole mikään maailman systemaattisin ihminen, sillä saan niitä kausia jolloin jaksan venytellä joka päivä ja sitten taas on pitkä aika kokonaan ilman. Nyt alkoi tämä viimeisin venyttelyjakso maanantaina :D




Nyt taitaa olla myös hiihtolomat meneillään, ja itse suuntaan Doora Unelman kanssa huomenissa Haapikselle koiravahdiksi muun porukan ollessa matkoilla. Ensi viikolla käyn sovittamassa uusia kärkkäreitä, ja toivon mukaan löydän uudet Gaynorit itselleni, joten fingers crossed!
Miten teillä on mennyt loma, vai onko se vasta alkamassa? :)


13 kommenttia:

  1. Tuun joka päivä kurkkimaan ootko kirjotellut tänne mitään ja oli kivaa huomata että tekstiä ja videoita on tullut taas! :)

    Mä koitan puhua sulle aina järkeä silloinkun meinaa ajatukset harhautua! Niinhän säkin olet mulle tehnyt! <3

    Sulla nousee jalka tosi korkealle, vautsi! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehe, pakko myöntää että vähän on tuntunut orvolta pitää tämä hurja viikon mittainen hiljaisuus :D

      Pidetään toinen toisemme oikealla polulla, sitähän varten ystävät on! <3

      Poista
  2. Jee, uusi postaus! Olin jo melkeen vieroitusoireissa kun oottelin tätä xD Se on tosiaan jännä että kun yleensä postailet niin usein niin nyt tämä viikon tauko tuntui tosi pitkältä... Ja tykkään paljon noista sun videopostauksista, niitä saa tehdä lisää ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, mä olen ollut niin yliaktiivinen somessa siksi kun välttelen tuota lopputyötä :D Mua rupesi sitten hävettämään tuo mun yliaktiivisuus, joten ehkä vähän siitäkin syystä pidin blogihiljaisuutta. Näyttääkseni, että on mulla muutakin elämää :'D
      Kiitos! Voisin todellakin tehdä enemmän noita videoita, ja tehdä vähän erilaisia, kiitos vinkistä! :)

      Poista
  3. Kiva kuva susta tuo ensimmäinen. Oot jotenkin ihan erilaisen näköinen siinä kuin kuvissa yleensä. Ehkä se on toi otsis.. En tiiä.

    Eikä tosiaan sillä et yleensä kuvat susta ei olis kivoja ;D Luulisin että kaikki valkkaa julkaistavaksi tietynlaisia kuvia itsestään, tai ainakin niin mä oon huomannut toimivani. Ja usein niitä hyviä kuvia on vähän ja ne on just tietyn kaltaisia. Kun ittellä on tietynlainen mielikuva siitä millaiset kuvat on edustavia ja sitten tulee pitäydyttyä kuvissa, joissa näyttää aina aika samalta loppupeleissä. Ja se ei välttämättä ole se miltä itse edes näyttää, vaan oma tulkinta siitä miltä haluais ehkä näyttää? parhaimmillaan? Ja muut voi olla eri mieltä asiasta. Esim lukioaikana mun yhden kaverin koulukuva oli ihan järkyttävän hyvä kuva siitä. Se oli siinä kaunis ku mikä. Ja sen mielestä se oli aika kamala kuva ja totes että se ei näytä siinä yhtään itteltään, saati sitten nätiltä (eikä ollu mitään sitä huomion kerjäysnillitystä se). Kaikki muut oli eri mieltä. Olikohan mulla tähän joku pointtikin... mene ja tiedä :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Okei, mä paljastan: tuo kuva on muutaman kuukauden takaa silloin kun mulla vielä oli tuo lyhyt otsis. Joten ehkä se erinäköisyys johtuu siitä ;)

      Kyllä mä pointtia sun kommentista löysin! :D Ja ihan oikeassahan sä olet. Kun itsellä on tietty käsitys millaiset kuvat itsestä on hyviä tai mikä on hyvä kuvakulma, niin ne tuppaa olemaan kuvat samankaltaisia. Joten ehkä on ihan terveellistäkin kokeilla uusia kulmia ja näin ollen huomata, että mä näytän tästä(kin) kulmasta ihan siedettävältä :)

      Poista
    2. Voi olla että osa kuvan jännyydestä tuli lyhyemmästä otsiksesta, mutta siinä on kyllä jotain muutakin selkeästi. Mutta mitä... Sitä en osaa eritellä. Tietenkään. :D

      Poista
  4. Mitä jos palaisit tunneille? Saisit uusia ideoita omaan tanssiin ja myös tekniikkasi lähtisi taas kehittymään. Aikuisbaletin lisäksihän voisit kokeilla aikuisnykytanssia, showtanssia tms. Huomaan, että tanssiminen on sinulle hyvin tärkeää, joten ajattelin, että voisitko saada uutta puhtia jos improt tuntuu junnaavan paikoillaan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tunneille palaisin riemusta kiljuen mikäli se olisi mahdollista mutta se ei onnistu nyt. Tai yhden koulun aikuisbalettiin voisi mennä, mutta en ole kokenut hyötyväni siitä millään tavalla, sillä korjauksia ei anneta ei edes yleisesti. Kysyin toisesta koulusta paikkoja ennen vuodenvaihdetta, mutta tunnit ovat kaikki täynnä, ja se koulu, jossa olen aiemmin tanssinut, ei tällä hetkellä pidä tunteja lainkaan. Joten mikäli haluan tanssia, niin nämä omat tuokiot ovat ainoa mahdollisuus. Todella ärsyttävää, mutta se on fakta, ja pitää vain odottaa ensi syksyä.

      Poista
  5. Tuo on kai noita pikkukaupunkien kirouksia. Ikävä kyllä todeta,että asuinpaikka vaikuttaa kummasti siihen, mitä voi harrastaa ja millä tasolla.
    Noin niinku jos ei halua harrastaa pelkästään juoksua, hiihtoa ja kirkkokuoroa. Ehkä sun kannattais harkita muuttua sieltä jonnekin muualle, kun valmistut, niin tanssiharrastusmahikset voisi tuplaantua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinäpä sen sanoit. Ja vaikka Sjoki ei nyt niin hirveän pieni olekaan, mutta aikuisbaletin kannalta kyllä.
      Olen miettinyt muuttamista esim Ouluun valmistumisen jälkeen, mutta Seinäjoella on mun hoitokuvio ja olen sitoutunut siihen vielä vuodeksi, ja sitä paitsi jos pääsen kokemusasiantuntijan koulutukseen, niin se pitää täällä kans. Mutta ei sitä ikinä tiedä mitä tapahtuu, joten en sulje mitään ovia tällä hetkellä :)

      Poista
  6. Katsoin tota hartiaseisonta kuvaa ja aloin heti miettiä, että taivunkohan mä tuohon. Ainoa ongelma oli, että mun aivot meni solmuun, kun yritin miettiä miten tuohon pääsee �� no, kyllähän se sitten selvisi kun aloin konkreettisesti kokeilemaan ��

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha! Hartiaseisonnan kautta mä ainakin itse tuohon menen, helpoimman kautta :)

      Poista

Kommentoi, vaikuta ja ilahduta