15. marraskuuta 2014

Q & A part 2

Baletin ulkopuolelta

Minkä ikäisenä aloitit ja lopetit viulunsoiton?
-
Mä sain ekan viuluni 7 kk ikäisenä, ja ensimmäiset esiintymiset tein alta 2-vuotiaana.
Virallisesti lopetin 18-vuotiaana tuntien ottamisen, mutta olin yhdessä oopperassa töissä viulistina kolme vuotta (17-19-vuotiaana), ja myös opetin aloittelijoita, ja viimeisimmästä opetuksesta on aikaa parisen vuotta.

Kaipaatko viulunsoittoa?

 -Niitä kilpavalmennustunteja en kaipaa ja muutenkaan niitä hirmuvaltiastunteja en kaipaa, mutta itsessään viulua kaipaan. Se on ollut läsnä koko mun elämän ajan, ja vaikka välillä vihasin koko instrumenttia, niin kyllä mä sitä kaipaan.

Soitatko vielä?

-En säännöllisesti. Pari vuotta takaperin mulla oli viulu täällä kämpillä mukana ja aina silloin tällöin soittelin, mutta koska näiden asuntojen seinät ovat niin ohuet, niin mun soitto kuului läpi. Mä olen hirmu tarkka soittaessani, että kukaan ei saa kuulla.
Usein kotona käydessäni mietin, että olisipa ihanaa soittaa, mutta mä tiedän mun perfektionistisen luonteeni ottavan vallan, jos/kun tulee epäpuhtauksia.

Mitä teet vapaa-ajalla?
 -Touhuan Dooran kanssa, luen paljon, bloggaan, matkustelen aina kun rahavarat sen sallivat. Välillä treenaan riippuen aina kropasta: kipeinä päivinä en edes yritä tehdä mitään.

Baletista...

Mikä on yleensä lempisarjasi tangossa ja keskilattialla?
-
Jostakin syystä mä olen ruvennut tykkäämään rondeista tangolla! Rond de jambe en lair on yksi mun suosikki: ei siksi että olisin hyvä siinä, mutta ehkä pientä parannusta on tapahtunut, ja saan jalan hiukkasen korkeammalle kuin aiemmin. Toki ope ja tanssiryhmäläiset voivat olla ihan toista mieltä mun kanssa..
Keskilattia kirvoittaa multa aina pienen huokauksen, koska joudun tasapainoilemaan ihan omillani ilman sitä tankoa, joten en oikein osaa sanoa lempisarjaa keskellä.. mutta ehkä näin yleisesti adagiot.

Entäpä mikä on vahvuusalueesi baletissa? Ovatko esim. adagiot ja hitaat liikesarjat sinun juttusi vai loistatko ennemminkin pirueteissa tai nopeissa hyppysarjoissa? 
-Hehe, siinä vaiheessa kun mä loistan tanssissa, niin syön tossuni :D
Mutta joo, adagiot on ehkä enemmän mun juttu.Olen onneton pirueteissa - tosin joskus hyvänä päivänä nekin saattavat sujua - ja nopeissa hyppysarjoissa mulla ei tahdo riittää nopeus ja näppäryys jaloissa. Yksinkertaisissa sauteissa mä saan pomppua kyllä, mutta jotkut nopeat pienet jetet.. auts!

Jos sinulla olisi mahdollisuus, niin minkä soolovariaation oppisit mieluiten?
-
Voih, keksisin heti varmasti tusinan verran variaatioita, mutta eiköhän tuo Dying Swan ole mulla sellainen ykkönen. Ja tietysti Esmeraldan variaatio. 

Millaista kampausta suosit treeneissä?
-Nutturaa yleensä. Taikka sitten ranskanlettiä ja se letin lopun käännän piiloon. 

Vahvuutesi baletissa?  
-Rytmitaju ja musikaalisuus.


Miten olet mielestäsi pärjännyt uudessa ryhmässä?
-Jaa-a.. perässä koettanut roikkua. En hyvin, mutta ainakin yrittänyt parhaani. Toki vähän väliä on ollut itkupotkuraivarit lähellä, kun ei joku mene just niinkuin pitäisi. Turhautuneisuus on usein pinnassa.

Mistä eniten pidät baletissa?
-Mä en osaa vastata tähän yhtä syytä. Baletissa yhdistyy niin moni mulle tärkeä asia: musiikki, kaunis liike, tarinan kerronta ilman puhumista, liikunta jota ilman en olisi näinkin hyvässä kunnossa - joo, naurakaa vaan. Mutta olisitte nähneet mut ennen kuin aloitin tanssin!
Baletti on pirun kaunista, antaa illuusion helppoudesta, mitä se ei todellakaan ole! Kun saa oman kehonsa taipumaan baletin vaatimiin liikkeisiin, niin mä olen tyytyväinen - ainakin yleensä.

Lempibalettisi?
-
Eiköhän se kallistu Joutsenlammen puoleen.

Lempitanssijasi?
-Mulla ei ole yhtä lempparitanssijaa. Maija Plisetskaja, Diana Vishneva, Misty Copeland, Kathryn Morgan nyt ainakin.

Minkä merkkisiä pehmeitä ja kärkitossuja käytät?
-
Pehmoset ovat K.H. Martinin ja kärkkärit Gaynorit. Ostin tosin uusiksi pehmeiksi tossuiksi Capezion Pro Canvasit, mutta osoittautuivat oikeaan jalkaan liian pieniksi.

Mitä baletti vaatii henkisesti ja fyysisesti?
-Mä puhun nyt "vain" harrastustason baletista.
Henkisesti se vaatii pitkäjännitteisyyttä, tiettyä uhrautumista, ehkä hieman hulluutta ja ehdottomasti intohimoa musiikkiin, tanssiin ja liikkeeseen.
Fyysisesti baletti vaatii ensinnäkin terveet elämäntavat, kehonhuoltoa; keholta tiettyä notkeutta (rangalta etenkin), lihaksia - ne toki kasvavat treenatessa - ja ylipäätään mahd. tervettä kehoa.

Tuhoaako baletti varpaat, nilkat, polvet ja lonkat lopullisesti?
-Ei, mikäli tanssit oikeaoppisen ohjauksen alaisena, pidät huolta kehostasi mm. syömällä ja lepäämällä.
Olen itse polvivammainen, ja sanon sen, ettei mun polvi mennyt baletissa. Syynä oli jo alunperin superlöysä sivuristiside ja sitten kaaduin kahdesti - okei, toinen kaatuminen tapahtui balettitunnilla, kun kärkitossu luisti matolla ja romahdin polvelleni. Lisäksi lonkat tuppaavat tulehtumaan, mutta se johtuu kireistä lihaksista, jotka ärsyttävät limapussia. Varpaankynnet ovat ehkä kaikkein pahimmat: ne mustuvat, katkeavat ja irtoilevat, koska niihin kohdistuu kärkitossuissa valtava paine. Monesti on myös varpaista iho rikkoutunut, mutta sekin on estettävissä mm. teippauksella ja erilaisilla pehmusteilla.
Mä olen laiska huolehtimaan just varpaista, ja siksi ne ovatkin just sen näköiset. Mutta vaikka noita vikalistoja - polvi, lonkat ja yläselkä - löytyy, niin suurimmaksi osaksi baletti on tehnyt pelkästään hyvää - tästä todisteena useiden lääkärien lausunnot.
Jos itseltä löytyy - kuten kaikilta tanssijoilta - jotakin vammaa, niin ei se välttämättä tanssia estä: täytyy vain oppia toimimaan sen kanssa, ja jos joku paikka kremppaa, niin jättää silloin tekemättä sellaiset liikkeet, jotka provosoivat kipeää paikkaa.

Mitä haluaisit saavuttaa baletissa?
-
Kehittyä niin paljon kuin mahdollista. Tällä iällä ei ihmeitä tehdä, mutta haluan kokeilla rajojani ja kehittyä niin pitkälle kuin vain on mahdollista.

Montako kertaa viikossa treenaat?
-Tekniikkatunteja on kolmesti viikossa 1,5h kerrallaan. Näiden lisäksi tulevat sitten vielä näytösharjoitukset.

Voitko tehdä balettivaruste postauksen?
 -Hei, hyvä idea! Olen tehnyt joskus vuonna pipo ja nakki kokonaisvaltaisen varustepostauksen, ja sitten olen aina täydentänyt niitä erillisillä postauksilla.
Mutta joo, voin kyllä tehdä. Kiitti vinkistä! :)




10 kommenttia:

  1. Onko sun vanhemmat ammattimuusikoita? Ihmettelen vaan, että kuka muuten hankkii 7kk:n ikäiselle viulun? Ymmärrän toki, että nuorena on vitsa väännettävä, mutta eikö toi ikä ole pikkuisen liioteltua? Ilmeisesti olet ollut musikaalisesti poikkeuslahjakkuus? Se on kyllä kerrostaloissa huono puoli, että kaikki kuuluu seinien läpi. Ei siinä tee paljon mieli treenata soittoa, kun tietää, että jossain vaiheessa naapureilta menee kuitenkin hermot.

    VastaaPoista
  2. Ei mun vanhemmat ole ammattimuusikoita, mutta äidin puolen suvusta löytyy paljon muusikoita ja isäni on soitinrakentaja, mulla on ollut hänen rakentamiaan viuluja käytössä. Isosiskot ovat ammattimuusikoita, ja koko perheeni on erittäin musikaalista sakkia.
    Voi tosiaan kuulostaa liioittelulta tuo mun kertoma, mutta se on totta. Isälläni oli lähinnä koristekäyttöön tehty pikkuruinen viulu ja jousi - jostakin hän oli sen hankkinut mun syntymän aikoihin tai jälkeen. Mulle annettiin se miniviulu kun olin 7 kk ikäinen, ja oikeaoppisesti tälläsin sen leuan alle ja otin jousen.
    Mä olen ollut jonkinlainen musiikin ihmelapsi: esiinnyin vanhempien siskojeni kanssa sukujuhlissa parivuotiaana, ja äitini kanssa eri kansanmusiikkikeikoilla saman ikäisenä.
    Lahjakkuuteni takia multa myös odotettiin tosi paljon, ja pikkuhiljaa se kävi pahasti voimille ja kääntyi itseään vastaan. Mä kyllä yläasteikäisenä suunnittelin, että jatkan tolppien (tutkinnot 3/3:n jälkeen) jälkeen konservatorioon, sieltä korkeakouluun ja kouluttaudun muusikoksi. Se tuntui luonnolliselta jatkeelta 16 vuotta kestäneen soittamisen jälkeen, mutta seurattuani vanhempien siskojeni opintojen rankkuutta, päätin, että mä vedän rajan tähän. Mä jatkoin melkein lukion loppuun opiskeluja, mutta väsyin niin pahasti, että lopetin.
    Soitto-opinnot ovat hemmetin rankkoja, etenkin kun opettaja huomaa raa'an timantin olevan oppilaanaan, ja automaattisesti koetetaan rajoja, ja kilpailuihin valmentaminen on yksi keino. Pelkät yksilötunnit eivät riitä, vaan tietyssä vaiheessa pitää aloittaa teoria- ja sivuaineopinnot, ja yleensä sinut värvätään myös orkesteriin. Joten töitä on paljon.
    Kiitos isäni ammatin mä olen saanut kokeilla ja soittaa ihan mielettömiä viuluja, ja nykyinen soittimeni onkin yli 30-vuotinen nuoremman Pilarin rakentama.

    Onhan onneksi keksitty sordinot, ja siskoni mukaan on myös ns. kerrostalosordinoja, joten soittimen äänen saa normisordinoakin hiljaisemmaksi. Mutta ei se ole sama soittaa sordino päällä, ja muutenkin olisin aivan liian tietoinen omasta soitostani.
    Parhaimmillaan soittaminen on silloin, kun voi laittaa silmät kiinni ja vain soittaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sattuuko sun suku olevan lähtöisin Kaustiselta?

      Poista
  3. kuinka munta piruettia osaat pyöriä? itellä menee hyvänä päivänä kolme oikeella puolella, muuten kaks. Oisko sulla jotai hyvii vinkkejä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en tosiaankaan ole mikään piruettimestari, ykkösillä menen edelleen. Vahingossa saattaa superhyvänä päivänä mennä kaksi, mutta piruettien suhteen olen aika noviisi.

      Eipä noihin piruetteihin päde muut säännöt kuin spottaus, tarpeeksi syvä plié ja pyöriessä polvi suoraksi, työjalka nopeasti ylös, ja kädet. Tasapainopiste pitää pitää ennemmin hiukan edessä kuin nojata taakse.
      Kathryn Morganilla on ihan verraton video pirueteista, tsekkaapas se:
      https://www.youtube.com/watch?v=DE570ecHmSw

      Poista
  4. Moi!
    Miten teet tuon ranskanletin, jonka pään käännät sisään/alle? Jätätkö sen jotenkin löysemmäksi vai miten. Tykkäisin itsekin laittaa niin, mutta en meinaa saada letin päätä tungettua sinne sisälle, hiukset vain katkeilee ja kiristää. Ja jos saan, niin sitä on tosi vaikea saada pois sieltä...
    :)
    /Sanna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa Sanna!

      Minkä pituiset hiukset sinulla on? Jos hiukset ovat liian lyhyet tai pitkät, sen letin pään kääntäminen sinne taakse sisälle voi olla ongelmallisempaa. Itselläni hiukset ovat lapaluihin asti, ja teen siis ihan normaalin ranskanletin - en mitekään erityisen tiukan tai löysän - ja sitten käännän sen ylijäävän letin pään ensin yhden kerran sisäänpäin, ja sitten vielä tarpeen tullen pari kertaa, jotta tuloksena on mahd. pieni ja siisti nuttura.
      Olen hirveän huono selostamaan, mutta vilkaisepas seuraava postaus:
      http://the-diary-of-ballerina.blogspot.fi/search/label/nutturoita

      Toivottavasti saat jotakin selkoa näistä mun sepustuksista :)

      Poista
  5. Täytyypä kokeilla kääntää/taittaa lettiä pari kertaa. Tähän asti oon yrittänyt tunkea lettiä suorana sinne väliin, ja niin en kyllä saa mahtumaan. Itsekkään myös tuon toisen postauksen. Kiitti vastauksesta. :)
    /Sanna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis itsekkään=tsekkaan... Kiitos autocorrect!

      Poista

Kommentoi, vaikuta ja ilahduta