23. joulukuuta 2014

Viva la Chocolate!

Pahoitteluni siitä, että tämä näytöspostaus tulee vähän myöhässä, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan! Meidän joulunäytös oli siis 14.12 kaupunginteatterilla, ja vaikka kuinka yritin olla ajattelematta mitään mahdollisia tulevia ongelmia, en pystynyt olla miettimättä että mikä nyt taas menee pieleen. Jokaisena aiempana näytöskertana on käynyt joku kämmi: ihan ensimmäisessä näytöksessä viime vuoden keväänä mulla oli puku hukassa; viime vuonna Pähkinänsärkijän näytöksessä osa mun puvusta oli jäänyt kotiin, ja viime kevään näytökseen en meinannut osallistua lainkaan. Mutta yllätys yllätys, mitään kummempia ei tapahtunut. Puku oli tallessa, kengät mukana, nimi ohjelmistossa. So far so good. Ensimmäinen - klo 13 - näytös meni vielä ihan hyvin. En jännittänyt liikaa - itse asiassa perhosia oli vatsassa aika vähän! - ja esiintyessäni tunsin ihanan energian ja adrenaliinin humisevan. Mun ensimmäinen rond de jambe-piruetti meni hieman sinne päin -fiiliksellä, toinen meni jo paremmin. Ihan lopussa, kun meidän pitää liikkua neljällä tombe pas de bourree -pirueteilla siistiin riviin, mä en saanut tarpeeksi pitkiä askeleita aikaiseksi ja tuli melkoinen kiire päästä niillä neljällä pyörähdyksellä siihen riviin yhtä aikaa muiden kanssa, mutta viimeisellä soutenulla sain kurottua hiukkasen sitä eroa umpeen. And so the first one was over! Toinen - klo 17 - näytös menikin huonommin - ja historiallisesti, sanoisinko. Nimittäin mä en jännittänyt yhtään! Minä, joka jännittää jopa tunneilla! Se ei suinkaan ollut täysin positiivinen seikka, koska mä en saanut siihen esiintymiseen tippaakaan energiaa. Oli kuin olisin tanssinut puolella teholla. Oli kuin olisin tanssinut huonona päivänä tunnilla. Se positiivinen seikka siinä oli, että pirueteissa en tärissyt ja hötkyillyt, mutta se mun sisäinen espanjatar jäi kulisseihin.
Näissä molemmissa kuvissa mä olen kauimpana oikealla. Kuvat on otettu Instagramista (klik!)
Kokonaisuudessaan esitys meni ihan hyvin, mutta oma kokemus oli mitä oli. Olisin voinut olla enemmän kaikkea. Enemmän esiintymistä ja eläytymistä, enemmän vartalon asennon käyttämistä, enemmän panostamista piruetteihin. Enemmän taivutusta. Mutta se on turha enää jossitella sen perään; se on nyt esitetty, and that's it. Eniten mä jäin ihmettelemään sitä jännityksen puutetta; mitä mulle on tapahtunut?! Minulle, joka on varmaan yksi maailman herkimmistä ja eniten hermoilevista ihmisistä, joka muinoin rukoili viulunsoiton opettajaltaan lupaa olla esiintymättä! Mä olen aina haaveillut sellaisista esiintymisistä, jolloin en jännitä. Ja nyt kun se tapahtui, jäin kaipaamaan edes pientä jännitystä. Nyt ymmärrän mitä tarkoitetaan sillä, että tietty määrä jännitystä auttaa esiintymään hyvin. Se on ihan totta; liika jännittäminen voi pilata esityksen, mutta jännittämättömyys puolestaan ei aikaansaa adrenaliinia ja energiaa, jotka pitävät huolen siitä, että esityksessä on säpinää. Ilman jännitystä olin kuin flegmaattinen, vatsansa täyteen syönyt päikkäreille menevä koiranpentu.
After the show.. Mutta näihin sanoihin ja tunnelmiin, oikein hyvää joulua ja lomaa kaikille teille!

9 kommenttia:

  1. Tuohan kuulostaa kuitenkin suhteellisen hyvältä, ettei mitään mennyt totaalisen pieleen näytöksissä (hienot asut muuten!) :) Hyvää joulua sinullekin!

    VastaaPoista
  2. Olisiko mahdollista saada postausta siitä miten baletti on vaikuttanut sun arkeen (siis harjoitusten ulkopuolella) ja että kenelle suosittelisit balettia ja minkä tyyppisille ihmisille. Esimerkiksi jotain hyödyllisiä luonteenpiirteitä olisi kiva tietää! Vinkkipostaus balettia aloittaville olisi myös tosi hyödyllinen! Tuli kyllä tosi pitkä lista mutta toivottavasti jaksat tehdä edes jonkun näistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka!

      Ja anteeksi että vastaus hieman viivähti.
      Mutta asiaan.

      Ensin meinasin sanoa, ettei baletti ole kovin paljon vaikuttanut mun arkeen, mutta enpäs sanokaan. Mun elämä nykyisin on keskittynyt kolmeen asiaan; Dooraan, balettiin ja kouluun, eikä mulla oikeastaan ole noiden jälkeen ylimääräistä aikaa.
      Baletin kautta mun on ollut pakko oppia pitkäjännitteisemmäksi, olen joutunut tekemään paljon uhrauksia alkaen ihan siitä, etten enää huppase kaikenmaailman opiskelijabileissä, koska krapulaisena ei voi tanssia. Olen tehnyt myös terveydellisiä uhrauksia - esimerkiksi polvileikkaukseen joutumisen, sillä jos olisin lopettanut tanssin, ei leikkausta olisi tehty, sekä sietämään melkein 24/7 läsnäolevaa bursiittia - sekä taloudellisia uhrauksia.
      Eli lyhyesti sanottuna olen joutunut oppimaan paitsi pitkäjännitteisemmäksi, niin myös katsomaan tulevaisuuteen ja elämään sen mukaan. Nämä ovat olleet mulle vaikeita asioita, koska en ole koskaan ollut kärsivällinen enkä koskaan pahemmin suunnitellut tulevaisuutta ja tekemään sen mukaisia valintoja.

      Mun kokemusten mukaan baletti sopii sellaiselle ihmiselle, joka on kärsivällinen, kunnianhimoinen, kova tekemään töitä, tietyllä tapaa perfektionistinen, ja ehkä myös masokistinen. Ja sitoutunut.
      Monesti nämä luonteenpiirteet rupeavat korostumaaan - tai kokonan kehittymään - tanssin myötä, joten ei kannata ottaa näitä ihan kirjaimellisesti.

      Olen tehnyt aiemmin postauksen baletin aloittamisesta, ja löydät sen tästä linkistä:
      http://the-diary-of-ballerina.blogspot.fi/2014/02/baletin-aloittaminen.html

      Kerrohan, jos sinulle jäi jotakin epäilyksen varaan tai sinulla olisi mielessäsi hieman muunlainen postaus, niin otan sen harkintaan.

      Ja hyvät uudenvuoden toivotukset sinulle! :)

      Poista
  3. Moi! Onko liian myöhäistä aloittaa baletti 12 vuotiaana? Minkä ikäisenä sinä aloitit? Vaikuttaako tanssi/voimistelu tausta balettiin? Ja tiedätkö onko footlightin opetus hyvää? Ja milloin saisin kärkitossut?
    Kiitos jos vastaat.
    Ps. Olen 'koukussa' blogiisi��

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. en ole heidi, mutta tanssin itsekin balettia. Ei ole liian myöhäistä aloittaa balettia 12-vuotiaana. Tanssi ja voimistelutausta auttavat varmasti baletissa, mutta (ex)voimistelijoilla on usein virheasentoja baletissa. hyödyt voimistelutaustasta ovat kyitenkin isommat kuin haitat. en tiedä onko footlightin opetus hyvää, mutta ainakin helsingin tanssiopiston opetus on hyvää. suosittlen! kärkitossut saisit todennnäköisesti vuoden tai kahden päästä kun sinulla on tarvittava lihasvoima. opettajasi varmasti neuvoo sinua asiassa.

      Poista
    2. Heippa ano (29.12.)!

      12-vuotias ei ole liian "vanha" aloittamaan baletin, vaan etsipä lähiseutusi tanssikoulu ja soita sinne kysyäksesi tunneista. Itse olin 23-vuotias aloittaessani tanssin.
      Toinen anonyymi kertoikin sinulle voimistelun hyödyistä ja haitoista baletin suhteen, samoin HTO:n ja Footlightin opetuksesta. En kyllä itse tiedä, millaista opetusta niissä järjestetään, mutta aina voit soittaa ja kysyä, tai etsiä netistä mielipiteitä.
      Kärkitossut ovat mahdolliset, mutta ensin sulla pitää olla parisen vuotta aktiivista ja pitkäjännitteistä treeniä, jotta saavutat tarvittavat voima- ja taitotasot.

      Tähän postaukseen olen kertonut baletin aloittamisesta:
      http://the-diary-of-ballerina.blogspot.fi/2014/02/baletin-aloittaminen.html

      Hyvät uudenvuoden toivotukset teille molemmille! :)

      Poista
  4. Kiitos paljon vastauksista ja hyvää uutta vuotta!

    VastaaPoista
  5. Moi!
    Oot kertonut joskus että käyt itseksesi treenaamassa jossain salilla, jota vuokraat. Olisiko mahdollista saada postausta näistä sun omista treeneistä? Kaipaisin vinkkejä omiin itsenäisiin treeneihin.
    Kiitos mielenkiintoisesta blogista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka!

      Ei yhtään hassumpi postausidea! Laitankin sen heti työn alle. Kiitti ehdotuksesta :)

      Poista

Kommentoi, vaikuta ja ilahduta