23. helmikuuta 2016

Tiistai, joka ei mennyt hyvin


Mä olen verrattaen pitkään saanut viettää verrattaen hyvin sujuvia päiviä, päiviä, joista olen nauttinut. Päiviä, jolloin olen tiennyt mitä tulee tapahtumaan ja mihin kellonaikaan, ja olen pitänyt niistä päivistä. Joten periaatteessa ei ollut mikään ihme, että se huono päivä tuli jossakin vaiheessa, ja se tuli nyt. Pakostakin tulee huonoja päiviä, mutta silloin merkitsee se miten siihen reagoi. Luovuttaako vai jatkaako vaikka hampaat irvessä.
Ja voi pojat mulla oli hampaat irvessä!

Mulla on ollut lauantain treenistä lähtien kunnon kivut, ja eilen ne olivat 8 asteikolla 1-10; en meinannut millään päästä edes sängystä ylös. Mutta tänään aamulla oli oli jo reippaasti parempi, enää vähän jomotusta, ja olin vähän laskenutkin sen varaan: mulla on lihaskivut treenin jälkeen pahimpana yleensä toisena päivänä, joten buukkasin salin itselleni tälle päivälle.
Jo eilen illalla mulle iski se tunne, että siinä salivuorossa on jotain häikkää. Aina ennen tiistaina olen voinut olla vain kolmeen asti, sillä kolmelta siinä alkaa toisten varaus. Eilen mulle kuitenkin sanottiin, että se on vapaa neljään asti, ja tarkistin asian vielä netistä, ja siellä oli kaikki just kuten mulle oli sanottu. Sali oli vapaa klo 10-16, ja siellä komeili mun nimi klo 13-16. Joten rauhotuin tämän myötä.
Mutta tänään mulla oli koko ajan se tunne, ja kolmelta kuului koputus. Mun aavistus oli oikea: kolmelta alkoi toisten vuoro. Tsekattiin vielä ilmoitustaululta varauslista, ja se oli konsanaan erilainen kuin netissä: ei mun nimeä missään ja seuraava varaus klo 15. Kyllä kuulkaas ketutti!
Onneksi mulle vinkattiin yläkerran salista, joka yleensä on vapaa, ja juoksin tarkistamaan sen. Onneksi oli ovet auki ja pienen etsinnän jälkeen löysin sinne valotkin ja huokaisin syvään helpotuksesta. Mä voisin jatkaa treenejäni!
Lähdin kiireellä alakertaan hakemaan tavaroita, mutta sitten putosin portaista. Olin kärkkärit jalassa liikenteessä ja portaat olivat kiveä ja näin ollen ihan hemmetin liukkaat. Se tunne, kun tajuaa putoavansa holtittomasti eikä saa mistään pitävää otetta, on hirveä! Siinän hötäkässä reväytin molemmat olkapääni ja oikeasti teki vaan mieli käperyä siihen itkemään kuin pieni lapsi. Mutta no can do, ylös, alas ja hakemaan roinat ja kannettavat stereot. Oli muuten ihme ettei käynyt siinä putoamisessa yhtään pahemmin; mun luut ovat niin hauraat, että murtuma ei vaadi kuin pienen kolhun.


Mulla meni pitkään että sain koottua itseni. Yritin kääntää sen olon positiiviseksi energiaksi tanssiin, mutta mulla kävi siinä(kin) niin, että jouduin tekemään yhtä biisiä yhä uudestaan ja uudestaan ja uudestaan, jotta olisin saanut kiinni siitä draivista. Lavan lattia oli todella liukas, joten koko ajan pelkäsin vetäväni lipat uudemman kerran, ja tällä kertaa murtavani jotakin.
Mutta pikkuhiljaa rupesin saamaan kiinni siitä fiiliksestä, ja se hyvä puoli tuossa lavassa oli, että nyt oli tilaa! Mulla on aina mielessä siihen mun ihan ekaan improvideoon saamani vinkki tilan ja jalkojen käytöstä, ja yritän ottaa sen aina huomioon.
Olin eilen löytänyt YouTubesta uutta musaa ja ladannut mp3-soittimeen, mutta stereot eivät löytäneet sitä yhtä ainoaa, josta innostuin niin kovasti. Kyllä tympäisi! Oli se mulla puhelimessa, mutta koska kuvaan kaikki videot puhelimella, niin samaan aikaan musan soittaminen puhelimesta ja videon kuvaaminen ei toiminut. Pitää tarkistaa mp3-soitin vielä uudestaan ja toivoa parempaa onnea seuraavalla kerralla.

ilmeellä mennään :D

Voisin jauhaa tästä tuhon tiistaista vaikka miten paljon, mutta luulen että sitä ei kukaan jaksaisi lukea. Lyhyesti sanottuna en tämän anemian takia jaksanut kunnolla edes epäonnistua missään - onnistumisesta puhumattakaan - sillä ei vaan ole voimaa. Mulla ei tahdo toimia mikään rautalisä, joten olo on todella vetämätön. Mutta ehkä just tämän takia pirueteissa oli pientä edistymistä, sillä jalka pysyi passéssa yllättävän hyvin, en lähtenyt kaatumaan ja pysyi tukijalan päällä. Kiva näin, vaihtelua siihen mitä mun piruetit ovat yleensä :D
Tämän kertainen video on valaistukseltaan ihan surkea, sillä musta ympäristö ja kirkkaat lavavalot saivat mun liikkeet näyttämään hassuilta ja mä upposin taustaan. Mutta tälle en voinut mitään ja halu tanssia tähän biisiin oli niin kova, että ei meinannut löytyä intoa tehdä mitään balettia. Tympäisi niin kovasti ne balettitunnille suunnatut pianobiisit, että tein tankosarjat pitkälti Three Days Gracen tahtiin :D
Mutta tässä tämä, Crazy in Love, jonka esittää Sofia Karlberg.


21. helmikuuta 2016

Tanssijan survival kit


Mulle on jonkin aikaa pyörinyt mielessä tehdä Tanssijan -postaussarja, jossa käsittelen eri tanssijalle tärkeitä osa-alueita, ja tässä on nyt sen sarjan ensimmäinen osa: tanssijan survival kit.
Tämä idea sai alkunsa siitä, kun julkaisin Ig:hen kuvan kärkkäripussista ja sen sisällöstä ja myös siitä, että mä kannan treenilaukussa ja kärkkäripussissa aina ihan liikaa roinaa, ja suurin osa niistä on vielä sellaisia ei niin tarpeellisia. Usein olen treeneissä huomannut tarvitsevani jotain sellaista, jota mulla ei ole mukana, ja taas kotona olen löytänyt jonkin muka hukassa olleen tavaran, joka olisi äärimmäisen tarpeellinen treeneissä. Joten kokoan tähän nyt sellaisia asioita ja tavaroita, jotka ovat tanssijalle hyvä olle mukana; eräänlainen selviytymispakkaus.

tällä hetkellä mun kärkkäripussin sisältö on aika köyhä niiden oikeasti tarvittavien tavaroiden suhteen :D

-Puuteripaperia.
Treeneissä kannattaa muutenkin yrittää olla mahdollisimman vähällä meikillä, mutta mikäli tarvitsee ehostusta, niin kannattaa suosia mineraalimeikkejä ja pitää puuteri vähällä käytöllä, ja sen sijaan suosia puuteripaperia. Tämän puutteessa esimerkiksi vessapaperi tai nenäliina ajaa saman asian, mutta todella suosittelen puuteripaperia! Omani löysin Body Shopista eikä hintaa tainnut olla kuin vitosen paikkeilla.
Toinen pieni meikkivinkki on primerin eli pohjustusvoiteen käyttö! Oma ihoni on herkästi rasvoittuva sekaiho, josta meikki lähtee herkästi lipettiin. Löysin nykyisen primerini Anttilasta, ja se on Lumenen Natural Code Color Correcting Matt Primer, joka tekee ihosta välittömästi mattaisen ja hyvin pehmeän ja todellakin pitää meikin paikoillaan. Ei tämäkään ihmeisiin pysty (ainakaan itselläni), mutta enää ei löydy pitkin kasvoja meikittömiä läiskiä :)

-Jumppakuminauha.
Niin monikäyttöinen väline koko kropan lihaskunnon treeniin!

-Kylmä-, lämpö- ja kipugeeliä, sekä särkylääkettä.
Kun kävin useita kertoja viikossa tunneilla, niin kylmä- ja kipugeelit olivat jatkuvassa käytössä, ja lämpögeeliä puolestaan käytän esimerkiksi niska-hartiaseudulle sekä oikein jumittuineisiin lihaksiin. Kipugeelinä käy vallan mainiosti esim. Mobilat tai jokin muu tulehduskipulääkettä sisältävä, sillä se on paikallisesti siveltynä aina parempi kuin tablettina, sillä tulehduskipulääkkeet eivät todellakaan ole vatsaystävällisiä, ja lisäksi niiden on todistettu heikentävän lihasten palautumista. Sen sijaan parasetamoli on sekä vatsaystävällistä ja toimii hyvin myös lihaskipuihin, tosin se on maksatoksista: 3 gr on se maksimi, jota ei päivässä pitäisi ylittää, vaikka joissakin lähteissä on sanottu, että 4 gr on se raja.

-Laastaria ja teippiä sekä lampaanvillaa.
 Kärkitossut ja haavat ovat pirun kivulias yhdistelmä, ja itse hyvin kipuherkkänä huomasin, että lampaanvilla teipin kanssa toimii hyvin esimerkiksi pahasti kynsivallia painavan kynnen aiheuttamaan kipuun. Pelkkä laastari oli siihen turhan tuju eikä poistanut painetta, mutta kun kiedoin palan lampaanvillaa ja kiinnitin sen teipillä, niin viereinen varvas ei päässyt enää painamaan kohtaa ja näin kipukin pysyi poissa.
Lampaanvillaa on muutenkin hyvä olla mukana, sillä se on oivallinen pehmuste tossuihin.

-Kynsisakset ja -viila.
On todella inhottavaa ja epämiellyttävää tanssia, mikäli varpaankynnet ovat liian pitkät tai kynnen reuna painaa kynsivallia. Ja lohjennut tai muuten repaleinen sormenkynsi repii trikoot herkästi. Joten kynsisakset ja -viila kuuluvat myös tanssijan selviytymispakkaukseen.

-Palautumisjuoma tai -patukka, proteiinipatukka sekä vesipullo.
Ihmiskehon tärkein polttoaine on hiilihydraatit, ja lihas käyttää hiilihyhdraatteja ensisijaisena polttoaineenaan. Kun lihasta harjoitetaan siihen syntyy mikroskooppisia repeämiä, joiden korjaaminen vaatii ravintoa ja lepoa. Treeni siis syö lihaksia, aiheuttaa kataboliaa, ja jotta tilanne saataisiin muutettua anaboliaksi eli lihasta korjaavaksi tilaksi, tarvitaan siihen riittävää ravintoa. Tanssi on keholle rankkaa liikuntaa, vaatii kestävyyttä, voimaa ja notkeutta ja usein treenit kestävät useampia tunteja, joten on todella tärkeää pitää mukana evästä. Sen takia on hyvä pitää mukana esimerkiksi palautusjuomajauhetta ja vesipulloa tai vastaavaa patukkaa, jossa on hiilihydraatteja ja proteiinia saamaan palautumisen mahdollisimman nopeasti käyntiin.
Kannattaa kuitenkin laittaa merkille näiden tuotteiden - erityisesti patukoiden - ravintosisällön, sillä mikäli olet herkkävatsainen niin paljon makeutusaineita ja kuituja sisältävä patukka voi aiheuttaa kovaakin turvotusta, ja mikään ei ole yhtä inhottavaa treeneissä kuin turvonnut vatsa!
Mutta tärkeintä on se, että saa näitä ravintoaineita, eikä sen tarvitse pakosta tulla juuri juomana tai patukkana, tosin palautusjuoma on helppo ja nopea ottaa heti treenin päätteeksi ja myös kroppa hyödyntää sen hyvin.
Olen itse tehnyt pientä testiä palkkarin juomisesta ja juomatta jättämisestä, ja niinä kertoina kun olen treenin päätteeksi juonut palautusjuomaa, niin palautuminen on ollut nopeampaa. Olen käyttänyt sekä Lidlin proteiinijuomajauheita (niitä annospusseissa olevia) että Fastin annosjuomajauheita, ja olen sekoittanut ne laktoosittomaan maitoon sekoituspullossa, mutta jauheen voi sekoittaa myös veteen tai vaikka mehuun.

-Kofeiinitabletit.
Näitä mä pidän joka paikassa mukana! En juo kahvia, joten kahvikuppini saan kofeiinitablettien muodossa. Näistä on usein ollut pelastus kun on treeneissä tuntunut siltä, että ei enää tahdo jaksaa.

-Hierontapallo ja/tai foam roller.
Hierontapallona käy myös tennispallo, ja mikäli tahtoo vielä kohdennetumpaa ja tarkempaa otetta, niin squashpallo! Squashpallo käy mainiosti etenkin jalkapohjien hierontaan, sillä se on pieni ja kova ja tavoittaa näin ollen myös pienen pienet lihasjumit. Foam roller on todella tärkeä apuväline, mutta usein se ei mahdu kassiin mukaan, joten tällöin sen korvaa hierontapallo joko piikeillä tai ilman, tai sitten ihan tennispallo.
Kun lihas on kireä ja jumissa ei siihen venyttely tahdo auttaa. Tämän olen huomannut etenkin jalkapohjien ja pohkeiden kanssa: lihas on niin jumissa, että venyttely tuntuu vain saavan sen entistä pahempaan jumiin. Jos ei mitään apuvälineitä ole saatavilla, niin sitten omat sormet avuksi, mutta pallolla saa lihakselle ensiavun.

-Pitkät (60 cm tai yli) säärystimet.
Vaikka en pitkiä jalkoja omista, niin huomasin ettei 40-senttisistä säärystimistä ole oikein apua etenkään talvikeleillä, kun pitää saada pidettyä myös polvet ja reidet lämpiminä.
Uskalias vetää säärystimet lämmittämään myös käsivarsia, jos ei ole boleroa/puseroa/lämmittelyhihoja tai jotain muuta lämppävaatetta.

-Pieni ompelusetti sekä hakaneuloja.
Aina tarpeen olla mukana, sillä koskaan ei tiedä milloin tarvitsee ommella irronneen nauhan, paikata saumaa tai säätää esiintymisasun olkainta.
Itselläni kävi viime kevätnäytöksessä niin, että juuri kun olin menossa lavalle huomasin mun puvun kukkien repsottavan melkein irti, vaikka olin ne edellispäivänä ommellut tiukasti kiinni. En enää siinä hädässä ehtinyt ommella kukkia kiinni, vaan ne piti kiinnittää hakaneuloilla.

-Pinnejä, hiusharja tai -kampa, hiuslakkaa, hiusverkko sekä kuivashampoo.
Kuinka usein olet voivotellut tarvitsevasi lisää hiuspinnejä? Kuivashampoo on loistava keksintö, koska sillä saa hiuksiin pitoa ja tuuheutta, auttaa pitämään nutturaa paikoillaan ja raikastaa pesun tarpeessa olevat hiukset jos ei juuri sillä hetkellä ehdi niitä pesemään.


Tässä tuli aika kattavan kokoinen selviytymispakkaus, mutta tätä voi pitää muistilistana vaikka esitykseen tavaroita pakatessaan, sillä näitä kaikkia ei välttämättä tarvitse mikäli käy tunneilla harvemmin. En myöskään listannut varatrikoita ja -leotardeja enkä lämppävaatteita, sillä jokainen varmasti tietää omat mieltymyksensä niiden suhteen.
Varmasti löytyy lisää (elin)tärkeitä tavaroita, joiden paikka kuuluu tanssijan survival kitiin, mutta tässä ovat ne joiden olen itse huomannut tärkeäksi.
Haluaisinkin tietää, että oletteko te tehneet itsellenne survival kitiä, ja mitä siihen kuuluu?

Näin sunnuntai-illan kunniaksi jaan tässä vielä yhden videon, jonka löysin puhelimeni muistikortin uumenista. Kyseessä on (jälleen kerran) yksi improista, tällä kertaa lattarivaikutteilla.
Tein tähän samaan musiikkiin viime syksynä jonkinlaista tanssin poikasta, mutta siitä ei silloin tullut juuri mitään. Mä rakastan lattareita, rakastan sitä musiikkia, rakastan sitä miten voimakasta se on, ja mulla on aina ollut jonkinlainen ihastus lattareihin. Lukiossa kävin lattaritanssitunneilla ja myös Wanhoissa meillä oli lattareita.
Tämän tanssin nimi on hyvin mielikuvituksellisesti "Roxanne", ja biisin nimihän on El Tango de Roxanne.



17. helmikuuta 2016

Strong, and never going to give up

uusi Gaynor Mindenin leotardi antaa aihetta virneelle :D

Mulla on kerrassaan fantastisia uutisia: ei enää sh-polia! Mulla oli eilen vihoviimeinen sh-polikäynti, tosin fyssarin luona jatkuu käynnit, että sen verran on kytköksiä poliin.
Tämä on mulle todella suuri helpotuksen aihe, sillä käynnit ovat aina olleet hieman triggeröiviä koska päiväosasto sijaitsee samoissa tiloissa. Vaikka olenkin hyvin päässyt ylös sieltä suosta, niin en tarvitse muistutusta siitä. Se on aina tietynlainen houkutus - sairas sellainen - joka vie turhaan resursseja.
Viimeisellä käynnillä tehtiin vähän yhteenvetoja tästä kymmenestä kuukaudesta, siitä mistä lähdettiin ja mihin on tultu. Mä olen noiden kymmenen kuukauden aikana muuttunut ihan eri ihmiseksi, ja totta puhuen pelkään edelleen milloin iskee seuraava romahdus; tämä ihme positiivinen olotila ei tunnu tutulta. Mutta tämä on kestänyt niin pitkään, että kaiketi tämä on sitä oikeaa minua.
Suurimman yllätyksen antoi paino. Mä olen ilmeisesti aika lähellä omaa biologista normaalipainoa, sillä kroppa pelittää koko ajan paremmin ja paremmin; tosin punnituksessa kävi ilmi, että paino on lähtenyt laskuun. Sitä mä yllätyin tosi paljon, sillä oma fiilis on että se vaan nousee ja nousee. Mutta ilmeisesti ei. Myös se turvotus on laskenut, ja sen huomaa ihan kasvoistakin.
Multa oli kysytty ihan ensimmäisellä käynnillä, että mikä on mun ihannepaino, jonka haluaisin painaa. Mä en edes muista tätä (totta puhuen en muista viime vuodesta paljon mitään muutakaan), joten toinen yllätys oli se, että mä olen nyt siinä luvussa, jonka silloin sanoin. Mutta koska en vieläkään tiedä mikä se oma normipaino on, niin en edes ajattele sitä mahdollisuutta, että yrittäisin pitää sen tässä. Mä annan kropan itse etsiä sen, sillä jos yritän ylläpitää sitä alempaa lukua, niin se tietää syömishäiriötapojen ylläpitämistä, ja sitä ei jaksa mun mieli eikä kroppa. Mä haluan olla joku päivä oikeasti vapaa tästä shaissesta - tai niin vapaa kuin mahdollista - ja mä tiedän että mun kroppa tietää mikä on mulle parasta, tietää milloin on hyvä olla. Ja koska mä olen solminut rauhan oman kroppani kanssa, niin mä myös kunnioitan sitä. Joten ei, mikäli tämä ei ole mun normaalipaino, niin en aio pakolla pysyä tässä.
Mulla jälleen kerran on pakko sanoa, että olen ollut niin tyytyväinen MM:n noudattamisesta, sillä se on metodi joka todellakin toimii mulla ja mikä on mahdollistanut kropan toipumisen. Ero MM:n toimivuuden ja sen ns. tavallisen kaavan (eli max 2000 kcal ja atsin mukaan) toimivuuden välillä on erittäin räikeä, ja se näkyy myös mielialassa. Kuten vastasinkin aiemmassa videossa kysymykseen parantumisvinkeistä, niin jos jotakin haluaisin menneisyydestä uudelleenkirjoittaa niin sen, etten olisi koskaan yrittänyt parantua sillä perinteisellä menetelmällä! Mutta virheet on tehty sitä varten, että niistä opitaan.

kasvisgratiinia, kurkkua, raippista ja leipäjuustoa! <3

Olen myös haastanut itseäni koko viime viikon ajan, ja osan tästäkin viikosta.
Löysin ensin Siwasta crème brûléen makuisen Skyrin, ja se taisikin aloittaa tämän haastejakson. Mä olen pelännyt syödä sellaisia Skyrejä, joissa on 60 kcal tai yli; 59 kcal pystyy, mutta ei sitä enempää. Tässä uudessa maussa oli 75 kcal/100 gr, ja päätin että nyt pitää kohdata pelkoja, ja olin siihen myös valmis. Ja olihan se hyvää! Maistui todella pehmeälle ja ihanan kermaiselle, suosittelen todella!
Toinen isompi juttu oli sitten kokkaaminen.
Jokainen joka mut tuntee tietää mun inhon sotkua kohtaan, ja tämän - ja okei, epäonnistumispelon - takia inhoan myös kokkaamista: tulee sotkua ja useimmiten se mun tekele on kaikkea muuta kuin hyvä. Mutta tällä kertaa mä ajattelin, että kokeillaan! Mun teki myös mieli jotain muuta kuin sitä mitä olen tähän asti syönyt, ja kasvisgratiini tuli ekana mieleen. Eihän se yhtä samettiselta maistunut kuin äidin tekemä, mutta a) en ole koskaan tehnyt gratiinia; b) käytin jopa kermaa ja c) mä KOKKASIN!
Lisukkeeksi leipäjuustoa, koska mulla on siihen herännyt mieletön himo. Myös leipäjuusto on ollut pelkoruokien joukossa, mutta onhan se pirun hyvää :)


Entäs mitä muuta?
Opparia olen saannut kirjaimellisesti väännettyä vähän, mutta mulle iskee kamala en-osaa-mitään -ahdistus aina kun aloitan kirjoittamaan, joten olen myös vältellyt sitä. Dedis toukokuun lopussa valmistumista silmällä pitäen on 22.4. ja pikkuisen kyllä hirvittää: saanko mä tätä valmiiksi? Mutta yritän luottaa siihen, että kyllä mä sen pakerran, vaikka viimeisen kuukauden aikana sitten. Mä tiedän, että mä vitkuttelen ja vitkuttelen kunnes se ahdistus käy niin pahaksi, että on pakko käydä töihin. Ja mä tiedän myös, että tämä vitkuttelumetodi on tehokas metodi, onhan siitä tehty tutkimuksiakin! Ja myös mun koulumenestys puhuu sen vitkuttelun puolesta :D
Joten eiköhän se siitä... joku päivä...


Mutta mun oli tarkoitus sivuta myös hieman tanssia ja kertoa tästä uudesta leosta. Löysin tämän Fb:n balettikirppikseltä, ja yhden kerran on käytetty. Ja mä rakastan tätä!
Kerrankin mun kropalle tarpeeksi pitkä (mulla on melko pitkä selkä) eikä kinnaa leveyssuunnassakaan. Uskomattoman pehmeä ja ihana materiaaliltaan, on myös lämmin mutta ei kuuma. Vetoketju tuo pukuun kivaa vaihtelua, ja se muuten pysyy paikoillaan! Leveät olkaimet eivät paina mistään; melkein kuin toinen iho tämä leotardi. Ainoa mistä ehkä voisi nipottaa, niin on jalkojen aukot (vai millä sanalla niitä voi kutsua?), sillä ne ovat aika matalat eikä näin ollen anna illuusiota pitkistä jaloista. Tämä voi olla häiritsevää sellaiselle jolle asia on tärkeä, mutta ei juuri haittaa itseäni.
Mulle Gaynor Mindenin leotardit ovat jääneet tuntemattomiksi vaikka tossuja suosinkin, ja nyt suosin myös näitä leoja; voin lämpimästi suositella! Ehdottomasti mun uusi suosikkipuku! :)

Mä kävin tänään salilla tekemässä kolmen tunnin treenin ja liitänkin tähän oheen muutaman videon. Tuolla salilla huomasin anemian todellakin vaikuttavan suorituskykyyn, sillä kestävyyttä ei löytynyt yhtään ja lyhyenkin pienen hyppysarjan jälkeen jäin vain puuskuttamaan useaksi minuutiksi. Kävin viime viikolla verikokeissa, ja hb oli pudonnut 104:ään, joten ei mikään ihme miksi mua väsyttää koko ajan näin jäätävästi. On mulla rautatabletit, mutta niistä tulee todella huono olo, joten pitää nyt oikeasti käydä hakemassa sitä Kräuter-jotakin mehujuomaa, jolla saa rauta-arvot nousemaan :)

12. helmikuuta 2016

Lisää vastauksia

Doora Unelma somettamassa :D
Ennen kuin mennään vastausten pariin, niin haluan jakaa yhden jutun teidän kanssa.
Eilen posti toi mulle odotetun yllätyksen, nimittäin...


Diana Vishnevan ja Marcelo Gomesin nimmarit kortin kera!
Eräs Ig:n aikuisbalettilaisista pääsi tapaamaan Dianan ja Marcellon Prix'ssä, ja koska mä olin ennakkoon pyytänyt, niin hän otti nimmarit myös mulle! :) Voitte vaan arvata miten mielissäni mä olin, sillä Diana on mun ihan ehdoton suosikkiballerina! Tämä kuva pääsikin kunniapaikalle jääkaapin oveen :D

Mutta asiaan!
Tässä vastauksia part 3.


Ja viimeiset vastaukset alla.
Huomasin muuten, että mun ekvipmentti rupesi väsymään ihan lopussa koska se leikkasi mun pään pois :D Nooh, näitä sattuu ;)


Lupasin teille myös valita parhaan kysymyksen, mutta koska kysymykset jakautuivat hyvin selkeästi baletti - sh/terveys/muu aihe, niin päätin valita parhaan tanssiaiheisen ja parhaan muuta aihetta koskevan kysymyksen.
Parhaan tanssiaiheisen kysymyksen heitti Helinä, ja kysymys on seuraava:
"Paras muisto balettitunnilta?"
Valitsin tämän ihan siitä syystä, että tämä oli positiivinen ja toi mulle mieleen sen, että kyllä mä (ehkä) osaan muutakin kuin tunaroida tanssissa. Toi mieleen sen, miksi mä tanssin.

Ja toisen aihepiirin paras kysymys tuli Pinjalta (Pinja, sulta tuli myös vaikeimmat!), ja kysymys on:
"Onko syömishäiriöstä ollut mitään positiivista vaikutusta elämääsi?"
Tämä ihan siksi, että myös helvetti loppuu ja taivas kirkastuu, ja tämä sai mut löytämään niitä vahvuuksia itsessäni ja loppujen lopuksi olemaan tyytyväinen, että mä olen käynyt tällaisen kovan elämänkoulun; olen oppinut asioita.
Että asioilla on taipumus järjestyä!

#ballerinaselfie; yritin asetella veriset varpaani niin, ettei katse osuisi ensimmäisenä haavoihin :D

11. helmikuuta 2016

Vastauksia

Teiltä tuli kysymyksiä todella paljon - yli 120 - joten ajattelin että vastailen kysymyksiinne näin videolla, sillä muuten postauksesta olisi tullut kolmen kilometrin mittainen.
Videoita tuli kaiken kaikkiaan neljä, ja tässä niistä kaksi :)


Huomasin, että aloitin joka ikisen videon sanomalla "Okei!"
Ärsyttävää hoksata noita maneereita :D


9. helmikuuta 2016

Tanssihabahaaste part 2

Tasan vuosi sitten (okei, paria viikkoa vaille) tein tanssihabahaasteen, ja nyt eilen sain idean tehdä sen jatko-osan kun ihmettelin mun yllättäen kasvanutta habaa. Milloin se tuohon kasvoi?
Nyt tänään treeneissä päätin ottaa vähän kuvamateriaalia tätä uutta tanssihabahaastetta varten.

Säännöt eivät ole muuttuneet, sillä ne ovat edelleen

-Ota kuva omasta (paljaasta) habasta
-Jaa kuva blogiin
-Kerro, miten olet habasi saanut
-Haasta kolme muuta tanssibloggaajaa 
Tässä on mun tanssihaba!



Miten mä olen omani kasvattanut, niin huolella ja rakkaudella :D Syömällä - paljon! - satunnaisesti käsipainoilla, pari kertaa punnertamalla, usein kantamalla Dooraa sekä tanssimalla.
Mä olen siitä onnekas, että mun on helppo kasvattaa lihasta, mutta se on myös siitä huono juttu etten jaksa olla aina kovin systemaattinen. 
Mutta jos vertaatte aiemman tanssihabapostauksen kuviin (klikkaa linkkiä ylempää!), niin kyllä, ero on melkoinen! :)

Haastan tähän Pinjan, Helinän ja Essin!
Ja tähän loppuun perinteisesti pari videota tämän päivän treeneistä.
Itse asiassa mua epäilyttää (ja viriää myös sekundaarinen häpeä) julkaista tämä ensimmäinen video, koska siitä muodostui loppua kohden todella intensiivinen tunteiden puolelta. En tiedä mitä tapahtui, mutta jotenkin mä sain jotain purettua tanssin kautta. Tanssista on tullut mulle yhä tärkeämpi ja tärkeämpi terapiakeino. 
Mutta tässä, "The Goodbye".
Biisin nimi on This ain't goodbye ja sen esittää Train.



7. helmikuuta 2016

And the second winner is

Doora Unelma, a member of the #bunheads :D
No niin, tämä olkoon ensimmäisen proteiinipatukkaraatipostauksen (klik!) jatko-osa, sillä ensimmäisessä raadissa arvostelin eri hintaluokan patukoita, ja tässä toisessa on nyt itselleni paljon pelkopatukoita kokeilussa. Olen juurtunut syömään niitä samoja prodepatukoita - Questejä, Lidlin patukoita sekä Leaderin SoftBareja - mutta uteliaisuus muita patukoita kohtaan on kasvanut niin massiiviseksi, että sain pienen tekosyyn kokeilla niitä tämän arvostelun varjolla :D
Nyt en etsinyt eri hintaluokan patukoita vaan sellaisia, joita en ole kokeillut lähinnä ravintosisällön että maun perusteella.
Ensimmäisen arvostelun tavoin arvoasteikko on 1-5 (erittäin huono - erinomainen), ja siihen vaikuttaa ravintosisältö, maku ja koostumus.


Ensimmäisenä on tämä Gainomaxin suklaalla kuorrutettu toffeen makuinen 60-grammainen patukka. Tämä on itse asiassa hillunut mun kuiva-ainekaapissa jo pidempään, sillä tämä ei oikein iskenyt muhun. Gainomax mainostaa patukassa olevaa 20 proteiinigrammaa, mutta totuus paljastuu ravintoarvoluettelosta: hiilareita on patukassa 23 grammaa, joista 17 on sokereita, joten proteiinin määrä jää loppupeleissä melko mitättömäksi. Energiaa tästä löytyy 230 kcal/60 gr.
Tämä ei maultaankaan ollut kovin häävi. Suklaakuorrute on todella äkäinen eikä toffeen maku juurikaan sitä korvaa. Koostumukseltaan lähellä jauhoista.
Patukka saa kokonaisarvosanaksi 2 (sekä maku, koostumus että ravintosisältö kaikki 2).


Gainomaxin toinen arvosteluun päätynyt patukka on tämä low carb -versio, maultaan caramel suklaalla päällystettynä, ja hauskan pienen säväyksen tuo patukan kolmikerroksisuus.
Patukka on 50 gr vaikkakin se vaikuttaa pienemmältä. Kolmikerroksisuus tuo koostumukseen myös vaihtelua, sillä yläosa on tosi rapea ja rouskuva, mutta alaosa taas varsin sitkeä. Maultaan huomattavasti tukevampaa kaveriaan parempi.
Energiaa tässä on 180 kcal, rasvaa 6,9 gr, hiilihydraatteja 11 gr (joista sokereita vain 1,7 gr) ja protskua sen 20 gr. Matalasta sokerimäärästä johtuen patukassa on runsaasti polyoleja (9,2 gr/11 gr) ja kuituja (5 gr), joten herkemmät voivat oireilla mm. turvotuksella.
Mutta kokonaisarvosanaksi tämä saa 3,5: maku 3; ravintosisältö 3,5; koostumus 3,5.


Tätä Fastin Luxus -patukkaa olen silmäillyt jo pitkään, mutta en ole uskaltanut sitä ostaa. Se on sen verran massiivinen, että menee jo mun pienessä mielessä ihan toiseen kaliiberiin. Mutta nyt päätin kokeilla sitä.
Ja onhan tässä kokoa! Painaa huimat 75 grammaa ja on jo käteenkin iso, ja pehmeä! Sen takia pelkäsinkin tämän olevan semmoinen jauhopatukka, mutta ei nyt aivan. Koska päällyste on suklaata ja sisus hasselpähkinää ja karamellia, niin tämä ensinnäkin sulaa tosi herkästi mutta myös hajoaa vähän sellaiseksi jauhoiseksi. Lisäksi jättää voimakkaan janon jälkeensä, joten vettä kannattaa pitää ulottuvilla.
Patukassa on energiaa 290 kcal, joista rasvaa 9,3 gr; hiilihydraatteja 25 gr, joista sokeria 11 gr. Proteiinia on huimat 32 grammaa, mutta tuo hiilarien määrä vähän himmentää iloa. Mä haluan proteiinipatukan olevan _proteiini_patukka, ja sokeria on oltava mahdollisimman vähän. Toki jos tarvitsen buustia treeniin, niin silloin on paikallaan enemmän hiilaria ja sokeria sisältävä patukka, lihakset kun käyttävät hiilihydraatteja polttoaineenaan ja myös mitä vähemmän polyoleja niin sitä pienempi turvotus, ja turvotus treenissä on aina hyvin epämiellyttävää.
Kaikesta huolimatta tämä saa arvosanaksi 3. Tämä oli aavistuksenomainen pettymys, sillä patukan nimi antoi odottaa enemmän. Mutta kokeiltavan arvoinen patukka!


Tämä Maximin proteiinipatukka oli hauska yllätys!
50-grammainen patukka toi ensimaultaan mieleen Julia-karkit, sillä tässä on pehmeä, vähän hillomainen vadelmatäyte suklaakuorrutuksen alla. Oikein miellyttävä maku, ja koostumukseltaankin hyvä!
Energiaa 167 kcal, joista rasvaa 5 gr, hiilareita 11 gr (sokeria vain 0,9 gr!) ja proteiinia 20 gr. Kuituja on sen viiden gramman verran, joten herkkävatsaiset saattavat saada lievää turvotusta.
Tämä patukka saa kokonaisarvosanaksi 4!


Olen ennenkin syönyt näitä Fastin Naturally High Protein -patukoita, mutta en lakritsina. Yllätyinkin erittäin voimakasta lakritsin makua, joka kyllä lopussa sai hieman teollisen sivumaun. Mutta miellyttävä!
Patukka on porukan pienimpiä, vain 35 gr, ja sen ravintosisältö on seuraava: energiaa 120 kcal, rasvaa 3,3 gr, hiilareita 11 gr (sokeria 2,3 gr ja polyoleja 8,2 gr), ja proteiinia vain 14 gr (tosin patukan kokoon nähden ihan kohtalainen).
Tämä saa kokonaisarvosanaksi 3.


Myös tätä Easybodyn proteiinipatukkaa olen silmäillyt, mutta se on jäänyt aina hyllyyn sen vaatimattoman ravintosisällön vuoksi. Valitsin tämän banaaninmakuisen patukan, ja varmaan johtuen kaikesta siitä eri sokerin muodoista tämä on hyvin makea, ja hajoaa suussa hieman jauhomaiseksi. Mutta ei kuitenkaan paha!
Patukka painaa sen 35 grammaa, ja energiamäärä on hyvin tarkka 135,1 kcal :D Hiilihydraatteja 12,8 gr, rasvaa 4,2 gr ja proteiinia vain 10,4 gr. Joten tämä voisi toimia ihan kohtalaisena buustipatukkana treenille, sillä ei jätä semmoista raskasta, turvonnutta oloa.
Kokonaisarvosanan tämä patukka saa 3, vaikkakin ravintosisällöltään saa 2,5. Patukan maku ja koostumus nostaa arvosanan kolmoseen.


Fast on tuonut markkinoille tämän uuden Protein NIX -patukan, ja valitsin niistä maapähkinän.
Erittäin rapea, kuten jo pakkaus antaa ymmärtää, ja makea. En ole mikään maapähkinän suurin ystävä, joten mä ilahduin huomatessani, että maapähkinä maistuu tässä vain lievästi.
Tämä painaa 45 gr, ja energiaa on 188 kcal. Rasvoja 7,4 gr, hiilaria 17 gr (joista sokeria 10 gr), ja proteiinia 14 gr.
Mun on pakko myöntää, että olen aika pettynyt näihin Fastin proteiinipatukoihin, sillä niiden ravintosisältö voisi olla parempikin. Mutta toisaalta tämä voi tavoittaa suuremman asiakassegmentin, sillä esimerkiksi tässä uudessa patukassa on todella panostettu makuun ja koostumukseen.
Tämä patukka saa kokonaisarvosanaksi 3,5: maku on 4, koostumus 3,5 ja ravintosisältö 3.


Arvostelussa viimeisenä on tämä Leaderin valkosuklaan makuinen SoftBar.
Pitää myöntää, että mulla on lieviä vaikeuksia yrittää olla täysin objektiivinen, sillä nämä SoftBarit ovat mun suosikkeja, erityisesti se omenapiirakan makuinen patukka.
Tämä poikkeaa näistä kaikista kilpasiskoistaan koostumukseltaan: hyvin pehmeä, melkein taikinainen, hieman sitkeä mutta hajoaa suussa hyvin. Ei liian makea, mutta valkosuklaan pehmeän maun pystyy tunnistamaan. Ulkonäöltään patukka ei ole häävi, sillä tuossa oikeanpuoleisessa kuvassa se näyttää melkein raa'alta broilerilta! :D
Tämä painaa sen 60 grammaa, ja energiaa löytyy 174 kcal. Rasvaa 4,7 gr, hiilihydraatteja vain 3,2 gr eikä polyoleja ole kuin 3,1 gr. Sen sijaan kuituja löytyy saman verran kuin proteiinia, eli 20 gr. En tiedä johtuuko tuosta polyolien alhaisesta määrästä, sillä vaikka kuituja on noin huimasti niin herkkävatsaisena en saa tästä samanlaisia oireita kuin esimerkiksi Maximin ja Fastin Naturally High'sta. Mutta munkaan vatsa ei ole aina ihan täysin systemaattinen mittari, sillä välillä se reagoi tosi voimakkaasti noihin sokerialkoholeihin kun taas välillä se sietää ne mukisematta.
Tämä patukka saa koostumukseltaan 4, ravintosisällöltään 5 ja maultaan 4, joten kokonaisarvosanaksi tulee se 4,5.

Eli näin ollen tämän toisen raadin voittajaksi selviytyi Leaderin SoftBar, ja toiselle sijalle pääsi Maximin proteiinipatukka. Sen sijaan jumbosijalle ylsi ensimmäisenä esitelty Gainomaxin patukka.
Hintaluokaltaan nämä patukat olivat 1,5€ - 3€, ja kallein näistä oli tuo Luxus kun taas testin halvimmat olivat Easybodyn sekä Fastin Naturally High'n patukat.

suklaa lihottaa, mutta niin lihottaa myös parsakaali. joten syö suklaata!


Ja mä en jaksa enää yhtäkään vikinää mun ravitsemuksesta. En kerta kaikkiaan jaksa käsittää sitä, että miten se voi kutittaa jonkun perskarvoja niin kovasti, että kommentti kommentin jälkeen pitää tulla pätemään! Jos se sopii mulle, niin syön suklaata niin kauan kuin mun kroppa sitä tarvitsee. Sitä paitsi yli vuosikymmenen sairastamisen jälkeen mä ensinnäkin tiedän aika pirun paljon ravitsemuksesta ja ihmiskehon toiminnasta (mä myös harrastan sitä, että otan asioista itse selvää; sitähän mä tein muunmuassa MM:n suhteen: etsin ja luin tutkimuksia) ja toiseksi mulla on myös oma kokemus siitä mikä toimii ja mikä ei. 
Ja kolmanneksi: mä en tarvitse anonyymien invalidaatiota ja pätemistä. Tehkää sitä jollekin sellaiselle kuka sen ostaa, sillä minä sitä en tee. Ja tekisitte edes omalla nimellänne!
Kiitos!

5. helmikuuta 2016

Ystäväni nimeltä Vaisto

#ootd eiliseltä; olen tosi tyytyväinen noihin Zarasta ostettuihin uusiin farkkuihin!
Okei, ensinnäkin pahoittelut (tai ehkä omaa sekundaarista häpeääni lievittämään lähinnä) mun yliaktiivisuudesta somessa, sillä vaikuttaa siltä kuin mulla ei olisi mitään muuta tekemistä kuin roikkua sosiaalisen median eri kanavissa. Onhan mulla tekemistä, mutta epäaktiivisen aktiivisesti myös pyrin toteuttamaan niitä. Jostakin hassusta syystä opparin tekeminen triggeröi suurempaa ahdistusta kuin sen tekemättä jättäminen. Kaiketi tämä johtuu siitä, että epäröin ja (okei) mitätöin omaa kykyäni tuottaa tieteellistä tekstiä. Markkinointisuunnitelma - haha, ei todellakaan mitään ydinfysiikkaa! Osaan tehdä sen vaikka silmät kiinni, mutta kun kyse on opinnäytetyöstä (ei kurssin päätöstyöstä), niin se sanana nostaa rimaa niin korkealle, että pelkästään yhden yritysanalyysin teoria saa mut vaikeroimaan. Entä jos tämä onkin (oikeasti) ihan perseestä? Tokihan voisin kysyä ohjaajaltani, mutta tässäkin mitätöin itseäni ja tarvettani. Mikäli joku mun kaveri olisi samassa tilanteessa, niin totta kai mä käskisin häntä lähettämään tekeleen ohjaajalle ja kysymään onko edes oikeaan suuntaan lähtenyt; mutta kun kyseessä on minä itse, niin no-no!
Ehkä ensi viikolla...
Joten tämän takia mä olen ollut erittäin some-aktiivinen! Noh, ainakin tämä on suhteellisen terveellinen välttämiskeino! :D

iltapalaa: mandariinia, keltaista kiiviä, omenaa, soijakookosjogurttia (ihan parasta!!) ja raippista; nams!

Mutta asiaan.
Mun käynnit sh-polilla loppuvat parin viikon päästä, jolloin mulla on vika hoitsun aika. Sh-polin fyssarilla jatkan (ja psykoterapiassa tietty) eikä sh-polin lähetettä suljeta, vaan yhteyttä saa ja pitää ottaa mikäli tulee siihen tarve.
Mun on aika turha myöntää, että olen äärettömän helpottunut tästä. Sh-polin tiloissa kun pyörii myös päiväosasto, niin se on todella triggeröivää. Nähdä potilaita siinä tilanteessa jossa itse olin. Se sairas osa edelleen haluaisi laihduttaa nämä 15 kiloa, mutta nyt on onneksi järki - ja myös toivo ja tyytyväisyys! - palanneet mun päähän ja suurimmaksi osaksi ajattelen, että luojan kiitos mä olen päässyt siitä tilasta ylös, että niillä toisilla on niin hemmetin pitkä matka eikä mun pää eikä kroppakaan enää kestäisi tehdä samaa matkaa uudestaan. Että onneksi mä olen tässä tilanteessa!
Joten eilen käytyäni fyssalla ja sh-hoitsulla pyörin hetken kaupungilla ja mulla oli ihan puhdas tarkoitus vain kävellä Epstorin ja Halosen LÄPI Lehtiselle ruokakauppaan, mutta eihän se ihan niin mennyt. Vilassa kävin ihastelemassa aivan ihanaa konjakin väristä nahkahametta, joka oli vaan 15 cm liian pitkä - kuten yleensäkin vaatteet. Mutta Halosella poikkesin Sokokselle tarkoituksena vain katsoa contourpalettia, mutta just kun olin kävelemässä ulos mä näin tuoksuja alennuksessa. Ja sitten näin DKNY:n kaksi tuoksua hintaan 49,90€ enkä voinut jättää sitä ainokaista pakkausta sinne kauppaan. Ensinnäkin, rakastan Donna Karanin tuoksuja! Mun edellinen DKNY:n tuoksu on jo ihan lopussa ja tätä vauhtia myös sen sijaan käytössä ollut Victoria's Secret alkaa uhkaavasti loppua, joten tarvitsin uutta. Ja toiseksi, tämä olkoot mun kolmas parantumispalkinto. Ja kolmanneksi: kaksi DKNY:n tuoksua viidelläkympillä!



Joku voi pitää tätä kummallisena, mutta mun mielestä tämä on tosi hyvä keino palkita itsensä kovasta työstä. Kun palkintona on jotakin tärkeää ja kestävää - kuten mulla puhelin, Greyn anatomian 11. kausi ja nämä kaksi tuoksua - se tuo aina mieleen sen kovan työn ja edistymisen. Se myös kasvattaa omaa itsetuntoa ja itsearvostusta. Sitä paitsi sh ei voi viedä pois näitä multa! Mä olen itse tehnyt tämän työn, itse vienyt ruokaa ääntä kohden joka hemmetin päivä, jatkanut vaikka olisi tehnyt mieli hakata päätä seinään, jatkanut vaikka tippitaidot olivat tärkeämmät kuin ruoka. 
Joten totta pirussa mä palkitsen itseni, etenkin kun mun itsetunto on vähän vahvempi ja jopa itsekunnioituksesta näkyy rippeitä parhaina päivinä! Ja niin pitäisi sinunkin!

Mutta miten ystävä nimeltä vaisto tähän liittyy, niin siitä seuraavaksi.
Mulla on koko ajan useita to do-projekteja menossa - asioita joita pitäisi tehdä, paikkoja joissa pitäisi käydä jne - mutta eilen illalla mulle tuli tosi vahva tunne, että tänään pitää mennä käymään kirppiksellä ja Minimanissa. Epäröin aiheesta, sillä en omista autoa saatikka korttia ja eilen meni bussikorttikin umpeen enkä myöskään ole julkisilla liikkunut juuri muualla kuin Kärjessä, Törnävällä ja keskustassa. Ja ajatus siitä, että lähden bussilla Pohjaan taikka Kapernaumiin kun en tiedä bussin reittiä ollenkaan, aiheutti jo itsessään rytmihäiriöitä ja ahdistusta, joten mietin vielä tänä aamuna että lähdenkö. Josko sittenkin menen vain Joupin cittariin. Mutta se fiilis ei antanut periksi: mun oli pakko googlettaa pikaisesti pyöräiltävä reitti ja lähteä matkaan. Jokin ajoi mut liikkeelle. En tiennyt mikä tai miksi; tiesin vain, että jokin.
Ensin iki-ihanaan Lakeuden Shoppikseen, mutta sieltä en löytänyt kuin Muodon vuoksi -sarjan ekan kauden dvd-boksin. Olin just lähtemässä sieltä kun satuin näkemään ilmoitustaululla ison lapun Seinäjoen kirppiksistä ja siitä luin Ykkösbasaarin olevan ihan lähellä. Koskaan en ole siellä käynyt ennen, joten mun yllätyksekseni se oli suuri ja avara verrattuna muihin Sjoen kirppiksiin!
No sieltähän mä sen löysin: Michael Korsin Hamiltonin! <3 Sitä se mun vaisto ajoi hakemaan!
Mä varmaan näytin siltä kuin olisin saanut kohtauksen kun näin sen upeuden odottavan erään hyllyn alatasolla :D 
Olen etsinyt todella pitkään uutta laukkua, sillä mun edellinen MK:n laukku todella tarvitsee uuden kumppanin, sillä se alkaa osoittaa jo pahoja rappeutumisen merkkejä. Mä kun kannoin siinä Dooraa paljon (ja kannan välillä vieläkin), niin olkahihnat tahtovat irrota, ja pakkasella myös vetoketju hajosi. Joten kyllä tuli todelliseen tarpeeseen tämä uusi MK!


Tuon laukun lisäksi löysin uuden ulkoilutakin sekä treenidvd:n, ja sitten poikkesin Minimanissa, joka oli mun yllätykseksi ihan Ykkösbasaarin vieressä. Sieltä ostin läjän hedelmiä (mangot olivat vain 1,99€/kg!!), Dooralle ison pussin luita ja aloe veraa sisältävän shampoon (raukan shampoo kun on pentuajoilta), sekä proteiinipatukoita. Mulla on ollut mielessä tehdä uusi prodepatukkaraati ;)



Nöppiksen luut ja shampoo; mun mangot taustalla


mun addiktio lääkärisarjoihin ajoi ostamaan tuon Muodon vuoksi -sarjan ekan kauden;
combat -treenivideo puolestaan tuo hyvää vaihtelua juoksuun ja tanssiin
Naturdietit olivat tarjouksessa 1€/5 kpl, joten en voinut vastustaa kiusausta (harmi vaan, ettei Fazerin karamelli&merisuola
ole koskaan tuollaisessa alessa..); nuo proteiinipatukat (paitsi Leaderin SoftBar) ovat mulle tuntemattomia, joten ajattelin
kokeilla vähän jotakin uutta. Voin sanoa, että kyllä teki tiukkaa valita low carb-merkistään huolimatta sellaisia patukoita, joiden prodemäärä on alle 15 gr ja hiilarien - etenkin sokerien! - määrä taas reilusti yli 20 gr :/

Olin luvannut itselleni jo aikapäiviä sitten käydä ostamassa Anttilasta se tasapainolauta. Mietin pitkään kummasta on enemmän hyötyä: tasapainolaudasta vai piruettilaudasta, mutta eiköhän se ole se tasapainolauta, sitä kun pystyy käyttämään treeniin muutenkin. Sitä paitsi sillä saa vahvistettua myös nilkan ja jalkaterän (ja -pohjan) hienoja pikkulihaksia, sillä mun koivet pronatoivat todella pahasti. Itse asiassa sen takia mulle tehtiin lähete jalkaterapeutille, kiitos fyssarin!
Hintaa tasapainolaudalla ei ollut kuin vaivaiset parikymppiä, joten erittäin hyvä ostos!


Myös uudelle ripsarille tuli äkkitarve, sillä olen todella pettynyt siihen Maybellinen Push Up Dramaan. Maybelline markkinoi tämän maskaran olevan todella pidentävä, tuuheuttava, kaareuttava (ei tarvitse edes ripsientaivutinta) ja erotteleva, mutta ainoa mitä se tekee niin erottelee. Ei jälkeäkään tuuheudesta, ei jälkeäkään kaarevista ripsistä vaan päin vastoin se suoristi ripset vaikka ne oli taivuttanut ensin. Mä en voi suositella tuota Push Up Dramaa.
Sen sijaan olen tykännyt Rimmelin noista halppisripsareista, ja nyt lähti mukaan Scandal Eyes, se kun oli 30% tarjouksessa. En omista mitenkään erityisen pitkiä tai tuuheita ripsiä - itsepäiset kyllä, koska niitä ei saa pysymään kunnolla taivutettuina - mutta nämä Rimmelin tuuheuttavat ja tekoräpsyefektin antavat ripsarit toimivat hyvin! 



Mutta palatakseni vielä syvällisempään (parantumis-) asiaan, niin mun on pakko antaa kunniat rehellisyydestä mun sh-polin hoitsulle. Hän myönsi eilen, että silloin ennen kuin aloitin tämän parantumisoperaation, silloin kun olin huonossa kunnossa, sanoin aina että mun paino sitten nousee niin ja niin monta kiloa heti kun rupean syömään, hän oli ajatellut mielessään että "no niinpä". Luokitellut mut siihen porukkaan joka sanoo olevansa se yksisarvinen, joka sanoo että hän on poikkeus, hänen aineenvaihduntansa ei toimi kuten muilla. Jokainen meistä sanoo niin! Jokainenhan meistä sanoo, että "ei se mulla toimi niin kuin muilla", "mun aineenvaihdunta ja kroppa on viallinen" ja sitä samaa. Ja jokainen on joutunut huomaamaan olevansa täsmälleen samanlainen kuin muut, myöntämään ettei olekaan yksisarvinen. Mutta muista poiketen mulla se ei mennyt samalla tavalla kuin muilla. Mua suoraan sanoen v*tutti kuulla silloin kerrasta toiseen sitä samaa jankkausta, että "ei se paino nouse niin helposti", tai että "se voi nousta ja sitten se laskee" kun itse tiesi ettei se mene niin, ei ole koskaan mennyt niin! Yritin sanoa sitä, mutta kuunneltiinko mua? Kuunneltiin. Ymmärrettiinkö mua? Ei. Ei ymmärretty ennen kuin mä näytin, että se menee niin.
Tämä on taas yksi niistä monista syistä, joiden takia olen tyytyväinen sh-polin käynnin loppumisista. Mä en koskaan tuntenut kuuluvani siihen porukkaan; olin huomattavasti vanhempi kuin keskivertoasiakas siellä, en halunnut noudattaa samaa ohjelmaa koska tiesin sen epäsopivuuden itselleni enkä saanut siihen tukea varsinkaan ratelta. En muutenkaan hirveästi tykkää ravitsemusterapeuteista - vihaan sydämeni pohjasta sitä "älä syö suklaata, korvaa se pähkinöillä; älä syö suklaata, laita voita leivän päälle" -neuvontaa, eikä mun mieltymyksiä kunnioitettu paskan vertaa - joten sen elokuussa osastolla tapahtuneen verbaalisen hyökkäyksen toisen potilaan höystämänä vei viimeisenkin luottamuksen rippeen. 
Ainoa, joka muhun on koko ajan uskonut, on mun psykologi. Joten kyllä, mä olen pirun tyytyväinen että sh-polin käynnit ovat parin viikon päästä historiaa! Se tarkoittaa myös sitä, että mä pystyn keskittymään enemmän oikeaan parantumistyöhön ja näin miettimään myös kokemusasiantuntijan koulutukseen pyrkimistä. Pitkä on vielä matka, sillä tässä asiassa mä olen ns. pentukarvassa, maitohampaat suussa.
Mutta oikeaan suuntaan menossa koko ajan, ja se on tärkeintä!



Muistakaahan, että vielä tämä viikonloppu aikaa heittää kysymyksiä!

3. helmikuuta 2016

Run





Päästäkseni takaisin normaaliin arkeen kiinni kävin tänään salilla. Mitään ihmeellistä tästä treenistä ei tullut, sillä mua rupesi tympimään jo tankosarjat niin täysillä, että alkoi mennä halu koko pirun tanssiin. Mulla on jatkuvasti samat treenimusat käytössä, joten alkaa jo vähemmästäkin tympimään. Olen kyllä etsinyt youtubesta uusia treenimusiikkeja, mutta jostakin syystä läppärillä poltetut cd:t eivät toimi cd-soittimessa. Ja ennen kuin ihmettelette, niin kyllä, mä käytän cd-levyjä treeneissä. En jaksa ruveta tappelemaan mp3-soittimen yhdistämisestä stereoihin, ja mä olen vielä sen verran vanhanaikainen etten koe tarvitsemani iPadeja/-Podeja/-Pädejä mitä piruja lie; menee vain hermot kun on liikaa elektroniikkaa talossa.
Ärtymyksestä huolimatta mä löysin mun tuplat! En ole onnistunut (lue: jaksanut yrittää kunnolla) sitten ensimmäisen tuplakerran jälkeen, sillä mä myös rupesin asettamaan itselleni liian korkeita tavoitteita. Eli oikeastaan tietoisesti en ole pariin viikkoon harjoitellut tuplia (taikka piruetteja yleensäkään) juuri lainkaan. Joten olin tänään riemuissani kun löysin taas ne tuplat, ja verrattuna ekaan kertaan, niin parannusta oli tapahtunut ainakin 1,5% :D Spottia löytyi vähän, ja aukikierrosta ja nilkasta löytyi aavistus rippeitä.

Toinen kehittyminen on tapahtunut impron/vapaan tanssin kohdalla. Olen alkanut tulla rohkeammaksi, löytänyt ehkä jotain uutta liikettä, piruetteja on enemmän ja myös alakroppa liikkuu mukana paremmin. Tämä julkaisemani tanssi, "Run", on mulle huomattavan tärkeä ja oikeastaan hyvinkin henkilökohtainen, sillä biisi on paitsi yksi mun alltime suosikeista että tärkeimmistä biiseistä. Löysin sen joskus vuonna 2012, ja vuonna 2013 se oli mulle todella tärkeä. Tein usein eri tansseja siihen, mutta vasta tänään mulla oli myös kokonaisvaltaisesti sellainen fiilis, että siitä tuli jotakin.
Miksi vasta tänään? Kaiketi liittyen tuohon parantumiseen. Mulla on monen monta viikkoa takonut takaraivossa se raivokas ajatus, että pian mulle sanotaan mahdollisimman hienovaraisesti sh-polilla, että nyt pitää vähentää ruokaa, sillä musta on kovaa vauhtia tulossa ylipainoinen. Olen todella usein kyseenalaistanut käyttämäni metodin, sillä keneltäkään en ole saanut siihen siunausta, ja lopulta lakkasin siitä kertomasta. Sain kuulla, että ei ole niin tärkeää saada mahdollisimman paljon kaloreita. Jos ei ole tärkeää saada mahdollisimman paljon kaloreita, niin millä pirulla sitä sitten parannutaan? Pyhällä hengellä? Raivostuttaa miten sh:n hoito on Suomessa niin surkeaa!!
Mulla oli siis punnitus tänään, ja viimeisen kolmen viikon aikana ei ole tullut edes kiloa, ja saan kolmanneksen päivän energiasta suklaasta. Kyllä, luit oikein: suklaasta. Tämä osoittaa sen, että Suomessa käytetty "max 2000 kcal, koska paino nousee sillä hyvin" -metodi on pahasti pielessä, koska a) mä olen reilusti vanhempi kuin monet sh-potilaat, b) mä olen lyhyt ja c) mulla ei ole mikään rakettinopea aineenvaihdunta. MUTTA, tässä tulee nyt se iso mutta. Vain ja ainoastaan syömällä YLI 2500 kcal päivässä mä olen itse parantanut omaa fyysistä parantumistani, auttanut kroppaani toimimaan ja saanut entiseen verrattuna nopean aineenvaihdunnan. Ja ei, kolmetonnia siis ei tee sotanorsuksi, vaikka sitä ensin pelkäsin.
Joten note to parantujille: SYÖ! Kehon aineenvaihdunta on ensimmäinen joka reagoi ruoan määrään: jos vähennät, se hidastuu, jos lisäät, se nopeutuu. Se on yksinkertaista, mutta ei helppoa: tosin loppupeleissä se on myös helppoa.


1. helmikuuta 2016

La Bayaderé, part 2

kuinka viehättävä näkymä! :D
La Bayaderé, part 2 aka lauantai valkeni onneksi poutaisena, perjantai-iltana kun satoi makeasti vettä Oopperalta hotellille kävellessäni. En taaskaan saanut yöllä pahemmin nukuttua, sillä huoneen lämpötilan säätelijä ja ilmastointiväkätin herätti useaan otteeseen, mutta myös vilunpuistatukset ja järkyttävä kuumuus piti hereillä; kiitos kuume, sinusta voin mennä aina takuuseen!
Heräsin viimein vähän kahdeksan jälkeen vielä kuolemanväsyneempänä kuin perjantaina ja jotta olisin saanut toisenkin silmän auki niin ensimmäisenä pari kofeiinitablettia naamaan. Jos joku ihmettelee noita kofeiinitabletteja, niin mä en juo kahvia (en tykkää siitä), joten kofeiinitabletit toimii mun kahvikuppeina.
Oli muuten uskomattoman nautinnollista päästä (lähes) valmiiseen aamiaispöytään! Omat aamut ovat aina työläitä (olen jaksottanut ne: ylös, puoli litraa vettä, aamupuuron teko, Dooran aamiainen jne jne), joten tänä aamuna näitä "aamujaksoja" ei tullut kuin kaksi: aamun vesiannos sekä itsensä ihmisen näköiseksi muuttaminen, ja sitten ravintolaan!
Ravintolaan, joka oli täpötäysi.


Olin haaveillut ihanan pehmeästä kaurapuurosta, joten mun pettymys oli suuri kun huomasin sen puuron puuttuvan kokonaan! Sen sijaan tarjolla oli paljon epämääräisempiä ja kyllä, mun mielestä myös epäterveellisempiä, ruokia: nakkeja, pekonia ja lihapullia. Kuka syö lihapullia ja nakkeja aamiaiseksi? Ymmärrän kyllä pekonin, mutta nakkeja ja lihapullia?! Ihme kun ei ollut sentään pottumuusia... Luulisi nyt näin maalais- ja markkinoijan järjellä päätellen, että puurohiutaleet tulisivat halvemmaksi tarjota isojakin satseja kuin nakkeja ja lihapullia. Halvimmillaan puoli kiloa kaurahiutaleita saa 50 sentillä; kuinka paljon nakkeja ja lihapullia saa samalla hinnalla?
Toinen pettymys oli tuoreiden ruoka-aineiden suppea tarjonta: salaatinlehtiä, tuorekurkkua, ananasta ja vesimelonia. Ja taisi olla tomaattiakin, mutta allergisena en sitä syö.
Mutta jotta ei ihan valittamiseksi menisi, niin tuo munakokkeli oli todella hyvää! Raejuuston suhteen tiedän olevani erittäin ronkeli, sillä inhoan sekä mössöistä että pienirakeista raippista.

olin aika ahkera vieras tuolla hedelmäosastolla :D

Tarjolla oli siis kokonaisia vesimeloneita ja ananaksia, ja tämä taisi olla eka kerta kun sekä leikkasin että söin tuoretta ananasta! Olen monesti miettinyt tuoreananaksen ostoa, mutta epäonnistumista pelkäävänä olen ollut ostamatta, sillä mua on pelottanut sen käsittely. Tiedän tiedän, kuulostaa tyhmältä, mutta milloinkas nämä sh-ruokapelot ovat rationaalisia?!
Mutta nyt kun olen kokeillut tuoreananasta, niin takuulla kyllä ostan itselleni tuollaisen ananaksen! Oli se vaan parempaa kuin purkkiserkkunsa.

marjajogurttia, muka-tuoremarjoja (eli just pakkasesta sulamaan otettuja sellaisia), casheweitä ja kuivattuja banskuja

Kaikesta urputtamisesta huolimatta mua huvitti se, että tämä aamiaisbuffa oli aika pitkälti samanlainen kuin viimeksi laivalla - paitsi se puuro. Oli samat kuivahedelmät, samat tuoremehut, samat croissantit, jogurtit, munakokkelit ja raejuustot. Samasta tukusta kenties? :D
Syötyäni vatsan täyteen kävin respasta kysymässä rautatieasemalle menevät julkiset, pakkasin tavarat, lepäsin hetken ja lopulta lähdin kirjaamaan itseni ulos. Hesperian pysäkille matkaa ei ollut kuin muutama sata metriä eikä sieltäkään olisi ollut kuin ehkä kilsan matka asemalle, mutta harteita ja selkää särki eilispäivän huppasemisesta, joten maksoin räävittömän hinnan 3,20€ bussista Elielinaukiolle ja vein laukut aseman säilöön. Sitten lähdinkin etsimään Pinjaa!

Olimme Pinjan kanssa sopineet tapaavamme puoliltapäivin asemalla, ja kun suunnistin kohti Burger Kingiä (viimeiset koordinaatit :D) yhtäkkiä jostakin ampaisi pieni ihminen mun kaulaan kiinni taskuraketin tavoin. Ihan lyhyen hetken mietin jo jonkin maahanmuuttajan tai muun pk-seutulaisen hullun käyvän käsiksi, mutta sitten tajusin että Pinjahan se siinä! :D
Pinja oli kuuliaisesti etsinyt muutamia kirppareita keskustan alueelta, ja lähdettiinkin suunnistamaan Kaivarin Kanuunaan.Välillä kyllä meinasi iskeä pieni epätoivo päästäänkö koskaan perille, sillä kumpikaan ei tuntenut seutua riittävän hyvin. Mutta kiitos Google Mapsin ja Pinjan mua huomattavasti paremman kyvyn lukea karttaa pääsimme perille.
Kanuunasta jatkettiin matkaa Fredalle ja eteen osui sopivasti Uff, josta mä löysin ihan uudenveroiset ns. lämmittelybuutsit vitosella. Olen ihastellut niitä Blochin lämmittelybuutseja, mutta toistaiseksi en ole raskinut niitä hankkia, joten näistä ehkä tulee niiden sijaiset.
Yhden toisen kirppiksen kautta päätettiin jatkaa matkaa Kamppiin, ja Stadiumista ostin piikkisen hierontapallon. Toinen vaihtoehto olisi ollut triggerpisteiden hierontaan keskittynyt pieni musta pallo, mutta molemmilla selkälihakset menivät jo pelkästä ajatuksesta tiukkaan jumiin :D Mulla oli suunnitelmana ostaa tasapainolauta, mutta en mitenkään olisi saanut sitä roudattua kotiin. Sitä paitsi Anttilassa on tasapainolauta parillakympillä, joten ostan sen sieltä ;)
Kävimme Kampin K-marketissa, jossa oli (mun mielestä ainakin!) ihan huima prodepatukkavalikoima! Mä mykistyin aika lailla sen hyllyn edessä, sillä en ole koskaan nähnyt sellaista valikoimaa! Harmi vaan, että Questien hinta oli sama kuin P & S:ssä, mutta päätin muutenkin kokeilla vähän muita patukoita.
Pinja, kerrotko vielä sen sun suosikkipatukan nimen ja maun? Mun seulamuisti unohti sen jo..

Ostin junamatkalle evästä, ja vaihdettiin ympäristöä. Piruetissa oli tosiaan 40-senttiset säärystimet vitosella ja jo melkein meinasin päätyä ostamaan vaaleanpunaiset sellaiset, mutta sitten huomasin niiden olevan 60 cm pitkät eivätkä siis kuuluneet tarjoukseen. Ihasteltiin muita tuotteita - etenkin leotardeja, niitä ei koskaan voi olla liikaa! - ja lähdettiin seuraavaan liikkeeseen, erääseen lahjatavarakauppaan, josta sai kassalta ilmaisen lahjan.
Ihan kiva juttu, mutta myyjän yllyttäessä muakin ottamaan toisen, hän sanoi vielä "joo joo, ota ota, näistä pitää päästä eroon!" On asioita, joita ei kannata kertoa asiakkaalle, kuten tällaista :D
Lyhyen Forumissa samoilun jälkeen lähdettiinkin asemalle, sillä mun junan lähtöön oli enää vähän aikaa. Istuttiin juttelemassa hetki, kunnes kello oli jo niin paljon että oli pakko lähteä. 
Oli ihanaa nähdä, Pinja! <3

Juna oli jälleen täpötäysi, ja sitä mä vasta ihmettelin: puoli neljän juna Ouluun, miten mahdollista, sillä Helsingistä pohjoiseen kulki melkein tunnin välein junia?! Mutta ilmeisesti Hki:ssa oli ollut tuona viikonloppuna Bajadeerin lisäksi Apassionata, kokemusasiantuntijan koulutusta sekä jotkin opetusmessut, joten populaa riitti.
Doora mummineen oli asemalla vastassa, ja jatkoin sieltä kävellen Nöppylän kanssa kotiin. Oli aika pirun liukasta, ja lähellä kotia rupesi valumaan laukut olkapäiltä, ostoskassien kahvat hiertämään kämmeniä ja kengät lipsuivat jäällä koko ajan. Onneksi päästiinkin pian kotiin.
Lienee varmaan turhaa sanoa, mutta kotiin palaaminen oli kuin olisi just päässyt hyvän kirjan loppuun: facing the reality, what's next? Olin viisi viikkoa fiilistellyt päivittäin tätä Bajadeeria, miettinyt iltaisin ennen nukahtamista mitä kaikkea mä tekisin, mihin kellonaikaan menisin hotellille, mitä pukisin ylleni, miten laittaisin hiukset ja meikin. Miten lukisin käsiohjelman, jotta osaisin baletin juonen ja henkilöt niin, että voisin keskittyä vain ihastelemaan Svetlanaa. Ja nyt se oli ohi. Kaikki tuntui kestäneen samalla hirvittävän kauan ja vähän aikaa. 
Se tyhjä ja alakuloinen fiilis iski jo junassa, ja kotona se oli jo kova. Vihaan sitä tyhjyyden tunnetta!
Tiesin sen kestävän vain hetken - ehkä pari päivää - mutta sen tunteen (ja tunteiden yleensäkin) intensiteetti oli niin pelottavaa; aivan kuin se voisi nielaista mut täysin.
Mutta jotta en jäisi vellomaan siihen, niin mun piti ruveta tekemään näitä postauksia pian, ja siksi varmaan rupesin väsäämään jopa opinnäytetyötä tänään. Saadakseni sisältöä tähän elämään. Buukkaamaan salia, miettimään mahdollista koreografiaa (vai jatkanko improlinjalla?). Treeniohjelman rukkaamista; tarvitsen sen tasapainolaudan! 
Tänään sainkin ensimmäistä kertaa vähään aikaan rauhan, kun Dooran kanssa lenkillä juoksin lyhyen pätkän ihan täysillä. Sain sillä tavalla purettua ahdistuksen ja alakulon ja tyhjyyden, sain purettua fyysistä ahdistusta ja levottomuutta.
Ja ennen kuin tähän tulee joku älypää vänkäämään kuumeesta ja juoksemisesta, niin koeta kerrankin asettaa itsesi mun tilanteeseen! En tarvitse sinun tuomitsevuuttasi, sillä saan sitä itseltäni ihan tarpeeksi, kiitos vaan.

Mutta nyt sitten niitä ostamisia...

Zarasta löysin itselleni uudet farkut ja neuleen.
Lyhyenä ihmisenä mua raivostuttaa se, että vaatteet on tehty lähes poikkeuksettä 180-senttisille ja 40-kiloisille, jolloin esim. korkeavyötäröisten housujen vyötärö on kylkiluissa ja lahkeet parikymmentä senttiä mun edessä. Joten voi sitä riemua, kun nämä farkut istuvat kuin nakutettu! Lahkeet on varmaan tarkoitettu olevan hieman lyhyemmät 180-senttiselle, mutta mulle ovat just passelit. Vyötärö on vaan vähän iso ja vaatii vyön, mutta kasvunvaraa, kasvunvaraa.
Tuo neule taas löytyi alennuksesta, ja vaikka ensin olin epäileväinen sillä se vaikutti malliltaan olevan sellainen, että menee helposti rumaksi, niin tuo kaula-aukon leikkaus (ja myönnetään, hinta) tekivät ratkaisun.

Uusimmassa Cosmossa kehuttiin tuon Maybellinen The Falshies Push Up Drama -ripsarin olevan oikea mestariripsari - pitkät, kaarevat ja tuuheat ripset - joten olin melkoisen pettynyt lopputulokseen. Mutta huulipuna - Colorsensation, 360 Plume Reflection - oli todella hyvä ostos!

UFFista löysin nämä uudenveroiset lämppäbuutseiksi kutsumani tossut (?), ja hintaakin vain vitosen!

  
Stadiumista ostin tämän hierontapallon, sillä tämä on helppo kuljettaa mukana etenkin matkoilla. Matkustaessa mun selkä menee aina kivuliaasti lukkoon, joten tällä saa kivasti auki niitä jumeja. Myös Doora oli tästä varsin kiinnostunut :D

Doora Unelmalle toin tuliaiseksi noita kanalla päällystettyjä puruluita (vielä suurempi menestys kuin ne valkoiset siannahkaiset kanapäällysteiset puruluut; Pinja suosittelen kokeilemaan Mimosalle!) sekä uuden pehmoelukan, Kimmo Kipan.

Ja nämä ostin Oopperashopista: sen balettitiskirätin sekä tuon hiussoljen, jolle kuva ei tee oikeutta. Oli tosi vaikeaa tehdä päätös minkä hiusjutskan sieltä ostaa, sillä aina kun löysin yhden niin heti löysin toisen uuden vaikka luulin jo katsoneen kaikki tarkasti läpi. 
Mutta tämän soljen värit olivat mun mielestä niin kauniit - simppelit mutta näyttävät - ja solki on myös sopivan kokoinen mun hiuksiin, joten tämä päätyi lähtemään mun mukaan.

Kuten kirjoitin ylempänä, niin tuntuu aika tyhjentävältä että se on nyt ohi. Tosissaan.
Mutta lainatakseni erään viisaan ihmisen sanoja, niin jos näkisin Zakharovan vaikka viikottain, niin ei se olisi enää yhtä hieno ja erityinen juttu. Olen nähnyt yhden maailman kuuluisimmista prima ballerinoista ja yhden maailman upeimmista klassisita baleteista ja nähnyt kaksi ihanaa ihmistä (Salla ja Pinja, tiedätte varmaan ;), joten olen taas muutamaa upeaa kokemusta rikkaampi.
Joten eiköhän jatketa porskuttelua eteenpäin, sillä siellä ne uudet kokemukset odottavat :)




Tekijän huomautus: sarkasmia voi esiintyä tekstissä.