19. maaliskuuta 2016

Face the fears


Parantumisvaiheessa omia pelkojaan pitää kohdata. Pelkojen kohtaaminen on pakollinen ja väistämätön osuus, sillä muuten parantuminen ei onnistu. Atsia tiukasti noudattamalla voi onnistua pääsemään tiettyyn vaiheeseen - puhutaan quasi-recoverystä - mutta mikäli odottaa sitä oikeaa hetkeä kohdata pelkoja, niin sitä jäädään siihen.
Parantumisessa ei koskaan tule sitä oikeaa hetkeä, sillä pää tulee aina viimeisenä!
Mikä itseäni on auttanut näissä pelkoruoissa ja niiden kohtaamisessa, niin mä olen aloittanut helpoimmasta. Mun eka kunnon merkittävä recoverywinn taisi olla se 75 kcal Skyr, sillä 60 kcal on tähän mennessä ollut se ehdoton raja, jonka yli en ole uskaltanut mennä. Tämän Skyrin aikaan tein muitakin treffejä pelon kanssa - tietyn kalori- ja sokerirajan ylittävät proteiinipatukat, leipäjuusto, appelsiinimehu, kanankoipi ja valkoinen riisi ateriana, ymv - mutta toinen todella merkittävä oli niiden bataattiranskiksien - banskiksien - tekeminen, sillä kuten olen aiemmin kertonut, niin mä olisin kokkaamatta jos se olisi mahdollista.
Huomasin noiden banskiksien olevan ihan ok, eivät ne mua lihottaneet. Janotti kyllä, sillä niihin banskiksiin lirahti varmaan kuukauden suola-annos ja tämän vuoksi join tuon viikonlopun aikana nelisen litraa vettä päivässä, joten turvotusta oli vähän raajoissa.

Miten mä sitten (vasta) nyt olen ruvennut kohtaamaan näitä pelkoja, sillä eikö mun olisi pitänyt tehdä niin jo parantumisen alusta lähtien?
Mä olin nyt valmis. Vaikka pelkojen kohtaaminen on pakollinen asia, niin mikäli edelleen kompensoi ruokansa, ei syö säännöllisesti, on edelleen aliravittu vaikka olisikin normaalipainon rajoissa, niin tällöin pitäisi kaikki voima ja energia keskittää siihen, että päästään tämän vaiheen yli. Oma vointi pitää olla sellainen, että pystyy psyykkisesti käsittelemään sitä pelkoa ilman kompensaatiokäyttäytymistä, oli se sitten missä muodossa tapahtuvaa tahansa. Eli siis lyhyesti sanottuna mä keräsin voimaa siihen, että tiesin selviytyväni niistä, tai jos en selviytyisi siitä pelon kohtaamisesta, niin tietäisin selviytyväni mitä siitä ikinä seuraakaan. Ja jokainen tietää, milloin tämä vaihe tulee.


Jostakin syystä mun on helpompi kohdata omia ruokapelkojani viikonloppuna. Liittyneekö tämä sitten siihen, että yritän pyhittää viikonloput opparivapaiksi päiviksi, ehkä, mutta keskimäärin koen tällöin oloni vapaammaksi.
Joten koska edellisestä pelkoruoasta on viikko aikaa ja näin viikolla Instagramissa aivan uskomattoman houkuttelevan reseptin banaanileivästä, päätin eilen että tänään mä kokeilen sitä. Banaanileivän tekemistä.
Tämä on ollut tähän mennessä vaikein pelko kohdattavaksi, sillä a) en ole koskaan tehnyt leipää; b) leipä ja banaani ovat molemmat mun pelkoruokia; c) leipominen on sata kertaa hirveämpää kuin kokkaaminen jo pelkästään kipujen takia; d) en tiedä tämän leivän edes summittaista kalorimäärää vaikka itse sen teinkin, sillä ainesosien kalorien laskeminen olisi saanut mut niin ahdistuneeksi, että koko tekele olisi mennyt roskiin -> epäonnistuminen -> entistä pahempi olo; c) pahoja muistoja.

Miten mä sitten selviän näistä tilanteista?
Keskittymällä hetkeen. Mä keskityn tekemiseen. En mieti niitä kaloreita - ja kun ajatus tulee mieleen, mä laitan sen merkille ja työnnän sen pois mielestä. Kun mä olen saanut tekeleen valmiiksi ja mulle iskee se levottomuus ja pelko mitä mä teen tuolle, niin mä sanon itselleni, että mulla on oikeus ja lupa syödä sitä leipää. Mä olen syönyt pitkin päivää, mä en ole enää nälkiintynyt, mun nälkäsignaalit pelaa. Mä luotan kroppaani, sillä se kyllä kertoo milloin se on saanut tarpeekseen.
Ja tämä toimii!

mun ihkaensimmäinen leipomani leipä!!

Tuo banaanileipä oli todella hyvää, tosin koska se on myös eka mun omatekemä leipä, niin kovin suuria vertailukohtia mulla ei ole.
Tämä on todella helppo ja nopea tehdä ja reseptiä on helppo muunnella, ja oikeasti banaani sopii muuhunkin kuin smoothieen!
Tässä on tämän leivän ohje.

Banaanileipä

2 kananmunaa
2-3 banaania
2 dl jauhoja (itse käytin 1,5 dl pikakaurahiutaleita ja 1 dl vehnäjauhoja)
50-70 gr pähkinöitä tai siemeniä (itse käytin ~50 gr casheweitä)
1 dl maustamatonta jogurttia
1 rkl leivinjauhetta
1 rkl suolaa
2 rkl öljyä (itse käytin tavallista ruokaöljyä, mutta voi laittaa mitä haluaa)

1. Muussaa banaanit ja vatkaa kananmunien kanssa mahdollisimman vaahdoksi.
2. Sekoita loput aineet keskenään ja yhdistä ne banaani-munavaahdon joukkoon. Sekoita hyvin.
3. Kaada taikina leivinpaperilla vuorattuun leipävuokaan.
4. Paista 200 asteessa 35-50 min riippuen leipävuoan koosta. Itselläni tämä taikina kypsyi valmiiksi n. 45 minuutin aikana, sillä leipävuoka oli suht. pitkä.

Lisäksi leipää voi makeuttaa lisäämällä taikinaan hunajaa tai siirappia, mutta mielestäni banaani antaa sille jo hyvän makeuden, jota suola korostaa kivasti. Halusin myös pitää tämän mahdollisimman simppelinä, sillä en yhtään tiennyt etukäteen mitä tuosta tulee, tai tuleeko mitään.
Todella suosittelen kokeilemaan tätä, sillä jauhoja muokkaamalla tästä saa myös gluteenittoman version, ja tällä reseptillä tehtynä sopii myös laktoosi-intolerantikoille, sillä käyttämäni jogurtti oli laktoositon. Maitoproteiiniallergikko saa tätä muokattua itselleen sopivaksi käyttämällä jogurtin sijasta kasvi- tai soijajogurttia.


Tänään lenkillä eksyttiin Doora Unelman kanssa skeittipuistoon puolivahingossa (kantohanki on aivan mahtavaa!!), ja temppuiltiin aikamme siellä niillä skeittiesteillä (vai miksi niitä kutsutaankaan?). Sitten eteen osui puomi ja sain päähäni kokeilla miltä tuntuisi leikkiä hetki telinevoimistelijaa puomilla. Doora Unelma ei kovin tainnut antaa arvoa mun puuhailuille, mutta mun mieltä tämä piristi :D
Tajusin sitten kotimatkalla, että tällaiset päähänpistot, nauramiset ja huumorilla kuittaamiset on ihan jotain uutta, jota parantumisprosessi on tuonut tullessaan, haastavista triggertilanteista puhumattakaan. Mä olin tällainen ehkä lapsena tai nuorena, mutta en muistaakseni aikuisiällä.
Kun mun kaikki aika ja resurssit eivät mene siihen, että keskityn selviämään päivästä elossa, niin mitä kaikkea mä voinkaan tehdä? Mihin kaikkeen mä pystynkään? Ja miten paljon parempaa mun elämä nykyisin onkaan! Jos nyt syvällisiä mietitään, niin mä tykkään mun elämästä!







arvatkaa mun ilme kun luin tätä suklaapatukka kädessä :D :'D
Näin loppuun mulla on teille kysymys, että onko teillä jotain postaustoivetta?
Heittäkää ideoita! :)

5 kommenttia:

  1. Voi vitsi tulin niin onnelliseksi tästä :) Oot Heidi ihana! Ja postausideoista... Oikeestaan kaikista eniten tykkään näistä ihan tavallisista kuulumispostauksista. Sellainen voisi olla myös kiva missä esittelisit esimerkiksi vaikka sun luottomeikkejä, luottokampauksia, luottovaatteita tms :D

    VastaaPoista
  2. Mä olen niin onnellinen sun puolesta!! Niin mahtavaa <3

    Kaikki postaukset on kivoja! Joku myday voisi olla mielenkiintoinen niin pääsisi sun päivien kulkuun enemmän kiinni!
    Mutta niinkuin jo sanoin niin kaikki postaukset on tervetulleita :)

    VastaaPoista
  3. Ihanaa, askel askeleelta eteenpäin! :) musta kiva voisi olla jokin tanssipostausimpro, jossa siis videolla improat johonkin lukian antamaan kappaleeseen ja jälkikäteen avaat sitä ja analysoit fiilistä, mitä musiikki sinulle toi mieleen, miten kappale eroaa aiemmista mihi olet impronnut.. Ja haaste, 4 tai 5 eksoottisen hedelmän raati, joita et ole koskaan maistanut! :)

    VastaaPoista
  4. Mä tykkään kyllä lähes kaikista sun postauksista mutta balettiaiheiset on ihan lemppareita! Eli ehkä joku balettipukujen yms. esittely tai joku missä perehdytään johonkin sun lempi tanssijaan tai muuten vaan balettiin liittyvää juttua.

    VastaaPoista

Kommentoi, vaikuta ja ilahduta