14. toukokuuta 2015

Katastrofin aineksia

näin sen täytyy olla! koska eihän mussa ole mitään vikaa...

Todellakin ilmassa on katastrofin ainekset! Koko tämä kulunut viikko on mennyt niin huonosti, että hirvittää jo ajatellakin tulevaa. Mä käsitän kyllä huonon päivän, ehkä jopa kaksi hieman huonohkoa päivää peräkkäin. Mutta tämä ei ole mikään huono päivä. Noooo way.

Aloitetaanpas ihan alusta. Eli viime sunnuntai-ilta.
Koska meidän tanssikoulun näytös on nyt tulevana sunnuntaina (17.5., nyt merkatkaa kalenteriin ja tulkaa katsomaan!), on ollut vähän kaikensorttista näytösvalmistelua, ja koska maanantaina oli kenraali, piti sunnuntai-iltana valmistautua siihen.
Mulla oli Faustin esiintymispuku kotona mukana, koska aiemmin viikolla ompelin siihen kukkia, ja nyt piti lyhennellä olkaimia muutamalla sentillä. Olen surkea käsistäni, mutta onnistuin sentään tässä. Sitten päätin, että olenpas oikein perusteellinen ihan hiuksia myöten, joten tein wc-paperista rullia ja rullailin hiukset, sillä  Faustissa pitää hiusten olla kiharat ja vapaat.
Touhusin tämän(kin) illalla, joten luonnollisesti mun aivotoiminta ei ollut enää kovin vilkkaana (onko se koskaan?) eikä tullut mieleen, että ohutta tukkaa ei kannata rullata pieninä osioina, sillä tuloksena ei ole suuret, kauniit Hollywood-laineet. Mun hiuksissa ei tahdo kampaukset pysyä, joten lotrasin oikein urakalla supertehokasta muotovaahtoa ja kampausnestettä.
Doora hieman arasteli mua sen illan - jäi itse asiassa nukkumaan osan yöstä sohvan selkänojalle :D - mutta aamusta se osoitti suurta kiinnostusta mun huikeita rullia kohtaan. Irroitin rullat ja tadaa - tuloksena oli afropuudelikiharat, jotka pongahtivat takaisin päänahkaan tiukaksi pieneksi rullaksi :/
Kampasin ne mutta jätin ne isolle letille päivän ajaksi, jotta ne ehtisivät hiukan loiventua ennen päivän kenraalia.

vasemmalla ne huikeat rullat; oikealla maanantain ostoksia: uusia pinnejä sekä meikkivoide, joka kerrankin on tarpeeksi vaalea!
Eipä ne juuri siitä loiventuneet - menivät vain enemmän sekaisin - joten pikaisen googlesta etsittyjen neuvojen jälkeen päätin koettaa ilmakihartimella taltuttaa niitä puudelikikkuroita. Huge mistake!!
Se harjaosa nimittäin takertui mun hiuksiin niin rajusti, että mun oli pakko leikata se irti!!
Mä yritin tehdä kaikkeni saadakseni sen irti: varovaisesti yritin etsiä oikeaa reittiä saada se harja irti, yritin suunnilleen hius kerrallaan irroittaa sitä, yritin kostuttaa vedellä ja takunpoistoaineella, mutta tuloksetta. Mä itkin ja ulvoin kuin 5-vuotias, sillä nyt mun vasemman korvan ja ohimon kohdalla on melkein siili kolo, jota korostaa nyrhityt hiustenpätkät. Se kolo ei näyttäisi niin pahalta, jos mun hiukset olisivat paksummat; näin ohuessa tukassa se kolo näyttää järkyttävältä!! Tässä vaiheessa kello oli jo niin paljon, että menin paniikkiin: mun kyyti ei ehtinyt, Doora piti käyttää pissalla, piti korjata poskille valuneet meikit ja verrytellä ennen lavalle menoa. Ja piti yrittää jotenkin paikata sitä järkyttävää koloa mun päässä. Hosuin järkyttävällä kiireellä, ja luojan kiitos sentään taksi tuli suunnilleen minuutissa soiton jälkeen, joten ehdin just ja just teatterille.
Teatterilla Faustin osuus meni joten kuten, sillä meillä ei ollut edes äänimiestä paikalla just silloin, joten tanssi mentiin läpi laskemalla -.- Mutta läpi se kuitenkin meni, vaikka mun ajatukset olivat edelleen hiuksissa. Miten mä saan tehtyä edes kunnollisen nutturan Coppeliaan? Tai edes hiukset pelkälle ponnarille?

Onneksi Faustin ja Coppelian välillä oli rutkasti aikaa, joten sain suunnitellusti oman kyytini ajoissa ja Dooran lähetettyä hoitoon loppupäivän ajaksi. Tiedossa oli, että mulla menisi melkein iltayhdeksään teatterilla, enkä jaksaisi tallustaa kodin ja teatterin väliä edestakaisin koiraa pissattamassa.

Coppelia meni paremmin.
Helpotuin huomatessani, että nuken roolissa mä istun lähellä valoja, joten en palellut niin holtittomasti kuin yleensä. Tosin selän polttava kipu alkoi melkein heti, mutta selvisin siitä särkylääkkeen avulla. Coppeliuksen roolissa oleva Janis kyllä aiheutti sen, että mun oli mahdotonta yrittää pitää pokerinaamaa, sillä hän on varsin hupaisa ja iloinen persoona :D Repeilin vähän väliä Coppeliukselle ja Äidille, sillä tosiaan molempien esittäjät ovat niin omiaan niissä rooleissaan :'D
Janisilla on myös hupaisa tapa jaella kehuja ja muita kommentteja tanssijoille, ja hän muutenkin "levittää" sellaista iloisuutta ja huumoria ympärilleen, joten ei siinä kerta kaikkiaan voinut enää murehtia oman tukan kohtaloa. Näin ollen myös masurkka siis meni ihan hyvin, ja ainakin omasta mielestäni pystyin enemmän sisäistämään roolihahmon; Coppeliaa on kuvattu huumoribaletiksi, ja nyt se siltä tuntuikin :)

mä niin ah rakastan tuota Coppelian tiaraa.. :DD

Maanantaina juotujen energiajuomien takia ja Dooran pahan närästyskohtauksen, oksentelujen ja mattojen pesun takia en juurikaan nukkunut ma-ti välisenä yönä, joten väsymys oli jotain käsittämätöntä. Mulla oli tiistaina yksi tapaaminen, mutta mut lähetettiin kotiin nukkumaan, sillä silmät olivat puoliummessa, ajatus ei kulkenut yhtään (vielä vähemmän kuin normaalisti) ja olin aivan tokkurassa. Kotiin päästyäni todellakin nukuin sikeät, lähes 2-tuntiset päikkärit, ja niiden (ja energiajuoman) avulla selviydyin joten kuten päivän kaksista treeneistä. Kaksisesti ne kyllä meni - etenkin Faust, sillä väsymyksen takia olin aika ärtynyt ja ahdistunut, ja kaikki tekemäni virheet ja epäonnistumiset tuntuivat potkivan mua päähän entistä pahemmin, eikä mistään tuntunut tulevan mitään.
Olen kyllä kärsinyt kunnon unettomuudesta viimeiset 2 kk, ja parhaimpina öinä olen nukkunut 5-6 tuntia, yleensä keskimäärin 3-4 tuntia. Mä olen ihminen, joka tarvitsee vähintään 8-9 tunnin yöunet toimiakseen kunnolla, joten kolmanneksen yöunilla olen välillä kuin zombi. Olen puhunut hoitotaholle tästä unettomuudesta, mutta aina on vain sanottu (riippuen tahosta), että "eikö se-ja-se puutu siihen ollenkaan" taikka "kokeile rentoutumista, syö vaikka iltapalaa". Newsflash: mä olen kokeillut KAIKKEA! Ihan kaikkea ei-lääketieteellistä: laskenut lampaita, juonut lämmintä maitoa, syönyt tukevan iltapalan, jättänyt sen vähemmän tukevampaan versioon, tehnyt mindfullnessia, noussut vartin välein ylös sängystä, pakottanut itseni olemaan nukkumatta, pakottanut itseni ajattelemaan että NUKAHDA... u name it, I've done it.

Myös flunssa on tehnyt tuloaan jo monta viikkoa, ja keskiviikkona se paheni. Kuumetta oli 800 mg buranan jälkeenkin 37,3; ei monelle ehkä lämpö eikä mikään, tiedän, mutta mun normaalilämpö on 35,7-36,3, joten pelkkä 37 tuntuu jo pahalta.
Kaiken huipuksi kävellessäni koulusta kauppaan, mun sateenvarjo hajosi lopullisesti. Se on aina ollut laihaa tekoa ja tahtonut lähteä tuulen mukaan, ja nyt tuulenpuuska käänsi sen väärinpäin katkaisten siitä useamman pinnan, joten siitä tuli käyttökelvoton. Talsin kaatosateessa kauppaan, heitin satikan roskiin ja kävin (läpimärkänä) ostamassa uuden satikan ja ruokaostokset ja menin kotiin.
Mä emmin ja arvoin kannattaako lähteä treeneihin, mutta energiajuomaa ja buranaa nassuun, treenivaatteet päälle ja harjoituksiin. Onneksi menin, sillä sain tosi hyviä korjauksia ja selvitettyä näin tiettyjä, hieman epävarmaksi jääneitä asioita koskien masurkkaa. Ja näin just näytöksen alla ei parane olla treeneistä pois kovin heppoisin perustein.

Nyt tänään olen yrittänyt olla mahdollisimman rauhassa - mitä nyt heitin Dooran puudelitoverit pihalle (= siivosin), sillä vanhempani tulevat huomenissa viikonlopuksi näytöstä katsomaan. Kuume on ollut laskussa ja muutenkin vähän parempi fiilis. 
Joten ehkä tästä ei niin kamala katastrofi tulekaan...? Uskallanko sanoa..

Huomenna on tiedossa viimeiset Faustin treenit ja lauantaina puolestaan Coppelia.
Mä oon niin innoissani siitä Coppelia-nuken roolista, etenkin kiitoksista, sillä ekaa kertaa (ja todennäköisesti ainoaa kertaa!) pääsen ihan yksin kiittämään :D Aina olen ollut osana ryhmää, mutta Coppelia-nukke on tosiaan yksi solisteista ;) Minä ja minun huima soolodebyyttini..:'D Se on niin huvittavaa - ja monien mielestä varmasti säälittävää tämä, miten mä olen siitä niin mielissäni - mutta mä tiedän sen erinomaisen hyvin, ettei mulla ole koskaan asiaa solistirooleihin tanssin saralla, joten mä aion ottaa kaiken mahdollisen irti tästä kerrasta. Toisille on tosiaan itsestäänselvää se, etteivät he tanssi kuororooleissa, vaan heille on aina varattu ne pääroolit; toisille on taasen itsestäänselvyys se, etteivät he koskaan tanssi missään soolorooleissa. Joten voitteko syyttää minua siitä, että olen niin mielissäni tästä?

minä, kamala ilmeeni, Faustin puku sekä The Haba! mun haba on nimittäin parempi kuin ennen. kuva hieman syö sitä, sillä livenä hauis-, ojentaja- ja olkalihasten erottuvuus on kyllä hyvä.

Uskon, että monella teistä on eka esiintyminen käsillä, joten linkitän tähän muutamia artikkeleita esiintymiseen valmistautumisesta. Suurin osa näistä on aikalailla itsestäänselviä juttuja, mutta u never know, jos siellä on jotakin uutta ja auttaa hoksaamaan sellaista, mitä ei olisi muuten tiennyt.

About Dance: dance recital tips
Tricia Sloan Dance Center: recital tips #3

Ja noitahan löytyy. Tosi paljon on samoja asioita, toisissa vinkit on tanssikoulusidonnaisia.
Sellaisen huomasin, että joissakin luki, että alushousuja ei saa käyttää o_O Ymmärrän tämän täysin: kuvitelkaas esiintyjä, jonka tutun housuosasta tai puvun läpi vilkkuu (värilliset) alkkarit! Vaikka esiintymispuvun alla käytetäänkin aluspukua, se on niin ohut ettei se peitä värillisiä - tai edes valkoisia - alushousuja. Lisäksi uskon, etten ole ainoa hieman häveliäs ihminen, jota ajatus esiintymisestä ilman pikkuhousuja kammoksuttaa. Joten itse aion "ongelman" ratkaista yksinkertaisesti ihonvärisillä alusvaatteilla.

Mutta kuinka teillä on näytösten suhteen asiat: joko on näytös ollut vai onko vasta tulossa?
Millä fiiliksillä on mennyt/on tulossa? :)

14 kommenttia:

  1. Ootko sä se nukke coppeeliassa parvekkeella johon poika rakastuu??:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu :)
      Tosin meidän versio on melkoisen typistetty kokoillan baletista. Mutta roolihahmo on sama.

      Poista
  2. Voi älä missään nimessä tee nilkoillesi noin mitä teit videossa D: nilkat menee aivan sisään eikä tossa ole järkeä!

    VastaaPoista
  3. Kammottava viikko! Toivottavasti näytös menee hyvin :). Mä olen myös taas sairaana, onneksi meidän näytös on vasta 2 viikon päästä niin ehdin toivottavasti tervehtyä. Harmitti kyllä jättää yhdet treenit väliin.

    Tuohon "ei alushousuja" sääntöön olen itsekin törmännyt, mutta tuskinpa ketään haittaa esim. ihonväriset stringit, niistä kun ei jää edes rajoja. Huvittavaa (ja noloa) se olisi, jos valkoisen puvun alta vilkkuisi vaikkapa punaisia sydämiä :D.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Höh, tosi tympeää että sä olet taas sairaana :/ Olen monesti miettinyt, että johtuukohan tällainen ennen esitystä puhkeava flunssa stressistä? Koska itse en hirveästi muuten sairastele epidemiakausina, mutta näin ennen näytöstä tai kesken pahojen koulukiireiden alkaa kuume nousemaan ja kurkku tulee kipeäksi :/

      Kyllä sellaiset hipsterit olis varsin huvittavan näköisiä roikkuessaan esiintymispuvun reunojen yli :'D Oikeastaanhan edes balettipuvun alla ei pitäisi pitää alkkareita, mutta mä oon niin häveliäs, ettei sellainen tule kyseeseen :O Joten onneksi on keksitty nudet alusvaatteet! :)

      Poista
    2. Mulle tällainen jatkuva sairastelu on tosi yleistä. Yleensä olen joka jaksossa sen kerran sairaana. Nyt menee kuitenkin yli ymmärryksen, kun saman jakson (1,5 kk) sisällä sairastan kolmatta kertaa. Onneksi kesällä en sitten yleensä sairastelekaan. :)

      Poista
  4. Oon huomannut, että jos yksi asia menee pieleen, niin sitten loputkin :D Mutta jos kenraali (tai kenraalia edeltävät tunnit ;) menee huonosti, niin esitys ihan mahtavasti. Sulla on siis hyvä esitys tulossa!

    Kaunis tuo Faustin puku. Ja mun mielestä joka roolista saa ja pitää riemuita. Vaikka lavalla kävisi vain pyörähtämässä, pitää se mun mielestä tehdä asenteella ja tyylillä ;). Mä olisin varmaan ihan yhtä innoissani kuin sinä :D. Tsemppiä esitykseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen yrittänyt lohduttautua tuolla, että näytös tuleekin sitten menemään superhyvin, kun koko viikko on pissinyt jaloille :D

      Mä epäröin ja pelkäsin hirmuisesti etukäteen, että miten alastomalta sitä näyttää tuossa Faustin puvussa, kun sen alla on vain aluspuku. Mutta nielinpäs sanani ja totesin, että sehän on oikeastaan ihan sievä - toki kun on tottunut peittävämpään asustukseen, niin tuo tuntuu vähän "tyhjältä", mutta eiköhän se siitä :)
      Ja kiitti! :)

      Poista
  5. Kaunis puku, toivottavasti esitys meni kivasti ja nautit. Mikä tahansa rooli on ilon aihe, vaikka kuinka pieni aika näyttämöllä! Mulla auttaa unettomuuteen jonkin verran, kun jätän kofeiinin kokonaan pois joksikin aikaa, vaikka univelkaisena ja väsyneenä sitä just himoitsee. Ite en tykkää energiajuomista tai kofeiinitableteista, olen vaan espressoriippuvainen ja rakastan soijalattea... Luin jostain, että kofeiini lisää stressihormonia elimistössä ja yhden pienen ´kahvikupillisen kofeiini vaikuttaa 5-6 tunnin ajan. Ja säännöllinen joogailu rauhottaa myös, mutta kiireessä / laiskuutta se on taas jäänyt. Leenaniina

    VastaaPoista
  6. Miten meni esitys? :) Kaikkien näiden surkeiden sattumusten jälkeen...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Esitykset menivät ihan ok, mitä nyt pientä kiitosmokailua touhusin nukkena..
      Mutta kerron asiasta tarkemmin postauksessa :)

      Poista

Kommentoi, vaikuta ja ilahduta