21. lokakuuta 2015

Questikestit

Ne jotka seuraavat mua Instagramissa (@hhheidijohanna) voivat muistaa, että muutamia viikkoja sitten satuin olemaan yksi kolmesta voittajasta eräässä Questbar-giveawayssa. Mä olin totaalisen järkyttynyt, ällistynyt, yllättynyt, ihmeissäni (lisää lisää synonyymejä :D) ja onnessani voitosta, sillä mulla on maailman paskin tuuri: koko ikäni aikana olen kaikista arvonnoista voittanut lapsena yhden Jaffa-koripallon (koripallon, joka oli Jaffa-pullon värinen ja siihen oli isolla painettu Jaffa) sekä viime keväänä erään opiskelijan opinnäytetyöhön liittyvässä arvonnassa patonkipassin koulun kahvilaan.
Joten voitte todellakin vain kuvitella, miten mä olen viimeiset kolme-neljä viikkoa odottanut tätä Questbar-pakettia kuin kuuta nousevaa!

Viime viikolla sain sitten Questiltä sähköpostin, jossa ilmoitettiin mulle tulevasta paketista: kaksi 12 kappaleen pakettia, joista toinen oli sample box ja toinen pumpkin pie -patukkalaatikko. Ja voitte vain arvata kuin tiheästi vilkuilin sitä paketin tracking numberia DHL:n sivuilla :D
Eilen aamuna se sitten tuli. Kahdeksalta aamulla tsekkasin DHL:n sivuilta, että puoli seitsemän aikaan on paketti lähetetty kuriirilla Vaasasta, ja varttia yli kymmenen (jälleen tsekatessani viimeisimmät tracking-tiedot..) mulle yhtäkkiä tuli tunne, että nyt, nyt se tulee! Ja sekuntia myöhemmin ovikello soi!
Miksi muuten niillä kuriireilla on semmoinen sähköinen, vähän puhelinta isompi vempele, jonka näyttöön pitää semmoisella "sähkökynällä" yrittää kirjoittaa oma nimmari mahdollisimman selkeästi?! Siitä nimmarista ei IKINÄ tule selkeää!





Sample boxista puuttui mun suosikit cookies & cream sekä S'mores, mutta ainahan mä voin käydä niitä ostamassa, eikä kaikki näistä mauista olleet mulle tuttuja.
Vähän epäilin etukäteen noita kurpitsapiirakkapatukoita, mutta ne ovatkin tosi hyviä! Patukka on kuorrutettu ja makea, mutta ei semmoisen tukalan makea, kuten jotkin Questin maut - esim. Cookie dough - ovat. Mukavaa vaihtelua on myös se, että tässä ei todellakaan ole mitään suklaata eikä maapähkinää (luulin tykkääväni maapähkinästä, mutta en todellakaan Questeissä! yhh :/ ), vaan makeudestaan huolimatta patukka on suht. pirteän ja raikkaan makuinen. Maistuu kurpitsalle, mutta ei todellakaan liikaa; kuorrutus tuo siihen mukavan, hieman kermaisen makuelämyksen ;)
Tämä pumpkin pie on myös vain rajoitetun ajan saatavilla, joten kannattaa ostaa ennen kuin menevät pois valikoimasta!
Pähkinä- ja manteliallergikoille huomautus, että tämä sisältää mantelia ja pekaanipähkinää, mutta Questit kyllä kaikki taitavat sisältää jotain pähkinää. Lisäksi jos on maitoallerginen (ei siis pelkästään laktoosi-intolerantikko), niin voi olla että Questit eivät sovi, sillä proteiinit ovat maito- ja heraproteiinia ja voivat sisältää muitakin maitotuotteiden jäämiä.
 

tää on hyvää!
Multa jossakin aiemmassa postauksessa kysyttiin, että miten mun vatsa kestää Questejä, niin vaihtelevasti. Patukoiden hiilihydraatit on korvattu sokerialkoholeilla ja myös kuitujen määrä on hurja, joten itse ainakin huomaan vatsan turpoavan vaihtelevasti noista; viime viikolla söin Chocolate brownie -patukan, ja siitä seurannut turvotus kesti kaksi päivää MUTTA mulla ei silloin ollut käytössä noita ruoansulatusentsyymejä. Nyt on jälleen käytössä iHerbistä tilattu Digest Basic (klik!), ja niillä on todella huomattava vaikutus, sillä nyt ei ole vatsa turpoillut noista Questeistä.
Joten mikäli kärsit epämääräisistä vatsavaivoista eikä sulla välttämättä ole todettu laktoosi-intoleranssia, keliakiaa tmv mutta siltikin esim. maitotuotteista tai viljoista tulee jotakin oiretta, niin tuo Digest Basic voi hyvinkin auttaa. Se sisältää kaikki ruoansulatusentsyymit, joita ihmisellä usein on liian vähän, ja auttaa näin ollen kroppaa sulattamaan ruokaa paremmin ja näin voi eri vatsavaivat hellittää.
Mä oon itse ollut pikkuvauvasta lähtien todella herkkävatsainen (sairastin pahan koliikin vauvana), eikä tämä sh ole tilannetta yhtään helpottanut. Apteekista on saatavilla esim. Elivon ruoansulatusentsyymejä, ja sitä voi kokeilla. Mutta Enzymedicalta on saatavilla todella vahvoja entsyymejä (esim. Digest Gold, Digest Gold + , Digest Spectrum), jotka voivat tehota rajuihinkin oireisiin. Joten jos olet kovin herkkävatsainen, oirehdit eri ruoka-aineista vaikka sinulla ei olisi koskaan todettukaan mitään ruoka-aineallergiaa, niin suosittelen ainakin kokeilemaan ruoansulatusentsyymejä :)


Mitä muuta kuuluu?
Eilen mulla oli myös sydämen echo sen sivuäänilöydöksen takia, ja kaikki on kunnossa! Sivuääni johtuu mitraaliläpässä olevasta pienestä vaarattomasta vuodosta, ja myös rytmihäiriöt ovat vaarattomia. Nämä lisälyönnit ovat tulleet vasta tänä vuonna, ja kardiologi selitti niiden johtuvan stressihormonin korkeasta tasosta, ja se käy järkeen. Lisäksi mun sydänlihas on pieni, joten rytmihäiriöt tuntuvat pahemmin kuin ne yleensä tuntuvat, ja siihen vaikuttaa myös se että syke nousee herkästi. Ohjeena olisi ottaa beetasalpaajaa silloin kun syke nousee korkeaksi - näitä tiheälyöntisyyksiä on ollut jo kymmenisen vuotta - mutta se ei onnistu koska ne laskevat verenpainetta entisestään. Joskus ollessani 18-19-vuotias mulle määrättiin Propralia, ja sen jälkeen olin aina taju kankaalla loppupäivän. Alhainen verenpaine + beetasalpaajat = not so good idea.
Markkinoille on tullut uusi beetasalpaaja, mutta se maksaa euron pilleri, eli yksi puteli on melkein 130 euroa, joten mä katson ennemmin pystynkö elämään ilman.


Muuten olen löytänyt juoksusta itselleni baletin korvikkeen. Mä en ole koskaan tykännyt juoksusta - hyvä jos olen kolmea minuuttia jaksanut hölkytellä kerran puolessa vuodessa - mutta nyt olen huomannut miten melkein meditatiivista se voi olla! Mä oon aloittanut tosi varovaisesti; yli puolentoista kuukauden ajan hölkyttelin vain muutaman kerran viikossa pari minuuttia kerrallaan, ja vasta viime viikkoina lisäsin juoksukertoja mutta ajat pidin samoina. Viime viikolla käydessäni porukoilla Haapavedellä kävin koirien kanssa lenkillä (Daina on maailman paras lenkkikaveri!!), ja yhtäkkiä huomasin jaksavani juosta 10 minuuttia putkeen, sitten vartin. Se juoksun flow on niin mieletön fiilis, kunhan vaan pääsee sen tietyn epämiellyttävän pisteen ohi.
Kysyjille tiedoksi, että liikunta ja terveelliset elämäntavat ovat ainoa keino pitää sietämättömät fibro- ja hermokivut kurissa ja minut järjissäni, enkä ole innostunut pilaamaan maksaani jatkuvalla särkylääkkeiden popsimisella. Koska balettia ei ole ollut, olen koko kesän ja alkusyksyn levännyt paljon, syönyt yli 3000 kcal päivässä ja näin kasvattanut myös lihasmassaa, niin selkäkivut rupesivat palaamaan. Rupesin tarvitsemaan kipulääkkeitä enemmän, ja koska sh on pitkälti pilannut myös maksan toiminnan, niin ainoa vaihtoehto oli ruveta liikkumaan. Mä joudun koko ajan etsimään sitä tasapainoa, sillä jos liikun liikaa niin ärtyy ensin polvi ja sitten lonkkien bursiitit. Pakkoliikuntaa mulla ei sh:n puolesta ole juuri ollut, joten sen puolesta ei ole niin suurta vaaraa.

Paljon on tullut kyselyitä myös MM:stä, ja pari sanaa siitä.
Mä olen tosiaan noudattanut MM:ää tässä parantumisprosessissa, ja sen mukaan mun minimi päivässä on 2500 kcal, mutta olen pitänyt sen yli kolmentuhannen. Mä tein sen päätöksen, etten ihan tietoisesti ajattele sitä kalorimäärää etenkään alussa, koska jos mä olisin sitä vatvonut mielessäni, en olisi pystynyt siihen. En myöskään syönyt tietoisesti: mulle vakiintui nopeasti tietyt ruoat aterioille, ja söin aina kirja edessä, eli en keskittynyt märehtimään sitä, millaisen lusikallisen/haarukallisen otan ja vien suuhun, pureskelen ja ahdistelen. Mulla on kaikki maailman aika keskittyä syömään tietoisesti, ja tällä hetkellä prioriteettina on pysyä hengissä ja edistyä.
Mulla oli alussa joidenkin viikkojen ajan EH, extreme hunger, se jäätävä nälkä, jolloin mun suurin pelko oli että kehitän tästä vielä ahmimishäiriön. Mutta se on kropan tapa kertoa siitä hitonmoisesta energiavajeesta, nälkiintymisestä ja ruoan puutteesta, ja niin pitkään kun siihen vastaa ja syö just niin kuin kroppa kertoo - mä vetelin päivät pitkät suklaata ja karkkia, ja niistä tuli varmaan 3/4 päivän energiasta - niin sitä nopeammin se EH alkaa hellittämään. Kroppa on pirun fiksu, ja sille on syynsä miksi se huutaa vaikka suklaata: siinä on paljon kropan tarvitsemia ravintoaineita ja sen on myös helpompi sulattaa suklaata kuin saman verran leipää ja kasviksia. Joten mikäli - ja kun! - niitä syyllisyydentunteita tulee, niin voi helpottaa ajatus, että a) tämä ei kestä loputtomiin ja b) kroppa tarvitsee tätä.
Ja mitä tulee aineenvaihduntaan, niin sehän ei käynnisty kuin vaan syömällä enemmän! Mitä tapahtuu jos parantuessa syö alle 2000 kcal? Kroppa pysyy nälkiintymistilassa. Se kohtaa triagen: joutuu kriisitilanteeseen ja päättämään ne tärkeimmät toiminnot joita ylläpitää: sydämen ja aivojen toiminto sekä sisäelinten toiminto. Heti ensimmäiseksi se säästää aineenvaihdunnasta, hormonitoiminnasta sekä muista ei-niin-tärkeistä asioista, kuten hiuksista ja kynsistä. Koska kroppa tarvitsee enemmän ravintoa kuin mitä se saa, se joutuu ottamaan sen vajeen kudoksista.
Entä mitä sitten kun se saa sitä ravintoa riittävästi (puhutaan nyt kolmesta tuhannesta)? Kroppa ei luota suhun, vaan jonkin aikaa se säästää kaiken saamansa energian. Se on edelleen kriisissä - triage - eikä vieläkään uskalla tehdä muuta kuin ylläpitää välttämättömät toiminnot. Se on myös pahasti vahingoittunut, ja tähän viittaa yleensä nesteturvotus, joka kyllä ajan mittaan helpottaa.
Kun jatkat systemaattisesti syömistä ja kroppa huomaa että hei, mä saan sitä ravintoa, se uskaltaa ruveta jakamaan ravintoa sydämen ja aivojen ja välttämättömien sisäelimien ohella myös aineenvaihduntaan.

Mä voisin tästä aiheesta kertoa vaikka kuinka, mutta tiivistäen ihmiskroppa on fiksu!
Se on pitkään hälytystilassa eikä luota suhun seuraavan nälkäkauden pelossa, mutta kun systemaattisesti jatkaa syömistä ja vastaa extreme hungeriin ja pitää liikunnan minimissä (aliravittuna ja parantumisvaiheen alkuvaiheessa ja vielä pitempäänkin liikunta lisää ja ylläpitää stressihormonien korkeaa tasoa ja hajottaa kudoksia, esim. lihaksia ja luustoa, eikä kroppa niitä pysty vielä korjaamaan, ja näin ollen koko parantumisprosessi paitsi viivästyy niin hankaloituu ja vauriot voivat vaan lisääntyä), niin sitä paremmin kroppa alkaa toimimaan normaalimmin ja myös korjaamaan vaurioita.
Mikä mua on auttanut tässä jatkamaan niin se fakta, että sh aiheuttaa kroppaan sellaisia vaurioita, joiden korjaamiseen vaaditaan satoja ja taas satoja tuhansia kaloreita!
Helppoa se ei ole, mutta se helpottuu koko ajan; aliravitut aivot sekä aiheuttavat että ylläpitävät sh:hon liittyviä ajatuksia ja pakkomielteitä!
Mutta tämä siitä saarnasta :P

paras palautusjuoma on lämmin chailatte lisätyllä maidolla ;)

Kyselin tuossa jokin aika teiltä kasvisruokavinkkejä, ja nyt mennään puuropuolelle :D
Eli alan olla kyllästynyt tuohon mun vakkarikaurapuuroon, joten nyt vinkkejä esimerkiksi mantelimaidon ja kaurapuuron risteytyksestä!
Entä miten ihmeessä tehdään tuorepuuroa? Kaikki neuvot otetaan mielellään vastaan :')

18 kommenttia:

  1. Tuorepuuro yhdelle (Härkäpapua sarvista-keittokirjasta)
    0,5 dl rikottuja spelttijyviä tai esim tattarisuurimoita
    0,5 dl kuorittuja kaurasuurimoita
    1,5 dl vettä
    1. Mittaa jyvät illalla astiaan. Jätä seisomaan yön ajaksi.
    2. Syö aamulla marjojen, marjajauheen tai -keiton kanssa. Mausta halutessasi kanelilla. Jos pidät pehmeämmästä puurosta, jauha ainekset tehosekoittimessa tms.
    Chocochili-blogissa on kaikenlaisia hyviä kasvisruokareseptejä ja alpro creative kitchen-sivuilla soija- ja mantelimaitoon ym. tehtyjä herkkuja. Kerro joskus vaikka postauksessa jos olet kokeillut jotain reseptejä ja mistä olet tykännyt. Oli ihana lukea tätä sun postausta, jotenkin siitä huokuu sun vahvuus ja halu parantua. Muista hengittää! Leenaniina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, pitääkin käydä tsekkaan tuo mainitsemasi blogi ja Alpron sivut! Nyt oon kolmena päivänä ollut vallan hurjan rohkea ja tehnyt kaurapuuron makeuttamattomaan mantelimaitoon :D Ei kuulosta ihmeelliseltä, mut puuro on vaihtelevasti ollut pelkoruokaa ja aina tehnyt sen veteen, välillä syönyt ilman raejuustoakin, joten tää on mulle iso harppaus eteenpäin. Ja olihan se hyvää! ;)

      Poista
    2. Pieninkin rohkea askel on hyvä juttu ja siitä voi iloita .) Alpron vaniljaisiin soijamaitoihin tehty puurokin on ihanaa esim vadelmien kanssa. Niin ja mä olen tehnyt tuorepuuroa ihan tavallisista hiutaleistakin, kun ne sulaa helpommin. Avain on aina se liottaminen. Tiedätkö onko mitään protskupatukoita joissa ei olis pähkinää (ja kookosta tai mantelia) ja maitotuotteita? Mulla on noi tosi pahat allergiat ja olis kiva kokeilla jotain patukkaa joskus. Onnellisia puurohetkiä! Leenaniina

      Poista
    3. Suurimmassa osassa proteiinipatukoista on kyllä joko maitoproteiinia tai sitten maito- ja heraproteiini-isolaattia, ja harvassa on ne maidottomat versiot. Toistaiseksi ainoat löytämäni laktoosittomat proteiinipatukat taitaapi olla Lidlin Sportyfeelin kaksi laktoositonta patukkaa, mutta jos sä olet maitoproteiinille allerginen, niin ei taida laktoositon versio kovin auttaa :/
      Myös pähkinöitä ja mantelia tuntuu olevan tosi monissa patukoissa.
      Nakd -patukoilta on tullut maidottomia proteiinipatukoita, mutta niissä on cashew-pähkinää (http://fitnessfirst.fi/nakd-raakapatukka-strawberry-crunch-30g.html).
      En ole kokeillut seuraavia patukoita, mutta Pakkotoiston sivujen mukaan Nutri-Nickin patukat olisivat myös maidottomia, ja Protein Cruncher mainostaa itseään maidottomaksi myös (http://www.vegetukku.fi/tuotteet.html?id=10/186), mutta googletin nuo Nutri-Nickit ja ne sisältävät heraproteiinia, joten niiden kohdalla markkinointi todella pahasti pielessä >:(
      Mutta pähkinättömiä patukoita on todella vaikeaa löytää, sillä jos patukassa on käytetty kasviproteiinia, niin (lähes) aina ainesosista löytyy myös pähkinää ja/tai mantelia.

      Kannattaa googlettaa ja etsiä myös esim. iHerbistä josko löytyisi! :)

      Poista
  2. Tosi informatiivinen postaus ja kiva lukea sun omia kokemuksia!Tsempit<3

    VastaaPoista
  3. Jatkan tota meijän proteiinipatukkakeskustelua täällä kun sopii ehkä tähän kirjoitukseen :D En itse ole mikään hirveen suuri proteiinipatukoiden ystävä, koska jostain syystä miellän (perustui sitten oikeaan tietoon tai vaan tunteeseen) leivät, jugurtit ja hedelmät paremmaksi välipalaksi, kun protskupatukasta tulee vähän sellainen "mitäköhän kaikkia aineita tuokin sisältää" -fiilis. En silti ole mikään patukoiden vihaaja, ja niille kyllä todellakin löytyy myös paikkansa. Esimerkiksi just silloin viime perjantaina oli tilanne että luin pitkään hiljaisessa tilassa tenttiin ja halusin pienen mutta täyttävän välipalan, mutta en viitsinyt alkaa kerätä tenttikirjoja ja läppäriä ja mennä kahvioon jonku 10 minuutin takia, niin tollasissa tilanteissahan proteiinipatukat on aivan loistavia, nopeita ja täyttäviä välipaloja mielestäni. Kun ei oikeen viitti mitään leipää tai jugurttia kanniskella koko päivää repussa, ja hedelmä voi olla vähän hepponen välipala, kun on pari tuntia nököttänyt tenttikirjan edessä ja aikomuksena on nököttää vielä seuraavat pari kolme tuntia. Huomenna mulla on tiedossa taas rankka lukupäivä, joten ostin maistiaiseksi tuota suosittelemaasi Questbaria :) Otin vadelma-valkosuklaa maun, toivottavasti on hyvää sillä nuohan on aivan saatanan kalliita! :DD Yksi pieni patukka oli meijän prismassa 3e, mikä on omasta mielestäni ihan huikea summa yhestä patukasta, kun esim. koululounas maksaa sen 2,60e ja myös jos itse tekee ruokaa, niin kolmella eurolla saa jo tosi hyvän aterian. Et silleen tosi hyvä että voitit ton laatikollisen, tulee iso taloudellinen säästö sulle! :D

    ja ps. maistoin myös sitä Fazerin caramel & sea salt ja aaaahhh se oli iihana!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiedätkö mä olen kans mieltänyt leivän ja hedelmän paremmaksi välipalaksi, ja jotenkin proteiinipatukat sijoittuu jonnekin suklaan ja leivän välimaastoon. Ehkä siksi että se on patukka?
      Mut riippuu paljon patukasta, sillä jotkut prodepatukat ei ole suklaapatukkaa kummempia, kun taas toinen ääripää on esim nää Questit: mahdollisimman riisuttuja, paljo proteiinia. Mut Questien huono puoli on se hurja sokerialkoholien määrä eikä kroppa niitä aina tahdo pystyä sulattamaan.
      Mut on ne niin hyviä! Ja kalliita!! Jos ihastut niihin enemmänkin, niin iHerbistä saa reilulla 20€ tuollasen tusinan laatikon :)
      Kerro sit mitä tykkäsit, ja voin ite ainakin suositella muina makuina tuota pumpkin pietä, cookies and creamia sekä s'moresia! ;)

      Poista
    2. Niin siitä patukasta piti vielä tulla kommentoimaan :D Mun on kyl pakkoa sanoa, että maku ei omaan suuhuni kyllä sopinut hirveen hyvin :< en siis kauheesti tykännyt, luulen että se johtuu noista sokerialkoholeista. Makuna oli siis vadelma-valkosuklaa, ja mun suussa se maistu kummallisen suolaiselta, ja jostain kaukaisuudesta tuli hiukan jotain vadelmaista makua. Oli siellä valkosuklaakönttejäkin, mutta ne ei maistunut yhtään suklaalta, varmaan siksi koska patukassa ei olltu vissiin yhtään ns. normisokeria. Hyvänä puolena patukassa oli se, että piti nälkää varsin pitkään, eli oli varsin täyttävä välipalaksi. Voi olla että ehkä joku toinen maku olisi ollut parempi :)

      Poista
    3. Se valkosuklaa-vadelma ei ole munkaan makuun, en tykkää oikein yhdestäkään marjaisesta/hedelmäisestä Questista :/
      Mä todella voin suositella kokeileen Cookies & creamia sekä S'moresia, tosin s'mores on erittäin makea, samoin cookie dough. Mut jos on tosi makeanperso kuten itse olen, niin nuo ovat hyviä vaihtoehtoja :)
      Mut jos vielä innostaa kokeilla, niin se cookies & cream nyt ainakin, erityisesti lyhyt mikrotus tekee ihmeitä!!

      Poista
  4. Tosi paljon sain taas tsemppiä sun kirjoituksesta!! Kiitos siitä! :)

    Mä en löytänyt niitä kurpitsapatukoita mistään.. Kävin Helsingissä kahdessa eri P&S:ssä muttei sielläkään ollut :(
    Täytyy jatkaa etsintää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkään en nähnyt P&S noita kurpitsoita, joten en sitten tiedä tuleeko niitä kaikkialle myyntiin. Ehkä urheiluliikkeissä myytäisiin?

      Poista
  5. Tänään mietin että mitä voin syödä illalla vielä kun aivot halus ruokaa mutta vatsa ei vetäny ja payyke sano että oon jo liikaa syöny muutenki, sitten muistin tän sun postauksen ja tein leivän hyvillä mielin! :) ajattelin että keho on pakko saada pois säästöliekiltä ja siihen tarvitaan paljon ruokaa joten saan syödä mitä vaan!;) kiitos siis sinulle kun tsemppaat muitakin ja mulle annat ainakin rohkeutta:) kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, tää oli ihanaa kuulla! 😊
      Haluan yrittää auttaa muita, sillä tiedän miten vaikeaa sieltä on päästä ylös. Lisäksi Suomessa sh:n hoito on mitä on, ja olen itse joutunut maksamaan kovan hinnan puutteellisesta hoidosta ja tietotaidosta. Kenenkään ei pitäisi potilaana joutua kärsimään puutteellisesta hoidosta ja etsimään itse kunnon tehokasta hoitomuotoa, mutta koska niin on käynyt niin voin yhtä hyvin jakaa tietoa ja kokemusta ja koettaa auttaa muita :)
      Tsemppiä sulle! :)

      Poista
  6. Mun äidillä on ollut tuota vatsan turpoamisongelmaa millon minkäkin ruoka-aineen kanssa. Tilattiin nyt tuota Elivon ruuansulattajaa ja testataan auttaisko se äidillä. Kiitti kun vinkkasit tuollaisesta valmisteesta! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti on tuosta Elivosta apua! Mut jos tuntuu ettei se ole ihan riittävä, niin Enzymedicalla on tosiaan paljon vahvempia entsyymejä, ja niitä myydään ihan luontaistuotekaupoissa myös.
      Mut toivottavasti auttaa :)

      Poista
  7. Olisinpa tiennyt tuosta Minnie Maudista reilut pari vuotta sitten! Mulla nousi paino reilut kymmenen kiloa merkittävästä alipainosta normaalipainoon varmaan alle 2000 kalorin suunnitelmalla - ja siitäkin joskus pihistelin. Samaan aikaan liikuin varmaan pariakin tuntia päivässä parhaimmillaan. Nälkä oli kyllä silloin hurja, ja muistelin ajatelleeni, että voisin syödä vaikka antiloopin :D Kokonaista voipakettiakin himoitsin joskus, ja ahmimisen pelko oli valtava. Nyt parin vuoden jälkeen onneksi tuntuu, että keho on aika tasapainotilassa, eikä paino ole noussut, vaikka aika vapaasti syönkin ja herkuttelenkin. Osaan myös kuunnella nälkä- ja kylläisyysviestejä, ja se on ihanaa. Lihakseni ovat kuitenkin olemattomat, ja liikuntaan on vähän viha-rakkaus-suhde, joka nyt on ollut pitemmän aikaa vihan puolella. Hyötyliikuntaa tule, mutta muuten en oikein uskalla liikkua paitsi poikaystävän kanssa, sillä pelkään pakkoliikuntaa. Onneksi sinä olet löytänyt oikean tien, vaikuttaa tosi hyvältä! Tsemppiä paljon, sh:sta vapautuneena on ihanaa elää : )
    -Jenni

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suomessa MM ei ole ilmeisesti kovin tunnettu hoitomalli mikä on sääli, koska sillä on merkittäviä tuloksia saatu aikaan. Aivan liian usein painoa nostatetaan tosi alhasilla kaloreilla eikä sillä saavuteta mitään pitkän tähtäimen hyötyä, kuten itsekin olen todennut ja kuten sinäkin sanoit, että vasta nyt parin vuoden jälkeen tuntuu normaalimmalta.
      Liikunta on kyllä semmoinen, johon tulee viha-rakkaussuhde, ja joutuu itsekin miettiin missä menee raja pakkoliikunnan ja normaalin aktiivisen liikunnan välillä.
      Se liikunnan ilo voi olla vaikeasti löydettävissä, mutta itelläni sen toi mieluisan harrastuksen löytäminen. Sitä voisin sullekin ehdottaa, kokeilla sellaista mikä kuulostaa mukavalta ja koettaa olla ajattelematta sitä liikuntana.

      Mutta ihanaa kuulla, että sä olet kuitenkin parantunut noin hyvin :)

      Poista

Kommentoi, vaikuta ja ilahduta