26. lokakuuta 2015

My recovery tips

Mulla pyörii mielessä koko ajan erilaisia parantumiseen liittyviä selviytymiskeinoja (aka vinkkejä), ja päätin koota niitä tänne. Näin ne on sekä mulle itselle muistutuksena sekä neuvoina joillekin muillekin.
So, here we go!


1. Riittävä ravinto tarpeeksi usein

Tätä ei voi korostaa liikaa! Kuten olen varmaan miljoonaan kertaan kertonut, 2000 kcal ei ole riittävä määrä! Itse asiassa kaksitonnia on sellainen määrä, joka ei ole riittävä määrä edes keski-ikäiselle istumatyötä tekevälle aikuiselle.
Parantumisvaiheessa 2000 kcal ylläpitää elimistön nälkiintymistilaa eikä todellakaan korjaa mitään vaurioita, sillä jopa lyhyt, kuukauden mittainen nälkiintyminen aiheuttaa kropalle suurta vahinkoa, joita korjatakseen sen pitäisi saada kymmeniä ja taas kymmeniä tuhansia kaloreita, puhumattakaan jos nälkäkautta on kestänyt vähänkään pidempään.
Aineenvaihdunta on hidas, koska kroppa on säästöliekillä ja joutuu ylläpitämään vain välttämättömät toiminnot, ja vain riittävä ruokamäärä kiihdyttää aineenvaihduntaa. Pelko nopeasta painonnoususta on relevantti, mutta mä kerron tässä esimerkkinä kaksi omaa kokemustani.
Aina aiemmin osastoilla mun atsi oli alle 2000 kcal, koska paino nousi sillä niin sopivasti ja vauhdilla, ja parin kuukauden jälkeen mut kotiutettiin. Jatkoin samalla tavalla syömistä ja paino jatkoi nousuaan eikä mun pää enää kestänyt sitä: mä söin vähän ja siltikin paino vain nousi! Suurin osa kertyneistä kiloista jämähti keskivartaloon suojaamaan sisäelimiä - ei kropalla ollut mitään muutakaan mahdollisuutta turvata niitä kuin rasvakerroksen kasvattaminen - ja aina seurasi välitön relapsi. Entäpä vahingot? Yhden vuoden nälkiintyminen aiheutti keskivaikean osteoporoosin, joka parin vuoden sisällä kehitti rankaan ne murtumat. Mun kroppa ei ole niitä pystynyt korjaamaan koska se ei ole saanut tarpeeksi ravintoa.
Nyt alkusyksystä päiväosastolla mun atsi sisälsi alle 1500 kcal (se oli niin pieni siksi, jotta vältyttäisiin refeeding syndroomalta), mutta päästyäni osastolta mä nostin nopeasti kahteentuhanteen kaloriin ja siitä viikon sisällä kolmeentuhanteen. Miten kävi painon? Ekan kuukauden aikana paino nousi tosi paljon - 5-6 kg - syystä että mä olin rutikuiva! Kun mä vihdoin söin ja join riittävästi kaikki ne rutikuivat solut täyttyivät vedellä ja kroppa kehitti myös messevät nesteturvotukset. Ihmiskeho voi säilyttää jopa 4-5 litran turvotukset, ja yksi nestelitra = 1 kg. Mä tiesin tämän, mutta se tuntui äärettömän pahalta, etenkin kun sai kommentteja pyöreästä naamasta ja kyselyistä miten paljon oksentelen.
Mä koin hillittömät kuumat aallot ja yöhikoilut muutaman viikon ajan sekä extreme hungerin, jolloin mikään määrä ruokaa ei tuntunut riittävän. Mutta mä vastasin nälkään, söin mitä kroppa huusi ja nälkä alkoi hellittää. Kaikelle on syynsä, myös sille miksi kroppa himoitsi hillittömiä määriä suklaata; suklaassa on pienessä määrässä energiaa, rasvoja, hiilareita ja magnesiumia ja se on kropalle myös helppo sulattaa. Lisäksi parantujan tärkeimmät ravintoaineet ovat hiilarit ja rasvat, ja vaikka proteiiniakin tarvitaan rakennusaineeksi, se ei ole yhtä tärkeää kuin hiilihydraatit ja rasvat.
Nyt viimeisen kuukauden aikana kiloja on tullut hätinä kaksi, mikä kertoo siitä, että tämä 3000+ kcal todellakin on laittanut aineenvaihdunnan liikkeelle ja toivon mukaan korjaa tämän viimeisimmän nälkiintymiskauden aiheuttamia vaurioita. Paino ei nouse ikuisuuksiin; kropalla on oma biologinen paino johon se pyrkii, ja mikäli asettaa itselleen tätä alemman tavoitepainon, on tiedossa jatkuva sota eikä sh:sta parannuta.
Joten 2500 kcal on se ehdoton minimi päivässä. Syö säännöllisin väliajoin vaikka ei olisikaan nälkä. Nälkiintyminen sotkee myös leptiinin tuotannon, joka on vastuussa nälkäsignaaleista. Joten kun vastaa kehoon extreme hungeriin, syö minimimäärän päivässä säännöllisin väliajoin, on jo todellakin toiveita parantumisesta.

2. Älä yliajattele, ja ota vain hetki kerrallaan

Voi kuulostaa ristiriitaiselta keskenään mutta itse huomasin, että mikäli rupean kunnolla ajattelemaan sitä ruokamäärää, mä en onnistu syömään. Mulla on ruoat, valmistan aterian ja syön sen lukien samaan aikaan kirjaa. Mulla on kaikki maailman aika opetella myöhemmin syömään tietoisesti, mutta parantumisvaiheen alussa prioriteettina on henkiinjääminen, jolloin tietoinen syöminen on aika toisarvoista. Joten mun vinkki on, että älä ajattele liikaa!
Ja kun ahdistus iskee, keskity ottamaan vain hetki kerrallaan, selviytymään siitä tilanteesta. Hengittäminen on äärettömän tehokas keino rauhoittua - esimerkiksi 4 sekuntia sisäänhengitystä, 4 sekuntia pidätä hengitystä ja 4 sekuntia uloshengitystä, ja toista - ja pitää mielessä se fakta, että tämä menee ohitse, tämä ei kestä ikuisesti, mä selviän tästä.

mun uusi lempparipuuro on makeuttamattomaan mantelimaitoon tehty kaurapuuro, johon lisään
hieman maapähkinää sekä raejuustoa. Raejuusto on äärettömän hyvä protskulisä puuroon ;)

3. Vesi vanhin voitehista

Nesteturvotukseen auttaa riittävä veden juominen, ja mä olen ottanut tavaksi juoda heti herättyäni puoli litraa haalean kylmää vettä. Monesti aamuisin olen varsin turvoksissa ja yön jälkeen kropalla on nestehukkaa, joten tämä vedenjuonti auttaa tähän. Puolta litraa enempää ei kannata kitata, sillä keho ei pysty suurempaa määrää käsittelemään.
Kun se nesteturvotus iskee, kaikkein pahinta mitä voit tehdä on himmata vedenjuontia ja ottaa "avuksi" nesteenpoistajat! Kroppa turpoaa koska se on vahingoittunut, ja mitä suuremmat vahingot, sitä pahempi turvotus. Mietipäs vaikka rakkoa; kun kenkä hankaa ihon rikki, siihen yleensä tulee vesikello. Se on kehon keino parantaa.
Turvotus kyllä helpottaa, ja mitä sitkeämmin jatkaa syömistä ja riittävää juomista, sitä nopeammin se helpottaa.

4. Ei omia punnituksia, mittauksia tai jatkuvaa body checkingiä!

Kehon paino vaihtelee ja kuten aiemmin sanoin, yksi nestelitra painaa kilon, joten turvotuksen ollessa pahimmillaan vaaka voi näyttää jopa viisikin kiloa enemmän kuin mitä oikea paino on.
Tämä on myös keino säilyttää oma mielenterveys, ja kaikenlainen mittaaminen ja ns. body checking vain ylläpitää syömishäiriötä. Edelleen syömishäiriön aiheuttama koko ei ole pysyvä, ja jos olet alipainoinen on painonnousu pakollista.


 5. Heitä pois kaikki sairausaikojen vaatteet

Mikä voi olla yhtä triggeröivää kuin kokeilla ylleen tuumakoon 22 farkkuja ja huomata, että samperi, mä en mahdu näihin enää! Hyvin usein näihin sairasaikojen vaatteisiin assosioi syömishäiriön ja tiettyjä parantumista estäviä tunteita/asioita, joten heitä pois kaikki ne vaatteet, jotka edes etäisesti muistuttavat sh:sta!
Karu fakta, mutta kukaan ei ole normaalisti tuumakokoa 23, harva edes 25, ja mikäli olet alipainoinen, painonnousu on pakollista ja nämä pikkuruiset/epämiellyttäviä tunteita aiheuttavat vaatteet ovat triggeröiviä. Joten heitä kaikki pois ja osta tilalle uusia, kivoja vaatteita, ja jätä niihin hieman kasvunvaraa. Mä edelleenkään osta mitään tyköistuvia vaatteita, vaan jätän kaikkiin kasvunvaraa myös siksi, että en yhtään siedä kroppaa nuolevia vaatteita, koska se on ahdistava tunne. Tykkään käyttää löysiä kollareita myös siksi, että vatsani on edelleen turpoavaa sorttia, ja olenkin aina ruoasta riippuen jopa viidennellä kuulla raskaalla aterian jälkeen ;P

6. Kiinnitä huomiota ajatuksiin

Yksi mun terapiasta oppimiani ajatusmaailmaa fiksaavia asioita on ollut muuttaa ne muotoon "mä olen" -> "mulla on ajatus, että mä olen..".
Eli kun päässä pyörii miten hirveän kuvottava lihava lehmä mä olen, mun pitää tiedostaa se ja tietoisesti muuttaa muotoon, että "mulla on ajatus, että mä olen kuvottava läski lehmä". Tämä auttaa myös todellisuuden havainnoinnissa ja kuvaamisessa: tuossa ei ole mitään järkeä, koska ensinnäkin mä en ole lehmä vaan ihminen, ja toiseksi mä en ole läski; ne ovat anoreksian ajatuksia, eivät mun.
Tätä joutuu jankkaamaan koko ajan, mutta pikkuhiljaa se alkaa toimia :)


7. Liikunta ei ole ystävä parantuessa

Alipainoisena liikunnasta ei ole yhtään mitään hyötyä, sillä se hajottaa kudoksia eikä kroppa pysty niitä korjaamaan. Kun normaali, terve ihminen nostaa vaikka puntteja, lihaksiin syntyy mikroskooppisia repeämiä, jotka korjautuvat itsekseen, ja kun tähän yhdistetään oikeanlainen ja lihaksen kasvua tukeva ravinto, lihas kasvaa.
Mutta tämä ei pidä paikkansa parantujilla, sillä kroppa tulkitsee liikunnan syömishäiriöiseksi toiminnaksi ja erittää kortisolia - stressihormonia - jolloin kroppa on koko ajan hätätilassa. Ja kun kroppa on hätätilassa, se kohtaa taas triagen, eli keskittää kaiken energian välttämättömien toimintojen ylläpitämiseksi, ja lihasten korjaaminen on tässä vihoviimeinen asia. Lisäksi parantumisvaiheessa liikunnasta voi tulla pakkoliikuntaa, vaikka siitä ei olisi ennen kärsinytkään.
Sen sijaan etsi korvaavia asioita: ristikoiden tai sudokuiten teko, käsityöt, lukeminen, kirjoittaminen, värittäminen, venyttely, hyvin lempeä jooga (ei missään nimessä astangaa tai hathaa, vaan kokeile esim. yin-joogaa), rauhalliset kävelylenkit vaikka metsässä.
Tämä liikuntakielto ei ole lopullinen, ja kun olet jälleen normaalimmassa, terveemmässä painossa (yleensä saa odottaa bmi 18 paikkeille, vaikkakin jotkut sh-polit ja -osastot voivat sallia liikunnan bmi 16 paikkeilla), voi liikunnan aloittaa rauhallisesti.
Jälleen kerran tämä on vain tilapäistä eikä kestä loputtomiin!


alun jatkuvan hiilarihimon jälkeen olen ruvennut himoitsemaan tätä kalsium- ja proteiinirikasta sotkua, jossa on
maitorahkaa, raejuustoa, banaania ja mehukeittoa :P


8. Aseta erilaisia välitavoitteita ja palkintoja itsellesi

Itselläni oli ensimmäinen tavoite saada liikuntalupa takaisin ja päästä jälleen tanssimaan, ja saavutettuani tämän oli mun palkinto itselleni uusi puhelin.
Välitavoitteita on hyvä olla, sillä kokonaisuuden ajattelu on usein uuvuttavaa, ja palkinnot voivat olla motivoivia. Mieti itse itsellesi erilaisia tavoitteita ja mieluisia palkintoja :)

9. Etsi pätevyyskokemuksia

Parantuminen on harvoin sateenkaaria ja yksisarvisia - yhtä iloa ja onnea - ja muuttunut kroppa voi tuntua vähintäänkin vieraalta. Näin oli itselläni ainakin; nopea painonnousu sai mut ensin ihmettelemään kuka peilistä katsoo takaisin, ja sitten se sai mut välttämään peiliä kokonaan. Tunsin pettäneeni itseni, vihasin uutta ulkomuotoa, tunsin epäonnistuneeni.
Mutta sitten rupesin pakostakin huomaamaan, että tämä uusi kroppa on sallinut mulle asioita ihan eri tavalla kuin ennen. Sain pätevyyskokemuksia siitä, että osasin itse vaihtaa kylppäriin loisteputkivalon sekä polttimen (opetus: mun aivot pelasivat); huomasin treenatessani, että ekaa kertaa mun piruetit viidennestä onnistui ilman kunnon harjoittelua (opetus: keskittymiskyky ja kropan kestävyys olivat paljon paremmat); huomasin jaksavani hölkötellä kymmenen minuuttia ilman lyhtypylväissä roikkumista.
Pätevyyskokemukset voivat olla vaikka sudokun ratkaiseminen tai kirjan lukeminen loppuun; se voi olla varttitunnin kestänyt keskittymiskyky koulussa; se voi olla yksi putkeen nukuttu yö ilman kipuihin heräilyä; se voi olla löytynyt mielihyvä ja pirteys.

10. Ole armollinen itsellesi, sovi rauha kroppasi kanssa ja muista levätä!

Mä olen tätä toteuttanut käytännössä niin, että olen Instagramissa etsinyt uudenlaisia roolimalleja itselleni. Roolimalleja, jotka ovat itse käyneet läpi sh-helvetin, taistelleet tiensä takaisin elämään ja oppineet hyväksymään itsensä juuri sellaisena kuin ovat. Yksi aivan ehdoton roolimalli mulle Ig:ssä on @anastasiaamour, ja todella suosittelen jokaista edes vilkaisemaan hänen profiilinsa. Anastasia on ollut ihan äärettömän suuri tuki ja turva mulle, hän on saanut mut ajattelemaan positiivisemmin omasta kropastani, ajattelemaan ettei mun tarvitse yrittää olla toisenlainen, pienempi, kiinteämpi, nätimmillä hiuksilla varustettu. Ajattelemaan, että mä olen hyvä just tällaisena!
Mä olen myös tekemässä rauhansopimusta kroppani kanssa, antamaan sille sitä mitä se vaatii - hyvää ruokaa, paljon suklaata, reisilihasjumppaa polven hyvinvoinniksi, lepoa ja unta silloin kun se sitä vaatii - ja mun on ollut paljon helpompi olla sen jälkeen. Olen radikaalisti hyväksynyt sen, että mun kroppa ja yhteiskunnan kauneusihanne eivät kohtaa enkä mä en voi säilyttää tänhetkistä painoani. En sano että se olisi helppoa ja olisin perfectly fine asian kanssa, en todellakaan! Mä en todellakaan halua lihoa tästä enää yhtään, haluaisin olla erilainen, mutta olen hyväksynyt sen faktan, että todellisuus on jotain muuta. Ja jos mä haluan parantua, mun on annettava kropalle sitä mitä se haluaa.
Vihaan sitä sanontaa, että today I choose to be happy, sillä itselläni se ei todellakaan toimi noin! Sen sijaan mä voin valita ajatella positiivisemmin ja keskittyä löytämään ainakin yksi tai jopa kaksi positiivista asiaa joka päivä. Se voi muuten tehdä ihmeitä ;)
Joten armollisuus, yksi positiivinen asia joka päivä, rauha oman kropan kanssa sekä riittävä lepo;
ne auttavat jo pitkälle :)

näinpä ^^

24 kommenttia:

  1. Näitä on ihana lukea, koska mulle tulee sellainen olo, että oot tajunnut olevasi sopiva juuri sellaisena kuin olet. Ihmisen ulkomuodolla ei tulisi mun mielestä olla mitään väliä, kunhan kroppa ja mieli pystyy toimimaan sen ulkomuodon (mikä milloinkin kropassa vallitsee) kanssa mahdollisimman hyvin :).

    Välillä sitä on "normaalipainoinen", välillä jotain muuta, mutta pääasia on pystyä nauttimaan elämästä mahdollisimman paljon. Tsemppiä ja haleja sulle! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole täysin hyväksynyt sitä tunteella, että mun ei tarvi olla jotain muuta, joten se on vaiheessa.
      Mutta haluan yrittää pelastaa sen lopun mun terveydestä mikä on vielä pelastettavissa, sillä silloin myös psyykkinen parantumistyö on helpompaa, jos kroppa on suht hyväkuntoinen.

      Kiitos Helinä <3

      Poista
  2. Voitko kertoa sun esimerkkipäivän mitä syöt? Etkö koskaan pelkää että saat ahmimishäiriön?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aamupala (yleensä niin myöhään, että on jo lounasaika), 1-2 välipalaa, päivällinen, välipala, iso iltapala. Vatsavaivojen takia en saa syötyä normiruokaa tarpeeksi, joten energiaa kerrytän suklaasta, kaloripitoisista juomista ja hedelmätoffeista.
      Esim. tänään aamupalalla oli iso satsi kaurapuuroa mantelimaitoon, maapähkinöitä ja raejuustoa ja jogurttia, chailatte, hedelmätoffeeta ja puolikas Questi.

      Ei, en pelkää ahmimishäiriötä. Aiemmin kyllä, kun kroppa oli aliravittuna ja huusi ruokaa ja sh päässä hoki omiaan.
      Mutta en pelkää enää siksi, että kroppa ei ole enää yhtä nälkiintyneessä tilassa ja syön riittävästi.

      Poista
  3. Tuli niin hyvään saumaan tää postaus! Mulla kävi eilen niin, että olin kaupassa ja ostin suklaata, kaveri mietti että haluaisi kans, mutta ei viitsi kun "karkki lihottaa", mun päähän käänsi sen automaattisesti niin että se oli tarkoitettu mulle jonain piilovihjailuna "et hei...ei sunkaa kuule kannattais ostaa tota suklaata" mietin ja analysoin tätä kaverin kommenttia ihan liikaa ja oon ollu nyt vähä apeella päällä. Onneksi luin tän ja nyt on taas päässä järkevämmät ajatukset ja parempi mielikin <3 hyviä vinkkejä! Ja kiva kun oot laittanu tähä paljo faktatietookin ohjeitas tukemaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voih, ylianalysointi, tuo piru :D Harrastan sitä kans ja usein niin tohinalla, että kehitän jo oman maailman niistä :'D Kun joku sanoo jotakin, tulkitsen sen sairaalla mielellä, kuvittelen tämän tyypin ajattelevan musta vaikka mitä jne, oravanpyörä vauhdissa.
      Mutta todellisuuden havainnointi ja kuvaaminen: kaverisi tod.näk. puhui vain ääneen omia ajatuksiaan eikä todellakaan viitannut sillä suhun mitenkään!

      Tsemppiä! Nuo tilanteet ovat v-mäisiä, mutta säkin olet yhä toipilas, ja toipilaita ei koske ne samat "ruokasäännöt" kuin terveitä - ei sen puoleen että mitään ruokasääntöjä juuri pitäisi ollakaan... :P

      Poista
  4. Tämä postaus oli todella tsemppaava ja auttoi (taas vaihteeksi) itseänikin!
    Kiitos Heidi kun jaksat avustaa muita ihmisiä tajuamaan näitä todella tärkeitä asioita paranemisessa!

    Jatka samaan malliin! :) <3

    VastaaPoista
  5. Kuulostaa siltä, että parantumisprosessi sujuu hyvin! Tsemppiä sinulle! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt sujuu kyllä paremmin, ja toivottavasti tämä on myös viimeinen kerta kun yritän parantua :)

      Poista
  6. Kiitos paljon tästä tekstistä! :) Sairastin anoreksiaa nuorempana ja viime vuosina olen sairastanut jotain bulimian tapaista. Olen tajunnut että syy miksi sairauteni muuttui bulimiaksi ei ole huono itsekuri tai muu vastaava vaan se etten koskaan oikeasti parantunut anoreksiasta. Vaikka painoni on ollut viimeisten vuosien aikana suurimmaksi osaksi normaali, se on jojoillut paljon dieettien ja ahmimisen seurauksena. Ja koko ajan tavoitteena oli kuitenkin laihtuminen alipainoon... Nyt olen monen vuoden prosessin seurauksena vihdoin saamasta elämästä taas kiinni ja pääsemässä sairasta ajatuksista ja tavoista eroon. Edelleen on vaikeaa syödä yli kulutuksen ja nopeasti noussut paino ahdistaa, mutta tiedän ettei mitään muuta keinoa parantua ole kuin hyväksyä itsensä ja antaa keholleen ravintoa. Tämä kirjoitus tuli hyvään saumaan sillä äsken söin runsaan iltapalan minkä pääni väittää ahmimiseksi,vaikka söin nälkään ja olin jo päättämässä alkaa ahmia ja oksentaa ja huomenna aloittaa dieetti... Mutta nyt en sorru moiseen sillä se ei vie elämääni yhtään eteenpäin ja mitä sitten vaikka painoni nousisi tämän päivän jälkeenkin taas hieman, mieluummin olisin muutaman kilon painavempi ja terve kuin tässä elämäntilantessa. Tsemppiä sairaiden ajatusten voittamiseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon kommentistasi!
      Mä olen kans usein kironnut sitä miten huono itsekuri mulla on, mutta oikeasti kyse on ollut siitä, ettei ole parantunut kunnolla ja myös siitä, että aliravittuna aivot ovat kehittäneet ne tietyt pakkomielteet ruokaan yrittääkseen saada ruokaa. Se on aika jännä tilanne ja sairas mieli tulkitsee sen huonoksi itsekuriksi, vaikka kyseessä on ihan muu asia.
      Todella ihanaa kuulla, että olet ymmärtänyt sen mitä parantuminen edellyttää, vaikka eihän se helppoa ole! Jos olisikin.. :/

      Tsemppiä sulle! Kuulostaa siltä, että olet jo hyvin oikeilla jäljillä, jatkat vaan samaan malliin! :)

      Poista
  7. Tosi hyvä tkesti! Oon itse huomannut juuri samoja hyötyjä paranemisessa tämän syksyn aikana, kun aloitin lopullisen irtautumiseni anoreksiasta. Komppaan kaikkia kymmentä kohtaa :)) Ne toimii ja on oikeasti totta. Kannattaa vaan kokeilla/ jatkaa !! ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva että tykkäsit ja että ne ovat auttaneet sinuakin! Parantumisprosessi on todella elämäntapamuutos, ja kaikki mahdolliset keinot ja pienet vippaskonstit (terveet sellaiset!!) ovat vain avuksi :)
      Todella hienoa kuulla sun tarinaa ja sitä, että olet nyt todella tekemässä pesäeroa anoreksiaan, et varmasti tule katumaan sitä!
      Tsemppiä hurjasti! :)

      Poista
  8. Hei Heidi ja kiitos tästä tekstistä! Mitä mieltä olet liikunnan harrastamisesta tilanteessa, jossa minun bmi on hieman päälle 18 ja aliravitsemusta ei ole kovn kauaa kestänyt? Olisiko silti paikallaan lopettaa hetkeksi liikunta ja syödä tuollaista +2500 kaloria? En halua asettaa paineita neuvomisessa :) ihan vaan mielipidettäsi kysyisin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tauko liikunnasta ja 2500+ kcal kyllä nopeuttavat parantumista eikä sillä ole merkitystä kuinka kauan aliravitsemusta on kestänyt. Lyhytkin nälkiintymiskausi on keholle tosi rankka kokemus, joten lepo ja riittävä ravinto ovat kropalle parasta mitä voi siinä tilanteessa antaa.
      Kannattaa kuunnella kroppaa ja sen viestejä, sillä se on hyvin fiksu :) Olen itse oppinut kantapään kautta, että kuuntelemalla kroppaa ja kunnioittamalla sen viestejä (lue: syömällä suklaata niin paljon kuin mieli tekee :''D) on oikeasti mahdollisuus parantua.

      Tsemppiä sulle! Laita vaan viestiä mikäli on mielessä jotakin :)
      Niin, ja voin suositella tsekkaamaan sellaisen sivuston kuin letsrecover.tumblr.com koska siellä kerrotaan _erittäin_ kattavasti tästä liikuntatauosta ja riittävän ravinnon merkityksestä. Mua ainakin se on auttanut ihan äärettömän paljon :)

      Poista
    2. Kiitos paljon vastauksesta! Oikein ihanaa loppusyksyä ja tsemppiä parantumistyöhön!

      Poista
  9. Tossa sun esimerkkipäivässä ei kyllä ollut hyvällkään tahdolla +2500 kaloria, alle 2000 kevyesti. Ootko siis lopettanut ja päälle lenkkiä, vaikutti vähintäänkin anorektiselta meiningiltä :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huoh... just tätä. Anon oli pkko päästä pätemään ja purkaan pahaa oloaan muihin.

      Mä en kertonut mitään ruokien määriä, joten miten ihmeessä sä olet päätellyt alle 2000 kcal etenkin kun 800 kcal tuli suklaapatukoista ja 550 kcal puoliksi syödystä Fazerin sinisestä, kahdesta chaista (130 kcal ja 155 kcal), mun kuvaamastani iltapalasta (kauraleipä juuston ja kasvisten kanssa 189 kcal) sekä siitä bansku-rahka-raejuusto-mehukeitto-sotkusta (yht. 245 kcal). Tähän mennessä siis 2069 kcal, eikä siinä ole aamupalaa, välipalaa eikä päivällistä. Jo pelkästään aamupalasta tulee n.300 kcal plus ei-kuvattu jogurtti-raejuusto-lisästä tulee 112 kcal. Välipala-Questi oli 220 kcal, ja tähän mennessä on tullut jo 2700 kcal. Sitten vielä päivällinen, jonka kcaleja on vaikea arvioida, koska sen keiton oli tehnyt äitini ja käyttänyt keitossa kermaa ja tuorejuustoa. Leivästä tuli juuston takia 110 kcal, ja mitä nyt veikkaisin tuon 4 dl keittoannoksen + 2 dl raippista sisältävän, niin menee yli 3000 kcal kevyesti.

      Miksi ihmeessä mä lopettaisin?
      Pakko sanoa, että todella töykeää tulla anonyyminä pätemään ja väittämään asioita, jotka ei todellakaan ole totta!

      Poista
  10. hei, haluaisin kysyä mielipidettäsi tästä tekstistä: http://patrikborg.blogspot.se/2011/10/hairiintynyt-syominen-osa-2-anoreksian.html koskien kohtaa " Normaalipainoon päästään opettelemalla hiljalleen syömään normaali määrä ruokaa normaalilla tavalla - tähän sihtaan ja en toteuta mitään mikä ei ole normaalia syömistä. Kaloreita ei nosteta normitilanteen yli painonnousun nopeuttamiseksi, en käytä kliinisiä ravintovalmisteita kaloreiden saannin helpottamiseksi, koska ei niitä normaaliruokailussakaan käytetä jne.. Eli ylipäätään ei tehdä mitään vain siksi että paino nousisi vaan sihtinä on normaalin syömisen opettelu. " koska painotat sitä että kaloreita pitäisi tulla 3000+.

    VastaaPoista
  11. Luin ko postauksen, ja vaikka Borgin esittämät asiat kuulostavat teoriassa ihanteellisilta, eivät ne sitä käytännössä ole.
    Restriktiiviset syömishäiriön muodot (anoreksia, bulimia, ortoreksia sekä epätyypilliset muodot) aiheuttavat lyhyenkin ajan sisällä huomattavia vaurioita, joiden korjaus vaatii satoja tuhansia kaloreita. Lisäksi näiden syömishäiriöiden hoidossa ykkösprioriteettina on hengissä säilyminen, joka useilla vaatii letkuruokintaa ja se jos mikä on normiruokailusta poikkeavaa! Miksi ihmeessä turvauduttaisiin letkuruokintaan, jos tärkeintä olisi normalisoida syömiskäyttäytyminen? Aivan: jotta säilyttäisiin hengissä.
    Olen itse esimerkki siitä, miksi tuo Borgin esittämä metodi ei toimi käytännössä etenkään silloin, jos sh-käyttäytymistä on jatkunut pitkään ja on jo todettu esim. osteoporoosia. Mun atsit oli osastoilla pieniä - noin 2000 kcal - jotta vältyttäisiin pahemmilta ahdistuksilta. Paska homma, sillä aliravitut aivot ahdistelevat ja kehittävät itsessään sh-ajatuksia. Minkä takia nälkiintynyt ihminen yhtäkkiä kiinnostuu niin paljon ruoasta? Koska nälkiintyneet aivot lähettävät signaaleja, että ihminen etsisi ruokaa ja söisi! Tämä on perua jo esi-ihmisiltä, ja se on yksi ihmisen selviytymiskeinoista.

    Psyykkistä työtä ei voi aloittaa nälkiintyneenä, ja mitä pidempään se lykkääntyy niin sitä suurempi on relapsin riski. Edelleen: nälkiintyneet aivot eivät vastaanota yhtään mitään, ei edes sitä syömiskäyttäytymisen normalisointia. Miksi ihmeessä sitten laadittaisiin ateriasuunnitelmia? Miksi ihmeessä juotetaan Nutreja?
    Jotta turvattaisiin henkiinjääminen ja saataisiin kropan vauriot paranemaan.

    Tästä 3000+ kcalista on nyt tullut täällä jokin juupas-eipäs -taistelu, joten kerrotaanpas vielä hieman faktoja..
    Se maaginen 2000 kcal EI RIITÄ kenellekään, etenkään sh-potilaalle! Itse asiassa tuo 2000 kcal on tehty tutkimuksen perusteella, missä seurattiin ihmisiä, jotka kertoivat paljonko he syövät päivässä. Kun sama tehtiin labraoloissa, huomattiin etteivät he ilmoittaneet kaikkea: unohtui ilmoittaa pähkinät, pullakahvit, salaatinkastikkeet jne. Kun näissä labraoloissa tutkittiin asiaa, huomattiin näiden ihmisten syövän lähes poikkeuksetta YLI 2500 kcal/vrk, iso osa jopa yli 3000 kcal. Mutta koska nykyajan ihmisten vitsaus on ylipaino, pelättiin että mikäli päivittäinen kalorisuositu laitetaan 2500, niin ihmiset syövät päivässä 3500-4000 kcal ja näin ylipaino räjähtäisi käsiin (siis normaaleilla, TERVEILLÄ ihmisillä). Siksi kalorisuositusta piti laskea 2000/vrk, jotta ihmiset söisivät max. 3000 kcal (edelleen, TERVEET ihmiset).
    Kenelle 2000 kcal riittää? Todella harvalle, enimmäkseen pienelle taaperolle sekä vanhoille, laitosoloissa eläville ihmisille. Se EI RIITÄ sh-potilaalle! Se ylläpitää kehon nälkiintymistilaa, EI paranna vahinkoja vaan ylläpitää ja jopa LISÄÄ niitä!

    Mitä tulee Borgin teoriaan syömiskäyttäytymisen normalisoinnista, niin sh-potilaalla se voi olla pitkäänkin täysin toissijaista riippuen nälkiintymisen asteesta: mitä vakavammin aliravittu, sitä tärkeämpää on taata hengissä pysyminen ja painon nostaminen. Mutta jos aliravitsemustila ei ole niin vakava eikä sairautta kestänyt kovinkaan pitkään, syömiskäyttäytymisen normalisointi voi alkaa nopeastikin.
    Mitä itseeni tulee, niin edelleen mulla on prioriteettina hengissä säilyminen: kroppa on yhä tosi herkillä ja päivänkin vähempi syöminen kyllä näkyy ja tuntuu! Mun pitää saada tilannetta vakiinnutettua, ennen kuin voin keskittyä esim. tietoiseen syömiseen. Tämän on vahvistanut myös psykologini.

    Borg itsekin kirjoitti useampaan otteeseen, että hänen metodinsa ei toimi kaikilla, sitä ei toteuteta kaikilla ja tämä edustaa vain hänen ajatusmaailmaansa. Lisäksi on äärettömän tärkeää laittaa merkille se, että useinkaan hoitotahon harjoittama käytäntö on puutteellinen tietotaidoltaan, kun taas kokemusasiantuutijuudella voitaisiin Suomenkin sh-hoitoa kehittää varsin pitkälle.

    Toivottavasti mä nyt vastasin sun kysymykseen :)
    Mikäli sua kiinnostaa, niin googleta ihmeessä Minnesota Starvation Study sekä Your Eatopia :)

    VastaaPoista
  12. Oli hyvä lukea tämä postaus nyt, kun itselläkin on ollut vähän normaalia suurempaa tappelua syömisen kanssa viimeiset muutamat viikot. Erittäin hyödyllinen postaus, täytyi ihan lukea ajatuksella ja painaa mieleen. Mutta kirjoitit tämän: "Nopea painonnousu sai mut ensin ihmettelemään kuka peilistä katsoo takaisin, ja sitten se sai mut välttämään peiliä kokonaan. Tunsin pettäneeni itseni, vihasin uutta ulkomuotoa, tunsin epäonnistuneeni.
    Mutta sitten rupesin pakostakin huomaamaan, että tämä uusi kroppa on sallinut mulle asioita ihan eri tavalla kuin ennen."
    Ja aivan oikeassa olet. Itse havahduin tähän eilen. Kuten jo mainitsin, että viime viikot ovat olleet aikamoista tappelua itseni ja syömisen kanssa, mutta (jätetään nyt yksityiskohdat pois) päätin eilen kuitenkin syödä, ihan jaksamisen kannalta. Olo fyysisesti oli aivan järkyttävä, turposin ja voin huonosti - mutta sitten opettajani, kesken tangon, sanoi: "Mitä sä olet oikein syönyt tänään? Siis olet ihan erilainen, kyllähän mä tässä teitä seurailen ja näen millä fiiliksellä olette liikkeellä. Mutta tällaisilla tunneilla edistyt ja susta näkee että teet kovaa töitä, että koita nyt painaa mieleen mitä olet tehnyt eritavoin, että oletko syönyt eritavalla tai jotain - näin pääset eteenpäin, hyvä." Tuli niin hyvä olo, henkisesti, vaikka edelleen voin fyysisesti huonosti. Kys.laiset tilanteet motivoivat ja tsemppaavat niin kovasti, ja nyt tulin vielä lukemaan tämän postauksen tähän päälle: kyllä on hyvä aloittaa maanantaista vähän uudemmalla mielentilalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa Salla, muistathan tämän jatkossakin!
      Se on kaksiteräinen miekka: turvottaa ja ahdistaa, mutta se sallii niiden asioiden tekemisen, joista me tykätään. Tanssimisen. Oppimisen.
      Fyysisen voinnin kohentuminen on vain yksi osa-alue, ei koko asia. Suurin osa tapahtuu pään sisällä, joskin fyysisen voinnin kohentuminen vaikuttaa siihen ratkaisevasti.

      Olet ollut mulla mielessä viime aikoina. Laittele taas viestiä; anteeksi että mä en ole niin ehtinyt kunnolla vastailla :/ <3

      Poista

Kommentoi, vaikuta ja ilahduta