10. maaliskuuta 2016

#gaynorgirl #hiihtoloma


Olen viettänyt tässä kaksiviikkoisen hiihtoloman, joista jälkimmäisenä piipahdin Haapiksella, ja palasin sieltä eilen. Äiti ja isä olivat viikonlopun reissussa, joten menin sinne Dainalle kaveriksi. Pidin koko viikonlopun ihan tietoisen vapaan kaikesta - aka opparista, siitä pirun murheenkryynistä - ja tein kaikkea sellaista mikä on mielessä pyörinyt. Valitettavasti vaan mun vasen nilkka sanoi painavan vastalauseensa ja se on oikutellut pahemman kerran. En tiedä mikä on ongelmana; kipu alkoi ehkä reilu kuukausi sitten ja on vaan pahentunut. Se on hieman turvoksissa etenkin liikunnan jälkeen, ja selvästi lämpimämpi kuin oikea. Kävin tänään jalkaterapeutilla ja hänen mukaansa kipu johtuu jalan pahasta virheasennosta. Mutta silti mua mietityttää, että miksi sitten oikeassa ei ole yhtään mitään vikaa? Olen miettinyt lääkärissä käyntiä, mutta toisaalta jos sieltä tulee vain käsky levätä ja syödä viikko buranaa, niin käynti on ihan turha. Pitää nyt katsoa.

Mutta millainen oli tämän #gaynorgirlin hiihtoloma?


Kävin luistelemassa!
Olen viimeksi luistellut varmaan peruskoulu- tai lukioaikana, joten siitä on TODELLA pitkä aika! Ensin olo tuntui erittäin huteralta ja meinasin luovuttaa ekan viiden minuutin jälkeen, mutta päätin jatkaa ensin kymmenen minuuttia, sitten kaksikymmentä kierrosta myötäpäivään, sitten vastapäivään, sitten vielä viisi minuuttia, vielä toinen viisiminuuttinen... ja niin se sirklaus löytyi, samoin hyvin heikot piruetit ja peruutukset. Ja se oli mukavaa, yllättävän mukavaa! Ainoa, mikä hieman roikkui varjona ilon yllä, oli tuo vasen nilkka; luistin ei ollut edes kovin kireällä, mutta pelkkä kosketus sattui.

Vladimir Pilar'n käsityötä
Toinen ja varmaan vielä suurempi saavutus oli viuluun tarttuminen ja soittaminen yli kolmen vuoden tauon jälkeen! Jos luistelu tuntui hyvältä, niin mulle nousi silmiin kyyneleet kun soitin. Kun tajusin, että mun selkä kestää soittaa ja että mä olen ikävöinyt tätä! Miksi ihmeessä mä olen pitänyt niin pitkän tauon? Mutta mä tarvitsin sen tauon nollatakseni kaikki (negatiiviset) tunnesiteet soittamiseen.
Koska mun viulu on ollut soittamatta niin pitkään, niin vire ei tahtonut pitää sitten millään. Lisäksi ilmeisesti yksi sauma oli irronnut liimauksesta, sillä etenkin D-kieli särisi paikoin tosi pahasti. Tuossa viulussa on ollut ongelmana tuon yhden liimauksen irtoaminen, mutta onneksi isä viulunrakentajana osaa sen korjata :D
Kaikkein yllättävintä oli selän kestämisen lisäksi se, että mulla ei virinnyt edes tuomitsevia ajatuksia kovin pahasti! Mulle soittotaito on kuin pyörällä ajaminen: kun sen kerran oppii, niin se on aina tallella. Toki vaatii pientä verryttelyä - toisin sanoen asteikkoja ja kolmisointuja - mutta hyvin nopeasti otelauta rupesi tuntumaan taas tutulta ja sormet löysivät oikeat paikkansa.
Mä olen pelännyt soittamista aika pitkään osaksi selän takia mutta suurimmaksi osaksi siksi, että se triggeröi mussa aina mielettömästi tuomitsevuutta itseäni kohtaan. Miksi en osaa tätä paremmin; miten mä taas soitan niin epäpuhtaasti; miten mä en osaa yhtään mitään. Soittamisesta meni kaikki ilo eikä sitä ollut edes silloin kun opetin, sillä viulu oli edelleen pakosta läsnä mun elämässä. Soitin jonkin aikaa kaupunginorkesterissa ja mut laitettiin suoraan ykkösviuluun vaikka en ollut enää terävimmilläni soittamisen suhteen. Se oli edelleen pakkoa, ja istumisasennon takia se oli hemmetin kivuliasta ja vihasin harjoituksia. Joten tästä kaikesta jäi niin paha maku suuhun, että laitoin viulun koteloon, kuljetin sen kotiin Haapikselle ja tyrkkäsin pöydän alle. Pysykööt siellä!
Mutta ilmeisesti soittaminen on mulla jonkinlainen osa tätä parantumisprosessia: pitää kohdata menneisyyden haamuja sitten kun siihen on valmis.
Ja kyllä mä nautin! Tätä varten mä elän - taidetta, musiikkia, tanssia; itseni ilmaisua taiteen kautta - ja tässä mä olen hyvä!


Tein taas yhden #recoverywin'nin lämpimän ruoan muodossa: valkoista riisiä, kastiketta, kanankoipea (!!!) sekä kurkkua ja raippista.
Mä en ole syönyt riisiä varmaan yli puoleen vuoteen, joten se on yksi ruoka pelkoruokien listalla. Harvoin syön lihaa, ja kanankoipi oli toinen pelkoruoka jo sen rasvamäärän takia. En usko, että kastikkeesta tarvitsee erikseen mitään kertoa: kastike = fearfood.
Mutta pitääkseni edistymisen tasaisessa nousussa mun on pakko kohdata pelkojani, ja kun huomasin säilyväni hengissä enkä lihonut yllättäen viittä kiloa, niin tämä haaste onnistui.
Puhumattakaan siitä, että olen jo melkein kaksi viikkoa ollut täysin kompensointivapaana: ei mitään kompensointikeinoja, ja tämä on ehkä kaikkein suurin voitto tässä taistelussa, sillä näin pitkää vapaata ei ole viimeisten kahden vuoden aikana ollut!

nilkkatuki ja Make it or Break it Netflixistä :D
Näiden onnistumisten ohella sattui sitten sunnuntaina melkoisen pelottava juttu.
Olin koirien kanssa lenkillä ja suuntasimme järven jäälle. Siellä oli paljon moottorikelkan jälkiä, hiihtolatuja ja pilkkipaikkoja, joten järvi oli paksussa jäässä. Juostiin aikamme ja lähdettiin sitten suuntaamaan lähemmäs rantaa. Oltiin kävelemässä ehkä sadan metrin päässä rannasta kun pysähdyin kuuntelemaan jotakin ääntä. Tajusin, että se ääni lähtee murtuvasta jäästä ja samalla rupesi mun jalat uppoamaan. Sadasosasekunnin ajaksi jähmetyin paikoilleni, mutta sitten päässä hoki vain yksi ajatus: pakoon ja vähän äkkiä! En ole koskaan eläessäni pinkonut niin hirveää kyytiä, ja todellakin ihminen saa pakokauhun hetkellä ylimääräisiä voimia. Daina vinttikoirana loikki edellä, mutta Dooralla oli jo ongelmia, sillä kun mun jalat upposivat jokaisella askeleella niin Doora oli vaarassa pudota niihin mun askeleiden jättämiin aukkoihin. Just ja just ehdittiin rämpiä rannalle - Doora täristen, minä täristen ja polvia myöten läpimärkänä ja Daina täristen - ja yhden talon pihan ja kirkon vanhan hautausmaan poikki lähdettiin kotiin.
Jotenkin mulle ei tullut mieleenkään, että turvevoimalaitos pitää veden lämpimänä jopa talvella, ja siellä oli tosi vaarallisia virtoja, koska järvi siinä yhdistyi jokeen. Mutta lesson learned: ei enää koskaan sinne!

nämä Gaynorit pääsivät hyvin ansaitulle eläkkeelle :)
Mutta syy miksi Haapikselle lähdin oli se, että pääsisin Ouluun Silkkirumpuun sovittamaan uusia Gaynoreita, sillä edelliset ovat jääneet pieniksi jalan muututtua niin paljon lyhyessä ajassa. Silkkirummussa olen asioinut aika usein ja olen aina saanut sieltä hyvää palvelua ja neuvoja, ja siellä taitaa olla myös Suomen laajin kärkitossuvalikoima.
Olin varautunut pitkään ja tuskastuttavaan sovitukseen, mutta se olikin ohi jo kymmenessä minuutissa, ja sitten olinkin erittäin ylpeä ja onnellinen uusien Gaynoreiden omistaja! :D Shankin kovuus pysyi samana - extraflexit eli se keltainen pussi - mutta kokoon tuli muutoksia. Edelliset tossut olivat 6,5M ja kolmosen boksilla, ja nämä uudet ovat 7N ja nelosboksi. Olin tästä aika äimistynyt, sillä mulle on aina sanottu, että mun jalka on pieni ja kapea. Jotenkin tämä uusi kokonumero tuntuu niin hurjan isolta - ja onhan boksikin toiseksi levein! - mutta toisaalta isompaa tossua mä lähdin hakemaankin. Ja koko on vain numero!

vähän ylivalottunut kuva, mutta niin uutuudenkiiltävät ja kauniit tossut vailla nauhoja!
Ompelin näihin nauhat ja onnistuin saamaan jo tälle päivää peilisalivuoron, ja oli muuten hyvä että sain jo tälle päivää, sillä joudun siirtämään toisen kumpparin paikkaa. Mulla on oikeassa jalassa se ongelma, että akilleen alue hiertyy helposti auki ja olin ommellut kumpparin liian lähelle akillesta.
Vaikka Gaynoreita ei tarvitse pehmittää kuten perinteisiä kärkkäreitä, niin kyllä nekin vaativat sen sisäänajon. Koska boksi on isompi kuin edellisissä, niin joudun myös etsimään hyvää pehmustusta. Tällä hetkellä mulla on istuvuutta parantamassa lineri (klik!) ja lampaanvillaa, mutta sitä pitää vielä vähän tuunailla.

the pretty feet of ballerina
Mä liitän tähän loppuun vielä muutamia videoita, mutta selittääkseni tuota #gaynorgirliä vähän enemmän, niin mä sain myös uuden GM:n leotardin, ja siitä kuva alla. Sen leikkaus on melkoisen avonainen ja mun mielestä paljastava, mutta toisaalta se pidentää kaulan ja rintakehän aluetta - ja näyttäähän se hyvältä!
Tämä on mun toinen Gaynorin leotardi, ja todellakin yksi mun suosikkibrändi niin tossujen kuin vaatetusten puolesta!


Tästä postauksesta tuli todellakin pitkä, joten päätetään se videoihin.
Kuvasin viime viikolla lämmittely- ja venyttelyvideoita, ja samalla linjalla jatketaan.
Tein kaksi erilaista lämppää, joissa keskityin enemmän lihaskuntoon ja toisessa tein helppoja joogaliikkeitä.



Nyt mulla oli onni myötä myös musiikin suhteen, joten pääsin improamaan niiden mun haalimien uusien biisien tahtiin, ja niistä improista kaksi tässä.
Ylemmän biisin nimi on Human ja sen esittää Christina Perri. Alempi kappale on The Story, ja siitä vastaa Sara Ramírez.



8 kommenttia:

  1. Olen lukijana ollut pitkään ja seurannut taivaltasi. Hienoa nähdä miten alat hehkumaan!

    Saanko kysellä että millaisia kompensointitapoja sinulla on ollut?
    Hienoa kuulla että olet jo kaksi viikkoa kohta ollut vähemmillä syömishäröilykäyttytymisellä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos paljon ihanasta kommentista! :)
      Mä en rupea erittelemään noita kompensaatiokäyttäytymisiä ihan jo siksi, ettei kukaan saa päähänsä kokeilla niitä, mutta sanotaanko näin, että varmaan kaikki mahdollinen on tullut kokeiltua.

      Poista
  2. Kauniita kuvia, kauniita videoita! <3
    Hei, itsekin kärsin jalkojen pahoista virheasennoista, jotka vaikuttavat niin balettiin kuin ykköslajiini juoksuunkin. Ahkeralla lihaskuntoharjoittelulla ja yksilöllisesti valmistetuilla tukipohjallisilla mun kivut pysyy useimmiten aisoissa. Ihmisen jalat ovat kumpikin omat yksilönsä, joten ei ole ihme, että sinulla on virheasento vain vasemmassa nilkassa. Itsellänikin virheasennot ovat erityyppiset kummassakin koivessa, olen vain niin huonotuurinen, että olen saanut tämmöiset räpylät riesakseni. Jos olisin asiantuntija, niin veikkaisin lisääntyneen juoksuharjoittelun ruenneen vaikuttamaan nilkkaasi. Mutta koska en asiantuntija ole, niin en lähde arvailemaan. Toivottavasti nilkkasi alkaa kuntoutua pian kuitenkin! :)

    Ihana muuten tällainen pitkä kuulumispostaus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, ihanaa että tykkäsit näin(kin) pitkästä postauksesta! Mietin ensin jaksaako tätä kukaan lukea :D

      Mulla on siis paha virheasento molemmissa jaloissa. Jalan kaari on hyvin matala ja ylipronaatio voimakas, lisäksi jonkinlaista epätasaista päkiän käyttöä ja "hyppyri-isovarpaat" :D Mulle on aina puhuttu noista pohjallisista ja lapsi- ja teini-iässä mulla olikin kahdet erikoispohjalliset, tosin en tiedä missä ne nyt ovat.
      Kävin tosiaan jalkaterapeutilla, ja sain kaikesta huolimatta hyviä uutisia. Aivan kuten itse olet todennut, niin lihaskuntoharjoittelulla voi saada nämä virheasennot haltuun ja kipuja lievitettyä. Mulla löytyy tosi paljon liikkuvuutta myös jalkateristä, ja kunhan vahvistaa niitä pikkulihaksia niin myös jalan kaaren pitäisi nousta korkeammaksi, ja tämähän tanssijana mua ilahdutti suuresti :)
      Tuo juoksu on todennäköisesti se syypää, tosin näillä koivilla mikä tahansa voi laukaista minkä tahansa ongelman. Sain ankaran kiellon olla toistaiseksi käyttämättä mitään pohjallisia, sillä se vaan laiskistuttaa koipea, ja näillä kintuilla on kuitenkin kuulemma toivoa paremmasta :)

      Mutta kiitos kommentistasi, ja ihanaa kuulla että tykkäsit! <3

      Poista
  3. Mä oon niin ylpeä susta!! Oot tehnyt ihan mahtavaa työtä!!! Hyvä Heidi! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pinja, sä olet mua tukenut niin paljon, joten kiitos! <3

      Poista
  4. Jälleen tosi kiva postaus :) Kiva kuulla välillä ihan kuulumisia. Tosi kiva kun olet löytänyt jälleen soittamisen ilon. Toivotaan myös että sun nilkka alkaa parantumaan eikä vihottelis enää :)
    Hui toi jää! Olisin itselin säikähtänyt ihan hirveästi :S
    Rakastan tota Christina Perrin Human -kappaletta <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, kiva että tykkäsit! Mä epäröin aika paljon, että jaksaako kukaan lukea näin pitkää postausta, joten tosi ihanaa kuulla että tällainen miellyttää! :)

      Tuo Christina Perrin Human on todella ihana biisi, ja etenkin sen lyriikat ovat inspiroivia :)

      Poista

Kommentoi, vaikuta ja ilahduta