28. syyskuuta 2015

Ask me a question!

Postausaiheiden puuttuessa päätin, että on aika tehdä kysymyspostaus.
Eli perinteiseen tapaan heittäkää kommenttiboksiin kysymyksiä, niin kokoan niistä Q & A -postauksen.


Lisäksi jos teillä on jotain postausehdotuksia, niin niitäkin saa (ja pitääkin!) kertoa :)

Ps. Olenko mä ainoa, joka on mielissään siitä, että kesä on ohi, on syksy ja talvi tulee kohta? Kertokaa mitä mieltä olette, koska tuntuu, että jokainen surkuttelee kesän päättymistä ja mä hymyilen kun sataa vettä :D

20. syyskuuta 2015

By the way...

... mä onnistuin eilen tekemään sillan kolmeen kertaan ja jopa pysymään siinä asennossa!
En ole ennen siinä onnistunut ilman apua, joten eilispäivän onnistumisella oli mulle iso merkitys: tästä koko paranemistouhusta tosiaan on löydettävissä positiivisiakin puolia :) Lihotuista kiloista iso osa on nesteiden lisäksi tullut lihasten muodossa, ja sen kyllä näkee: "kolmiot" ovat tulleet takaisin pohjelihaksiin, etu- ja takareidet ovat lujemmat, hauikset ja ojentajat ovat napakammat. Jopa kyynärvarressa näkyy lihaksia siinä missä näkyi ennen sormien jänteet!




Joten nyt kun tuo silta onnistuu, niin ehkä voisi ruveta harjoittelemaan siltakaatoa. Tosin eniten mua sillassa pelottaa se, että joutuu olemaan pää alaspäin. Olenko ainoa, vai onko se jonkun muunkin mielestä vähintäänkin epämiellyttävää?
Mutta ehkä se helpottaa harjoittelemalla.. :>

Toinen by the way tähän loppuun: heitelkääs mulle jotain hyviä ja helppoja kasvisruokareseptejä, jotka eivät koostu turhan monista ruoka-aineista! Meinaan nimittäin kyllästyä noihin samoihin ruokiin :P

18. syyskuuta 2015

Vähän balettiakin

En ole hetkeen kirjoittanut balettikuulumisia ihan siitä syystä, että niitä ei ole ollut; mun koko elämä on pyörinyt tämän paranemisprosessin ympärillä. Mutta nyt kun alkaa olla kuukausi mennyt siitä kun jouduin osastolle ja aloitin tämän urakan, niin alkaa myös elämänsisältö laajentua.
Tämä onkin vähän kuulumispostaus, mutta nyt siihen kuuluu vähän myös - kyllä - balettia!

Tutustuin viime keväänä Instagramissa yhteen ikäiseeni aikuisbalettilaiseen, josta on sukeutunut äärimmäisen taitava baletin harjoitushameiden tekijä tässä kesän ja syksyn aikana. Ihastuin yhteen hänen tekemäänsä hameeseen, ja sainkin sen tässä viikko sitten.


Hame tuli mulle todella nopeasti - kahden päivän sisällä maksusta - ja ilahduin nähdessäni miten nätisti se oli pakattu! Olen jo niin tottunut niihin persoonattomiin muovipusseihin, joissa yleensä tilatut treenivaatteet tulevat.
Joten kun valkoisesta tavallisesta kirjekuoresta putosi tämä ihanaan lilanpinkki silkkipaperikäärö tarrasydämellä varustettuna, niin jo pelkästään se toi sellaisen ilahtuneen fiiliksen: tähän on oikeasti panostettu!



Hame on todella hyvin tehty, uniikki eikä takuulla tule samanlaista vastaan tunneilla. Hintaa posteineen tälle kertyi 18,50€ Ruotsista lähetettynä, joten ei todellakaan kallis.
Mikäli et ole vielä käynyt katsomassa balletbunwearin hameita, niin suosittelen! Hän on vastikään avannut oman verkkokaupan blogissaan, ja pääset sinne tästä.


Mutta mitä balettiin muuten tulee, niin paremmin menee. Kävin viime viikolla tiistaiaamuna (!!) aikuisbaletin perustason kokeilutunnilla Studio de Dansessa, ja kokemukset olivat myönteiset. Tykkäsin tosi paljon opettajasta, sillä hänellä oli samaan aikaan sekä rauhallinen että tosi innostava tapa opettaa, mutta säpsähtelin kyllä alussa joka kerta, kun läpsäisi käsiä yhteen ja ääni kohosi; olin jo niin tottunut T:n rauhalliseen tapaan opettaa, että kaikki intohimoisempi ja reippaampi opetustyyli oli pientä shokkia :D Mutta kertaakaan ei tullut sellainen fiilis kuin ihan ekan opettajan kohdalla, että olisin pelännyt opettajaa, ei onneksi!
Tunnilla meitä oli vain kolme itseni mukaanlukien, ja tunnin taso oli todella perusteita. Hyvä sikäli, koska edellisestä tunnista on kuukausia aikaa, joten kaikki balettiin liittyvä on pahasti ruosteessa. Lisäksi tämä jatkuva turvotus tekee oman osansa, sillä vatsa (ja kasvot ja raajat) on kuin pallo ja olo raskas. Aukikiertoa ei tahtonut löytyä, jaloista ei hirveästi löytynyt korkeutta ja keveyttä ja pelkästään nilkkojen ojennusta joutui tarkkailemaan koko ajan. Mutta mä jaksoin koko tunnin ilman taukoja, ilman rytmihäiriöitä, ilman puuskutusta ja ilman kofeiinitabletteja! Kunto on siis parantunut, mutta tanssikunto on pahasti hakusessa.
Oli ihanaa huomata se, miten kannustava opettaja oli, miten kerrankin tunsi tekevänsä oikein. Olen niin tottunut siihen miten opettajalta ei heru huomiota tai ainakaan mitään myönteistä sanottavaa, että nämä "jes!" ja "just noin!" -hihkaisut olivat kuin balsamia. Alun jännitys rupesi tankosarjojen loppupuolella helpottamaan, ryhti korjaantui ja port de brasitkin alkoivat elämään.
Ensimmäistä kertaa mä olin se, joka osasi!
Mutta tosiaan taso oli helppo verrattuna siihen mihin olen tottunut, mutta se oli vaan hyvä. Keskilattialla tehtiin helppo adagio - tosin mä jähmetyin soutenun edessä melkein kauhusta, mutta sekin hellitti kun opettaja kertoi sitä helpottavan neuvon. Petit allegro oli tosi yksinkertainen: perus sautéja, echappéja ja changementeja. En kyllä olisi juuri sen monimutkaisempaa jaksanutkaan, sillä siinä vaiheessa reisilihaksista alkoi loppua voimat. Ihan lopussa otettiin matot ja venyteltiin: siinä mä taisin olla surkein :D
Tunnin tunti kesti ja koko tunnin mä kestin hyvin. Sen sijaan että olisin koomannut loppupäivän sohvalla, söin kotona hiukopalaa, vaihdoin vaatteet ja lähdin Jouppiin ostoksille ja vielä alkuillasta kävin Dooran kanssa lenkillä. Joten energiaa kyllä piisasi.
Viime lauantaina kävin sitten kolmen vartin juoksulenkillä, ja viimeisen kymmenminuuttisen juoksin lähes täysillä. Olo oli kuin voittajalla, sillä kunto on noussut kohisten! Mutta seuraavana päivänä huomasi tehneensä vähän liian pitkän lenkin: kaikki lihakset jumissa ja jäätävä väsymys. En tiedä sitten olenko saanut jonkin pitkäkestoisen vähäkuumeisen flunssapöpön, sillä reilun viikon ajan on ollut on-off-kuumetta ja muutenkin puolikuntoinen olo, enkä ole sen lauantain jälkeen jaksanut lenkille. Eilen tosin varasin peilisalin pariksi tuntia, mutta kunto ei nyt tahtonut riittää, ja luovutin 1,5 tunnin jälkeen suosiolla.
Herolla on myös arkipäivisin Greyn anatomian kymppikauden uusinnat klo 15, joten sekin ehkä vaikutti asiaan..

Kuvasin pari videota, jossa improsin Kuolevan Joutsenen tahtiin (kyllä, ikikulunut juttu..), ja ne videot ovat olleet mulle suureksi avuksi tässä kehonkuvakriisissä. Oma fiilis ja peilikuva näyttää sotanorsua - lihavaa ja turvonnutta surkimusta - mutta videot vähän palautti todellisuuteen. Mä en enää huoju niin pahasti kuin 1,5 kk sitten kuvatuissa videopätkissä, ja ote tanssiin on jämäkämpi. Lisäksi pohje- ja etenkin reisilihakset ovat kasvaneet kaiken muun ohella, joten menokaan ei näytä niin huteralta enää.
Vaikka nämä asiat rationaalisesti tietää, niin tuntemus on eri: epäonnistunut ja lihava. Milloinkahan tästä fiiliksestä pääsisi eroon?
Lataan muutaman lyhyen Ig:ssä julkaistun klipin tähän, joten toivottavasti ne toimivat!

video

video
  
video

Myös koulutyöt ovat edistyneet ehkä hitusen (?). Mulla oli viime viikolla ensimmäinen opinnäytetyöseminaari, jossa esittelin oman opparini aiheanalyysin, eli siis mikä on opparin aihe, toimeksiantaja, miten sen teen, miksi ja millä aikataulutuksella. Oli vähän järkytys huomata, että kaikki muut seminaarissa oppariaan esitelleet valmistuvat nyt jouluksi. Pyhä ja tiukka tarkoitus se oli mullakin, mutta joko mä olen maailman suurin lusmumaakari tai epäonnistuja, mutta tällä hetkellä näyttää siltä, ettei se valmistu marraskuun puoliväliin mennessä.
Kyllä tympii, sillä pidin niin suuren metakan siitä, että mähän valmistun tänä jouluna! Mutta aina ei mene nallekarkit tasan ja asiat niinkuin on suunniteltu, ja sitä paitsi multa lähti taas unet tuon opparistressin takia, joten päätin että mun on pakko antaa periksi. Sitä paitsi tässä on vielä yksi kurssi tehtävänä (Professional English, jossa pitää mm. kuvata 5-minuuttinen video englanniksi.. shit!!) ja yhden (englanninkielisen senkin) kurssin lopputyö seminaareineen... ugh. Joten vaikka olen tällä viikolla käynyt (lähes) joka päivä tekemässä töitä, mun keskittymiskyky ei edelleenkään riitä kuin max. 20-30 minuuttia kerrallaan, ja toistaiseksi kaksi tuntia on ollut sellainen mestarisaavutus, jonka jälkeen en jaksanut kotona tehdä muuta kuin maata sohvalla ja syödä. Miten kaksi tuntia - KAKSI TUNTIA - koulussa istumista läppärin ääressä voi saada aikaan sellaisen nälän ja uupumuksen? 

tänään sekä mantelimaito että Questbar olivat pettymyksiä.
ehkä maanantaikappaleita? tai sitten oikeasti tykkään enemmän Questeistä S'Moresista.

Laitan tähän loppuun muutamia kuvia Doorasta. Mä tosiaan viime viikolla hankin uuden puhelimen - Huawei Ascend G620S:n, ja tässä on parempi kamera kuin edellisessä Samsung Trend Plussassa. Samsung palveli hyvin, joten se pääsikin ansaitulle eläkkeelle.
Joten oon ollut varsin innokas kuvaaja tässä parin viikon aikana :D

villi ja vapaa

Fasaaneja näköpiirissä!

"Olen ihana, ja tiedän sen!"

Huomio seinäjokiset ja muut lähialueilla asuvat!

Young Russian Ballet (klik!) tulee Seinäjoen kaupunginteatteriin esiintymään 11.10.2015 klo 14, ja aiheena on Love Stories - Rakkaustarinat.
Liput ovat 24-30€, ja ovelta 32€.
Varaukset kaupunginteatteriin.

Ketkä teistä aikoo mennä katsomaan? Itse ainakin menen :) 

3. syyskuuta 2015

Arjen ruokasuosikkeja


Koska toistaiseksi tanssituntien jatkumisesta ei ole tietoa, niin kirjoittelen vähän enemmän sellaisia postauksia, jotka eivät välttämättä suoraan liity balettiin. Mutta osaksi myös siitä syystä, että elämässäni on tällä hetkellä meneillään paljon muutakin kuin baletti.
Joten tässä postauksessa kerron mun arjen ruokasuosikkeja. Sain idean pinnien blogista (klik!) ja päätin tehdä oman versioni arkilemppareista :)

Elovenan omena-kaneli -pussipuuro <3
Mä rakastan aamupalaa! Aamupala on päivän aterioista ehdottomasti paras - ja myös helpoin. Yleensä mun aamupalapöydästä löytääkin Elovenan "pussipuuroa" eli niitä valmiiksi pakattuja annospussipuuroja. Olen kokeillut kaikki maut läpi, ja suosikkini on tämä omena-kaneli-puuro <3
Tähän puuroaamiaiseen kuuluu Valion 2% raejuustoa ja marjoja - mustikoita ja mansikoita.
Valion 2% raejuusto on parasta!
Hyih, ne rasvattomat versiot ovat pahoja :/
Ryvitan näkkärit ehdottomasti mun suosikkeja!
Ja herkkävatsaiselle tämä toimii mahankin puolesta :P

persikat löysivät tiensä vasta tällä
viikolla mun arkilemppareihin :D






jääkaappikylmät kiivit *nams*
Lidlistä saatavat SpaceRunners
-mehujäät on edullisia ja hyviä!































Tykkään tosi paljon kaikesta makeasta, ja löysin Lidlistä noita mehujäitä. Pakkauksessa 10 mehujäätä, ja hintaa ~ 3 euroa.
Addiktoivia nämä! :P

Mä ennen söin paljon omenoita, mutta nyt viime viikolla huomasin, että mun vatsa ei enää kestä niitä. Mä olen aina tykännyt kiiveistä, ja niitä mä pystyn syömään.
Tää on aika jännä, sillä me koivuallergikot oireilemme herkästi kiiville ja tomaatille - tomaatti aiheuttaa kutinaa ja kiivi liikaa syötynä ärsyttää suun limakalvoja. Mutta aika lievästi oireilen kiivistä; tomaatti on pahempi.

tarvitseeko edes kirjoittaa mitään kuvausta? Hedelmätoffee <3 :D



Mä tykkään tosi paljon suklaasta ja mä saan aika-ajoin kausia, jolloin syön vain tiettyä suklaata. Viimeisin kokeiluni oli Maraboun Domino -suklaalevy, ja vaikka se herkullista olikin, mä olen ehkä sen verran tylsä, että tykkään eniten maitosuklaasta. Sama Fazerin kohdalla; kokeilin kaikki maut läpi, mutta kuitenkin tykkään eniten siitä sinisestä.
Fazerista puheenollen, nämä kaksi patukkaa ovat mun ehdottomia suosikkeja: rapea karamelli & merisuola, sekä sinivalkoinen. Suosittelen kokeilemaan!











Olen ihastunut myös proteiinipatukoihin - niillä kun saa kaloreita pienessä määrässä, ja protskupatukoissa on myös suht. ok ravintoaineet verrattuna tavallisiin suklaapatukoihin. Kovin paljoa ei kannattaisi syödä noita protskupatukoita, koska elimistö pystyy hyödyntämään vain tietyn määrän proteiinia; ihmiskeho toimii hyvin pitkälti hiilihydraateilla, joten jossakin vaiheessa alkaa tulla tenä niiden puuttuessa. Lisäksi liika proteiini on munuaisille vahingollista.

Tämä kanelipullan makuinen patukka kyllä kelpaa pahimpaan korvapuustin himoon :D

Leaderin prodepatukoista mun suosikki on ehdottomasti tämä omenapiirakka! <3
Kaikki eivät välttämättä tykkää tuosta patukan koostumuksesta, mutta mun mielestä
just se pehmeä koostumus tekee patukasta parhaan! :D


Tämä keksi-valkosuklaapatukka on kolmas lempparini. Huomasin, että en oikein välitä sellaisista patukoista,
jotka ovat suklaapäällysteisiä. Tosin en mä ole kaikkia makuja vielä kokeillutkaan, joten ehkäpä löytyy
suklaapäällysteisistä mullekin suosikki ;)


Eli tässä noita Leaderin suosikkipatukoita, mutta täytyy sanoa, että jotkut Questbarit vievät voiton Leaderin patukoista :D


tämä on mun suosikki Questbareista

tämä oli mun makuun aivan liian makea, melkein yökkömakea :/

Tästä jäi vähän näääääh -fiilis. Pitää kokeilla vielä uudestaan,
jotta saisi muodostettua oman mielipiteen siitä.



Mä tykkään syödä Skyrejä, ja niistä mun lempimaut ovat uuniomena, kuningatar, kiivi, veriappelsiini ja tietysti se uusin popcorn-caramel!

Jogurteista tämä Valion metsämarjajogurtti on mun ehdoton ykkönen,
sillä se on hyla-tuote ja myös kevyt. Mun pitäisi ruveta lisäämään
ruokavalioon enemmän energiaa sisältäviä jogurtteja, mutta jotenkin pidän niitä epäterveellisinä :/
joku päivällinen viime viikolta: kasvissosekeittoa, näkkileipä ja maitoa. Jälkkäriksi oli
Chai lattea <3
Olen täydellisesti koukussa Chai latteen! <3


Oma ruokavalioni koostuu tällä hetkellä hyvin pitkälti tämän postauksen tuotteista, mutta paljon myös puuttuu. Perunamuusijauhe, kasvispihvit, eri keitot, salaatit, leipä, maito, teet jne puuttuvat, sillä pääpaino olikin just niillä suosikeilla :)
Mä olen lähtenyt sillä asenteella tähän parantumisprosessiin liikkeelle, että kun kerran pitää syödä, voin saman tien syödä hyvää ruokaa, kokeilla eri protskupatukoita - ne ovat hedelmän kanssa äärimmäisen hyviä välipaloja esim. koulussa luennolla - ja kokeilla eri makuja.
Mä tiedän sen, että liian pitkäksi aikaa ei saa jämähtää niihin tuttuihin ja turvallisiin tuotteisiin, sillä sieltä eteenpäin pääseminen on vaikeampaa.
 Mutta hiljaa hyvä tulee :)
Ja nyt kun on eka tavoitepainokin saavutettu ja näin myös liikuntalupa myönnetty ja pääsisin siis tanssimaan - tämä se vasta ironista onkin, kun nyt ei ole tunteja opettajan puuttuessa. Aion siis mennä ensi viikolla käymään Miloffin aikuisbaletissa, koska kaipaan tanssimista niin uskomattoman paljon! Mutta koska ei ole oman koulun tunteja, niin säästän ihan kivasti kun ei ole lukukausimaksua maksettavana. Joten mä laitan sen rahan uuteen puhelimeen, ja se on myös mun oma palkinto itselleni tästä painonnoususta ja syömisen onnistumisesta. Jospa se olisi se yksi positiivinen puoli tässä, koska muuten mä en niitä positiivisia seikkoja kamalasti löydä (paitsi tanssiminen tietty).

Mitä te tykkäsitte tällaisesta postauksesta?
Onko teillä jonkinlaisia arki(ruoka)suosikkeja? :)
Niin, ja jälleen pyydän teiltä vinkkejä hyvästä älyluurista, hinta mieluiten alle 150e. :)