28. maaliskuuta 2016

Antieaster


Mä olen oikea antieaster-ihminen, ja aina pääsiäisen lähestyessä mun rintakehää alkaa puristamaan ja ahdistus nousta. Olen aina vihannut juhlapyhiä, mutta pääsiäinen on pahin eikä juhannus sille paljoa häviä. Pääsiäinen... ugh! Se on keskellä inhottavaa rapakeliä, rumaa keltaista auringonpaistetta, hiljasta pölyä. Täynnä mauttomia pääsiäispupuja, mignonmunia, keltaista väriä.
Hiljaisuutta. Keltaista. Auringonpaistetta.


Mä en ole ateisti enkä mä ole uskovainen. Mä tykkään joulusta, tykkään pimeydestä ja kirkkaanvalkoisesta lumesta, niiden kontrastista. Siedän joulupäiviä koska on pimeää. Mä ymmärrän pääsiäisen sanoman, mutta jos pääsiäinen olisi sydäntalvella todennäköisesti kestäisin sitä hitusen paremmin.
Olen aiemmin ollut pakotettu viettämään pääsiäistä, mutta nyt parina viime vuonna olen puhunut suuni puhtaaksi siitä pääsiäisshaissesta. Aina pääsiäisenä on tapahtunut pelkkää pahaa, joten mä en kaikella uhallakaan vietä sitä. Ehkä joskus hamassa tulevaisuudessa puolen vuosisadan päästä, mutta en nyt.
Joten millaista oli mun antieaster?


Sen verran annoin periksi, että söin yhden kindermunan. Sen yllätys oli leijona leijonanpoikasen kera.
Tein ja söin paljon smoothieita. Mä tiedän että kuljen vähän jäljessä enkä juokse trendien perässä, eikä mun ole mikään tarvekaan. Suurin osa trendeistä on kuitenkin suhteellisen typeriä ja menevät nopeasti ohi - onneksi! - mutta osa on kokeilun arvoisia, kuten nämä smoothie bowlit.
Ehkä pientä hifistelyä mutta smoothie maistuu paremmalta kulhosta, kun siinä on hyvät päälliset :D Nuo smoothiet ovat myös todella oivallista pre-workout -ruokaa. Mä olen omissa smoothieissa käyttänyt pohjana maitorahkapurkin ja banaania, ja välillä olen laittanut mustikoita tai mansikoita, sekä jotain muuta hedelmää, esimerkiksi päärynää ja/tai viinirypäileitä ja kostutukseksi vähän kookosjuomaa. Päällehän voi laittaa oikeastaan mitä ikinä mieleen tulee, ja mä olen käyttänyt aina kiiviä, rusinoita/pähkinöitä/kuivattuja hedelmiä ja jotain muuta hedelmää.

Kun smoothien ajoittaa hyvin - noin tunti-puolitoista ennen treeniä - niin olo on kevyt mutta takuulla jaksaa! Ainoa pieni havaitsemani haittapuoli on se, että kovin nestepitoinen smoothie (tai muuten vaan reippaampi nesteiden litkiminen) aiheuttaa pissahädän :D Juoksu aiheuttaa jatkuvaa tärähdystä elimistöön, ja sen takia tosi usein tulee (muka) vessahätä vaikka ei oikeasti mitään hätää olisikaan. Ja on ihan tunnettu juttu tämä runner's diarrhea! Onneksi itse en sitä ole kokenut! Mutta tiedätte varmasti tunteen, ja se on äärettömän ikävä.


Pääosin vietin antieasterini Greyn Anatomiaa tuijottaen.
Opparille en ole paljon jaksanut suoda ajatuksia, sillä se kaksiviikkoinen vei multa kaikki voimat. Tässä sitä huomaa miten ei ole vielä(kään) kunnossa, kun vain kaksi viikkoa intensiivistä työntekoa ajaa ihan loppuun. Väkisinkin herää kysymys miten pitkään mä oikein olen vielä työkyvytön? Seitsemän kuukautta on kestänyt tämä realcovery, ja huolimatta paremmasta fysiikasta vointi heittää häränpyllyä todella vähästä.
Tympäisee.

koira kuin omistajansa :D
Eilen käytiin Doora Unelman kanssa todella pitkä lenkki. Lähdettiin Kyrkösjärvelle ja suunnattiin Joupiskalle sieltä. Oli ihanaa juosta lumella metsässä, tosin yhdessä kohtaa kantohanki petti ja heitin komean kuperkeikan Dooran ihmetellessä vieressä. Kyllähän tuon piskin on hyvä juoksennella kun hanki kantaa vajaan kolmekiloisen koiran vaivatta!
Joupiskalla aikamme seikkailtuaan lähdettiin sitten juoksemaan kotiin päin, ja ihme kyllä jalka kesti! En aina ymmärrä tuota nilkkaa, sillä välillä se ei anna periksi edes kävellä ja välillä sillä pystyy juoksemaan monta kilometriä putkeen. Niin kuin eilen. Eilen oli hyvä päivä juoksemisen puolesta, ei mitään ongelmia. Ehkä se kivuntunteen puute johtuu endorfiineista. Onhan tunnettu fakta, että liikunta laittaa endorfiinin tuotannon käyntiin ja itse olen huomannut runner's high'n iskiessä, että silloin ei tunne mitään kipua. Olo on lähes euforinen, juoksua jaksaisi jatkaa vaikka loputtomiin ja suurin pelko silloin on lenkin loppuminen. Kilometri kilometrin jälkeen ja olo on uskomattoman energinen ja hyvä. Ei mitään kipua, korkeintaan myöhään illalla tai seuraavana päivänä iskee kipu jos on iskeäkseen.
Käytiin hetki pellolla keppijahdissa, mutta lähdettiin pian kotiin. Kotiovella pysäytin sport's trackerin ja se näytti tasan 10 kilometriä. Eipä olla koskaan tehty niin pitkää lenkkiä! Venyttelin sen jälkeen ja Doora riehui pallonsa kanssa. En käsitä miten sillä koiralla riittää energiaa touhuta vielä leluillaan, mutta nopeasti sillä alkoi silmät pilkkiä ja niin muuten kävi mullekin.Vähän aikaa jaksoin katsoa Greyn anatomiaa ennen kuin Doora Unelman kanssa painuttiin pehkuihin.


Tämä päivä ei ollut mikään suuri poikkeus rutiineihin, paitsi että Teemalta tuli Bajadeeri! Olen nähnyt sen version aiemminkin - Bolshoin esittämä ja Zakharova Nikiyana - ja pieni pettymys oli se, että se päättyi Varjojen valtakuntaan. Mutta ilmeisesti Makarovan versiossa on myös se viimeinen näytös, jossa temppeli sortuu. Pakko sanoa, että mä tykkäsin enemmän Makarovan koreografiasta kuin tästä Bolshoin veriosta!

Tämän päivän lenkillä kuvailin paljon luontoa, etsin kauneutta rumasta ympäristöstä. Dialektiikkaa: ei ole oikeaa eikä väärää, ei mustaa eikä valkoista, ei hyvää eikä huonoa. Ja pakko sanoa, että tästä rumasta, mudan ja koiranpaskan täyttämästä ympäristöstä löytyi myös kauneutta myös silloin kun Doora Unelma ei ollut kuvan tähti :D


Nyt onneksi tämä päivä on lopuillaan ja paluu arkeen koittaa pian. Olen kurkkuani myöten täynnä tätä pölyistä hiljaisuutta! Arki ja tutut rutiinit tuovat turvallisuutta.

Vielä sellainen huomio seinäjokisille koiranomistajille, että olkaahan varuillaan tuolla ulkona, sillä koiranmyrkyttäjiä on liikenteessä! On moneen otteeseen raportoitu sellaisista pienistä (lumen myötä laajentuneista) sinisistä länteistä, jotka ilmeisesti ovat rotanmyrkkyä. Seinäjoki on täynnä noita hulluja, joista ei ikinä tiedä.
Mikäli koira sattuu tuollaista syömään, niin ensiavuksi oksettaminen vetyperoksidilla tai suolalla (suolalla vain kerran suolamyrkytyksen takia) ja heti hoitoon. Mutta jos koira on syönyt lipeää tai muuta vastaavaa, niin missään nimessä ei saa oksettaa, sillä se polttaa ruokatorven!
Joten olkaa varovaisia!


Mitenkäs teidän (anti)pääsiäinen on mennyt? Muita sen päättymisestä helpottuneita? :)

12 kommenttia:

  1. Mä taas tykkään pääsiäisestä melkeinpä kaikista eniten! :D Ja ajattelin tehdä postauksen pääsiäisestä omaan blogiin :D Haha hassua!

    Mutta nyt on pääsiäisestä selvitty! :)

    Ihania kuvia Doorasta ja susta <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on jonkinlainen telepaattinen yhteys blogi- ja instapostausten suhteen :D Tai sit se johtuu siitä suojelusenkelistä ;)

      Kiitos! <3

      Poista
    2. Tein muuten eilen ekaa kertaa smoothie bowlin ja se oli hyvää! Laitoin maitorahkaa, banaania ja mustikoita ja lorautin vähän maitoakin mukaan, nam!

      Poista
  2. Mulla on kanssa pääsiäiseen liittyen tosi ristiriitainen suhde. Se on ollut monena vuonna käännekohta huonoon, toisaalta vuosi sitten nimenomaan silloin alkoi selvästi parempi jakso. Tänä vuonna tuntui enemmän päiviltä päivien joukossa. Ihana kun kaupat oli auki, ei ollut niin kuollutta.

    Toi jaksaminen on kyllä sarjassamme ikuinen haaste. Itsestäni huomaan, että kun oon töissä, en kyllä oikein jaksa muuta, että jotenkin sen energian suuntaa silloin siihen "pakolliseen", ja ainakin itse yritän olla liikaa ajattelematta. Mua auttaa se, että elän ikään kuin jaksoissa. Tyyliin, nämä päivät ja sitten muuta. Usein en edes muista työvuoroja, mutta tiedän kyllä, monen päivän "putki" on menossa. Joudun itse asiassa illalla katsoon, mitä huomenna. Mutta oon huomannut, että itselleni tällainen pilkkominen toimii ja sen kautta sitten jaksaakin, pala kerrallaan. Sitten sekin auttaa, että on jotain, mitä odottaa, ikään kuin isompia etappeja. Nyt oon hamstrannut keikkalippuja tyyliin joka kuukaudelle :)

    Doora on kyl söpis. Ottaisin itsekin koiran, jos a) en olisi semiallerginen (allergia tosin on hyvin sidoksissa ravitsemustilaan) b) olisi hoitopaikka c) kolmivuoro aiheuttaisi liikaa yksinoloa eläimelle.

    Sopivan pimeitä päiviä, kiva kun kirjoitit! ♡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tiedä voiko johtua tuo pääsiäiseen liittyvä mielentila siitä, että valon määrä on lisääntynyt ja kropan alkushokki siihen? Mulle selitettiin vähä aika sitten, että kun valon määrä lisääntyy ihminen tuntee itsensä ensin hyvin väsyneeksi ja voi mieliala romahtaa todella pohjamutiin, koska keho ei pysy perässä. En tiedä, mutta ainakin itse huomaan että aika pitkälti menee noin. Ensin iskee shokki, mieliala heittelee ja voi olla ihan helvetillinen olo, ennen kuin se pikkuhiljaa alkaa kivuta sieltä pohjalta.

      I agree, Doora on söpis :D Kevät vaikuttaa siihenkin, sillä siitä on tullut pirun jääräpäinen. Miten niin pieni koira voikin olla niin... iso? :D

      Poista
  3. Mä oon oppinu tässä vuosien varrella tykkäämmään kaikista vuodenajoista. Keväällä en tykkää siitä loskasta ja kun lumi alkaa sulaa kaikki näyttää niin paskaselta. Ootan vaan sitä kun lumi on sulanut ja kaikki alkaa vihertää. Sama juttu on syksyssä. Tykkään alkusyksyn kauniista ruskasta, mutta inhoan sitä jos sataa vettä ja on märkää ja kurasta. Ennen en tykännyt talvesta mutta olen nyt oppinut tykkäämään siitä ja löytämään hyvä puolia. Kesä on itsestäni paras vuoden aika :)

    Pääsiäisen vietto on aikuisiällä vähentynyt. Pääsiäisen juhliminen on mulla sitä et syön suklaamunia, mämmiä ja pashaa. Tänä pääsiäisenä tuli syötyä normaalia enemmän herkkuja kun oli kahdet synttärit.
    Joulu on kyllä itselle se tärkein juhla vuodessa ^^

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jokaisessa vuodenajassa on omat hyvät puolensa, ja talvesta tykkään just sen hiljaisuuden vuoksi. Olen sun kans samaa mieltä tuosta kevään ja syksyn ravasta. Jotenkin se tuntuu triplasti pahemmalta, kun koira on korviaan myöten ravassa ja sitä saa pestä kylppärin lavuaarissa joka ulkoilun jälkeen :D

      Poista
  4. Mun pääsiäinen meni ihan lomailun merkeissä. Nyt, kun valmistumisesta on aikaa vuosi ja oon ollut lyhyttä joululomaa lukuun ottamatta kaikki viikot töissä, niin neljän päivän mittaista vapaata osaa jotenkin arvostaa ihan eri tavalla. Ja treenejäkään ei poikkeuksellisesti la ollut, vaikka se ei pyhäpäivä ollutkaan. Pääsiäistä en sinänsä juhli; perinteisistä pääsiäisherkuista en välitä jne. Mulla myös aina silloin tällöin osuu synttärit pääsiäiselle, mikä on vähän ärsyttävää, kun kaikki paikat on kiinni. Tosin jatkossa kauppojen aukiolojen vapauduttuahan moista ongelmaa ei ole. :D

    Myös mä tykkään tuosta Makarovan Bajadeerista enemmän kuin niistä versioista, jotka loppuu varjojen valtakuntaan.

    Ootko muuten nähnyt jo Kansallisbaletin ensi kauden ohjelmiston? Luvassa on pitkästä aikaa mm. Joutsenlampi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet ihan oikeassa: kun arki täyttyy töistä, niin kyllä sitä lyhyttäkin lomaa arvostaa ihan eri tavalla. Silloin kun oli vielä koulussa istumista, niin pääsiäisloma tuntui tervetulleelta.

      En ole nähnyt Kansallisbaletin ens kauden ohjelmistoa, joten kiitti vinkistä! Joutsenlammen olen nähnyt yhden venäläisen seurueen esittämänä mutta se oli aika kökkö, koska musiikki tuli nauhalta eikä ollut kuin yksi lavaste. Pitääkin käydä tsekkaamassa milloin tuo Joutsenlampi oikein on, se olisi makeaa nähdä "kunnon" seurueen esittämänä! :)

      Poista
  5. Sähän olet ihan eri näköinen ilman sitä kovaa meikkiä (=vahvat mustat rajaukset), mutta positiivisessa merkityksessä :) Näytät paljon lähestyttävämmältä au naturel. Jotenkin nuo vahvat ylä- ja alarajaukset tekee susta vähän kovan ja kylmän oloisen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, kiitos :D
      Vaikka mun arkimeikkiin ei kuulu kuin ohut ylärajaus ja kerros ripsaria, ja alarajausta en ole käyttänyt sitten täytettyäni 20 ja näytöksissä :) Mutta jokaisella on makunsa :)

      Poista

Kommentoi, vaikuta ja ilahduta