12. maaliskuuta 2016

Astetta parempaa

paras mahdollinen aloitus päivälle: kookosjuomaan tehty kaurapuuro mustikoilla ja raejuustolla kera Greyn anatomian!

Koska mä sain pitkästä aikaa tehdä aamustani parhaan mahdollisen - toisin sanoen katsoa Greyn anatomiaa aamupalaani syöden, mä olen totaalinen Greyn anatomia -narkkari! - mun päivä myös alkoi hyvin, ja tämä tarkoitti sitä, että mulla on ollut hyvä päivä ja rohkeutta kohdata pelkoruokia.
Olen usein lukenut bataattiranskalaisista, mutta ne ovat jääneet tekemättä koska a) bataatti ei kuulu mun normiruokavalioon ja näin ollen ovat mun pelkoruokalistalla ja b) se edellyttäisi kokkaamista. Kokkaamista, johon mulla on vähintäänkin kyseenalainen suhde. Siitä tulee niin paljon sotkua, itkua ja hammastenkiristystä, että ennemmin ostan vaikka salaattia tai lämmitän kasvispihvejä mikrossa. Se kun ei vaadi useita astioita, ylenmääräistä lotrausta ruoka-aineilla, ei reseptien tulkintaa, ei kattilan tai uuninpellin käyttöä eikä tiskausta. Ja mä harvemmin epäonnistun siinä, että mikrotan kasvispihvejä tai otan salaatin jääkaapista :D
Mutta tällä kertaa uteliaisuus vei voiton; halusin kokea ne paljon hehkutetut bataattiranskikset, ja löysin itseni cittarin hedelmäosastolta sormi suussa etsimässä bataattia. Mikä piru on bataatti?
Lopulta löysin sopivan yksilön, joka päätyi mun kokeilun uhriksi.

samperin bataatti, rikoit mun veitsen!

Bataatti oli yllättävän kova kaveri kuorittavaksi ja pilkottavaksi, sillä se hajotti mun veitsen! Okei, kyseessä oli hedelmänkuorimisveitsi, mutta silti! Meinasin useaan otteeseen heittää koko bataatin roskiin, mutta kun olin päättänyt niin loppuun se viedään. Ja onneksi vein, sillä ne ranskikset olivat todella hyviä! Bataatti on melko makea kasvis/vihannes/juures (valitse oikea vaihtoehto), joten reseptin innostamana käytin ehkä hitusen liikaa suolaa. Tai no, yksi teelusikallinen puolta kiloa kohti, joten voi olla että se tuntui vaan mun makunystyröistä erittäin suolaiselle, sillä sh:n takia jopa mun makunystyrät ovat yliherkät kaikille mausteille. Välillä kaurapuurokin maistuu muka liian suolaiselle, vaikka siihen on laitettu hyvin pieni hyppysellinen suolaa.
Mutta laitan ohjeen noista ranskiksista tähän alle.

Bataattiranskalaiset,
annos kahdelle

0,5 kg bataattia
1 rkl öljyä
1 tls suolaa
1 tls paprikajauhetta
1 tls pippuria (itse käytin musta-)

1. Kuori bataatti ja pilko se noin sormen paksuisiin osioihin. Huomaa, että bataatti kutistuu uunissa melko paljon, joten palaset saavat olla suht. reiluja mutta tasapaksuja, jotta ne kypsyvät samaan aikaan.

2. Huuhtele ranskikset hyvin vedellä, jotta tärkkelys häviää bataatin pinnalta, ja kuivaa ne huolellisesti pyyhkeen päällä. Tämä tärkkelyksen huuhteleminen on se kikka, jolla ranskiksista saadaan rapeita.

3. Ota kulho/Minigrip- tai pakastepussi (itse käytin pakastepussia), laita ranskikset sinne ja niiden joukkoon öljy ja mausteet. Sekoita huolellisesti.

4. Levitä pellille leivinpaperin päälle ja paista 225 asteessa 30-40 minuuttia. Tiedät ranskisten olevan valmiita, kun ne ovat jo hieman mustuneet.

juuri uunista tulleet
Nämä bataattiranskikset ovat vallan mainio ja terveellisempi vaihtoehto tavallisille ranskiksille, sillä näitä ei uppopaisteta, ja bataatissa on runsaasti A- ja C-vitamiinia. Bataatti on nimensä sweet potato mukaan varsin makea, joten kun muistaa lisätä suolaa, niin se paitsi korostaa bataatin makeutta mutta tuo siihen myös vastapainoa. Nämä on suht. nopea ja tosi helppo tehdä, ja puoli kiloa kasviksia tulee näistä nopeasti täyteen ;)

päivän päivällinen: herkkusalaatti ja banskikset :)
Mulla on tänään pyörinyt aivokärpästen lailla ajatuksia sh:sta ja paranemisesta - tai koskapas niitä ei olisi, mutta nyt olen miettinyt sitä mitä olen menettänyt ja mitä saanut.
Mä voisin ajatella, että olen menettänyt paljon, liian paljon: ison annoksen terveyttäni (sydän ja maksa ovat kärsineet pahoin; hyvin heikko luusto ja kroppa, ja siksi rasitusvammoja tulee varsin vähästä; en voi saada lapsia) ja ulkonäköäni (voi tukkaparka, se on kerran lähtenyt niin pahoin että olin melkein kalju; hampaat; kuivat silmät; iho; kynnet...). Mutta vaikka tuossakin on pitkä lista etenkin itse ne koettavaksi, niin mulla on kuitenkin vielä paljon jäljellä - nyt mun hiukset kasvavat kohisten, ja kaljuissa kohdissakin kasvaa jo uudet haivenet - ja yhä enemmän saan henkisellä puolella.
Lasi on puoliksi täynnä, vaikka aluksi jouduin pakottamalla hokemaan sen olevan puoliksi täynnä. Tämä on kuin oppimista: uusi ajattelutapa ei mene perille, ellei sitä opeta itselleen ja hoe koko ajan!
Mä olen löytänyt itsestäni yllättävän vahvuuden ja sitkeyden. Itseluottamuksen. Armollisemman tavan suhtautua itseeni. Oppinut hellittämään siitä perfektionismin ohjista: mitä hyötyä on tavoitella täydellisyyttä kun sitä ei ole olemassa? Olen oppinut luottamaan kroppaani, sillä vaikka se on risa ja viallinen ja kaukana ihanteesta, se on kuitenkin mun ikioma kroppa, joka on täydellinen just tällaisena; kroppa, joka ei ole jättänyt mua pulaan; kroppa, jonka ansiosta mä voin tehdä mitä mä haluan kunhan vastaan sen viesteihin.
Mun ei ole tarkoitus olla muunlainen, sillä mä olen syntynyt tällaiseksi! 
Jokaista virhettä kohti löytyy vähintään kaksi onnistumista; jokaista huonoa kohtaa kohti löytyy vähintään kaksi hyvää kohtaa.
Tämä on se asia, joka jokaisen teistä pitää ottaa onkeensa!


Mitä sh on koskaan antanut teille? Pelkoa, ahdistusta, pelkoa, masennusta, pelkoa, epätoivoa, pelkoa, häpeää. Pelkoa siitä, herääkö aamulla; pelkoa siitä, paraneeko koskaan; pelkoa siitä, tappaako ahdistus; pelkoa elämästä.
Mutta et koskaan tiedä mihin sinusta on, ellet kohtaa pelkojasi!
Jokainen on täällä syystä, jokaiselle on täällä määrätty polku, ja jokainen täällä kokee läpi helvetin. Mutta sh on se bitch - oksa vasten kasvoja - jonka pitää saada raivostumaan, työntämään oksan maahan, peittämään sen punaisen jäljen ja jatkamaan matkaa.
Enkä mä todellakaan halua tulla haudatuksi alle kolmekymppisenä ja tulla taas yhdeksi numeroksi tilastoon; siksi numeroksi, joka määrittää sh:n voiman, sillä mä olen voimakkaampi!

ne uudet Gaynorit!

Mutta ei tämän suurempaa paasausta tällä kertaa ;)
Eilen siirsin edelliset Gaynorit suosiolla seinälle muiden kuolleiden tossujen seuraksi, ja käsittämätön haikeus ja suoranainen ikävä iski silloin.
Tuleeko teille koskaan ikävän tai haikeuden tunnetta, kun tossut kuolevat ja ne joutuu siirtämään kuolleiden kollegoiden pariin, vai onko tämä (taas) yksi mun suurien tunteiden juttuja? :D

10 kommenttia:

  1. Sä olet edistynyt niin hurjasti!! Sussa on voimaa ja sitkeyttä vaikka muille jakaa!
    On ollut niin ihana seurata kuinka sä olet noussut sieltä pohjalta etkä luovuttanut vaikka on ollut vaikeaa.

    Mä niin toivon että sun loppuelämä olisi täysin sh-oireetonta elämää. Sä olet sen todellakin ansainnut!! <3

    VastaaPoista
  2. Mulla olis pari asiaan kuulumatonta kysymystä ja ajattelin että sä voisit varmaan tietää vastauksen. Kiitos kovasti jos vastaat! :)
    Eli mulla on sellanen ongelma, itse asiassa kaksi. Toinen on se etten ymmärrä echappéa. Osaan kyllä tehdä sen pehmeillä tossuilla mutta kärjillä en ollenkaan. Se tuottaa tuskaa ja en jotenkaan tajua miten muut vaan sujahtavat vitosesta yhtäkkiä kakkoseen! Osaisitko kertoa jonkun hyvän vodeon missä se selitetään juurta jaksaen tai jos sinä osaat selittää hyvin niin valaise ihmeessä mua!
    Ja toinen on sellanen etten pääse kunnolla kärjille. Vaihdoin kärkitossujakin sen takia, mutta nyt nämä uudetkin kuluvat vain yhdestä reunasta eikä koko kärkialueelta. Tietäisitkö miten korjata/auttaa mua näissä ongelmissa..?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka!

      Echappé voi tuntua kärjillä kinkkiseltä ja mä suosittelen sulle harjoittelemaan sitä tangossa ennen kuin siirryt keskilattialle.
      Echappé alkaa viidennestä ja avautuu toiseen, joten aloita echappé tekemällä demi-plié viidennessä ja avaa molemmilla jaloilla toiseen, ei hyppäämällä vaan ikään kuin työntämällä. Kannattaa harjoitella tekemällä kapeahko toinen asento, jolloin sulla pysyy kontrolli.
      Pidä koko ajan tuki kerkivartalossa ja hyvin ylösvedettynä, niin echappé on huomattavasti helpompi tehdä kuin mitä jos makaisit lonkkiesi varassa.
      Mutta harjoittele! Kerroit, että osaat tehdä pehmeillä, mutta jatka pehmeillä tekemistä ja aloita kärjillä echappéiden teko tangossa ja hitaasti, niin se kyllä tulee harjoittelun myötä.

      En tiedä oletko kuinka paljon tehnyt kärjillä, mutta nilkan voimakkuus on yksi tekijä niin echappéiden onnistumisessa kuin boksin yli menemisessä. Mä suosittelen sulle todella Kathryn Morganin videoita, linkkaan sulle tähän alle pari tosi hyvää videota, joissa on hyviä treenivinkkejä just kärkitossuja ajatellen.
      https://www.youtube.com/watch?v=Yw897BansQs
      https://www.youtube.com/watch?v=Pe6YxF__UOY
      Noissa videoissa on myös hyviä venytysvinkkejä, mutta mä olen itse huomannut sen, että mikäli jalan lihakset ovat kovin kireinä (mitä ne yleensä ovat), niin venytyksestä tai harjoituksista ei tule yhtään mitään. Joten mä suosittelen hieromaan jalkapohjia pienellä pallolla tai tennispallolla; voit käyttää myös omaa peukaloa pahimpaan hätään.
      Tarkista vielä, että sulla säilyy koko ajan linja lonkista varpaanpäihin, ettei jalka ole banaanilla ja sen takia et pääse boksin yli. Ja onhan sulla oikean kokoinen ja vahvuinen tossu?

      Nämä kaikki tulevat sitkeästi harjoittelemalla, joten uskon sen olevan sinullekin mahdollista, kun vaan jaksat tehdä noita harjoitteita.
      Tiedän, että turhautuneisuus ja lannistuminen iskee helposti pintaan, mutta kärsivällisyyttä. Rakenna nilkkaan voimaa ja aloita harjoittelu tangossa, niin myöhemminkin on parempi oppia hankalempia asioita.
      Tsemppiä! :)

      Poista
    2. Kiitos paljon vinkeistä! Kärkitossut ovat todella hyvät jalassa ja oikean kokoiset mutta en osaa sanoa pohjan kovuudesta että onko oikea :/ Mulla on Gaynorien se sininen pohja ja keltainen pussi. Ne on vasta toiset kärkitossuni eli voi olla aika paljon siitä kiinni kaikki ettei nilkka ole vielä tarpeeksi vahva. Kiitos video vinkeistä, nilkkojen vahvistaminen voisi olla ratkaisu näihin ongelmiin..

      Poista
    3. Keltainen eli extraflex on Gaynoreiden toiseksi kovin shank, joten se vaatii jalalta voimaa. Vähän ihmetyttää kyllä, että jos olet suht. vasta aloittanut kärjillä, niin miten sulle on niin vahva tossu laitettu? Mutta jokaisen jalka on erilainen.
      En tiedä mikä sulla oli edellinen tossu, oliko myös Gaynorin, mutta mä olen itse ajanut tossua sisään ja vahvistanut nilkkoja myös perus relevéillä. GM:n tossulla joutuu tekemään töitä hieman eri tavalla (mm. rullaus demipointen kautta on erilainen kuin esim. Grishkolla), joten se vaatii aikaa ja vaivaa sekä tottua siihen että kasvattaa voimaa.
      Mutta kun teet nilkkajumppaa usein ja säännöllisesti, niin voima kyllä kasvaa :)

      Poista
  3. Miten siellä voi aikuisbaletti olla 100 e /kk? Mitä sllä saa 2 vai 1 kertaa viikossa? 60, 75 vai 90 minuutin balettitunnin? 2 kertaa 90 minuuttia / vko, niin 100 e/ kk voin vielä ymmärtää, mutta muutoin olisi ihan ryöstöhinta.

    Pääkaupunkiseudun ulkopuolella suurissa kaupungeissa voi aikuisbalettia harrastaa ihan kohtuuhinnallakin ainakin kaksi kertaa viikossa. Enkä ole koskaan kokenut, ettei aikuisiin haluta panostaa. Ei tietenkään aikuisista tule enää ammattiballerinoja, mutta voidaan nähdä myös, että tanssi pitää yllä terveyttä ja hyvää mieltä ja on yksi liiikunta vaihtoehto siinä kun joku muukin. Aikuisten on esitettävä toiveita mitä haluavat. Maksavia asiakkaita aikuisetkin ovat ja äänestävät jaloillaan, jos ei miellytä. ok, ehkä täällä on enemmän kilpailuakin asiakkaista. Aikuiset pääsevät yleensä myös esiintymään, pakko tietenkään ei ole.
    Ehkä toi asenne on vain siellä?

    Mutta rehellisesti sanottuna S-joki nyt ei ole mikään suurikaupunki edes Suomen mittapuulla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sjoki on eteläpohjanmaalla keskellä ei mitään ja olevinaan iso kaupunki keskellä ei sitä mitään, joten onko ihme ettei aikuisiin harrastajiin panosteta? Täältä löytyy toki monta tanssikoulua, mutta vain kaksi aikuisbalettia tarjoavaa, joista kumpikaan ei ole tavoitteellista, toinen niitä vielä vähemmän.
      Satasella saa hyvässä lykyssä 2 x 60 min per viikko, with no corrections, ja opiskelijalla kukkaro on tulevien leikkausten takia vielä tiukemmalla.
      Mä olen valmis maksamaan 800e / lukuvuosi mikäli treeni on tavoitteellista ja mä koen edistyväni, mutta en muussa tapauksessa.
      Aikuisbaletti on kallista, kuten tanssi yleensäkin. Tilat maksavat, työntekijöille pitää maksaa paitsi palkka niin tyelit, vakuutusten on oltava kunnossa, markkinointi... se on pitkä penni. Lisäksi, kumpi on tavoitteellisempaa yrittäjälle: panostaa lapsiin vai aikuisiin? Koska yleinen käsitys on se, että aikuiset eivät halua treenata kovaa, vaan he haluavat "vain käydä balettitunnilla".

      Joten mä äänestän jaloillani ja suuntaan rahani ja aikani sinne, mistä saan itse eniten.

      Poista
  4. No onpa siellä ryöstöhinnat. Ymmärrän toki, että noi mainitsemasi maksut ovat, mutta silti. Täällä saa alle satasella 3 x 60 minuuttia /kk, useammassa koulussa. Lisäksi balettia ja muuta tanssia tarjoaa myös kansalaisopisto ja jotkut liikuntakeskukset. Ja yleensä koulut tarjoaa vielä opiskelija-alennuksen maksuista. Js kuten sanoin baletti on aikuisille yksi liikuntavaihtoehto kuntokeskusten jumppiin ja ilmeisesti koulut haluaa vastata tähän. Väärä käsitys, että aikuiset eivät halua treenata kovaa. Balettiin hurahtaneet aikuiset nimenomaan treenaa niin kovaa kuin kukkaro sallii ja tarjontaa on. Ja nimenomaan haluavat edistyä. Tosin baletissa vaan se ei ole niin suoraviivaista eikä oikotietä ole. Vaatii pitkäjänteisyyttä. Mutta siitä huolimatta balettiin hurahtaneet treenaa kovaa. En mä nyt ihan allekirjoita, että ne rahat tulee pelkästään niistä lapsista, koska aikuiset ovat maksavia asiakkaita myös ja vaikka haluaisivatkin vain käydä tunneilla, niin maksavat siitä huolimatta niistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siellä todennäköisesti saa noilla hinnoilla ja useassa koulussa siksi, että siellä on paljon kilpailua, jonka takia pitää pysyä kilpailukykyisenä, ja laman aikaan se on raha.
      Täällä puolestaan yhden tanssikoulun aikuisbaletti monopolisoi ja vie herkästi asiakkaat, vaikkakin mä kyllä uskon, että eteläpohjanmaan alueella on sellaisia aikuisbalettilaisia, jotka oikeasti haluaisivat tavoitteellisempaa treenaamista. Mutta se on aina se pirun raha :/
      Olen saanut yhden opettajan harkitsemaan sitä, että aikuisille pidettäisiin myös vaativamman tason tunteja, sillä osalla on kuitenkin aikaisempaa tanssitaustaa ja osa oikeasti haluaa edistyä, ei pelkästään käydä tunnilla kerta viikkoon. Mutta auttaako se tässä vaiheessa? Ei.
      Tää on tosi tympeä tilanne, mutta mä en mahda tälle tilanteelle mitään. Voin vain odottaa, että kesä on äkkiä ohi ja pääsen taas tunneille syksyllä, tanssikoulu avaa jälleen ovensa.
      Mutta siihen asti on tyydyttävä tähän tilanteeseen vaikka se kyrsii ja ankarasti :/

      Poista
  5. Niinpä niin kilpailu on hyvä asia siinä suhteen. Taso ja hintakin pysyy hyvänä.

    VastaaPoista

Kommentoi, vaikuta ja ilahduta