20. tammikuuta 2015

Palasen viisautta köyhempi


Jouduin eilen kohtaamaan hammaslääkäripelkoni ruumiillistuman: viisaudenhampaan poiston. Ja tätä olen välttänyt viimeiset viisi vuotta siihen pisteeseen, että se oli pakko poistaa.
Pohjimmiltaan mun hammaslääkäripelko juontuu siitä, että ollessani nuori (ala-asteella taisin olla?) mä jouduin käymään aikamoiset oikomishoidot läpi; mulla oli liian paljon hampaita ja liian pieni suu. Joten multa poistettiin paljon hampaita ja sain raudat.
Muistan toivoneeni hyvin nuorena ala-asteikäisenä, että saisinpa hammasraudat ja silmälasit. Ja sain molemmat.
Miksi ihmeessä sitä toivoi sellaista?!

Näistä oikomishoidoista johtuen yläviisurit ovat mahtuneet kasvamaan täydellisesti, eikä niistä ole koskaan ollut pienintäkään haittaa. Joten ne saavat olla paikallaan viisautta tuoden.
Mutta nuo kaksi (tai siis yksi enää) alhaalla ovat olleet oikea ongelmavyyhti. Kumpikaan ei ole puhjennut kuin puoliksi, ja hampaan ja sen päällä olevan ikenen väliin menee välillä pieniä ruoan murusia, ja sellaista hammasta on lähes mahdotonta saada puhdistettua yhtä hyvin kuin muita. Säännöllisin väliajoin molemmat alaviisurit ovat kipuilleet - yleensä se ien siinä päällä on ollut niin kipeä, että harjaaminen siitä kohtaa on ollut tuskallista - ja viime syksyllä oikea alaviisuri oli niin kipeä, ettei edes kuusi 400 mg Buranaa ja maksimiannos Panacodia tehonneet... ja löysin itseni hammaslääkärituolista. Hampaaseen laitettiin tilapäinen lääkepaikka ja sain ankaran komennuksen tilata poistoaika sille hampaalle. "You wish", oli ensin mun ajatus. Mutta pakko mikä pakko.

Viikkoa ennen poistoaikaa aloin valvomaan yöt, ja ne hetket kun nukuin, näin armottomia painajaisia. Eilen keskushammashoitolaan mennessäni pulssi oli yli 120 ja rukoilin rauhoittavien esilääkkeiden alkavan vaikuttamaan mahd. pian. 
Oi kyllä, viimeisen vuoden sisällä jokaisessa hammashoidossa olen ollut pienessä pilvessä,
koska muuten tärisisin, hyperventiloisin ja lopulta pyörtyisin kauhusta.
Ja tässä en liioittele yhtään!

Ehdottomasti hirvein kokemus koko hommassa oli johtopuudutus. En ikinä, ikinä, ole kokenut niin kivuliasta piikitystä kuin se, vaikka sain vielä ennen piikkiä puuduttavaa geeliä ikeneeseen. Ne piikit menivät niin syvälle, sitä piikkiä tunnuttiin kääntävän ikenen sisällä, ja se rutina. Mä luulin ettei se koskaan loppuisi, että kohta se piikki tulisi ulos mun leuasta. Tai poskesta. Ja näitä puudutuksia tuli kaksi eri paikkoihin. 
En ole itkenyt hammaslääkärissä sitten ala-asteaikojen, mutta nyt pillitin kuin pikkulapsi näiden puudutuspistosten
takia, ja hetken luulin, etten saa henkeä.

Jouduin tekemään jonkinlaista leukajumppaa, jotta se puudutus vaikuttaisi paremmin ja nopeammin. Kaiketi olin koko ajan rauhoittavista huolimatta niin paniikissa, että sekin hiukan hankaloitti puudutuksen vaikutusta.
Itse asiassa meillä - mulla, lekulla ja hoitajalla - oli varsin hauskaa tässä odottamisvaiheessa tanssista puhuen :D
Lekurin tytär tanssi showjazzia Miloffilla, samoin taisi hoitajan tytär. Ja mä innostuin kertomaan meidän
Pähkinänsärkijästä..

Sain kolmannen - pienenpienellä piikillä varustetun - puudutuksen suoraan hampaan päällä olevaan ikenen palaseen, ja Operaatio Teurastus alkoi.
Tuntui vähän häijyltä, kun lääkäri katkoi hampaan kiinnikkeitä minikokoiselta kenkälusikalta näyttävällä instrumentilla, etenkin kun se kenkälusikka tungettiin vieressä olevan poskihampaan ja viisurin väliin. 
Mutta itse hampaan nyppäisystä en tiennyt yhtään mitään (kiitos suppujuurisen hampaan, en joutunut kirurgiseen poistoon!), ja seuraavaksi lääkäri ompeli siihen tikit, jotka sulavat itsestään.

Ehdotonta urheilukieltoa pari kolme päivää, kylmää syötävää - tai juotavaa oikeastaan. Jäätelöä (oih, Ben & Jerry's sekä Lidlin saksanpähkinäkermajäätelöä, namnam!) sekä sokerittomia mehukeittoja. Näillä mennään vielä tänäänkin. En ole uskaltanut syödä tai juoda muuta, vaikka mieli tekisi juoda chai lattea.. Ehkä ensi viikolla? 

Onneksi vältin sen valtavan hamsterinposkilookin, kun melkein jäädytin tuon oikean posken. Turvotusta toki on, mutta ei lähellekään niin paljon kuin ensin pelkäsin. Ja myös kivut ovat pysyneet suht. siedettävissä määrin, kiitos buranan ja panacodin.
Tänä aamuna jouduin hetken miettimään, että olenko jäänyt auton alle vai miksi olo on kuin jyrän alle jäänyt: koko selkää särki, samoin korvaa, poskea ja poskiluuta, kaulaa, leukaa, hampaita, kurkkua ja kieltä, en tahtonut saada suuta auki ja nieleminen sattui hitosti. Olin niin väsynyt ja yleiskipeä, etten tahtonut päästä sängystä ylös.
Mutta kipulääkkeet, kylmä syötävä/juotava, sohva, viltti ja Housen 6. tuotantokausi ovat kummasti helpottaneet oloa.


kuva Instagramista
Mun vinkit teille, jotka olette joutumassa viisurin poistoon on varata tarpeeksi kylmää jääkaappiin ja pakastimeen: jäätelöä ja/tai mehujäätä, rahkat ja mehukeitot on hyviä, pirtelöt, pehmeät smoothiet ilman suuria sattumia tai esimerkiksi siemeniä.
Hampaiden harjaus kannattaa tehdä varovaisesti ja tahnaa käyttää vain vähän, jotta sen voi jättää huuhtelematta. Taikka toinen - ja erittäin hyvä - vaihtoehto on käyttää Corsodyliä (klik!). 
Poistopäivä pitää viettää ihan reporankana, samoin seuraava päivä. Yleensä raskaampaa liikuntaa pitää välttää muutaman päivän, etenkin jos hammas on poistettu kirurgisesti. 
Turvotusta ja mustelmia voi välttää hyvin käyttämällä kylmäpakkausta; tämä tehoaa myös kipuun. 
Kipulääkitystä - tai särkylääkettä - ei parane pihistellä, vaikka olisikin lääkevastainen normaalisti. Viisurin poisto on aika ärsyttävä operaatio, mutta hyvällä särkylääkityksellä siitä voi tehdä melko siedettävän. 
Ja lopuksi: älä googleta viisaudenhampaan poistoa! Kokemuksia on yhtä monta kuin on kokijaakin: yhden kokemus on hirveä, toisen kokemus on vienyt hammaslääkäripelon kokonaan. Mä olen erittäin kipuherkkä ihminen, ja mä koin puudutukset erittäin kivuliaina, mutta varmasti ei kaikkien mielestä.
Ota rauhallisesti, ja muista, että viisurin poisto on vain kerran (tai neljästi). Lisäksi kerrankin saa hyvällä omatunnolla syödä jäätelöä :)

Karvanappula, kuva Instagramista

10 kommenttia:

  1. Voih, minäkin inhoan hammaslääkärissä käyntiä... oikomishoitoa on takana 6 vuotta nyt olen 14 siis 8 vuotiaana sain ekat raudat, vain yksi hammas on jouduttu repimään, se kun päätti kasvaa mun kitalakeen... mutta rautoja joudun pitämään ainakin sinne 16 vuotiaaksi. Mulla sattuu olemaan myös todella pieni suu joten mun suu täyttyy niistä tarvikkeista niin, että hengittäminen tuntuu mahdottomalta.. noh onneksi se on vain lyhyt hetki kun siinä tuolissa joutuu makoilemaan ja ihan siedettävää se on silloin kun ei tehdä muuta kun katsellaan vaan... mullakin oli muuten silmälasit ala-asteella :) paranemisia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Auts, säkin olet joutunut käymään läpi varsin mukavia oikomishoitoja :/ Mutta vaikka ne kuinka tympii, niin suosiolla kannattaa viedä läpi.
      Tsemppiä sullekin jatkoon! :)

      Poista
  2. Hei ihanaa, joku muukin lykkää hammaslääkäriä pelon takia ! Olen kolme vuotta lykännyt alavisureiden poistoa kun itken pelosta jo siinä vaiheessa kun puhutaan asiasta tai mietin sitä. Ja painajaiset, kaikkein pahimmat tästä aiheesta. Nyt ei ole puoleen vuoteen sattunut, mutta aina silloin tällöin sattuu kun yrittävät mahtua (molemmat siis puhjenneet, vähän on toisella puolella vielä ientä näkyvissä päällä) ja siirtävät muita hampaita. Tämä siis tietysti aiheuttaa leuassa jumputtavaa kipua, kuin päänsärkyä olisi. En pelkää jälkikipua, sen kestän hyvin, mutta se itse irroittaminen, kun vedetään ikenistä. Hyi.
    Niin siis, mulla oli kysymyskin :D Saitko esilääkkeen ennen operaatiota siellä odotushuoneessa ja pitääkö siitä mainita jotain jo aikaa varattaessa? Olen täysin varma, etten selviä siitä ilman jotain rauhottavia. Vastaus varmasti voisi auttaa hivenen omaa pelkoa, kohta on pakko ottaa puhelin kauniiseen käteen ja varattava tarkastusaika. Harvemmin sitä saa suoraan aikaa hampaan poistoon.
    Oon muuten lukenut sun blogia jo pari vuotta, itsekin tanssi aikuisbalettia. Ei vain ole opiskelijana rahaa tanssia niin usein kuin haluaisi. Sun blogisi inspiroi mua jatkamaan silloin kun tuntuu, ettei opi mitään.
    Kiitos !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kuule, meitä "pelkureita" riittää, kun jopa 2,5 miljoonaa suomalaista pelkää hammaslääkäriä :D Aika jännä, että pelko ei ole mikään uusi tai outo juttu, vaan oikeastaan ne ei-pelkäävät henkilöt tuntuvat olevan poikkeuksia. Mutta siltikin sitä tuntee itsensä niin yksinäiseksi pelätessään hammaslääkäriä. Itse asiassa, ollakseni täysin rehellinen, mä oon miettinyt että ketuttaakohan hammaslääkäreitä me pelkopotilaat, joita pitää kohdella suunnilleen silkkihansikkain? En tiedä. En usko. Tai mistä sen tietää?

      Sun tilanne kuulostaa aika pahalta sikäli, että ne viisurit puskee muita hampaita kasvaessaan. Siksi sun ihan oikeasti pitää varata aika tarkastukseen pian, jotta tilanteelle voidaan tehdä jotakin. Älä anna sen pahentua. Viisurit - etenkin jos ne ei ole puhjenneet kunnolla - reikiintyy tositosi herkästi, ja sitten on piru irti. Mulla tuli tulehduksellinen reikä tuohon poistettuun hampaaseen, ja siihen laitettiin päivystyksessä lääkepaikka (tuolloinkin kärsin melkein kaks viikkoa helvetillisistä kivuista, kun en vaan uskaltanut mennä!). Mutta siihen se kipu lakkasi. Meinasin tosiaan kyllä olla varaamatta sitä poistoaikaa, mutta päätin kerrankin olla sen verran aikuinen, että pakko ne on otattaa pois :D

      Vuosi sitten YTHS:n kautta hammaslääkärissä kun kävin, kerroin esilääkitystoiveesta varatessani aikaa, sitten lääkäri soitti mulle, ja lyhyen juttelun jälkeen kävin hakemassa sen hammashoitolasta, ja otin sen seuraavana päivänä about 30 min ennen hoitoa.
      Kun tuota viisurinpoistoaikaa varasin, sanoin heti ekan puhelun aikana, että mä pelkään niin paljon, että mä en pysty tulemaan ilman esilääkitystä. Se hoitaja, jonka kanssa silloin juttelin, välitti viestin sitten lääkärille, joka soitti mulle erikseen. Juteltiin mun pelosta, sitten siitä millainen poisto tulee olemaan (ei-kirurginen juurien takia), ja hän sitten kirjoitti mulle pienimmän pakkausmäärän diatsepaamia, jonka ottaa ennen hoitoon tuloa. Eli kerro asiasta heti kun varaat aikaa, ja puhu siitä niin kauan että sua uskotaan.
      Mä itse asiassa vähän kämmäsin sen esilääkkeen kanssa - otin sen jotain 10 min liian myöhään, kun en hoksannut sitä, että se lääke ei vaikuta kovin nopeasti, jos on syönyt vatsansa täyteen. Mä kyllä hoin itselleni koko ajan, että kyllä se vaikuttaa, juu vaikuttaa, ja se toimi hiukan. Olinkin sitten varsin rentoa tyyppiä kun kotiin pääsin :D
      En halua pelotella sua etukäteen, koska se on scary as hell, mutta pahinta on ne puudutuspiikit. Niistä kun selviää, niin selviää siitä lopustakin. Trust me! Ja ainakin mun itsearvostus nousi jopa 25% tuon viisurin poiston jälkeen :'D

      Tsemppiä ihan hurjasti ja muista, että sä et ole yksin!
      Ja kiitos sulle kommentista :)

      Poista
  3. Mäkin pelkäsin aikoinaan hammaslääkäriä, mutta en enää. Olin vuosia käymättä ollenkaan missään tarkastuksissa pelon takia. Kun sitten lopulta menin, multa poistettiin kaksi viisuria heti ekana. Mulle kävi niin, että huomasin pelänneeni aikalailla turhaan. Ei se ollut ollenkaan niin kamalaa kuin olin luullut. Puudutuspiikit eivät tuntuneet juuri missään, eikä mua jälkeenpäinkään pahemmin koskenut. Näinkin päin voi siis käydä, että älkää turhaan etukäteen jännittäkö. Mulle oli kouluajoilta kehittynyt pelko, varmasti pitkälti niiden hoitajien ilkeyden takia. Huusivat vaan, jos itkit kun porattiin (sillä kamalalla vanhalla poralla, jolloin tuntui että koko pää tärisee.) Nykyään on sentään jo paremmat välineet, ja hoitajatkin ovat olleet asiallisia. Hammaslääkäri ei pelota mua enää. Itseasiassa pitäisi varata jo tarkastusaika... :)
    https://tanssitytto.wordpress.com

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosiaan noinkin päin voi käydä :)
      Mä olen sun kanssa vähän samoilla linjoilla sikäli, että viime vuonna huomasin pelänneeni melkein turhaan niin paljon hammaslekurikäyntiä. Mietin, että mitä ihmettä oon tässä pelännyt niin paljon?! Mutta sitten tuli nuo johtopuudutukset, ja ne pompsautti mun pelon takasin sfääreihin :/ Uskon kyllä siihen, että ne piikit tuntui paljon pahemmalta, koska olin niin paniikissa. Tuskin se "oikeasti" niin hirveältä tuntuisi.. who knows.

      Mut tosi hienoa kuulla, että sulla on pelko hälvennyt! :)

      Poista
  4. Oli pakko tulla kommentoimaan kun sattui tää postaus silmiin. Itse olen ihan yhtä hammaslääkärikammoinen, koska pienenä on ollut vaikka minkälaisia hammasrautoja ja kamalia lääkäreitä. Yläviisaudenhampaat tulleet nätisti ulos mutta alahampaat aiheuttaa päänvaivaa! Tai itseasiassa toinen niistä, ja tilanne oli juurikin sama kuin sinulla! Eli puoliksi ulkona ja ientä päällä, jonka alle juuttui aina ruokaa ja oli mahdoton puhdistaa. Muutaman kerran tulehtui ja sitten päätin että en uskalla enää riskeerata sitä että tulehdus levii muihin hampaisiin ja edessä on isompi remontti. Varasin sitten yksityiselle hammaslääkäriajan ja siellä otettiin samantien röntgenet ja istuin siihe tuoliin samalla kun lääkäri katsoi niitä kuvia ja kuulin vaan kun sanoi toiselle että "otetaan vaan samantien pois" Pomppasin tuolista ylös ja olin ihan että ai heti, että itsehän olin menossa vasta alustavaan tarkastukseen :D Arvasin kyllä että operaatio ei kirurgia vaadi ja että aina on riski että ne ottaa sen heti pois. Annoin sitten luvan koska ajattelin että en jaksa enää yhtään unetonta yötä tulevan operaation takia. Sanoin varmaan kymmenennen kerran olevani pelkopotilas ja kerroin että olin ihan valmistautunut että saan rauhoittavan mutta eihän sitä siinä ehtinyt ottaa kun olisi tarvinnut aikansa vaikuttaakin... Ei muuta kun puudutus naamaan hirveässä paniikissa. Ei onneksi minulla sattunut kun sain myös ensin puuduttavaa geeliä ikenelle. Sitten alettiin vähän vääntelemään, kerran välissä pyysin lisää puudutetta kun ilmeisesti tulehduksen takia ei niin hyvin puutunut? ja taas pari käännöstä ja sitten olikin jo irto. Tuppo suussa hoin että oliko se oikeesti siinä, että eihän se ollut edes paha! Röntgenet, puudutus, hampaan irroitus ja pieni lepohetki tuolilla kun meinasin pyörtyä kun nousin ylös (:D) kaikki tämäö 30 minuutissa! Sen jälkeen oli kyllä niin eufoorinen olo :D

    Tietenkin sitten mulle näytettiin tää rontgenkuva ja toinen alaviisuri kasvaa muita hampaita kohti ikenen alla ja pitäisi poistaa mielellään lähiaikoina ja kuulemma ylemmät saisi kans nyppiä pois... Noh mutta tätä ei murehdita nyt :D

    Leikkauksesta on nyt joku 8 tuntia ja särkyä kyllä huomaa mutta 400 mg burana auttanut :) Toivottavasti tää ei tästä enää pahene :'D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huh, se poisto tuli puun takaa :> Varman itsellenikin saisi käydä noin, niin en ehtisi viettää niitä unettomia öitä.. :D
      Mä rupesin miettimään, että olenkohan mä dramatisoinut mielessäni koko jupakan? Tuntuu siltä, että muiden mielestä operaatio on ihan pikku juttu, ja mun mielestä se muistutti teurastusta.. gröhöm.. :'D
      Nooh, eiköhän sen huomaa sitten siinä vaiheessa, kun poistavat tuon toisen alaviisurin. Kunhan sais varattua sen ajan ensin..

      Poista
  5. Minä en olisi pystynyt tuohon...
    Kaikki viisaudenhampaani olivat näkymättömissä, ne eivät olisi koskaan tulleet sieltä. H-lääkäri oli kuitenkin sitä mieltä, että ne on parempi ottaa varmuuden vuoksi pois, ei ollut muuta mahdollisuutta kuin tehdä se kirurgisesti. Menin ensin yhden hampaan poistoon ja kun heräsin nukutuksesta, minulle sanottiin, että lääkäri oli soittanut, että ottakaa kaikki pois. Posket olivat ainakin tasaisesti turvoksissa.
    Pidän itseäni kyllä onnekkaana, kun sain nukkua koko ajan, en olisi selvinnyt siitä muutoin.
    Tsemppiä kuitenkin sinulle seuraavan poistoon!

    Maria

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa Maria!

      Uih, sulla olisi ollut kyllä kamala kokemus hereillä, mutta onneksi sait nukutuksen tuossa! Voin vaan kuvitella, millainen olo sulla oli tuon operaation jälkeen, kun kaikki oli leikattu samaan aikaan poies.. :/
      Mutta se hyvä puoli näissä viisurijupakoissa on, että niistä ei tarvi kärsiä kuin sen poiston verran :)

      Poista

Kommentoi, vaikuta ja ilahduta