18. huhtikuuta 2015

My ballet favourites

Sain tällaisen idean tehdä postaus mun suosikeista mitä tulee balettiin, ja toteutan sen näin kuvina.
Eli mun balettisuosikit!


Intermezzon mustat villahaalarit sekä joskus joululahjaksi saadut vihreät villaiset töppöset <3


Ilman vesipulloa en koskaan lähde treeneihin. Olen ennen käyttänyt vesipullona (vanhoja) puolen litran limsapulloja, mutta ne ovat varsinaisia bakteeripesiä.
Löysin tämän ihanan kirkkaan pinkin/lilan (mikä tämä väri on?! Lilanpinkki? Pinkkilila?!) juomapullon h&m:stä. Näitä oli useammassa eri koossa saatavana, ja tämä on kokoa S.


Tämä Intermezzon leotardi on yksi mun vakkaripuvuista. Ostin tämän viime syksynä Treen Ballerina & Liikunnasta, ja tykkään kovasti!
Lisäksi mun suosikkikärkkärit ovat ehdottomasti Gaynor Mindenit. Nämä ovat palvelleet mua uskollisesti jo pitkään, enkä hevillä muuhun merkkiin vaihda. Yksinkertaisesti sanottuna parhaan kärkkärit.
Trikoot taitavat olla Piruetista ostettu, eikä enää käytössä.


Tässä mun ehdoton ykköspuku, eli Plumen hyvin yksinkertainen musta leotardi, tilattu joskus Dance Directista. Tuplaolkaimet vaan tahtovat välillä valahtaa olkapäiltä alas, ovat aavistuksen liian pitkät. Tykkään puvun mallista ja materiaalista.
Kuvassa oleva musta pitsinen harjoitushame on mun uusin hamehankinta Piruetista, ja siitä on tullut mun lempparihame. Trikoot ovat Intermezzon - suosikit nekin.
Tossut ovat (ne kuuluisat :D) K.H. Martinin pehmeät tossut - parhaat! Harmi vaan, että näitä en ole löytänyt enää mistään :/


Tämä vaaleanlila leo on Intermezzon, enkä ole sitä hirveän usein käyttänyt olkainten takia. Nolottaa hieman myöntää, että hoksasin vasta tällä viikolla, että noita olkaimia voi myös säätää tuolla isolla solmulla. Aiemmin yritin kuroa noita olkaimia lyhemmäksi tekemällä niihin solmuja, ja siksi puku on jäänyt vähemmälle käytölle. En suinkaan ole herännyt myöhään... :'D
Vasemmassa kuvassa eBaysta hankittu lyhyt sifonkihame, joka on erittäin sähköinen... tunnilla joudun aina vesipullon avulla kostuttamaan hametta, jotta se ei liimaantuisi jalkoihin ja takamukseen kiinni. Mutta muuten nätti ja käytännöllinen hame.


Tässä kuvassa on nyt se mun uusin Capezion leotardi!
Jos katsot tarkkaan, niin puku hieman lerpsottaa sivulta; olen miettinyt, että kavennan pukua muutamalla pistolla, mikäli siltä tuntuu. Mutta ihana materiaali, ja istuu muuten tosi hyvin.



Ja tässä Porsellin paketin toinen tuote, eli tuo Capezion crop top.

Mitä tykkäsitte tällaisesta postauksesta?
Entä onko teille muodostunut jotakin (ehdottomia) suosikkeja, joita ette hevillä lähde vaihtamaan?

16. huhtikuuta 2015

Porsellin tilaus

Tänään sain vihdoin ja viimein mun Porsellin tilauksen, ja paketista paljastui Capezion leotardi, trikoot sekä turkoosi pitkähihainen crop top.

Eniten jännitin tuota leotardia, millaista materiaalia kangas on ja minkä kokoinen puku on, onko mulle liian iso. Tykkään käyttää Capezion ja Intermezzon pukuja, koska niiden kokoluokitus on mulle sopiva, ja myös valikoimat ovat mun makuun: Capeziolta löytyy hyvää peruspukua ja hieman hienompaa, ja Intermezzolla on todella kauniita ja yksityiskohtaisia, naisellisia pukuja.
Lisäjännitystä toi tosiaan puvun materiaali: 80% nylon ja 20% spandex. Olen vierastanut käyttää kaikkia muita paitsi puuvillaisia pukuja; jostakin syystä mä koen muun materiaalin hieman paljastavaksi ja liian vartalonmyötäiseksi, joten puuvillainen puku on jotensakin peittävämpi ja "turvallinen". Nyt halusin rikkoa tätä mun ihme sääntöä, ja tilasin puvun, joka ei ole puuvillaa.
Ja täytyy sanoa, että tein täydellisen valinnan! Toisin kuin puuvillapuku, tämä tosiaan istuu ja myötäilee kroppaa. Puvun leikkaus on aika avonainen - etenkin selästä - joten vähän arveluttaa kuinka puku pysyy päällä. Joudunko hieman muokkaamaan pukua ompelemalla selkäpuolelle jonkinlaisen ohuen kangaskappaleen - läpinäkyvän silikoniolkaimen?
Pitää testata puku ensin tunnilla, jotta näkee miten se käyttäytyy in action.

ylhäällä vas. Capezion crop top; oik. Capezion leotardi ja alinna
Capezion trikoot.

Trikoot olivat pieni pettymys värinsä puolesta, sillä mä oon etsinyt ihonvärisiä, en pinkkejä trikoita. Osasin hieman ennakoida tätä, joten etsintä jatkunee.
Ja tuo turkoosi crop top, lämppähihattimeksikin kutsuttu, kirvotti multa naurut: se näyttää ihan legginsseiltä! Mietin, että miten niin pikkuruinen vaatteentapainen voi mennä mun päälle, mutta se oli just eikä melkein. Se oli lisäksi one size, joten mä jäin miettimään, että kuinka ison ihmisen päälle tuo spandeksitekele oikein pystyy venymään, koska se meni just ja just mun päälle. o_O

Capezion puku edestä..

.. ja takaa. Huomaa tuollainen kiva pieni korsettimainen yksityiskohta.
Nuo olkaimet ovat tosi sivussa, ja tuo puku tuntuu aavistuksen väljältä just tuon mallin takia.
Onko kenelläkään hyvää ideaa, kuinka saada se ns. tukevoitettua?



Crop top, sävyltään tuo teal (oikealla). Tää kuva hämäsi mua hieman,
sillä kuvittelin topin olevan paksumpaa materiaalia..

Kaiken kaikkiaan olen tyytyväinen tilaukseen ja arastelin tilata Porsellilta, koska olen lukenut jos jonkinlaista tarinaa siitä, kuinka tilauksen tekeminen on ollut vaikeaa. Mutta onneksi kokeilin, sillä postikulut olivat Dance Directiin verrattuna tosi edulliset, ja tuotevalikoima on laaja.
Joten Porsellilta tulen kyllä tilaamaan jatkossakin!

Oletteko te tilanneet ulkomaisista nettikaupoista, Porsellista, DD:sta tai jostain vastaavasta?
Millaisia kokemuksia teillä on ollut?
Niin, ja olisiko jollakin hyvää ideaa heittää kehiin, kuinka saada tuo leotardi istumaan niin, että se tuntuisi tukevalta? Siis ettei tarvitsisi korjata olkaimia koko aikaa kesken tunnin?

11. huhtikuuta 2015

Pikkuneidin juhlapäivä

Nimittäin tänään on Doora Unelman 2-vuotissynttärit!

Mä olin suunnitellut Dooralle oikean unelmapäivän (onhan neidin toinen nimi Unelma ;) ) pitkine lenkkeineen, herkkuruokineen ja koirapuistossa käynteineen, mutta Karman laki astui kuvioihin.
Mä nimittäin olen ollut niin tyytyväinen (ja ehkä vähän ylpeäkin) siitä, miten mä olen onnistunut välttämään kaikki ne kulkutaudit, joita on ollut kovasti liikkeellä. Muut joutuivat sängynpohjalle flunssan ja noroviruksen takia, mutta minä vältin ne.
Eiliseen saakka.
Tässä tulee nyt hieman sairastelutekstiä, joten herkkänahkaiset hypätkää yli.

Ihmettelin eilen sitä, miten järkyttävän väsynyt ja heikko olo mulla oli, ajattelin sen johtuvan matalasta verensokerista ja kovasta nälästä, sillä vatsassa tuntui hieman epämiellyttävä paineen tunne ja röyhtäytti koko ajan. Niinpä söin neljän viljan puuroa, leipää, Skyriä, raejuustoa, jogurttia ja hedelmiä, yritin juoda nesteitä. Mutta olo ei vaan kohentunut. Jouduin skippaamaan aamun ekat luennot, ja ajattelin pystyväni menemään puolilta päivin kouluun. Olihan mulla torstaina aamusta ollut hieman heikko olo, ja se meni puolilta päivin ohitse. Mutta ei.
Mä en pystynyt juuri seisomaan, koska jotenkin särki vähän joka paikkaa kummallisesti, korvissa suhisi ja huimasi, eikä yksinkertaisesti ollut yhtään energiaa seisoa. Dooran sain käytettyä aamupissalla jotenkuten. Mä ihmettelin, että mitä ihmettä tää on, kun ei kuitenkaan oksetakaan eikä vatsassa vello. 

eilen ja tänään

Kunnes niin sitten teki. Koko päivän oksennettuani ja koomattuani sohvalla, sain kaverilta kyydin kauppaan, jossa koko ajan vaan rukoilin, ettei jalat lähtisi alta. Kun pääsin jälleen kotiin, rupesin oikeasti huolestumaan. Alkoi nousta kuume ja olo vaan huononi. Siinä vaiheessa kun käytin Dooran ulkona pissalla ja raajoja pisteli, päätin lähteä päivystykseen.
Mitään ihmeempiä ei siellä tehty, ja pääsin parin tunnin päästä kotiin tiukkojen nesteytysohjeiden kanssa (muun muassa hemoglobiini oli melkein 160, eli tuon taudin takia oli aika kova nestehukka). Kotiin sitten appelsiinimehun ja kahden erilaisen kivennäisveden kanssa (toisessa lisänä magnesiumia), ja joinkin sitten vettä ja appelsiinimehu+kivennäisvettä (en tykkää kivennäisvedestä, joten kun sitä laimentaa appelsiinimehuun, siitä tulee juotavaa). 
Kaiken huipuksi mä en saanut unta. Valvoin koko pirun yön sohvalla maaten, tuijotin telkkaria (Friiltä tulee yllättävän hyviä ohjelmia, eikä kyllä murhamysteerien katsominen auta unensaannissa..) kunnes viimein neljän aikaan nukahdin kahdeksi tunniksi.
Tänään on sitten ollut huomattavasti parempi olo; aamupäivän sai vielä hieman arpoa, että kantaako jalat, mutta onneksi se raajojen - käsien erityisesti - pistely on nyt mennyt ohi. Voimat alkavat olla tulemassa pikkuhiljaa takaisin - paljon nesteitä kivennäisaineita unohtamatta, puuroa, raejuustoa ja jäätelö ovat kummasti auttaneet.

Tänään sitten alkoi tulla varsin tukkoinen ja flunssainen olo. Kuume rupesi nousemaan, kurkku oli kipeä, korvissa kamala paine, nenä tukossa. Ei voi olla totta! Just oon toipumassa kamalasta vatsataudista, ja vielä flunssa päälle!!
Mitä mä opin? 
En enää koskaan riemuitse (ennenaikaisesti) kuinka olen välttänyt kulkutaudit!

Doora Unelma juhlapäivänsä aamuna :D
Mutta päivän tärkein tapahtuma on tietysti ollut Dooran 2-vuotissynttärit!
Perinteiden mukaan lauloin sille aamusta onnittelulaulun, ruokaa kuppiin ja myöhemmin aamupäivästä paremmalle kävelylle, kun olo oli jo parempi. Doora sai synttärilahjaksi mun perheeltä + perheen muilta koirilta kortin runoineen sekä 20 euroa, jolla käydä valitsemassa Woof'sin herkkuholvista parhaat päältä. 
Ikävä vaan, että kyyti keskustaa kauemmas järjestyi hiukan myöhään, ja Woof's oli jo ehtinyt sulkea ovensa tältä päivää, joten suunnattiin sitten Päivölän cittarin Faunattareen. 
Olin jo aiemmin iskenyt silmäni sellaiseen räikeän pinkkiin pehmoelukkaan, jolla on oikein roikkuvat raajat ja vinkuu tassuista, ja nyt sitten ostin sen Dooralle. Mukaan tarttui myös lehmän kuivattu ruokatorven pala sekä lohitäytteinen rulla. Cittarin puolelta hain kanafileillä päällystettyjä pururullia (neidin tämän hetkisiä suosikkeja!) ja kaksi isoa kenkää. Ajattelin myös tekeväni kakuntapaisen jostakin lihalaatikosta ja nakeista, mutta Doora on hirmu herkkävatsainen, eikä se kestäisi semmoista syödä. Joten päädyin sitten tonnikalaan, joka näytti kelpaavan raejuuston ja nappuloiden kanssa oikein mainiosti :)

Teimme sen suunnitellun retken koirapuistoon, vaikkakin hieman pienemmässä mittakaavassa, ja sen jälkeen vielä vähän rauhallista kävelylenkkiä joen varrella puluja jahdaten.. :'D
Nyt synttärisankari heräsi pitkältä päiväunelta - johan se on vatsansa syönyt täyteen ja saanut (yrittää) leikkiä yli-innokkaan mäyrispennun kanssa ja tehnyt selvää Nipasta, uudesta pehmoelukasta. 
Tälle iltaa ohjelmassa on vielä (myöhäisillan) kävelylenkki, hieman leikkimistä ja sitten nukkumaan. 
Dooralla on oma tarkka päiväjärjestyksensä, ja on hupaisaa seurata miten se pysyy siinä niin hyvin :D

Minä sen sijaan taidan keittää puuroa - vatsa näyttää tällä hetkellä kestävän vaan puuron kaltaisia pehmeitä ruokia - ja siirtyä sohvalle tuijottamaan Deep Blue Seata. 
Toivottavasti tämä alkaa mennä tästä nyt ohitse, ja pääsee taas palaamaan päiväjärjestykseen ja tekemään rästissä olevat koulutyöt.
Hahah, koulu onkin aiheuttanut mulle pieniä riemunhetkiä, kun kursseista satelee vitosia :D En mitenkään käsitä sitä, miten olen Asuntokauppa -kurssista
voinut saada arvosanaksi 5, koska mä en oikeasti lukenut yhtään tenttiin, en kertaakaan katsonut edes luentomateriaaleja, ja oli ihan viittä vaille etten meinannut edes tekemmän koko tenttiä! Mutta ehkä mulla oli vaan onnea - ja kaiketi mun harjoitustyö oli pelastava enkeli. Ihmettelen tosi suuresti, sillä mä en ole mikään jatkuva erinomainen oppilas. Mutta nautitaan nyt näistä vitosista vielä kun niitä tulee ;) :D

Vasemmalla kollaasia Dooran lahjoista ja kortista, oikealla in action -kuva, jossa Nipa sai ensin kyytiä, kunnes alkoi kenkä kiinnostamaan enemmän... :D
Mä löysin lisäksi ihan hervottoman jutun koiran 3-vuotissynttäreistä, ja piti kyllä niin paikkansa!
Löydät jutun täältä.

Miten te olette "säilyneet", oletteko sairastaneet kovastikin tänä keväänä, vai oletteko onnistuneet pysyä terveinä? :)

5. huhtikuuta 2015

Voi developpe!

Mä olen itse tuskaillut developpeiden kanssa, sillä koipeni eivät nouse kovinkaan korkealle - hyvänä päivänä 90 astetta on maksimi.
Tuntuu, että etureidet ovat kovilla ja jalka painaa niin paljon, etten jaksa pitää sitä jalkaa edes siellä 90 asteen korkeudessa. Lisäksi takareidet ovat mulla kireät - etenkin vasen takareisi on kireä, johtunee kaiketi polvileikkauksesta. Joten olen aika lailla haudannut toiveet ja haaveet korkeammista developpeista.

Nyt satuin katsomaan Kathryn Morganin videon (klik!) developpeiden parantamisesta, ja se oli kerrassaan loistava, täynnä hyviä vinkkejä.
Mä en ole kiinnittänyt huomiota tukijalkaan, ja Kathrynin pikainen esimerkki osoitti tukijalan tärkeyden. Kokeile itse.
Eli tee developpe ensin niin, että keskityt vain työjalkaan. Sitten tee sama uusiksi, mutta keskity tällä kertaa pelkästään tukijalkaan. Huomasitko eron?
Mä huomasin sen, että kun keskityin vain työjalkaan, developpesta tuli jäykkä: jalka ei noussut kuin vajaaseen 90 asteeseen enkä jaksanut pitää sitä kovin pitkään. Toisella kertaa keskittyessäni tukijalkaan, työjalka nousi hieman korkeammalle.
What?

Kathrynia lainatakseni kaikki on kiinni tukijalasta, -puolesta ja käsistä.
Mitä vahvempi sun "tukipuoli" on, sitä helpompi sun on työskennellä.
Kun olet kokonaan tukijalan päällä, kädet ovat vahvat ja kroppa on vedetty ylös, jaloilla on tilaa työskennellä.

Näitä tukipuolen lonkankoukistajia voi - ja pitääkin! - vahvistaa, sillä jalka ei (ikävä kyllä!) nouse pelkästään etureidellä.
Kathryn neuvoi tosi hyvän harjoitteen, ja kokeiltuani sitä itse voin kyllä allekirjoittaa sen.

Elikkäs.
Seiso yhdellä jalalla ja vie toinen jalka taakse attitudeen (ei tarvitse olla välttämättä edes aukikierrossa, kunhan jalka vain on kunnolla takana), ja tee samalla plié tukijalalla. Lähde sitten tuomaan jalka eteen, ja suorista samalla tukijalka suoraksi. Sitten taas jalka taakse ja tukijalka tekee plién, sitten jalka taas eteen, jne.
Kun tuot jalan eteen attitudesta, käytä tukijalan lonkkaa äläkä työjalkaa.

Olen vähän huono selittämään asioita, joten liitän tähän oheen tuon videon sekä kohdan ko. liikkeestä.
Ja tämä harjoitus löytyy kohdasta 1:35 - 2:11.


Tämä harjoitus on hyvä myös tasapainon kannalta, ja se paljasti kuinka heikko mun vasen puoli on: en tahtonut pysyä millään tasapainossa! Oikea puoli sujuu hyvin - oikealla jalalla pystyn tasapainoilemaan aika hyvin - mutta vasen... välillä tekisi mieli itkeä.
Mutta tosi tehokas harjoitus, ja varmasti tuntuu!

Miten te pyritte parantamaan developpeta?