31. joulukuuta 2015

Viimeistä viedään...





Hassua ajatella, että tätä vuotta on enää alle tunti jäljellä, sillä aika - ja koko vuosi! - on mennyt niin nopeasti! Mutta jos tässä nyt miettii vuoden plussat ja miinukset ja tekee jotain yhteenvetoa, niin voi samalla miettiä millä mielin uuteen vuoteen.

Asiat menivät ja eivät menneet kuten suunniteltu. Baletissa olin niin ylpeä kevätnäytöksen rooleistani, sillä mulla oli tavanomaisen yhden roolin sijaan kolme, joista yksi oli soolo. Joo-o, tiedetään, Coppelian soolo oli todellakin "soolo", mutta 10-sekuntisen sooloni luonteesta huolimatta mä olin todella ylpeä roolistani Coppeliana ja harjoittelin hurjasti löytääkseni just oikeanlaiset liikkeet :D
Mutta samalla sh veti mua pahasti syövereihinsä, ja kesä oli mitä oli: pelkkää mustaa. Vannoin ennemmin tappavani itseni kuin lihovani edes kiloa; en nähnyt ulospääsyä, en toivoa, en mitään.
Lueskelin toissapäivänä mun Ig:n postauksia ja mietin miten mä olen päässyt tähän pisteeseen. Muistan ne helvetilliset ahdistuskohtaukset, jotka vain tippitaidot katkaisivat: kylmäkalleja paidan alle ja pieneksi keräksi pimeän kylppärin lattialle makaamaan, kunnes pahin oli ohi.
Ilman nykyistä terapiaa ja terapeuttiani en olisi tähän pystynyt, joten ehdottomasti yksi vuoden plussista on tämä terapia. Vaikka se on rankka, se on opettanut mulle paljon!



Ehdottomasti merkityksellisimpiä oppimiani asioita on se, että onnellisuus ja tyytyväisyys lähtevät aina itsestä! Mä luulin aina ennen, että mä parannun kunhan saan oikeaa apua. Ehkä pieni totuudenhäiven tässä on, sillä oikealla avulla voi olla suuri merkitys, mutta ilman omaa päätöstä ja sitoutumista ei siitä tule mitään.
Mulle puhuttiin sh-polilla aina siitä pirun motivaatiosta. Eikö tanssi ole sulle hyvä motivaatio parantua? Eikö Dooran hyvinvointi ole sulle hyvä motivaatio?
Sama kuin mun nokan edessä olisi heiluteltu porkkanaa: saat tämän jos paranet!

Alussa mä haksahdin siihen motivaatioansaan, mutta nopeasti opin, ettei motivaatioon pidä luottaa. Motivaatio on yhtä myyntipuhetta, myyntipuhetta! Motivaatio tulee ja menee, ja samoin käy oman toipumisen jos juoksee sen motivaation perässä.
Mulla loppui motivaatio tasan sen jälkeen, kun sain luvan palata tanssisalille. Jos mä olisin luottanut motivaatioon, mennyt sen perässä, niin mä en olisi koskaan päässyt siitä tilasta eteenpäin.
Mutta tähän tulee nyt se iso MUTTA.
Mä tein päätöksen, että yritetään nyt tämän viimeisen kerran. Mä annan itselleni vuoden aikaa, jolloin mä teen kaikkeni parantumisen eteen. Jos en tästä pääse silloinkaan eteenpäin, niin sitten olkoot!
Ja se toimi, ja myös se pirun motivaatio alkoi löytyä!

Eli vuoden 2015 varmaan suurin oppi on ollut se, että kaikki on itsestä lähtöisin! Kukaan ei sua paranna. Kukaan ei tee sinua onnelliseksi ja tyytyväiseksi. Kukaan ei muuta sun käsitystä itsestäsi. Kaikki, koko elämä, on sinun itsesi käsissä!
Ja tämän tajuaminen on ollut yksi vapauttavimmista, yksi voimaannuttavimmista asioista, jonka olen koskaan oppinut!

Joten nyt näillä opituilla eväillä on hyvä lähteä jatkamaan eteenpäin.
Mitä mahdollisiin uudenvuoden lupauksiin tulee, niin koulusta valmistuminen on yksi sellainen. Haluaisin kovasti myös pyrkiä kokemusasiantuntijan koulutukseen ensi syksynä mikäli vointini sen sallii, ja viimeisin mutta ehdottomasti tärkein on kehittää "itsetyytyväisyyslihaksia" ;)



Hyvää ja menestyksekästä uuttavuotta 2016 teille kaikille!

10 kommenttia:

  1. Ansaitsisit jonkun palkinnon tästä kaikesta - miten olet selvinnyt näin uljaasti tähän pisteeseen. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos ihana! <3 Mutta eiköhän se palkinto ole hyvä olo, ainakin siltä tuntuu :)

      Poista
  2. Niinpä, totuus löytyy siis vanhasta sanonnasta: Kuka sen kissan hännän nostaa ellei kissa itse. Kai se on niin, että kun luottaa itseensä ja ottaa itseään niin sanotusti niskasta kiinni, niin elämä kantaa.
    Jatka samalla tiellä ja ole onnellinen saavutuksestasi.
    Hyvää uutta vuotta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, ehkä se on noin vaikka en yhtään tykkää sanonnasta "ottaa itseään niskasta kiinni", koska ihminen tekee valintansa senhetkisten tilanteiden mukaan. Mut uusien opittujen taitojen ansiosta luotan kyllä enemmän itseeni ja siihen, että elämä kantaa :)
      Kiitos paljon ja hyvää uutta vuotta :)

      Poista
  3. Mä en tiedä mitä sanoa, mä olen susta aivan tajuttoman ylpeä! Mä en ole käsittänytkään, kuinka suuren harppauksen oot ottanut vuodessa ja olen tajuttoman onnellinen sun puolesta <3 Ja nykyiset kuvat mitä susta on... Sä olet järjettömän kaunis ♡ Hyvää UuttaVuotta ☆★☆

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tiedä mitä vastata, sait kyyneleet silmiini.
      Kiitos ihana! <3

      Poista
  4. Minkä merkkisiä kärkitossuja sinulla on ollut ennen Gaynor Mindenin tossuja? Onko ne sinusta huono valinta toisiksi kärkitossuiksi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on ollut vain Grishkon ja Gaynorin tossuja. Ekat tossut olivat Grishkon Fouette Pro-Flexit, ja tokat olivat GM:n. Mä itse tykkään eniten Gaynoreista niiden mukavuuden ja kestävyyden takia, mutta kaikki ei sovi kaikille. Joillekin GM:n tossut eivät sovi lainkaan, joten kannattaa aina sovittaa, sillä tossu on erilainen kuin nämä perinteiset käritossut.
      Mutta kyllä, mun mielestä ne ovat hyvät tossut, sillä ainakin itse niistä tykkään ja itselleni ne ovat hyvät ja sopivat.

      Poista
  5. Sä oot ihan super!! <3 Oot niin vahva ja sisukas ihminen ja ansaitset elämän ilman sh:ta!!

    Hali<3

    VastaaPoista

Kommentoi, vaikuta ja ilahduta