11. marraskuuta 2015

#petiteproblems



Tiedät todella olevasi lyh.. siis pienikokoinen (tai kuten mä tykkään sanoa niin pituussuuntarajoitteinen), kun...

1. Aamuisin joudut varvistelemaan kylppärin peilin ääressä, koska et näe koko kasvojasi siitä. Peili on vain sijoitettu liian korkealle.

2. Kaupassa joudut joka käytävällä etsimään sitä pyörillä toimivaa jakkaraa, koska et yletä ottamaan ylähyllyltä sitä tarvitsemaasi tuotetta.

3. Shoppailupäivää edeltävänä yönä näet painajaisia hukkuvasi lahkeisiin. Miksi, voi miksi niiden housunlahkeiden täytyy olla kaksi metriä pitkiä?! Jos ne housut istuvat takamuksesta, niin sitten lahkeet uivat puoli metriä edellä.

4. Shoppailupäivänä ostamasi korkeavyötäröiset housut käyvät samalla myös korsetista: vyötärö on niin korkealla, että se ulottuu kylkiluihin saakka.

onneksi Suomessa ei ole ihan NOIN korkeita hyllyjä kaupoissa :D
5. Kun olet vaatekaupassa ja löydät just sen sopivan paidan, joka valitettavasti killuu yli puoli metriä kätesi ulottumattomissa eikä missään ole näkyvissä sitä kättä pidempää apukeppiä.

6. Kun ihmiset eivät huomaa sinua kaupassa, vaan tönivät sinua samalla kun vaivattomasti kurottautuvat ottamaan ylähyllyltä jotain.
Mutta tähän hyväksi apukeinoksi olen todennut kyynärpäät: niillä kun vaivattoman vahingossa survaisee tönijää lonkkaluuhun, niin johan minutkin huomataan. Yleensä saan osakseni ärtyisän katseen, mutta hei: itsepäs aloitit! ;) ;'D

7. Kun ihmisistä on niin kummallisen mukavaa vitsailla sun pit.. siis lyhyydestä ja mitätöivät sen faktan, että pituudestani huolimatta olen ihan yhtä ihminen kuin sinäkin!

8. Kun vielä lähes 30-vuotiaana sinua luullaan 17-vuotiaaksi.


9. Kun istut penkille eikä jalat osu maahan. Tämä erityisesti busseissa!

10. Kun 5-vuotias siskontyttösi ylettyy sinua melkein hartioihin :D

11. Kun saat koko ajan kuulla olevasi söpö koska olet niin lyhyt.

12. Kun menet konserttiin etkä näe muuta kuin valot, koska aina on joku edessä.
Tai kun menet teatteriin/leffaan/tmv etkä jätä takkiasi narikkaan, sillä joudut taittelemaan sen tyynyksi takapuolesi alle, jotta näkisit jotain, sillä aina on jonkun pää edessä.

13. Kun olet mestari kiipeilemään keittiössä, sillä kaappien keski- ja ylähyllyjen tavarat ovat aina ulottumattomissasi.

14. Kun joudut vähänväliä ottamaan juoksuaskeleita pysyäksesi (pidempijalkaisten) kavereiden perässä.

15. Kun kurotat ottamaan jotakin ison laatikon pohjalta, putoat sinne laatikkoon.
Oikeasti, näin kävi mulle työharjoittelussa Mustissa ja Mirrissä; olin purkamassa isoa kuormaa ja kurottelin lähes metrin korkuisen (vai syvyisen) pahvilaatikon pohjalta tavaroita mutta putosin sinne pirun pahvilaatikkoon :D Ei siinä muuten mitään, mutta pahvilaatikko oli keskellä liikettä ja tilannetta oli todistamassa paitsi asiakkaita niin myös työnantaja, ja he saivat kyllä makeat naurut :'D



Tunnistatteko itsenne kohdilla näitä ns. petite probleemoja? Tai onko teillä jotain muita #petiteproblemseja? :)

12 kommenttia:

  1. En valitettavasti voi samaistua tuohon ongelmaan, mutta hauskasti siitä kirjoitit:) hassua, en blogin perusteella ikinä ajatellut että olisit jotenkin lyhyt.. Tai siis pienikokoinen;) miten pitkä olet, jos kerran pidät itseäsi pienempänä kuin kaverisi? Mun kaikki kaverit (parhaimmat) on 159-161cm eikä ne musta oo mitenkää epänormaalin pieniä, vaikka ite oon 170cm. Ehkä voisit kääntää sen ylpeyden aiheeksi ja parhaaksi puoleksesi:) teepä postaus samalla teemalla mutta miten hyödyt pienuudesta;)!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, kiitos :)
      Viimeisimmässä mittauksessa jotain reilu vuosi sitten olin 154,7 cm ja olen siis nikamamurtumien takia painunut kasaan tähän mennessä viitisen senttiä ja se vain jatkuu :/
      Tympii mutta no can do. Tosin ehkä pituus on katsojan silmissä niin kuin kauneuden väitetään olevan, ja ehkä mä tän kasaan painumisen takia olen jotenkin vähän herkillä oman pituuteni (tai sen puutteen) suhteen; tosin muistan, että olen aina halunnut olla vähän pidempi. Jo 165 cm olisi ihan huikea pituus, ja mua ärsyttää ihan suunnattomasti kun sen mittaiset ja pidemmät ihmiset valittavat olevansa liian lyhyitä! >:( :D

      Mutta kiitti hei ideasta: ehkä voisin tehdä tosiaan tuon postauksen pienuuden hyödyistä tähän vastapainoksi! ;)

      Poista
  2. Tää oli kiva! Itsekkin hieman lyhyenä (n.160cm) osaan samaistua noihin. Ja vaikka olenkin vielä kasvava nuori niin kyllä se välillä tympii kun pikkuveljeä luullaan isovelieksi, ikärajaltaan 12olevaan elokuvaan ja teatteriesitykseen kysytään henkkareita ja lääkärissä luullaan ala-aste ikäiseksi. Kun ikää on kuitenkin jo(sun näkökulmasta vasta) 15. Tietenkin tohon vaikuttaa se että oon muutenkin tosi pienikokoinen:D mä kyllä tykkään olla pieni ja epäilen, että mulle tulis identieteetti kriisi jos mulle tulis joku kasvupyrähdys:) onhan Tässä lyhyydessä hyötyjäkin ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sä oot Elli ihan oikeassa siinä, että on tästä lyhyydestä ajoittain hyötyäkin :) Mutta kyllä mä aina välillä toivon että mulle olis siunattu edes vähän enemmän pituutta, ei tarvisi leikkiä apinaa kun kollaa keittiön yläkaappeja :D

      Poista
  3. En nyt yhtään voi samaistua näihin, mutta tekisi mieli tehdä saman tyylinen postaus pitkien ihmisten ongelmista :'D.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, tee vaan, olisi hauska lukea niitä! :D

      Poista
    2. Mulla vähän sama ku Helinällä :D

      Poista
  4. En pidä itseäni lyhyenä, mutta lyhyehkö voisi olla hyvä termi :D Suomalaisen naisen keskipituus oli muistaakseni n. 165cm, ja itse olen 162cm, eli parisen senttiä jää uupumaan. Olen myös sisarusparvestani selkeästi lyhin, sillä veli on jotain n. 180cm ja sisko n. 170cm. Sitten olen minä... :D Isä on myös suht pitkä, mutta äitin kanssa me ollaan tällaisia 160cm ja rapiat päälle. En voi kaikkiin kohtiin samaistua, mutta esim. nuo juoksuaskeleet pitkäkoipisten tovereiden seurassa on tuttua täälläkin, samoin tuo housunlahje-asia... -.- Äiti joutui aina lyhentämään mun lahkeeni kun olin lapsi/teini-ikäinen, nykyisin tyydyn vaan käärimään nuo lahkeen suut. En muista ostaneeni koskaan housuja, joden lahje ei vaatisi edes pientä käärimistä :/

    VastaaPoista
  5. Oh joo! Päivittäin töissä joudun käyttämään erilaisia apukeinoja ylettyäkseni, kotona ei hirveesti tarvii ku ylähyllyjä en ikinä käytä :D

    VastaaPoista
  6. Voi kyllä! Juuri noin! Aamun naurut ja samaistumiset, haha.
    Terkuin, lähes 30-vuotias, jota aina luullaan 17-vuotiaaksi :D

    VastaaPoista
  7. Mäki oon vaan 159 cm joten tuttuja ongelmia mullekkin :D
    On siitä lyhyydestä myös välillä apuakin, ei nyt tosin tule mitään mieleen mutta välillä huomaan ajattelevani että onneksi olen aika tappi :)

    VastaaPoista
  8. Voin niin samaistua tuohon ongelmaan, sillä minulta tultiin vielä kuudennellakin luokalla kysymään, että olenko jo eskarissa. Kysyjä oli hyvin pitkä nainen, mutta haloo? Olin silloin vähän alle 150 cm pitkä... siis lyhyt. :-D
    Toinen ongelmani on kun melkein kaikki kaverini ovat n.160-170 cm pitkiä, joten jos juttelen heidän kanssaan niin joudun AINA katsomaan yläviistoon koska muuten en nää heidän kasvojaan... :-)

    VastaaPoista

Kommentoi, vaikuta ja ilahduta