17. helmikuuta 2016

Strong, and never going to give up

uusi Gaynor Mindenin leotardi antaa aihetta virneelle :D

Mulla on kerrassaan fantastisia uutisia: ei enää sh-polia! Mulla oli eilen vihoviimeinen sh-polikäynti, tosin fyssarin luona jatkuu käynnit, että sen verran on kytköksiä poliin.
Tämä on mulle todella suuri helpotuksen aihe, sillä käynnit ovat aina olleet hieman triggeröiviä koska päiväosasto sijaitsee samoissa tiloissa. Vaikka olenkin hyvin päässyt ylös sieltä suosta, niin en tarvitse muistutusta siitä. Se on aina tietynlainen houkutus - sairas sellainen - joka vie turhaan resursseja.
Viimeisellä käynnillä tehtiin vähän yhteenvetoja tästä kymmenestä kuukaudesta, siitä mistä lähdettiin ja mihin on tultu. Mä olen noiden kymmenen kuukauden aikana muuttunut ihan eri ihmiseksi, ja totta puhuen pelkään edelleen milloin iskee seuraava romahdus; tämä ihme positiivinen olotila ei tunnu tutulta. Mutta tämä on kestänyt niin pitkään, että kaiketi tämä on sitä oikeaa minua.
Suurimman yllätyksen antoi paino. Mä olen ilmeisesti aika lähellä omaa biologista normaalipainoa, sillä kroppa pelittää koko ajan paremmin ja paremmin; tosin punnituksessa kävi ilmi, että paino on lähtenyt laskuun. Sitä mä yllätyin tosi paljon, sillä oma fiilis on että se vaan nousee ja nousee. Mutta ilmeisesti ei. Myös se turvotus on laskenut, ja sen huomaa ihan kasvoistakin.
Multa oli kysytty ihan ensimmäisellä käynnillä, että mikä on mun ihannepaino, jonka haluaisin painaa. Mä en edes muista tätä (totta puhuen en muista viime vuodesta paljon mitään muutakaan), joten toinen yllätys oli se, että mä olen nyt siinä luvussa, jonka silloin sanoin. Mutta koska en vieläkään tiedä mikä se oma normipaino on, niin en edes ajattele sitä mahdollisuutta, että yrittäisin pitää sen tässä. Mä annan kropan itse etsiä sen, sillä jos yritän ylläpitää sitä alempaa lukua, niin se tietää syömishäiriötapojen ylläpitämistä, ja sitä ei jaksa mun mieli eikä kroppa. Mä haluan olla joku päivä oikeasti vapaa tästä shaissesta - tai niin vapaa kuin mahdollista - ja mä tiedän että mun kroppa tietää mikä on mulle parasta, tietää milloin on hyvä olla. Ja koska mä olen solminut rauhan oman kroppani kanssa, niin mä myös kunnioitan sitä. Joten ei, mikäli tämä ei ole mun normaalipaino, niin en aio pakolla pysyä tässä.
Mulla jälleen kerran on pakko sanoa, että olen ollut niin tyytyväinen MM:n noudattamisesta, sillä se on metodi joka todellakin toimii mulla ja mikä on mahdollistanut kropan toipumisen. Ero MM:n toimivuuden ja sen ns. tavallisen kaavan (eli max 2000 kcal ja atsin mukaan) toimivuuden välillä on erittäin räikeä, ja se näkyy myös mielialassa. Kuten vastasinkin aiemmassa videossa kysymykseen parantumisvinkeistä, niin jos jotakin haluaisin menneisyydestä uudelleenkirjoittaa niin sen, etten olisi koskaan yrittänyt parantua sillä perinteisellä menetelmällä! Mutta virheet on tehty sitä varten, että niistä opitaan.

kasvisgratiinia, kurkkua, raippista ja leipäjuustoa! <3

Olen myös haastanut itseäni koko viime viikon ajan, ja osan tästäkin viikosta.
Löysin ensin Siwasta crème brûléen makuisen Skyrin, ja se taisikin aloittaa tämän haastejakson. Mä olen pelännyt syödä sellaisia Skyrejä, joissa on 60 kcal tai yli; 59 kcal pystyy, mutta ei sitä enempää. Tässä uudessa maussa oli 75 kcal/100 gr, ja päätin että nyt pitää kohdata pelkoja, ja olin siihen myös valmis. Ja olihan se hyvää! Maistui todella pehmeälle ja ihanan kermaiselle, suosittelen todella!
Toinen isompi juttu oli sitten kokkaaminen.
Jokainen joka mut tuntee tietää mun inhon sotkua kohtaan, ja tämän - ja okei, epäonnistumispelon - takia inhoan myös kokkaamista: tulee sotkua ja useimmiten se mun tekele on kaikkea muuta kuin hyvä. Mutta tällä kertaa mä ajattelin, että kokeillaan! Mun teki myös mieli jotain muuta kuin sitä mitä olen tähän asti syönyt, ja kasvisgratiini tuli ekana mieleen. Eihän se yhtä samettiselta maistunut kuin äidin tekemä, mutta a) en ole koskaan tehnyt gratiinia; b) käytin jopa kermaa ja c) mä KOKKASIN!
Lisukkeeksi leipäjuustoa, koska mulla on siihen herännyt mieletön himo. Myös leipäjuusto on ollut pelkoruokien joukossa, mutta onhan se pirun hyvää :)


Entäs mitä muuta?
Opparia olen saannut kirjaimellisesti väännettyä vähän, mutta mulle iskee kamala en-osaa-mitään -ahdistus aina kun aloitan kirjoittamaan, joten olen myös vältellyt sitä. Dedis toukokuun lopussa valmistumista silmällä pitäen on 22.4. ja pikkuisen kyllä hirvittää: saanko mä tätä valmiiksi? Mutta yritän luottaa siihen, että kyllä mä sen pakerran, vaikka viimeisen kuukauden aikana sitten. Mä tiedän, että mä vitkuttelen ja vitkuttelen kunnes se ahdistus käy niin pahaksi, että on pakko käydä töihin. Ja mä tiedän myös, että tämä vitkuttelumetodi on tehokas metodi, onhan siitä tehty tutkimuksiakin! Ja myös mun koulumenestys puhuu sen vitkuttelun puolesta :D
Joten eiköhän se siitä... joku päivä...


Mutta mun oli tarkoitus sivuta myös hieman tanssia ja kertoa tästä uudesta leosta. Löysin tämän Fb:n balettikirppikseltä, ja yhden kerran on käytetty. Ja mä rakastan tätä!
Kerrankin mun kropalle tarpeeksi pitkä (mulla on melko pitkä selkä) eikä kinnaa leveyssuunnassakaan. Uskomattoman pehmeä ja ihana materiaaliltaan, on myös lämmin mutta ei kuuma. Vetoketju tuo pukuun kivaa vaihtelua, ja se muuten pysyy paikoillaan! Leveät olkaimet eivät paina mistään; melkein kuin toinen iho tämä leotardi. Ainoa mistä ehkä voisi nipottaa, niin on jalkojen aukot (vai millä sanalla niitä voi kutsua?), sillä ne ovat aika matalat eikä näin ollen anna illuusiota pitkistä jaloista. Tämä voi olla häiritsevää sellaiselle jolle asia on tärkeä, mutta ei juuri haittaa itseäni.
Mulle Gaynor Mindenin leotardit ovat jääneet tuntemattomiksi vaikka tossuja suosinkin, ja nyt suosin myös näitä leoja; voin lämpimästi suositella! Ehdottomasti mun uusi suosikkipuku! :)

Mä kävin tänään salilla tekemässä kolmen tunnin treenin ja liitänkin tähän oheen muutaman videon. Tuolla salilla huomasin anemian todellakin vaikuttavan suorituskykyyn, sillä kestävyyttä ei löytynyt yhtään ja lyhyenkin pienen hyppysarjan jälkeen jäin vain puuskuttamaan useaksi minuutiksi. Kävin viime viikolla verikokeissa, ja hb oli pudonnut 104:ään, joten ei mikään ihme miksi mua väsyttää koko ajan näin jäätävästi. On mulla rautatabletit, mutta niistä tulee todella huono olo, joten pitää nyt oikeasti käydä hakemassa sitä Kräuter-jotakin mehujuomaa, jolla saa rauta-arvot nousemaan :)

8 kommenttia:

  1. Hiukan huolestuin kun sanoit että painosi on laskenut. Oletko päässyt jo normaalipainoon? Kai painosi on enemmän kuin se 39 kg jonka videopostauksessa mainitsit?

    Mukava katsella näitä sinun tanssipätkiäsi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen kyllä päässyt ns. kliiniseen normaalipainoon mutta samaa en osaa sanoa omasta normaalipainosta, sillä mulla ei hirveästi ole kokemusta siitä. Joten ei hätiä mitiä :)

      Ja kiva että tykkäät noista videoista, se on aina mukava kuulla! :)

      Poista
  2. Opparin suhteenn odottelet siis sita kuuluisaa inspiraatiota eli viime minuutin panikkia ;)

    VastaaPoista
  3. Haha, noinpa juurikin! :'D
    No ei nyt ihan kuitenkaan. Mä kirjoitan teoriaosuutta parhaillaan (onneksi olin kirjoittanut melko paljon viime syksynä!) ja olen tehnyt tässä nyt niin, että analyysi per päivä; markkinointisuunnitelman teossa riittää noita analyysejä, joten kun tekee yhden tai kaksi analyysiä päivässä, niin sekin vie kivasti eteenpäin.
    Mä en varmaan tuon anemian takia jaksa kirjoittaa kovinkaan paljoa päivässä, ja tässä vaiheessa vielä pidän välipäiviä työstä, kerään voimia ja myös sitä ahdistusta ;)

    Mutta eiköhän se tästä. Asioilla on taipumus järjestyä ;)

    VastaaPoista
  4. Meillä on tosi samanlainen musiikkimaku! Tai ainakin näissä sun tanssivideoissa on aina mun lempparibiisejä ja nyt oon iha rakastunut siihen Time of Dying -biisiin, jota kysyin instassa :D

    VastaaPoista
  5. Haha, musta taas on tuntunut siltä, että mun musamaku on jostakin 2000-luvun alkupuolelta peräisin! :D
    Kun kerran sulle iski tuo Time of Dying, niin kannattaa tsekata muutakin Three Days Gracen tuotannosta! ;)

    VastaaPoista

Kommentoi, vaikuta ja ilahduta