25. helmikuuta 2015

Hetkiä

Kävin tekemässä oman treenin peilisalilla, kun selkä rupesi taas kipuilemaan niin paljon. Mun selkä on kyllä täydellinen mittari sen suhteen, milloin on istunut liikaa, sillä kivut eivät jätä rauhaan. Lisäksi nyt hiihtolomaviikolla ei ole tunteja, joten senkin takia piti käydä hieman liikkumassa.

Huomasin, että en tosiaan ole tehnyt kärjillä hetkeen, koska luottamus nilkkoihin ja tossuihin oli täysin kateissa :/ Sen huomaa etenkin neljännestä ja viidennestä asennosta tehtävistä pirueteista; jotenkin pique-piruetit ovat hieman helpompia, mutta jos piruetti pitää tehdä tavallaan paikallaan, niin mä olen pulassa.
Sain mennä ihan perusasioihin ja harjoitella pelkkä yhden jalan relevé, ja olin rehellisesti sanoen purskahtaa itkuun, koska kaikki oli pielessä. Mun kroppa kallistui aina liikaa eteen ja sivulle, selkä meni kumaraan, kädet jännittyivät, nilkka kääntyi banaaniksi. Kaikki oli pielessä.
Mutta onneksi treenin loppupuolella sain aikaan edes jotenkin hyväksyttävän piruetin... mutta hävettävän huono sekin oli :( Itseään voi yrittää huijata, että ok, mä käyn tunneilla. Mutta kärkkärit ovat sellainen totuudenpaljastin, että kärjettömät hetket ei kyllä auta asiaa.
Eli ei auta itku markkinoilla, vaan pitää treenata säännöllisesti.

Onneksi loppuviikolle on mukavia tiedossa, kun lähdetään pe-su risteilylle, ja ollaan päivä Tukholmassa :) Ehdin jo googletella Tukholman tanssitarvikeliikkeitä ja yhden löysin varsin läheltä Viking Linen satamaa, mutta päätin olla menemättä sinne, koska a) muiden mukana muunmuassa on äiti ja isä, jolloin päivä Stokiksessa suuntautunee antiikkiliikkeisiin (yhhyh..) ja b) en halua asettaa itseäni tanssitarvikeliikkeen ihaniin kiusauksiin näin rahattomana (nyyh...).
Joten säästän vähät rahani tax freen ostoksiin. Dooralle pitänee tuoda joku pallo leluksi muiden pakollisten (karkki)ostosten lisäksi :D
Oijoi, en jaksa odottaa pääsyä sinne laivan buffettiin - niitä ruokia! Ja tax freestä saattaisi löytyä vaikka ja mitä.. 

Mutta tähän muutama kuva, jotka otin salilla.


puku on Plumen; hame eBaysta tilattu (en tiedä merkkiä); trikoot Piruetin ja kärkkärit Gaynorit.
koululla voidaan plié tehdä muikertamalla; mä muikerran ilmettäni..

Tanssihabahaastetta :D

Tanssihabahaaste

Sain tämän idean Tanssijalkahaasteesta, eli haasteen idea on näyttää oma tanssihaba!
Instagram ja Facebook on pullollaan salihaboja jne jne salibodypartseja, joten rikotaan hieman kaavaa ja näytetään minkälainen haba syntyy tanssimalla.

Säännöt ovat seuraavat:

-Ota kuva omasta (paljaasta) habasta
-Jaa kuva blogiin
-Kerro, miten olet habasi saanut
-Haasta kolme muuta tanssibloggaajaa

Tässä on mun tanssihaba


Mä en käy salilla, joten oman habani olen hankkinut tanssimalla sekä Dooraa kantamalla :D
 oikeasti, käsien staattiset asennot ja pidot ovat kasvattaneet mun olka- ja käsivarsien lihaksia!
Eihän tuo mikään kovin bulky hauis ole - enkä sitä kyllä haluaisikaan - mutta osoittaa kyllä, että baletti on raskasta liikuntaa ja kehittää lihaksia!

Tanssihabahaasteeseen haastan Pienen balettiblogin Helinän, Jenskun ja Cucun :)

Tanssijalkahaaste

Pienen balettiblogin Helinä haastoi minut tähän Tanssijalkahaasteeseen (klik!), joka tarkoittaa siis sitä, että pitää

1. Ottaa kuva jaloista ilman sukkiksia, tossuja ja mahdollisia pehmusteita
2. Näyttää kuva omassa blogissa ja kerrotaan, mistä mikäkin rakko, kovettuma jne on peräisin
3. Haastaa mukaan kaksi muuta tanssiblogin kirjoittajaa mukaan.

Mä myönnän, että vitkuttelin tämän haasteen kanssa, sillä omat jalkani eivät täytä mitään kauneuskriteereitä. Plus että mulla ei ole rumuudensuodatinta tässä blogissa vaikka pitäisi kyllä hankkia sellainen

Joten, pitemmittä puheitta..
Tässä ovat mun ihanat tanssijalat! :D




  
Mun jalat on itse asiassa harvinaisen hyvässä kuosissa nyt, en ole hirveästi tehnyt kärjillä, joten ei ole mitään rakkoja, haavoja tai hankaumia. 
Oikeassa jalassa isovarpaan juuressa on kärkkärien takia kehittynyt vaivaisenluuta, mutta onneksi ei tuon pahemmin. Vasemman jalan kakkos- ja kolmosvarvas ovat murtuneet muutamia vuosia sitten, samoin niiden luut metatarsaalialueella, joten sen takia ainakin kakkosvarvas on jäänyt tuollaiseksi hassun muotoiseksi.
 

13. helmikuuta 2015

Maan mainioin Daim-piirakka

Jokainen minut tunteva ihminen tietää, millainen herkkuperse mä olen. Rakastan leipoa mokkapaloja, ja vähän aikaa sitten löysin Daim-piirakan ohjeen ja päätin kokeilla. Ja voin sanoa, etten ole parempaa piirakkaa/kakkua koskaan ennen syönyt, vaikka itse sanonkin! ;)
Joten päätin jakaa tämän ihanan kakun/piirakan ohjeen tänne, jotta voitte kokeilla itse ja kertoa mielipiteenne! 

valmiita Daim-piirakan paloja. pahoittelen huonoa kuvanlaatua..

Tällä reseptillä tulee pellillinen tuota Daim-piirakkaa.

Pohja (tämä resepti on kulkenut meillä suvussa jo useampien sukupolvien ajan)

2 kananmunaa
3 dl sokeria
1,5 dl maitoa (tässä piirakassa käytin maidon sijaan vettä)
150 gr sulaa voita tai margariinia
4,5 dl (karkeita) vehnäjauhoja
2 tl vaniljasokeria
2 tl leivinjauhetta

Tee pohja näin

- Riko kananmunat kulhoon ja lisää sokeri, ja vatkaa voimakkaasti vaahdoksi.
- Lisää tähän vaahtoon maito (tai vesi), ja lisää myös sulatettu voi. Sekoita näitä hieman.
- Lisää seokseen jauhot, vaniljasokeri ja leivinjauhe. Sekoita huolellisesti, kunnes seos on tasaista
- Kaada taikina leivinpaperilla päällystetylle pellille niin, että taikina peittää koko pellin.
- Paista uunissa keskitasolla 200 asteessa noin 15-20 min.; itse olen huomannut, että vartti riittää
- Ota kakkupohja uunista ja laita se jääkaappiin jäähtymään.


Kuorrutus

- 150 gr voita tai margariinia
- 2 dl sokeria
- 2 tl vaniljasokeria
- 2 kananmunan keltuaista
- 2,5 kpl isoa Daim-patukkaa

Tee kuorrutus näin

- Rouhi Daimit
- Sulata voi kattilassa, lisää sokerit ja keltuaiset.
- Anna kiehahtaa parisen minuuttia koko ajan sekoittaen kunnes seos alkaa paksuuntua ja muuttua tasaiseksi. Sekoita koko ajan!
- Nyt lisää rouhitut Daimit seokseen. 
- Anna seoksen kiehahtaa vielä parisen minuuttia koko ajan sekoittaen.
- Mikäli haluat, voit säästää Daim-rouhetta koristeluun.
- Levitä kuorrutus nopeasti jäähtyneeneelle pohjalle, sillä täyte jämähtää äkkiä.
- Mikäli jätit Daim-rouhetta koristelua varten, ripottele ne heti valmiin kakun täytteen päälle.

Anna piirakan jäähtyä jääkaapissa esim. tunnin, jotta kuorrutus kovettuu hieman.

Ja sitten ei muuta kuin nauttimaan!

11. helmikuuta 2015

Täydellisten trikoiden metsästys

Mä olen etsinyt täydellistä leotardia, täydellistä hametta ja täydellisiä tossuja, mutta nyt mä metsästän täydellisiä trikoita.
Mulla oli pitkään käytössä Sanshan yhdenkoon pohja-aukolliset, puuterin väriset trikoot. Sitten hankin Blochin lohenväriset (!!) trikoot - tosin lemppasin ne hyvin nopeasti, koska en halunnut kulkea ympäriinsä lohenvärisenä - ja sen jälkeen Piruetista valkoiset trikoot. Nämä trikoot ovat olleet mulla siitä lähtien, ja olen hankkinut niille korvaajia: ensin Tanssitarvikkeesta (vahingossa aukottomat) ja sitten Ballerinasta ja Liikunnasta Capezion valkoiset trikoot. Joten vaihtoehtoja on kyllä ollut.
Mutta mä olen aika ronkeli trikoiden - ja vaatteiden istuvuuden ja etenkin tiukkuuden! - suhteen. Inhoan sitä puristavaa tunnetta, ja jos trikoot puristavat ja kuristavat, mua alkaa ahdistamaan ja koko tunti on pilalla. Joten siksi uusimmat Capeziot ovat edelleen pakkauksessa; olen kyllä useasti vetänyt ne jalkaan aikomuksena laittaa ne tunnille, mutta verrattuna nykyisiin vanhan kunnon (kulahtaneisiin) Piruetin trikoisiin, ne puristavat hieman liikaa, ja ärsyttävintä on niiden vyötäröresori, joka on tosi ohut! Aaargh!!
Järkeilin, että jos tilaan Piruetista samanlaiset trikoot kuin nykyiset mutta puuterinvärisenä, niiden pitäisi olla hyvät. Mutta en saanut niitä trikoita vedettyä kuin puoliväliin reisiä! Koko oli s/m, samankokoiset kuin nykyiset trikooni, mutta miten ne olivat niin rutkasti pienemmät?! Seuraava koko olisi l/xl, mutta niiden vyötärö yltäisi mua kainaloihin, joten palautin mokomat trikoot.

Satasen kysymys kuuluukin, että mistä te hankitte trikoot?
Mä haluan lisäksi sellaiset trikoot, jotka eivät ole väriltään suoraan ballet pink tai puuteri, vaan sellaiset ohuet (?) ja hyvin ihonväriset, en mielellään enää valkoisia.
Osaatteko suositella jotain hyviä trikoita? Olen epätoivon partaalla pikkuhiljaa, ja Piruetin trikoot ovat lahoamispisteessä.

6. helmikuuta 2015

The change of attitude

Ympäri mennään, yhteen tullaan.
Ympyrä sulkeutuu.
The change of attitude.
The new attitude.

voisinpa ottaa tämän uudeksi motoksi?!
Mun attitude on muuttunut näiden neljän tanssivuoden aikana. Itse asiassa musta tuntuu, että olen aivan eri ihminen kuin neljä vuotta sitten. Noh, neljä vuotta vanhempi ja kahta vuotta vaille neljännellä kymmenellä menossa, but that's not the point.

Kun aloitin tanssin, mulla oli hurjia suunnitelmia. Halusin tanssista ammatin. Olin just muuttanut Seinäjoelle, olin sekaisin itseni suhteen, en tiennyt kuka olin. Sen tiesin, että halusin tanssia, ja yhtäkkiä siihen tuli tilaisuus. Menin tunnille - ja sille tielle jäin.

Yhtäkkiä mulle tuli kamala kiire ja pakko tanssia; se oli vähän kuin pakkoliikuntaa, mutta ei pakkoliikuntana. Kun aiemmin oli ollut pakko liikkua lihomisen pelossa, nyt oli pakko tanssia, koska... en tiedä. Pelkäsin missaavani jotakin? Mun piti saada muut kiinni, näyttää kaikille, että hei, mulle sanottiin vielä vuosi sitten että mä kuolen minä hetkenä hyvänsä, mutta hei, tässä mä oon! Tässä mä tepastelen kärkkäreissä, treenaan hulluna balettia viitenä tai jopa kuutena päivänä viikossa, koska silloinen opettajani sanoi mun olevan lahjakas - ja kaikkein hupasinta - ja mulla olevan täydellinen ballerinan vartalo. Olinhan mä pikkuruinen ja laiha!
En kuunnellut varoituksia liiasta treenaamisesta, en kuunnellut edes lääkäreiden varoituksia polven suhteen. Sitten jouduinkin veitsen alle. Ja sekin siitä syystä, että mä voisin jatkaa entistä kovemmin treenaamista, koska mulla siinsi suunnitelmissa kouluttautua alalle!

Mulla meni pitkään - melkein liian pitkään! - tajuta se, että mä en ole tasa-arvoinen muiden tanssioppilaiden kanssa. Itse asiassa se piti hakata mun paksuun kalloon, että mä en ole hyvä, mun tekniikka ei ole hyvä, mun kroppa ei ole täydellinen ballerinan kroppa.
Toisin sanoen mä olen surkea kakkosluokan harrastaja.
En uskonut vielä silloinkaan. Mä uhrasin suurimman osan elämästäni baletille, treenille, baletille, treenille, baletille ja vielä kerran baletille. Skippasin koulun huoletta, lykkäsin koulutöitä, työnsin oman terveyteni surutta taka-alalle. Ja sain karvaasti maksaa siitä.
Mutta siltikään en luovuttanut, vaan jatkoin sitkeästi.
Joku voi tätä kutsua sitkeydeksi, toinen tyhmyydeksi. Mä en ole vielä päättänyt.


Joululoman jälkeen jouduin todella puntaroimaan omia suunnitelmiani ja ennenkaikkea asenteitani baletin suhteen.
Mä en voi jatkaa tällä tavalla enää. Mun kroppa ei yksinkertaisesti kestä sitä rääkkiä, mitä esimerkiksi viime vuonna vedin. Muistan, miten viime keväänä harjoiteltiin hulluna kevätnäytöksen numeroa - Tanssin kutsua - ja miten mä sain rytmihäiriöitä harva se hetki.
Mulla oli samaan aikaan myös koulun suhteen kova stressi muista elämän osa-alueista puhumattakaan. Luojan kiitos nämä rytmärit ovat jääneet historiaan.

Baletti on ottanut paljon, mutta on se kyllä antanutkin.
Mä opin tuntemaan yhden maailman upeimmista taiteen lajeista.
Mä opin tanssimaan - ja se on ollut mun haave pitkän pitkän aikaa.
Mä opin tuntemaan itseäni paremmin.
Mä opin kärsivällisemmäksi, ja opin odottamaan.
Mä opin tekemään töitä haluamani eteen.
Mä opin löytämään esiintymisen ilon.
Mä opin tuntemaan, miten upeaa esiintyminen voi olla.
Mä opin kanavoimaan omia tunteitani tanssin kautta.
Mä opin ilmaisutaitoa.
Mä opin, että mun rujo kehno keho pystyy tekemään jotakin ihmeellistä.
Mä opin, että pystyn itse parantamaan esmes omaa luustoani tanssimalla.
Mä opin itse parantamaan tappavat selkäkivut.
Mä opin ja löysin keinon, jonka ansiosta en ole mikään sänkypotilas, vaan aktiivinen, liikkuva, terveempi ihminen.
Mä opin löytämään liikkumisen ilon - ennen se oli pakkopullaa.
Mä opin tuntemaan upeita, lahjakkaita ihmisiä.
Mä opin löytämään aivan uuden maailman.
Mä opin rakastamaan balettia.

Joka kerta kun mä astun tanssisaliin, mä unohdan kaikki arkihuolet. Kaikki ahdistukset ja pelot, alakulon ja itsevihan. Stressin ja kiireen ja rahahuolet.
Ehkä mä siksi pyrin täyttämään elämäni baletilla, koska mä assosioin siihen paljon vahvuuksia ja hyviä puolia. Mä rakastan tämän blogin ylläpitämistä ja kirjoittamista, koska jo kirjoittaminen auttaa ja helpottaa mun oloa. Lisäksi se, että mä saan teiltä kommentteja, on mulle suuri ilon aihe.

Mä tajusin, että mun on pakko muuttaa omaa asennettani baletin suhteen. Kuten jo aiemmin sanoin, en voi enää jatkaa sitä tappotahtia, vaan mun on relattava, annettava löysemmät ohjat jatkuvan kiristämisen sijaan. Sillä jos mä jatkan samaa vanhaa mallia, mä hajoan sekä henkisesti että fyysisesti. Mulla on ollut niin tiiviisti iskostuneena mieleen jo neljän, jokaisen tanssivuoden ajan, että mun on pakko olla täydellisen ballerinan mitoissa - tai ainakin pyrittävä siihen, no matter what my body wanna say. Jos mä jatkan samaa vanhaa mallia, mun tanssit on tanssittu ennen kuin ehdin kissaa sanoa.
Joten mä muutin asennettani. The new attitude.

Misty Copeland sen tietää: attitude voidaan tehdä myös tennareissa
Tämän päätöksen tehtyäni mun on ollut hieman parempi olo baletin suhteen. Lakkasin soimaamasta itseäni, koska en osaa tehdä tuplapiruetteja. Sen sijaan rupesin keskittymään siihen, että saan ne ykköset tehtyä mahdollisimman nätisti. Ennen pelkäsin piruetteja, yritin juosta - tai pyöriä - karkuun niitä. Nyt keskityn siihen, että teen plién, nopean relevén ja työjalan passéen, saan piruettiin mukaan myös kyljet, muistan spottauksen ja teen kaiken rauhallisesti.
Mä en yritä enää pakottaa itseäni tekemään enempää kuin mihin oma taitotasoni riittää, toki pyrin aina yrittämään. Mutta olen oppinut omat rajani, ja pysyttelen niiden sisällä. Tosin tässä piilee se vaara, että elän mukavasti omassa comfort zonessa, ja mikäli ei väräytä eväänsäkään yrittääkseen tehdä jotain oman mukavuusalueensa ulkopuolella, ei myöskään kehity. Mutta tämä ei ole niin mustavalkoista.

Koska mä nyt tiedän omat rajani, mä olen äärettömän kiitollinen joka ikisestä korjauksesta ja huomiosta, joita saan opettajalta. En todellakaan pidä balettia itsestään selvänä asiana, ehen. Mikään tässä elämässä ei ole itsestään selvää. Sen takia ihmiset, jotka pitävät esimerkiksi balettia itsestään selvänä, saavat mut raivon valtaan. Rehellisesti sanottuna en voi sietää sellaisia ihmisiä.
Mulle jokainen tanssittu hetki on ilon aihe. Mulle jokainen saatu korjaus aiheuttaa suuren kiitollisuuden opettajaa kohtaan: vaikka mä en ole lähellekään muiden oppilaiden tasoa, en ole tasa-arvoinen heidän kanssaan, niin silti opettaja korjaa mua. Ehkä olen pitänyt siitä niin suuren metelin, että se on nähty helpoimmaksi keinoksi..?

Olen miettinyt jopa baletin lopettamista, mutta aina jokin on vetänyt mut takaisin.
Tulevaisuudesta en osaa sanoa; viimeiset erikoistumisopinnot menossa, sitten opinnäytetyö... and then what? Työelämään. Mutta mihin?
En kuitenkaan halua luopua baletista, sillä mä olen nähnyt ihan hitosti vaivaa ja töitä sen eteen, enkä halua heittää kaikkea työtä hukkaan. Ja miksi heittäisin?
Baletti on kuitenkin paljon enemmän kuin pelkkää tanssia, eikä sitä oikein osaa kuvailla, se pitää kokea itse.






5. helmikuuta 2015

What's in my dance bag?

Tämä postausidea on pyörinyt mun mielessä tosi pitkään, ja nyt kun ollaan saatu tanssikoulun omat tuotteet, ajattelin toteuttaa tämän postauksen.

Eli tällainen on mun uusi treenilaukku, ja kuten kuvasta näkyy, niin laukku on varustettu tanssikoulun omalla logolla.
Mä tykkään tästä laukusta, sillä se on just riittävän tilava. Molemmissa päädyissä on taskut, ja lisäksi isossa varsinaisessa taskussa on vielä minitasku. Laukussa on tavalliset kantohihnat sekä pitkä, olan yli menevä säädettävä kantohihna.
Mun edellinen laukku oli niin säälittävä ja lisäksi se kangas mureni, niin että pienenpieniä kankaan murusia oli kaikkialla laukussa. Niitä saikin aina varistella treenikamoista.. Joten tämä uusi laukku tuli tosi tarpeeseen!

Mä en kuljeta treenilaukussa koko omaisuuttani mitä treenivaatteisiin tulee. Koska asun ihan tanssikoulun vieressä, puen aina kotona trikoot ja balettipuvun ylle, ja koulun kaapissa säilytän Grishkon villahaalareita, varatrikoita sekä yhtä pitkää sifonkihametta.
Mutta näissä kuvissa on ne, mitä itse raahaan mukana.


1. Piruetista joskus vuonna pipo ja nakki ostettu paksumpaa kangasta oleva kietaisuhame.
2. Uusin, eBaysta tilattu sifonkihame. Olen edelleen kahden vaiheilla pidänkö tämän myynnissä, sillä olen ruvennut tykkäämään tästä hameesta. Kun sain tämän hameen, mun ensivaikutelma oli että hame on liian lyhyt. Mutta nyt en olekaan ihan varma.
3. Itse tehty - tai, no ompelijalle tämä päätyi teetettäväksi - pitsihamonen.


Violetit säärystimet ovat pitkät Intermezzon aukottomat säärystimet, jotka sain Treen Ballerina ja Liikunnasta kaupanpäällisiksi. Tosi kivat, tykkään näistä!
Mustat, about polviin asti ulottuvat kanta-aukolliset säärystimet, olisiko Piruetista? En ole ihan varma, koska nämä ovat suht. vanhat.


1. Intermezzon hikisortsit, ostettu Ballerina ja Liikunnasta. Nämä ovat kivat lämppäsortsit, mutta tällaisena vilukissana tarkenen käyttää näitä sortseja "vain" kesällä, tai lämpimämmällä kelillä. Näin talvisaikaan luotan villahaalareihin.
2. Nämä ovat alunperin Piecesin tosi paksut leggarit, joista tein lämppäpaidan :D Leikkasin haaraosan auki, avasin hieman vyötäröosan saumoja ja lyhensin lahkeita. Luovuutta voi käyttää monella tavalla :'D


1. K.H. Martinin supervanhat pehmeät tossut, ovat olleet käytössä ekasta balettitunnista saakka ja hyvin ovat palvelleet! Mun luottotossut, ehdottomasti. Tosi kestävät - mitä nyt sisäpohja irtosi ja isovarpaan kohdalla pientä kulumaa, mutta hei, kestäneet neljä vuotta!
2. Gaynor Mindenin kärkkärit, palvelleet uskollisesti piiitkään. Enkä vaihda! Pussissa kuljetan numerot 2,3,4,5 ja 6.
3. Tennispallo - foam roller on kotona - jolla saa availtua lonkkia ja selän fasettilukkoja sekä hierottua kipeitä lihaksia. Toimii!
4. Lampaanvillaa käytän kärkkäreissä pehmusteina. Mulla on hieman ongelmalliset koivet (toka varvas aika pitkä ja kapea jalka vajoaa boksiin), joten kun lampaanvillaa laittaa tossujen ulkosyrjälle, se vie ylimääräistä tilaa, pitää jalan paikallaan ja toimii pehmusteena. Gaynoreiden kohdalla joskus pehmustus voi olla ongelmallista, koska GM:n tossujen kanssa ei pitäisi käyttää mitään ouch poucheja sillä tossu on pehmustettu. Lisäksi ouch pouchia käyttävät ostavat herkästi liian isoja tossuja, ja GM:n tossujen sovitus ja oikean koon löytäminen on supertarkkaa. Eli ei ouch poucheja tai silikoneja, GM:n fitting kit on kustomointia varten, ja jos tarvitsee lisäpehmustusta, lampaanvilla on loistava, mutta myös esim. geeliset varvassukat ovat ihan kivat. Mä käytin pitkään niitä varvassukkia isovarpaissa, mutta niihin (varpaisiin siis) kohdistui niin kova paine, että kovin pitkään en voinut varpailla olla. Oulun Silkkirummussa mua neuvottiin tuon lampaanvillan suhteen, ja siitä lähtien heitin varvassukat menemään, eikä enää ole ongelmia. Jos joku varvas kaipaa enemmän suojaa, käärin sen ympärille villaa ja kiinnitän teipillä.
5. Teipit. Iso rulla on Bunheadin, pienen rullan olen ostanut apteekista (jotakin pehmeää haavateippiä). Tuo Bunheadin teippi on aika kovaa, joten käytän sitä silloin, jos villaa pitää kääriä varpaan ympärille. Muuten suoraan varpaaseen käytän tuota apteekista ostettua teippiä, koska se on pehmeää ja pysyy tosi hyvin paikallaan eikä revi ihoa irti. Mun täytyy teipata aina pari varvasta, koska niistä lähtee herkästi nahka.
6. Thera-Band eli jumppakuminauha. Nilkkajumppaan esimerkiksi, mutta näiden käyttömahdollisuudet ovat loputtomat.
7. Mun polvituki. Leikkauksesta on pian kolme vuotta, joten olen nyt ruvennut treenaamaan ilman tukea.


Sitten sekalaista tavaraa, kuten (tossujen) ompelutarvikkeet (1), Bunheadin Stitch Kit on loistava! Paketissa on tosi kestävää lankaa, kaksi paksumpaa neulaa sekä putelin korkissa on pieni leikkuri.
Doven käsirasva (2) kulkee myös mukana varmuuden vuoksi. Pinkissä verkkopussukassa (3) kulkee hiusverkko, pienet nutturapinnit vanhassa lääkepurkissa (6), sillä tuo purkki on just loistava! Isommat nutturapinnit sekä tavalliset hiuspinnit (kasa nro 7) pysyvät myös verkkopussissa tallessa.
Särkylääkettä (4) mulla on aina mukana, sekä laastareita (5).
Yleensä mulla on myös kurkkupastilleja sekä tietty vesipullo, jotka ovat jääneet kuvasta.


Ja lopuksi meidän uusi huppari - tosin tämä ei varsinaisesti kuulu tanssilaukun sisältöön.
Perus musta huppari, edessä vetoketju ja taskut, ja takana tanssikoulun logo. Aivan ihana tämä, tykkään tosi paljon!