5. lokakuuta 2015

Better late than never!

Olen tässä viimeisen 1,5 kk aikana oppinut asioita enemmän kuin pitkään aikaan, ja oppinut kantapään kautta. Olenkin tässä pohtinut myös sitä, että mikäli nämä asiat olisi tapahtunut jo 8-9 vuotta sitten, olisinko säästynyt näiltä kaikilta ongelmilta? Ehkä, ehkä en. En tykkää jauhaa menneitä koska se ahdistaa, mutta nyt on ollut pakko.
Siksi kirjoitan asiasta myös tänne blogiin, sillä tämä saattaa auttaa edes jotakin lukijaa.

Misty Copeland on erinomainen esimerkki balettimaailmassa sellaisesta, johon ei uskottu, joka uskoi itseensä ja rikkoi rajoja
Mä olen ollut loputtomassa sairastumis-parantumis-sairastumis -kierteessä vuodesta 2007 lähtien, jolloin ensimmäisen kerran sairastuin pahasti ja jouduin osastolle. Silloin osastosta tuntui olevan jotakin hyötyä, sillä sairaushistoriakin oli verrattaen lyhyt. Osastojakso kesti reilut pari kuukautta ja kotiuduin juuri joulun alla. Mutta siitä se sitten alkoikin.
Olen miettinyt miksi koin niin pahan relapsin ja verrattaen pian, sillä vasta 3,5 vuotta myöhemmin sain seuraavan kerran otteen elämästä. Mitä tapahtui?
No tapahtui paljonkin, mutta en niistä kerro sen tarkemmin. Hoitoja kyllä oli niin Oulussa kuin Helsingissäkin, joista jälkimmäinen oli maanpäällinen helvetti.

Aloitetaanpas ruoasta - siihen tämä postaus muutenkin liittyy.
Mun atsi ( = ateriasuunnitelma) oli osastoilla aina todella pieni, hyvä jos sisälsi hätinä 2000 kcal, ja mun paino nousi oikein kiitettävää tahtia. Kun olin saavuttanut tavoitepainon (ts. bmi 17), pääsin pois. Kotona paino vaan jatkoi nousuaan vaikka ruokamäärät pysyivät samoina... ja totta kai pää ei pysynyt mukana -> relapsi.
Nyt mietin sitä, että olisiko nämä relapsit ja vakavammat fyysiset vauriot voitu välttää, mikäli silloin olisi nostettu kalorit 3000 kcal/vrk?
Mä perustan tämän ajatuksen Minniemaudiin (jos et tiedä asiasta, lue täältä), jota parhaimmillani noudatan. Lyhyesti sanottuna Minniemaud on kehitetty Minnesotan nälkiintymistutkimuksen pohjalta ja on suunnattu RED -potilaille (RED = restrictive eating disorder; anoreksia, bulimia ja ortoreksia) ja käytännössä tarkoittaa minimissään 2500-3000 kcal/vrk sekä liikuntakielto, ja MM:ssa ei ole kaloreille ylärajaa.

Miksi noin?
Jotta parantuminen ei pitkittyisi liikaa, vältyttäisiin pahemmilta fyysisiltä vaurioilta, korjattaisiin syntyneet fyysiset vauriot sekä parantuminen olisi kokonaisvaltaista (eli myös sh saataisiin pois). Fyysiset vauriot - luuston heikentyminen, hiukset, kynnet, iho, hormonitoiminta, sisäelimet, aivotoiminta, lihaksisto, aineenvaihdunta - vaativat kymmeniä ja taas kymmeniä tuhansia kaloreita korjaantuakseen. Joten miten käy jos potilas syö alle 2000 kcal päivässä? Elimistö pysyy nälkiintymistilassa: aineenvaihdunta ei toimi jolloin paino nousee kiitettävästi; keho ei pysty korjaamaan fyysisiä vaurioita, jolloin ne jopa pahentuvat; kertyneet kilot tuppaavat usein jäämään vatsanseudulle suojaamaan sisäelimiä, koska keho ei saa tarpeeksi energiaa korjatakseen vaurioita, jolloin rasvakerros on sen keino suojata sisäelimiä.
Entä miten käy jos syö vähintään 2500-3000 kcal päivässä? Aineenvaihdunta kiihtyy ja keho saa ravintoa pystyäkseen korjaamaan vaurioita. Lisäksi myös tosi parantuminen sh:sta alkaa, sillä nälkiintyneet aivot itse kehittävät pakkomielteitä ruokaan ja kehoon (lue lisää täältä). Kyllä, taustalla voi olla jokin trauma tai luonteenpiirre, joka haluaa kontrolloida jotakin tai kehittää jonkin oman suojamekanismin, mutta itsessään sh-ajatukset ja -käyttäytyminen on nälkiintymisen suora tuotos.
Liikuntakielto perustellaan taasen sillä, että se estää oikean parantumisen, koska parantumisvaiheessa liikunta on keholle sh-käyttäytymisen ylläpitoa ja liian iso stressi, eikä siihen vaikuta millään tavalla se, että söisit liikunnalla kulutetut kalorit.
Itse olen joutunut miettimään liikuntaa uudemman kerran, ja erittäin useasti houkutus lähteä kunnon hikilenkille on suurempi kuin iso. Kerran juoksin sen kolmen vartin hikilenkin, ja siitä toipumiseen meni monta päivää. Joten pääosin mä olen pitänyt liikunnan tosi minimissä - eihän mulla ole edes balettitunteja! Dooran kanssa teen kävelylenkkejä, sekä satunnaisesti (kerran pari kuussa) teen omatoimista balettitreeniä, mutta siinä on mun liikunta.
Mikäli on ihan pakottava tarve tehdä jotakin, niin kokeile matalatehoista joogaa (esim. yin-joogaa), venyttelyä, rauhallista kävelyä.

kyllä välillä käy kateeksi :D
Multa on hoitotiimin puolesta kysytty useasti, että miksi mä syön näin paljon, mikä saa mut jatkamaan? Ensinnäkin pakko todeta, että onko olemassa typerämpää ja triggeröivämpää kysymystä hoitotiimiltä!
Mutta vastaus on se, että mä todellakin haluan eroon tästä sairaudesta!
13 vuotta samoja ajatuksia ja 10 vuotta sh-käytöstä ovat paitsi ajaneet mun itsetunnon ja mielen muutenkin maan rakoon, niin myös kroppa vetelee viimeisiään. Just viime perjantaina kävin pitkittyneen flunssan takia lääkärissä ja sain kuulla yllättäen, että mulla on sydämessä selvä sivuääni. Mä ehdin pelastaa munuaiset, mutta sydän sen kuin rappeutuu. Tämä ihan oikeasti tappaa, ja vaikka paino on noussut, niin fyysisten vaurioiden korjaamiseen menee vielä erittäin pitkä aika - sikäli mikäli niitä hirveästi pystyy enää korjaamaan.

Mä olen näiden 6-7 viikon aikana lukenut tosi paljon sh:n parantumisprosessista, eri metodeista, tutkimuksista jne, ja todellakin mietin, että jos silloin aiemmin olisi ruokamäärät olleet korkeammat, niin olisinko välttynyt näiltä vaurioilta? Toki paljon oli mun omissa käsissä, mutta käsi pystyyn kuinka monella on vakiintunut se ajatus, että 2000 kcal/vrk on maksimi? Kuinka monelle on rate/lääkäri/hoitaja sanonut, että paino nousee niin kivasti tuolla (jopa alle) 2000 kcal/vrk, ettei tarvi tehdä muutoksia saatikka nostaa määriä?
Mulle ainakin tuo ajatus on iskostunut niin syvälle mielen perukoille, että joudun jatkuvasti vakuuttelemaan itselleni, että on pakko syödä vähintään 2500 kcal/vrk, mieluiten yli 3000. Kun mielen valtaa ajatus, ettei mun tarvitse syödä näin paljoa koska lihon, on pakko muistaa se järkytys lääkärikäynnillä. Pakko muistaa Polar-juustoa muistuttava kuva mun lonkkaluista, pakko muistaa kivut.
Onneksi (?) mun kroppa on niin herkillä ruoan suhteen, että se kyllä muistuttaa syömään; mulle iskee hirveä kylmyys, päänsärky, kiukku - ja mikä ehkä hassuinta - niin ahdistus ja sh-ajatukset pahenevat.
Joten vieläkö tarvitsee kertoa, että nälkiintyminen ylläpitää sh:ta?


Tämä päivä on mulle ollut historiallinen vähään aikaan, sillä kehonkuva on ollut parempi kuin aikoihin ja kroppa-ahdistus on ollut pienempi. Jännintä oli se, että seisoessani peilin edessä huomasin jämäkät reisilihakset ja pohkeiden "balettilihakset" (ne kolmiot :D) ja näin ehkä ensimmäistä kertaa pitkiin aikoihin itseni todellisen kokoisena. Olen välttänyt itseni peilaamista ahdistuksen takia, mutta nyt tietoisesti päätin etsiä positiivisia puolia.
Ja tämä on myös todiste siitä, että yli 3000 kaloria päivässä ei tee norsuksi!
Meillä kaikilla on niitä piirteitä, jotka pitäisi korjata - liian iso nenä tarvitsisi leikkauksen, vatsassa on kaksi ylimääräistä makkaraa, sisäreidet löllyvät ja hiertävät, takapuoli on  löysä, allit roikkuvat käsivarsissa ja vielä kaksoisleuka näkyy inhottavasti - mutta vaikka korjaisit yhden niistä asioista, aina löytyy lisää korjattavaa!
Kun murehtii vain niitä huonoja ja rumia piirteitään, kaikki aika ja energia menee siihen ja yhtäkkiä sitä huomaa katuvansa sitä, ettei osannut nauttia siitä auringonpaisteesta aamulla tai siitä ihanan rauhallisesta sateesta illalla kävelyllä; sitä mietti vain miten oma takapuoli hyllyy joka askeleella.
Sitä paitsi jokaista huonoa puolta kohti löytyy ainakin yksi positiivinen!

Mä olen tässä edelleen vaiheessa ja opettelen elämään ehkä ensimmäistä kertaa koskaan. Opettelen käsittelemään näitä ajatuksia (nimenomaan, ne ovat ajatuksia eivätkä todellisuutta!) ja tunteita, opettelen löytämään positiiviset asiat myös paskana päivänä, opettelen sietämään itseäni.
Joillekin parantumisessa on kyse siitä, että on taas se sama henkilö joka oli ennen sairastumista, mutta mulle tämä on kyse oppimisesta: millaista on elämä ilman sh:ta ja millä muulla tavalla mä käsittelen negatiivisia tunteita kuin nälkiinnyttämällä itseäni. Mä en voi päättää olevani onnellinen tänään, mutta mä voin päättää löytäväni ainakin yhden positiivisen asian sekä päivässä että itsessäni :)

 

Mä tiedän, että viime kuukausina iso osa postauksista ovat olleet kaikkea muuta kuin balettiaiheisia, mutta toivon että jaksaisitte ymmärtää edes jotenkin. Mä vakuutan, että tanssiaiheisia postauksiakin on taas tulossa, mutta toistaiseksi mun elämässä tanssi on vähän taka-alalla.

Mutta vielä on hetki aikaa heittää kysymyksiä tuohon Q & A -postaukseen liittyen, ja Helinän kommenttiin liittyen sanon, että kyllä voi esittää myös ei-tanssiaiheisia kysymyksiä :)

27 kommenttia:

  1. Äärimmäisen oivaltava ja itsellekin uusia ajatuksia herättävä postaus! Kiitos siitä :) Mä uskon, että sä kyllä vielä taistelet läpi tuon koettelemuksen - sussa on sisua ja tarmoa suunnattomasti! Toivon sulle sinnikkyyttä tuleviin haasteisiin ja uskoa itseesi - siihen että sä todellakin pystyt! Hyvä Heidi <3

    www.kuvatarina.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä tykkään tehdä kaikkia oivalluksia etenkin nyt kun aivot eivät jumita siitä 24/7 nälästä :D
      Kiitos Satu sulle! <3

      Poista
  2. Hianoa! Ihanaa! Hyvä sinä! <3 *hali*

    VastaaPoista
  3. Tää oli paras kirjoitus missään ihan hetkeen <3

    Ite tajuaa että on menny jo 15vuotta tässä sumussa. Nyt päivä numero viides oksentamatta. Kohta tulee ennätys kymmeneen vuoteen!!

    Joteki tähä on niin turtunut ja tottunut. Silti viimesimmän päihdehoidon jälkeen silmät on auennut tahdon muuta.

    Tuntuu vaan että saa liian vähän hoitoa. Ainuut ketkä välittää ja osaaki sanoo lohduttavasti on kaks sossua. Mut oon miettin että jos ne pystyy auttaa ja kuuntelee niin mikä ettei kuha siit ite saa irti! Ja aina ne voi kääntyy muun ammattipuolen tahoon jos tulee ongelmia

    Tuntuu vaa että missään esim psykan puolella oteta tosissaa. Oot normipainonen. Heihei kuukauden päästä tavataa. Tässä on kyllä saanuy taistella että saa apua. Välillä luovuttaen mut silti joku pitää elämäs kiinni. Ja se on ihmeellistä. Tän kaiken helvetin keskellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on se joku selviytymisvaisto, joka laittaa tappelemaan vastaan. Useasti - en edes tiedä kuinka usein! - olen vain toivonut päivien päättyvän ja lopun tulevan, kun olen vaan niin väsynyt taistelemaan vastaan. Joka päivä on ollut yksi ja sama helvetti, jossa ei valoa ole ollut näkyvillä.
      Mutta kun se valo pilkahtaa, siitä pitää ottaa ja pitää kaksin käsin kiinni, sillä se on harvinaista herkkua.
      Hemmetin sitkeä nainen olet sinäkin, Jenna-Marika, koska kaikesta huolimatta olet aina ponnistanut ylös. Se on kultaakin kalliimpi piirre ihmisessä <3

      Poista
  4. Olet tosi rohkea, kun uskallat kirjoittaa asioita näin suoraan. Tämä laittaa taas miettimään asioita uudestaan myös omalta kohdalta. Koitan huomenna uskaltautua vihdoin laittamaan sulle vihdoin sähköpostia. :) olet kova taistelija, tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos! Ehkä se on joku tietty kyllästyminen myös, ei jaksa enää pitää asioita sisällään koska muuten hajoaa. Lisäksi koen, että oikeasti jotakuta voi auttaa lukea toisten kokemuksia ja mietteitä.
      Ja laita ihmeessä sähköpostia! :)

      Poista
  5. Tosi hyvä kirjoitus, kiitos kun kirjoitit tästä aiheesta joka itseäkin nyt mietityttää tällä hetkellä! Sun ansiosta mäkin olen nyt saanut syötyä enemmän ja tää postaus sai mut hakemaan extra banaanin keittiöstä ;)

    Ihan mahtavaa Heidi, mä niin toivon että nyt pääsisit kokonaan eroon tästä sairaudesta ja mä tahdon itsekkin tästä niin paljon eroon!! Me ei ansaita näin paskaa sairautta kumpikaan :(

    Tsempit ja jatka samaan malliin!! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse asiassa tämä sun kommentti sai mut ostamaan niitä banaaneja keittiöön ;) Banskut ovat yksi fearfoodeista, mutta mentävä sitä kohti mikä eniten pelottaa. Vain sillä tästä parantuu.

      Yhdessä mennään, Pinja, ja yhdessä jaksetaan paskat päivät. Ollaan niin paljon muuta kuin jokin sairaus, painolukema tai vaatekoko. Ollaan niin paljon enemmän kuin mitä kroppa; kroppa on vain kuori. Ethän sä syö banaanistakaan kuoria? ;)

      Haleja! <3

      Poista
    2. Haha toi oli hyvä vertaus :D Enhän mä banaanistakaan kuoria syö vaan se sisus on tärkein!

      Halit <3

      Poista
  6. Tää oli loistava kirjoitus, moni varmasti miettii samoja asioita. Itsekin olen tässä viime aikoina lukenut tuosta Minnie Maudista ja se kuulostaa järkeenkäyvältä. Olen miljoona kertaa miettinyt miksi paino nousee pienilläkin ruokamäärillä. Ainoa ongelma varmasti on se miten oikeasti uskaltaa lähteä toteuttamaan +3000 kalorin ruokavaliota... Määrä kuulostaa aika hurjalta nykyiseen verrattuna. Olisi kiva jos joskus kertoisi pääpiirteittäin millaisia juttuja oot lisännyt ruokavalioosi että saat tuon kaiken energian. Kiitos vielä tästä tekstistä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se 3000+ kcal voi kuulostaa ja alussa myös tuntua tosi hurjalta, mutta loppujen lopuksi se ei sitä ole, ja riippuu paljon omista ruokavalinnoista. Keho tottuu suht pian saamaan sen tietyn ruokamäärän, ja moni kokee extreme hungerin, pohjattoman nälän. Itselläni se kesti alussa parisen viikkoa, mutta kun sitkeästi tottelin ja söin mitä kroppa huusi, niin se nälkä rupesi helpottamaan. Myös ne alkuun kuuluneet kuumat aallot ja jatkuva hikoilu on helpottanut todella paljon! Tärkeintä on vain jatkaa systemaattisesti, sillä kroppa ei ole tottunut käsittelemään ruokaa, joten sen täytyy opetella se uudestaan. Ja kuten aina uuden oppiminen, se vie oman aikansa. Siihen otin itse avuksi ruoansulatusentsyymit, ja niistä olen hyötynyt huimasti.

      Mä en normiruoasta saa kuin abouttirallaa 2000 kcal (isoiso aamupala 650 - 1000 kcal sillä en syö lounasta, pari välipalaa, päivällinen, välipala, iltapala), joten loput kerrytän herkuilla. Suklaalla saan helposti sen 1000 kcal, hedelmätoffeilla about viissataa. Syy, miksi syön näin paljon herkkuja on se, että a) mun kroppa huutaa niitä edelleen, eli energiantarve on koko ajan tosi suuri vaurioiden takia, ja suklaasta saan rasvoja ja mm. magnesiumia; sekä b) yritän päästä eroon siitä herkuissa olevasta sh:n leimasta syömällä niin paljon niitä, että se menettää viehätyksensä; sekä c) kehon on paljon helpompaa sulattaa suklaata kuin kolmea leipää, on vähemmän turvotusta ja tukalaa oloa ja siltikin saa saman energiamäärän. Parantumisen vielä näin alkuvaiheessa on oikeastaan ihan sama tuleeko se 250 kcal leivästä ja porkkanasta vai suklaasta, mutta kehon on helpompi sulattaa suklaata, koska siinä on mm. vähän kuituja.

      Mä voin erittäin lämpimästi suositella MM:n noudattamista, nimittäin sillä ei ole kuin positiivisia puolia: tervehtyminen nopeutuu ja myös vaurioiden korjaaminen tehostuu. On myös tutkimuksissa todettu, että parantuessa 2000 kcal ja alle kertyneet kilot jämähtävät vatsanseudulle suojaamaan sisäelimiä ja paino nousee yleensä oman biologisen painon yli varsin reippaasti, koska aineenvaihdunta ei ole päässyt korjautumaan.

      Tsemppiä Carita! Mikäli haluat jutella asiasta lisää, niin laita vain kommenttia tai vaikka säpoa! :)

      Poista
    2. Tulin vielä uudestaan kuikuilemaan näitä sun kommentteja kun osaat niin hyvin kertoa ja kirjoittaa juuri tuosta aiheesta ja jotenkin sitä hakee kokoaika vahvistusta siihen että oikeasti SAA syödä.
      Joten tää kommentti oli taas tosi hyödyllinen ja nyt mä lähenkin kauppaan ostamaan karkkia :D

      Kiitos Heidi kun jaksat vakuutella muokin kokoaika näistä jutuista!! <3

      Poista
    3. Haha, kuikuile pois :D
      Tuo vahvistuksen hakeminen on tuttua, koska itsekin teen sitä. Mietin ja käyn pään sisällä kiivasta väittelyä siitä onko mun ok syödä viis suklaapatukkaa ja korvata niillä vaikka ateria. Toki tiedän ettei se kovin ravintorikasta tavaraa ole, mut prioriteetti nro 1 on hengissä pysyminen, ja jos mulle on nyt helpompi syödä suklaata ja saan tarpeeks energiaa, niin fine! Kalori on kalori. Mä luotan mun kroppaan ja siihen, et se pistää stopin näille suklaan puputtamiselle jossain vaiheessa ja alkaa himoita pastaa ja porkkanoita. Kuten oon sullekin Pinja sanonut, ihmiskeho on fiksu, ja se kertoo mitä tarvii :)

      Sä saat ja sun ennen kaikkea PITÄÄ syödä <3 Viestitä taas kun siltä tuntuu <3

      Poista
  7. Eikä, ihan mahtava postaus Heidi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On vähän edistytty siitä kesästä ja alkusyksystä ;) <3

      Poista
  8. Pystytkö sanomaan kuinka nopeasti sulla on lähtenyt paino nousemaan tuolla metodilla? Kuulostaa järkevältä tavalta, pelkään vaan että oon jo pilannu aineenvaihduntani eikä se käynnisty ikinä joten vaan lihoon jos syön enempää:/ ei mulla oo edes montaa kiloa alipainoa mutta ei paino laskekaan, koska aineenvaihdunta on niin säästöliekillä.. Tiedätkö saako sen syttymään?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan aluksi mulla nousi paino nopeasti - tosin ekat pari viikkoa vedin tosi alhaisilla kaloreilla, hyvä jos 2000 kcal/vrk, kiitos osaston - mutta ne ekat 5-6 kg oli nesteitä. Mä olin onnistunut kuivattamaan itseni niin rajusti kesän ja alkusyksyn aikana, että tosiaan munuaiset eivät tahtoneet enää toimia ja myös ruumiinlämpö nousi. Olin siis rutikuiva, joten kun nestetasapaino rupesi korjaantumaan ja nesteitä kertyi ihan silminnähtävän turvotuksen muodossa (ne paksut posket, joista joku ihana ano kommentoi), paino nousi lyhyessä ajassa paljon. Viikkotahti olisiko ollut parisen kiloa?
      Sen jälkeen rupesi tahti hiljentymään, ja nyt viimeiset viikot on menty suunnilleen kilon viikkotahtia. Tosin nykyistä painoani en tiedä, sillä en halunnut kuulla sitä keskiviikon punnituksessa.

      Aineenvaihdunta ei käynnisty jos et syö, se on fakta. Parantumisessa alle 2000 kcal ylläpitää nälkiintymistilaa, ja kun keho on nälkiintynyt, se joutuu ns. triageen: ylläpitämään välttämättömän toiminnot, eli sydämen ja aivojen toiminto. Kun keho ei saa tarpeeksi ravintoa ylläpitämään sen toimintoja, se keskittyy tärkeimpiin ja ihan ensimmäisenä se hidastaa aineenvaihduntaa, jotta se pystyisi (edelleen) ylläpitämään toiminnat mahdollisimman vähällä energialla. Koska keho kuitenkin tarvii enemmän energiaa kuin mitä sä sille annat, se joutuu ottamaan lisäravintoa luustosta, kudoksista, sisäelimistä. Maksa joutuu tuottamaan mahdollisimman paljon sokeria aivoille, joten tämän takia tosi monilla sh-potilailla maksa-arvot kohoavat ja voi muodostua rasvamaksa.

      Miten tästä tilanteesta pääsee, niin vain ja ainoastaan syömällä.
      Kun keho saa tarpeeksi energiaa, niin se ravinto menee ensin sydämen, aivojen ja sisäelinten toimintaan. Se kerryttää nestettä, koska on niin pahasti vaurioitunut (mietipä vaikka miten käy rakolle? Kun kenkä hiertää, niin siihen rakkoon muodostuu nestettä parantamaan sen vaurion). Kroppa on fiksu eikä se luota suhun, joten se tarttuu siihen ruokaan kaikin mahdollisin keinoin, ja siksi usein kertyneet kilot menevät ensimmäisenä vatsaan ja reisiin: turvatakseen sisäelimet; rasva on elimistön suojamekanismi.
      Jotta tästä päästään eteenpäin, se tapahtuu vain ja ainoastaan jatkamalla riittävää ravinnon saantia. Kroppa on pitkään hälytystilassa, ja jos sä annat sille tarpeeksi ruokaa, se rupeaa pikkuhiljaa luottamaan suhun ja näin se uskaltaa antaa sen ravinnon mennä muihin toimintoihin: aineenvaihduntaan, hormonitoimintaan, syntyneiden vaurioiden korjaamiseen, hiuksiin, kynsiin, ihoon... jne. Tässä vaiheessa joillakin saattaa syntyä ns. hypermetabolismi, eli aineenvaihdunta kiihtyy niin rajusti, että joutuu syömään todella suuria määriä (puhutaan jopa 5000 kcal) pelkästään estääkseen painon putoamisen.

      Joten kyllä, aineenvaihdunnan saa syttymään, mutta vain ja ainoastaan syömällä riittävästi ja vähentämällä liikunnan minimiin. Painonnousun vauhti on jokaisella eri, mutta se paino ei nouse loputtomiin. Keholla on oma biologinen paino, johon se pyrkii ja jonka se myös pyrkii säilyttämään. Mikäli asettaa itselleen tätä alemman painon -> jatkuva sota. Sen takia itse en ole asettanut mulle mitään tavoitepainoa; se on mun kehon oma hyvinvointipaino. En halua olla enää loputtomassa syömishäiriökierteessä, ja siitä eroon pääseminen on paitsi psyykkinen prosessi, niin iso rooli on riittävällä ravinnolla (aliravitut aivot kehittävät ja ylläpitävät sh-käyttäytymistä ja -ajatuksia).

      Luota kroppaasi, se on fiksumpi kuin uskotkaan! Jos sä uskallat ravita sitä tarpeeksi, se loppujen lopuksi löytää tasapainon. Aineenvaihdunta ei toimi liian vähällä ruoalla ja (jatkuvalla) siihen yhdistetyllä liikunnalla.

      Tsemppiä! Alku on aina kaikkein vaikein ja mä tiedän miten hemmetin pelottava ajatus painonnosto on, mutta ilman sitä ei voi parantua.
      Jos siltä tuntuu, niin heitä kommenttia tai vaikka sähköpostia :)

      Poista
    2. Kiitos niiin paljon tästä!!:):) mä sulattelen tätä kaikkea... Oon kyllä nostanu ja alottanu parantumisen jo yli kaks vuotta sitten mutta maaliin en oo päässy ja kaikki tyssähti just siihen rajalle vuosi sitten. Ja nyt oon tajunnu et fakta vaan on et keho on niin sekasin että vaikka en söisi mitään niin paino ei laske. Oon painanu vuosi sitten ihan saman verran ja syöny tuplasti ja ilman pahempia sh ajatuksia. Nyt samassa painossa oon yhtä sairas mieleltä kun joskus 8kg laihempana! Että aivot vaan tarvii ruokaa ja paljon, ei se 2000kcal riitä.. Kiitos sulle rohkaisusta!:)
      Ja oon niin ylpeä susta miten oot uskaltanu alottaa syömään kaiken vaikeuden jälkeen, oot todellinen hero;)

      Poista
    3. Eipä mitään, hyvä jos voin olla avuksi :)
      Sun tilanne kuulostaa tosi kurjalta mutta myös tutulta, ja sitä pelkää tehdä muutosta. Mutta kroppa ei tuota enää pitkään jaksa :/
      Sen tietyn rajan ylittäminen parantumisessa on tosi tärkeää sekä keholle että mielelle. Mä assodioin tietyn painolukeman ylittämiseen epäonnistumisen, heikkouden ja tyhjyyden, mut sen lukeman ylittäminen ei lopulta ollutkaan niin paha juttu. Ei se mukavalta tunnu, mut paremmin ravituissa aivoissa liikkuu nyt muutakin, niin sekin on tilannetta helpottanut.
      Ja ei, 2000 kcal ei todellakaan riitä! Sullakin on kymmenien ja taas kymmenien tuhansien kcalien edestä vaurioita korjattavana, joten keholla on muutakin puuhaa sille ruoalle kuin painon nostaminen.

      Ja kiitos <3
      Lämmittää mieltä niin paljon saada noin ihanan kannustavia kommentteja :)

      Poista

Kommentoi, vaikuta ja ilahduta