23. helmikuuta 2016

Tiistai, joka ei mennyt hyvin


Mä olen verrattaen pitkään saanut viettää verrattaen hyvin sujuvia päiviä, päiviä, joista olen nauttinut. Päiviä, jolloin olen tiennyt mitä tulee tapahtumaan ja mihin kellonaikaan, ja olen pitänyt niistä päivistä. Joten periaatteessa ei ollut mikään ihme, että se huono päivä tuli jossakin vaiheessa, ja se tuli nyt. Pakostakin tulee huonoja päiviä, mutta silloin merkitsee se miten siihen reagoi. Luovuttaako vai jatkaako vaikka hampaat irvessä.
Ja voi pojat mulla oli hampaat irvessä!

Mulla on ollut lauantain treenistä lähtien kunnon kivut, ja eilen ne olivat 8 asteikolla 1-10; en meinannut millään päästä edes sängystä ylös. Mutta tänään aamulla oli oli jo reippaasti parempi, enää vähän jomotusta, ja olin vähän laskenutkin sen varaan: mulla on lihaskivut treenin jälkeen pahimpana yleensä toisena päivänä, joten buukkasin salin itselleni tälle päivälle.
Jo eilen illalla mulle iski se tunne, että siinä salivuorossa on jotain häikkää. Aina ennen tiistaina olen voinut olla vain kolmeen asti, sillä kolmelta siinä alkaa toisten varaus. Eilen mulle kuitenkin sanottiin, että se on vapaa neljään asti, ja tarkistin asian vielä netistä, ja siellä oli kaikki just kuten mulle oli sanottu. Sali oli vapaa klo 10-16, ja siellä komeili mun nimi klo 13-16. Joten rauhotuin tämän myötä.
Mutta tänään mulla oli koko ajan se tunne, ja kolmelta kuului koputus. Mun aavistus oli oikea: kolmelta alkoi toisten vuoro. Tsekattiin vielä ilmoitustaululta varauslista, ja se oli konsanaan erilainen kuin netissä: ei mun nimeä missään ja seuraava varaus klo 15. Kyllä kuulkaas ketutti!
Onneksi mulle vinkattiin yläkerran salista, joka yleensä on vapaa, ja juoksin tarkistamaan sen. Onneksi oli ovet auki ja pienen etsinnän jälkeen löysin sinne valotkin ja huokaisin syvään helpotuksesta. Mä voisin jatkaa treenejäni!
Lähdin kiireellä alakertaan hakemaan tavaroita, mutta sitten putosin portaista. Olin kärkkärit jalassa liikenteessä ja portaat olivat kiveä ja näin ollen ihan hemmetin liukkaat. Se tunne, kun tajuaa putoavansa holtittomasti eikä saa mistään pitävää otetta, on hirveä! Siinän hötäkässä reväytin molemmat olkapääni ja oikeasti teki vaan mieli käperyä siihen itkemään kuin pieni lapsi. Mutta no can do, ylös, alas ja hakemaan roinat ja kannettavat stereot. Oli muuten ihme ettei käynyt siinä putoamisessa yhtään pahemmin; mun luut ovat niin hauraat, että murtuma ei vaadi kuin pienen kolhun.


Mulla meni pitkään että sain koottua itseni. Yritin kääntää sen olon positiiviseksi energiaksi tanssiin, mutta mulla kävi siinä(kin) niin, että jouduin tekemään yhtä biisiä yhä uudestaan ja uudestaan ja uudestaan, jotta olisin saanut kiinni siitä draivista. Lavan lattia oli todella liukas, joten koko ajan pelkäsin vetäväni lipat uudemman kerran, ja tällä kertaa murtavani jotakin.
Mutta pikkuhiljaa rupesin saamaan kiinni siitä fiiliksestä, ja se hyvä puoli tuossa lavassa oli, että nyt oli tilaa! Mulla on aina mielessä siihen mun ihan ekaan improvideoon saamani vinkki tilan ja jalkojen käytöstä, ja yritän ottaa sen aina huomioon.
Olin eilen löytänyt YouTubesta uutta musaa ja ladannut mp3-soittimeen, mutta stereot eivät löytäneet sitä yhtä ainoaa, josta innostuin niin kovasti. Kyllä tympäisi! Oli se mulla puhelimessa, mutta koska kuvaan kaikki videot puhelimella, niin samaan aikaan musan soittaminen puhelimesta ja videon kuvaaminen ei toiminut. Pitää tarkistaa mp3-soitin vielä uudestaan ja toivoa parempaa onnea seuraavalla kerralla.

ilmeellä mennään :D

Voisin jauhaa tästä tuhon tiistaista vaikka miten paljon, mutta luulen että sitä ei kukaan jaksaisi lukea. Lyhyesti sanottuna en tämän anemian takia jaksanut kunnolla edes epäonnistua missään - onnistumisesta puhumattakaan - sillä ei vaan ole voimaa. Mulla ei tahdo toimia mikään rautalisä, joten olo on todella vetämätön. Mutta ehkä just tämän takia pirueteissa oli pientä edistymistä, sillä jalka pysyi passéssa yllättävän hyvin, en lähtenyt kaatumaan ja pysyi tukijalan päällä. Kiva näin, vaihtelua siihen mitä mun piruetit ovat yleensä :D
Tämän kertainen video on valaistukseltaan ihan surkea, sillä musta ympäristö ja kirkkaat lavavalot saivat mun liikkeet näyttämään hassuilta ja mä upposin taustaan. Mutta tälle en voinut mitään ja halu tanssia tähän biisiin oli niin kova, että ei meinannut löytyä intoa tehdä mitään balettia. Tympäisi niin kovasti ne balettitunnille suunnatut pianobiisit, että tein tankosarjat pitkälti Three Days Gracen tahtiin :D
Mutta tässä tämä, Crazy in Love, jonka esittää Sofia Karlberg.


17 kommenttia:

  1. Voiei, oisit pistänyt viestiä niin olisit voinut purkaa kaikkia pahat mielet mulle! Mä aina kuuntelen jos tartteet kuuntelua<3

    Ihana tuo kuva jossa hyppäät!! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En viitsinyt vaivata sua turhalla valittamisella (täydellistä itsemitätöintiä! <3), mutta pidetään mielessä seuraavaa kertaa varten ;)
      Haha, siinä kuvassa todellakin mennään ilmeellä :'D

      Poista
  2. Tykkäsin tästä tanssivideosta vaikka valo tosiaan vähän jännä :D
    Ja oi three days grace! ! Kai siihenkin saa tankosarjan sovitettua :'D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, hyvin sai sovitettua, ja tuli tenduistakin vähän jännempää! :D

      Poista
  3. Vau, tää tanssi oli miusta yks siun parhaista kuvaamistas! Ehkä hyvä musiikkikin vaikutti siihen. :D Eli eihän se tiistai nyt niin pieleen mennyt. ;)
    Hui, tuo siun kaatuminen! Onko siulla todettu osteoporoosia?

    Tsemppiä! Huonoja päiviä on välillä, mut eiks sitä sanota: mikä ei tapa, se vahvistaa. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on vaikea-asteinen osteoporoosi, todettu jo 9 vuotta sitten. Vähän pistää miettimään kun kuitenkaan ei ole mikään vanha vielä. Mutta ehkä tuo ikä on se positiivinen asia, sillä luusto uudistuu keskimäärin kymmenen vuoden välein, joten on tässä vielä mahdollisuus arvojen pieneen parantamiseen :)
      Ja kiitos todella paljon! Mä tykkään tästä biisistä tosi paljon, ja aina jos mulla on jonkinlainen erityinen tunneside biisiin, nin tanssiikin saa eri otteen :)

      Poista
  4. Yääh voi kurja mikä päivä! Musta tuntuu, että helposti jos jotain huonoa tapahtuu, niin se lähtee lähes aina jotenkin kummasti kumuloitumaan ja lopulta tilanne eskaloituu aina sellaiseksi, että pakko todeta että tää päivä meni nyt yksinkertaisesti vaan persiilleen. Onneksi sentään sait kuvattua kivoja tanssivideoita :)
    Mietin että olitko sä nyt muuten sitten missään aikuisbaletissa, vai oliko sulla tällä hetkellä vaan noi omat salivuorot? Ku muistelisin että olisit jossain vaiheessa sanonut jatkavasi aikuisbaletin puolella, mutta tuliko siihen sitten joku este? En muista enää mitä siinä kävi. Ps. toi uusi leo on muuten hieno!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä siihen huonon päivän syöksykierteeseen vaikuttaa eniten oma asenne: onko putoavat lapaset jatkoa sille paskalle päivälle vai onko ne vain putoavat lapaset. Mä olen kyllä todella altis siihen, että nonni, päivä pilalla kun ensin putosi lapaset ja sitten vielä kompastuin tmv.
      Mä en tällä hetkellä tosiaan käy tunneilla lainkaan. Oli kyllä suunnitelmissa mennä aikuisbalettiin, mutta toistaiseksi niille rahoille on enemmän käyttöä uusien kärkitossujen muodossa. Eihän se omatoimitreeni videoinnilla vastaa missään nimessä opettajan alaisuudessa tehtävää treeniä, mutta parempi se on kuin ei mitään.
      Kiitos, mäkin tykkään tästä leosta! :)

      Poista
  5. Ihana toi eka kuva :D
    Voi ei mikä päivä! Tollaset persiilleen menevät päivät ovat ihan kauheita. Mulla aina on silleen et jos yksi asia menee pieleen niin kaikki menee.
    Tosi kiva toi sun tanssi! Tykkäsin tosi paljon :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nooh, mulla on mennyt niin pitkään hyvin, että tää oli jo vähän odotettavissakin :D

      Poista
  6. Kävin sovittamassa Gaynor Mindenin tossuja ja olivat todella kivan oloiset. Maksavat kuitenkin 132 € joten en ole varma pitäisikö ostaa... Tuntuivat kyllä niin PALJON paremmilta kuin mun nykyset!! Kärjelle oli helppo päästä, istuivat hyvin, ulkomuoto kaunis jne. listaa vois jatkaa loputtomiin. :D Onko susta se totta, että gaynorit "tekee työn tanssijan puolesta"?
    Olin muuten Footlightilla sovittamassa ja hyvän koon löydyttyä kysyin josko he voisivat antaa koon ja muut tiedot paperille ylös niin eivät suostuneet. Ne sanos, että saan tietää koot yms. sen jälkeen kun olen ostanut tossut. Oli kyllä aika pöyristyttävää! Varmaan sen takia etten voi ostaa halvalla jostain muualta. :| Onkohan toi joku yleinen käytäntö...?
    Ja jos viitsit/ haluat niin voisitko laittaa sun mielestä jotain gaynorien plussia ja miinuksia, ois tosi kiva kuulla!! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mua epäilytti myös Gaynoreiden hinta, mutta mä olen ihan konkreettisesti huomannut tossujen maksavan itsensä takaisin moninkertaisesti. Gaynoreiden elinkaari on jopa viisi kertaa normikärkkäreihin verrattuna (tietysti riippuen siitä, kuin aktiivisesti tossuja käyttää), joten tuo 130€ ei oikeastaan edes ole paljoa. Yksi pari Grishkoja maksaa abouttirallaa 70€ vähän paikasta riippuen, ja itse kulutan Grishkot ihan loppuun parissa kolmessa kuukaudessa käytöstä riippuen.
      Mun ekat Gaynorit kesti vajaan vuoden, mutta jalan muututtua piti ostaa leveämmällä boksilla, ja sama on tapahtunut taas. Nämä nykyiset ovat olleet käytössä pari vuotta, joista aktiivikäytössä reilun vuoden, joten säästöä on syntynyt monien Grishkojen verran.
      Mä olen kans kuullut tuon, että tossu tekee tanssijan työn, mutta mä en allekirjoita tätä. Monilla on ennakkoluuloja Gaynoreita kohtaan ja monille on kerrottu höystettyjä kauhutarinoita siitä, miten tanssija taantuu Gaynoreilla, ja onhan niitä opettajia, jotka kieltävät oppilailtaan Gaynoreiden käytön. Toki joku voi väittää, että hänen mielestään tossu tekee työn, mutta oma kokemukseni on täysin päinvastainen.
      Tossu on ihanan pehmeä, ei luista eikä kuole eikä sen kanssa tarvi ouch poucheja tai silikoneja.

      Mulla on täsmälleen sama kokemus Footlightilta! Kävin sovittamassa ekat Gaynorit heillä, mutta en saanut tietää mitään koosta. Sanoivat, että sen saa tietää sitten kun ostaa tossut. No, enpä sieltä koskaan tullut ostamaan, ja tämän säännön takia en siellä edes käy silloin kun on Hki:ssa visiittiä. Kaiketi tällä keinolla pyrkivät siihen, ettei tehdä turhia sovituksia ja sitten osteta ebaysta puolet halvemmalla. Saadaan rahat omaan taloon. Totta kai ymmärrän tämän yrittäjän näkökulmasta, mutta valitettavasti itse olen vähävarainen tanssija, ja tuo Footlightin käytäntö saa ainakin minut karttamaan ko. paikkaa.

      Mä löysin kerran loistavan blogikirjoituksen Gaynoreista ja linkkaan sen sulle tähän, niin saat lukea vähän toisenkin mielipidettä ja etenkin siitä, että tekeekö tossu työn vai ei.
      http://ballerinaguru.blogspot.fi/2013/11/leave-gaynor-minden-alone.html

      Poista
  7. Mulla olis pari kysymystä sun kärkitossujen pehmusteista. :)
    Kuinka paljon lampaanvillaa sä käytät kärkitossuissa pehmusteena? Vaihdatko sitä uuteen kuinka usein? Rupeeko se haisemaan? Ootko aina käyttäny lampaanvillaa pehmusteena, vai jotakin muuta joskus?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tein videolle vähän tuosta villasta, mutta huomasin nyt että jätin vastaamatta sun kysymyksiin, joten vastailen sulle tähän.

      Kerroin videossa miten paljon ja millä tavalla käytän tuota villaa, ja tuollainen yksi villapussi riittää mulla todella pitkään. Villa muotoutuu todella nopeasti, joten kun pehmusteena ollut villa tuntuu liian littanalta eikä suojaa tarpeeksi vaihdan sen sitten uuteen. En heitä pois, sillä niitä pystyy kierrättämään. Enkä ole huomannut villan rupeavan haisemaan, mutta jos sulla on jalassa jokin rakko tmv, niin en suosittele sen kohdalla käytettävän kovin vanhaksi käytettyä villaa.
      Mä olen Grishkoissa käyttänyt ouch poucheja ja niiden kanssa sellaisia gel tubeja varpaissa, ja niitä gel tubeja käytin myös Gaynoreissa, mutta ongelmaksi muodostui se, että se gel tube puristi varvasta ja aiheutti sellaiset kivut, etten pystynyt nousemaan kärjelle. Silloin kävin pyytämässä neuvoa GM:n sovittajalta ja sain vinkin tuosta villan käytöstä boksin ulkosyrjälle (siitä videossa). Villan lisäksi käytän paria muuta GM:n omia pehmusteita niiden fitting kitistä.

      Poista

Kommentoi, vaikuta ja ilahduta