5. helmikuuta 2016

Ystäväni nimeltä Vaisto

#ootd eiliseltä; olen tosi tyytyväinen noihin Zarasta ostettuihin uusiin farkkuihin!
Okei, ensinnäkin pahoittelut (tai ehkä omaa sekundaarista häpeääni lievittämään lähinnä) mun yliaktiivisuudesta somessa, sillä vaikuttaa siltä kuin mulla ei olisi mitään muuta tekemistä kuin roikkua sosiaalisen median eri kanavissa. Onhan mulla tekemistä, mutta epäaktiivisen aktiivisesti myös pyrin toteuttamaan niitä. Jostakin hassusta syystä opparin tekeminen triggeröi suurempaa ahdistusta kuin sen tekemättä jättäminen. Kaiketi tämä johtuu siitä, että epäröin ja (okei) mitätöin omaa kykyäni tuottaa tieteellistä tekstiä. Markkinointisuunnitelma - haha, ei todellakaan mitään ydinfysiikkaa! Osaan tehdä sen vaikka silmät kiinni, mutta kun kyse on opinnäytetyöstä (ei kurssin päätöstyöstä), niin se sanana nostaa rimaa niin korkealle, että pelkästään yhden yritysanalyysin teoria saa mut vaikeroimaan. Entä jos tämä onkin (oikeasti) ihan perseestä? Tokihan voisin kysyä ohjaajaltani, mutta tässäkin mitätöin itseäni ja tarvettani. Mikäli joku mun kaveri olisi samassa tilanteessa, niin totta kai mä käskisin häntä lähettämään tekeleen ohjaajalle ja kysymään onko edes oikeaan suuntaan lähtenyt; mutta kun kyseessä on minä itse, niin no-no!
Ehkä ensi viikolla...
Joten tämän takia mä olen ollut erittäin some-aktiivinen! Noh, ainakin tämä on suhteellisen terveellinen välttämiskeino! :D

iltapalaa: mandariinia, keltaista kiiviä, omenaa, soijakookosjogurttia (ihan parasta!!) ja raippista; nams!

Mutta asiaan.
Mun käynnit sh-polilla loppuvat parin viikon päästä, jolloin mulla on vika hoitsun aika. Sh-polin fyssarilla jatkan (ja psykoterapiassa tietty) eikä sh-polin lähetettä suljeta, vaan yhteyttä saa ja pitää ottaa mikäli tulee siihen tarve.
Mun on aika turha myöntää, että olen äärettömän helpottunut tästä. Sh-polin tiloissa kun pyörii myös päiväosasto, niin se on todella triggeröivää. Nähdä potilaita siinä tilanteessa jossa itse olin. Se sairas osa edelleen haluaisi laihduttaa nämä 15 kiloa, mutta nyt on onneksi järki - ja myös toivo ja tyytyväisyys! - palanneet mun päähän ja suurimmaksi osaksi ajattelen, että luojan kiitos mä olen päässyt siitä tilasta ylös, että niillä toisilla on niin hemmetin pitkä matka eikä mun pää eikä kroppakaan enää kestäisi tehdä samaa matkaa uudestaan. Että onneksi mä olen tässä tilanteessa!
Joten eilen käytyäni fyssalla ja sh-hoitsulla pyörin hetken kaupungilla ja mulla oli ihan puhdas tarkoitus vain kävellä Epstorin ja Halosen LÄPI Lehtiselle ruokakauppaan, mutta eihän se ihan niin mennyt. Vilassa kävin ihastelemassa aivan ihanaa konjakin väristä nahkahametta, joka oli vaan 15 cm liian pitkä - kuten yleensäkin vaatteet. Mutta Halosella poikkesin Sokokselle tarkoituksena vain katsoa contourpalettia, mutta just kun olin kävelemässä ulos mä näin tuoksuja alennuksessa. Ja sitten näin DKNY:n kaksi tuoksua hintaan 49,90€ enkä voinut jättää sitä ainokaista pakkausta sinne kauppaan. Ensinnäkin, rakastan Donna Karanin tuoksuja! Mun edellinen DKNY:n tuoksu on jo ihan lopussa ja tätä vauhtia myös sen sijaan käytössä ollut Victoria's Secret alkaa uhkaavasti loppua, joten tarvitsin uutta. Ja toiseksi, tämä olkoot mun kolmas parantumispalkinto. Ja kolmanneksi: kaksi DKNY:n tuoksua viidelläkympillä!



Joku voi pitää tätä kummallisena, mutta mun mielestä tämä on tosi hyvä keino palkita itsensä kovasta työstä. Kun palkintona on jotakin tärkeää ja kestävää - kuten mulla puhelin, Greyn anatomian 11. kausi ja nämä kaksi tuoksua - se tuo aina mieleen sen kovan työn ja edistymisen. Se myös kasvattaa omaa itsetuntoa ja itsearvostusta. Sitä paitsi sh ei voi viedä pois näitä multa! Mä olen itse tehnyt tämän työn, itse vienyt ruokaa ääntä kohden joka hemmetin päivä, jatkanut vaikka olisi tehnyt mieli hakata päätä seinään, jatkanut vaikka tippitaidot olivat tärkeämmät kuin ruoka. 
Joten totta pirussa mä palkitsen itseni, etenkin kun mun itsetunto on vähän vahvempi ja jopa itsekunnioituksesta näkyy rippeitä parhaina päivinä! Ja niin pitäisi sinunkin!

Mutta miten ystävä nimeltä vaisto tähän liittyy, niin siitä seuraavaksi.
Mulla on koko ajan useita to do-projekteja menossa - asioita joita pitäisi tehdä, paikkoja joissa pitäisi käydä jne - mutta eilen illalla mulle tuli tosi vahva tunne, että tänään pitää mennä käymään kirppiksellä ja Minimanissa. Epäröin aiheesta, sillä en omista autoa saatikka korttia ja eilen meni bussikorttikin umpeen enkä myöskään ole julkisilla liikkunut juuri muualla kuin Kärjessä, Törnävällä ja keskustassa. Ja ajatus siitä, että lähden bussilla Pohjaan taikka Kapernaumiin kun en tiedä bussin reittiä ollenkaan, aiheutti jo itsessään rytmihäiriöitä ja ahdistusta, joten mietin vielä tänä aamuna että lähdenkö. Josko sittenkin menen vain Joupin cittariin. Mutta se fiilis ei antanut periksi: mun oli pakko googlettaa pikaisesti pyöräiltävä reitti ja lähteä matkaan. Jokin ajoi mut liikkeelle. En tiennyt mikä tai miksi; tiesin vain, että jokin.
Ensin iki-ihanaan Lakeuden Shoppikseen, mutta sieltä en löytänyt kuin Muodon vuoksi -sarjan ekan kauden dvd-boksin. Olin just lähtemässä sieltä kun satuin näkemään ilmoitustaululla ison lapun Seinäjoen kirppiksistä ja siitä luin Ykkösbasaarin olevan ihan lähellä. Koskaan en ole siellä käynyt ennen, joten mun yllätyksekseni se oli suuri ja avara verrattuna muihin Sjoen kirppiksiin!
No sieltähän mä sen löysin: Michael Korsin Hamiltonin! <3 Sitä se mun vaisto ajoi hakemaan!
Mä varmaan näytin siltä kuin olisin saanut kohtauksen kun näin sen upeuden odottavan erään hyllyn alatasolla :D 
Olen etsinyt todella pitkään uutta laukkua, sillä mun edellinen MK:n laukku todella tarvitsee uuden kumppanin, sillä se alkaa osoittaa jo pahoja rappeutumisen merkkejä. Mä kun kannoin siinä Dooraa paljon (ja kannan välillä vieläkin), niin olkahihnat tahtovat irrota, ja pakkasella myös vetoketju hajosi. Joten kyllä tuli todelliseen tarpeeseen tämä uusi MK!


Tuon laukun lisäksi löysin uuden ulkoilutakin sekä treenidvd:n, ja sitten poikkesin Minimanissa, joka oli mun yllätykseksi ihan Ykkösbasaarin vieressä. Sieltä ostin läjän hedelmiä (mangot olivat vain 1,99€/kg!!), Dooralle ison pussin luita ja aloe veraa sisältävän shampoon (raukan shampoo kun on pentuajoilta), sekä proteiinipatukoita. Mulla on ollut mielessä tehdä uusi prodepatukkaraati ;)



Nöppiksen luut ja shampoo; mun mangot taustalla


mun addiktio lääkärisarjoihin ajoi ostamaan tuon Muodon vuoksi -sarjan ekan kauden;
combat -treenivideo puolestaan tuo hyvää vaihtelua juoksuun ja tanssiin
Naturdietit olivat tarjouksessa 1€/5 kpl, joten en voinut vastustaa kiusausta (harmi vaan, ettei Fazerin karamelli&merisuola
ole koskaan tuollaisessa alessa..); nuo proteiinipatukat (paitsi Leaderin SoftBar) ovat mulle tuntemattomia, joten ajattelin
kokeilla vähän jotakin uutta. Voin sanoa, että kyllä teki tiukkaa valita low carb-merkistään huolimatta sellaisia patukoita, joiden prodemäärä on alle 15 gr ja hiilarien - etenkin sokerien! - määrä taas reilusti yli 20 gr :/

Olin luvannut itselleni jo aikapäiviä sitten käydä ostamassa Anttilasta se tasapainolauta. Mietin pitkään kummasta on enemmän hyötyä: tasapainolaudasta vai piruettilaudasta, mutta eiköhän se ole se tasapainolauta, sitä kun pystyy käyttämään treeniin muutenkin. Sitä paitsi sillä saa vahvistettua myös nilkan ja jalkaterän (ja -pohjan) hienoja pikkulihaksia, sillä mun koivet pronatoivat todella pahasti. Itse asiassa sen takia mulle tehtiin lähete jalkaterapeutille, kiitos fyssarin!
Hintaa tasapainolaudalla ei ollut kuin vaivaiset parikymppiä, joten erittäin hyvä ostos!


Myös uudelle ripsarille tuli äkkitarve, sillä olen todella pettynyt siihen Maybellinen Push Up Dramaan. Maybelline markkinoi tämän maskaran olevan todella pidentävä, tuuheuttava, kaareuttava (ei tarvitse edes ripsientaivutinta) ja erotteleva, mutta ainoa mitä se tekee niin erottelee. Ei jälkeäkään tuuheudesta, ei jälkeäkään kaarevista ripsistä vaan päin vastoin se suoristi ripset vaikka ne oli taivuttanut ensin. Mä en voi suositella tuota Push Up Dramaa.
Sen sijaan olen tykännyt Rimmelin noista halppisripsareista, ja nyt lähti mukaan Scandal Eyes, se kun oli 30% tarjouksessa. En omista mitenkään erityisen pitkiä tai tuuheita ripsiä - itsepäiset kyllä, koska niitä ei saa pysymään kunnolla taivutettuina - mutta nämä Rimmelin tuuheuttavat ja tekoräpsyefektin antavat ripsarit toimivat hyvin! 



Mutta palatakseni vielä syvällisempään (parantumis-) asiaan, niin mun on pakko antaa kunniat rehellisyydestä mun sh-polin hoitsulle. Hän myönsi eilen, että silloin ennen kuin aloitin tämän parantumisoperaation, silloin kun olin huonossa kunnossa, sanoin aina että mun paino sitten nousee niin ja niin monta kiloa heti kun rupean syömään, hän oli ajatellut mielessään että "no niinpä". Luokitellut mut siihen porukkaan joka sanoo olevansa se yksisarvinen, joka sanoo että hän on poikkeus, hänen aineenvaihduntansa ei toimi kuten muilla. Jokainen meistä sanoo niin! Jokainenhan meistä sanoo, että "ei se mulla toimi niin kuin muilla", "mun aineenvaihdunta ja kroppa on viallinen" ja sitä samaa. Ja jokainen on joutunut huomaamaan olevansa täsmälleen samanlainen kuin muut, myöntämään ettei olekaan yksisarvinen. Mutta muista poiketen mulla se ei mennyt samalla tavalla kuin muilla. Mua suoraan sanoen v*tutti kuulla silloin kerrasta toiseen sitä samaa jankkausta, että "ei se paino nouse niin helposti", tai että "se voi nousta ja sitten se laskee" kun itse tiesi ettei se mene niin, ei ole koskaan mennyt niin! Yritin sanoa sitä, mutta kuunneltiinko mua? Kuunneltiin. Ymmärrettiinkö mua? Ei. Ei ymmärretty ennen kuin mä näytin, että se menee niin.
Tämä on taas yksi niistä monista syistä, joiden takia olen tyytyväinen sh-polin käynnin loppumisista. Mä en koskaan tuntenut kuuluvani siihen porukkaan; olin huomattavasti vanhempi kuin keskivertoasiakas siellä, en halunnut noudattaa samaa ohjelmaa koska tiesin sen epäsopivuuden itselleni enkä saanut siihen tukea varsinkaan ratelta. En muutenkaan hirveästi tykkää ravitsemusterapeuteista - vihaan sydämeni pohjasta sitä "älä syö suklaata, korvaa se pähkinöillä; älä syö suklaata, laita voita leivän päälle" -neuvontaa, eikä mun mieltymyksiä kunnioitettu paskan vertaa - joten sen elokuussa osastolla tapahtuneen verbaalisen hyökkäyksen toisen potilaan höystämänä vei viimeisenkin luottamuksen rippeen. 
Ainoa, joka muhun on koko ajan uskonut, on mun psykologi. Joten kyllä, mä olen pirun tyytyväinen että sh-polin käynnit ovat parin viikon päästä historiaa! Se tarkoittaa myös sitä, että mä pystyn keskittymään enemmän oikeaan parantumistyöhön ja näin miettimään myös kokemusasiantuntijan koulutukseen pyrkimistä. Pitkä on vielä matka, sillä tässä asiassa mä olen ns. pentukarvassa, maitohampaat suussa.
Mutta oikeaan suuntaan menossa koko ajan, ja se on tärkeintä!



Muistakaahan, että vielä tämä viikonloppu aikaa heittää kysymyksiä!

18 kommenttia:

  1. Musta on tosi kiva lukea sun tekstejä täällä ja instagramissa joten ei yhtään haittaa että päivittelet useammin! ;)

    On niin ihana kun olen saanut seurata sun toipumista ja kukkaan puhkeamista! <3 Sä näytit miten elämä voittaa ja oot ollut mulle tosi tärkeä tukija mun toipumisen aikana. Kiitos Heidi tuhannesti kaikesta <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No hyvä kuulla että ei haittaa mun yhtäkkisesti lisääntynyt someaktiivisuus! :D

      Mä en osaa enää sanoa kuin kiitos! En muista olenko sulle sitä ennen sanonut, mutta se, että sä olet selviytynyt noin upeasti MM:n avulla on toiminut mulle semmoisena todisteena ja myös itsevalidaationa. Mä epäilin tosi usein teenkö oikein tällä tavalla kun keneltäkään ei tähän saanut siunausta. Että entä jos epäonnistun makeasti? Mutta sun toipuminen on merkinnyt mulle tosi paljon myös siinä mielessä, että ehkä en olekaan epäonnistunut, koska myös sinä oot tällä edistynyt!
      Mä voisin kiitellä sua loputtomiin tästä, mutta mä luulen että sä tiedät sen :D
      Mutta vielä kerran, kiitos! <3

      Poista
    2. <3

      Maistoitko muuten jo tuota mun suosittelemaa prodepatukkaa?
      Ja uus patukka-arvostelu ois kiva! :)

      Poista
    3. En maistanut vielä, mutta seuraavaks on listalla :)

      Poista
  2. Mulla on sama ongelma, että en uskalla pyytää apua opettajilta, kun en halua häiritä tai vaikuttaa tyhmältä... Vaikka paljon typerämpää on jättää kysymättä! Auttaminen ja ohjaaminen on osa heidän työtä.

    Ja tosiaan tuo itsensä palkitseminen on hyvä tapa parantumisessa. Syömishäiriötä sairastava kun usein ajattelee, ettei ansaitse mitään hyvää ja vähättelee saavutuksiaan, niin on vaan hyväksi antaa itselleen kiitosta isosta työstä :) Sä todellakin oot ansainnut sen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mutta se sekundaarinen häpeä liittyen avun pyytöön voi nousta jo itsessään melkoiseksi esteeksi, ja kun siihen vielä ympätään täydellinen itsevalidaation puute, kunnon itsemitätöinti, niin johan on soppa valmis tarjoiltavaksi.
      Useasti mä olen miettinyt, että en minä vaan ne muut. Toisilla on oikeus kysyä apua ja pyytää sitä, mutta ei mulla. Mä en halua vaivata opettajaa ja sitten joutua häpeämään, jos en heti ymmärräkään. Olenhan mä jo kohta kolmenkymmenen ja herran pieksut edelleen nyhjään open helmoissa! Kuten huomaat, täydellistä itsemitätöintiä! :D
      Mutta mä oon ottanut tähän vähän uuden katsontakannan. Mietin miten neuvoisin mun ystävää, joka olisi samassa tilanteessa. Sanoisinko hänelle yhtä rumasti? En. En kertaakaan kyseenalaistaisi hänen oikeuttaan pyytää neuvoa. Ja nimenomaan OIKEUTTA!
      Mutta ei mulle olen niin väliksi, ehkä mä selvitän sen itse... ja sitä samaa itsepetoksen ja -mitätöinnin rataa kun jatkaa, niin kohta sieltä ei enää noustakaan, kirjaimellisesti.

      Pieni salaisuus on se, että mä vähättelen edelleen saavutuksiani ja vain siksi että kyseessä on minä. Mulle hengissäsäilymiskamppailu on mitätön verrattuna vaikka tutkinnon lukemiseen, mutta hetkinen: kuinka moni (mietitään vaikka tilastollisesti) samaan aikaan kamppailee sekä henkensä että terveytensä puolesta kun samalla on täyspäiväinen opiskelija nelosen ka:lla? Joo-o..
      Itsekunnioitusta mä yritän herätellä eloon talviuniltaan just palkitsemalla itseni (paitsi tuo MK:n laukku lähti mukaan puhtaasti itsekkäistä syistä :'D).
      Joskus itsensä tavallaan ulkoistaminen voi auttaa saamaan perspektiviiviä asioihin. Nähdä kokonaisuutta.
      Voin Lotta suositella sullekin ottaa joskus kokeiluun ;)

      Kiitos ihanan tsemppaavasta viestistä! :)

      Poista
  3. Kirppisvaisto, parasta ♡ Mä luotan aina mun kirppisvaistoon, jos mulle tulee yhtäkkiä tunne että nyt pitää päästä tietylle kirppikselle niin sinne on tottavie paras mennä asap.
    Hyvä että muistat palkita itseäsi, kaikkien pitäisi tehdä niin kovan yön jälkeen. Kurjaa että ammattiauttajatkaan ei aina jaksa muistaa että kaikki on yksilöitä ja aina mahtuu joukkoon se jolla ei toimi sama kuin sadalla muulla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirppisvaisto on :D

      Niin no, johtuisiko tuo siitä, että on pitkä jono potilaita, on tilastot ja vain vähän aikaa, ja koska ollaan hetki seurattu potilaita, on kehitetty ns. terveellisen aterian raamit jne, niin vähiten aikaa ja vaivaa vie syöttää jokaiselle ne samat asiat. Näkeehän ne jo tilastoistakin: vain hyvin häviävän pieni osa ei hyödy tippaakaan hoidosta, mutta mikä on mahdollisuus saada potilaaksi tällainen minoritettia edustava tyyppi? Häviävän pieni. Valitettavasti itsestä se ei tunnu tuolta kun edustaa sitä häviävän pientä osaa. Ennen mä jotenkin pelkäsin hoitotahoa, ajattelin niiden olevan jotain ylijumalia, jotka tietävät kaiken ja nielin kaiken. En koskaan sanonut mitään vastaan, ennen kuin nyt. Todennäköisesti mä olen myös hemmetin ärsyttävä potilas, pain in the ass, mutta en enää pyydä sitä anteeksi. Ammattilaisen vastuuseen kuuluu myös se, että etsii vähemmistöpotilaalle sopivan hoitomuodon, ei niin että potilas itse sen etsii.
      Mutta aika on rahaa ja raha aikaa, valitettavasti :/

      Poista
  4. Onnittelut oman tavan löytymisestä koskien paranemista! Olet selkeästi tehnyt töitä sen kanssa vaikka vielä matkaa onkin edessä. Sh-toipuminen kun ei koskaan tarkoita pelkästään painon nostamista. Hieman kriittisesti suhtaudun itse tuohon metodiin koska eihän kukaan voi loppuelämää syödä suklaata päivittäin, eieieiei en tarkoita mitään kilojen suhteen vaan ihan terveellisestä näkökulmasta. Toinen iso mutta on tuo kaloreiden laskeminen. En usko sen olevan kenenkään hyväksi. Se on ehkäpä syy hoitotahon kriittiseen suhtautumiseen ko. metodiin. Tiedä sitten...
    Mutta kuten sanottua, yksi tapa toimii toiselle, toinen toiselle. Ei MM ole ainoa totuus ja tapa, kuten ei jokin muukaan tapa.

    Valoa ja iloa kevääseen! :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tätä mä odotin koko ajan: milloin sieltä tulee se terveellisyysnäkökulma tai jotain muuta näkökulmaa suklaaseen.

      Mutta otetaanpa asia kerrallaan.
      Mä en ymmärrä miten voi parantua syömättä tarpeeksi. En muista olenko kertonut, mutta mä en ole koskaan laskenut kaloreita kalorin tarkkuudella, ja vielä vähemmän lasken nyt. Sen verran pidän kirjaa, että tiedän saaneeni ainakin sen 2500 kcal. Keholle kalorit ovat niitä, jotka parantavat. Voit tarjota rautanauloja, mutta valitettavasti kroppa ei niitä hyödynnä. Ilman riittävää ruokaa ei voi parantua, ei fyysisesti eikä psyykkisesti. Se on fakta.
      Se, miksi Suomessa MM ei ole käytössä eikä juuri tunnettu johtuu ikiaikaan perustuneista ja juurtuneista käsityksistä. Toki Suomessa ollaan tietoisia Minnesotassa kehitetystä metodista - melkoinen ummikko saisi ammattilainen olla jos ei tietäisi siitä! - mutta Suomessa kaikki on puhtaan byrokratian alla. Onneksi täällä peräpajulassa kokemusasiantuntijan tietous alkaa olla jo arvostettua ja sitä tullaan arvostamaan yhä enemmän lähitulevaisuudessa. Muutenhan olisi ihan turhaa kouluttaa kokemusasiantuntijoita! Ja miksi tässä taloustilanteessa sellaista tehtäisiin? Valtio lyö kaksi kärpästä yhdellä iskulla: saadaan todellisia asiantuntijoita, joilla on ensikäden tietoa JA saadaan niitä asiantuntijoita koulutettua pienellä vaivalla. Fiksua, vai mitä!

      Ja mitä suklaaseen tulee, niin tässä muutama fakta.
      A) kropan on helppo sulattaa sitä, sillä suklaa on täynnä rasvaa ja nopeita hiilareita; b) hyvin vähän kuitua, eli vatsaongelmia ei juuri ilmaannu; c) kroppa saa siitä helposti ja nopeasti tarvitsemiaan rakennusaineita; ja d) olenko koskaan kertonut millaista mun muu ruokavalio on? En. Hyvin pitkälti noudatan 70:30 (paskan marjat jostakin 80:20, sillä tuo toimii terveillä, laihduttamaan pyrkivillä ihmisillä). Se, että mun kroppa edelleen huutaa tuon suklaan perään tarkoittaa sitä, että se tarvitsee sitä mitä suklaasta saa. Mä tunnen kroppani erittäin hyvin ja tiedän, että kohta tulee se aika, jolloin kroppa vaatii jotakin muuta pakonomaisesti. On ollut kausia, jolloin olen vedellyt graavilohta, homejuustoa, suolakurkkuja ja kinkkua, tai salmiakkia. Mielihalut pohjautuvat aina tarpeeseen ihan jo evoluution kannalta. Muutenhan tämä ihmiskunta olisi aika rajusti muuttunut, ellei ihmiskroppa olisi itse pitänyt huolta tarvitsemastaan.
      En ole koskaan tykännyt syödä kahta isoa lämmintä ateriaa, en edes lapsena saatikka teininä. Joten miksi nyt rupeaisin pistelemään pastaa ja pihvia poskeen kello 12 vain koska jokin pöperöproffa on niin määrännyt? Se ei ole tervettä, se ei ole itsensä kuuntelemista.
      Kuten sanoin, mä tunnen kroppani ja tiedän mitä se haluaa, ja koska mun tavoite on toipua myös psyykkisesti JA rakentaa itsekunnioitusta ja positiivista suhtautumista itseeni, perustuu se sille että mä kunnioitan kroppani mielihaluja.

      Aivan kuten sanoit, kaikki ei toimi kaikilla. Tosin on jännä, että kun vähän näkee vaivaa ja uhraa aikaansa, niin löytyy erittäin paljon tutkimuksia, joiden mukaan MM toimii erittäin monella, ja jos ei suoraan MM niin siihen pohjautuva metodi.
      Tämä toimii mulla. Enkä mä rupea noudattamaan rav.terapeuttien hyvää tarkoittavia mutta huonosti toimivia ateriasuunnitelmia. Mulla on koko loppuelämä aikaa syödä terveellisesti - ja nytkin erittäin iso osa mun ravinnosta on considered as healthy - mutta mä en halua siitä itselleni pakkoa. Luulen, että se on myös sitä parantumista.
      Mutta kiitos viestistäsi :)

      Poista
    2. Kyllä voi suklaata syödä päivittäin väitti kuka mitä tahtoo!! Terveellisempi suklaapatukka on kuin joku pullamössö leipä! Ja sitäpaitsi suklaa tekee hyvää sielulle :) Tämän tiedän kokemuksesta.

      Poista
    3. Samaa mieltä kanssasi!
      Suklaanhan on todistettu olevan aivoille ja mielialalle oikein hyödyllistä, eikä sen sisältämästä magnesiumistakaan haittaa ole.
      Ja kyllä se vaan sekä maistuu hyvälle että saa aikaan hyvän mielen :)

      Poista
  5. Kyllähän pähkinät on suklaata parempi vaihtoehto (johon itse sanoit hoitotahon kommenttia) eikä sitä pullamössöleipää joka päivä kenenkään suositella syövän. Mutta ei mitään asiaa myöskään kannata täysin kieltää itseltään, koska mielihyvää tuottavia herkkuja tarvitaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, sun pointtisi oli..?
      En ole koskaan maininnut mitään pullamössöleivästä, suklaasta ainoastaan enkä näe mitään syytä miksi mun pitäisi hävetä tai tuntea huonoa omaatuntoa suklaan syönnistä. Siksikö, koska se on "epäterveellistä", "likaista" ja hävettävää?
      Toisille käy pähkinät paremmin, toisille suklaat. Ja mä tulen syömään suklaata, no matter what.

      Poista
  6. Voi apua, tää aihe on ilmeisesti joillekin tosi arka:D kauhee haloo siitä että syöt pari suklaa patukkaa päivittäin...! Musta siinä ei oo terveelle eikö sairaalle mitään ihmeellistä, eikä tod tee kropasta yhtään erilaista eikä tod oo "epäterveellistä". Terveellisyys on henkilokohtaista sitäpaitsi; ylipainoiselle kymmenen suklaapötköä joka päivä voisi olla kolesterolin ja kovan rasvan vuoksi sydämelle pahasta, mutta normaalipainoiselle tai varsinkin sh-potilaalle se ON terveellistä koska ei ole mitää terveydellistä syytä olla sitä syömättäkään. Jos olisi oikeasti terveydellinen syy olla syömättä niin sitten siitä tulisi keholle epäterveellistä. Näin mä ainakin ajattelen.
    Jaksamista tähän taisteluun ja hei laita ihmeessä protskupatukka raatia! Alan kyllästyy jo omiin vakiomakuihin;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. KIITOS!
      Sinäpä sen sanoit, ei juuri lisättävää! Mä en halua joutua siihen ansaan, että terveellisestä ruoasta tulee pakkomielle, ja silloin vaan vaihtuu syömishäiriö toiseen.

      Ja prodepatukkaraati julkaistu juuri, toivottavasti löytyy uutta makua sullekin :)

      Poista
  7. En ymmärrä tuota nykyajan terveysvouhotusta mikä joissain kommenteissa tulee esiin. :D Itse söin tänäänkin mm. "roskaruokaa" ja 3 riviä suklaata ja kaikki arvot hyviä ja painoindeksi juuri ja juuri normaali (ei sillä että sillä olisi väliä mikä bmi on... ) ja six-packiakin löytyy. ;) Minä ainakin syön suklaata lähes joka päivä ja syön myös sitä hengenvaarallista pullamössöleipää ja hyvin olen hengissä. Toki syön myös vihanneksia ja hedelmiä ja täysjyvää jos sitä mieli tekee. Moni tuntuu kummastelevan mun ruokavaliota mutta mun mielestä toi terveellisyyskin menee monella nykyään överiksi, antakaa kropalle mitä se tarvii ja älkää ainakaan tulko blogiin arvostelemaan jos parantuva syömishäiriöinen joka muuten syö todella terveellisesti ja liikkuu paljon syö pienen määrän suklaata päivässä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen kanssasi samaa mieltä. On tietenkin hyvä että ihmisillä on enemmän tietoutta terveellisyydestä, mutta on tilanteita joissa se menee överiksi, ja mun mielestä on äärettömän vahingollista päteä niitä sh-parantujalle, joka todellakin tietää kaiken ravitsemuksesta ja terveellisyydestä.
      Mulla sh on alkanut ortoreksialla eikä mulla ole pienintäkään himoa siirtyä taas vaihteeksi siihen, ei todellakaan!
      Tässä terveellisyyshöpinässä ja suklaankauhistelussa tosiaan näkee myös tuon shitnessin vaikutuksen: luokitellaan tiukasti terveellinen ja epäterveellinen, ja se epäterveellinen pitäisi olla melkein kriminalisoitu!

      Tärkeintä on balanssi ja kroppa pyrkii aina tasapainoon. Mä tiedän että oma kroppa ei siellä vielä ole näistä erikoisista ruokahimoista johtuen, mutta kun ne on tyydytetty ja varastot täytetty, niin jo ollaan lähempänä balanssia - ja terveyttä.

      Poista

Kommentoi, vaikuta ja ilahduta