4. tammikuuta 2016

Same book, new chapter

Vuosi on vaihtunut ja samalla on vaihtunut myös kappale, jos näin voisi sanoa.
Vuosi 2015 oli mitä oli - toivottavasti päätös yli kymmenen vuotta kestäneelle sairastamiselle ja pohjustus positiiviseen tulevaisuuteen, joten mä olen tehnyt jälleen kerran yhden tietoisen päätöksen kääntää uusi, puhdas sivu esiin. Mä voin yrittää pakotettua rivinvaihtoa samalla sivulla, mutta edellisen kappaleen teksti tulisi aina häiritsemään mua niin merkittävästi, että junnaisin koko ajan paikoillani miettien miten ihanaa olisi laihduttaa (ei olisi) mutta miten ihanaa olisi elää kokonaan sh:sta vapaana.
Joten ainoa vaihtoehto on kääntää paitsi uusi sivu esille, niin aloittaa ihan upouusi kappale.
Mä sitten rakastan näitä vertauskuvia :D
mulla oli eilen lenkillä hauskaa ja päätin nauttia sinisestä hetkestä puussa istuen. Dooran ilme oli kyllä näkemisen arvoinen, kun se tajusi mamman kiipeävän puuhun :D

Mutta palataanpas ensin vähän taaksepäin, eli jouluun ja uuteenvuoteen, jotka menivät kyllä huomattavasti paremmin kuin edeltäjänsä!
Aluksi oli hieman sopeutumista siihen, että ympärillä on (taas) ihmisiä, sillä mä olen niin tottunut olemaan itsekseni ja myös viihdyn itsekseni, joten muutama päivä meni sopeutumiseen. Sama taisi olla Doorallakin; isosiskon kääpiösnautseri taisi käydä pahasti hermoille, sillä Doora ärähteli sille koko ajan. Tosin Dooralla oli juuri ollut juoksut ja siskon koiralla oli parhaillaan juoksut eikä Dooran ja siskon koiran välit ole muutenkaan maailman ystävällisimmät - molemmilla kokoaan isompi ego - joten välillä sai toimia rauhantuomarina niiden välillä.
Mutta yksi vakavampi tilanne kävi noiden koirien kanssa. Pari päivää ennen uudenvuoden aattoa leikitin Dooraa sen pallolla, kun sitten siskon koira huomasi meidän touhut. Elli on jostakin syystä suhtautunut tosi mustasukkaisesti ja omistavasti Dooran leluja kohtaan - vie ne aina Dooralta eikä anna takaisin - ja nyt se tuli viemään Dooralta pallon kesken leikin. Doora ei sitä suvainnut vaan taisi ensimmäistä kertaa puolustaa itseään ja leluaan Elliltä, ja taivas sitä rähäkkää! Molemmat rähisivät ja huusivat ihan tosissaan ja nyt oikeasti pelkäsin toiselle käyvän pahasti. Doora on yli puolet Elliä pienempi, joten pahasti olisi käynyt. Onnistuin viime tipassa tunkemaan itseni niiden väliin, erottamaan ne kauemmaksi toisistaan ja ajamaan Ellin toiseen huoneeseen, ja niin tilanne raukesi. Mutta koko seuraavan päivän koirat olivat kyräileviä: Doora makasi yläkerran portailla haukkumassa Elliä ja kävi tekemässä vartiokierroksia alakerrassa. Mutta ihme ja kumma mitään sen kummempaa ei enää tapahtunut, onneksi!

Muuten ei sitten mitään riitoja syntynyt neli- tai kaksijalkaisten välillä, SUURI ihme ja kumma! Tietty pientä vinoilua, mutta sehän on nyt ihan normaalia sisarusten välillä.
Jouluruoista mun suosikiksi muodostui punajuuripaistos. Porkkanalaatikko on toinen mun suosikki, mutta tuo punajuuripaistos - tai punajuurilaatikko - oli kyllä ehdoton ykkönen! Olenkin aiemmin kirjoittanut, että musta on tullut aikalailla kasvissyöjä, sillä liha on aikalailla jäänyt pois ruokavaliosta. Syön jonkinverran kalaa ja kanaa, mutta noista jälkimmäinenkin aiheuttaa jo pientä yökötysreflektiä; jotenkin jo se lihan koostumus, ajatus kuolleesta eläimestä mun suussa, on niin puistattava! Syön kyllä maitotuotteita ja kananmunaa, sillä en pystyisi elämään ilman juustoa. Olen miettinyt, että onko tämä jokin salakavala sh:n sanelema juttu, mutta mulla on ennenkin ollut vähän kyseenalainen suhde lihaan siinä mielessä, että hyvin pitkälti punainen liha on ollut vain epämiellyttävää. Joten tuskin tämä mikään sh-related juttu on.

sotkuista, tiedän..
Olen kertonut mun joululahjasta - lippu Bajadeeriin - ja olen nähnyt jo unta Zakharovasta ja siitä Bajadeerista! :D Myös hotelli on katsottuna, joten kun vaan enää kärsivällisyys riittäisi, niin ja löytäisi hyvän ja edullisen teatterikiikarin! Mun paikka on tosiaan kolmosparven viimeisellä rivillä, joten tarvitsen kiikarit voidakseni nähdä Zakharovan ihan täysin.
Mutta muita saamiani lahjoja on tuossa kuvassa, eli Danskinin pehmeät tossut, ihonhoitotuotteita, karkkia, pyjamahousut, ihanan pinkit pandapörrösukat, pipo, käsipyyhe, teetä ja aivan ihana ja superlämmin viltti! Kaikki tulivat todelliseen tarpeeseen, ja etenkin tuo viltti on ollut hyödyllinen, sillä mun asunnossa on lämmintä maksimissaan 18 astetta näin talvella. Patterit täysillä, mutta ei auta; talvisin tämä kämppä on kuin jääluola ja kesällä yksi pätsi.

Danskinin tossut
Kävin uudenvuoden aatonaattona keskiviikkona uudemman kerran Oulussa, ja osuin kerrankin oikeaan paikkaan oikeaan aikaan, sillä Silkkirummussa oli hurja alemyynti menossa! Useita korillisia tavaraa - tossuja, trikoita, leotardeja - eurolla tai ilmaiseksi, rekillinen lämppä- ja treenivaatteita vitosella, ja tottahan sieltä tarttui mukaan tavaraa. Sanshan villahaalarit ja Intermezzon 3/4-hihainen leotardi olivat molemmat vitosen; trikoot euron, Blochin nahkaiset tossut euron, ja sain ilmaiseksi nuo Sanshan Futura-kärkkärit ja lasten kahdet Capezion tossut. Leotardista aion leikata nuo lilat hiluvitkuttimet irti, sillä ne ovat häiritsevät.

nämä kaikki vain 12€! pahoittelen "hieman" ylivalottunutta kuvaa

Uusivuosi meni rauhallisissa merkeissä myös koirien osalta. Mä olin ostanut Joupin Faunattaresta Pet Remedy Calming Sprayn, ja se todella toimi! Toki käytin jo puoliltapäivin Dooran 7 km lenkillä, joten se vaan nukkui hyvin pitkälti, mutta panikoivat seniorisesset Daina ja Elli pääsivät todella kokemaan tuon suihkeen rauhoittavat vaikutukset. Dainalle riitti kaksi suihketta kerran tunnissa, ja vitsailtiinkin, että Daina on ihan aineissa, kuin olisi diapamia vetänyt :D Daina pelkää kaikkia kovia ääniä tosi paljon, joten tuo suihke kyllä rauhoitti sitä näkyvästi: ensin se nukkui melkein pari tuntia reporankana ja sen jälkeen kerjäsi makkaraa. Mutta puolenyön tietämillä, kun pikkuveli posautti muutaman raketin, loppui suihkeen vaikutus kuin seinään vaikka sitä kuinka olisi Dainan rintapieliin hieronut. 
Mutta huomattava ero verrattuna viime uuteenvuoteen!

mun lohisalaatti kalaravintolassa. tuo oli ihan valtavan kokoinen salaatti!
Jos nyt vielä palaisin siihen uuteen kappaleeseen, niin ensinnäkin mä sain ns. balettisponsorin Ig:n kautta. Arvatkaa vain miten ällistynyt mä olin, kun muhun otettiin yhteyttä ja tarjottiin tätä mahdollisuutta, sillä mä olen vain aikuisbalettilainen, joka ei ole käynyt tunneilla puoleen vuoteen ja on niin vaivainen kuin olla ja voi! Mutta hulluhan mä olisin jos kieltäytyisin, joten totta kai mä suostuin! Tämä on todella hyvä motivaattori mulle myös puskemaan itseäni enemmän baletin suhteen, sillä tosiaankin ainoa mahdollisuus tanssiin omien treenien ohella on paikallinen aikuisbaletti kerran viikossa. Se on huima pudotus verrattuna siihen, miten olen tottunut tanssimaan - minimissään kolme kertaa viikossa tavoitteellisesti - mutta no can do. 
Mitä tämä sponsorijuttu tarkoittaa, niin mä saan ilmaiset treenivaatteet, mutta mun pitää myös kertoa miten tanssin parissa sujuu. Eli tästä lähtien omia treenejä pitää olla useammin - kerta kuukaudessa on auttamattomasti liian vähän - ja niiden pitää olla intensiivisempiä. Mitään uutta ja itselleni vaikeaa en todellakaan harjoittele loukkaantumisriskin takia, mutta perustekniikan hiontaa. Lisäksi olen ottanut tavoitteeksi tuplapiruetin oppimisen - piruetit ovat mun heikko kohta - sekä ehdottomasti spagaatit. Spagan suhteen en ole huolissani, sillä parin viikon aktiivisella venyttelyllä mä kyllä saavutan sen.
Mutta olisi niin paljon asioita opittavana ja hiottavana, ja niin olematon mahdollisuus saada oppia niihin :/

Ja tämä on sitten se toinen asia, joka on itse asiassa tämän kappaleen keskeisin asia. Nimittäin tuumasta toimeen.
Kirjoitin viime postauksessa, että kaikki on itsestä lähtöisin! Nyt kun olen oppinut sen, haluan kokeilla vaikka mitä asioita. Olen utelias ja haluan tietää mihin kaikkeen pystyn. Mun terapeutilla on tapana sanoa, että jos ja kun saa ne kaikki voimavarat käyttöön, ne voimavarat jotka ovat olleet keskittyneet sh:n ylläpitoon, niin vain taivas on rajana. Mä en tätä uskonut - ei musta ole mihinkään - mutta nämä pienet onnistumisen kokemukset, näyttö siitä että mä selviän ja että tämä positiivinen olotila ei ole mikään hetkellinen olotila, on saanut mut uskomaan tähän enemmän ja enemmän. Mä tarvitsen koko ajan muistutusta siitä, tarvitsen vakuuttelua, mutta pikkuhiljaa mun itseluottamus vahvistuu ja tarvitsen sitä vakuuttelua vähemmän.
Enää mä en ajattele opparin tekemistä kauhulla, vaan se on mulle haaste: onnistunko rikkomaan omat odotukseni siitä? Oikeastaan jo alkaa pikkuhiljaa sormet syyhytä päästä kirjoittamaan, sillä siinä mä olen hyvä: kirjoittamisessa.

Ja toistaiseksi tämän kappaleen viimeisin asia on itseni irrottaminen syömishäiriöstä.
Mikäli mä todella haluan pyrkiä kokemusasiantuntijan koulutukseen, mun pitää olla niin vahva etten mä triggeröinnistä huolimatta käännä sitä itseeni. Mä tiedän että kyse on sairaudesta, mutta mä tiedän myös että ihmisen mielellä on ihan järkyttävät mittasuhteet: mieli voi parantaa ihan siinä missä sairastuttaakin! Joten mun on käännettävä se kupla omaksi puolustusmekanismiksi eikä imeä vaikutteita muista. En sano tämän olevan helppoa - ehei! - mutta voidakseni auttaa muita mun on ensin opeteltava omat rajani sen suhteen.

Tästä postauksesta tuli nyt vähän sekametelisoppa vaikka mä olin suunnitellut mitä kirjoittaa. Mulle käy aina näin, erehdyn sivupoluille ja löydän aina jotain uutta kerrottavaa. Joskus ihan hyvä, mutta useimmiten ei, sillä en osaa tiivistää. Mutta ehkä opinnäytetyön suhteen hyvä tämä mun runebergmainen runosuoni, sillä odotettavissa voi todellakin olla satasivuinen lopputyö :D

juokse -15 asteessa ja harmaannut nopeammin :'D

15 kommenttia:

  1. Hei voiko sulle laittaa spostia? Onko joku osote, en haluais julkisesti kirjottaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, totta kai voi laittaa spostia! :) Osoite on marzchaer@hotmail.com

      Poista
  2. Vähänkö kiva toi sponsori juttu :) Ja yleensäkin tykkäsin tästä sun postauksesta! Sanon vielä kerran noista baletti vaatteista mitä ostit että vähänkö siistiä :D Kelpaisi itsellekin tollainen, että löytää paljon vatteita vain muutamalla eurolla/ilmaiseksi. Oon tosi iloinen sun puolesta, että olet päässyt sh:sta yli noin hyvin <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva että tykkäsit! :D
      Mä tosiaan onnistuin olemaan kerrankin oikeassa paikassa oikeaan aikaan, sillä en normaalisti löydä mitään alemyynneistä. Tuosta leotardista tuli heti yks suosikki, leikkasin vaan ne lilat hörhelöt irti, ne eivät oikein sopineet kuvaan :P
      Ja kiitos :)

      Poista
  3. Oho miten hyviä balettiasulöytöjä teit! Mullekin kelpais, tosin epäilen että mun koossa tuskin löytyy halpakorista mitään :D Ja tuo sponssijuttu on myös huippuhieno uutinen. Kuulostaa muutenkin sille että sulle on tulossa kiva vuosi, elämä tuntuu asettuvan uomiinsa ja kuulostat hirmu energiselle ja virkeälle. Hyvän mielen postaus!

    VastaaPoista
  4. Ihanalta kuulostaa kaikki suunnitelmasi:) muista että sh on yhä vahvasti läsnä ja ottaa yleensä vallan juuri silloin kun menee jo vähän paremmin ja voi tehdä asioita... Kasvisruokavalio ei välttis ole vaarallista mutta toisaalta, miksi? Ketä liha ällöttää? Vaikka aina ällöttänyt niin olet myös "aina" ollut sairas, voisiko se olla sh:n tapa pitää sinut ootteessa? Saisi johonkin ruokaan vaikuttaa... Ja pidäthön kiinni siitä 3000kcal varsinkin jos liikut:) näin varmistat että aivot saa ravintoa toimiakseen sairautta vastaan.
    Toivon että sulle tulee elämäsi paras vuosi! Ainakin pohjatyö on hyvällä mallilla, nut vain tarmokkaasti eteenpäin kohti ihania asioita:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se, että minä itse tykkään olla syömättä lihaa ei tarkoita sitä, että se on sh:n sanelema asia. En myöskään ole "aina" ollut sairas, mutta en ole koskaan ollut mikään lihatuotteiden suurkuluttaja. Ymmärrän pointtisi ja se on tärkeä pointti tiedostaa, mutta on tärkeä pointti tiedostaa myös mun omat mielihalut. Lihan syöminen kuvottaa mua, inhoan sitä koostumusta, inhoan sitä miten aina lihaa syödessä mulle tulee mielikuva eläimestä, jota syön. Sitä paitsi mulle tulee ihan fyysinen yökötys. Joten miksi ihmeessä mä pakottaisin itseni syömään väkisin lihaa, jos se oikeasti tuntuu pahalta mun itseni mielestä?!

      Mä pidän kiinni siitä +2500 kcalista, sillä mun kroppa on tottunut saamaan ainakin sen määrän. Myös mun nälkäsignaalit ovat korjautuneet ja normalisoituneet ja seuraan niitä nyt. Huomaan kyllä olotilasta milloin on tullut syötyä liian vähän: paleltaa ihan hirveästi, mieliala on ahdistunut ja pakkomielteinen ja sh-ajatukset nousevat heti pintaan.
      Mutta don't worry, en mä minimimääriä todellakaan alita! Toisina päivinä on kovempi nälkä ja syö enemmän, ja seuraavana päivänä kroppa viestii ettei tarvitse ihan niin paljoa ruokaa, ja tämä on normaalia :)

      Mutta kiitti tsempistä! :)

      Poista
    2. Hieno juttu, jatka samaan malliin:) oon saanu tosi paljon rohkeutta sun blogista muuten:)

      Poista
    3. Oi, ihanaa kuulla että oon saanut auttaa ja valattua suhun rohkeutta! :) Tsemppiä myös sulle! :)

      Poista
  5. Ihania löytöjä teit! Tuo sponsorijuttu on ihan mahtava!! Jee :)

    Ja ihan oikeessa olet siinä että kaikki on itsestä lähtösin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Pinja!
      Se on jännä miten vaikutusvaltainen ihmismieli voi olla! Mutta kun sitä oppii käsittelemään oikein, niin oikeasti vain taivas on rajana :)

      Poista
  6. Mua ällötti lihan syöminen jo ala-asteella niin paljon, että kun koulussa pakotettiin syömään liharuokaa, voin pahoin. Eikä mulla 8-vuotiaana ollut tietoakaan mistään bulimiasta tms. Koska olin jo pienenä allerginen tosi monelle ruoalle, äiti raahasi mut allergiasairaalaan, missä lääkäri totesi, että kyseessä on voimakas fyysinen inhoreaktio. Joten ei tässä välttämättä ole kyse sh:sta. Tärkeintähän on, että syöt tarpeeksi ja hyvää ruokaa, josta nautit! Ja kuinka hienoa, jos pääset kokemusasiantuntijakoulutukseen. Mikä sen upeampaa, kuin se, että pystyt kääntämään rankat kokemuksesi avuksi ja hyödyksi muille ja itsellesi. Tsemppiä! Leenaniina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, vahvistit mun mietteet :)
      Tuo haku kokemusasiantuntijankoulutukseen on vasta ensi syksynä, joten tässä ehtii vielä tapahtua joko paljon hyvää tai pahaa. Jotta mä olisin "clear" siihen hakuun, mun pitää olla paaaljon paremmassa tilassa kuin nyt. Mutta onneksi mulla on pirun hyvä psykologi apuna :)

      Poista
  7. Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista

Kommentoi, vaikuta ja ilahduta