31. tammikuuta 2016

La Bayaderé, part 1

Varautukaa pitkään postaukseen!


"Liikekieleltään hienostuneen yksinkertainen ja puhtaan geometrisesti sommiteltu Varjojen 
valtakunta -kohtaus paljastaa nuoren Petipan suurenmoisen taitavuuden.
Tämä näytös on erityisen vaikea balettiryhmälle, koska jokainen liike on tehtävä täysin yhdenmukaisesti.Bajadeerissa balettiryhmä on pääroolissa ja jokaisen ryhmän jäsenen pitäisi tuntea itsensä ballerinaksi. Heidän on tanssittava ja hengitettävä kuin yksi ihminen.                                                                               -Natalia Makarova"


Natalia Makarovan Petipan mukaan koreografioima Bajadeeri oli sanalla sanoen uskomaton! Mä olen nähnyt suuria klassisia baletteja ennenkin - Joutsenlampi, Prinsessa Ruusunen, Romeo & Julia - mutta Bajadeeri poikkesi näistä kaikista huomattavasti. Tarunhohtoiseen Intiaan sijoittuva traaginen rakkaustarina - onko niitä muunlaisia balettimaailmassa? - oli jossain määrin tuttu, johan siitä kertoo Joutsenlampi lintuversiona, mutta poikkeavan siitä tekee jo pelkästään puvustus, josta vastasi Anna Kontek. Sitä säihkeen määrää! Puvut olivat todella vaihtelevia: oli bajadeerien haaremiasuja, upeita yksityiskohtaisia tutuja, ylibramiinin ja radzan hyvin vaikuttavia asuja, Solorin yksinkertaisempi soturin asu, mutta näiden vastakohdaksi melkein alkuasukkailta vaikuttavien fakiirien hassunhauskat lannevaatteet ja päähineet, ja varmaan eniten nauruja kirvoitti pronssijumalan erittäin vartalonmyötäinen asu. Vai olikohan se kokovartalotrikoo..? Vai oliko tanssijalla vain trikoot ja lannevaate? Vaikka kuinka yritin kiikaroida, niin en saanut siitä selvää.

Mutta ennen kuin innostun kertomaan Bajadeerista vielä tähän hätään, niin palataan ajassa taaksepäin!


Heräsin jo vähän viiden jälkeen, sillä mun juna lähti ennen yhdeksää. Mutta kuten mulle aina käy matkaa edeltävänä yönä, niin en perjantaita vasten yönä nukkunut kuin hätinä kolme tuntia. Sain viimein vähän ennen neljää unen päästä kiinni katsottuani Friin murhaohjelmia, ja heräsin ihan tokkuraisena. Mutta kofeiinitabletit naamaan, vedenkeitin päälle ja kookosmaito mikroon lämpiämään. Mä tykkään tehdä aamupuuroni hyvin uusavuttomalla tavalla eli pikahiutaleita kuumaan nesteeseen :D En todellakaan rupea kolistelemaan kattiloiden kanssa aamulla, sillä a) se vie aikaa ja b) siitä tulee sotkua. Sitä paitsi tykkään paljon enemmän pikakaurahiutaleiden koostumuksesta kuin niistä ei-pikahiutaleista.
Mun piti myös Doora toimittaa toiselle mummille hoitoon, ja koska tiesin Dooran joutuvan olemaan päivän ajan yksin ja tiesin sen voimakkaan närästystaipumuksen, jouduin puoliksi lahjomaan sen syömään. Toisin sanoen vähän nappuloita, paljon raejuustoa ja tonnikalaa ja juustoa ja karkkia (aka kuivattuja kananpaloja). Näin sen masu ei ole tyhjä koko päivää, sillä Nappu on vieraassa paikassa vähän ronkeli syömään.
Vein Dooran hoitoon ja jatkoin taksilla matkaa rautatieasemalle. Juna, joka Helsinkiin meni, oli täpötäysi. En käsitä miten ihmeessä perjantaiaamuna etelään menevä juna voi olla niin täysi, sillä nyt ei ole mikään loma-aikakaan kyseessä. Ei muuten, mutta inhoan täysiä junia, ja inhoan sitä jos mun vieressä istuu joku. Reviirijuttuja, näes ;)

Helsinkiin saavuttuani jätin laukun säilöön, ostin ison chai latten ja menin keskustaan shoppailemaan. Zarassa oli hurja ale, ja sieltä löysin neuleen ja farkut. Joku saattaa muistaa, että kyselin Instagramissa eräässä kuvassa vinkkejä mitä mun pitäisi tehdä Hki:ssa, ja yksi kohta oli hankkia ilmainen meikki, joten tätä varten marssin Stockan kosmetiikkaosastolle. Löysin itseni pian Chanelin huulipunaosastolta ja pyysin myyjätärtä suosittelemaan mulle jotakin hyvää sävyä. Olen aina käyttänyt suht huomaamattoman punaista huulipunaa, joten oli vähän hätkähdyttävää nähdä miten hyvin mulle sopii hyvin tumma viininpunainen huulipuna. Ihastuin tähän sävyyn, mutta 41 euroa on mulle todella kova hinta yhdestä huulipunasta, joten löysin Maybellineltä halvemmalla hyvin paljon samanlaisen punan sekä uuden ripsarin.
Kiertelin vielä keskustassa, kävin Briossissa syömässä kalkkunasämpylän ja jatkoin kiertelyä Forumissa ja Kampissa. Poikkesin Piruettiin ja mietin säärystimien ostamista - ne 40-senttiset kun olivat vitosen - mutta en mä niitä kyllä käyttäisi; mulla on ihan tarpeeksi säärystimiä. Lopulta alkoi jalkoja ja selkää särkeä ja kello olla kolme, joten kävin S-marketista hakemassa ruokatarvikkeita, hain laukun rautatieaseman säilöstä ja lähdin tarpomaan kohti hotellia. En muistanutkaan että rautatieasemalta Scandiciin oli niin pitkä matka (melkein Oopperaa vastapäätä) ja raskas laukku olalla matka tuntui tuplasti pidemmältä. Mutta viimein pääsin hotellille, tsekkauduin sisään ja lähdin etsimään huonetta.

Hotellin sisustus oli personoitu kivasti! Yleensä hotellien sisustus on hillitty ja usein jopa varovainen, joten Scandic Park teki siinä poikkeuksen.
Suurta ihmetystä aiheutti tuo kuvassa oikealla näkyvä korttipidike. Pääsin huoneeseen ja yritin laittaa valoja päälle, mutta ei mitään. En saanut mitenkään valoja päälle, ja ajattelin että ne syttyvät jos kortin laittaa tuohon vekottimeen. Mä laitoin kortin mutta ei mitään. Meinasin jo lähteä respaan sanomaan, että mun huoneessa ei ole valoja, mutta päätin kokeilla tuota korttijuttua vielä kerran. Ilmeisesti en ollut työntänyt korttia tarpeeksi syvälle, sillä kun siitä vekottimesta lähti semmoinen naksahdus niin valotkin syttyivät. Ah!


Huone oli pieni, 15-neliöinen, ja sävymaailmaltaan hillitty, mutta mä tykkäsin! Sänky oli mun mittasuhteisiin ja kokemuksiin nähden valtava ja olo tuntuikin siinä hieman yksinäiseltä - mä kun olen tottunut siihen 90-senttiseen single bediin, josta Doora vie ison osan :D



Koska mä olen tottunut niihin persoonattomiin hotelleihin, niin tämä pieni panostus sisustukseen ja pienet yksityiskohdat ihastuttivat mua kovasti. Seinä, jolla oli erikokoisia kehystettyjä kuvia, oli varsin kekseliäs, ei vaadi paljoa vaivaa mutta kuitenkin näyttää hienolta!
Mutta pieni pettymys mulle oli kylppäri. Ensinnäkään siellä ei ollut suihkumyssyä, joka mun mielestä kuuluu hotellihuoneen perusvarustukseen. Lisäksi suihkukaivo veti tosi työläästi ja vettä oli ympäri kylppäriä. Miksi ihmeessä Scandic Park ei ole korjannut tällaista asiaa, sillä luin useampia palautteita, joissa moitittiin juuri tätä?


Ihanan lämpimän suihkun jälkeen pidin pienen picnicin. Huppastuani viitisen tuntia korkkareissa mulla oli paitsi kiljuva nälkä niin kiljuvat kivut. Karjalanpiirakat ovat yksi mun pelkoruoista, mutta kätevyytensä takia ne päätyivät nyt evääksi. 
Syötyäni lepäsin vielä hetken ja rupesin sitten laittamaan itseäni valmiiksi.

no se pakollinen asukuva

Pelkäsin koko ajan myöhästyväni ja hoin itselleni koko ajan, että kyllä mä ehdin, ei mitään hätää. Ja kyllä mä ehdinkin! Kolmen minuutin matkalla Oopperatalolle nielin jo intoitkua, sillä en meinannut millään pysyä nahoissani; hoin vain calm down, calm down.
Olin sopinut jo aiemmin Sallan kanssa tapaamisesta, ja (mun) pienen panikoinnin jälkeen treffattiinkin! Pakko myöntää, että mulle iski hirmuinen alemmuudentunne, sillä Salla oli niin vaivattoman elegantti pikkumustassaan ja hiukset niskanutturalla, pitkistä ballerinansääristä puhumattakaan, kun mä taas tunsin olevani kääpiömittainen homssu ryppyisissä vaatteissa :D
Hetken päästä trumpettifanfaari rupesi soimaan kuin ratsuväellä konsanaan, ja lähdettiin omille paikoille.



Pelko siitä, etten näkisi kolmosparven kolmosriviltä, oli onneksi suhteellisen aiheeton: mulla oli esteetön näkymä lavalle. Lisäksi penkkirivit nousivat voimakkaasti, joten pitkäkään ihminen mun edessä ei olisi haitannut. Edes teatterikiikarit eivät olisi olleet niin pakolliset kuin ensin luulin.

Mutta sitä fiilistä ei voi sanoin kuvailla, kun Bajadeeri viimein alkoi - puhumattakaan siitä kun Zakharova tuli esiin ensimmäistä kertaa! Yleisö oli ihan fiiliksissä, taputti ja bravosi vähän väliä myös Solorin roolin tanssineelle Michal Krcmárille ja Desislava Stoevalle, Gamzattille.
Ensimmäinen näytös kesti tunnin ja päättyi Nikiyan kuolemaan, ja kuulin yleisön ihastelevan Zakharova käsiä eikä suotta: miten voi ihmisellä olla niin upeat kädet?! Ihan kuin ne kädet olisivat kumia, ei lainkaan luita!
Näiden käsien ja äärettömän sulavien port de brasien lisäksi en voinut kuin ihailla Zakharovan jalkoja, ikuisuuksiin jatkuvia developpéita ja arabeskeja, korkeita attitudeja, hyvin vaivattomia bourréita. Zakharova on parhaimmillaan juuri Nikiyan ja Odilen ja Kitrin kaltaisten vahvojen naisten rooleissa, sillä häneltä löytyy varsinkin sitä teknistä lahjakkuutta, jota noihin rooleihin vaaditaan.
Mutta kerrassaan kaunis ballerina from head to toes!

no se pakollinen peilipose :D
Ja Bajadeeri vain parani loppua kohden. 
Varjojen valtakunta oli kerrassaan upea! Vaatii käsittämätön määrä harjoittelua ja keskittymistä balettikuorolta pystyäkseen tekemään jokainen liike täsmälleen samalla tavalla pikkusormea myöten! Korkealta näki lähes valitettavan hyvin kaiken, jokaisen rivin, jokaisen tanssijan. Yksi ballerina keräsi hieman negatiivista huomiota, sillä hänen arabeskinsä eivät pysyneet samalla tavalla kuin muiden. Jalat tärisivät voimakkaasti ja takajalka putosi välillä hitusen ennen muita. Kuulin toisella väliajalla myös muutaman muun katsojan kiinnittäneen tähän huomiota. Mutta ihmisiä ne ballerinatkin ovat, ja ehkä tällä tanssijalla oli vaan huonompi päivä? Ei aina voi onnistua. Ja voihan olla, että Zakharovan vierailu aiheutti ylimääräistä jännitystä porukkaan. 

Zakharovan kunniaksi voi sanoa sen, että hänellä on pettämätön rytmitaju. Etenkin Nikiyan kuolemassa tämän saatua kukkakorin käärmeen ylleen ja hänen syyttäessään Gamzattia (ts. osoittaa Gamzattia sormellaan), ensimmäisellä kerralla orkesterin soittama isku tuli hitusen jäljessä mutta Zakharova onnistui todella hienosti odottamaan ja ennakoimaan sen iskun. 
Tämä sama toistui pariin otteeseen. Toinen oli vähän ilmiselvämpi tapaus, kun Solor ja Gamzatti tanssivat pdd:n ja mukana oli muita balettiryhmän jäseniä. Gamzatti aka Stoeva päätti piruettinsa ja otti loppuasennon, mutta orkesteri oli ihan vähän myöhässä eikä iskut osuneet kohdalleen. Tämä kuitenkin lähinnä kirvoitti naurut yleisöltä. Ehkä hc-prima ballerinan vierailu jännitti vähän kaikkia; itse ainakin olisin ollut löysät housuissa :D

näkymä mun paikalta :D
Pakko sanoa vielä erikseen, että Zakharovaa partneerannutta Krcmária parempaa tanssijaa tuskin olisi voitu valita, sillä Michalin Solor oli vahva ja voimakas, ja luoja sitä tekniikkaa! Ei siis mikään ihme, että hänelle ojennettiin Bajadeerin päätyttyä Fazer-palkinto!
Mutta vaikka Desislava Stoeva oli erittäin hyvä, niin mun mielestä hän jäi hitusen Svetlanan ja Michalin varjoon. Kun päärooleissa on kaksi sekä teknisesti että ilmaisullisesti niin taitavaa tanssijaa, niin se pakostakin nostaa rimaa myös muiden kohdalla. Teknisesti Stoeva oli vahva ja siisti ja hänen Gamzattinsa onnistunut, mutta pakostakin jäi hitusen näiden kahden varjoon.


Vaikka olen ennen käynyt katsomassa klassisia baletteja Oopperalla, niin koskaan ennen en ole kuullut yleisön suorastaan mylvivän samalla tavalla! Ei pelkästään näytösten päätteeksi, mutta niin variaatioiden, padisten kuin kiihkeän piruettisarjan päätteeksi yleisö taputti ja huusi bravota niin kiihkeästi, että välillä ei kuullut orkesterista yhtään mitään. 
Ja voitte vain kuvitella millaiset suosionosoitukset Zakharova ja Krcmár sekä Stoeva saivat! Hakkasin käteni aroiksi, huusin bravota muiden ohella, ja koko yleisö seisoi. En ole koskaan todistanut suomalaisyleisön vastaavaa reaktiota; se oli mahtavaa! Lisäksi Zakharova osasi todella loistavasti ottaa yleisön huomioon; välillä tuntui siltä kuin hän olisi katsonut suoraan silmiin. Se yhteys hänen ja yleisön välillä oli todella ennennäkemätöntä ja harvinaista!
Todellakin bravo!



Baletin päätyttyä menin vielä viimeisen kerran Oopperashopiin tällä kertaa tekemään ostoksia. Olin pyörinyt siellä kahdella aiemmalla väliajalla yrittäen miettiä mitä ostaa, mutta olin vielä niin kiihtynyt Zakharovan näkemisestä ja baletin jatkumisesta, että läsnäolot olivat salissa ja toisaalta samalla mietin kuinka mustat mun silmänaluset ovat, sillä usempaan otteeseen olin melkein itkeä ääneen :D On muuten jännä tunne kun posketkin ovat kananlihalla ;)
Mutta lopulta päädyin ostamaan ballerina-aiheisen tiskirätin (saa nähdä raskinko käyttää) sekä aivan ihanan hiussoljen. Laitan kuvia niistä seuraavaan postaukseen.

Tosiaan jotta tästä postauksesta ei tulisi kolmen kilometrin pituinen, niin jatkan ostoksista ja lauantaista toisessa postauksessa :)

näistä kuvista kiitos kuuluu Sallalle!

5 kommenttia:

  1. Mua niiiin harmittas etten päässy katsomaan tota mutta onneksi voin täältä lukea kuinka hieno Bajadeeri oli;) olet ollut kyllä niin kauniina ja eleganttina aikuisena naisena liikkeellä:)! Vau!

    VastaaPoista
  2. Kuulostaa upealta! Ehkä mäkin vielä joskus pääsen Oopperaan katsomaan balettia :). Tuo hotelli näyttää hienolta! Samoin sun vaatteet ja meikit :).

    VastaaPoista
  3. Kiva kuulla sun reissusta :) Toi olis kyl tosi kiva et menis hotelliin yöksi, kun menee katsomaan Helsinkiin balettia. Ei tarvitsisi koko päivää kulkea samoissa vaatteissa ja mennä illalla sit nuhjusen oloisena Opperatalolle. Tosi kivan asun valitsit illaksi :)

    Itekkin tykkäsin tosi paljon siitä varjojen valtakunnasta. Se vaati paljon niiltä tanssijoilta. Jotenkin muistan et silloin kun mekin oltiin katsomassa Bajadeeria, et joku tanssia tuli ennen aikoja arabeskeista alas yms. Tosi harmi :/

    VastaaPoista
  4. Mä rakastuin bajadeeriin kun se tuli viime vuonna teemalta ja mua harmittaa etten päässyt katsomaan! kivalta kuitenkin kuulostaa sun reissu:)

    VastaaPoista

Kommentoi, vaikuta ja ilahduta