23. joulukuuta 2014

Viva la Chocolate!

Pahoitteluni siitä, että tämä näytöspostaus tulee vähän myöhässä, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan! Meidän joulunäytös oli siis 14.12 kaupunginteatterilla, ja vaikka kuinka yritin olla ajattelematta mitään mahdollisia tulevia ongelmia, en pystynyt olla miettimättä että mikä nyt taas menee pieleen. Jokaisena aiempana näytöskertana on käynyt joku kämmi: ihan ensimmäisessä näytöksessä viime vuoden keväänä mulla oli puku hukassa; viime vuonna Pähkinänsärkijän näytöksessä osa mun puvusta oli jäänyt kotiin, ja viime kevään näytökseen en meinannut osallistua lainkaan. Mutta yllätys yllätys, mitään kummempia ei tapahtunut. Puku oli tallessa, kengät mukana, nimi ohjelmistossa. So far so good. Ensimmäinen - klo 13 - näytös meni vielä ihan hyvin. En jännittänyt liikaa - itse asiassa perhosia oli vatsassa aika vähän! - ja esiintyessäni tunsin ihanan energian ja adrenaliinin humisevan. Mun ensimmäinen rond de jambe-piruetti meni hieman sinne päin -fiiliksellä, toinen meni jo paremmin. Ihan lopussa, kun meidän pitää liikkua neljällä tombe pas de bourree -pirueteilla siistiin riviin, mä en saanut tarpeeksi pitkiä askeleita aikaiseksi ja tuli melkoinen kiire päästä niillä neljällä pyörähdyksellä siihen riviin yhtä aikaa muiden kanssa, mutta viimeisellä soutenulla sain kurottua hiukkasen sitä eroa umpeen. And so the first one was over! Toinen - klo 17 - näytös menikin huonommin - ja historiallisesti, sanoisinko. Nimittäin mä en jännittänyt yhtään! Minä, joka jännittää jopa tunneilla! Se ei suinkaan ollut täysin positiivinen seikka, koska mä en saanut siihen esiintymiseen tippaakaan energiaa. Oli kuin olisin tanssinut puolella teholla. Oli kuin olisin tanssinut huonona päivänä tunnilla. Se positiivinen seikka siinä oli, että pirueteissa en tärissyt ja hötkyillyt, mutta se mun sisäinen espanjatar jäi kulisseihin.
Näissä molemmissa kuvissa mä olen kauimpana oikealla. Kuvat on otettu Instagramista (klik!)
Kokonaisuudessaan esitys meni ihan hyvin, mutta oma kokemus oli mitä oli. Olisin voinut olla enemmän kaikkea. Enemmän esiintymistä ja eläytymistä, enemmän vartalon asennon käyttämistä, enemmän panostamista piruetteihin. Enemmän taivutusta. Mutta se on turha enää jossitella sen perään; se on nyt esitetty, and that's it. Eniten mä jäin ihmettelemään sitä jännityksen puutetta; mitä mulle on tapahtunut?! Minulle, joka on varmaan yksi maailman herkimmistä ja eniten hermoilevista ihmisistä, joka muinoin rukoili viulunsoiton opettajaltaan lupaa olla esiintymättä! Mä olen aina haaveillut sellaisista esiintymisistä, jolloin en jännitä. Ja nyt kun se tapahtui, jäin kaipaamaan edes pientä jännitystä. Nyt ymmärrän mitä tarkoitetaan sillä, että tietty määrä jännitystä auttaa esiintymään hyvin. Se on ihan totta; liika jännittäminen voi pilata esityksen, mutta jännittämättömyys puolestaan ei aikaansaa adrenaliinia ja energiaa, jotka pitävät huolen siitä, että esityksessä on säpinää. Ilman jännitystä olin kuin flegmaattinen, vatsansa täyteen syönyt päikkäreille menevä koiranpentu.
After the show.. Mutta näihin sanoihin ja tunnelmiin, oikein hyvää joulua ja lomaa kaikille teille!

21. joulukuuta 2014

Instagram valloitettu

Kiitos uuden puhelimen, minut löytää nyt myös Instagramista nickillä hhheidijohanna. Kuvia ei vielä paljoa ole, mutta päivittyy koko ajan. So welcome to check out my Instagram account! :)

16. joulukuuta 2014

Täydellisen erilainen Misty

ABT:n ensimmäinen ja ainoa tummaihoinen solisti Misty Copeland kertoi CBS:n uutisissa, kuinka hän edelleen - ja todennäköisesti koko loppuelämänsä ajan - joutuu todistelemaan muille ihmisille sitä, että hän on ballerina huolimatta ihonväristään ja vartalostaan.
Ja mikäpäs sen parempi keino todistaa omaa itseään kuin tanssia Odette/Odilen rooli Joutsenlammessa!

Mä ymmärrän Mistyn tuntemuksen ihan täysin, koska itselläni on vähän samanlainen tilanne: joudun todistamaan työnteolla sitä, että baletti on mulle muuta kuin pelkkä keino pysyä kunnossa. Ei! Jos tanssi merkitsisi mulle vain sen verran, en uhraisi niin monia asioita baletin vuoksi. Monesti on koulu jäänyt kakkossijalle, uudet ja todella tarpeeseen tulevat talvikengät jääneet ostamatta vain siksi, että balettitunnit täytyy maksaa opiskelijan erittäin köyhästä pussista. Ainoastaan kipupäivät ovat jättäneet baletin varjoonsa, sekä Dooran hyvinvointi.
Joten ei, en tanssi pysyäkseni kunnossa. Tanssin, koska rakastan sitä, ja koska se pitää mut hengissä.

Linkitän tähän oheen tuon CBS:n uutisen sekä videon, joka löytyy myös Balletoman.comista (klik!).
Eli täällä tuo CBS:n uutinen videon kera.



Tämä ylempi video on vuodelta 2000, ja videon laatu on melko huono. Kuitenkin videosta näkee Mistyn ihanan tavan liikkua: hyvin voimakas mutta pehmeä.
Alempi video on tämän joulukuun alusta, Pähkinänsärkijän GPDD. Jälleen ei videon laatu häikäise, mutta kuvan saa kyllä Mistyn tavasta tanssia. Hän on pienikokoinen ihminen - parisen senttiä pidempi kuin itse olen - mutta en pysty lopettamaan hänen tanssin seuraamista! Misty on jännä sekoitus voimaa ja sähäkkyyttä, pehmeyttä ja hengittävää. Kypsää, sanoisinko näin yhdellä sanalla.


11. joulukuuta 2014

Onko kipu ystävä?

Sanotaan, että kipu on ystävä. Ja periaatteessa se onkin: kipu on kehon keino ilmoittaa, että nyt on jokin pielessä. Mutta ihmiskunnan myötä on kehitetty myös lääkkeet poistamaan kipua. Viisastako?

Kävin itse kipupolilla selkäongelmien takia, ja hyvä uutinen on se, että mun tilanne on niin hyvä, ettei tarvitse ryhtyä mihinkään toimenpiteisiin. Huono uutinen on se, ettei ole mitään taikapilleriä poistamaan nämä ongelmat. Liikuntaa, lepoa ja kivunlievitystä, sanoi tohtori Neuro.
Sainpas vielä kehut, kuinka mulla on lihaksikas selkä, ja lihaksikas kroppa muutenkin ;) Kiitos kuuluu siitä baletille.

Säpsähdin itse sitä uutista, että mun ranka tulee jäykistymään seuraavien 5-15 vuoden sisällä entisestään.
Se on luonnon oma korjauskeino; koska ihmisen luusto uudistuu kymmenen vuoden välein, mulla se käytännössä tarkoittaa sitä, että ranka kalkkeutuu ja jäykistyy, mutta parantuu.

Palatakseni tuohon kipukysymykseen, niin mä pidän kipua ystävänä. Kun mä tunnen kipua, tiedän heti hellittää jonkin suhteen.
Kiitos kivun, mä osaan kuunnella kroppaani ja kerrankin olla sillekin ystävällinen!

Kathryn "Katie" Morganilta löysin jälleen kerran hienon videon liittyen vammoihin ja kipuun, ja voin vain todeta, että Katien vinkit vammojen ehkäisyyn sekä niiden hoitoon ovat tosi hyviä. Etenkin se, miten pitää tiedostaa oma keho ja kuunnella sitä, oli tosi järkineuvo.
Tuo video on alla, ja sen pääsee näkemään myös tästä.




 

7. joulukuuta 2014

Viimeistä viedään

Näin sitä on huomannut, että viimeistä viikkoa viedään! Ensi viikko on intensiivinen treenien suhteen, sillä sunnuntaina on joulunäytös - wuhuu!
Tänään saikin pientä maistiaista espanjalaisen esittämisestä, sillä oltiin Rytmikorjaamolla esiintymässä joulumyyjäisissä. Mun mielestä oli mukavaa esiintyä näin, sillä sai pientä tuntumaa siihen, millaista sitä olikaan olla siellä yleisön edessä. Yleisön, hahah! Rytmiksellä ei hirveästi porukkaa ollut, mutta olivat kuulemma tykänneet. Ja mikä parasta, niin myös opelta tuli positiivista palautetta: treenattu on ja paljon, ja se kuulemma näkyi.
Lattia oli ihan järkyttävä, siitä ei voi sanoa oikeastaan mitään hyvää. Kivilattia, joka ei edes ollut tasainen! Kun siihen yhdistetään vielä liukaspohjaiset karakterikengät, niin lopputulos olisi saattanut olla kohtalokas.
Mä jouduin himmaamaan hieman menoa; kun rondipiruettien jälkeen tulee releven ja tomben kautta polvilleen meno ja taivutukset, niin ainakin multa jäi tuo tombe tekemättä loppua kohden, koska ensimmäisen taivutuksen yhteydessä meinasin melkein tuiskahtaa nurin, koska jalka luisti tomben yhteydessä niin paljon. Myös lopun tombe-pas de bourree-piruettikombinaatiot olivat vähän sinne päin meiningillä tehtyjä mun osalta.
Mutta tärkeintä oli, että itse tykkäsin, ope tykkäsi ja ennenkaikkea yleisö tykkäsi :)

Jotenkin tässä vaiheessa tuntuu, että ei tavallaan pysty enää vastaanottamaan ja hyödyntämään korjauksia. Tai siis, kun koko syksy ollaan hinkattu samaa tanssia, samoja askeleita, samoja kuvioita ja aina on ne samat probleemat, niin alkaa tulla koko espanjalainen pikkuhiljaa korvista ulos. Mä tykkään tanssia sitä, siitä ei ole kysymys. Mutta ilmeisesti alkaa pieni väsymys jo painamaan päälle. Muutenkin itselläni tämä syksy on ollut tosi raskasta ja rankkaa omien ongelmien ja pelkästään arjesta selviytymisen kanssa, niin ei tahdo energia enää riittää lisätreeneihin.
Mutta kuten sanoin, niin viimeinen viikko on alkamassa, ja sitten on myös tanssin puolesta joululoma! Koulu mulla loppui torstaina, jolloin oli viimeinen tentti.

Olen kirjoittanut aiemmin esiintymisjännityksestä (klik!) ja jälleen olen paininut sen kourissa.
Mitä näytökseen tulee, olen edelleen tehnyt mielikuvaharjoituksia: kuinka verryttelen, odotan kulisseissa, menen lavalle, tanssin. Tanssissa käyn jokaisen askeleen ja liikkeen läpi mielessäni, kuuntelen ja analysoin musiikkia, muistelen Madame Aimen neuvoja. Nyt olen myös miettinyt kauhuskenaarioita: mitä teen, jos pudotan viuhkan? Nostanko sen vai jatkanko niinkuin mitään ei olisi koskaan tapahtunutkaan? Entä jos kaadun? Teen piruetin väärään suuntaan?
Olen yrittänyt miettiä eri ratkaisukeinoja. Jos kaadun niin nousen ylös. Mutta viuhkasta en ole varma. Jatkanko vain tanssimista ilman viuhkaa? Aaaargh..!! Esiintymisjännitys on ihan tarpeeksi ilman näiden katastrofien miettimistä.

Luin tässä joku aika sitten Pointe Magazinesta (vai oliko se sittenkin Dance Magazine?!), kuinka näytökseen valmistautuessa tanssijan pitää käydä läpi myös mahdolliset epäonnistumiset, kuten kaatumiset, rekvisiitan pudottaminen tai rikkominen, askelten unohtaminen. Arvatkaa vaan, olenko panikoinut luettuani sen artikkelin!
Onneksi iki-ihana Kathryn Morgan teki pari päivää sitten videon jännittämisestä ja lavakammosta, joten se helpotti hieman. Sitten löysin vielä toisen, ns. mindfulness-videon (tai jonkin mietiskelyvideon) liittyen esiintymisjännitykseen, ja sillä oli uskomaton vaikutus!
Olin eilen hermokimppuna tämän päivän esiintymisestä, mutta katsottuani - tai siis kuunneltuani ja tehtyäni sen videon harjoitteet se jännitys hälveni, ja tänään jännitin ehkä noin 30% siitä 100%, joka mulla yleensä on päällä ennen esiintymistä. Joten jos joku teistä kärsii jännittämisestä, niin suosittelen kokeilemaan sitä!


Eli tässä yllä tuo Katien video esiintymisjännityksestä, ja alla se toinen, mindfullness -tyyppinen video. Kannattaa ensin kokeilla miltä tuo video tuntuu, ja sitten vaikka ladata se puhelimeen, mp3-soittimeen jne, sillä tuo harjoitus on tosi hyvä tehdä ennen esiintymistä.


Katien video löytyy täältä ja alemman videon löydät myös täältä.
Huom! Tämä toinen video on englanniksi.

Miten teillä menee tanssituntien ja näytösten suhteen?
Onko teillä näytökset jo ohi?

Käykääs myös tsekkaamassa blogikirppiksen puoli, lisäsin sinne juuri Intermezzon leotardin myyntiin. Kaikki tuotteet ovat myynnissä myös muualla, joten mikäli joku tuote kiinnostaa, niin kannattaa äkkiä ostaa pois etten ehdi jo myydä sitä :)

1. joulukuuta 2014

Oscareita odotellessa

Nonnih, monet seinäjokelaiset (vai -jokiset??) ovat huomanneet Komia Liikenteen fb-sivuilta aiemmin syksyllä kuvatut mainosfilmit, ja ajattelin linkata ne myös tänne.

Eli youtubesta nimellä Härmän Liikenne Oy löytyy nuo videot, ja sinne pääsee myös tästä.

Itseäni jänskätti eniten tuo video numero 9, eli ilmoita ilkivallasta kuljettajalle, koska siinä minä tein oman leffadebyyttini :'D En onneksi näyttänytkään niin hirveältä kuin alunperin ajattelin - ja Doorasta kuoriutui kerrassaan mainio linssilude, joten pointsit tälle uudelle Lassielle!

Natalia Makarovan salaiset - ja hauskat - tunnustukset

Tämä on kerrassaan pakko jakaa tännekin! Natalia Makarova kertoo omista kömmähdyksistään lavalla, ja hauskoista vielä!
Tämän kuunneltuaan voi huokaista helpotuksesta: en mä onneksi ihan noin järkyttäviin tilanteisiin ole (vielä!) lavalla joutunut :'D



Video löytyy myös täältä.