18. toukokuuta 2015

And so it was over

Kevätnäytös oli eilen. Paino sanalla oli.
Miten se tuli ja meni niin äkkiä?

Tällä kertaa mullakin oli aika monipuolinen näytös, sillä rooleja oli jopa kolme sen tavanomaisen yhden sijaan. Tämä tarkoitti esiintymiskertojen lisäksi myös sitä, että stressattavaa oli triplasti enemmän.
Vaikka meillä oli harjoituksia paljon - paljon! - niin koko ajan mulla oli keskeneräisen tunne: en ollut mielestäni harjoitellut niin paljon kuin olisi pitänyt, en esimerkiksi koko kevään aikana varannut omia peilisalivuoroja kuin about kahdesti. Viime keväänä harjoittelin lähes koko ajan meidän näytösnumeroa - tosin se olikin aika vaativa verrattuna tämän kevään näytösnumeroiden vaikeusasteeseen. Vaikka numeroita ei tosiaan voi verrata toisiinsa, koska kyseessä oli ihan erilaisia tansseja, niin kuitenkin mielestäni viime kevään tanssi oli huomattavasti hankalampi.
Mutta asiaan!

Teatterilla olin tällä kertaa todella ajoissa, kello taisi olla vasta yhdentoista hujakoilla. Mun piti kuitenkin meikin lisäksi kihartaa hiukset - tietystä sattuneesta hiusonnettomuudesta johtuen en uskaltanut tehdä sitä enää kotona, vaan laskin sen varaan, että muut tytöt osaavat tarpeen tullen auttaa mua mikäli jokin kiharrintapaturma uhkaa mua jälleen.
Meikin sain tehtyä, hiukset kiharrettua yhden tytön avustuksella, ja klo 13 näytös alkoi. Näytöksessä esiintyi vierailijana Raekveresta erään tanssikoulun tanssijat tanssilla, joka oli ote baletista La Sylphide. Kaunis, kaunis tanssi, ja ihastelin etenkin miespääosan esittäjän korkeita hyppyjä. Hyvin kyllä hommansa hoitivat!
Seurasin pari muutakin numeroa, mutta lähdin sitten pukuhuoneeseen tekemään viimeiset valmistelut. Faust oli vuorossa pian väliajan jälkeen, ja mun piti vielä pukeutua, laittaa hiukset kunnolla ja lämmitellä.



Kokonaisuudessaan Faust meni ihan hyvin. Ensimmäisessä - klo 13 - näytöksessä jännitin hieman, ja olin tosi täpinöissäni. Koetin pitää mielessä nilkat ja polvet, muistaa tuoda olkapää kunnolla mukaan fouetteissa. Eli tyypillisiä seikkoja, joista on aina treeneissä puhuttu. Pelkäsin hieman, että saanko jotain blackouteja, mutta ei - kaikki meni ihan hyvin.

lavalla, Faust. laatu sucks, anteeksi :/
Mä viihdyin lavalla - itse asiassa mä rakastin jokaikistä hetkeä, jonka lavalla vietin! Jotenkin tuntui siltä kuin olisi lavalla kokonainen, luotu sitä hetkeä varten. Tätä on hiukan hankala yrittää selittää, mutta toivottavasti saatte käsityksen :)
Mä olen jotenkin päässyt myös siitä hirveästä jännittämisestä eroon; aiemmassa näytöksessä oli semmoinen pieni jännitys ja täpinä päällä, mutta sitten myöhemmässä näytöksessä en jännittänyt yhtään. Mua helpotti saada vahvistus sille, että mä voin esiintyä ilman jännitystä, että se viime joulunäytöksenä koettu jännityksettömyys ei ollutkaan mikään tilapäinen, once in the lifetime -tyylinen häiriö, vaan se voi tapahtua uudestaan.
Älkää kysykö miten se on tapahtunut - kokemuksen kautta? Iän myötä? Todennäköisesti molempia. Teininä - ja vielä pari vuotta sitten - olin ihan armoton jännittäjä, mä jopa pyysin viulunsoiton opettajaltani, ettei minun tarvitsisi esiintyä konserteissa, koska jännitys oli jotakin ihan hirveää! Nyt olen tosiaan saamassa sitä haltuun ja löytänyt siitä sellaisen tietyn potku persauksille -tyylisen jutun :D

ekan näytöksen jälkeen Coppeliana

Sen sijaan Coppelian suhteen oli sekä onnea että epäonnea.
Mä nimittäin mokasin Coppeliana kiitokset ihan täydellisesti!
Muuten se meni hyvin: istuin tuolilla talon ikkunassa - itse asiassa se oli hiukkasen tylsää, koska en nähnyt sieltä edes muiden tansseja - ja tein oman osuuteni ajallaan ja kuten suunniteltu. Sitten tuli kooda ja Coppelia loppui. Valot sammuivat about kolmen sekunnin ajaksi, ja sitten alkoi kiitokset.
Mä kuulin taputukset, jäykistyin ja kurkkasin talon yhtä seinää edustavan verhon välistä ja näin, kuinka lastentanssilaiset juoksivat lavalle kiittämään. Mitä hittoa mä teen?
Talo - ja siis mun paikka - oli näyttämön vasemmassa reunassa ja kiitokset tehdään oikeasta reunasta, enkä mä mitenkään ehdi juosta ja kiertää koko näyttämöä takaa eikä tule kuuloonkaan, että mä juoksisin näyttämön läpi toiselle reunalle.
Mä istua jäkitin hetken aikaa kauhusta jäykkänä penkillä - tiedostin, että kaikki näkevät mut siinä koko ajan - ja mietin mitä mä teen.
Lopulta tuli Coppeliuksen ja Äidin vuoro kiittää, ja mä tulin ulos kopistani, edelleen näyttämön väärällä puolella. Päätin, että ei ole muutakaan vaihtoehtoa, joten pakko näin.
Sipsutin sieltä sitten keskelle näyttämöä tekemään kiitokset just niinkuin oli harjoiteltu - ainoastaan vaan väärältä puolen näyttämöä. Mun teki niin mieli potkia itteäni persuuksille, mikä idiootti!!
Muutenkin Coppelian kiitokset menivät vähän sinne päin. Suurimmaksi osaksi ihan ok, lopussa oli joitakin Coppeliuksen spontaaneja tekemiä nyt kaikki vielä kerran -meiningillä tehtyjä kiitoksia. Mutta mä syytin kaikesta itteäni: iso, typerä idiootti!
Itse asiassa tässä tällä hetkelläkin tätä kirjoittaessani kyynelet kihoavat silmiin ja tekisi mieli vaan itkeä kiukusta ja harmista. Miten paljon mä siitä roolista touhotin, ja sitten pilasin kaiken!!

Mutta klo 17 näytöksessä Coppelian masurkka meni hyvin, muistin viimeiset korjaukset ja paikanmuutokset. Itse asiassa tuntui siltä, kuin olisi just ehtinyt mennä lavalle kun sieltä piti jo tulla pois. Se meni liian äkkiä!
Mä tykkäsin tosi paljon esittää yhtä masurkkalaista lavalla - edelleen siinä lavassa on jotakin erikoista, siellä tylsäkin rooli muuttuu paljon mielenkiintoisemmaksi. Jännitys ei vaivannut yhtään, oli vain energinen ja hyvä fiilis. Ja kiitoksetkin menivät paremmin ;)

masurkkaa; anteeksi mun järkyttävä ilme
  
Jos multa kysyttäisiin menikö hyvin, niin en osaisi vastata siihen: mulla on aika ristiriitaiset fiilikset. Kyllä, tanssit menivät ihan hyvin, mutta kaiken pilasi se mun Coppelian kiitos. Tiedän, että on ihan turhaa jauhaa niin pienestä asiasta. Mutta koska kyseessä on minä - aikuisaloittelija, jolla ei ole tanssissa mitään tulevaisuutta, jota pidetään esityksissä mukana vain säälistä, siksi kun on pakko - niin jokaikinen pienen pienikin virheliike on potenssiin kymmenen. Mikäli pääosan esittäjä olisi tehnyt saman, niin fine, ei siinä mitään. Kyseessä on erinomainen tanssija, jolla on hyvä tulevaisuus tanssin parissa. Mutta kun kyseessä on tällainen surkimus kuin minä, se on lähes anteeksiantamatonta.
Tiedän, vellon itsesäälissä. Anteeksi.


Faust, juuri lavalle menossa. ja kyllä, mulla on kaksi jalkaa ;) :D

Tämä näytös tosiaan päätti tämän lukuvuoden, ja tanssitunteja ei olekaan ennen ensi syksyä. On melko tyhjä olo: mitäs nyt? Koko talvi ja kevät on paahdettu tätä kevään loppua varten - niin koulussa kuin tanssissakin - ja nyt kun se loppu on ohi... so, what then? 
Onhan tässä yksi uusintatentti tällä viikolla, mutta en puhu siitä.
Pitänee kaiketi varata peilisalille omia vuoroja ja käydä tanssimassa, yrittää pitää kuntoa yllä ja pehmentää tätä äkkipudotusta. Mutta muutama päivä tätä olotilaa kestää, ja sitten sitä sopeutuu. 

Onko teillä tällaista tyhjää oloa, vai jatkuuko teillä treenit kesälläkin?
Niin, ja miten teidän näytökset ovat menneet vai onko vasta tuloillaan?
Kertokaa ihmeessä! :)

 

16 kommenttia:

  1. Hööh, älä hyvä nainen ole itelles noin anakara! Vaikka ymmärrän kyllä mitä ajat takaa tuolla, että aikuisaloittajan on ns. pakko onnistua, kun muuteskin se päästetään lavalle vain säälistä -ajatuksen. Silti, tuo kiitosten esittäminen on niin pikkujuttu, että älä jätä sitä nakertamaan itseäsi. Itse tanssit meni kuitenkin hyvin, ja sehän on se pääasia :) Kiva kuulla että päivä sujui katastrofitta!

    VastaaPoista
  2. Sellaista sattuu! Minä olen opettajana nähnyt aikamoisia variaatioita kiitoksista. Pääasia, että sait kiitettyä!

    VastaaPoista
  3. Olen kärttänyt tätä postausta koko päivän! Kiva, että tanssit sujui hyvin. Tuo kiitos-juttu oli vain pieni yksityiskohta muuten onnistuneessa päivässä :).
    Mulla näytös on vasta edessäpäin kaikkine hämmennyksineen ja mokailuineen :D.

    VastaaPoista
  4. Voi kuule:D ei siinä mitään jos yksin sössii kiitokset mmutta kun. Sössii ne ja koko ryhmä kärsii:/ näin kävi mmulle nnuyt kevväällä.. Oltiin just ennen laavalle. Menoa. Jankattu oikea jallka taakse oikea. Jalka. Taakse(kiitokset. Vaihdettiin. Toisin
    Päin). Seisoin rivin keskellä ja lihas muistista laitoin vasemman jalan. Taakse.... Siinää tuli sellainen. Pieni. Paniikki" vaihhdanko jalkaa.... No ei kyllä mä muistan vaihtaa jalkaa siirtymällää oikeaan suuntaan" ja kuinkas kävikään siirryinn juuri päinvastaiseen. Suuntaan kun muut ja aiheutin. Ihann. Järkyttävän törmäyksenn.. Meidät oltiin vielä. Pyydetty toisen tannssiopiston kevätjuhlaan esiinntymään:( olin niin häpeissäni kun olinn pilannnut kkoko ryhmän esityksen.. Ja nolotti kertoa. Että mistä se törmmäys johtui.. Siinä piti. Vähän kerätä itseään jotta ystyi. Menemään uudestaan. Lavalle;). Mikä esityss toi. Faust oli? Oliko se jostain baletista?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, ja anteeksi että vastaan sun kommenttiin vasta nyt! En käsitä, jotenkin sun kommentti on ehtinyt jäädä multa huomiotta :/
      Mutta niin, noita kiitosmokia kyllä sattuu ja uskon kyllä että sua on tympäissyt tuo pieni insidentti, mutta hei - ne on "vain" kiitokset! Itsestä se tuntuu aina niin paljon pahemmalta kuin miltä se ulospäin näyttää, mutta uskon kyllä sen jääneen kaihertamaan mieltä.
      Tuosta Faustista, se on tosiaan osa sitä Gounod'n Faust -oopperaa. Itse asiassa kyseessä oli 4-osainen esitys, joka koostui adagiosta, pikkunoidista (meidän osa), astetta isommista noidista sekä Noidasta.
      Jos haluat, niin voit lukea tuosta oopperasta lisää täältä: https://fi.wikipedia.org/wiki/Faust_%28Gounod%E2%80%99n_ooppera%29

      Poista
  5. Haha, Helinä, niin mäkin oon! :D oon tarkistellu varmaan kymmenen kertaa päivän mittaan että jokos se näytöspostaus olis tullu :D Ja aivan ihana toi coppelian puku! Oot niin kaunis :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan mieletöntä saada tällaisia kommentteja, että olette kärttäneet (Helinän sanoja lainatakseni :D) tätä postausta! :D

      Ja kiitos, Ida, aivan ihanasta kommentista! <3

      Poista
  6. tosi kauniita kaikki esiintymisasut! Kiitoksissa mokaaminen ei kerro yhtään mitään, jos tanssit sujuivat kuitenkin hyvin. Älä siis suotta murehdi sitä :)

    VastaaPoista
  7. Ihania näytöstunnelmia, kauniita pukuja ja super kaunis ballerina! :) Teatterilla olossa on jotakin taikaa. Meidän teatteri on niin sokkeloinen ja kiehtova paikka. Välillä tuntuu kuin olisi isompikin esiintyjä, kun meikkaa peilipöydän edessä ennen näytöstä ;).

    Ja mitä loppukiitoksiin tulee, niin varmasti omat mokat harmittavat, mutta eipä niistä auta itseään sen enempää soimata. Tanssit kuitenkin menivat sulla hyvin. Mä vielä jännitän omia tulevia näytöksiä, joista on 2/3 vielä tanssimatta. Saas nähdä mitä mokia mä lavalla keksin tehdä hehe ;).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Maria, kiitos niin ihanasta ja kannustavasta kommentista! :) <3

      Tottahan se on, että mitä sitä nyt jäädä itseään sättimään yksistä kiitoksista, kun tanssit menivät hyvin. Pääasia kuitenkin on se, että tanssit sujuvat, ja kun ne sujuivat hyvin niin eikö olisi järkevintä lopettaa tuo itsesyytös ja olla tyytyväinen muuten onnistuneesta näytöksestä :)

      Tsemppiä sulle Maria loppunäytöksiin!

      Poista
  8. Hei et sä mikään surkimus ole! Pääasia että tanssit menivät hyvin :) Ja kauniina olet ollut, kuvista päätellen!

    Mulla on kesän ajan taukoa baletista ja se harmittaa tosi paljon. Voisin koittaa tietysti Helsingistä katsella jos aloittaisi kesäksi jossain muualla käymään kun täällä päin ei mahdollisuutta siihen ole..

    VastaaPoista
  9. Teit sen nuken hyvin niin ei tuollainen pikku moka kiitoksissa haittaa :)

    VastaaPoista
  10. pahoittelen jos tämä viesti tulee kahdesti (nettiongelmia) mutta oon joskus sun blogissa lukenut että oot itse pienentänyt tai kuronnut sisään sun leotardeja? Voisitko tehä tästä postauksen/jakaa vinkkejä? Itsellä meni nettitilaus vähän pieleen ja leotardit on just sen verran isoja että jää rumasti roikkumaan niin että olkaimen lyhennys ei oikeen auta :S
    Kiitos paljon jo etukäteen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse asiassa mä en ole omin käsin pienennellyt noita leotardeja, ainoastaan yhtä Porsellista tilaamaani Capezion pukua. Mä olen ihan surkea näpertelijä, raja menee just nauhojen ompelemisessa ja mahdollisesti olkainten lyhentämisessä.
      Mutta tosiaan tuo Capezion puku oli hieman iso, joten sain siitä kursittua pienemmän lyhentämällä olkaimia muutamalla sentillä. En leikannut niitä lyhemmäksi, ompelin vain ns. ylimääräisen osan kiinni pukuun, joten tarvittaessa ne ompeleet saa purettua ja olkaimet takaisin alkuperäiseen mittaansa. Mietin kyllä, että joudunko ottamaan sivusaumoista hieman sisään, mutta ei tarvinnut.
      Mun neuvot leotardien pienentämiseen on säätää olkaimia. Kun niitä ei leikkaa lyhemmäksi, ompelee ainoastaan kiinni pukuun, niin tarvittaessa ompeleet voi joskus purkaa ja olkaimet ovat jälleen alkuperäisessä mitassaan. Kuvittelisin myös suhteellisen helpoksi sen, että ottaa puvun saumoja hieman sisään muutamilla pistoilla.

      Kun puet puvun yllesi, katso mistä kohtaa se on liian iso. Jos kaula-aukko tuntuu liian isolta - tai väljältä - olkainten lyhentäminen saattaa auttaa. Tähän saattanee auttaa myös se, että kavennat pukua sen yläosasta just ottamalla sivusaumojen yläpäästä hieman sisään käsin ompelemalla. Aina ei tarvi ottaa edes molemmista saumoista, jos väljyyttä on vain vähän; jos puku on kunnolla iso, silloin kyllä kannattanee kavennella molemmista saumoista, jotta jälki on siisti eikä puvun kangas jää kupruille tmv.
      Mittanauhaa ja nuppineuloja kannattaa hyödyntää, kun sovitat pukua ja mielit sen pienentämistä.

      Toivottavasti sä ymmärsit edes hieman näistä mun ihme selityksistä :) En todellakaan ole mikään hyvä ompelija, mutta silläkin pärjää kun kyse on (ainoastaan) olkainten lyhentämisestä ja/tai puvun kaventamisesta ottamalla sisään (sivu)saumoista. :D
      Toki kysy ihmeessä lisää, mikäli jäi jotain kysyttävää :')

      Poista
  11. Hei! Rupesin miettimään että mikä tuo sun taustakuvassa oleva juttu on?:D Kun se näyttää ihan halkeilleelta ja rupiselta iholta :'D vai katonko mä nyt sitä jotenkin väärin!

    Ihania esityskuvia sulla postauksessa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tääh? :D
      Mun käsityksen mukaan se ei kyllä ole halkeillut ja rupinen iho... vaikka kyllä se vähän siltä näyttää :'D

      Poista

Kommentoi, vaikuta ja ilahduta