6. toukokuuta 2015

Hermoratahieronta

Kipukroonikkona mä etsin koko ajan vaihtoehtoisia hoitomuotoja, sillä pelkkä opiaattikipulääkkeiden syöminen ja liikunta ei toimi. Toki niistä on apua - ilman liikuntaa mä olisin melko suurella todennäköisyydellä rullatuolipotilas - mutta pahimpina kipukausina ei voi oikein tehdä mitään. Onneksi nämä hirveät kipukaudet alkavat olla historiaa.

Bongasinkin eparista ilmoituksen hermoratahieronnasta (klik!), joka siis eronnee tavallisesta hieronnasta siinä, että lihasten sijaan "kaivellaan" hermoratoja (venäläisessä koulukunnassa, kuulemma erittäin kivuliasta) tai niitä hermoja käsitellään ihon hermopisteiden kautta (itämaisessa koulukunnassa).
Paljon hermoratahierojat mainostavat sitä, miten jotkut potilaat ovat parantuneet pitkäaikaisista - jopa kroonisista - kiputiloista pelkästään yhden ainoan hoitokerran jälkeen; yleensä tarvitaan 3-5 hoitokertaa, jotta tavoitteeseen päästään, eli potilas pääsee kiputiloistaan eroon.

Mutta.
"Venäläisessä hermoratoja kaivellaan ja se on hyvinkin kivuliasta, esim. fibromyalgiaa sairastaville tämä muoto ei sovi ollenkaan."
Pyhä jysäys - en taidakaan mennä ainakaan venäläisen koulukunnan edustajien kaiveltavaksi! Mua kipuherkempää ihmistä tuskin on olemassakaan, ja ainakin tuon nettisivun mukaan oireet pahenevat aluksi, kun elimistöstä poistuu valtavia määriä kuona-aineita ja myrkkyjä. Ja käytännössä tämä siis tarkoittaisi sitä, että nukkuisin entistä huonommin - ei voi olla enää mahdollista, koska parhaimmillaankin nukun max. 3-4 h yössä - kipujen takia, en pystyisi käyttämään Dooraa ulkona kahta minuuttia pidempään, en voisi tehdä kotitöitä, en istua tai seisoa. Olisin invalidi.

Mutta ajatus siitä, että pääsisin loppuiäkseni eroon lavan seudun polttavasta kivusta ja lonkkien jatkuvasta tulehduskierteestä, on erittäin houkutteleva.

Onko teillä kenelläkään kokemusta tai tietoa tuosta hermoratahieronnasta? Kuinka kivuliasta se on verrattuna tavalliseen hierontaan (okei, huono vertauskohde; mikä ei teillä tunnu juuri lainkaan, saa minut hyppäämään katosta läpi - usein hieronta on ollut sivelyä, koska kipu on ollut lähes sietämätöntä)?

10 kommenttia:

  1. Auts, varsinkin tuo venäläinen muoto kuullostaa kyllä melkoiselta sorkkimiselta! Mutta tietysti se, jos sillä tai jollain muulla voisit päästä kokonaan eroon-- Varmaan, jos varmuus olisi edes jonkinmoisesta helpotuksesta sitä sietäisi vähän isompaakin kipua.. Onko nuille siis syynä osteoporoosi vai jokin sen seurauksia? Eli, voiko esimerkiksi ravinnolla/ravitsemustilalla korjata jotain? On kyllä kaikkinensa tosi kivuliaan kuuloista ja tuo unettomuus tunnetusti pahentaa - kaikkea.

    Mietin ensin, etten näin kirjoita, mutta kirjoitanpa kuitenkin, koska sitä vain voi toivoa: PIKAISTA paranemista! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisi joku rahat takaisin -takuu, niin voisi miettiä :D
      Mutta joo. Mulla on useampi ongelma tuossa selässä: 15-vuotiaana kaaduin koulussa liikkatunnilla ja loukkasin oikean olkapään ja lavan. Kävin pitkään fysioterapiassa ja kuntoutuksessa, mutta se ei koskaan parantunut kunnolla, ja sen huomaa ihan siitä, että oikea lapaluu on huomattavasti korkeammalla kuin vasen. Vasta muutama vuosi sitten sain kuulla, että siinä on vanha kiertäjänkalvovamma, jota ei hoidettu kunnolla. Sitten se sama olkapää murtui kolmeen osaan vuonna -08. Mutta kaiketi suurin ongelma on rangan kompressiomurtumat (tai nikamapainaumat) rintarangan alueella, je ne tuli tuolloin samana vuonna (-08) vakavan osteoporoosin takia. Niiden takia olen lyhentynyt lähes 5 cm, ja yläselkä on lievästi kumara ja jäykkä.
      Surullista on se, että noille ei voi tehdä mitään - luusto on liian heikko millekään korjaaville operaatioille. Luonto korjaa minkä pystyy; koska luusto uusiutuu keskimäärin kymmenen vuoden välein, se on ravitsemustilan korjaamisen lisäksi ainoa toivo saada tilannetta paremmaksi. Se tarkoittaa sitä, että seuraavien 5-15 vuoden aikana nikamamurtumat luutuvat, kipujen pitäisi hiljalleen helpottaa JA ranka jäykistyy entisestään.

      Ravitsemustilanne on sekä negatiivinen että positiivinen tekijä, ja ainakin viime vuonna sain kuulla hyviä uutisia: rangan luuntiheys oli parantunut 1,5% ja lonkat 8%, ja enää toinen lonkka on osteopenian asteella. Tähän on vaikuttanut myös se, että viimeiset neljä vuotta olen (ekaa kertaa elämässäni) harrastanut säännöllisesti liikuntaa ilman ylilyöntejä (u know). Lihakset ovat kasvaneet ja tukevat yliliikkuvia niveliä.
      Syön säännöllisesti kalkki+D-vitamiinilisiä ja käytän maitotuotteita, mutta näin massiivisia luustovaurioita korjaamaan mun pitäisi saada niin paljon enemmän sekä kalkkia, D-vitamiinia että myös muita ravintoaineita. Näillä tämän hetkisillä annoksilla saa ehkä nippa nappa hiljennettyä luuston heikentymisen.
      Mutta eiköhän tämä taas tästä pikkuhiljaa :)

      Kiitos <3

      Poista
  2. Tämä aihe menee aika lailla yli oman tietämykseni, mutta muistan että meille kerrotiin kerran yhdellä kliinisen psykan luennolla, miten tietynlaisella psykoterapialla voi olla tosi hyvät vaikutukset krooniseen kipuun. Ja siis tarkoitan nyt ihan "oikeeseen" kipuun, ei pelkästään psykosomaattiseen oireiluun. Muistan kun se luennoitsija kertoi, että jollakin asiakkaalla oli ollut niin voimakkaat selkäkivut, ettei voinut käydä töissä tai elää mitenkään edes normaalia elämää, mutta sen kiputerapian seurauksena sen elämänlaatu oli parantunut tosi paljon. Tietysti tää on varmaan aika kallista (kela korvaa varmaan jotain kyllä) ja on mahdollista ettei sitä tarjota juuri sun paikkakunnalla. Tulipahan tällainen vaihtoehto vaan mieleen, noista hermoratahieronnoista en osaa sanoa niin yhtään mitään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hmmm... mielenkiintoista!
      Mulle tuli mieleen, että perustuuko tuo kroonisen kivun hoitoon kehitetty psykoterapia siihen, että yksilöt kehittävät erilaisia taitoja kivun hallintaan? Otetaan esimerkiksi hlö A, joka kärsii ahdistuksesta, ja hlö B, joka kärsii kroonisesta (fyys.) kivusta. A käy psykoterapiassa, jossa hän oppii erilaisia ahdingonsietotaitoja, jolloin hän kestää ahdistuksen paremmin ja näin A:n elämänlaatu kohenee. B käy psy.terapiassa, jossa hän oppii erilaisia taitoja kivunsietoon - olkoonkin sitten sekä psyykkisiä että fyysisiä taitoja - ja näin elämänlaatu paranee.
      Koska näin yhdeltä istumalta tuntuu aika hurjalta, että psykoterapia voisi "parantaa" kovan fyysisen kivun.

      Mutta mielenkiintoinen idea!

      Poista
    2. Juu, ymmärtääkseni perustuu just tuohon, että pyritään opettelemaan sitä kivunhallintaa ja sitä omaa suhtautumista kipuun. En uskalla sanoa oikeen mitään muuta, koska en ole kiputerapian asiantuntija.

      Poista
  3. Käypä googlaa jäsenkorjaaja!! Kehoystävällinen mutta perustuu yksilöllisiin liikeratoihin ym.. Moni mm.tanssija saanut apua sieltä suunnalta:)
    Lonkkatilehduksia itsekin läpikäyneenä pääsin etoon vasta totaali liikuntakieltona. Kuukauteen en tehnyt mitään missä käytettiin jalkoja;) venyttelin muita lihaksia mutten harratanut mitään muuta, vaikka päähän siinä meinasi hajota:b mutta kannatti, koska sen jälkeen alotin tosi varovasti kehoa kuunnellen ja meni varmaan 6kk että pääsin takaisin tanssimaan, mutta eipä oo lonkkia vaivannut!:) ne oli vaan niin rasittuneet että ei muutaman pvän tauolla parantuneet.
    Toivottavasti saat apua kipuihin, ne on aina ikäviä:/ ja toi osteoporoosi on aika hurja:( laitahan tupla annosta kalkkia ym, ei siitä haittakaan ole! Syötkö magnesiumia? Se auttaa hermoratoihin... Kun liikut noin paljon niin kannattaa ihan päivittäin syödä lisänä.

    Toivotaan että kehosi kestää, muistahan vaalia sitä:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olen nuorempana paljon käynytkin jäsenkorjaajalla. Opiskelin silloin viulunsoittoa vakavissani, ja siihen aikaan oli jännetuppitulehduskierre kädessä ja peukalossa. Ravasin jäsenkorjaajalta toiselle, ja tosiaan niksauteltiin paitsi kättä niin myös selkää ja rintarankaa. Jestas sitä rutinaa! :o
      Mutta nyt ei taida oikein onnistua tuo jäsenkorjaushoito - tai ainakaan manipulaatio- eli se ns. niksautushoito. Lääkäri oli sitä 1,5 v. sitten määrännyt fyssarilähetteessä, mutta fyssari totesi vaan ettei tämän luuston kanssa uskalla tehdä mitään: murtumien pahentamisen riski on liian suuri.

      Tosi hyvä kuulla, että tuosta lonkkatulehduskierteestä on mahdollista päästä eroon! :) Tiesin toki, että vain lepo parantaa... mutta puoli vuotta ilman tanssia?! Eii, en pystyisi - se puoli vuotta leikkauksen jälkeen tuntui niin hirveältä ajalta, ja taantumus oli suurta. Pitää nyt kesällä panostaa oikein kunnolla hyvinvointiin ja noiden fyysisten ongelmien parantamiseen, niin josko sillä olisi asiaan yhtään vaikutusta :)

      Poista
  4. Voi onpa ikävää, että joudut kärsimään jatkuvasta kivusta :( Mutta hienoa, että edes jotakin edistystä on tapahtunut ja pystyt kuitenkin tanssimaan. Kaikki tsemppi sulle Heidi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tanssille kuuluu erittäin iso kiitos :)
      Ja kiitos sulle, Maria :)

      Poista
  5. Moi! Päädyin tähän blogiin sattumalta etsin tietoa toisesta asiasta. Mutta jos on kroonisia vaivoja suosittelen erittäin ERITTÄIN lämpimästi kokeilemaan alexander tekniikka ja/tai feldenkraisia. Itse oon saanut niistä valtavasti apua. Oon noin 3x terveempi ja 2x enemmän elinvoimainen niiden ansiosta.

    VastaaPoista

Kommentoi, vaikuta ja ilahduta