27. kesäkuuta 2015

Only in your dreams!


Mä näen tosi paljon unia: yhden yön aikana näen lukemattomia unia, ja useita en edes muista. Tätä hankaloittaa (tai parantaa?) vielä se seikka, että mun yöunet ovat tosi pätkinäisiä: heräilen yhden yön aikana ainakin puolenkymmentä kertaa. On mun unet viimeisen kuukauden takaisesta hieman paremmat jo, mutta edelleenkin mennään huonoilla yöunilla.

Noh, se ei ole tämän postauksen pointti, vaan unet ovat. Tarkemmin sanoen tanssiaiheiset unet.
Olen nähnyt tosi paljon erilaisia tanssiunia, mutta jostakin syystä kolme tiettyä unta ovat jääneet mieleeni lähtemättömästi, ja nyt mä ajattelin kertoa niistä teillekin :)


Uni 1

Näin tämän unen joskus loppuvuodesta 2011, sillä olin menossa katsomaan St. Petersburg Festival Ballet'n Joutsenlampea Helsinkiin joulukuussa 2011.
Unessa mä esitin Odilea, ja mä tein ne 32 fouettéta täydellisesti, kevyesti ja iskuntarkasti. Mä en ollut yhtään rasittunut, ja kun ne 32 fouettéa tuli täyteen, mä aloitin saman uudestaan, ja uudestaan. Mä pyörin niitä fouettéja täsmällisesti kuin hyrrä, ja mä sainkin lempinimekseni hyrräballerina. Olin todella ylpeä nimityksestäni, koska se samalla merkitsi sitä, että mä olin paras pyörijä seurueen ballerinoista - ja heitä oli paljon hyviä ballerinoja!



Uni 2

Tämän toisen unen näin itse asiassa viime kesänä, kun olin Haapavedellä kotona käymässä heinäkuun loppupuolella. Mainitsen jo näin etukäteen, että unesta herääminen oli erittäin rankka pettymys :D
Unessa mä olin Diana Vishnevan ja Svetlana Zakharovan kanssa samassa teatterissa - en muista ihan tarkkaan, että olinko heidän kanssaan myös samassa seurueessa. Mutta oli aamupäivä, ja kaikki seurueen tanssijat kokoontuivat harjoitussaliin - minä myös - päivän ensimmäiselle tunnille. Mä löysin oman paikkani, ja se oli Dianan ja Svetan välistä. Löysin seinän vierestä paikan kärkkäripussilleni, vesipullolle ja lämppävaatteille, ja siinä samaan aikaan Diana ja Svetlana jättivät omat tavaransa siihen ympärille.
Päivän tunti alkoi, ja päättyi ja sitten kaikki hajaantuivat omiin harjoituksiinsa. Jostakin syystä minulla, Dianalla ja Svetalla oli täsmälleen samanlaiset päiväohjelmat, ja päädyimmekin siis hengailemaan yhdessä koko päivän ajan, olipa kyse harjoituksista tai ruokalasta.
Viimeisin yhteinen hetki oli teatterin lavan takana, kun kaikki valmistautuivat alkavaan balettiin (sen nimeä en muista enää). Istuin lattialla kulisseissa, Svetlana seisoi mun vasemmalla puolella kokeillen kärkkäreiden istuvuutta pitäen samalla tilapäisestä tangosta kiinni. Diana oli mun oikealla puolella, välillä istui ja välillä seisoi, valmistautui lähtemään lavalle. Me kaikki puhuttiin jostakin - en enää muista mistä - ja Diana kumartui mun puoleen hymyillen ja rupesi sanomaan jotain.
Siihen mä heräsin.
Voitte vaan arvata millainen pettymys oli herätä ja huomata sen olleen vain unta! Mä rakastin sen unen jokaista hetkeä, se oli mulle ihana pakomatka erittäin karusta todellisuudesta, joka oli täynnä itkua ja ahdistusta.
ihmissuhdeongelmia tuolloin menossa, u know.


Svetlana Zakharova (left) by Arthur Elgort, 1999: Diana Vishneva by Patrick Demarchelier, 2011. From Russian Vogue’s Dance in Vogue special
 Uni 3

Tämän viimeisimmän unen näin viime yönä. 
Meitä oli useampi ihminen ja suurimmalla osalla oli kärkkärit jalassa, sillä harjoittelimme Pizzicatoa. Mua hieman tympäisi siinä harjoituksen aikana, koska koreografia oli liian helppo; olisin halunnut huomattavasti vaativamman koreon. Syy "helppoon" koreoon oli siinä, että ryhmässä oli mukana paljon alempien ryhmien tyttöjä eivätkä he osanneet tehdä kärjillä vielä kovin paljoa. Joten koreografia pidettiin yksinkertaisena, jotta esityksestä ei tulisi katastrofia.
Mä rupesin sitten aikaa tappaakseni tekemään piruetteja - erityisesti en dedans -piruetteja - ja yhtäkkiä mä tein ihan täydellisen en dedans -triplapiruetin kärjillä kädet kolmannessa! Mä olin niin ylpeä siitä ja hihkuin muille, että "mä en osaa tehdä edes tuplaa pehmeillä, ja nyt onnistuin tekemään triplan ja vielä kärkkäreillä!" :D

Näköjään mun unet liittyvät usein piruetteihin, joten onkohan se joku merkki siitä, että mä junnaan omassa elämässäni paikoillaan? Koska eka piruettiuni - se hyrräballerina - liittyi samanlaisiin tunteisiin ja elämäntilanteeseen kuin mikä nykyään vallitsee. 
Tämä(kin) on raaka veikkaus, mutta ehkä Dianan & Svetlanan näkeminen unessa tarkoitti sitä, että mun pitäisi olla just sillä hetkellä tärkeiden ihmisten ympäröimänä ja tukemana. 
En tiedä tarkasti, mutta näin maalaisjärkeä käyttämällä tuumailin noin. 
Unet kyllä ovat jänniä ja kertovat paljon, jos niitä hoksaa ajatella oikein. Onko tietty unen sisältö toistunut joskus aiemmin? Miksi se toistuu nyt? Kannattaa kuulostella uniaan ja olotiloja, koska ne kertovat tosi paljon.

Näettekö te unia tanssista? Millaisia unia näette? Oletko nähnyt jonkun tietyn unen, joka on jäänyt mieleen, tai joka toistuu aina tiettyinä hetkinä? 
Kertokaa kokemuksianne! :)

12. kesäkuuta 2015

"And next week we're gonna dance ballet in toe shoes!"

Telkkarinpalvojana hieman huonohkoa omaatuntoani lievittää - tai kasvattaa! - Heron sarja Bunheads.

Kyseessähän on tanssillinen amerikkalainen draamakomedia Gilmoren tyttöjen tekijöiltä, ja kertoo lasvegasilaisesta tanssijasta Michellestä, joka menee naimisiin kiltin ja uskollisen Hubblen kanssa ja muuttaa tämän luokse oikein idylliseen ja hiljaiseen pieneen sievään kaupunkiin. Hubble kuitenkin unohti kertoa Michellelle sen, että asuu äitinsä Fannyn kanssa, joka pyörittää tanssistudiota.
Lisää voit lukea täältä.

En ole koskaan katsonut Gilmoren tyttöjä mitenkään suurella intohimolla, mutta sen verran mitä muistan siitä, niin Bunheads muistuttaa sitä aika paljon just roolihahmojen ja sanailujen perusteella.
Mutta näin alun perusteella jään kyllä Bunheadsia katsomaan - etenkin kun Tanssiakatemiakin on loppunut.



Kuuluuko Bunheads teidän telkkariohjelmistoon? :)

9. kesäkuuta 2015

Hurahdus

Mun on pakko näin alkuun myöntää, että olin totaalisen väärässä joogan suhteen. Mä olen aina pitänyt sitä jonkinlaisena meditaatiojutskana, jossa istutaan lootusasennossa peukalo etusormea koskettaen ja hymistään kuorossa "ommmmm...".
Ja olin niin väärässä!

Viime perjantain kolmen tunnin sessio osoitti mun oletukset ja käsitykset ihan vääriksi, ja loppurentoutuksen aikana mulla meni kaikki tahdonvoima ja fokus siihen, että pidättelin itkua.
Se kaikki ilon, rauhan ja helpotuksen tunnesekoitus oli niin ylivoimainen, että kotimatkalla itkin. Onnesta.

Mitä mä sitten koin?
Ensinnäkin mun (lähes) koko selkä - ja yläkroppa - aukesi, ja vaikka kipuja oli tunnin aikana, niin mun hartiat oikeni, ryhti suoreni ja tunsin saaneeni ne kadotetut viisi senttiä takaisin.
Mua yllätti se, että mulla oli edelleen voimaa, sillä jaksoin - ja pystyin! - tekemään myös astetta haastavammat joogaliikkeet. Pystyin kannattamaan yläkroppaa ilman että jouduin käsivarrella nojaamaan reiteen. Pystyin tekemään ylöspäin katsovan koiran. Pysyin tasapainoissa.
Mä olin ihan totaalisesti unohtanut onnistumisen tunteen; tanssitunneilla olen aina ollut se takarivin surkimus, jolla ei ole koskaan ollut mitään toiveita tehdä yhtään mitään oikein. Nyt mä osasin tehdä liikkeet ilman mitään aiempaa joogakokemusta.
Mä haluan tehdä tätä!
tämä seuraavaksi?
Monelle nämä tuntuvat varmasti tosi pieneltä ja mitättömältä, mutta mulle tämä kokemus oli tosi iso juttu. Mä tunsin jotakin muuta kuin jatkuvaa tyytymättömyyden, riittämättömyyden, vihan ja tuomitsevuuden tunteita itseäni ja kroppaani kohtaan.

Seuraavat pari päivää kestävät lihaskivut olkavarsissa, kyljissä ja alaselässä myös osoittivat sen, että ei, kyseessä ei ole lootusasennossa tehtävää ommm -hartausta; ehkä asiaan vaikutti myös se, että en ole suunnilleen kolmeen viikkoon harrastanut mitään liikuntaa. Mutta tämä oli just sitä mitä mä tarvin: vaihtelua tanssin aiheuttamaan turhautuneisuuteen ja tuomitsevuuteen, sekä uusi näkökulma itseeni. Mä pystyn! 

Joten miten tästä eteenpäin?
Pyrin käymään ainakin sen kerran viikossa puistojoogassa - molemmat kaksi kertaa olisivat ihanteellisia, mutta aina se ei aikataulullisesti ja rahan puolesta onnistu. Vielä ei muistissa ole joogaliikkeet tarpeeksi hyvin omatoimista touhuamista varten, mutta hei, youtube auttaa! Ja jokainen koettu joogatuokio helpottaa, ja tarkoituksena on saada jotakin muutakin elämänsisältöä.
Mä ostin jopa uudet legginssit ja joogamaton! ;)

väsynyt mutta onnellinen joogatuokion jälkeen


















3. kesäkuuta 2015

Uutta aluevaltausta

Mun eka joogatunti on nyt perjantaina - kyllä, annoin vihdoin ja viimein periksi paitsi yleiselle paineelle kokea asanat ja "ommm" -fiilikset, niin myös terapeuttini puheelle siitä, kuinka voisin hyötyä siitä. Tokihan olen balettituntien yhteydessä tehnyt jokusen joogaliikkeen, mutta nyt on eri juttu kyseessä.
Tarkoituksena on lisätä paitsi kehotietoisuutta niin myös mielenhallintaa. Yrittää saada tämä mun päänsisäinen kaaos kuriin jotenkin muuten kuin itseäni vahingoittavalla tavalla.

Miten joogatunnille pukeudutaan? Oletan, ettei kannata kovin löysiä vaatteita käyttää kaikkien pää alaspäin tehtävien liikkeiden ja mahdollisen paljasteluvaaran takia.
Käykö legginssit?
Mä omistan tosi huonosti mitään urheiluvaatteita - balettivermeitä ei tähän lasketa!

Entä onko jotain erityisjuttuja otettavaksi huomioon?
Hjälpa mig!