28. lokakuuta 2015

My Wednesday

Mun mielessä on jo jonkin aikaa pyörinyt idea tehdä my day -tyylinen postaus mutta mietin taas sitä, että ketä oikein kiinnostaa tietää mun tylsistä päivistä. Päätin sitten videopostauksen (klik!) kommenttien perusteella, että ehkä sitten teenkin teidän kiusaksenne sellaisen (kiitos Jen ja Pinja!) :D
Joten varautukaa tylsiin ja ajoittain huonolaatuisiin kuviin ;)

 Klo 07.38.

Eiih.. ei vielä..

Klo 10.38.

Waas? Noin paljon? Milloin olen viimeksi nukkunut näin myöhään?
Joten ei kun ylös, juomaan puoli litraa vettä ja vedenkeitin päälle. Aamupalatarvikkeet näkyvätkin kuvista: makeuttamattomaan mantelimaitoon tehty kaurapuuro, johon lipsahti sen verran suolaa, että todella jouduin miettimään, että onko puuro suolaista vai makeaa? Olen tosi niuho käyttämään suolaa (lue: puurosuola on ehkä kolme suolahiukkasta :D), joten nyt vahingossa lorautin teelusikallisen ja tajusin sen korostavan mantelimaidon makua ihan eri tavalla! Tämän takia siis makeisiin leivonnaisiin pitää laittaa suolaa... Samalla Dooralle päivän ruoka, eli nappuloita raejuustolla ja merilevällä hampaita hoitamaan.
Pari teelusikallista maapähkinöitä, puoli purkkia raejuustoa ja viisasten teetä, ja totta kai yksi entsyymikapseli prosessia auttamaan :) Mulla tosiaan on tapana lukea aina syödessä, ja tällä hetkellä on kesken Cathy Kellyn Elämän taika (tai olen itse asiassa lukenutkin tuon kirjan; olen lukenut mun lempparikirjailijoiden kaikki teokset enkä ole jaksanut uusia kirjailijoita etsiä).
Kello ei ollut vielä kuin puoli kaksitoista, joten hetki omaa luppoaikaa kirjan, chai latten sekä Fazerin sinisen suklaan kanssa, nams!

Klo 12.00

Make up time!
Päätin tänään laittaa hiukset jotenkin muulla tavalla kuin se ainainen sotkunuttura pikkumyyn tavalla, joten tuloksena oli ranskanletti! Call me crazy, mutta ehkä mun hiukset ovat liian pitkät sopiakseen mulle kunnolla?! Ainakin latvaosa on tosi ohut ja huonokuntoinen, joten voisi huoletta pätkäistä ainakin viitisen senttiä siitä pois. Sitä paitsi mun mielestä mä näytän todella typerältä tän otsiksen kanssa, jos mun tukka on auki, joten siitäkin syystä olen viimeisten parin kolmen viikon aikana viihtynyt tukka kiinni joka tilanteessa.
Tai sitten olen vain liian kriittinen..
Kun olen saanut itseni siedettävään kuosiin, Doora valjaisiin ja lenkille!

ei, mulla ei ole karsastusta! yritän vain katsoa kameraan..

black, my safe color..
Klo 12.40

Kauppaan tekemään ruokaostoksia.
Mä syön ihan mielettömiä määriä raejuustoa: se on varmaan suklaan ohella mun eniten syömä ruoka-aine tällä hetkellä :P
Huomasin eilen, että mun päärynät olivat muuttuneet vähän epäilyttävän makuisiksi ja jääkaapin ainoa banaanikin oli jo makean ruskettunut, joten hedelmäpuolta piti täydentää omenoilla. Olen omenat ottanut vasta hiljattain takaisin ruokavalioon sen aiheuttaman turvotuksen takia, mutta ruoansulatusentsyymit auttavat tässäkin :)
Maitoa, mehukeittoa, maitorahkaa, makeutuspuristeita, suklaata, omppuja. Ja sitä raejuustoa!



Klo 13.10.

Takaisin kotona, kuva ostoksista, terapiavärkit ja eväät (aka vesipullo ja Questbar) ja jälleen matkaan...



Terapiaan mulla ei ole pitkä matka, sillä se on joen toisella puolella. Tuossa oikeanpuoleisessa kuvassa näkyy tuo iso tornitalo, niin oma kämppä on siinä vieressä.
Muuten näkymä on vähän tunnelmaa latistava: harmaa ja alastomat puut. Siksi mä toivonkin lumen tuloa, sillä se peittää kaiken harmauden ja tuo vähän valoa pimeyteen. Plus että Doora on niin tohkeissaan lumesta ja käyttäytyy kuin pieni tryffelisika: työntää kuonoaan hankeen ja pärskii :D



Klo 16.10

kyllä on kotiin mukava tulla, kun tämmöinen on vastassa <3

Kotona jälleen!
Nopeasti kattilaan vähän vettä ja jäinen keitto sinne sulamaan siksi aikaa kun käytän Dooraa pikaisesti pissalla. Nappuskan kanssa lähdetään lenkille reilun tunnin päästä, joten tässä vaiheessa ei ole niin tarpeen tehdä vartin pituista pissatuslenkkiä; pikapissa riittää.


Tämän päivän ruokana oli iso lautasellinen kukkakaalikeittoa, loput raejuustopurkista, leipä juustolla ja kasviksilla ja vettä.

Kirja, suklaata ja Houstonin eläinpoliisit <3
Telkkarista alkoikin sopivasti Houstonin eläinpoliisit, ja sitä katsoessa on jälkiruoan vuoro.
Mä niin nautin näistä hetkistä: on päivän ns. velvollisuudet ohi ja ennen kuin suuntaa päivän lenkille, onko parempaa keinoa antaa ruoan sulaa kuin lukea kirjaa ja katsoa telkkaria!

Klo 17.40.

Lenkille ->
Meillä on Nöppiksen kanssa tullut niin tiivis päivärutiini, mutta kellojen siirtämisen takia ollaan jouduttu aikaistamaan päivän lenkkiä puolella tunnilla, sillä pimeän takia Nappula ei tahdo nähdä mun heittämiä keppejä sille läheisellä pellolla. Mutta näki se niitä keppejä sitten tai ei, niin Doora niin nauttii siitä vapaana juoksemisesta, että pelkästään siitä ilosta mennään sinne pellolle. Pitäähän sitä kaupunkikoiralla jotakin iloa olla, kun muuten joutuu aina olemaan hihnassa :)
Lisäksi siellä on fasaaneita ja pupuja, joita jahdata!



Puhelimen Sportstrackeriä vähän hämätäkseni pidin pienen viisiminuuttisen kuvaussession kesken lenkin, ja samalla piti saada kuvattua Nöppiksen huomioliivi. Doora ei oikein tykkää salamasta (no wonder..), mutta käyhän se näinkin!
Mun ilme taas on.. noh.. mun ilme. Näytän ihanan micheliniltä noissa talvikamppeissa :/ Itse asiassa en tiennytkään, että mulla on tuossa takin hihassa heijastin!

Klo 18.41.

Täsmälleen tunnin lenkki tehty! Juostuja kilometrejä ei ollut kuin vajaat neljä, mutta varmaan parikymmentä minuuttia hilluttiin Kampustalon viereisellä pellolla. Haettiin metsästä pudonneita puunoksia, joita katkoin pieniksi pätkiksi Dooralle heitettäväksi. Nappula vähän puolivahingossa oppi noutamaan tässä viime viikolla; heitin sille kepin, jonka se löysi ja juoksi mun luokse keppi suussa. Mä kehuin sitä ihan ylenpalttisesti ja siitä se sitten tajusi että hei, jos mä teen näin, niin mamma kehuu! On se vielä vähän hakusessa, sillä Doora usein jättää kepin parin metrin päähän ja tulee hakemaan multa uutta. Mutta edistystä, edistystä!
Käytän aina tämän kepinheittovaiheen myös tilaisuudeksi tehdä lihaskuntoa - tai kyykkyjä nyt lähinnä - sillä kotona siitä ei tule mitään. Mun on saatava lisää reisilihasta tukemaan polvea, sillä yliliikkuvista nivelistä on muuten vain haittaa. Kun nivel on yliliikkuva, ei sitä tue mikään ja esimerkiksi olkapääni putoavat paikoiltaan ilman lihasta. Ja kun tuo polvi on vielä operoitu, on se muuten koko ajan kipeä ja oireilee, jos sitä ei tue kunnon lihakset.

oikein sporttinen palautusjuoma :D
Totta kai lenkin jälkeen tarvitsee jotain palautusjuomaa, ja mulla se on lämmin chai latte :D
Olen löytänyt Punnitse & Säästä -liikkeestä nuo DrinkMe:n Chai Latte -jauheet, joista toinen on vaniljainen ja toinen vähän mausteinen. Mun suosikki on ehdottomasti tuo vanilja, mutta kun noita kahta yhdistää, niin tulos on melkein taivaallinen!
Dooran palautusjärsittävänä on tuo kuivatulla kananfileellä päällystetty luu. Meille on muodostunut tästäkin pieni koulutustilaisuus. Sillä välin kun mä sekoittelen itselleni kunnon chai latten, luu on lattialla mutta Doora joutuu sitä odottamaan kunnes saa luvan. Se oikeastaan jo tietää milloin saa ottaa luun - kun mä siirryn latteni kanssa läppärin ääreen ;D - mutta malttaa jo odottaa lupaa.
Sitten se kiikuttaa luun olkkari-makkarin lattialle, syö kananfileet, leikkii joko Poikaystävällä (iso koirapehmoelukka) tai vaihtoehtoisesti pallolla tai jollakin muulla lelulla hetken, ja lopulta nukahtaa mun jalkoihin.
On tuo koira vaan niin ihana <3

Nyt kello on 20.20., ja on iltapalan aika. En jaksanut sitä alkaa enää kuvaamaan (kauraleipä kasviksilla, juustolla ja broiskulla, kulho maitorahka-raejuusto-banaani-mehukeitto -sotkua, teetä, mandariini sekä loput suklaat), ja sen jälkeen suihkuun ja lopulta nukkumaan.


Ei sen ihmeempi keskiviikko!
Mun oli tarkoitus työstää tänään sitä enkun viestintäkurssin videota, mutta pitää keskittyä siihen huomenna. Onneksi eilen sain raahattua luuni koululle sitä tekemään, ja nyt onkin paperilla videon runko. Huomenna sitten viimeistellä se ja altistaa itsensä sille häpeälle kuvata oikeasti viisiminuuttinen video englanniksi :/ Ei se sinänsä mitään, englanti on mulle helppo, mutta en ole puhumalla käyttänyt kieltä pitkään aikaan, ja se mua siinä vähän hirvittää.
Mutta eiköhän se siitä.. toivottavasti!

12 kommenttia:

  1. Tosi kiva postaus, myös videopostaus oli tosi kiva! Tykkään ihan hirveästi nuista kaikista Doora-jutuista (koska Doris♥) ja ehkä mä itsekin uskaltaudun vielä maistamaan tuota chai-lattea :) .. olisi kiva, jos tekisit henkilökuvauksen jostain balettitanssijasta ja vaikka top 10 asioista, mistä pidät kovin tai mitkä tekevät sun onnelliseksi. Joku haave-balettivaatepostaus vois linkkeineen myös olla tosi kiva! Tsemppiä viestintäkurssin videointiin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, kiva kuulla että tykkäsit ! :) Mietin tosiaan että kannattaako mun edes tehdä tällaista, koska kuka nyt mun tylsistä päivistä haluaisi lukea?
      Ja ehdottomasti sun on kokeiltava chai lattea! Nestleltä on tullut semmosia chai-jauhepusseja (yhdessä aiemmassa postauksessa - olisiko ollut se Arjen suosikit? - esittelinkin tuota Nestlen chaita), joten se voi tuntua "turvallisemmalta" kokeilla eka.

      Hmm.. olisko sulla toiveita jostakin tanssijasta? Olen kirjoittanut Maria Kochetkovasta ja Kathryn Morganista (ainakin muistaakseni :D), joten heitä ihmeessä toiveita!
      Ja tuo haaveiden balettivaatteet olisikin mukava idea.. kiitti, sulla olikin tosi hyviä ehdotuksia! :)

      Poista
    2. :) ehkä seuraavalla kerralla kauppareissulla koitan tuota chai lattea saada liukuhihnalle siirrettyä... olisi kiva kuulla enemmän esim. Misty Copelandista :) ja se unohtui vielä, että näin joulun alla olisi kiva lukea joku postaus "kirje joulupukille" tms :D :)

      Poista
    3. Sun kommentti just muistutti mua siitä, että olenhan mä Mistystäkin kirjoittanut! Mun muisti on ollut viime aikoina kuin siivilä, mitään jää enää päähän :P

      Mutta tuolta Henkilökuvaa -tunnisteesta löytyy noita tanssijoita, ja Mistystä kertovat postaukset löytyy seuraavista linkeistä
      http://the-diary-of-ballerina.blogspot.fi/2014/05/upea-ja-inspiroiva-misty-copeland.html
      http://the-diary-of-ballerina.blogspot.fi/2014/12/taydellisen-erilainen-misty.html

      Ja hups, oon antanut sulle väärää infoa, sillä en mä Kathryn Morganista ole kirjoittanut vaan Gelsey Kirklandista!
      Pitäisköhän mun mennä johonkin muistinvirkistyshoitoon..?? :'D

      Poista
    4. Nyt luettu ja mä en voi muuta sanoa kuin wau. !! Huomenna soitankin balettitunneista ;) :)

      Poista
    5. Oi vitsi, hei kerro sit heti mitä sait tietää! :)

      Poista
  2. Wuhuu sä teit tän!! :) Oli oikeesti tosi kiva lukea sun päivästä!!

    Ihania kuvia susta ja Doorasta <3

    VastaaPoista
  3. Tykkäsin kovasti! Kauniita kuvia ja muutenkin mukava "vierailla" sun päivässä mukana! Jokaisessa meissä, tai ainakin mussa, asuu pieni (tai vähän suurempi) Ulla Taalasmaa ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jostakin syystä niin repesin tälle sun kommentille: Ulla Taalasmaa :D :'D
      Mutta joo, totta, asuu itsessänikin pieni Ulla ;)

      Mut kiva että tykkäsit :)

      Poista
  4. Hei, voisitko kertoa miten suhtaudut rentoutumiseen ja ns. Ei mitään tekemiseen? Itselläni on ainakin vaikea pysyä paikoillaan ja on "helpompi" mennä putkessa vaa eteenpäin koska en osaa vaan olla.. Mutta haluaisin:) ja todellakin tarvitsisin sitä! Tiedän että kun annan itseni rentoutua niin en sitten ylös pääsekään kun oon niin poikki.. Nyt en vaan saa itseäni siihen rentoutuneeseen tilaan tai en edes koe että tarvitsisin lepoa, mutta en usko että se on totta koska olen menossa päiväosastolle samaan ruoka-annoksia isommiksi joten energiavajetta varmasti on.
    Onko sinulla jotain neuvoja tähän? Tai miten koet että voit sallia lepoa itsellesi?
    Kiitos jos jaksat vastata tai vaikka tehdä ihan postauksen aiheesta!:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka!

      Mulla ei valitettavasti ole antaa mitään erityistä vinkkiä sun kysymykseen, koska ajoittain itsekin kamppailen saman asian kanssa.
      Mutta tärkeintä on se, että oot tiedostanut asian! Se on jo askel eteenpäin!
      Tykkäätkö katsoo esim. telkkaria? Jos katsot vaikka joka päivä päivän tv-ohjelmat ja etsit sieltä pari sellaista ohjelmaa vaikka peräkkäin, että katsot niitä. Makaat (tai voit istuakin ;D) sohvalla ja katsot niitä. Asetat päiväohjelmaan pakollisen lepohetken yöunien lisäksi.
      Jos sulla on ollut aamuisin laittaa herätyskello soimaan treeneihin, jätä laittamatta ja nuku. Tai jätä pari päivän "pakollista" tehtävää väliin ja makaa sohvalla telkkaria katsoen tai vaikka kirjaa lukien, sudokua/ristikoita tehden, värityskirjaa värittäen.
      Jossain vaiheessa sun kroppa oikeasti tekee tenän; itsekin totesit, että kun annat itsellesi luvan rentoutua, et pääsekään enää ylös koska olet niin väsynyt. Tää on jo huolestuttava merkki :/
      Tunteella on usein mahdotonta ajatella levon tärkeyttä, joten kokeile järkeilyä: mun kroppa nyt oikeasti tarvitsee tätä, mun luusto ja lihakset tarvitsevat lepoa jotta mulle ei tule rasitusmurtumia tai tulehtuneita lihaksia.

      Mä olen tehnyt niin, että olen luonut itselleni päiväohjelman, jonka mukaan mennään. Aamupala, hetki lepoa, Doora ulos; ruoka, hetki lepoa, Doora ulos jne jne. Menee tavallaan sykleissä. Jos mä en olisi asettanut itselleni näin, niin ensinnäkin ahdistuisin ei-rutiininomaisista päivistä enkä pystyisi lepäämään.
      Joten entä jos kokeilisit jotain tällaista?

      Tsemppiä hurjasti! Alku on aina hankalinta ja levottomuutta voi olla vaikeaa sietää, mutta mä vannon että sun kroppa kiittää siitä, samoin sun mieli :)

      Poista

Kommentoi, vaikuta ja ilahduta