2. toukokuuta 2015

Kevät lähenee loppuaan


Doora "Hemuli" Unelma :D
Niin uskomattomalta kuin se tuntuukin, niin kevät todella lähenee loppuaan: koulupäivät ovat kutakuinkin loppuneet - jäljellä vain pari tenttiä, yksi tiedonhankinnan oppitunti sekä kesällä tehtävä verkkokurssi ennen syyslukukautta - ja ehkä kaikkein merkittävin seikka, nimittäin tanssikoulun kevätnäytös! Mä jaksan ihmetellä yhä ja edelleen tätä ajan hurjaa kulkua, sillä ei joulusta mikään pitkä aika ole, ja ihan vastahan oli maaliskuu!
Koko kevät on mennyt niin hurjan kiireen kourissa, ettei ole tajunnut sitä, kuinka kevät on hiipinyt nurkkiin ja kesä pyyhkii jo ylle.
Mutta ennen kuin ihan kokonaan kesätunnelmiin vaihdetaan, ajattelin pitää pienen kuulumistuokion tähän.

Koulun suhteen ollaean menty ihan superhurjaa vauhtia eteenpäin! Kolmas vuosikurssi suoritettu - tai no, tälle keväälle on pari tenttiä jäljellä, sitten yksi tiedonhankinnalle omistettu (opiskelu)päivä ja kesällä mun pitää suorittaa yksi verkkokurssi, jolla saan vapaavalintaiset suomenkieliset kurssit täyteen. Ensi syksynä on sitten yksi ainoa kurssi suoritettavana, ja se on jokin kansainvälisen puolen vapaavalintaisista (yllätys yllätys...). Jotenkin on lorvikatarri välillä päässyt vaivaamaan oikein urakalla, ja olen jättänyt noita vapaavalintaisia vähän kesken... tai jättänyt menemättä kokonaan. Nooh, ensi syksynä ei sitten sen yhden kurssin lisäksi olekaan muuta kuin opinnäytetyö. Pirulainen... *äkäistä mutinaa*
Tuosta opparista on muodostunut pieni vuori ylitettäväksi. Onneksi keskustelutuokio opon kanssa rauhoitti, ja sen sijaan että stressaisin sitä koko kesän, aloitan sen elokuun alussa. Onneksi ohjaaja on tiedossa, opparin aihe ja toimeksiantaja on selvillä. Joten eiköhän se siitä...! :)

Tanssin kanssa olen ollut hukassa. Kirjaimellisesti.
Mä olen kamppaillut itseni kanssa koko talven ja kevään, itkenyt omaa surkeuttani. En ole omasta mielestäni edistynyt yhtään - phahah! Minäkö muka edistyisin, tanssissa? Mua ja tanssia ei voi edes mainita samassa lauseessa.
Kuitenkin kapusin alas marttyyrinristiltä, otin etäisyyttä asioihin ja koetin tarkastella kulunutta vuotta mahdollisimman puolueettomasti. Missä mulla on parantamisen varaa kaikessa ja missä mä olen parantanut.
Mä tajusin, että olenhan mä edistynyt! Mun tasapaino on saanut kiitosta, ja siinä huomaan itsekin edistystä tapahtuneen. Developpeet ja jalannostot yleensäkin ovat hieman parempia. Mun keskivartalon lihaskunto on vuoden takaiseen verrattuna erittäin paljon parempi. Leikattu polvi on mennyt parempaan suuntaan - olen päässyt polvituesta melkein kokonaan eroon. Mutta kenties suurin edistyminen on tapahtunut mun selässä.
Huh miten yliliikkuvat nivelet!! :o toivon todella, että tällä ballerinalla on tarpeeksi
vahvat lihakset tukemassa noita niveliä.
Mun nuttura ei tule koskaan taivutuksissa hipomaan mun takapuolta (ellei mun takapuoli kasva sitten niin paljon..) mutta kiitos fysioterapian ja sieltä saamojeni harjoitteiden, selkäni liikkuvuus on huomattavasti parempi kuin vaikkapa vuosi sitten. Mä tein yliliikkuvat nivelet omistavana ihmisenä sen virheen alussa, että yritin väkipakolla venyttää ja lisätä liikeratoja huonolla lihaskunnolla. Wrong!! Yliliikkuvat nivelet tarvivat tuekseen vahvat lihakset; enää mun olkapäät eivät lonksahtele paikoiltaan eikä alaselkää ei särje koko aikaa, ja muutenkin nivelkivut ovat jo hyvin hallussa.
Tähän olen päässyt pitämällä huolta lihaskunnosta - etenkin keskivartalon tukilihaksista - ja antanut kropalle lepoa siitä pakkovenyttämisestä. Vasta kun syvät lihakset olivat vahvassa kunnossa (nyt puhun tässä esimerkissä keskivartalosta), aloitin tekemään maltillisesti sekä ns. tavallisia (lihas)venytyksiä sekä laajentamaan rangan liikelaajuutta. Mun ongelma-alue on yläselkä, joten aloitin ongelmanratkaisun niin, että ensin keskityin tekemään yläselän alueelle suunnattuja liikkeitä (kylkimakuulla, kädet ristissä niskan takana, kyynärpäät ilmassa, polvet koukussa, ja siitä kääntämään yläselästä taaksepäin ja eteen). Tästä vähitellen lisäsin ohjelmaan erilaisia rankaa sekä lämmittäviä että liikerataa laajentavia harjoitteita, venytyksiä ja joogaliikkeitä. Koko ajan pidin kuitenkin huolen tukilihaksista niitä vahvistaen.
Loppuvaiheessa, kun lihakset olivat tarpeeksi vahvat ja liikelaajuutta oli tullut jo enemmän, rupesin ns. naksauttamaan rangan. Olen huomannut sen, että istuminen on myrkkyä mun selälle, ja 6 tai 8 tunnin koulupäivän jälkeen lapaa polttaa ja särkee, ja tuolla naksauttamisella saan ongelma-alueen fasettilukot auki, jolloin myös kivut vähän helpottavat.


Näiden keskivartaloa vahvistavien liikkeiden miellyttävänä sivuvaikutuksena on tasapaino parantunut; vasen jalka on heikompi, mutta oikealla jalalla voisin tasapainoilla vaikka kuinka pitkään. On monesti käynyt mielessä, että voisi ottaa aikaa kuinka pitkään jaksaa tasapainoilla oikealla jalalla :D
Tosiaan developpeissa on tapahtunut myös pientä parannusta, ja mä olen laittanut merkille sen, että grand rondit (jalan vienti ilmassa edestä taakse tai päin vastoin) ovat parempia, eikä tukilihaksiston vahvistaminen ole kyllä siinä tehnyt hallaa. Mun jalka nousee hieman korkeammalle - hyvänä päivänä menee 90 astetta reilusti rikki, ja tosiaan saan jalan vietyä edestä taakse (tai päin vastoin) paremmin ja säilyttämään oikean aukikierron.

En mä vieläkään osaa tehdä tuplapiruettia, kärkitekniikka on mikä on ( = huono), spagaattia en ole jaksanut venytellä (tosin kello kuuden sijasta sujuu kello kymmenen, oikein erittäin hyvänä päivänä lähenee puolta yhtätoista ;), ja isoja hyppyjä inhoan edelleen siitä yksinkertaisesta syystä, että olen huono.

Mutta mulle on iso saavutus - ground breaking - että olen löytänyt jotakin myönteistä, jotakin positiivista itsestäni. edelleen kamppailen sen kanssa, pyyhinkö tuon tekstin ja kirjoitan tilalle etten ole edistynyt oikeastaan yhtään muihin verrattuna. mutta jos aion elää itseni kanssa hamaan loppuun saakka, se ei taida oikein olla tavoitteiden mukaista.


Tosiaan tanssikoulun kevätnäytös on parin viikon päästä, ja sitä mä odotan todella innokkaasti, sillä ekaa kertaa mullakin on monipuolinen esiintymiskokemus tiedossa: pikkunoita, Coppelia-nukke ja masurkkalainen :)

Nappu Naperon kanssa päästiin Ilkka -lehden nettisivuille minihaastattelun kera, ja löydät sen täältä. Kyseessä oli tosiaan Koiranpäivän kulkue, jonka järjesti Etelä-Pohjanmaan Kennelpiiri. Kuvasta kiitos siis Ilkka -lehdelle.


Miten on teidän kevät(kausi) mennyt? :) 

12 kommenttia:

  1. Mä oon ihan varma että oot edistynyt hurjasti vuoden aikana, mutta sitä on vaan niin vaikea itse nähdä!
    Ihana tuo koiruus :)) <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet Pinja ihan oikeassa siinä, että itse on vaikeaa nähdä omaa kehittymistään. Siksi olisikin hyvä pystyä jotenkin konkreettisesti todistamaan kehitystä, esimerkiksi valokuvilla tai vaikkapa jollakin harjoituksella. Ihanteellisinta olisi tietysti muilta saatu palaute, mutta aina se ei ole mahdollista.

      Ja oikeassa ole siinäkin, että tuo koiruus on ihana :D <3
      Välillä tuppaa menemään hermot - tuo karvanappula kun on yhtä itsepäinen ja temperamenttinen kuin on pienikin - mutta se kuulunee asiaan :)

      Poista
  2. Mitä roolia odotat näytökseltäsi eniten? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hmm... en oikein osaa vastata tähän yhtä tiettyä roolia, koska tykkään jokaisesta roolista, ja kaikki poikkeavat toisistaan aika paljon. Tykkään Faustista, koska koreo on suht. simppeli (minkä takia kaikki virheet näkyvät helposti.. kröh..) ja iloinen, ja etenkin Coppelian rooli on helppo :DD
      Ehkä eniten odotan tuota Faustia ja sitten nukkea :)

      Poista
  3. Oi ihanuus Doora tuossa ekassa kuvassa!

    VastaaPoista
  4. Olen melko varma, ettei mitään voi harrastaa siinä kehittymättä. Aina sitä hieman salakavalasti tulee pikkuhiljaa paremmaksi. :)

    Tuli mieleen tuosta tasapainottelusta, että näin unta, jossa pystyin tasapainottelemaan passeessa puolivarpailla ties kuinka pitkään. Totuushan on se, että 5 sekuntia on ennätys :"D.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Puhut Helinä asiaa :> Itse sitä kehittymistä on vaikea havaita, etenkin jos kehitystä ei ole tapahtunut ns. konkreettisesti, esimerkiksi oppinut tekemään tuplia tai triploja yms.
      Itse hoksasin tuon tasapainon paranemisen siitä, kun sarjojen lopussa pysyin aika pitkään oikealla jalalla puolivarpailla esim. passessa, ja ärsytti kun piti lopettaa :D Mä olisin voinut jatkaa vaikka kuinka pitkään :'D Vasen jalka (ja puoli) on huomattavasti heikompi, joten pitäisi sitä kehittää.

      Ehkä sun uni oli enneuni? ;)

      Poista
  5. Hei, löysin juuri blogisi, kun etsiskelin aukiertoa parantavia harjoitteita. Blogisi vaikuttaa kaikin puolin kiinnostavalta, hyvin kirjoitetulta ja hyödylliseltä, joten se päätyi samoin tein lukulistalle. Harmikseni en kuitenkaan saanut Oi, sinä aukikierto! -postauksen videoita näkymään. Osaisitko auttaa asiassa? Sanallisen kuvauksen perusteella videot vaikuttivat olevan juuri sitä, mitä kaipasin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ohops, enpä ole huomannutkaan, ettei noita videoita näy, hyvä kun kerroit!
      Koetin etsiä koodauksen kautta, mutta lopulta löysin ne youtubesta. Nyt olen päivittänyt ko. postaukseen linkit niihin videoihin, joten pääset katsomaan ne :)

      Kiitti vielä :)

      Poista

Kommentoi, vaikuta ja ilahduta